Naurettavin kursailu, jota olet todistanut?

Vierailija kirjoitti:

Miehen suvussa harrastetaan lautasliinakursailua. Tykkään aina laittaa lautasliinat, ovat kivan näköisiä ja tarpeellisia tietenkin.

Muistuu mieleeni eräs juhannus kun katoin pöydän vimpan päälle ja alettiin syömään kesän ekoja uusia pottuja. Miehen sisko haki vessasta rullatelineestä vessapaperirullan ja länttäsi sen pöydälle. Ettei kulu kalliita lautasliinoja.

Silloin kyllä lähti rulla pöydästä.

Jos lautasliinat on katettu niin niitä ei käytetä pistetään sivuun, ja haetaan talouspaperia.

Mikä järki, ei niitä valmiiksi taitettuja ja näprättyjä liinoja enää toistamiseen voi käyttää kuitenkaan.

Tämä on sitä kursailua, ei meille nyt mitään liinoja tarvi antaa pärjätään kyllä vessapaperillakin,

Meillä on joskus, talouspaperin loputtua wc-paperi rulla pöydässä lasten suunpyyhkimiseen. Ihan käyttämätön rulla  kylläkin.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti te jotka pidätte tapaa naurettavana ette ole hämäläisiä ja olette ensimmäisenä pöydässä ahmimassa.

En ymmärrä saamiasi alapeukutuksia. Koska kyse on nimenomaan aitoon hämäläiseen luonteeseen kuuluva juttu. Menkääpä joskus Lammilla tai Luopioisissa johonkin juhliin (kutsusta), niin näette mitä mummojen kursailukisaa siellä käydään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei tavallaan ole kursailua, mutta eräs työkaveri on aina ihan ihmeissään, että miksi olen antamassa hänelle rahaa (1-5 e), kun JUURI muutama minuutti sitten hän maksoi kaikkien puolesta kimppaloton netissä ja minä maksan osuuteni takaisin. Eli esittää, kuin ei tietäisi ollenkaan miksi ojennan rahaa hänelle. ÄRSYTTÄVÄÄ!!!

Tunnistan itseni tästä, mutta vuosien myötä koen päässeeni pahimmasta kursailusta eroon. Muistan olleeni alakouluikäinen, kun isä ojensi minulle sadan markan setelin, että laittaisin sen säästöön. Työnsin sen aina vain takaisin hänen käteensä. En halunnut sitä, en halunnut. Lopulta vihastuin ja repäisin setelin kahtia. Olin kai saanut vanhempieni kursailuja seuratessani sellaisen mallin, että rahaa ei oteta, vaikka sitä kuinka tyrkytettäisiin.

Miten joku voi olla noin dille XDDDDD

Se oli sitä aikaa

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on tälläinen. Aina kun olen tehnyt ruokaa ja kattanut pöydän ja pyydän hänet ja lapset syömään, niin hän aina sanoo että joo kohta, laita lapsille ensin. Kun uudestaan pyydän syömään, että syötäisiin kaikki yhdessä hän ilmoittaa, että syökää te ensin ja hän syö meidän jälkeen mitä jää jäljelle tai että hän tekee itselleen pari leipää että se riittää. Teen siis aina ruokaa isomman satsin, että sitä varmasti riittää seuraavallekin päivälle ja pakkaseen. Juhlissakin kieltäytyy tarjottavista. Siis todella ärsyttävää, kun olisi kiva syödä yhdessä, mutta aina ruokailu hetki menee hänen maanitteluun, että tulisi syömään.

Mun mies tekee tätä myös. Sentään juhlissa syö, mutta kysyy aina, että onhan muut jo ottaneet, vaikka syötävää olisi vielä miten paljon hyvänsä.

Mua ärsyttää tämän takia ruokahävikki. Kotona, jos keitän vaikka puuroa, ja kaikki muut on syöneet, hän ottaa lopusta puurosta aina korkeintaan puolet, vaikka sitä olisi kuinka vähän ja sanoo, että "ei mulla ole nälkä" ja aina pitää se loppu puuro heittää pois. Ei sitä puuroa söisi kuitenkaan myöhemmin kukaan. Ratkaisin tuon sillä, että sanoin, että viimeinen syöjä pesee kattilan.

Jos ostan jokaiselle perheenjäsenelle esimerkiksi yhden pullan, mies monesti jättää omansa syömättä, koska ensin pitää antaa muiden ottaa ja sitten kun on vain yksi jäljellä, niin ei hän tietenkään voi ottaa sitä ainutta, koska sitten lapsille tulee paha mieli. Olen tätä vääntänyt rautalangasta, että se on lapsistakin oikeudenmukaista, että jokainen saa yhden, mutta jos mies jättää omansa syömättä, niin lapset haluaa sen ja sitten tulee tappelu, että kumpi sen saa. On onneksi alkanut tajuta tämän.

Aijaa,lapsuudessani nämä olivat käytöstapoja,

nyt sana josta en ole kuullutkaan.

Nuorena käytiin usein kolmen hengen kaveriporukalla autolla kaupungissa. Kaksi meistä, "Liisa" ja minä, vuoroteltiin kuskeina, koska asuimme kauimpana ja yksi lähti matkan varrelta mutkan kautta kyytiin. Aina tämä kyytiläinen "Leena" tarjosi bensarahaa, ja jos Liisa oli kuskina väittelivät "ota nyt", "en ota" ja joskus heittelivätkin rahoja. Kerran kun oltiin Liisan kanssa kahdestaan, Liisa valitti, että Leena pitää aina hakea kotoa, eikä se edes maksa kyydeistä tarpeeksi.

Savolainennnnn kirjoitti:

Aijaa,lapsuudessani nämä olivat käytöstapoja,

nyt sana josta en ole kuullutkaan.

No ei kyllä ole käytöstapoja, jos emäntä on kattanut pöydän valmiiksi ja sitten saa vieraita maanitella puoli tuntia ottamaan. Tai on, huonoja käytöstapoja. Onneksi nykyaikana nuoret ovat muuttamassa tätä typerää kursailukulttuuria. Juuri todistin yksissä kissanristiäisissä, kuinka nuori mies meni ottamaan kakkua ensimmäisenä, kun vanhemmat ihmiset vaan kursailivat kolmannenkin kahvikutsun jälkeen. Toki kysyi lupaa aloittaa, kun kukaan muu ei tähän kyennyt. Mutta nykyään nuorisolla tuntuukin olevan enemmän käytöstapoja.

Kursailu vaihtelee paitsi ikäpolvittain myös alueittain. Meilläpäin on tapana tuputtaa vieraalle yhtä ja toista, vaikka hän olisi vain lyhyesti pistäytymässä. Kun me menemme vierailemaan setäni ja hänen vaimonsa luo toiselle puolelle Suomea, niin täytyy aina muistaa olla liikoja kursailematta, sillä he ei tosiaan kahveja keitä, jos olemme niistä jo kerran kieltäytyneet.

Syysmarja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti te jotka pidätte tapaa naurettavana ette ole hämäläisiä ja olette ensimmäisenä pöydässä ahmimassa.

En ymmärrä saamiasi alapeukutuksia. Koska kyse on nimenomaan aitoon hämäläiseen luonteeseen kuuluva juttu. Menkääpä joskus Lammilla tai Luopioisissa johonkin juhliin (kutsusta), niin näette mitä mummojen kursailukisaa siellä käydään. 

Jos minä olisin paikalla, kursailukisan sijasta nähtäisi mummojen järkyttyneitä ilmeitä kun kävelisin kovasti kiitelleen pöytään. Kehuisin vielä kovasti, että onpa laitettu niin hienosta ja on niin hyvää.

Onneksi monissa juhlissa kursailukisa on poistettu ohjelmasta jollakin tavalla. Voi olla esimerkiksi valmiiksi pöytään katettuna jotain ja ruokaa noudetaan tietyssä järjestyksessä, eli kisa käydään vain pöytäkunnittain.

Vierailija kirjoitti:

Mummoni on kyllä kursailudraaman kuningatar. Joka joulu ja pyhä sama keskustelu kuin suoraan Siskonpedin sketsistä. "Eijei istukaa te siihen parempaan pöytään salongin puolelle. Minä en kattanut edes itselleni paikkaa, kun ojentelen tässä sitten ruokia ja juomia teille!"

Viime jouluna veljeni sitten piruili mummolle takaisin, haki astiakaapista arkilautaset ja välineet, istui keittiönpöydän ääreen syömään ja huikkasi mummolle: "Kauhea kun huomasin ettei paikat meinaa pöydässä riittää, minäpä istun tänne syömään niin mahdutte te kaikki siihen sitten sopivasti". Mummo-paralla meni pasmat sekaisin moisesta ja kävi varmaan 4-5 kertaa maanittelemassa veljeäni pöytään. "Katos nyt kun enhän minä meinannu istua ollenkaan, et sinä nyt tässä voi istua kun jää tyhjä paikka! Eijei enhän MINÄ siihen voi istua!" hoki mummo. Pitkän jankkauksen jälkeen mummo lopulta istui ruokapöytään ja muisti pahoitella että kun hän nyt emäntänä joutui omaan pöytään ja osaattekohan te edes ottaa lisää mitään, jos hän ei ole asiaa hoitamassa.

Jotkut tavat ovat tiukassa.

Tähän mun on nyt pakko kommentoida, että se emäntä voi myös aatella, että helpompi hänelle sitten rauhassa syödä, kun on kehittänyt eka vieraat, eikä tarvi pomppia ees taas jotain hakemaan oman ruokailun aikana keittiöstä, jos joku pöydästä puuttuu. Mun äiti on just tämmöinen ja mummu oli myös, ja äiti selitti tän mulle näin. Ja mä huomaan, että musta on tulossa samanlainen jotenkin vaan kivempi emäntänä syödä sitten kun on eka vieraat saanut syödäkseen, niin voi sitten omaan ruokailuun keskittyä:D

Jutustella voi sittten ruokailun jälkeen tai kahvittelun aikana,/-jälkeen.

Näin meillä :D

Vierailija kirjoitti:

Miehen mummu ehkä pahin jonka olen nähnyt. Kylässä käydessä ei suostu ottamaan mitään tarjottavia ja miehellensäkin sanoo että ei saa ottaa noin paljoa (jos pappa ottaa esim. Puolikkaan pullan tms.) . Jos ollaan viety jotain lahjoja ei suostu ottamaan mitään vastaan. Esim. Sairaalassa ollessaan vietiin mansikoita ja kukkia ja jouduttiin ottamaan mukaan kun ei kelvannut. Mielestäni lahjoista kieltäytyminen on loukkaavaa lahjan antajaa kohtaan. Jos itse käymme kylässä niin pöytään laitetaan kyllä kauheasti eri sortteja ja loukkaannutaan jos ei kaikkea maista. Ja muistaa kyllä mainita että eihän mitään kunnollista tarjottavaa ole kun ei hän osaa edes leipoa yms... Todella rasittavaa🙈

Siis jos ihminen on niin huonoköytöksinen että kursaillen kieltäytyy lahjoista ja tuliaisista niin heittäkää ne lahjat samantien roskikseen sen lahjastakieltäytyjän nenän edessä. Sanotte vaan että "voi kun ikävä että meidän tuomiset ei kelpaa". Menisiköhän viesti perille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoni on kyllä kursailudraaman kuningatar. Joka joulu ja pyhä sama keskustelu kuin suoraan Siskonpedin sketsistä. "Eijei istukaa te siihen parempaan pöytään salongin puolelle. Minä en kattanut edes itselleni paikkaa, kun ojentelen tässä sitten ruokia ja juomia teille!"

Viime jouluna veljeni sitten piruili mummolle takaisin, haki astiakaapista arkilautaset ja välineet, istui keittiönpöydän ääreen syömään ja huikkasi mummolle: "Kauhea kun huomasin ettei paikat meinaa pöydässä riittää, minäpä istun tänne syömään niin mahdutte te kaikki siihen sitten sopivasti". Mummo-paralla meni pasmat sekaisin moisesta ja kävi varmaan 4-5 kertaa maanittelemassa veljeäni pöytään. "Katos nyt kun enhän minä meinannu istua ollenkaan, et sinä nyt tässä voi istua kun jää tyhjä paikka! Eijei enhän MINÄ siihen voi istua!" hoki mummo. Pitkän jankkauksen jälkeen mummo lopulta istui ruokapöytään ja muisti pahoitella että kun hän nyt emäntänä joutui omaan pöytään ja osaattekohan te edes ottaa lisää mitään, jos hän ei ole asiaa hoitamassa.

Jotkut tavat ovat tiukassa.

Tähän mun on nyt pakko kommentoida, että se emäntä voi myös aatella, että helpompi hänelle sitten rauhassa syödä, kun on kehittänyt eka vieraat, eikä tarvi pomppia ees taas jotain hakemaan oman ruokailun aikana keittiöstä, jos joku pöydästä puuttuu. Mun äiti on just tämmöinen ja mummu oli myös, ja äiti selitti tän mulle näin. Ja mä huomaan, että musta on tulossa samanlainen jotenkin vaan kivempi emäntänä syödä sitten kun on eka vieraat saanut syödäkseen, niin voi sitten omaan ruokailuun keskittyä:D

Jutustella voi sittten ruokailun jälkeen tai kahvittelun aikana,/-jälkeen.

Näin meillä :D

Mun mielestäni toi on tosi ärsyttävää ja epäkohteliastakin, jos ei emäntä istu vieraiden kanssa pöytään! Meillä anoppi teki ennen tätä, nojaili keittiön oven pieleen valmiina passaamaan.

Mun 90v.mummi oli meil kyläs ja jäi eteisrn tuoliin istumaan pitkäksi aikaa. Kysyin onko nälkä koska mun lapset silloin söi lounasta. Ei ollut kuulemma. Noh siirryttiin siitä sitten olohuoneeseen ja ei millään halunnut istua sohvalle että muut mahtuu vaik tilaa ois ollu. Piti se eteisen tuoli tuoda olkkariin et suostuis mummikin tulee peremmälle. Hoki vaa kun näin yllättäen tulivat eikä ees pullaa mukana. Keitin kahvin ja tein voileipiä ja keksiä oli myös tarjolla, niin mummi nolona hoki ettei ois tarvinu ku yllättäen tulivat. Onneksi kuitenkin hälle maistui tarjottavat. Ihana mun mummi.

Mites nyt kesän juhlasesongin keskellä?

Mummu aina sanoo, että ei häntä varten tarvii mitään kun on jo melkein kuollutkin. :D

Vierailija kirjoitti:

Provoketju? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret kursailijat 2018 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ei tule syömään pöydän ääreen, kun teemme siellä ruokaa. Olemme siis lapsiperhe ja jos kyläilemme siellä olemme yötä ja ruokaa myös teemme paikan päällä.

Kun olemme lopettelemassa ruokailua anoppi kaivaa omia eväitään kuivakaapista ja syö ne tiskipöytään nojautuen. Hänelle on katettu lautanen pöydällä.

Anoppilassa ei ole koskaan tarjolla ruokaa. Keitetyt perunat satunnaisesti. Siis pelkät perunat.

Työttömyys ja tukien niukkuus pitää tätä perinnettä yllä. Naapurissa asuu nuori mies joka kerää pihasta tumppeja ja tekee niistä sätkiä.

Siivoaa myös pihaa omatoimisesti kun on jouten. Hän on ollut jo 8 vuotta työttömänä ja täyttää tällä viikolla 28-vuotta. Kyseessä on siis insinööri ja fiksu tapaus. Kuuleman mukaan syö pelkkää perunaa ja lähiaikoina on alkanut syödä perunaa ihan raakana, koska terveysvaikutukset on paremmat raakana.

Kyllä tälle maalle pitäisi saada järjestys ja mittavat tukien korotukset. Kursailu ei nimittäin tule loppumaan sataan vuoteen Suomessa.

Tämä nuori mies on erityisen kova kursailemaan kun tulee kylään päivälliselle. Hän myös valventaa poikaani skeittailussa, joten aina harjoitusten päätteeksi tulevat syömään luokseni. Ihan kamalaa tekee katsoa niin laihaa kursailijaa. Sen yhden perunan ottaa ja vähän kastiketta, kun ei kehtaa ja ei ole tapana ottaa enempää.

Miten tuollainen hyvä mies tulevaisuudessa sen työpaikankaan voi ottaa, kun ahneet tulee ja vie nenän edestä. Siinä jää kursailijat ilman hyvää elämää.

Se on merkki pitkästä ja vaikeasta köyhyydestä se. Onneksi Suomalaisessa mentaliteetissä köyhä on hyvä ja pyhä. Arvot eivät enää ole samat ja köyhiä rangaistaan kursailusta.

Yksi sana: töihin.

Minä olen ollut 12 vuotta työttömänä ja olen DI. Työkokemusta ei löydy ja ei sitä tulekaan kun en saa töitä. Mitään 8e tunti hommia en ala tekemään. Sen verran minäkin osaan kursailla.

T: Ikä 32v

Miten olet onnistunut valmistumaan 20-vuotiaana diplomi-insinööriksi? Sinun täytyy olla hyvin älykäs; ylempi korkeakoulututkinto käteen kahdessa vuodessa.

Älykkyydestä kertoo myös se ettei ota vastaan mitään roskatöitä, jossa käytetään hyväksi ihmisiä.

Kyllä korkeakoulututkinnon käynyt on ansainnut enemmän kuin 8e tunti.

Oma miehenikin on käynyt kahdessa vuodessa läpi saman ja ei se erityisesti vaadi älykkyyttä. Vain ahkeruutta ja sitkeyttä. Meille syntyi lapsia jo lukiossa ja mies päätti että nyt pitää vain hoitaa asioita vähän nopeammin että pääsee elämässä eteenpäin.

Toinen vaihtoehto olisi ollut abortti. Onneksi ei tehty sitä.

Mitä kursailuun tulee niin tämä ketju on ihan ufo, enkä ole kuullut tälläisestä perinteestä lainkaan.

Onko tämä suomipilkkaa?

Mietitäänpä mitä di-koulutus kahdessa vuodessa suoraan lukiosta tarkoittaisi...

Diplomityön tekemiseen menee puoli vuotta. Ne tehdään lähes aina yritysyhteistyönä, eli työsopimus on puoleksi vuodeksi. Sitä ei voi siis nopeuttaa. Jää 18 kuukautta muille opinnoille.

Diplomityö poislukien opintopisteitä pitää tulla 270. Oletetaan että opintoja voi tehdä myös kesällä, joka ei usein kyllä ole mahdollista mutta whatthehell ei olla liian tarkkoja. 270/18 kuukaudella tekee 15 opintopistettä per kuukausi. Yksi piste vastaa laskennallisesti 27 tuntia. Kuukaudessa siis 405. Jokaikistä päivää kohden noin 13 tuntia. Oletetaan että opiskelija on niin tehokas että tekee kaiken puolessa suunnitellussa ajassa, jolloin päivistä tulee kahdeksan tunnin mittaisia.

Teoriassa mahdollista? Laskennallisesti kyllä. Käytännössä mahdollista? Ei. Ihan jo sen takia, että opinnoissa on PALJON riippuvaisuuksia, eli kurssit tulee suorittaa tietyssä järjestyksessä. Myös ryhmätöitä on todella paljon, joten kursseja ei voi suorittaa omaa tahtiaan. Jo pelkkä valmiin työn hyväksyminen ja valmistumispäivän odotus vie helposti kaksi kuukautta.

Koko ditutkinnon suorittaminen suoraan lukiosta tulleelle kahdessa vuodessa? Mahdotonta käytännössä. Ja tämän sanon sillä kokemuksella että itse suoritin pelkän maisterivaiheen opinnot 15 kuukaudessa. Eli 120 opintopistettä joista niistäkin sain hyväksiluettua 25. Jo 65 pisteen (Pl hyväksiluvut ja di-työ) sovittaminen 9 kuukauteen oli hyvin haastavaa, ja muutaman kurssin jouduin käymään ns väärässä järjestyksessä. Tuplamäärä pisteitä samassa ajassa olisi ollut jo ihan hallinnollisesti täysin mahdotonta, etenkin kun kandivaiheen opinnoissa on vielä enemmän riippuvaisuuksia.

Sun mielestä varmaan myös 20-vuotias tohtori on satuolento? Eli maisterin paperit JA väitöskirja samassa ajassa, jossa väitit olevan mahdotonta valmistus DI:ksi.

Ja kuitenkin sellainenkin Suomesta löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen suvussa harrastetaan lautasliinakursailua. Tykkään aina laittaa lautasliinat, ovat kivan näköisiä ja tarpeellisia tietenkin.

Muistuu mieleeni eräs juhannus kun katoin pöydän vimpan päälle ja alettiin syömään kesän ekoja uusia pottuja. Miehen sisko haki vessasta rullatelineestä vessapaperirullan ja länttäsi sen pöydälle. Ettei kulu kalliita lautasliinoja.

Silloin kyllä lähti rulla pöydästä.

Jos lautasliinat on katettu niin niitä ei käytetä pistetään sivuun, ja haetaan talouspaperia.

Mikä järki, ei niitä valmiiksi taitettuja ja näprättyjä liinoja enää toistamiseen voi käyttää kuitenkaan.

Tämä on sitä kursailua, ei meille nyt mitään liinoja tarvi antaa pärjätään kyllä vessapaperillakin,

Meillä on joskus, talouspaperin loputtua wc-paperi rulla pöydässä lasten suunpyyhkimiseen. Ihan käyttämätön rulla  kylläkin.

Et varmaan kuitenkaan vieraisilla vessapaperirullaa katettuun juhlapöytään vie? Vähän eri asia kotona arkena oman perheen kesken pyyhiä lasten suita millä sattuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret kursailijat 2018 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ei tule syömään pöydän ääreen, kun teemme siellä ruokaa. Olemme siis lapsiperhe ja jos kyläilemme siellä olemme yötä ja ruokaa myös teemme paikan päällä.

Kun olemme lopettelemassa ruokailua anoppi kaivaa omia eväitään kuivakaapista ja syö ne tiskipöytään nojautuen. Hänelle on katettu lautanen pöydällä.

Anoppilassa ei ole koskaan tarjolla ruokaa. Keitetyt perunat satunnaisesti. Siis pelkät perunat.

Työttömyys ja tukien niukkuus pitää tätä perinnettä yllä. Naapurissa asuu nuori mies joka kerää pihasta tumppeja ja tekee niistä sätkiä.

Siivoaa myös pihaa omatoimisesti kun on jouten. Hän on ollut jo 8 vuotta työttömänä ja täyttää tällä viikolla 28-vuotta. Kyseessä on siis insinööri ja fiksu tapaus. Kuuleman mukaan syö pelkkää perunaa ja lähiaikoina on alkanut syödä perunaa ihan raakana, koska terveysvaikutukset on paremmat raakana.

Kyllä tälle maalle pitäisi saada järjestys ja mittavat tukien korotukset. Kursailu ei nimittäin tule loppumaan sataan vuoteen Suomessa.

Tämä nuori mies on erityisen kova kursailemaan kun tulee kylään päivälliselle. Hän myös valventaa poikaani skeittailussa, joten aina harjoitusten päätteeksi tulevat syömään luokseni. Ihan kamalaa tekee katsoa niin laihaa kursailijaa. Sen yhden perunan ottaa ja vähän kastiketta, kun ei kehtaa ja ei ole tapana ottaa enempää.

Miten tuollainen hyvä mies tulevaisuudessa sen työpaikankaan voi ottaa, kun ahneet tulee ja vie nenän edestä. Siinä jää kursailijat ilman hyvää elämää.

Se on merkki pitkästä ja vaikeasta köyhyydestä se. Onneksi Suomalaisessa mentaliteetissä köyhä on hyvä ja pyhä. Arvot eivät enää ole samat ja köyhiä rangaistaan kursailusta.

Yksi sana: töihin.

Minä olen ollut 12 vuotta työttömänä ja olen DI. Työkokemusta ei löydy ja ei sitä tulekaan kun en saa töitä. Mitään 8e tunti hommia en ala tekemään. Sen verran minäkin osaan kursailla.

T: Ikä 32v

Miten olet onnistunut valmistumaan 20-vuotiaana diplomi-insinööriksi? Sinun täytyy olla hyvin älykäs; ylempi korkeakoulututkinto käteen kahdessa vuodessa.

Millä ihmeellä tuosta voi päätellä, että hän on ollut nimenomaan DI:nä 12 vuotta työtön?

Tämä on todella ahdistava ketju.

Kursailu on niin ärsyttävä ilmiö sekä emännän että vieraan osalta.

Emäntänä mikään ei ärsytä enempää, kun ei voida ottaa tarjolla olevia herkkuja. Se saa vaan tunteen, että ruuissa on jotain vikaa tai ne on turhaan tehty.

Tuntuu nimenomaan kivalta, jos joku menee heti ottamaan innoissaan tarjottavia. Onneksi on niitäkin ihmisiä.

Lisäks nää kursailijat ei ikinä ota kun jonkun yhden pikku keksin ja minimaalisen pienen kakunpalan. Mulla on tapana varata juhliin reilusti tarjottavia, ettei vaan lopu kesken. No, kursailun takiahan sitten aina jää hirveät määrät yli..

Kyllä sitten rääppiäisissä maistuu ihan eri tavalla ne yön yli jääkaapissa seisseet herkut, kun ei tuoreeltaan voinu syödä...

Vieraana ärsyttää se, kun en itse suolistosairaana voi aina juhlissa syödä/ottaa kaikkea, niin luullaan että kursailen ja väkisin tuputetaan ruokaa. Jopa läheiset harrastaa tätä, vaikka tietävät sairaudestani.

Onneksi koko älytön kursailukulttuuri on katoamassa.