Lue keskustelun säännöt.
Naurettavin kursailu, jota olet todistanut?
Kommentit (1003)
Kursailu on ennen kaikkea sosiaalinen testi.. jos ottaa ekana aikailematta, saa epäkohteliaan ja huonosti kasvatetun lapsen maineen. Varsinkin suvun kesken. Minunkin teki lapsena naapurissa kylässä ollessa mieli ottaa toinenkin keksi, mutta äitini ei antanut, vaikka emäntä olisi sanonut että saa ottaa. Lasten ja nuorempien tulee tietää paikkansa, vanhimmat, vaivaisimmat ja tärkeimmät tulee ensin. Jos ministeri tulee kylään, ministeri ottaa ensin. Jos presidenttikin tulee kylään, presidentti ottaa ennen ministeriä.. jne. Se ei ole siis sen kummempaa kuin se ajatus, että yleensä esim. synttärisankari ottaa ensin.
Itsekin inhoan kursailua silloin, kun se menee ns. yli. Kursailussa näkyy, onko sosiaalisesti taitava. Sosiaalisesti taitava on kohteliaasti vaatimaton, mutta ei anna tilanteen mennä jankkaamiseksi, jolloin se on jo epäkohteliasta emäntää ja muita kohtaan (emäntää ja muita vieraita pitää yrittää lukea). Samoin valmiiksi (lautaselleen) leikatun kakkupalan puolittaminen on hiukan jo epäkohteliasta, koska emäntä on sen sinua varten jo miettinyt ja laittanut.. sen sijaan tarjottimelta otettaessa pullan voi puolittaa. Valitettavasti kaikki ei tätä tajua. Myöskään emäntä joka ei tarjoa edes yhden kerran uudelleen, ei vaikuta anteliaalta. Silloin tulee tunne, että hyvä etten ottanut koska se ei oikeasti halunnut tarjota (tarjosi vain koska ei halunnut vaikuttaa epäkohteliaalta) tai en ollut toivottu vieras. Kakku saattoikin olla alunperin varattu toiselle vieraalle tai jotakin muuta varten.
Tohon kuitti-asiaan sanoisin, että todennäköisesti asia on ok, mutta veisin kyllä kahvipaketin tai jotain pientä kiitokseksi sitten, kun olet parantunut ja sanoisin että "kun sä et sitä rahaakaan ottanut".. se vähän niinkuin on "kuittaus", mutta ei rahallisesti vaan sosiaalisesti. Se on palkkio siitä, että hän on kohteliaasti ajatellut sinua tuossa tilanteessa.
-822
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta pieni kursailu on ok ja kohteliastakin... on sellaisiakin tyyppejä, jotka syö puolet kakusta tajuamatta ettei kukaan muu ole ottanut.
Sanoisin että ns. "kolmen sääntö", vois olla semmoinen, millä noissa pärjää. Kahdesti on kohteliasta kieltäytyä, mutta kolmesti kieltäytyminen tai tyrkyttäminen on jo vähän rajamaastoa. Myös vastauksesta voi hiukan päätellä, voiko vielä tyrkyttää.. "en oikein tiedä" = haluan, mutta olen epävarma ottamaan. "ei, ei missään nimessä" = kursailun pitkänmatkan juoksija.. tarjoa jollekin toiselle ensin. Saattaa juoda pelkän kahvin.
Jos taas ei jaksa syödä ja emäntä tuputtaa, hidasta tahtia oli se sitten kakkupala tai kahvi. Varsinkin kahvikupista voi sanoa, että "mulla on vielä" tms... emäntä voi ehdottaa pientä täyttöä. Siihen yleensä suostutaan, että "no jos nyt sitten pikkuisen" ja voi sanoa "stop" kun joku kaataa ihan sitä ekaakin kuppia.. Kuppi juodaan lopulta tyhjäksi vaikka kylmänäkin nopeasti, kun on lähdössä. Siihen voi vielä sanoa, että juon/syön tämän pikaisesti, jottei jää.
Jos ei todella halua juoda, niin yleensä sanotaan ettei terveyssyistä voi juoda/syödä, mikä usein pitääkin paikkansa. Eli siis jokin selvä rajanveto heti alkuun... muuten emäntä ajattelee, että kieltäydyt kohteliaisuudesta. "ehkä vähän myöhemmin" voi tarkoittaa sitä, ettei ko. hlö tule välttämättä edes juomaan kahvia tai syömään, mutta tarjoaisin silti... luultavasti jokin keskustelu on meneillään toisen vieraan kanssa.
Tarjoilua voi jouduttaa sanomalla "Sinua varten olen leiponut/ostanut".. siihen voidaan vastata että "no jos sä nyt varta vasten" tai "ei sun olisi pitänyt, voi kamala! ihan mahdotonta". Voi myös sanoa VITSAILLEN ja hymyssä suin, että "loukkaannun pahasti jos et ota". Tai sitten mainitsee että pitää mennä klo 18 saunaan tai joku tulee klo tai pitää soittaa puhelu... se jouduttaa myös. Toki jos sanoo että joku tulee puolen tunnin päästä, eivät ota mitään. Voi myös sanoa, että minulla on pakkasessa lisää tai vaikka ämpäreittäin kakkua että kyllä sitä minulle jää.
Kahvikupin vaihtamiseen voi vain todeta, että kaikki muut kupit ovat pesussa tai muita kuppeja ei ole nyt. Siis sitä vanhaa kuppia ei kannata etsiä, se ei ole kirjaimellinen. Jos joku ottaa oman pyyhkeen mukaan, niin se ei vain halua että emäntää ärsyttää vieraista johtuvat pyykit. Silloin voi sanoa, että pesen tuossa muitakin samanvärisiä pyyhkeitä samalla tms., että tuo menee kyllä siinä samalla. Kakut kannattaa leikata jo valmiiksi sopiviin paloihin ja jakaa ehkä jopa lautaselle jos uskaltaa, ei kuitenkaan liian isoihin, koska joku puolittaa sen jos näkee että on kovin iso pala.
-822
Vielä vähän jatkuu..
Joku puhui omasta miehestään täällä, että kursailee kun pitäis tulla syömään. Tuohon en kyllä usko. En ole koskaan kuullut, että joku kursailisi omalle aviopuolisolleen. Varsinkin jos valittaa ruuasta, ei viittaa kursailuun vaan siihen, ettei ehkä jaksa tulla syömään kun puoliso kutsuu. On vaikka jokin hyvä jalkapallo-ottelu telkkarissa menossa tms.
Mielestäni kursailussa on parhaimmillaan kyse elämäntapa-ajattelusta, jossa toiselle yritetään olla mahdollisimman vähän vaivaksi ja "minua ei tarvitse eriskeen kestiä tai vuokseni kekkereitä järjestää". Kaverin perhe muutti toisaalta meillepäin ja kun olin yökylässä ala-asteikäisenä, sanoin aina etten tarvitse aamupalaa, koska syön kotona kuitenkin enkä ollut nälkäinen. En halunnut olla vaivaksi. He loukkaantuivat ilmeisesti siitä, että heidän ruokansa eivät kelpaa. Olin silloin hämmentynyt enkä tajunnut mistä on kyse. Kylässä ollessani en esim. käytä vessapaperia yhtä paljon kuin kotona enkä pyydä ylimääräistä pyyhettä jne... En kuitenkaan kerro tästä emännälle, vaikka niin teen. Se on siis aitoa halua olla mahdollisimman vähän vaivaksi.. siihen mut on opetettu. Toki jotkut vetää sen teatteriin asti. Osa huomionhakuisista tyypeistä voi toki käyttää sitä ns. omansa sädekehänsä kiillottamiseen, mutta suurin osa ei. Niinkuin joku sanoi, nuukailijat ovat sitten vielä eriskeen (nämä jotka käyttävät talouspaperin uudelleen ja uudelleen). Sekin on oma elämäntapansa.
Mut käytännössä se on suomalainen versio small talkista.. kursailuun liittyy usein semmonen vitsikkyys tai se että murjasee jonkun vitsin samalla kun sitten lopulta tuleekin sitä kakkua leikkaamaan jne. Kysyin äidiltäni tästä ja hän myös sanoi, että kursailu on leikkisää ja siinä on usein huumori mukana. Parhaimmillaan siis kursailija heittää hommaan mukaan jonkun vitsikkään lausahduksen.
Isäni sanoi, ettei ole kuullut kursailu-sanaa tuossa kahvipöytä-merkityksessä, vaikka hänkin kursailee.. Hänen mielestään kursailu tarkoittaa eräänlaista "leikkimistä"/näpertelyä/kiertelyä ja tyhjänpuhumista. "Älä sinä kursaile!". Hän puhui myös sellaisesta sanasta kuin "kruusataan", mikä tarkoittaa hienostelua.
Sori, tuli romaani näköjään kirjoitettua tässä. Kiitos jos jaksoitte lukea. Ei mulla muuta... En saanut kuin osissa postattua. :) Olkoon tässä mun kaikki kommentit tähän ketjuun, enempää ei ole tulossa! Hyvää juhannusta kaikille!
-822
enhaise kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi oli meillä kerran kolem yörä eikä suostunut käymään suihkussa koko aikana, koska ei halunnut liata pyyhettä turhaan. Omaakaan ei kyllä sitten ollut ottanut mukaansa.
Eihän kaikki ihmiset käy jatkuvasti suihkussa. Minäkin käyn saunassa noin 2-viikon välein. pelkästään suihkussa en juuri koskaan. Alapääni pesen aina ison ja pienen jälkeen. En hikoile juuri koskaan. En haise.
Lienee iho tottunut tähän eikä vaadi jatkuvaa pesemistä.
Mitä tulee syömiseen tai juomiseen kyläpaikassa, syön mistä tykkään. Tosin en halua syödä liikaa, sillä en halua lihottaa itseäni. En teeskentele mitään, olen se mikä olen.
Tuota.... Kyllä muuten haiset.
Joku taisi juuri voittaa AV-vuodatusten maailmanmestaruuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen elänyt lapsuuteni Oulun ympäristökunnassa, ja ainakaan oman suvun ja tuttavien piirissä tuota ei ole. Aina tosin vieraat sanoivat, ettei heitä varten tarvitse kahvia keittää. Siihen yleensä vastataan, että itsekin haluaisi kahvia, että keitetään vaan. Ja pöytään mennään heti, kun pyydetään. Jos vieraita on vain muutama, he tulevat valmiiksi pöytään istumaan, niin voi jatkaa jutustelua samalla, kun laittaa kahvia. Kaikki isovanhemmat ovat tältä alueelta, niin ei ole tuttua kursailu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provoketju? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret kursailijat 2018 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei tule syömään pöydän ääreen, kun teemme siellä ruokaa. Olemme siis lapsiperhe ja jos kyläilemme siellä olemme yötä ja ruokaa myös teemme paikan päällä.
Kun olemme lopettelemassa ruokailua anoppi kaivaa omia eväitään kuivakaapista ja syö ne tiskipöytään nojautuen. Hänelle on katettu lautanen pöydällä.
Anoppilassa ei ole koskaan tarjolla ruokaa. Keitetyt perunat satunnaisesti. Siis pelkät perunat.
Työttömyys ja tukien niukkuus pitää tätä perinnettä yllä. Naapurissa asuu nuori mies joka kerää pihasta tumppeja ja tekee niistä sätkiä.
Siivoaa myös pihaa omatoimisesti kun on jouten. Hän on ollut jo 8 vuotta työttömänä ja täyttää tällä viikolla 28-vuotta. Kyseessä on siis insinööri ja fiksu tapaus. Kuuleman mukaan syö pelkkää perunaa ja lähiaikoina on alkanut syödä perunaa ihan raakana, koska terveysvaikutukset on paremmat raakana.
Kyllä tälle maalle pitäisi saada järjestys ja mittavat tukien korotukset. Kursailu ei nimittäin tule loppumaan sataan vuoteen Suomessa.
Tämä nuori mies on erityisen kova kursailemaan kun tulee kylään päivälliselle. Hän myös valventaa poikaani skeittailussa, joten aina harjoitusten päätteeksi tulevat syömään luokseni. Ihan kamalaa tekee katsoa niin laihaa kursailijaa. Sen yhden perunan ottaa ja vähän kastiketta, kun ei kehtaa ja ei ole tapana ottaa enempää.
Miten tuollainen hyvä mies tulevaisuudessa sen työpaikankaan voi ottaa, kun ahneet tulee ja vie nenän edestä. Siinä jää kursailijat ilman hyvää elämää.
Se on merkki pitkästä ja vaikeasta köyhyydestä se. Onneksi Suomalaisessa mentaliteetissä köyhä on hyvä ja pyhä. Arvot eivät enää ole samat ja köyhiä rangaistaan kursailusta.
Yksi sana: töihin.
Minä olen ollut 12 vuotta työttömänä ja olen DI. Työkokemusta ei löydy ja ei sitä tulekaan kun en saa töitä. Mitään 8e tunti hommia en ala tekemään. Sen verran minäkin osaan kursailla.
T: Ikä 32v
Miten olet onnistunut valmistumaan 20-vuotiaana diplomi-insinööriksi? Sinun täytyy olla hyvin älykäs; ylempi korkeakoulututkinto käteen kahdessa vuodessa.
Älykkyydestä kertoo myös se ettei ota vastaan mitään roskatöitä, jossa käytetään hyväksi ihmisiä.
Kyllä korkeakoulututkinnon käynyt on ansainnut enemmän kuin 8e tunti.
Oma miehenikin on käynyt kahdessa vuodessa läpi saman ja ei se erityisesti vaadi älykkyyttä. Vain ahkeruutta ja sitkeyttä. Meille syntyi lapsia jo lukiossa ja mies päätti että nyt pitää vain hoitaa asioita vähän nopeammin että pääsee elämässä eteenpäin.
Toinen vaihtoehto olisi ollut abortti. Onneksi ei tehty sitä.
Mitä kursailuun tulee niin tämä ketju on ihan ufo, enkä ole kuullut tälläisestä perinteestä lainkaan.
Onko tämä suomipilkkaa?
Mietitäänpä mitä di-koulutus kahdessa vuodessa suoraan lukiosta tarkoittaisi...
Diplomityön tekemiseen menee puoli vuotta. Ne tehdään lähes aina yritysyhteistyönä, eli työsopimus on puoleksi vuodeksi. Sitä ei voi siis nopeuttaa. Jää 18 kuukautta muille opinnoille.
Diplomityö poislukien opintopisteitä pitää tulla 270. Oletetaan että opintoja voi tehdä myös kesällä, joka ei usein kyllä ole mahdollista mutta whatthehell ei olla liian tarkkoja. 270/18 kuukaudella tekee 15 opintopistettä per kuukausi. Yksi piste vastaa laskennallisesti 27 tuntia. Kuukaudessa siis 405. Jokaikistä päivää kohden noin 13 tuntia. Oletetaan että opiskelija on niin tehokas että tekee kaiken puolessa suunnitellussa ajassa, jolloin päivistä tulee kahdeksan tunnin mittaisia.
Teoriassa mahdollista? Laskennallisesti kyllä. Käytännössä mahdollista? Ei. Ihan jo sen takia, että opinnoissa on PALJON riippuvaisuuksia, eli kurssit tulee suorittaa tietyssä järjestyksessä. Myös ryhmätöitä on todella paljon, joten kursseja ei voi suorittaa omaa tahtiaan. Jo pelkkä valmiin työn hyväksyminen ja valmistumispäivän odotus vie helposti kaksi kuukautta.
Koko ditutkinnon suorittaminen suoraan lukiosta tulleelle kahdessa vuodessa? Mahdotonta käytännössä. Ja tämän sanon sillä kokemuksella että itse suoritin pelkän maisterivaiheen opinnot 15 kuukaudessa. Eli 120 opintopistettä joista niistäkin sain hyväksiluettua 25. Jo 65 pisteen (Pl hyväksiluvut ja di-työ) sovittaminen 9 kuukauteen oli hyvin haastavaa, ja muutaman kurssin jouduin käymään ns väärässä järjestyksessä. Tuplamäärä pisteitä samassa ajassa olisi ollut jo ihan hallinnollisesti täysin mahdotonta, etenkin kun kandivaiheen opinnoissa on vielä enemmän riippuvaisuuksia.
Sun mielestä varmaan myös 20-vuotias tohtori on satuolento? Eli maisterin paperit JA väitöskirja samassa ajassa, jossa väitit olevan mahdotonta valmistus DI:ksi.
Ja kuitenkin sellainenkin Suomesta löytyy.
Ei onnistu normijärjestelyillä. Syynä on joku laitoksen egon pönkittämiseksi tarkoitettu erityisjärjestely jollekin henkilökunnan suosikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, onko tämä varsinaisesti kursailua mutta tuli mieleen tapaus viime syksyltä, kun olin opiskelukaverini kanssa katsomassa futismatsia ja tämä kaverini oli tullut kävellen paikanpäälle, koska asuu kahden kilometrin päässä stadionilta. Itselläni on noin 4 km matka ja tulin julkisilla. Ottelun jälkeen jäimme vielä yksille olusille stadionin anniskelualueelle ja siinä samalla päätin lähteä taksilla kotiin. Ehdotin kaverilleni, että hän voi tulla myös samalla taksikyydillä minun piikkiini, eli voin ajattaa taksin hänen osoitteensa kautta, koska se on käytännössä matkan varrella. Kaveri meni tästä vaikeaksi ja mutisi "no emmä tiiä". Sanoin hänelle, että ei mitään ongelmaa ole, ei hän minulle siitä mitään velkaa jää. Taas hetken hiljaisuus ja sitten vastasi vaikeana naamaa vääntäen "no emmääää". Hän sitten itse ehdotti, että olisimme kävelleet hänen asunnolle ja tilaisin sieltä itselleni taksin. Tämä idea kuulosti omasta mielestäni vähän oudolta, joten en siihen suostunut, koska halusin kuitenkin jo päästä kotiin. Loppujen lopuksi minä siis matkasin taksilla yksin kotiini ja kaverini käveli. Taksi ajoi kuitenkin sen kadun kautta, jossa tämä kaverini asui, joten itselleni ei tosiaan olisi mitään vaivaa ollut siitä, että hän olisi tullut samalla kyydillä.
En tiedä sitten, halusiko hän muuten vaan sitten kävellä kotiinsa, vai luuliko hän jäävänsä minulle siitä taksikyydistä suuren palveluksen velkaa. Kyseinen kaveri toki on vielä vähän epävarma monessakin asiassa, vaikka ikää hänellä on jo 23 vuotta. Itse olen häntä vähän vanhempi. Olemme miespuolisia, jos nyt pitää tähän keskusteluun täsmentää :D
Nykypäivänä ei juuri kyläillä yllättäen ja pyytämättä. Tällöin ei ole vaaraa, että tarjottavat olikin varattu jollekin toiselle vietaalle. Kursailu on siis ihan turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat isovanhemmat on kyllä kovasti kasvatettu kursailuun, ja tuntuu että iän myötä pahenee. Isoisä on todella nirso ruuan suhteen, tiedä sitten onko kursailua vai hankaluutta. "Ei mulle tarvitse kuin vähän perunaa ja kastiketta, en halua olla vaivaksi". Ja sit kun tehdään hyvät ruokatarjottavat juhliin ja lisäksi niitä perunoita häntä varten niin ei närpi kun vähän leipää, kun ei halua olla vaivaksi.
Nykyään kaatuilee paljon ja on turvarannekkeet ja puhelimessa pikavalinnat sun muut, mutta ei vaan voi ikinä apua pyytää. Sitten makaa siellä tuntikausia lattialla kunnes joku käy muuten vaan katsomassa, ja ei kun "just olin pääsemässä tästä ylös, ei tässä mitään...".
Kroatialainen kulttuuri taas on aivan erilainen: käydessäni kroatialaisten ystävien luona aluksi ihmettelin, kun niin kauan jankattiin että mitä otat ja jokainen kodin juoma ja ruoka tarjottiin. Lopulta yksi ystävä kertoi, että kroatiassa kuuluu tarjota vieraalle kaikkea, ja emäntä ei voi levätä ennen kuin vieras on jonkun tarjottavan hyväksynyt. Tästä lähtien olen aina pyytänyt vettä, ja kaikki pysyvät tyytyväisinä
Hahaa, tää oli hauska :D Näen silmissäni kummelisketsimäiseen tyyliin kuinka huivipäinen mummeli käy tyrkyttämässä vuoron perään kodin nesteitä putkenavaajaa myöden, välillä itsekseen jupisten että mitä nuo suomalaiset oikein juo :D :D
Ihmettelinkin mikä kaveria vaivaa kun halusi tuoda omat lakanat eikä kehdannut pyytää apua kerran kun automme hajosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko tämä varsinaisesti kursailua mutta tuli mieleen tapaus viime syksyltä, kun olin opiskelukaverini kanssa katsomassa futismatsia ja tämä kaverini oli tullut kävellen paikanpäälle, koska asuu kahden kilometrin päässä stadionilta. Itselläni on noin 4 km matka ja tulin julkisilla. Ottelun jälkeen jäimme vielä yksille olusille stadionin anniskelualueelle ja siinä samalla päätin lähteä taksilla kotiin. Ehdotin kaverilleni, että hän voi tulla myös samalla taksikyydillä minun piikkiini, eli voin ajattaa taksin hänen osoitteensa kautta, koska se on käytännössä matkan varrella. Kaveri meni tästä vaikeaksi ja mutisi "no emmä tiiä". Sanoin hänelle, että ei mitään ongelmaa ole, ei hän minulle siitä mitään velkaa jää. Taas hetken hiljaisuus ja sitten vastasi vaikeana naamaa vääntäen "no emmääää". Hän sitten itse ehdotti, että olisimme kävelleet hänen asunnolle ja tilaisin sieltä itselleni taksin. Tämä idea kuulosti omasta mielestäni vähän oudolta, joten en siihen suostunut, koska halusin kuitenkin jo päästä kotiin. Loppujen lopuksi minä siis matkasin taksilla yksin kotiini ja kaverini käveli. Taksi ajoi kuitenkin sen kadun kautta, jossa tämä kaverini asui, joten itselleni ei tosiaan olisi mitään vaivaa ollut siitä, että hän olisi tullut samalla kyydillä.
En tiedä sitten, halusiko hän muuten vaan sitten kävellä kotiinsa, vai luuliko hän jäävänsä minulle siitä taksikyydistä suuren palveluksen velkaa. Kyseinen kaveri toki on vielä vähän epävarma monessakin asiassa, vaikka ikää hänellä on jo 23 vuotta. Itse olen häntä vähän vanhempi. Olemme miespuolisia, jos nyt pitää tähän keskusteluun täsmentää :D
Joidenkin ihmisten on vaan tosi vaikea käyttää taksia, koskaa, vaikka se olisi järkevääkin.
"Duunarihan ei taksilla ajele".
Kyse ei ole kursailusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorena käytiin usein kolmen hengen kaveriporukalla autolla kaupungissa. Kaksi meistä, "Liisa" ja minä, vuoroteltiin kuskeina, koska asuimme kauimpana ja yksi lähti matkan varrelta mutkan kautta kyytiin. Aina tämä kyytiläinen "Leena" tarjosi bensarahaa, ja jos Liisa oli kuskina väittelivät "ota nyt", "en ota" ja joskus heittelivätkin rahoja. Kerran kun oltiin Liisan kanssa kahdestaan, Liisa valitti, että Leena pitää aina hakea kotoa, eikä se edes maksa kyydeistä tarpeeksi.
Mulla on käynyt tätä samaa! Just tyyliin "Tässä rahat laskusta" ja toinen vänkää että "Ei tartte, ei tartte, emmä ota". Suunnilleen saa kättä vääntää asiasta. No, ei sitten, kun toinen ei halua, en minä väkisin voi sitä ihmistä kolkata ja sulloa rahoja kukkaroon :D Sitten kautta rantain kuulee asianomaisen valittavan naama myrtsinä, että "Kun ei se Liisa ikinä maksa mitään!"
Olenkin lakannut pitämästä yhteyttä moisiin vänkääjiin. Onneksi eivät alunperinkään kuuluneet läheisiin.
Pöytään mennään kun pyydetään ja otetaan mitä siinä on, ei tietenkään rohmuta kaikkea ja juhlakalu aloittaa sikäli kun sellainen on. Jos sankari ei saa aloitetuksi niin joku seurueesta mainitsee siitä hänelle. Minusta ei tarte olla jäykkää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko tämä varsinaisesti kursailua mutta tuli mieleen tapaus viime syksyltä, kun olin opiskelukaverini kanssa katsomassa futismatsia ja tämä kaverini oli tullut kävellen paikanpäälle, koska asuu kahden kilometrin päässä stadionilta. Itselläni on noin 4 km matka ja tulin julkisilla. Ottelun jälkeen jäimme vielä yksille olusille stadionin anniskelualueelle ja siinä samalla päätin lähteä taksilla kotiin. Ehdotin kaverilleni, että hän voi tulla myös samalla taksikyydillä minun piikkiini, eli voin ajattaa taksin hänen osoitteensa kautta, koska se on käytännössä matkan varrella. Kaveri meni tästä vaikeaksi ja mutisi "no emmä tiiä". Sanoin hänelle, että ei mitään ongelmaa ole, ei hän minulle siitä mitään velkaa jää. Taas hetken hiljaisuus ja sitten vastasi vaikeana naamaa vääntäen "no emmääää". Hän sitten itse ehdotti, että olisimme kävelleet hänen asunnolle ja tilaisin sieltä itselleni taksin. Tämä idea kuulosti omasta mielestäni vähän oudolta, joten en siihen suostunut, koska halusin kuitenkin jo päästä kotiin. Loppujen lopuksi minä siis matkasin taksilla yksin kotiini ja kaverini käveli. Taksi ajoi kuitenkin sen kadun kautta, jossa tämä kaverini asui, joten itselleni ei tosiaan olisi mitään vaivaa ollut siitä, että hän olisi tullut samalla kyydillä.
En tiedä sitten, halusiko hän muuten vaan sitten kävellä kotiinsa, vai luuliko hän jäävänsä minulle siitä taksikyydistä suuren palveluksen velkaa. Kyseinen kaveri toki on vielä vähän epävarma monessakin asiassa, vaikka ikää hänellä on jo 23 vuotta. Itse olen häntä vähän vanhempi. Olemme miespuolisia, jos nyt pitää tähän keskusteluun täsmentää :D
Joidenkin ihmisten on vaan tosi vaikea käyttää taksia, koskaa, vaikka se olisi järkevääkin.
"Duunarihan ei taksilla ajele".Kyse ei ole kursailusta.
Niin, tai jos pn vaikka köyhistä oloista lähtöisin, eikä ole oikein ikinä taksia käyttänyt, ei ehkä edes tiedä hinnoista ja ajatus tuntuu niin vieraalta, että tuntuu varmemmalta vain jättäytyä pois.
Meillä oli aina eräänlaista joululahjakursailua.
Kun paketit oli jaettu kaikki muut avasivat ne paitsi isäni.
Hän kasasi ne pinoon ja vei vanhempieni makuuhuoneen komeroon.
Koskaan ei oikein tiennyt, pitikö hän niistä, olivatko sopivia.
Tuli aina outo olo ja alkoi harmittaa, itselle aina se lahjojen antaminen ollut se joulun juttu.
Joistain lahjoista selvisi erilaisten sattumusten kautta ettei tykännyt, esim moottoriurheilun vuosikirja ei ollutkaan automiehelle mieleen, kuulin vahingossa kun irvaili teevee mainosta, että tietääpä taas, mitä hän saa joululahjaksi.
Itse aina avatessa katselin lasten innokkaita ja odottavia ilmeitä. Ihastelin ja kehuskelin, kuinka ihania ja nokkelia lahjoja he olivat keksineet. Olihan ne tarkkaan heidän makunsa mukaan parhaiksi harkittuja ja äitiä haluttu ilahduttaa. Maailman parhaita joululahjoja. En omaksunut kursailua.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli aina eräänlaista joululahjakursailua.
Kun paketit oli jaettu kaikki muut avasivat ne paitsi isäni.
Hän kasasi ne pinoon ja vei vanhempieni makuuhuoneen komeroon.
Koskaan ei oikein tiennyt, pitikö hän niistä, olivatko sopivia.
Tuli aina outo olo ja alkoi harmittaa, itselle aina se lahjojen antaminen ollut se joulun juttu.
Joistain lahjoista selvisi erilaisten sattumusten kautta ettei tykännyt, esim moottoriurheilun vuosikirja ei ollutkaan automiehelle mieleen, kuulin vahingossa kun irvaili teevee mainosta, että tietääpä taas, mitä hän saa joululahjaksi.
Itse aina avatessa katselin lasten innokkaita ja odottavia ilmeitä. Ihastelin ja kehuskelin, kuinka ihania ja nokkelia lahjoja he olivat keksineet. Olihan ne tarkkaan heidän makunsa mukaan parhaiksi harkittuja ja äitiä haluttu ilahduttaa. Maailman parhaita joululahjoja. En omaksunut kursailua.
Enhän minä mitään lahjoja olisi tarvinnut, ei olisi pitänyt kenenkään tuhlata vähiä rahojaan minun lahjoihini.
_Niin niin, mutta kun minä haluaisin että kaikki saisivat jotain kivaa ja kaikilla olisi mukavaa eikä kukaan jäisi ilman, vallitsisi mukava jouluhenki ja yhteenkuuluvaisuuden tunne ja ilo. Mutta ei, ei kun ei!
Myös oma jo edesmennyt äitini harrasti tuota lahjakursailua. Ei koskaan avannut joulu- eikä merkkipäivä-
lahjojaan kuin vasta päivien päästä yksinään. Tuntui lahjaa antaessa, kuin se olisi yhdentekevä.
Hän halusi myös usein pitää itseään jännityksessä postin kanssa. Arvaili ja käänteli kirjettään tuntikausia,
että mistähän se on lähetetty.
Lapsuudesta muistan, kuinka äiti söi aina tiskipöydän kulmalla, ei tullut ruokapöytään pyynnöistä huolimatta.
Luin tuon antropologi-kirjoituksen ja täytyy sanoa, etten ole ihan samaa mieltä tuosta vallankäytöstä. Minusta se ei ole "emännän onnistumisen arviointia".
Meillä on suvussa ja muutenkin täälläpäin tätä kursailua, mutta ennen Kulta Katriinan mainosta en ollut kuullut edes koko sanaa.
Minusta kyse on pikemminkin siitä, että kilpaillaan kohteliaisuudesta. Kuka on meistä kohtelian, anteliain ja muita kunnioittavin/ajattelevin. Siinä ei kilpaile vieras emäntää kohtaan varsinaisesti, vaan kohteliaita ollaan ennen kaikkea muita vieraita kohtaan, koska ei haluta osoittaa muille että minä olisin itse mielestäni se kaikkein tärkein vieras. Emäntää kohtaan ei haluta ylimääräisiä paineita, olenhan vaatimaton enkä tarvitse mitään ihmeellistä. Minua varten ei siis tarvitse alkaa leipomaan tai käyttämään paljon rahaa tai aikaa. Emännän ei tarvitse siis ottaa paineita siitä, mitä vieraille tulisi tarjota. Kaikkihan käy, vaikka kuivunut kakkupala. Silloin kaikki saavat oman osansa "sadosta" eikä kukaan jää ilman. Kukaan ei ole etuoikeutettu, mutta vaivaisimpien (kuten vanhusten) tulisi ottaa ensin, koska he eivät välttämättä jaksa jäädä kylään pidemmäksi aikaa.
Tähän kuuluu osaltaan myös se, että emäntä tarjoaa mahdollisimman paljon myös määrällisesti. Niimpä emännällekin ja (muille mahdollisille yllätysvieraille) jää vielä illaksi jotain eikä hän jää ilman ja siten vieraat kehtaavat ottaa ruokaa. Minulle on opetettu, että vaikka tulee vain yksi vieras, pitää tarjota sekä suolaista että makeaa, paitsi jos tietää että vieras on juuri syönyt tai kahvitellut jossakin. Silloin tarjotaan vastapainoksi päinvastaista ja mielellään montaa eri sorttia.
Äitini on sanonut, että ennen vanhaan kyläiltiin puolin ja toisin paljon. Kylään siis saattoi tulla yllättäen vieraita, joihin emäntä ei ollut ehkä varautunut. Uskon, että tämä suomalainen tapa johtaa alunperin tuosta että haluttiin vakuutella emännälle, ettei hänen tarvitse laittaa vierasta varten mitään erityistä. Ennenhän ei pahemmin puhelimia edes ollut ja minäkin (kohta 30v) kävin lapsena kavereilla kylässä esim. pyöräillen sinne suoraan. Joskus sovittiin tapaaminen seuraavaksi päiväksi koulussa ja naurettiin kun unohdettiin sopia aika. Silti kumpikin tiesi, ettei tarvinnut tulla paikalle jos ei tiennyt aikaa. Maalla näitä yllätysvierailuja harrastetaan joissakin paikoissa edelleen, esim. itse oltiin perheen kanssa sovittu etukäteen että mennään kylään niin sinne tultuamme pihassa olikin jo auto ja sisällä yllätysvieraita. Samoin kaverilleni tulee usein yllätysvieraita. Yllätysvieraat on useimmille ok jos ei jää pitkäksi aikaa, mut jääkaapista suoraan syöminen ilman lupaa ei ole. Osa jää ovensuuhun ja ne kyllä kutsutaan sisään jos niillä ei ole kiire tai itsellä ei ole mitään erityistä (paitsi jos on huono siivo. Huom. hyvääkin siivoa pahoitellaan vieraalle... että en ehtinyt siivota tms.).