Lue keskustelun säännöt.
Naurettavin kursailu, jota olet todistanut?
Kommentit (1003)
Anoppini ei viitsi meillä käydessään laittaa esim. kahvilusikkaansa tiskikoneeseen, ettei meille "vaan tule lisää tiskiä" (ihan kuin se yksi lusikka siellä koneessa mitään tilaa veisi!). Sen sijaan hän jättää sen tahmaisen lusikkansa tiskipöydälle niin, että hänen vierailunsa jälkeen saan heti käydä pyyhkimään tahroja tiskipöydästä pois.
Äitini taas ei raaski ottaa erillistä vesilasia, vaan sen sijaan juo vettä kahvikupista, siis sen jälkeen, kun on ensin juonut siitä kupista kahvia. Nami nami...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini taas ei raaski ottaa erillistä vesilasia, vaan sen sijaan juo vettä kahvikupista, siis sen jälkeen, kun on ensin juonut siitä kupista kahvia. Nami nami...
Hämäläinen anoppini tekee samaa. Ja aina kertomassa, kuinka ei halua tehdä tiskiä tai pyykkiä meille (kieltäytyy myös pyyhkeistä viimeiseen saakka). Aivan kuin se yksi lasi tai pyyhe tuntuisi viisihenkisen perheen elämässä missään...
Anoppi on sanonut, että olisi äidiltänsä tapansa oppinut. Liekö siis jotain pula-ajan perintöä. Minua kursailu kuitenkin aluksi loukkasi koska ajattelin, etteivät astiani ja pyyhkeeni (eli kotini) kelpaa anopille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni koulukaveri kävi meillä aina joskus, lessuperheen tytär. Tarjosin ruokaa, normaalia kotiruokaa. Tää tyttö otti lautaselle sellaisen hyvin pienen nokakareen, jonka kyllä söi hyvällä halulla. Määrä on oli todella pieni, turhaan vain lautasen sotki. Tyttöni sanoi, että tämä Tiina syö koulussa isoja annoksia, mutta meillä ei voinut ottaa. Olen kohtalainen kokki, joten en usko ettei ruoka maittanut, oli muutenkin hirveä jeesustelija tämä tyttö. Samanlainen on nyt aikuisena, helkkarinmoinen esitys päällä.
En ymmärrä mikä sun ongelma tässä on. Minun mielestä hyvätapainen. Tyttö otti mieliksi valmistamaasi ruokaa, otti ehkä vähän siksi, että tiesi että kotiin mennessä on ruoka sitten myös odottamassa ja ettei tulisi sanomista äiteeltä kun kotiruoka ei maistukkaan kunn vierailla on mätetty jo lautasen täydeltä.
Suurin ongelma tuossa taisi ollakin tytön uskonnollinen vakaumus.
Sehän tosta rivien välistä paistaa. Tai sitten kommentin kirjoittaja on todellinen kursailuneitsyt, jos toi oli pahimta kursailua. Missä tahansa kouluruokalassa toi on ihan normikäytöstä😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämäläiseen kursailuun linkki.
Ja vielä toinenkin linkki:
Tuo lakanalinkki oli hauska. Omat autottomat sinkkutätini ovat onneksi järkiintyneet omien lakanoiden kantamisessa. Vanhemmalle heistä ostin joksikin lahjaksi jo parikymmentä vuotta sitten semmoisen silkkilakanamakuupussin, jota hän jaksoi kehua mieluisaksi ja hyväksi lahjaksi vuosia. Suvun kesken olen onnistunut perusteluin saamaan väen luopumaan lakanoitten kantamisesta, ja serkku on ollut mukana projektissa. Kun on ollut valmiiksi pedattu sänky, niin kukaan ei ole kehdannut/iljennyt lakanoita vaihtamaankaan alkaa.
Serkun kanssa on joskus kannettu samaa tuliaiskahvipakettia edestakaisin, kun satuimme sen verran tiheästi toisillamme vierailemaan. Sitten oli pidempi väli ja se, jolla kahvipaketti oli, käytti sen - onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Heh, me arabit ollaan kursailun kuninkaita. Ollaan ratkaistu tämä ”olkaa hyvä, pöytä on katettu” -dilemma sillä tavalla, että keräämme jokaista tarjoiltavaa lautaselle ja törkätään se vieraan eteen :D sit alkaa syömään. Jos ei voi/jaksa/tykkää niin jättää syömättä. Yleensä ”kohteliaisuudesta” jättävätkin lautaselle jotain ja kahvia/mehua/teetä ei koskaan juoda loppuun, olen ymmärtänyt tämän johtuvan pula-ajasta: ei haluta syödä kaikkea jottei vaikuteta köyhiltä tai nälkää nähneiltä 🤦🏻♀️ Ihan käsittämätöntä meininkiä nykyaikana enkä ymmärrä, miksi nuoretkin tätä harrastaa
Lisään vielä, että vaikka he jostain ”kohteliaisuudesta” jättävät syömättä, niin minusta se on erittäin epäkohteliasta. Kun ei haluta, että ”näen vaivaa”, mutta minähän olen JO nähnyt sen vaivan ja leiponut tyyliin kolme päivää kakkua ja pullaa, niin nythän he tekevät vaivannäköni turhaksi, mikä itsessään aiheuttaa mulle vaivaa 🙎🏻♀️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vallankäyttöä kursaile on?
Jos ei käy, saa olla ilman. En viitsi ruveta arvailemaan, mistä narusta milloinkin pitäisi vetää.
Olen yksinkertainen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Ei halua juoda kahvia "noin hienoista kupeista".
Alkoi vaatimaan itselleen huonompaa kuppia vaikka pöytä oli jo katettu.
Hänelle piti erikseen selventää ettei hänellä ole oikeutta pilata tekemääni kattausta.Todellakin, vaatimuksensa olisi pilannut kattauksen ja aiheuttanut minulle ylimääräistä työtä 😲
Varsinaista kursailua.Tällä ihmisellä on muutenkin sellainen tapa, että mikään esillä oleva tai valmiiksi laitettu ei kelpaa. Hänelle pitäisi erikseen hakea jotain huonompaa.
Vanhempi sukulaisrouva kyseessä.
Miksi ihmeessä sä et kata muuten pöytää nätisti ja niinkuin haluat ja yhdelle paikalle sitten laitat sen haljenneen kiroileva siili-mukin vääntyneellä kahvilusikalla ja lautaseksi jonkun huonoimman mikä kaapista löytyy. Sitten ohjaat tämän kursailijatätsyn tälle paikalle ja jos hän nyrpistelee nokkaansa niin toteat suoraan että kun täti-rakas juoksuttaa minua aina hakemassa huonompaa astiaa kun ei yhtenäinen kattaus kelpaa niin täti on hyvä ja painaa puuta, huonompia astioita ei nyt löydy muut kuin ne jotka ovat jo siinä pöydässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti te jotka pidätte tapaa naurettavana ette ole hämäläisiä ja olette ensimmäisenä pöydässä ahmimassa.
Kursailu on huonotapaista. Ensin kursaillaan ovensuussa, että "ihan nopeasti olen tässä vaan käymässä, älkäänyt minun takia" ja sitten tarjottavien äärellä, ihan niinkuin isäntäväen seura ja kahvi eivät kelpaisi.
Eikö tuo nyt ole aika ilmeistä, että tuollaisessa käytöksessä on jotain isompaa takana kuin kursailu? Huono itsetunto tekee ainakin itsellä sen, etten halua vaivata muita enempää kuin on pakko, jos sitäkään.
Tämä ketju selittääkin... Meilläpäin otetaan kahvia, jos sitä tekee mieli ja kieltäydytään, jos ei.
Hiipii vain mieleen, kun viereisellä tontilla sijainneen vuokramökin senkertaiset kesäasukkaat tulivat esittäytymään, kun olimme puutarhassa kahvilla. Tarjosin kahvia ja leivonnaisia, mutta eivät kuulemma nyt ottaisi. Varmistin asian vielä, mutta ei. Tunnelma vain oli jotenkin outo ja ne ilmeet, kun kippasin lopun kahvin puskaan ja kiikutin leivonnaiset sisälle. Taisipa tulla mokattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai s*tana...Noin sadan hoitoalan kahvihuoneen kokemuksella ilmiö nimeltä "kahvihuoneen kakku". Joku tuo kakun, joka pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä, siis jos joku kehtaa sen aloittaa, koska aloittaja vaikuttaa ahneelta (ja läskiltä). Jokaisen ottajan on käytävä läpi monipolvinen valitusvirsi kuinka "ei pitäisi, kun kalorit menevät suoraan lanteille" ym., jankutijankuti, kunnes sosiaalinen hyväksyntä ahnehtijaa kohtaan on ilmaistu hymisemällä. Kakku pienenee, kunnes tarjottimella on jäljellä postimerkin kokoinen pala, joka ei sitten taas kelpaa kenellekään, koska viimeisen palan ottaja vaikuttaa ahneelta (ja läskiltä). Tosiasiassa viimeisen palan ottaja joutuu tiskaamaan sen tarjottimen, ja sitähän ei kukaan halua tehdä.
Joo, alanvaihto käynnissä.
Huvittavaa, miten 10:n hengen kakusta riittää ekat 9 palaa yhdeksälle syöjälle, vika pala riittää noin viidelle kahvittelijalle.
Kursailu kyläilypöydässä on sodanjälkeisten 50-luvun pula-aikojen jäänne, joka on, kumma kyllä, edelleen vahvasti voimissaan täkäläisessä tapakulttuurissa. Kahviin suhtaudutaan edelleen niin kuin se olisi jotain ihmeellistä harvinaista herkkua, joka saattaa loppua kokonaan ihan milloin tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saan joskus jonkun ilmaisen brunssikupongin tms. Töiden puolesta markkinointina. Ystäväni tulee, mutta on tällöin aina hemmetin kiukkuinen, myöhästyy ja eksyy. Sekoilee vielä pöydässä jotain, yhtäkkiä ylös ja ai, siis sun pitäis olla nyt jossain toisaalla jne. Eikä tietenkään syö paljon mitään buffetista. Kaikki on huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Ai s*tana...Noin sadan hoitoalan kahvihuoneen kokemuksella ilmiö nimeltä "kahvihuoneen kakku". Joku tuo kakun, joka pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä, siis jos joku kehtaa sen aloittaa, koska aloittaja vaikuttaa ahneelta (ja läskiltä). Jokaisen ottajan on käytävä läpi monipolvinen valitusvirsi kuinka "ei pitäisi, kun kalorit menevät suoraan lanteille" ym., jankutijankuti, kunnes sosiaalinen hyväksyntä ahnehtijaa kohtaan on ilmaistu hymisemällä. Kakku pienenee, kunnes tarjottimella on jäljellä postimerkin kokoinen pala, joka ei sitten taas kelpaa kenellekään, koska viimeisen palan ottaja vaikuttaa ahneelta (ja läskiltä). Tosiasiassa viimeisen palan ottaja joutuu tiskaamaan sen tarjottimen, ja sitähän ei kukaan halua tehdä.
Joo, alanvaihto käynnissä.
Tuo on niin tuttua ja oon hoitoalalla. :D
Meillä lapsuudenkodissa kukaan ei olisi ottanut viimeistä palaa. Leipälaatikosta löytyi aina leipäpusseja, joissa oli jäljellä vielä yksi pala ja uusi pussi samaa lajia jo aloitettu. Minä olin perheen musta lammas, kun teininä aloin säästeliääksi ja söin aina sen viimeisen leivän pois, ettei jää homehtumaan.
Välillä muutenkin oli ja on kova vääntö siitä, kuka kehtaa ottaa viimeisen kakkupalan ja yleensä se postimerkin kokoinen pala pitääkin vielä jakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju selittääkin... Meilläpäin otetaan kahvia, jos sitä tekee mieli ja kieltäydytään, jos ei.
Hiipii vain mieleen, kun viereisellä tontilla sijainneen vuokramökin senkertaiset kesäasukkaat tulivat esittäytymään, kun olimme puutarhassa kahvilla. Tarjosin kahvia ja leivonnaisia, mutta eivät kuulemma nyt ottaisi. Varmistin asian vielä, mutta ei. Tunnelma vain oli jotenkin outo ja ne ilmeet, kun kippasin lopun kahvin puskaan ja kiikutin leivonnaiset sisälle. Taisipa tulla mokattua.
Ihan oikein teit. Ihmisten onkin aika oppia pois tuosta kursailusta.
Anoppi oli kutsuttu syömään, katoin pöydän nätiksi servettien kanssa. Vaihtoi omansa ja miehensä servetit talouspaperiin ettei vaan "tuhlaisi".
Minun yhdet sukulaiset ovat kursailun kuninkaallisia. Melkein aina kun tulevat kylään, ovat niin lähtövalmiin näköisinä olohuoneessa takit päällä siihen asti, kunnes ne takit pitkällä maanittelulla saadaan viimein pois. Sitten mitään ei oteta ja "Ei meitä varten tarvitse", mutta viimein kuitenkin mennään kiusaantuneen mutinan säestämänä kahvipöytään.
Tuo on niin rasittava tapa ja vaikka tarkoitus ei olisikaan, niin tulee kuva etteivät he viihdy meidän seurassa ja mikään tarjottava ei kelpaa. Oliskin kiva, jos joskus voisi olla rennosti ja vieraat söisivät ja joisivat iloisena mitä tarjotaan, eivätkä mutisisi kahvipöydässä kiysaantuneen näköisinä "anteeksi kun olen olemassa" - ilmeet naamalla.
Anoppi, joka kyläilee oman makuupussin kanssa, eikä suostu käyttämään aluslakanaa, koska joutuisimme sen sitten pesemään.
(Ja näin jäämme ihmettelemään, että miten se patja sitten pestäis)
Asuin serkkuni luona monta viikkoa kun minun kämppään tehtiin remonttia. Yritin tietysti tarjota serkulle rahaa hyvitykseksi ja osallistua ruokakuluihin. Mikään ei kelvannut, eikä mulla ollut energiaa tuputtaa. Olisin noin vain voinut monta viikkoa asua serkun siivellä ilmaiseksi, jos olisin halunnut. No melkein asuinkin.
Jälkeen päin maksoin hänen tililleen tuosta ylöspidosta ja otti kiitollisena rahat vastaan. Pelkäsin kyllä, että alkaa vielä rahoja palauttamaan. Onneksi ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse totean kun kutsun pöytään vaikka "noniin pöytä katettu tulkaahan vaikka te rouva x ja herra y siitä ensimmäisenä ottamaan." Jos alkaa jäkittää että enhän nyt minä... niin sanon vaan okei no tulkaapa te siitä sitten rouva a ja rouva b" alkaa yleensä siinä vaiheessa niille porukan kahdelle iäkkäämmäälle ja ensin tarjotulle tulla vipinää kinttuun kun luulevat että jäävät ilman kahvia ja paakkelssia.
Sama touhu joskus kahvilan kassalla. Rouva x sanoo maksavansa. Eikun minä tarjoan, sanoo rouva a. No ei ei, sanoo rouva x ja leikkimielisesti ottaa kiinni rouvan a lompakosta ja työntää sitä rouvan a käsilaukkuun.., joka sitten taas... AARGHH... Ja jono seisoo ja kassatyttö on ihan hämillään.
Kyseessä äitini ja hänen ystävättärensä.
Ihan sama, kun se tuputtajatäti käy siskonsa luona kylässä, niin lähtiessään haluaa antaa rahaa kaikesta tarjoilusta ja vaivannäöstä, ja sitten sitä seteliä työnnetään kädestä toiseen ja piilotellaan "salaa" toisen käsilaukkuun tai kukkaruukun alle. Ihan ihme peliä. Pahinta on, kun keksitään vetää mukaan "riitaan" sivullinen lapsi, että ota sinä sitten tämä raha... Sama peli sitten, kun se sisko on tuputtajatädillä kylässä. Vuoroin kuitenkin vierailevat eli kustannukset menevät tasan, eikä kumpikaan ihan niin köyhä ole, mutta kun ei saa vaivaksi olla.
Tuohan on jo melkein törkeää... Ihan kuin haluttaisiin sanoa: "ota nyt tuosta vähän rahaa niin et ihan köyhdy kun minulle kakkupalan tarjosit"
Kuulostaa paitsi äärimmäisen ärsyttävältä, myös varsin raskaalta. Onneksi vakat löytävät kantensa.