Söin tuttia 5-vuotiaaksi, veli joi tuttipullosta vielä 6-vuotiaana.. Millaisia asioita, jollaisia nykyään kauhisteltaisiin neuvolassa ja vauvapalstalta muistat omasta lapsuudestasi ? Etenkin 70/80-luvuilla syntyneet

Vierailija kirjoitti:

Edellinen (214) jatkaa vielä: eineksiä ei 80-luvulla ollut, siis näitä jääkaappijuttuja (roiskeläppiä tms.). Lihapiirakoita taisi olla, mutta niitäkin oli vain yhtä sorttia ellen väärin muista (HK:n isoja, yksittäis/kaksittaispakattuja?) Kaikki valmisruoka oli joko pakasteena tai sitten kaupan liha/kalatiskiltä ostettavaa, niin kuin grillattu kana. Ja se oli tosi kallista. Raaka-aineet olivat halpoja ja kaikki tekivät ruokaa itse, ja leipoivat itse.

Aloitin opiskelut -84 ja kyllä silloin roiskeläppäpizzoja oli, Jalostajaltakin. Silloin oli Amissan einespizzoja, ne oli parhaita. Ensimmäiset einespizzat ja -laatikot tulivat kauppoihin jo 70-luvulla, ja 80-luvulla niitä oli jo yleisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vaipat tosiaan jäi aikaisemmin pois, kun oli niitä sideharsoja ja huonoja kertiksiä. Ne oli märkiä ja epämukavia lapsellekin. Yölläkin lapsi heräsi, kun oli märkä. Lapset ei viihtyneet vaipoissa ja äidit teki kaikkensa, että niistä päästäisiin ajoissa eroon. Itse ja sisarukset on esimerkiksi päässeet vaipoista reilusti alle 2-vuotiaina. Sen sijaan omat ja sisarusten lapset ovat olleet vaipoissa reippaasti yli 2-vuotiaaksi. Muuta selitystä en näe kuin sen, että nykyvaipat on niin helppoja ja mukavia.

Vanhemmat ovat myös laiskistuneet. Muistan kun elettiin kesiä kesämökillä. Siellä on opetettu kaikki 3 serkkuani kuiviksi. Minullekin opetettiin noin 10-12-vuotiaana, että jos serkkupojat alkaa pidellä pippeliään tai kiemurrella, äkkiä pitää viedä ne ulkohuussiin. Aina ei ehtineet, niin vanhemmat pesi pissahousuja järvessä montakin kertaa päivässä. Ison hädän jälkeen autoin minäkin välillä serkkupoikia pesemällä pyllyt järvessä. Mökillä ei ollut siihen aikaan juoksevaa vettä, niin viitseliäisyyttähän se vaati. Lapsia oli myös tapana palkita vielä 30 vuotta sitten, jos oli pöksyt pysyneet kuivina koko päivän. Sitä selitettiin hartaasti 1-2-vuotiaille tenaville, että kun housut on iltaan asti kuivana, saa hyvän palkinnon. Palkinto saattoi olla esim. heinään pujotettuja metsämansikoita tai jaettu pikkupullo limsaa.

Olen itse syntynyt -80 ja vejeni -85. Ei kyllä meidän lapsuudessa ollut tapana vielä lähes kouluikäisenä lutkuttaa tuttia tai käyttää tuttipulloa.  Joko olette todella epänormaaleita tai sinä ja äitisi puhutte aivan puppua.

Olen 96 syntynyt, eli lapsuuudestani ei ole edes kovin kauaan. Ja olen ollut ihan pienestä asti yksin kotona kun äiti oli vuorotyössä ja isä makasi ojassa humalassa. Olen saanut selkääni kun olin tuhma ja äiti antoi korvapöllyä. Kävin isän kanssa hämyisissa röökiltä haisevissa baareissa kun olin jotain 5-7v.

Joten enpä usko että monikaan tässä ketjussa mainuista asioista nykypäivänä kauhistuttaisi moniakaan. Minun ikäiset (22v) kuitenkin alkavat nyt olla niitä nuoremmasta päästä olevia vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan lapsista ei harrastanut mitään! Kenellekään ei varmaan tullut edes mieleen, että lapsia olisi pitänyt kuljettaa jonnekin harrastamaan tai että olisi ollut jotakin säännöllistä ja tavoitteellista treenaamista. Ne kävivät hiihtämässä, jotka hiihtämisestä tykkäsivät. Ne kävivät kirjastoautolla, jotka tykkäsivät lukea. Pesäpalloa pelattiin kesällä joskus iltaisin. Kirkonkylällä asui joku fiinimpi perhe, joiden tytärtä kuskattiin musiikkiopistossa ja sitä pidettiin yleisesti outona, myös aikuiset paheksuivat ja kummastelivat asiaa. Olen syntynyt -79.

Meillä oli sama. Harrastuksiin ei kuskattu. Kävin ala-asteella koulun jälkeen yksin hiihtämässä. Mummoni ihmetteli kuinka älytöntö, kun erästä sukulaislasta kuskattiin pianotunneille. Syntynyt -80.

outoa.. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan lapsista ei harrastanut mitään! Kenellekään ei varmaan tullut edes mieleen, että lapsia olisi pitänyt kuljettaa jonnekin harrastamaan tai että olisi ollut jotakin säännöllistä ja tavoitteellista treenaamista. Ne kävivät hiihtämässä, jotka hiihtämisestä tykkäsivät. Ne kävivät kirjastoautolla, jotka tykkäsivät lukea. Pesäpalloa pelattiin kesällä joskus iltaisin. Kirkonkylällä asui joku fiinimpi perhe, joiden tytärtä kuskattiin musiikkiopistossa ja sitä pidettiin yleisesti outona, myös aikuiset paheksuivat ja kummastelivat asiaa. Olen syntynyt -79.

Meillä oli sama. Harrastuksiin ei kuskattu. Kävin ala-asteella koulun jälkeen yksin hiihtämässä. Mummoni ihmetteli kuinka älytöntö, kun erästä sukulaislasta kuskattiin pianotunneille. Syntynyt -80.

Taitaa riippua paikkakunnasta. Olen syntynyt -77, ja kyllä minua kuljetettiin ratsastamaan pari kertaa viikossa. Itse asiassa en nähnyt 6 vuoden aikana, että kukaan olisi talleille tullut muutoin kuin autokyydillä. Myös kesäteatteriharjoituksiin minua ja ystävääni kuljetettiin kerran viikossa, kun oltiin 16-17-vuotiaita. Kesäteatteriharkat oli kyläkoululla 17 km keskustasta. Näytöksiinkin oli aina kyyti.

Minun lapsuudessani ja murrosiässäni 1980-luvulla tytöt  saivat olla tyttöjä ja pojat poikia, että ei ollut ainakaan kovin yleisenä tämä sukupuolineutraali kasvatus, jossa lapset ovat vain lapsia, eivät tyttöjä tai poikia. Ainakaan minä en ollut kuullut sellaisesta. Toisaalta siinä oli varjopuolensakin. Minä olin tyttömäinen jo lapsena mitä ei hyväksytty ollenkaan. Kun yritin leikkiä nukeilla, niin aikuiset hermostuivat kovasti ja rankaisivat minua ankarasti. Muut lapset taas kiusasivat minua kovasti, kun huomasivat, että koskin päiväkodissa nukkeen pari kertaa ja hoitajatkin kauhistelivat asiaa. Mistään tyttöjen vaatteisiin pukeutumisesta en uskaltanut edes kunnolla unelmoida, saati että olisin kertonut siitä muille. Nyt olen 36 ja vielä erittäin tukevasti kaapissa sen suhteen, että tunnen olevani enemmän nainen kuin mies ja että miehinen osa minusta on homoseksuaalinen.

Luin, että: "Söin tuuttia 5 vuotiaaksi"

Laulettiin ala-asteen kuoron kanssa syöpään kuolleen oppilaan hautajaisissa.

Kukaan ei käsitellyt pojan kuolemaa meidän kanssa millään tavalla, ei opettajat eikä vanhemmat. Sinne vaan mentiin ja laulettiin. Muistan vieläkin, kuinka surullinen olo mulla oli.

Nykyisin on kriisiryhmät paikalla pienimmästäkin syystä.

Olen avainkaula-lapsi vm. -73. Yksin sitä päivät oltiin tai olihan kerrostalot kavereita täynnä, joiden kanssa remuttiin ympäriinsä. Ikinä en ole hoidossa ollut, mutta sitäkin enemmän piikonut muiden lapsia.

Hain mm. 10 vuotiaana 1v. pikkuveljen tarhasta klo 17 ja äiti tuli töistä kotiin vasta klo 20. Keitto lämmitettiin kattilassa ja samalla ruokittiin 6v. sisko. Isä reissuhommissa, niin ei ollut vaihtoehtoja. Tämä oli ihan normaalia tuohon aikaan.

Viikonloput aina hoitamassa jonkun lapsia pienellä korvauksella.  Esim. 14 -vuotiaana olin kesän hoitamassa erään papin lapsia. 4 alle kouluikäistä, samalla pyykättiin ja siivottiin ja laitettiin ruokaa. Huh, huh.. ;) Papin rouva tuli vastaan kadulla joku vuosi sitten kotipaikkakunnalla ja oli todella onnellinen kuullessaan, että minulla on lapsia. Kertoi ajatelleensa myöhemmin, etten ikinä varmaan tee lapsia heidän kauhukakaroiden hoitamisen jälkeen.. :D

Lasten kanssa työskentelen nyt ammatikseni ja kyllä kaipaan monesti entistä aikaa. Tänä päivänä paapotaan ja varjellaan usein ihan liiaksi lapsia. Kuljetetaan pieniä matkoja ja ei luoteta eikä anneta vastuuta, vaikka monesta siihen olisikin, mutta vanhemmat eivät anna tätä mahdollisuutta..

Moni on maininnut ettei punkeista varoitettu ennen mitään. Ei niitä ennen oikein ollutkaan.

Nyt peura ja kauris määrät ovat kasvaneet ylisuuriksi ja ne toimivatkin punkkien pääasiallisina isäntinä. Jos yhdessä peurassa on helposti 1000 punkkia ja jokainen niistä tekee uudet 300 punkkia..........Hui!

Käytin vaippoja viisivuotiaaksi asti. 

Asuimme maalla, lähdin monesti yksin aamulla kouluun jo 6-vuotiaana (usein siskoni lähti ennen minua, jolloin iso talo oli tyhjillään), ja taksia odottamaan piti kävellä metsän läpi 300 metriä. 

-- Ihan normaali minusta on tullut. Yksinolo on minulle ehkä liiankin mieluisa olotila nykyäänkin, mutta en tiedä onko sillä mitään tekemistä lapsuuden kanssa, vai olenko vain luonnostani hyvin introvertti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt - 79 ja sisarukseni 80-luvulla. Meillä ajanhenki näkyi turvavyöttömänä autona. Muistan kun nuorin sisaruksistani syntyi ja häntä kuljetetettiin vaununkopassa takapenkillä ja myöhemmin kun alkoi liikkua, äidin sylissä etupenkillä. Muistan myös erään kerran kun yksi sisaruksistani kesken matkan avasi oven ja tippui kyydistä. Vauhtia oli onneksi vähän, kun oltiin juuri lähdetty liikkeelle. Monesti myös ajeltiin mummo ja ukki kyydissä pitkiäkin matkoja sukulaisiin, me lapset takapenkillä isovanhempien sylissä.

Isä poltti autossa ikkuna raollaan, mutta ei koskaan kotona sisällä.

Vanhempani olivat töissä käyviä ns. kunnon ihmisiä, arkeen ei kuulunut päihteet mutta kesäviikonloppuina oltiin usein mökkeilemässä sukulaisten kanssa tai kotona vietettiin aikaa naapureiden kesken. Illanviettoihin kuului aina että aikuiset oli pienessä hilpeässä ja lapset saivat puuhailla omiaan juurikaan kenenkään valvomatta. Ei jäänyt traumoja ja kukaan ei vahingoittunut.

Terveellisestä ruuasta, koulunkäynnistä ja arkena nukkumaanmenoajoista meillä oltiin tarkkoja. Kuri ja hyvät käytöstavat olivat ihan itsestäänselvyys.

Omia lapsia ei ikinä tulisi mieleenkään kuljettaa ilman vöitä ja asianmukaisia istuimia. Joissakin tuttavaperheessä lapset on siirretty eskari-ikäisinä turvaistuimista auton penkeille ilman korokettakaan. Meillä vielä kolmasluokkalaisella on turvaistuin kun siihen vielä hyvin mahtuu.

Mutta sellaista huoletonta aikuisten kesken olemista kaipaan. Nykyään kaikki on niin valtavan lapsikeskeisiä, että kaikki tapaamiset pyörii lasten ympärillä. Kyllä mullekin lapset ovat tärkeitä ja rakkaita ja heidän terveys ja turvallisuus ensisijalla, mutta mutta se sellainen ylenmääräinen hössötys, että isompienkaan lasten ei anneta mennä vapaasti ja se yhteinen ajanvietto on sitä että jokainen hyysää vaan jälkikasvuaan.

Kolmasluokkalaisella turvaistuin?!

Esikoinen lopetti juuri 2. Luokan ja kesän jälkeen alkaa 3.luokka. Yhä istuu tyytyväisenä turvaistuimessa eikä kaipaa lainkaan pois.

Ja kun pituutta on vasta 124cm, niin en näe miksi ei olisi turvaistuimessa.

Ehkä joissakin perheissä turvaistuimettomuus on joku coolius-asia?

No oma KAKSI VUOTIAS kyllä istuu turvaistuimessa, jos autolla kuljemme. Mutta omaa autoa meillä ei ole ja näin kaupungissa emme moista kaipaakaan, bussit kulkevat. Mutta että ton ikäinen istuu turvaistuimessa? Siis ei korokkeella, vaan turvaistuimessa? Niin huh, huh, taidat "hieman" olla hysteerinen....

Meillä lapset kasvoi turvavyöistuimista ulos 10 vuotiaina. Harmittelivat kun ei näe enää niin hyvin ulos ja turvavyö hinkkaa kaulaa. Toiset pitää lasten turvallisuutta autolla matkustettaessa tärkeämpänä kuin toiset. Joillainblapset mahtuu helposti koululaisina vielä istuimeen. Toise ovat osanneet hankkia sellaisen istuimen, jota lapsi haluaa käyttää.

Ne isojen lasten istuimet ovat turvavyöistuimia.

Ja kolmanneksi on ihan eri asia olla lyhyt aikuinen kuin lapsi.

Minäkin ostin viime kesänä 5v pojalle kunnon turvaistuimen missä voi istua vielä monta vuotta.

Isofix kiinnitys, lapsi auton vöissä, korvaläpät ym.

Meille tuli -88 ensimmäinen auto missä oli takana vyöt, systerin kanssa istuttiin siihen asti takana ilman vöitä.

M kirjoitti:

Miten voitte muistaa asioita vaikka olette olleet niin pieniä?

Mulla ei ole mitään muistikuvia mistään kuin vasta kouluikäisenä.

Jotkin muistikuvat vain ovat jääneet mieleen tosi elävinä. Tuskin kukaan ihan kaikkea lapsuudesta muistaa, mutta voimakkaita välähdyksiä sieltä täältä, yleensä parhaista tai pahimmista muistoista.

Esim. minä muistan kun oltiin parhaan kaverin kanssa viisivuotiaita, oli kesä, kuumaa ja aurinkoista ja oltiin saatu vanhemmilta karkki/jäätelörahaa. Seistiin nenät kiinni paikallisen R-kioskin ikkunalasissa (silloin Ärrät eivät olleet kauppoja jonne pystyi kävelemään sisään vaan kioskeja, joissa oli palveluikkuna lasiseinässä) ja laskettiin, mihin jäätelöön meillä riittää rahat. Päätettiin, että kuningatartuutissa oli paras hinta/makusuhde. Ostettiin sellaiset ja mentiin vastapäätä leikkipuistoon syömään ne. Sitten käytiin hakemassa vielä toiset. Ja sitten vielä kolmannet, kun huomattiiin että jäljelle jääneet pennit riittivät niihin. :D Tässä vaiheessa kioskin täti rupesi jo katsomaan meitä vähän kummasti. :D Oltiin sen verran lyhyitäkin, että nenät juuri ja juuri ylsivät siihen kioskin tiskille...

Vierailija kirjoitti:

M kirjoitti:

Miten voitte muistaa asioita vaikka olette olleet niin pieniä?

Mulla ei ole mitään muistikuvia mistään kuin vasta kouluikäisenä.

Jotkin muistikuvat vain ovat jääneet mieleen tosi elävinä. Tuskin kukaan ihan kaikkea lapsuudesta muistaa, mutta voimakkaita välähdyksiä sieltä täältä, yleensä parhaista tai pahimmista muistoista.

Esim. minä muistan kun oltiin parhaan kaverin kanssa viisivuotiaita, oli kesä, kuumaa ja aurinkoista ja oltiin saatu vanhemmilta karkki/jäätelörahaa. Seistiin nenät kiinni paikallisen R-kioskin ikkunalasissa (silloin Ärrät eivät olleet kauppoja jonne pystyi kävelemään sisään vaan kioskeja, joissa oli palveluikkuna lasiseinässä) ja laskettiin, mihin jäätelöön meillä riittää rahat. Päätettiin, että kuningatartuutissa oli paras hinta/makusuhde. Ostettiin sellaiset ja mentiin vastapäätä leikkipuistoon syömään ne. Sitten käytiin hakemassa vielä toiset. Ja sitten vielä kolmannet, kun huomattiiin että jäljelle jääneet pennit riittivät niihin. :D Tässä vaiheessa kioskin täti rupesi jo katsomaan meitä vähän kummasti. :D Oltiin sen verran lyhyitäkin, että nenät juuri ja juuri ylsivät siihen kioskin tiskille...

(Nenät kiinni ikkunalasissa, koska kioskeilla oli teipattuna ikkunaan pahvinen lappu, jossa oli jokaisen myynnissä olevan jäätelön kuva ja hinta.)

Onko nää nyt niitä vapaan kasvatuksen hedelmiä, ketä aina syytetään ja parjataan?

Kaupasta sai hakea tupakkaa ja kaljaa kun oli vanhemmilta lappu tai äiti soitti kauppaan. Me käytiin usein hakemassa kaverin äidille kartonki sinistä belmonttia. Näin vielä 80-luvulla.

Tutin syöjiä oli tosi paljon, mutta kyllähän sitä paheksuttiin.

Ensimmäisiä kertakäyttövaippoja oli Lenina-T merkkiset vaipat. Ne oli T:n muotoisia lärrpäkkeitä, tehty varmaan jostain selluloosasta. Ne solmittiin jalkaan semmosilla päästävillä muoviliinoilla. Vaipoista pyrittiin eroon ensimmäisenä kesänä pikkuvauva-ajan jälkeen. Eli syksyllä syntyneet opetettiin kuiviksi noi 9-11kk ikäsinä.

Meillä oli muutama kaveri, jotka kävi lähes päivittäin etsimässä vanhempiaan paikallisista räkälöistä. Niihin pääsi sisään kun kertoi tulevansa äidin ja/tai isän luokse. Eikä aina ollut ovilla ketään kyselemässä. Jos omat vanhemmat oli joskus baarissa, niin oli pakko itekkin mennä kurkkimaan mitä siellä tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Sain 3 kk ikäisenä appelsiinimehua ja maksalaatikkoa.

Nam.

Tämä lukee ihan neuvolakortissa ohjeena.

Maidon sijaan sain vehnäjauhovelliä. Imettäminen ei ollut muotia 70-luvulla. Eikä ilmeisesti korvikkeetkaan.

Olen koko ikäni kärsinyt epämääräistä vatsavaivoista.

Minullakin oli joka päivä vatsa kipeä aikuiseksi asti, kunnes löysin usean kannan maitohappokapselit luontaistuotekaupasta ja otan tyhjään vatsaan joka aamu. Loppui vatsavaivat, joiden takia kävin jopa vatsatähystyksessä. Myös närästys loppui. Mutta säännöllisesti otettava.

Sain kahden viikon ikäisenä tuttipullosta appelsiinimehua. Äidilläni oli tuolloin molemmissa rinnoissa rintatulehdus ja ei silloin suositeltu jatkamaan imetystä. Olen syntynyt v. 76

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla äitiyslomat päättyi, kun vauva oli reilut 3 kk. Kotihoidontukea ei ollut keksitty. Koska päiväkoteihin ei otettu niin pieniä vauvoja, monet vauvat laitettiin yksityiselle hoitajalle. Itsekin olen ollut eläkeläismummelin hoidettavana 1-vuotiaaksi asti. Eikä niille yksityishoitajille kunnon palkkaa maksettu. Se oli kulukorvausta. Äiti oli tehnyt päiväohjelman tyyliin: aamumaito, ulkoilu, aamupäivämaito, päiväunet, maitoa, leikkihetki, maito, toiset päiväunet ulkona vaunuissa jne. Oli siihen aikaan myös kunnallisia perhepäivähoitajia, joilla saattoi olla vauvan lisäksi 3 alle 3-vuotiasta.

Olihan vauvoille lastenseimi.