Söin tuttia 5-vuotiaaksi, veli joi tuttipullosta vielä 6-vuotiaana.. Millaisia asioita, jollaisia nykyään kauhisteltaisiin neuvolassa ja vauvapalstalta muistat omasta lapsuudestasi ? Etenkin 70/80-luvuilla syntyneet

Meillä oli joka päivä koulun jälkeen välipalaksi jotakin makeaa, esimerkiksi pulla tai suklaavanukas ja (sokeri)mehua. Tämä olisi varmaan nykyään aivan ehdoton ei, mutta itse olen ajatellut, että kun sitä makeaa sai joka päivä vähän, siihen oppi suhtautumaan terveellä tavalla. Reikiä minulla ei ollut hampaissa ja olin hoikka kun mikä. :) Nykyäänkään herkut eivät ole minulle ongelma, syön vähän jos tekee mieli, ja siinä se.

En jaksa kahlata koko ketjua läpi, mutta aloittajan kertomus voisi sijoittua paremminkin jonnekin 40-50 luvulle. Uskomatonta, jos tuo on ollut totta vielä 80-90 luvulla!

Oon syntyny ’94 ja näitä kommentteja lukiessa alan ymmärtää miksi ylipaino on ongelma Suomessa varsinkin keski-ikäisillä. Sokerivettä ja hunajaa vastasyntyneille, hei hei insuliiniresistenssi

Kuljin 6-vuotiaana yksin bussilla yli tunnin matkaa kahden kaupungin välillä. Oltiin muutettu uuteen kaupunkiin eikä sieltä löytynyt heti päivähoitopaikkaa, joten kävin päivähoidossa sukulaisen luona eri paikkakunnalla. Äiti pisti aamulla työmatkalla bussiin ja käski nousta pois, kun asemalla näkyy tutut kasvot. Iltapäivällä lähetettiin samalla lailla takaisin kotiinpäin.

Olen 70 luvulla syntynyt. ja kirjoitan nyt aika ristiriitaisen sepostuksen...

Meillä oli kova kuri, oli selkeästi asioita ei saanut tehdä, ja siitä seurasi selkäsaunaa, tukkapöllyä, nurkassa seisomista ja luunappeja otsaan. Ja hitto että ne sattuivat...

Mutta mitä tuli sitten taas muuhun kasvattamiseen ja perheenä yhdessä oloon.. no, sitä ei ollut. ja nyt tulee se ristiriitainen osuus... mutta aikamoisen huolettomia vanhemmat muussa olivat.. eivät he hirveesti hyvinvoinnista huolta kantaneet. Vanhemmat olivat yrittäjiä, ja jo ekasta luokasta lähtien tulin yksin kotiin, lämmitin ruokani itse (mikroja ei ollut, joten kattilat ja pannut hellalle) ja olin itsekseni kotona oltaan asti, useita tunteja. Muut ajat jos vanhemmat oli kotona, kannatti olla hiljaa ja poissa tieltä. En muista ettäkö koskaan kumpikaan olis leikkinyt tai touhunnut kanssani yhtikäs mitään. Kaikki siis oli niin pitkään hyvin, kunhan tottelin tiukkoja sääntöjä tai muuten vitsa viuhui.

Tänä päivänä ei tulis kuuloonkaan että ekaluokkalaista voisi jättää yksin kotiin tunneiksi, ja valmistamaan omat ruokansa. Ylipäätään minusta tietty kasvatus ja välittäminen on mennyt parempan suuntaan, mutta silti on nykyään menty vähän liian holhoavaksi, kun tossa katselee muita äitejä, niin välillä ihmettelen miksi sen lapsen ei anneta tehdä ja kokeilla, vaan heti ollaan kieltämässä ja tehdään moni asia lapsen puolesta. Yksikin tuttava äippä vahtii lasten leikkejä silmä kovana, ja jos vaikka nukeilla ei hänen mielestään leikitä oikealla tavalla, siihen puututaan ja kerrotaan kuinka niillä nukeilla leikitään. Olen vierestä huuli pyöreänä seurannut useamman kerran, kun kyseinen äippä leikkii esimerkillisesti leluillaja lapset ympärillä istuu ja katsoo.. sanomattakin selvää, ettei esim hänen juuri 5 vuotta täyttänyt lapsensa osaa yksin käydä vessassa, eikä saa ruokapöydässä edes syödä itse, kun äiti syöttää. No, tapansa kullakin, hittoakos se minulle kuuluu, minä pistän ja kannustan omaa tytärtäni kokeilemaan, ja mokata saa.

Vierailija kirjoitti:

Olen 70 luvulla syntynyt. ja kirjoitan nyt aika ristiriitaisen sepostuksen...

Meillä oli kova kuri, oli selkeästi asioita ei saanut tehdä, ja siitä seurasi selkäsaunaa, tukkapöllyä, nurkassa seisomista ja luunappeja otsaan. Ja hitto että ne sattuivat...

Mutta mitä tuli sitten taas muuhun kasvattamiseen ja perheenä yhdessä oloon.. no, sitä ei ollut. ja nyt tulee se ristiriitainen osuus... mutta aikamoisen huolettomia vanhemmat muussa olivat.. eivät he hirveesti hyvinvoinnista huolta kantaneet. Vanhemmat olivat yrittäjiä, ja jo ekasta luokasta lähtien tulin yksin kotiin, lämmitin ruokani itse (mikroja ei ollut, joten kattilat ja pannut hellalle) ja olin itsekseni kotona oltaan asti, useita tunteja. Muut ajat jos vanhemmat oli kotona, kannatti olla hiljaa ja poissa tieltä. En muista ettäkö koskaan kumpikaan olis leikkinyt tai touhunnut kanssani yhtikäs mitään. Kaikki siis oli niin pitkään hyvin, kunhan tottelin tiukkoja sääntöjä tai muuten vitsa viuhui.

Tänä päivänä ei tulis kuuloonkaan että ekaluokkalaista voisi jättää yksin kotiin tunneiksi, ja valmistamaan omat ruokansa. Ylipäätään minusta tietty kasvatus ja välittäminen on mennyt parempan suuntaan, mutta silti on nykyään menty vähän liian holhoavaksi, kun tossa katselee muita äitejä, niin välillä ihmettelen miksi sen lapsen ei anneta tehdä ja kokeilla, vaan heti ollaan kieltämässä ja tehdään moni asia lapsen puolesta. Yksikin tuttava äippä vahtii lasten leikkejä silmä kovana, ja jos vaikka nukeilla ei hänen mielestään leikitä oikealla tavalla, siihen puututaan ja kerrotaan kuinka niillä nukeilla leikitään. Olen vierestä huuli pyöreänä seurannut useamman kerran, kun kyseinen äippä leikkii esimerkillisesti leluillaja lapset ympärillä istuu ja katsoo.. sanomattakin selvää, ettei esim hänen juuri 5 vuotta täyttänyt lapsensa osaa yksin käydä vessassa, eikä saa ruokapöydässä edes syödä itse, kun äiti syöttää. No, tapansa kullakin, hittoakos se minulle kuuluu, minä pistän ja kannustan omaa tytärtäni kokeilemaan, ja mokata saa.

No tuo sinun tuntemasi äiti on yksi poikkeus, eikä hänen toimintansa mitenkään kuvaa nykykasvatusta. Kyllä nykyäänkin annetaan lasten kokeilla ja oppia itse, vaikka perään katsotaankin.

Tänä päivänä ei tulis kuuloonkaan että ekaluokkalaista voisi jättää yksin kotiin tunneiksi, ja valmistamaan omat ruokansa.

Mitä ihmettä? Kyllähän monet on itsekseen kotona sen välin, mikä jää koulupäivän lopusta siihen että vanhemmat tulee kotiin töistä. Meilläkin on ollut, ja tytär on siitä nauttinut, samoin kuin itse 1980-luvulla nautn täysillä avainkaulalapsuudestani. Kerrankin koko talo oli vain minun, kukaan ei puhunut mitään, sai vaikka pomppia tasajalkaa tai laulaa täysillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olin tuttiriippuvainen n. 5 vuotiaaksi asti ja synnyin -82. Muistan kyllä miten sitä pidettiin outoja ja mummoni jopa sanoi minulle, että hampaasi kasvaa vinoon jos tuota jatkat. Olin vain sellainen vastarannan kiiski, että en välittänyt.

Minä myös ja synnyin -97... Hampaita piti kyllä sitten myöhemmin oikoa että kumpa olis joku vaan ottanut sen tutin multa pois.

Täällä -94-syntynyt, tuttipullo oli salainen pahe 6-vuotiaaksi asti. Tutista luovuin 5v. Täydelliset hampaat jollain ihmeellä.

Täällä -76 syntynyt ja tuttipullo oli myös minun salainen paheeni 7-vuotiaaksi. Join siitä aina Juissi-merkkistä appelsiinimehua. Tästä paheesta ei onneksi pysyvät hampaat kärsineet.

myös maisttanut kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä lopetin tutin käyttämisen 2v. Pullon käyttämisen lopetin aikaisemmin. Veljestä en tiedä. Lapsena sain joskus olut hörppyjä.  Tykkäsin oluesta.

N -70

Mäkin sain aina saunan jälkeen "Lasten Kaljaa". Myöhemmin kävi ilmi että se oli Pommacia.

Olin sanonut koulussa että kalja maistuu hyvälle :DDD Moni ei ollut varmaan tajunnut että Pommacia itseasiassa tarkoitin...

t. N-72

Saunan jälkeen join limua. En puhu saunassa käymisestä. Mä sain oikeasti olutta. Kun mun poika oli pieni niin sai multa maistaa siideriä.

Muistan, että ala-asteaikoina kaikki kaverit olivat maistaneet viinaa. Äitikin maistatti minulla. Tätä kai pidettiin lähinnä opettavaisena. En minä eikä kukaan kaverikaan juonut koskaan kännenä alaikäisenä.

No ei ainakaan minun lapsuudessani, ala-asteen kävin 70-luvulla. Äiti ja isä otti kirkasta joskus viikonloppuisin, mutta ei sitä lapsille tyrkytetty. Me juotiin limsaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin taas epäilen osan muisteluita kun omat muistikuvat ovat ihan toiset ja vielä vanhemmilta tarkistin. Kyllä mulla on ollut ihan lastenpyörä ja apurattaat 80-luvun alussa ja on lapsia imetetty täysimetyksellä 4 kk ja osittaisimetyksellä yli vuosi. Äitiysloman jatkeeksi hoidettiin kotona virkavapaalla jonkin aikaa. Punaista maitoa joivat vain vanhat ihmiset tai maitotilalliset eikä makeita välipaloja ollut tai karkkia muulloin kuin karkkipäivänä.

Heh, onko sulla sitten Ne Oikeat muistikuvat ja Oikeat Tiedot? ;) Eiköhän näissä ole myös alueellisia ja kulttuurieroja (kulttuuurieroja as in perhekohtaisia eroja). Mielestäni nämä tietosi kuulostivat hieman yksisilmäisiltä. Toki vanhempasi voivat varmistaa mitä tahansa, mutta hehän varmistavat tietoja oman perheesi kohdalta. 

Virkavapaa nyt on monille ollut varmasti luksusta, josta ei ole voinut puhuakaan. Esim. äitini oli opettaja. Miten nuori opettaja olisi voinut ottaa virkavapaata? 

Imetysjutut nyt taas lienevät olleet pitkälti aina 

Itse kirjoitin punaisesta maidosta. Totta, että omassa kodissani ei juotu punaista maitoa, mutta isovanhempani joivat. He olivat noin 65-vuotiaita yhdessä Suomen isoimmista kaupungeista asuvia henkilöitä, kun olin 10-vuotias, joten ehtivät olla työelämässäkin syntymäni jälkeen. Onko siis alle 60-vuotiaat vanhoja? Ylipäänsä punaista maitoa näkyi, joten en kutsuisi sitä harvinaiseksi tai tekisi sääntöä siitä, että maito koski vain vanhoja ihmisiä tai maitotilallisia. Lisäksi oli vain punaista ja sinistä maitoa, ei mitään ykkösmaitoa tai vaaleansinistä maitoa. Siispä ne tervehenkisimmätkin joivat sinistä maitoa. 

Meillä ei ollut mikään pullantuoksuinen perhe, mutta kyllähän tuolloin silti ihmiset tuntuivat leipovan enemmän, piirakoita, sämpylöitä jne. Myös marjakeittoja ja -kiisseleitä tehtiin, kuten myös suklaakiisseliä. Ajatuksena oli varmaankin tehdä itse, sillä eineksiä myytiin murto-osa nykytarjontaan verrattuna. 

Vierailija kirjoitti:

myös maisttanut kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä lopetin tutin käyttämisen 2v. Pullon käyttämisen lopetin aikaisemmin. Veljestä en tiedä. Lapsena sain joskus olut hörppyjä.  Tykkäsin oluesta.

N -70

Mäkin sain aina saunan jälkeen "Lasten Kaljaa". Myöhemmin kävi ilmi että se oli Pommacia.

Olin sanonut koulussa että kalja maistuu hyvälle :DDD Moni ei ollut varmaan tajunnut että Pommacia itseasiassa tarkoitin...

t. N-72

Saunan jälkeen join limua. En puhu saunassa käymisestä. Mä sain oikeasti olutta. Kun mun poika oli pieni niin sai multa maistaa siideriä.

Muistan, että ala-asteaikoina kaikki kaverit olivat maistaneet viinaa. Äitikin maistatti minulla. Tätä kai pidettiin lähinnä opettavaisena. En minä eikä kukaan kaverikaan juonut koskaan kännenä alaikäisenä.

No ei ainakaan minun lapsuudessani, ala-asteen kävin 70-luvulla. Äiti ja isä otti kirkasta joskus viikonloppuisin, mutta ei sitä lapsille tyrkytetty. Me juotiin limsaa. 

Joo, mä ihmettelin kanssa tätä. Etenkin jos tosiaan puhutaan kirkkaasta viinasta, jostain Kossusta. Oon syntynyt -75, mutta ei nyt herranjumala viinaa ole lapsille tyrkytetty. Lapsena sain maistaa äidin maitokaupansiideriä tmv., mutta sehän oli silloin sitä tosi maitokaupanjuomaa eli joko alkoholitonta tai likimain. 

En tosin tajunnut tuotakaan henkilöä, joka kertoi ensiksi juoneensa saunan jälkeen limua, sitten sanoi, ettei puhu saunassa käymisestä, ja lopulta päätyikin siihen, että sai oikeasti olutta eikä limua. 

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan, että helikobakteeri johtuu huonosta ravitsemuksesta (ja myös huonosta hygieniasta nykyaikaan verrattuna tyyliin sauna kerran viikossa), joka minullakin lapsena oli; söin kaikkea tässäkin ketjussa mainittua kahvipullamössöstä lähtien. Bakteeri löytyi minulta mahahaavahoidon yhteydessä (on myös yhtenä tekijänä mahahaavan aiheuttajana) ja sitä on kuulemma monella ihmisellä heidän tietämättään.

 

Valmistuin lääkäriksi -96 ja silloin helikobakteeri oli lääkäreille aivan uusi asia. Siihen asti oli luultu, että mahahaavat aiheutuvat stressistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin taas epäilen osan muisteluita kun omat muistikuvat ovat ihan toiset ja vielä vanhemmilta tarkistin. Kyllä mulla on ollut ihan lastenpyörä ja apurattaat 80-luvun alussa ja on lapsia imetetty täysimetyksellä 4 kk ja osittaisimetyksellä yli vuosi. Äitiysloman jatkeeksi hoidettiin kotona virkavapaalla jonkin aikaa. Punaista maitoa joivat vain vanhat ihmiset tai maitotilalliset eikä makeita välipaloja ollut tai karkkia muulloin kuin karkkipäivänä.

Heh, onko sulla sitten Ne Oikeat muistikuvat ja Oikeat Tiedot? ;) Eiköhän näissä ole myös alueellisia ja kulttuurieroja (kulttuuurieroja as in perhekohtaisia eroja). Mielestäni nämä tietosi kuulostivat hieman yksisilmäisiltä. Toki vanhempasi voivat varmistaa mitä tahansa, mutta hehän varmistavat tietoja oman perheesi kohdalta. 

Virkavapaa nyt on monille ollut varmasti luksusta, josta ei ole voinut puhuakaan. Esim. äitini oli opettaja. Miten nuori opettaja olisi voinut ottaa virkavapaata? 

Imetysjutut nyt taas lienevät olleet pitkälti aina 

Itse kirjoitin punaisesta maidosta. Totta, että omassa kodissani ei juotu punaista maitoa, mutta isovanhempani joivat. He olivat noin 65-vuotiaita yhdessä Suomen isoimmista kaupungeista asuvia henkilöitä, kun olin 10-vuotias, joten ehtivät olla työelämässäkin syntymäni jälkeen. Onko siis alle 60-vuotiaat vanhoja? Ylipäänsä punaista maitoa näkyi, joten en kutsuisi sitä harvinaiseksi tai tekisi sääntöä siitä, että maito koski vain vanhoja ihmisiä tai maitotilallisia. Lisäksi oli vain punaista ja sinistä maitoa, ei mitään ykkösmaitoa tai vaaleansinistä maitoa. Siispä ne tervehenkisimmätkin joivat sinistä maitoa. 

Meillä ei ollut mikään pullantuoksuinen perhe, mutta kyllähän tuolloin silti ihmiset tuntuivat leipovan enemmän, piirakoita, sämpylöitä jne. Myös marjakeittoja ja -kiisseleitä tehtiin, kuten myös suklaakiisseliä. Ajatuksena oli varmaankin tehdä itse, sillä eineksiä myytiin murto-osa nykytarjontaan verrattuna. 

Ois nyt editointimahdollisuus näissä... Siis imetysjutut lienevät olleet pitkälti aina perhesidonnaisia asioita, vaikka ajan trendejä onkin ollut tyrkyllä. 

Omasta kokemuksesta voin vaan sanoa että niissä perheissä missä oli esim. alkoholismia lapsilla oli tutit ja pullot vielä koulussakin. Ei todellakaan ollut normaalia edes muutoma vuosikymmen sitten.

Nnnnmmm kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 70 luvulla syntynyt. ja kirjoitan nyt aika ristiriitaisen sepostuksen...

Meillä oli kova kuri, oli selkeästi asioita ei saanut tehdä, ja siitä seurasi selkäsaunaa, tukkapöllyä, nurkassa seisomista ja luunappeja otsaan. Ja hitto että ne sattuivat...

Mutta mitä tuli sitten taas muuhun kasvattamiseen ja perheenä yhdessä oloon.. no, sitä ei ollut. ja nyt tulee se ristiriitainen osuus... mutta aikamoisen huolettomia vanhemmat muussa olivat.. eivät he hirveesti hyvinvoinnista huolta kantaneet. Vanhemmat olivat yrittäjiä, ja jo ekasta luokasta lähtien tulin yksin kotiin, lämmitin ruokani itse (mikroja ei ollut, joten kattilat ja pannut hellalle) ja olin itsekseni kotona oltaan asti, useita tunteja. Muut ajat jos vanhemmat oli kotona, kannatti olla hiljaa ja poissa tieltä. En muista ettäkö koskaan kumpikaan olis leikkinyt tai touhunnut kanssani yhtikäs mitään. Kaikki siis oli niin pitkään hyvin, kunhan tottelin tiukkoja sääntöjä tai muuten vitsa viuhui.

Tänä päivänä ei tulis kuuloonkaan että ekaluokkalaista voisi jättää yksin kotiin tunneiksi, ja valmistamaan omat ruokansa. Ylipäätään minusta tietty kasvatus ja välittäminen on mennyt parempan suuntaan, mutta silti on nykyään menty vähän liian holhoavaksi, kun tossa katselee muita äitejä, niin välillä ihmettelen miksi sen lapsen ei anneta tehdä ja kokeilla, vaan heti ollaan kieltämässä ja tehdään moni asia lapsen puolesta. Yksikin tuttava äippä vahtii lasten leikkejä silmä kovana, ja jos vaikka nukeilla ei hänen mielestään leikitä oikealla tavalla, siihen puututaan ja kerrotaan kuinka niillä nukeilla leikitään. Olen vierestä huuli pyöreänä seurannut useamman kerran, kun kyseinen äippä leikkii esimerkillisesti leluillaja lapset ympärillä istuu ja katsoo.. sanomattakin selvää, ettei esim hänen juuri 5 vuotta täyttänyt lapsensa osaa yksin käydä vessassa, eikä saa ruokapöydässä edes syödä itse, kun äiti syöttää. No, tapansa kullakin, hittoakos se minulle kuuluu, minä pistän ja kannustan omaa tytärtäni kokeilemaan, ja mokata saa.

No tuo sinun tuntemasi äiti on yksi poikkeus, eikä hänen toimintansa mitenkään kuvaa nykykasvatusta. Kyllä nykyäänkin annetaan lasten kokeilla ja oppia itse, vaikka perään katsotaankin.

Minunkin mielestäni tuo on poikkeus, sillä ainakin itse olin 80-luvulla arka lapsi. Eikä yhtään kiellot ja varoitukset sitä helpottaneet. Nykyäänhän pikemminkin yritetään saada lasta seisomaan päällään ja jos kaatuu, niin sitten kaatuu, yritti ainakin. Kaikki älä sitä, älä tätä -kommentit on huonosta. Näin karrikoiden. Minusta omassa sukupolvessa on tosi vahvassa "en osaa" -mentaliteetti, sillä lapsuudessa tehtiin jatkuvasti toisen puolesta eikä jaksettu odottaa toisen hitailua tai omalla tavalla tekemistä. Aivan sama, ehkä vielä pahempana, on äitini sukupolvessa. Epäilemättä perhe- ja persoonallisuuseroja on, mutta kyllähän kaikessa pedagogiikassakin on korostunut aikaa myöten tämä yrittämisen ja epäonnistumisen ok:uden toitottaminen ja lapsen oman oppimisen ja tekemisen korostaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 70 luvulla syntynyt. ja kirjoitan nyt aika ristiriitaisen sepostuksen...

Meillä oli kova kuri, oli selkeästi asioita ei saanut tehdä, ja siitä seurasi selkäsaunaa, tukkapöllyä, nurkassa seisomista ja luunappeja otsaan. Ja hitto että ne sattuivat...

Mutta mitä tuli sitten taas muuhun kasvattamiseen ja perheenä yhdessä oloon.. no, sitä ei ollut. ja nyt tulee se ristiriitainen osuus... mutta aikamoisen huolettomia vanhemmat muussa olivat.. eivät he hirveesti hyvinvoinnista huolta kantaneet. Vanhemmat olivat yrittäjiä, ja jo ekasta luokasta lähtien tulin yksin kotiin, lämmitin ruokani itse (mikroja ei ollut, joten kattilat ja pannut hellalle) ja olin itsekseni kotona oltaan asti, useita tunteja. Muut ajat jos vanhemmat oli kotona, kannatti olla hiljaa ja poissa tieltä. En muista ettäkö koskaan kumpikaan olis leikkinyt tai touhunnut kanssani yhtikäs mitään. Kaikki siis oli niin pitkään hyvin, kunhan tottelin tiukkoja sääntöjä tai muuten vitsa viuhui.

Tänä päivänä ei tulis kuuloonkaan että ekaluokkalaista voisi jättää yksin kotiin tunneiksi, ja valmistamaan omat ruokansa. Ylipäätään minusta tietty kasvatus ja välittäminen on mennyt parempan suuntaan, mutta silti on nykyään menty vähän liian holhoavaksi, kun tossa katselee muita äitejä, niin välillä ihmettelen miksi sen lapsen ei anneta tehdä ja kokeilla, vaan heti ollaan kieltämässä ja tehdään moni asia lapsen puolesta. Yksikin tuttava äippä vahtii lasten leikkejä silmä kovana, ja jos vaikka nukeilla ei hänen mielestään leikitä oikealla tavalla, siihen puututaan ja kerrotaan kuinka niillä nukeilla leikitään. Olen vierestä huuli pyöreänä seurannut useamman kerran, kun kyseinen äippä leikkii esimerkillisesti leluillaja lapset ympärillä istuu ja katsoo.. sanomattakin selvää, ettei esim hänen juuri 5 vuotta täyttänyt lapsensa osaa yksin käydä vessassa, eikä saa ruokapöydässä edes syödä itse, kun äiti syöttää. No, tapansa kullakin, hittoakos se minulle kuuluu, minä pistän ja kannustan omaa tytärtäni kokeilemaan, ja mokata saa.

Ei ennenkään välttämättä saaneet lapset tehdä ja kokeilla. Esim. minä olin alakoululaisena ainoa joka oli saanut leipoa ja kokkailla kotona. Muut ihmetteli kokkikerhossa (5. tai 6.lk), että miten mä saan sämpylöistä ja pullista niin tasaisia ja nättejä. Sanoin että oon leiponu äidin kanssa ja oppinu. Muut sanoi, etteivät saa koskaan leipoa kun se on äidin mielestä niin sotkuista hommaa eikä äiti jaksa siivoilla ylimääräistä. Äidit siis leipoi itse ja lapset vaan katsoi päältä. Meillä sai kotona aina kokeilla, pienestä pitäen on leivottu omat pullat jne. Äiti anto meille omat pienet taikinamöykyt, joista sai värkätä mitä halus tai vaikka syödä sen taikinan :)

Kyse on siis enemmän äidin luonteesta kuin aikakaudesta. Toiset äidit pelkää tai on laiskempia. Toiset antaa kokeilla ja/tai on huithapelimpia turvallisuuden kanssa.

Meidän mummolassa oli tällainen infrapunalaite. Sanottiin, että otetaan ”alppiaurinkoa” ja mummo grillasi naamaansa ne punaiset lasit silmillä. Mitähän ihme sen ajan humpuukia sekin oli...

outoja seikkoja kirjoitti:

Sitten laitettiin punaiset pullonpohjalasit päähän ja katsottiin kohti infrapunalaitetta vai mikä lie, sillä sanottiin olevan terveysvaikutuksia.

Vierailija kirjoitti:

Kuljin 6-vuotiaana yksin bussilla yli tunnin matkaa kahden kaupungin välillä. Oltiin muutettu uuteen kaupunkiin eikä sieltä löytynyt heti päivähoitopaikkaa, joten kävin päivähoidossa sukulaisen luona eri paikkakunnalla. Äiti pisti aamulla työmatkalla bussiin ja käski nousta pois, kun asemalla näkyy tutut kasvot. Iltapäivällä lähetettiin samalla lailla takaisin kotiinpäin.

Hah, nykyään pukkaa melkein lasua jos lapsi astuu päiväkodin portista ennen vanhempaa.

Muistan kun olin joskus 1980-luvun loppupuolella päiväkodissa ja sieltä karkasi kolme lasta kesken hoitopäivän ja heidät löydettiin lopulta erään heistä kotoa, jossa he olivat syömässä karkkia. Sen jälkeen heitä pihalla ollessa pidettiin valjaissa, joiden toinen pää oli hoitajan kädessä joten he eivät pääsisi karkaamaan. Nykyään tuollainen ei taitaisi onnistua, kun lapset valittaisivat asiasta vanhemmilleen ja nämä nostaisivat asiasta haloon, kun heidän pikku kullannuppujaan kohdellaan kaltoin päiväkodissa. Sitä paitsi monikaan ei pitänyt hoitajia huonoina vahteina vaikka nämä kolme lasta karkasivat. Ainakin meitä jo vähän isompia lapsia päästettiin aidatulle pihalle ilman valvontaa leikkimään ja hoitajat taisivat juoda kahvia rauhassa ennen kuin tulivat valvomaan meitä. Silti en muista muita karkaamisia tapahtuneen eikä ainakaan tietääkseni kukaan koskaan loukkaantunut vakavasti. Toisaalta siellä ei ehkä välitetty meistä lapsista hirveästi, ei ainakaan minusta, koska kukaan hoitaja ei puuttunut mitenkään asiaan kun minua kiusattiin ja he tiesivät hyvin asiasta. Kiusaajat saattoivat vaikka pilkata, kampata tai lyödä minua hoitajien nähden ilman seuraamuksia.