Söin tuttia 5-vuotiaaksi, veli joi tuttipullosta vielä 6-vuotiaana.. Millaisia asioita, jollaisia nykyään kauhisteltaisiin neuvolassa ja vauvapalstalta muistat omasta lapsuudestasi ? Etenkin 70/80-luvuilla syntyneet

Minäkin käytin tuttia (tosin vain öisin) vielä muistaakseni noin 6-vuotiaana. Hammaslääkärissä jo mainittiin, että tutti pitää lopettaa, kun purenta alkoi selvästi häiriintyä.

Nykyään kuitenkin suorat pysyvät hampaat, ei ole tarvinnut oikoa, ja opiskelen itse hammaslääkäriksi :-)

Ja tosiaan, muistan kyllä itseänikin hävettäneen tuo tutin öinen käyttö, eikä sitä niinkään pidetty normaalina kenenkään taholta. Häpeän takia siitä loppupeleissä sain vieroituttua.

Meillä oli kanssa vapaata ja landella kuljettiin maat ja mannut. Ajeltiin traktorilla heti kun jalat yletti polkimille, uitiin keskenämme kaikki kesät jne. Oli idyllistä, vapaata ja kivaa. Kunnes sitten tuttavaperheen poika kuoli lasten leikeissä. En viitsi tarkemmin selostaa ettei perhettä tunnisteta, mutta kyse oli ihan siitä, että aikuiset antoi lasten käyttää koneita, joihin ei ollut osaamista. Samana kesänä pikkuveli melkein hukkui, oli koomassakin muutaman päivän. Näiden kahden tapauksen jälkeen olin aika traumatisoitunut, en nukkunut viikkoihin ja vaan itkin, mutta ei mulle kukaan mitään apua yrittänyt saada. Käskettiin vaan "oppia olemaan".

En halua samaa lapsuutta omille lapsille. Se oli päällisin puolin idyllinen kun oli vapaata ja aikuiset ei valvineet. Toisaalta koin, ettei meistä pidetty huolta kunnolla ollenkaan ja näissä oikeissa ongelmatilanteissa aikuisilta saatu tuki oli olematonta.

Olen -73 syntynyt. Hoidin jo 5-vuotiaana 2-vuotiasta pikkuveljeä äidin kauppa- ja kaupunkireissujen ajan.

Kotitöihin osallistuminen oli jo ihan pienellä normi, kukaan ei edes ajatellut, ettei pystyisi.

Lapset kulki itse päikkymatkat noin 4v alkaen. Leikittiin maita ja mantuja pitkin, ilman, että kukaan tiesi, missä ollaan.

Keskiviikkoisin välipalaksi pussillinen munkkeja ja Aku Ankka!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Söin tuttia vielä 5-vuotiaana, samoin paras kaverini ja  tämä kaveri myös kakkasi vaippaan kun ujosteli pyttyä, me molemmat olimme paljon yksin kotona, naapurin  rouva kävi välillä tsekkaamassa että olemme ok ja vanhemmillamme ei ollut aikaa tai mielenkiintoa vieroittaa tuteista ja vaipoista. 

Leikimme lähimetsässä ja kerrostalon kellarissa että olemme orpoja ja välillä että muut ihmiset ovat kadonneet, kerran sain äidin itkemään kun tämä tuli töistä ja huusin "mee pois, sä oot kuollut!" Yhtenä päivänä kaverini satutti kätensä ja vein tämän pyörän tarakalla tk:hon noin kilometrin päähän, muistan miten meiltä kysyttiin että missäs isä ja äiti johon vastasimme että töissä, meitä kai oletettiin sisaruksiksi.  Hymyilevä hoitaja putsasi ystäväni käden, antoi molemmille kiiltokuvat ja lähetti kotiin. nykyään tuollainen toiminta tuntuu käsittämättömältä! Kaksi pikkutyttöä tulee kahdestaan lääkäriin eikä kukaan korvaansa lotkauta...

Söin lähinnä leipää sekä  juguurttia eli niitä mitä kaapissa oli ja mitä ei tarvinnut lämmittää,   eskarissa aloin myös käydä lähikaupassa ilmoittaen vain kassalla että " äidin tilille, Kososen Tuula" (nimi muutettu).  Minusta tuli itsenäinen, liiankin. Saatoin häipyä kertomatta mihin menin ja kun loukkasin polveni pahasti,  en mennyt parkumaan vanhemmille vaan koetin putsata palloksi turvonnutta veristä polvea kunnes isä yllätti minut ja vei sairaalaan. Polvea enemmän harmitti, että uudet farkut menivät rikki!

Äitini on myöhemmin kokenut valtavaa syyllisyyttä ja sanoo että minusta tuli sellainen  "villi lapsi".  Että vaikka en ollutkaan öitä yksin ja joku aina peitteli sekä luki iltarukouksen, niin silti kasvoin ulos hoivatarpeesta ja opin puhaltamaan itse omat pipini,  kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti.

Olen syntynyt 1975, nippanappa. Parista minuutista kiinni .D

Ei kyllä liity aikaan tuo 5-vuotiaalla oleva vaippa, vaan erikoisen deprivoiviin kotioloihin. 

Päinvastoin lapset opetettiin potalle keskimäärin paljon aikaisemmin kuin nyt. Katselin juuri 70-luvun albumeita, joissa on paljon pikkulapsia niin suvusta kuin naapureiden. Yhdelläkään kaksi vuotta täyttäneellä ei ole vaippaan. Nyt on varmaan yli puolella lapsista. 

Ei pidä yleistää ajan ilmiöksi huonoja kotioloja. Erona toki on se, ettei huonoihin kotioloihin puututtu juurikaan. 

Nimenomaan näin! Huonoja kotioloja on lapsilla aina ollut ja tulee olemaan. Isoja vaippoja ei entisaikaan juuri valmistettu, kertakäyttövaipat oli 70-80-luvulla standardikokoa ja harsovaippoja käyttivät lähinnä todella köyhät tai kitsaat perheet. Tutin syöntiäkin yleisesti paheksuttiin niin paljon, että harva äiti taisi antaa lasten syödä tuttia yli 3-vuotiaana. Suurin osa perheistä söi vähintään yhden lämpimän aterian, eikä valmisruokia tosiaan ollut hyllykaupalla tarjolla. Kotiruoka oli olevinaan ”hyvän äidin” mittari. Useimmissa tuntemissani perheissä myös leivottiin säännöllisesti pullaa. Meillä tehtiin itse pullat, sämpylät, tuulihatut, marjapiirakat, karjalanpiirakat. Marjoja poimittiin kymmeniä litroja säilöön talveksi. En tuntenut yhtään lasta 70-80-luvulla, joiden perheessä olisi syöty pelkkää jukurttia ja leipää. Ajan henki oli sellainen, että kotiruoka oli arvossaan, vaikka se olisi ollut pelkät keitetyt perunat ja nakkikastike. Meillä valmistettiin viikonloppuisin aina jälkiruoka. Moniko perhe nykyisin harrastaa jälkiruokia (esim. karpalokiisseli, vispipuuro, köyhät ritarit, pannukakku ja mansikkahillo ja luumu-rusinakeitto olivat suosittuja siihen aikaan).

Pyöräilin 6-vuotiaana kaksistaan luokkakaverin kanssa 2,5km kouluun

Vierailija kirjoitti:

Olin 10v ja mökkeilin kesän 8v ja 5v sisarusten kanssa, ollen heistä vastuussa. Kaava oli se, että isä lähti aina aamulla töihin ja heitti meidät mökille äidin jäädessä vauvan kanssa kotiin.  Mökkiruokana meillä oli makkaraa (joka päivä) ja välipalaksi paistoin lettuja (joka päivä). Juomana keltainen Jaffa (joka päivä).

Uimme, saunoimme, touhusimme päivät. Kolmisin. Luojan ihme, ettei sattunut mitään, kun nuorin ei edes osannut uida ja me kouluikäisetkin vain hädin tuskin.

Tapahtui 80-luvulla.

Ja kivaa oli. Muistan myös omasta lapsuudesta sen vapauden. Itse viiden vanhana keitin teetä itselleni äidin ollessa töissä. Vaeltelin lähimetsissä tutkaillen luontoa ja matkien lintujen ääniä. Näin aikuisena näen sen vapauden ja vastuun itsestä, kehittäneen minusta monipuolisen, ratkaisukeskeisen, luontoa rakastavan ja syvällisen humoristin, joka osaa olla myös itsekseen.

Oma äitini on kertonut, että 2,5-vuotiaana pissasin vaatteet märäksi monta kertaa päivässä. Eli vaippoja ei käytetty vaikka en osannut olla kuiva. 70-luvun lapsi.

Tulee kaikenlaista mieleen kun näitä lukee ja täytyy sanoa että on ihme etten kuollut tai edes loukannut itseäni pahasti lapsena/nuorena.

Ihmetyttää että moni joita on pidetty esikouluikään vaipoissa ja annettu syödä tuttia ja uida lähijoessa ja pelata autotiellä palloa, eivät tajua että heillä oli surkea kasvatus, huonot tai osaamattomat vanhemmat.

Olen myös 76 syntynyt, ja totta että oli erilaista ja liian vapaata mutta on silloinkin ollut ääripäät.

Kaikki tupakoi sisällä. Minua ei imetetty. Maksaa oli paljon ruokana. Lapset viettivät vanhempien kanssa kapakassa ja ryyppäjäisissä aikaa. Lapsiin ei kiinnitetty huomiota.

Söin tuttia viisivuotiaaksi. Olin paljon kotona yksin, kun äiti oli pois. Söin voileipiä ja kahvia viisivuotiaasta.

Äiti oli iltaisinkin pois ja alle alakoululaisena katselin televisiota ja hengailin. Kavereiden kanssa luuhattiin ties missä jo pienestä saakka. Talonmies vain joskus hätisteli suuremmasta hädästä.

Olin lapsesta saakka lastenvahtina, ihan tuntemattomillekin. Oli ihan normaalia, että vaikka 11 v oli yön yli vahtimassa lapsia.

Uimassa sai käydä kaikessa rauhassa ties misssä ja ketään ei haitannut. Lapsille annettiin tosin selkään kasvatusmielessä. Ja vanhemmat olivat kylmiä.Päiväkodinkin täti saattoi lyödä, jos oli huono päivä. Esim perhepäivähoitopaikkojen taso oli, hmm... perheen iskä tai tädin miesystävä luuhasi kotona kalsareissa.

Muistan ikuisesti yhdet ryyppyjuhlat, joissa olin. Nukuin samassa huoneessa kummieni kanssa ja yksi tuttu nainen paneksi äänekkäästi jonkun ukon kanssa vieressä. Kun toimitus oli ohi, täti tuli iloisena juttelemaan, et mitenkä Tiina se koulu sujuu jne. Veti pikkareita jalkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää että moni joita on pidetty esikouluikään vaipoissa ja annettu syödä tuttia ja uida lähijoessa ja pelata autotiellä palloa, eivät tajua että heillä oli surkea kasvatus, huonot tai osaamattomat vanhemmat.

Olen myös 76 syntynyt, ja totta että oli erilaista ja liian vapaata mutta on silloinkin ollut ääripäät.

Olen jälkeesi vastannut 338. Tajusin myöhemmin aikojen muuttuessa, et tämä ei ollut hyvästä. Vielä 70 -luvulla lapset olivat jonninjoutavia ärsytyksiä vanhempiensa mielestä. Ehkä joskus joku varoitti namusedistä ja liftaamisedta. Mut lapsia sai hakata, jättää yksin ja viedä baariin ihan vapaasti. Oli ajan tapa.

Tulin äsken kaupasta kotiin. Naapurin (yh?) oli jälleen kerran puhelimessa, kun pieni, n 5v, tyttönsä kiikkui yksinään. Joka kerta, kun sen naisen näen, hän on puhelimessa tai räplää sitä. Sekin tyttö on yksin ja tavallaan heitteillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olin tuttiriippuvainen n. 5 vuotiaaksi asti ja synnyin -82. Muistan kyllä miten sitä pidettiin outoja ja mummoni jopa sanoi minulle, että hampaasi kasvaa vinoon jos tuota jatkat. Olin vain sellainen vastarannan kiiski, että en välittänyt.

Minä myös ja synnyin -97... Hampaita piti kyllä sitten myöhemmin oikoa että kumpa olis joku vaan ottanut sen tutin multa pois.

Mun lapsella oli tutti 5 vai 6 vuotiaaksi. Ja on nyt siis 15v, syntynyt 2003. Ei tarvinnut oikoa hampaita raudoilla, upeat suorat hampaat. Nykyajan tutit on parempia kuin silloin muinoin. 

Olen syntynyt v. -85, meillä tupakoitiin sisällä takkahuoneessa johonkin 90-luvun alkupuolelle asti ja sain rahaa kun käärin yhdelle perhetuttavalle sätkiä! :D

Meillä oli karjatila ja en ollut päivähoidossa, isoisäni hoiti minua välillä, ajelutti autolla päiväunille ja tietysti irtaallaan auton takapenkillä tai ainakaan mitään istuimia ei ollut. Hän myös antoi mulle liköörikarkkeja ja aamupalajuustoa aamupalaksi ja suurta hupia oli kun sain sytyttää hälle piipun tulitikulla, poltteli tottakai piippua sisällä talossaan.

Söin tuttia johonkin ~ 4-vuotiaaksi ja muistan kun minua vierotettiin tutista, sen jälkeen pureskelin etusormea, kunnes oltiin siskoni kanssa kahden kotona ja kuumemittari tippui hyllystä, sörkin sormilla elohopeaa ennenkun samainen piippupappa tuli pelastamaan tilanteen ja äiti kielsi enää imeksimästä sormea jos siihen jäi elohopeasta jäämiä.

Ei meitä juuri vahdittu, kuljettiin uimassa ja pitkin maita, metsiä ja mantuja vapaasti, aina kuitenkin kotiin syömään ja vanhemmat tiesi kysellä naapureista jos ei näkynyt, kun naapuruston lasten kanssa kuljettiin.

Ajattelen, että oli ihana ja kiireetön lapsuus, mielikuvitus sai lentää ja tekemistä keksittiin aina. Vaikka olisi voinut sattua tapaturmia ja vaaratilanteitakin oli, niin olihan se ihan erilaista, kuin nykyajan lasten ”tylsä” lapsuus. Kyllähän omille lapsilleenkin koittaa järjestää touhua, mutta kaikista parasta oli lapsuuden vapaat kesät, kun oli vaan aikaa seikkailla ja leikkiä kavereiden kanssa maalla, ei enää vaan ole samanlaista elämä, eikä lapsetkaan saa olla lapsia tai toisaalta täytyy hirveästi vahtia ja korostaa turvallisuutta senkin kustannuksella että paljon jää hyvääkin pois sen takia.

Vierailija kirjoitti:

Syvä joki kirjoitti:

Us-ko-matonta white trash -tarinaa! Mistä tuppukylän perähikiältä nuo kirjoittajat ovat kotoisin?! Tuo elämä, jota kuvataan, on selvää syvä joki -muistelua. Sillä ei todellakaan 70-80 -luvuilla ollut lasten kasvatus tuollaista.

Niissä tuppukylissä ikävä kyllä oli. Asuin lapsena muutaman vuoden keuruulla ja kauhulla muistelen. Oli kyllä hyvin jälkeenjäänyttä.

Eikä ollut. Mä olen asunut koko lapsuuteni alle 2000 asukkaan pikkukunnassa enkä silti tunnista näitä kaikkia juttuja. Toki meilläkin oli vapaampaa, ei maalaistaloissa ehditty koko aikaa lapsia vahtimaan ja me saatiin mennä ja tulla. Mutta ei meistä kukaan esim. lussuttanut tuttia enää koululaisena. Eikä tuttipulloa. Vuoden vanhana lapsesta kasvoi iso, alkoi syödä samaa ruokaa kuin muut ja tutti ja tuttipullo jäi pois. Vanhemmista ja lapsista olis ollut noloa tuollainen ison lapsen vauvailu. Johan sille olis naapuritkin nauraneet.

Lasten ruokavalion terveellisyyteen ei kiinnitetty juurikaan huomiota. Jos esimerkiksi maito ei maistunut, niin ei se ketään huolettanut. Mitään vitamiineja ei kotona lapsille tarjottu. Sen sijaan sokerin määrä ruokavaliossa oli ihan käsittämättömän korkealla.

Siskolle annettiin sokerivettä tuttipullosta. Omassa neuvolakortissani neuvotaan antamaan appelsiinituoremehua olisiko ollut 3 kk eteenpäin, tämä 70-luvulla.

Olen syntynyt 2000-luvulla ja tällä hetkellä olen 18v. Monet näistä mainitsemistanne asioista on kuulunut minunkin lapsuuteeni (muistan parhaiten ajat 2007-2012).

Asuimme Helsingissä tuona aikavälinä. Kesäisin juoksin metsissä ja pelloilla kavereiden kanssa, yleensä leikittiin hevosia tai keijuja. Läheisestä kioskista sai karkkia jos toi muutaman tyhjän kaljatölkin maksuksi. Myyjä kysyi mitä laitetaan ja sitten sai itse osoitella lasin läpi mitä- ja montako karkkia laitetaan pikkuiseen muovipussiin. Äiti lähetti tekstiviestin simpukkapuhelimeen jos olin ollut liian pitkään pois kotoa. Joskus ei menty ulos ollenkaan, vaan pelattiin Wii:tä tai oltiin Gosupermodelissa pukemassa mallia. Meillä oli keppihevostalli yhden kaverini takapihalla, koulutettiin siellä hevosia ja mentiin niiden kanssa juoksemaan pellolle. Kiipeiltiin myös puissa ja leikittiin apinoita. Kukaan meidän äideistä ei pitänyt siitä että heiluttiin korkealla latvustossa (jos näkivät, niin kielsivät heti), mutta tehtiin niin joka tapauksessa. Yksi kavereistani ei koskaan oppinut kiipeämään puuhun, hän oli leikeissä yleensä yksisarvinen tai pegasos. 

Oli aikoja jolloin käytiin vain kerran viikossa suihkussa ja saunassa, 80-luvun alussa - isän vaatimuksesta että vastustuskyky kasvaisi (onneksi tilanne muuttui). 3-vuotiaana kuljin yksin puistoon ja takaisin, lisäksi tien yli lähikioskille, oli opetettu tarkasti miten tie ylitetään. Yksin pihallakin enimmäkseen. -Isompana lapsena menin itsekseen pitkin lähikaupunginosia kävellen ja pyörällä, ei tullut ikäviä setiä kohdalle - paitsi uimahallissa yksi joka ei jäänyt kiinni (uimahallit nyt tiedetään). Ei ollut aurinkovoidetta välttämättä, jossain vaiheessa sitä alettiin enemmän laittamaan, mutta ei huomioitu että kunnolla peittävä vaate tai varjo olisi tärkeä. Meinasin upota järveen parikolme kertaa, pääsin itse aina ylös uimataidottomana 3v. Äiti ei ollut kovin huolissaan tai huomannut. Sitten uimakouluun. -Lunta tuli syötyä talvisin ja pakastimen jäätä, vaikka se oli kiellettyä. Palohälyttimiä ei todellakaan ollut, sähkölaitteita kyllä. Täysmaitoa juotiin kasarilla ja keksiä syötiin liikaa ruuan sijasta (noin 10-vuotiaana), kukaan ei kauhistellut aamumuroja. Nykyään kaupoissa on melkein yhtä rasvaisia ja sokerisia tuotteita leivoksissa /makeisissa /jäätelöt, makeutusaine ei vatsalle hyvä jne. Pölyä saattoi kertyä asuntoon kuukauden puolentoista verran, ennen kuin töistä kiireinen äiti ehti imuroimaan. Pyyhkeissä ja lakanoissa oli iänkaiken vanhat kankaat, vaihtoväli ei hysteerisen nopea. Suosin nykyään itse usein vaihtamista puhtaaseen ja uusien hankkimista, jos rahatilanne sallii. Ei tarvinnut siivota omaa huonetta /tehdä kotitöitä, joskin tavarat olivat aina paikoillaan, aikuisena osaan siivota kaikin tavoin tästä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Kaupasta sai hakea tupakkaa ja kaljaa kun oli vanhemmilta lappu tai äiti soitti kauppaan. Me käytiin usein hakemassa kaverin äidille kartonki sinistä belmonttia. Näin vielä 80-luvulla.

Tutin syöjiä oli tosi paljon, mutta kyllähän sitä paheksuttiin.

Ensimmäisiä kertakäyttövaippoja oli Lenina-T merkkiset vaipat. Ne oli T:n muotoisia lärrpäkkeitä, tehty varmaan jostain selluloosasta. Ne solmittiin jalkaan semmosilla päästävillä muoviliinoilla. Vaipoista pyrittiin eroon ensimmäisenä kesänä pikkuvauva-ajan jälkeen. Eli syksyllä syntyneet opetettiin kuiviksi noi 9-11kk ikäsinä.

Meillä oli muutama kaveri, jotka kävi lähes päivittäin etsimässä vanhempiaan paikallisista räkälöistä. Niihin pääsi sisään kun kertoi tulevansa äidin ja/tai isän luokse. Eikä aina ollut ovilla ketään kyselemässä. Jos omat vanhemmat oli joskus baarissa, niin oli pakko itekkin mennä kurkkimaan mitä siellä tapahtui.

Ei, noi t-vaipat pysyi päällä sellaisilla verkkohousuilla. Tavisvaipat (ihan sellaiset pitkulat) kiinnitettiin niillä muoveilla. Tiedän, kun mun pikkuveli käytti noita t-vaippoja. Ne oli 10v:n suht helppo vaihtaa. Ja veli ei voinut käyttää niitä toisia vaippoja kun sai siitä muovista ihottumaa. Loppu se ihottuma kun äiti alko ostaa t-vaippoja, jotka tuli uutuutena kauppoihin. Ne t-vaipat oli kyllä kalliimpia kuin taviskertakäyttövaipat. Mutta äiti ei jaksanu eikä ehtiny pyykätä harsovaippoja ja siksi osti kertakäyttövaippoja.