Lue keskustelun säännöt.
Naurettavin kursailu, jota olet todistanut?
Kommentit (1003)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti te jotka pidätte tapaa naurettavana ette ole hämäläisiä ja olette ensimmäisenä pöydässä ahmimassa.
Kursailu on huonotapaista. Ensin kursaillaan ovensuussa, että "ihan nopeasti olen tässä vaan käymässä, älkäänyt minun takia" ja sitten tarjottavien äärellä, ihan niinkuin isäntäväen seura ja kahvi eivät kelpaisi.
"Monissa tilanteissa kursailu kuuluu käyttäytymisnormiin, hyviin tapoihin suorastaan. Kutsuilla ei esimerkiksi ole soveliasta antaa liian ahnetta vaikutelmaa, minkä vuoksi emännän tai isännän tarjoamasta lisäannoksesta saatetaan aluksi kieltäytyä."
Voi että mä en voisi tarjoilujen tekijänä toivoa parempaa, kun että joku hakisi viidennen keksin ”kun on niin hyviä” tai sanoisi että vesi kielellä odottikin tämmöistä kahvipöytää. Paljon parempaa käytöstä kun nihkeä kursailu ja tuputus!
Jotkut tavat vaan muuttuu, ennen kursailtiin kun ruokaa oli vähän ja oli kohteliasta jättää kaikille ja varmistaa, että tärkeimmät saa ensin. Nykyään ruokaa on halvallakin tehdyissä juhlissa aina poiskannettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Positiivinen juttu tähän väliin:
Mulla oli taannoin miesvieras yökylässä. Aamulla syötiin aamupalaa, mies söi kaksi leipää. Kun hän oli syönyt ne, sanoin että ota lisää, hän sanoi joo, ja teki kaksi leipää lisää. Siis se oli niin ilahduttavaa! Ihanaa, että hän vain mutkattomasti otti lisää ja söi itsensä kylläiseksi. Lisää tällaisia tyyppejä. Ihan liikaa on niitä, nuoriakin miehiä, jotka eivät ota mitään vaikka tarjotaan. Se tuntuu siltä, ettei mun tarjoilut kelpaa ja kotona rynnätään kuitenkin heti jääkaapille.
Ruotsissa kerran söin lautasellisen lipeäkalaa jouluna. Kukaan ei tule minua enää koskaan kutsumaan kursailijaksi.
Mä vien aina omat pyyhkeet, omat lakanat ja petivaatteet. Patjankin vien (täytettävä ilmapatja). Teen tämän siksi, että esim. anopille mennessä ei aina tiedä onko paljon yöpyjiä ja omat vermeet on muuallakin yöpyessä osoittautunut kullan arvoisiksi. Kursailen myös ruokapöydässä, sillä joissakin paikoissa ei kehtaa ottaa lisää, sillä sitä taivastellaan seläntakana. Kùultu on. Kahvipöytäkursailu on tuttua myös isäni puolella, jossa se on lähes pakollista. Äidin puolella ollaan suorempia ja annetaan palaa heti, kun kahvit ja kakut on valmiita.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti te jotka pidätte tapaa naurettavana ette ole hämäläisiä ja olette ensimmäisenä pöydässä ahmimassa.
Jos mun vieraani ei tule pöytään, kun kahvi on kaadettu tms, niin olkoon ilman. Kursailu on niin s-tanan raivostuttava tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmistaan vattuja keräämässä hakkuuaukiolla. Yksi meistä rynnii edellä, poimii isot vadelmat ja kulkiessaan karistelee muut. Sitten kun ollaan lähdössä pois, sanoo tekoanteeksipyytävästi, että minä nyt vähän lonin tällä kertaa (niinkuin aina), ja äänestä kuulee, että ettehän te voi olla siitä ärtyneitä, kun minä jos kuka ansaitsee tulla erityisesti huomioiduksi ja olla etuoikeutettuna. Ja kun tiedän vielä että nousi iso viha, jos joku muu olisi tehnyt niin, eikä hän ikinä olisi itse jäänyt toisen taakse keräämään karistelun jälkiä. Takakäteiskursailu ja tekopyhyys pyrki naurattamaan salaa
Vierailija kirjoitti:
Kolmistaan vattuja keräämässä hakkuuaukiolla. Yksi meistä rynnii edellä, poimii isot vadelmat ja kulkiessaan karistelee muut. Sitten kun ollaan lähdössä pois, sanoo tekoanteeksipyytävästi, että minä nyt vähän lonin tällä kertaa (niinkuin aina), ja äänestä kuulee, että ettehän te voi olla siitä ärtyneitä, kun minä jos kuka ansaitsee tulla erityisesti huomioiduksi ja olla etuoikeutettuna. Ja kun tiedän vielä että nousi iso viha, jos joku muu olisi tehnyt niin, eikä hän ikinä olisi itse jäänyt toisen taakse keräämään karistelun jälkiä. Takakäteiskursailu ja tekopyhyys pyrki naurattamaan salaa
Pieni on ollut aukko, tai sitten supertehokas vatunkerääjä.
Tosin tuollainen loniminen on typerää ja itsekästä. Inhottavaa luonnonvarojen tuhlausta, ellei nyt ole kesän viimeinen päivä ennen hallaa, ja jäljellä vielä niin helkkaristi vattua. Mutta koskapa sellaista olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, me arabit ollaan kursailun kuninkaita. Ollaan ratkaistu tämä ”olkaa hyvä, pöytä on katettu” -dilemma sillä tavalla, että keräämme jokaista tarjoiltavaa lautaselle ja törkätään se vieraan eteen :D sit alkaa syömään. Jos ei voi/jaksa/tykkää niin jättää syömättä. Yleensä ”kohteliaisuudesta” jättävätkin lautaselle jotain ja kahvia/mehua/teetä ei koskaan juoda loppuun, olen ymmärtänyt tämän johtuvan pula-ajasta: ei haluta syödä kaikkea jottei vaikuteta köyhiltä tai nälkää nähneiltä 🤦🏻♀️ Ihan käsittämätöntä meininkiä nykyaikana enkä ymmärrä, miksi nuoretkin tätä harrastaa
Pakko tähän kommentoida kun olin ensimmäistä kertaa arabiperheen luona syömässä ja pöytään oli katettu vaikka miten paljon ruokaa lautaselle valmiiksi paikalleni eikä kukaan ollut maininnut ettei sitä kaikkea ole pakko syödä. Itse olen oppinut että mikä lautaselle otetaan (tai laitetaan) se tulee kaikki syödä. Yritin siinä sitten ahtaa sitä kaikkea ruokaa napaani ennen kuin joku tajusi mainita että jos ei jaksa niin lautaselle saa jättää :D
Venäjällä oli ennen sama tapa. En tiedä onko enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, me arabit ollaan kursailun kuninkaita. Ollaan ratkaistu tämä ”olkaa hyvä, pöytä on katettu” -dilemma sillä tavalla, että keräämme jokaista tarjoiltavaa lautaselle ja törkätään se vieraan eteen :D sit alkaa syömään. Jos ei voi/jaksa/tykkää niin jättää syömättä. Yleensä ”kohteliaisuudesta” jättävätkin lautaselle jotain ja kahvia/mehua/teetä ei koskaan juoda loppuun, olen ymmärtänyt tämän johtuvan pula-ajasta: ei haluta syödä kaikkea jottei vaikuteta köyhiltä tai nälkää nähneiltä 🤦🏻♀️ Ihan käsittämätöntä meininkiä nykyaikana enkä ymmärrä, miksi nuoretkin tätä harrastaa
Pakko tähän kommentoida kun olin ensimmäistä kertaa arabiperheen luona syömässä ja pöytään oli katettu vaikka miten paljon ruokaa lautaselle valmiiksi paikalleni eikä kukaan ollut maininnut ettei sitä kaikkea ole pakko syödä. Itse olen oppinut että mikä lautaselle otetaan (tai laitetaan) se tulee kaikki syödä. Yritin siinä sitten ahtaa sitä kaikkea ruokaa napaani ennen kuin joku tajusi mainita että jos ei jaksa niin lautaselle saa jättää :D
Venäjällä oli ennen sama tapa. En tiedä onko enää.
Just! No viime viikonloppuna ihmettelinkin kun venäläinen appiukko täytti lautaseni kaksi kertaa TODELLA rasvaisella ja täyttävällä ruualla kielloista huolimatta ja sitten ihan ähkyssä jouduin tunkemaan sen kaiken napaani...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aaaa! Kursailu! Köytyhän sille sanakin. Kyllä mamma nyt yllättyy kun ens kerralla sanon sille että äläpäs nyt kursaile. Mude on just sellanen että "eeei, kyllä minä nukun kivi tyynynä pihalla vaikka teillä onkin laitettuna tämä vierashuone tähän juuri tällaista yövierasta varten ja eieieieieiei en minä mitään ruokaa tarvitse vaikka vuorokauden täällä hoidankin näitä teidän kahta erittäin energistä poikaa kyllä minä pärjään vaikka viikon syömättä sehän lihottaakin"
MInullapa on serkku, joka etukäteen pyytää, että otathan teille sitten omat lakanat mukaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämäläiseen kursailuun linkki.
Ja vielä toinenkin linkki:
Tuo lakanalinkki oli hauska. Omat autottomat sinkkutätini ovat onneksi järkiintyneet omien lakanoiden kantamisessa. Vanhemmalle heistä ostin joksikin lahjaksi jo parikymmentä vuotta sitten semmoisen silkkilakanamakuupussin, jota hän jaksoi kehua mieluisaksi ja hyväksi lahjaksi vuosia. Suvun kesken olen onnistunut perusteluin saamaan väen luopumaan lakanoitten kantamisesta, ja serkku on ollut mukana projektissa. Kun on ollut valmiiksi pedattu sänky, niin kukaan ei ole kehdannut/iljennyt lakanoita vaihtamaankaan alkaa.
Serkun kanssa on joskus kannettu samaa tuliaiskahvipakettia edestakaisin, kun satuimme sen verran tiheästi toisillamme vierailemaan. Sitten oli pidempi väli ja se, jolla kahvipaketti oli, käytti sen - onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskonpedissä on verraton se isoäitihahmo, joka vie kursailun ihan överiksi "kun ei häntä varten nyt tarvitse" ja lopulta ostaa valmiiksi ruumisarkun ja kukatkin ja menee sinne arkkuun valmiiksi makaamaan ja pyytää, että kun hän kuolee niin jos lapset viitsisi sen arkun johonkin haudata mutta kun ei halua olla liikaa vaivaksi. Ihan loistava esimerkki! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahhah, kursailuhan on ihan parasta! Itse kursailen aina ja nimenomaan kahvipöydässä ja naureskelen myöhemmin ihmisille, jotka eivät tajua tätä hienoa lajia.
Voisitte vähän tutustua suomalaiseen perinteeseen täällä kirjoittelijat. Taidatte olla idästä suurin osa?
Juuri näin! Ette osaa kursailla oikeaoppisesti saatika tulkita kursailua.
Joo en. En osaa enkä opettele, ja olen sentään syntynyt Hämeessä. Äitini on venäläinen. Sen suvun parissa kursailijat olisivat hätää kärsimässä ja jäisivät nälkäisiksi. Notkuva pöytä ja tarjottavien maistuminen nimittäin on kunniaksi emännälle, eivätkä vieraat loukkaisi tätä jättämällä tulematta pöytään, teeskentelemällä kuuroja, esittämällä ettei maistu tai puolittamalla ja närppimällä tarjottavia. Kuulostaa ihan älyttömältä. :D
Se on juurikin näin. Jos minulle sanottaisiin ettei ota enpää niin sitten se on niinkuin on sanottu. Jos pöytään ei pyynnöstä tulla niin sitten ei tulla, korjataan tarjottavat pois. En ala tuputtamaan ja jankuttamaan jollei kelpaa niin ei kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppi oli meillä kerran kolem yörä eikä suostunut käymään suihkussa koko aikana, koska ei halunnut liata pyyhettä turhaan. Omaakaan ei kyllä sitten ollut ottanut mukaansa.
Eihän kaikki ihmiset käy jatkuvasti suihkussa. Minäkin käyn saunassa noin 2-viikon välein. pelkästään suihkussa en juuri koskaan. Alapääni pesen aina ison ja pienen jälkeen. En hikoile juuri koskaan. En haise.
Lienee iho tottunut tähän eikä vaadi jatkuvaa pesemistä.
Mitä tulee syömiseen tai juomiseen kyläpaikassa, syön mistä tykkään. Tosin en halua syödä liikaa, sillä en halua lihottaa itseäni. En teeskentele mitään, olen se mikä olen.
enhaise kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi oli meillä kerran kolem yörä eikä suostunut käymään suihkussa koko aikana, koska ei halunnut liata pyyhettä turhaan. Omaakaan ei kyllä sitten ollut ottanut mukaansa.
Eihän kaikki ihmiset käy jatkuvasti suihkussa. Minäkin käyn saunassa noin 2-viikon välein. pelkästään suihkussa en juuri koskaan. Alapääni pesen aina ison ja pienen jälkeen. En hikoile juuri koskaan. En haise.
Lienee iho tottunut tähän eikä vaadi jatkuvaa pesemistä.
Mitä tulee syömiseen tai juomiseen kyläpaikassa, syön mistä tykkään. Tosin en halua syödä liikaa, sillä en halua lihottaa itseäni. En teeskentele mitään, olen se mikä olen.
Ei tuossa teeskentely auttaisikaan, kyllä huomataan aitoutesi. Olet se mikä olet eli hajupommi :( Oma nenäsi vaan on niin turtunut, että et haista hajuasi. Plussaa sentään siitä alapesusta, mutta missä jamassa ovat kainalosi, tissin aluset (jos olet nainen) ja nivusesi, napasi?? yöök
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, me arabit ollaan kursailun kuninkaita. Ollaan ratkaistu tämä ”olkaa hyvä, pöytä on katettu” -dilemma sillä tavalla, että keräämme jokaista tarjoiltavaa lautaselle ja törkätään se vieraan eteen :D sit alkaa syömään. Jos ei voi/jaksa/tykkää niin jättää syömättä. Yleensä ”kohteliaisuudesta” jättävätkin lautaselle jotain ja kahvia/mehua/teetä ei koskaan juoda loppuun, olen ymmärtänyt tämän johtuvan pula-ajasta: ei haluta syödä kaikkea jottei vaikuteta köyhiltä tai nälkää nähneiltä 🤦🏻♀️ Ihan käsittämätöntä meininkiä nykyaikana enkä ymmärrä, miksi nuoretkin tätä harrastaa
Pakko tähän kommentoida kun olin ensimmäistä kertaa arabiperheen luona syömässä ja pöytään oli katettu vaikka miten paljon ruokaa lautaselle valmiiksi paikalleni eikä kukaan ollut maininnut ettei sitä kaikkea ole pakko syödä. Itse olen oppinut että mikä lautaselle otetaan (tai laitetaan) se tulee kaikki syödä. Yritin siinä sitten ahtaa sitä kaikkea ruokaa napaani ennen kuin joku tajusi mainita että jos ei jaksa niin lautaselle saa jättää :D
Venäjällä oli ennen sama tapa. En tiedä onko enää.
Just! No viime viikonloppuna ihmettelinkin kun venäläinen appiukko täytti lautaseni kaksi kertaa TODELLA rasvaisella ja täyttävällä ruualla kielloista huolimatta ja sitten ihan ähkyssä jouduin tunkemaan sen kaiken napaani...
Yleensäkin erittäin raivostuttavaa jos joku annostelee ruuan valmiiksi lautaselle, enkä kyllä niin anna tehdäkään. Kyllä jokainen itse päättää, mitä ottaa ja minkä verran.
Ex-miehen sukulaiset oli kylässä, tarjosin mm. karjalanpiirakkaa munavoilla. Kaikille oli katettu omat pikkulautaset mihin ottaa tarjoiluvadilta. Yksi pariskunta ei suostunut käyttämään niitä omia lautasia, he ovat kuulemma vaatimattomia hmisiä, ei heidän takiaan tarvitse pestä lautasta. Söivät sitten karjalanpiirakoita niin, että aina haukattuaan siitä laittoivat sen siihen yhteiselle tarjoiluvadille muiden, koskemattomien piirakoiden joukkoon. Vaikka sanoin asiasta monta kertaa. Huh huh.
Muistui mieleen oma kursailu 90-luvulta yläasteelta. En tiedä miksi, mutta yksi opettajista pyysi 9-luokan kevätlukukaudella meitä oppilaita menemään luokassa niin, että ne, jotka olettavat saavansa kiitettävän numeron (9 tai 10) menevät toiselle puolelle ja muut toiselle. Minulle oli aina opetettu, ettei saa korostaa itseään eikä leuhkia osaamisellaan eikä sitä ja tätä. Eikä pidä kuvitella olevansa parempi kuin muut. Koearvosanat minulla olivat lähes kauttaaltaan kiitettäviä, tuntiaktiivisuus samoin, mutta menin sinne ei-kiitettävien päähän. Opettaja katsoi kummastuneena, olisi varmaan antanut sen kiitettävän todistukseen, nyt sitten sain sen kasin.
Näin on, olen samaa mieltä. Tässä yltäkylläisyyden maailmassa ja läskilorttien elämässä ei enää tarvitse pelätä että vie talon viimeisen leipäpalan ja sen takia kieltäytyä ottamasta kymmentä kertaa.