Naurettavin kursailu, jota olet todistanut?

Mun anoppipuoli ja appi. Oli mukava kun silloin harvoin kävivät, paitsi se että ainoa tarjottava olis saanut olla kahvi. Vähän kun oli piirakkaa tms. niin alkoi se "ei meidän takia olis tarvinnu" ja kun ruokaa tein niin "ei meille mitään tarvi, on jo syöty" ja sit sulla on liikaa ruokaa kun toiset vängällä ottaa hiiren papanan kokoisen maistiaisen. Siis nää tuli toiselta puolelta maata ja matkalla piti käydä syömässä, ettei vaan meille tuu vaivaa.

Heidän tyttärensä, kälyni siis, tuli miehensä kanssa pitän matkan takaa ja olin tehnyt ruokaa. Ei kelvannut vaan halusivat hakea pizzaa. Olin ihan että voi v*@* u. Tuolloin en tuntenut heitä niin hyvin, eikä mun mies ollut vielä kotona. Kuulemma teki mieli niin pizzaa ja halusivat helpottaa mua. No, oisko voinut vaikka ilmoittaa etukäteen?

Miehelleni ärisin tästä ja valaisi mua, että äitipuolensa on kotoisin juurikin kursailun taitavasta suvusta ja alueelta ja koskaan ei saanut ottaa lisää. Jos yleensä jotain otti, niin vähän. Aina ennen sukujuhlia olivat kuulemma käyneet hyvin syömässä, ettei tarvi sitten ruokailussa/kahvipöydässä hävetä että ottaisivat liikaa. Lapsille pidettiin puhuttelu ennen juhlia että varmasti muistavat.

Minä iloisena heidän vierailustaan koin hyvinkin loukkaavana ettei tarjoilut kelpaa ja pyytää sai moneen kertaan.

Miten erottaa kohteliaisuuden kursailusta?

Minusta kaikki kursailu on naurettavaa. Meillä on vieraat oppineet, että ei kannata kursailla tai jää ilman. En pyydä kahta kertaa kahville enkä tuputa mitään. Jos minulle sanoo ettei kahvi nyt maistu, sanon heti suoraan että "Selvä, ei sitten keitetä." Pari kertaa kuivin suin kyläiltyään kursailijakin oppii sanomaan ensimmäiseen tiedusteluun "Kyllä kiitos".

Lakanoita ja muuta vastaavaa en edes kysele vaan petaan sängyn vieraalle valmiiksi.

Samoin jos tiedän vieraan tarvitsevan kyytiä, otan auton avaimet laukusta, puen takin päälle ja totean, että kyyti lähtee 5 min. kuluttua. Mutinoita en kuuntele.

Kerran tosin sukulainen intti, että ei tarvitse viedä, pääsen minä taksillakin. Totesin hänelle että asia selvä, minäpä soitan taksin, ja soitin myös. Sen jälkeen ei ole tämäkään temppuilija yrittänyt kieltäytyä kyydistä.

Tämä kiertelee jo niin kaukana aloituksesta, että kerron kursailun välttämisestä. Kauan sitten olin firman juhlissa jonkin sortin juontajana tai seremoniamestarina. Ruuat oli syöty lähes lämpiminä ja kahvipöytään piti lähteä. Tiesin, että taas kaikki miettivät, jotta aloittaako suurin pomo vai vanhin, kaunein, ahnein jne nainen. Menin kahvipöydän ääreen ja ilmoitin kahvin olevan tarjolla ja näytin miten kuppi täytetään ja viedään pöytään. Ainakin daamini sai kahvinsa kuumana. En muista enää, rohkenivatko kaikki rynnätä heti jälkeeni kahvin hakuun, mutta kuulemma sain pöydän muilta naisilta pisteitä juoman tuonnista seuralaiselleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi. Kutsuu esim äitienpäiväkakulle. Kakku on jaettu valmiiksi niin moneen osaan kuin on syöjiä. Ei ota omaa palaansa ”en minä nyt välttämättä tartte”. Kertoo että tämä on hänen lempikakkuaan. Odottaa että muut on syöneet omansa. Sitten alkaa tarjota jäljelle jäänyttä palaa muille suurieleisesti. Pelin tarkoitus on käsittääkseni saada muut vakuuttelemaan että toki hänen omilla äitienpäiväkahveillaan kuuluu kakkua saada. Tai en tiedä. Joskus pelin on pilannut lapseni joka mielellään ottaa tarjotun toisenkin palan, jos en jaksa lähteä leikkiin mukaan kieltämään ettet toki syö mummin kakkua.

Kattaa myös pöytään arvokkaat vanhat posliinit muille, itselleen ruman mukin, kun eihän hän mitään hienoa tarvitse.

Äitini on juuri tällainen. Kattaa ja hössöttää pöytään sen seitsemää sorttia. Kaikkea pitää olla, paljon ja perusteellisesti. Sitten itse ei edes istu pöydän ääreen, nojailee tiskipötään, hörppii kahvia vanhasta rikkinäisestä kupista, närppii vähän kuivahtanutta leipää ilman päällisiä. Itselle tulee siinä herkkuja syödessä olo, että on itsekuriton läski. Se kai on tarkoituskin?

En juuri sinun äidistäsi tiedä, mutta jotkut ovat tosissaan sitä mieltä, ettei heidän pidä saada mitään hienoa ja hyvää. Sellainen arvottomuuden tunne. Että kyllähän heidän paikkansa on seistä pöydän vieressä katselemassa, että toisilla on kaikki hyvin. Olisi itsekästä, ahnetta, toisia huomioonottamatonta ja liian mukavuudehaluista istua rennosti pöytään ja syödä hyviä herkkuja hienoista astioista. Toisille he sen kyllä suovat itsestäänselvyytenä. Eivät he välttämättä sitä näin tietoisesti ajattele.

Tunnen tällaisen ihmisen. Hän on muissakin asioissa sellainen, että enhän minä nyt ansaitse enkä tarvitse. Ja kahvitellessa tilanne on juuri kuin yllä kuvattu. Jos hänet pannaan johonkin "palveltavaan" tilanteeseen, saamaan tai nauttimaan jotakin, hän silminnähtävästi on vaikeana ja nolona, ja yrittää keksiä, millä tämän voisi antaa takaisin, antaa jollekin toiselle, tai vähintäänkin korvata antajalle.

Tämä on kiusallista muillekin! Ihmiset yleensä ihan mieluusti tarjoavat kahvia / tuovat tuliaisia / antavat merkkipäivälahjoja / antavat vieraalle parhaan tuolin / auttavat pikkuhommassa / antavat toiselle jotain, mitä tämä tarvitsee, ja itsellä sattuu olemaan ylimääräisenä. Ei sitä koeta taakkana tai vaivana, mutta nämä ihmiset jotenkin kuvittelevat sen niin, että toiset nyt ihan kamalasti kärsivät ja luopuvat kaikesta, en millään voi sietää olla syyllinen sellaiseen. Kunpa ymmärtäisivät, että eihän se isäntäperheen mukavuutta millään tavoin edistä, kun henkilö juhlakahveille kutsuttuna vain suostuu juomaan puolikkaan kahvikupin seisaallaan ynnä muuta tarpeetonta kursailua. Aika possumainen isäntäperhe olisikin, jos iloitsisi vaan, kun itselle jää kaikki, kun toinen jää ilman.

Suomalaisetko kursailijoita? Venezuelalainen tuttuni kertoi ensimmäisissä juhlissa oppineensa, että Suomessa ei kursailla, tai jää kuivin suin. Emäntä tarjosi santsikahvia ja hän kieltäytyi. Emäntä sanoi, kuten täällä joku kertoi tekevänsä, "Selvä", ja jatkoi seuraavan vieraan luo. Kulttuuriero, Venezuelassa kun kieltäydytään kolmesti ja sitten suostutaan siihen toiseen kupilliseen. Ilmeisesti täällä jotkut ovat ottaneet etelästä oppia.

Vierailija kirjoitti:

Minusta kaikki kursailu on naurettavaa. Meillä on vieraat oppineet, että ei kannata kursailla tai jää ilman. En pyydä kahta kertaa kahville enkä tuputa mitään. Jos minulle sanoo ettei kahvi nyt maistu, sanon heti suoraan että "Selvä, ei sitten keitetä." Pari kertaa kuivin suin kyläiltyään kursailijakin oppii sanomaan ensimmäiseen tiedusteluun "Kyllä kiitos".

Lakanoita ja muuta vastaavaa en edes kysele vaan petaan sängyn vieraalle valmiiksi.

Samoin jos tiedän vieraan tarvitsevan kyytiä, otan auton avaimet laukusta, puen takin päälle ja totean, että kyyti lähtee 5 min. kuluttua. Mutinoita en kuuntele.

Kerran tosin sukulainen intti, että ei tarvitse viedä, pääsen minä taksillakin. Totesin hänelle että asia selvä, minäpä soitan taksin, ja soitin myös. Sen jälkeen ei ole tämäkään temppuilija yrittänyt kieltäytyä kyydistä.

Mikähän h*lvetin kursailuopettaja oikein kuvittelet olevasi? Luulet varmaan olevasi tosi fiksu, kun soitit taksin sukulaiselle? Tajuatkohan, miten tyhmää oma käytöksesi on?

Suomalaisten kursailu aiheuttaa meidän sukujuhlissa aina mielenkiintoisia tilanteita. Äitini puolen suku on on (länsi)suomalaisia ja isäni suku on venäläisiä. Äidin puolen sukulaiset jäävät kursailemaan kahvikutsun tullessa ja isän puolen sukulaiset iskevät välittömästi tarjottaviin kiinni kuin sika limppuun, molemmat pitävät toisiaan epäkohteliaina.

Hyvä kaveri tuli lainaamaan yhtä kirjaa ja samalla iltateelle. Olin ostanut kiireessä töiden jälkeen meille molemmille suolaiset pasteijat ja omenapiirakat. Siis molempia yhden kummallekin, ajattelin että on sopiva määrä siihen aikaan arki-illasta. Otti pasteijan mutta ei voinut syödä omenapiirakkaa kun ei kuulemma saa ottaa viimeistä (olin just ottanut lautaselle oman palani). En ollut itse niin muodollinen kun oli kuitenkin rento tilanne. En ollut ikinä kuullutkaan moisesta säännöstä, kaveri on kotoisin Hämeestä. Ei ottanut vaikka kuinka yritin sanoa että se on häntä varten siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kaikki kursailu on naurettavaa. Meillä on vieraat oppineet, että ei kannata kursailla tai jää ilman. En pyydä kahta kertaa kahville enkä tuputa mitään. Jos minulle sanoo ettei kahvi nyt maistu, sanon heti suoraan että "Selvä, ei sitten keitetä." Pari kertaa kuivin suin kyläiltyään kursailijakin oppii sanomaan ensimmäiseen tiedusteluun "Kyllä kiitos".

Lakanoita ja muuta vastaavaa en edes kysele vaan petaan sängyn vieraalle valmiiksi.

Samoin jos tiedän vieraan tarvitsevan kyytiä, otan auton avaimet laukusta, puen takin päälle ja totean, että kyyti lähtee 5 min. kuluttua. Mutinoita en kuuntele.

Kerran tosin sukulainen intti, että ei tarvitse viedä, pääsen minä taksillakin. Totesin hänelle että asia selvä, minäpä soitan taksin, ja soitin myös. Sen jälkeen ei ole tämäkään temppuilija yrittänyt kieltäytyä kyydistä.

Mikähän h*lvetin kursailuopettaja oikein kuvittelet olevasi? Luulet varmaan olevasi tosi fiksu, kun soitit taksin sukulaiselle? Tajuatkohan, miten tyhmää oma käytöksesi on?

Eli siis oikea ja kohtelias tapa toimia on ohittaa täysin aikuisen ihmisen pyyntö siitä että hän menee taksilla? Ja tuputtaa autokyytiä kunnes toinen ratkeaa tai pakenee ovesta. Kivalta kuulostaa.

Mistä muuten voi sitten tunnistaa tilanteen, jossa toinen ei oikeasti halua kyytiäsi? Jos siis suoraan ääneen sanottu toive ei riitä.

Eräs tuttu pariskunta toi omat vedet viikonlopuksi meidän mökille vaikka paikan vesi erittäin juomakelpoiseksi testattu ja jopa hyvänmakuiseksi aina todettu. Päihittää mennen tullen monet kunnan vesijohtovedet. Koskaan ei ole mitään ongelmia kenellekään ilmennyt.

Peseytyivät kuitenkin, mutta mahtoivatko edes hampaitaan sillä pestä.

No ei siinä mitään, mutta tunnelma oli melko huvittava kun lotrasivat aina niistä kaupan pöniköistään kun muut ottivat hanasta. Kukaan muista vieraista eikä meistä ei kommentoinut sanallakaan :)

Ymmärrän tavallaan jos on pelkoa vieraan paikan vettä kohtaan, mutta itse en olisi yksinkertaisesti vaan kehdannut toimia noin.

Itse olen syyllistynyt tuohon tiskipöytään nojailuun ja huonommasta kupista juomiseen. Pitäisi parantaa tapansa. Omalla kohdalla kai kyse jostain jännityksestä. Ei vaan osaa olla oikein paikoillaan ja oma kulahtanut kuppi tuntuu turvalliselta. Ei niitä vieraita kuitenkaan joka päivä käy. Omia tekemiäni "herkkuja" tosin ahmin ja laitan leivän päälle enemmän kuin tarve vaatii niin kuin arkenakin. Tuskin jää epäselväksi, että nämä on nyt syötäväksi tarkoitettu jos vaan maistuu.

Vierailija kirjoitti:

Miten erottaa kohteliaisuuden kursailusta?

Minä ajattelisin niin, että liiallista kursailua on sellainen, mikä aiheuttaa toisille vaivaa, turhaa odotusta ja pakottaa toistelemaan pyyntöjä moneen kertaan. Ihan kohteliasta taas on olla ryntäämättä välittömästi kahvipöytään ja antaa toisille MAHDOLLISUUS mennä ensin, etenkin vanhemmille. Jos eivät saa mentyä, on emäntä/isäntä varmasti vain kiitollinen sille, joka katkaisee turhan kursailun ja panee toimeksi.

Minusta on myös ihan kohteliasta mainita joku pieni fraasi, "ai että ihan kahvia laitoit, voi mahoton nyt sentään", tai jopa se "ei nyt olisi tarvinnut", kunhan ei jää niitä toistelemaan ja viivyttelemään ja pelaamaan jotain hirveän monimutkaista sosiaalista peliä.

Jotkut tässä ketjussa ovat kertoneet, kuinka ovat "kouluttaneet" kursailevia vieraita ottamalla tosissaan ensimmäisenkin pienen kursailun. Minusta se menee vähän liian pitkälle. Perinteisesti on ollut vain kohteliasta, että varmistetaan ettei aiheuteta liiallista vaivaa. Yhden tai pari sosiaalista tanssiaskelta voi kyllä hyvin ottaa, kun tietää kyllä, mistä on kyse. Jos joku jää moneen kertaan jankkaamaan, ettei tarvitse laittaa kahvia, niin sitten voi hyvin olla laittamatta.

Minä käytän kyllä sanontaa "ei olisi tarvinnut". Esimerkiksi vaikka kaverin lapset ovat olleet meillä hoidossa ja hakemaan tullessaan hän tuo jonkun tuliaisen "palkaksi". Sanon, että "ei olisi tarvinnut!", mutta otan sen kuitenkin hyvillä mielin vastaan. Tarkoitus ei ole pelata mitään peliä, vaan yksinkertaisesti tarkoitan mitä sanon. Eli haluan tehdä selväksi, että olen mielelläni tehnyt palveluksen enkä odota mitään vastinetta. Että jos hän vaikka ensi kerralla ei tuokaan mitään, se on OK.

Jos olen nopeasti käymässä jollain, ja hän laittaa kahvia, saatan myös sanoa "ei olisi tarvinnut", mutta samalla teen selväksi, että tulen kyllä juomaan. Tämän on tarkoitus vain osoittaa, että myöskään tätä en odota itsestäänselvyytenä, ja silloin voinkin olla erityisen ilahtunut siitä, että hän haluaa tarjota.

Toivottavasti ihmiset eivät ole kokeneet näitä kursailunani hirveän kiusallisina :) En sentään jää moneen kertaan jankuttamaan, enkä yritä pakottaa toista tyrkyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai s*tana...Noin sadan hoitoalan kahvihuoneen kokemuksella ilmiö nimeltä "kahvihuoneen kakku". Joku tuo kakun, joka pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä, siis jos joku kehtaa sen aloittaa, koska aloittaja vaikuttaa ahneelta (ja läskiltä). Jokaisen ottajan on käytävä läpi monipolvinen valitusvirsi kuinka "ei pitäisi, kun kalorit menevät suoraan lanteille" ym., jankutijankuti, kunnes sosiaalinen hyväksyntä ahnehtijaa kohtaan on ilmaistu hymisemällä. Kakku pienenee, kunnes tarjottimella on jäljellä postimerkin kokoinen pala, joka ei sitten taas kelpaa kenellekään, koska viimeisen palan ottaja vaikuttaa ahneelta (ja läskiltä). Tosiasiassa viimeisen palan ottaja joutuu tiskaamaan sen tarjottimen, ja sitähän ei kukaan halua tehdä.

Joo, alanvaihto käynnissä.

Tämä tarjottavien paloittelu on muuten niin ärsyttävä tapa! On todistettu niin kotioloissa kuin työpaikoillakin. Kerrankin työpaikan kahvipöydässä todistin tilannetta, jossa kollega paloitteli tarjoilulautasella olevasta (ei edes viimeisestä) muffinista itselleen puolet. Ilmeisesti puolikas muffini ei kuitenkaan kahvin painikkeeksi riittänyt, koska hän leikkeli vielä siitä puolikkaastakin puolet pienempinä osina. Tarjolle jäi siis kyseisestä muffinista vielä neljäsosa. Ehkä hän ei halunnut turhaan ottaa kokonaista, jos se ei olisi sitten maistunutkaan, mutta minun silmääni tällainen tyyli näyttää kummalliselta ja rumatapaiselta närppimiseltä. Jos aikuinen ihminen haluaa syödä jotakin pöydässä tarjolla olevaa, niin ottakoon sitten ihan asiallisesti kokonaisen tarjottavan! Jotenkin inhottavaa käpälöidä tarjoomuksia ja jättää toisten vaivoiksi epämääräisiä muruja.

Minusta tarjottavan voi hyvin puolittaa kunhan tekee sen asiallisesti esim veitsellä eikä jätä lautaselle vain epämääräistä murukasaa. Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kaikki kursailu on naurettavaa. Meillä on vieraat oppineet, että ei kannata kursailla tai jää ilman. En pyydä kahta kertaa kahville enkä tuputa mitään. Jos minulle sanoo ettei kahvi nyt maistu, sanon heti suoraan että "Selvä, ei sitten keitetä." Pari kertaa kuivin suin kyläiltyään kursailijakin oppii sanomaan ensimmäiseen tiedusteluun "Kyllä kiitos".

Lakanoita ja muuta vastaavaa en edes kysele vaan petaan sängyn vieraalle valmiiksi.

Samoin jos tiedän vieraan tarvitsevan kyytiä, otan auton avaimet laukusta, puen takin päälle ja totean, että kyyti lähtee 5 min. kuluttua. Mutinoita en kuuntele.

Kerran tosin sukulainen intti, että ei tarvitse viedä, pääsen minä taksillakin. Totesin hänelle että asia selvä, minäpä soitan taksin, ja soitin myös. Sen jälkeen ei ole tämäkään temppuilija yrittänyt kieltäytyä kyydistä.

Mikähän h*lvetin kursailuopettaja oikein kuvittelet olevasi? Luulet varmaan olevasi tosi fiksu, kun soitit taksin sukulaiselle? Tajuatkohan, miten tyhmää oma käytöksesi on?

Kummallinen kommentti. En ole tuo jota lainasit, mutta olisin toiminut ihan samalla tavalla. Miksi ihmeessä tuon lainaamasi kirjoittajan olisi pitänyt lukea jonkun random sukulaisen ajatukset kyydin tarpeesta? Jos ihminen kieltäytyy kyydistä ja pyytää taksia niin eikös ole oikein kohteliasta käytöstä soittaa se hänelle? Jos ei halua taksia niin kai aikuinen ihminen osaa silloin suostua siihen tarjottuun kyytiin? Mistä minä tiedän vaikka vieras ei luottaisi ajotaitooni ja siksi kieltäytyy kyydistä?

Kursailu on pahimman luokan valehtelua. Rehellinen ihminen osaa sanoa suoraan asiansa ja tarpeensa. Ja jos ei sano niin on turha valittaa, kun muut eivät osaa lukea ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten erottaa kohteliaisuuden kursailusta?

Minä ajattelisin niin, että liiallista kursailua on sellainen, mikä aiheuttaa toisille vaivaa, turhaa odotusta ja pakottaa toistelemaan pyyntöjä moneen kertaan. Ihan kohteliasta taas on olla ryntäämättä välittömästi kahvipöytään ja antaa toisille MAHDOLLISUUS mennä ensin, etenkin vanhemmille. Jos eivät saa mentyä, on emäntä/isäntä varmasti vain kiitollinen sille, joka katkaisee turhan kursailun ja panee toimeksi.

Minusta on myös ihan kohteliasta mainita joku pieni fraasi, "ai että ihan kahvia laitoit, voi mahoton nyt sentään", tai jopa se "ei nyt olisi tarvinnut", kunhan ei jää niitä toistelemaan ja viivyttelemään ja pelaamaan jotain hirveän monimutkaista sosiaalista peliä.

Jotkut tässä ketjussa ovat kertoneet, kuinka ovat "kouluttaneet" kursailevia vieraita ottamalla tosissaan ensimmäisenkin pienen kursailun. Minusta se menee vähän liian pitkälle. Perinteisesti on ollut vain kohteliasta, että varmistetaan ettei aiheuteta liiallista vaivaa. Yhden tai pari sosiaalista tanssiaskelta voi kyllä hyvin ottaa, kun tietää kyllä, mistä on kyse. Jos joku jää moneen kertaan jankkaamaan, ettei tarvitse laittaa kahvia, niin sitten voi hyvin olla laittamatta.

"Kun tietää kyllä mistä on kyse". Miten voi tietää mistä tuollaisessa käytöksessä on kyse? Luin asiasta ensimmäisen kerran tältä palstalta viime vuonna ja olen kuitenkin jo lähes 50-vuotias ja täysin suomalainen. Tapa on minulle täysin outo. Olen syntyperäinen helsinkiläinen, kuten myös molemmat vanhempani ja kolme isovanhempaani.

Jos minulle vieras sanoo, ettei halua kahvia, en voi edes kuvitella, että hän tarkoittaakin muuta. Olen siis varmaan loukannut ihmisiä kymmeniä kertoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kaikki kursailu on naurettavaa. Meillä on vieraat oppineet, että ei kannata kursailla tai jää ilman. En pyydä kahta kertaa kahville enkä tuputa mitään. Jos minulle sanoo ettei kahvi nyt maistu, sanon heti suoraan että "Selvä, ei sitten keitetä." Pari kertaa kuivin suin kyläiltyään kursailijakin oppii sanomaan ensimmäiseen tiedusteluun "Kyllä kiitos".

Lakanoita ja muuta vastaavaa en edes kysele vaan petaan sängyn vieraalle valmiiksi.

Samoin jos tiedän vieraan tarvitsevan kyytiä, otan auton avaimet laukusta, puen takin päälle ja totean, että kyyti lähtee 5 min. kuluttua. Mutinoita en kuuntele.

Kerran tosin sukulainen intti, että ei tarvitse viedä, pääsen minä taksillakin. Totesin hänelle että asia selvä, minäpä soitan taksin, ja soitin myös. Sen jälkeen ei ole tämäkään temppuilija yrittänyt kieltäytyä kyydistä.

Mikähän h*lvetin kursailuopettaja oikein kuvittelet olevasi? Luulet varmaan olevasi tosi fiksu, kun soitit taksin sukulaiselle? Tajuatkohan, miten tyhmää oma käytöksesi on?

Oikeassa olet. Olisi antanut vieraan soittaa itse taksinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten erottaa kohteliaisuuden kursailusta?

Minä ajattelisin niin, että liiallista kursailua on sellainen, mikä aiheuttaa toisille vaivaa, turhaa odotusta ja pakottaa toistelemaan pyyntöjä moneen kertaan. Ihan kohteliasta taas on olla ryntäämättä välittömästi kahvipöytään ja antaa toisille MAHDOLLISUUS mennä ensin, etenkin vanhemmille. Jos eivät saa mentyä, on emäntä/isäntä varmasti vain kiitollinen sille, joka katkaisee turhan kursailun ja panee toimeksi.

Minusta on myös ihan kohteliasta mainita joku pieni fraasi, "ai että ihan kahvia laitoit, voi mahoton nyt sentään", tai jopa se "ei nyt olisi tarvinnut", kunhan ei jää niitä toistelemaan ja viivyttelemään ja pelaamaan jotain hirveän monimutkaista sosiaalista peliä.

Jotkut tässä ketjussa ovat kertoneet, kuinka ovat "kouluttaneet" kursailevia vieraita ottamalla tosissaan ensimmäisenkin pienen kursailun. Minusta se menee vähän liian pitkälle. Perinteisesti on ollut vain kohteliasta, että varmistetaan ettei aiheuteta liiallista vaivaa. Yhden tai pari sosiaalista tanssiaskelta voi kyllä hyvin ottaa, kun tietää kyllä, mistä on kyse. Jos joku jää moneen kertaan jankkaamaan, ettei tarvitse laittaa kahvia, niin sitten voi hyvin olla laittamatta.

Minä olen niin kypsä kursailuun nimenomaan sen takia, että jos ihmisille ei ole selvää että minusta suoraan (kohteliaaseen) kysymykseen pitää vastata (kohteliaasti) suoraan niin silloin joudun itse olemaan seuraavalla kerralla sen jankkaamisen ja tuputtamisen kohde. Siksi "koulutan". Ihan oikeasti, jos joudun vierailun jälkeen eteisessä kinaamaan siitä että saanko kävellä/ottaa bussin jos olen niin ilmoittanut tekeväni niin vierailut kyllä vähenevät radikaalisti. Ja myös, "älä tuo tuliaisia" ja "en halua mitään rättejä sieltä ystävämyynnistä/tehtaanmyymälästä" tarkoittavat myös täsmälleen sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kaikki kursailu on naurettavaa. Meillä on vieraat oppineet, että ei kannata kursailla tai jää ilman. En pyydä kahta kertaa kahville enkä tuputa mitään. Jos minulle sanoo ettei kahvi nyt maistu, sanon heti suoraan että "Selvä, ei sitten keitetä." Pari kertaa kuivin suin kyläiltyään kursailijakin oppii sanomaan ensimmäiseen tiedusteluun "Kyllä kiitos".

Lakanoita ja muuta vastaavaa en edes kysele vaan petaan sängyn vieraalle valmiiksi.

Samoin jos tiedän vieraan tarvitsevan kyytiä, otan auton avaimet laukusta, puen takin päälle ja totean, että kyyti lähtee 5 min. kuluttua. Mutinoita en kuuntele.

Kerran tosin sukulainen intti, että ei tarvitse viedä, pääsen minä taksillakin. Totesin hänelle että asia selvä, minäpä soitan taksin, ja soitin myös. Sen jälkeen ei ole tämäkään temppuilija yrittänyt kieltäytyä kyydistä.

Mikähän h*lvetin kursailuopettaja oikein kuvittelet olevasi? Luulet varmaan olevasi tosi fiksu, kun soitit taksin sukulaiselle? Tajuatkohan, miten tyhmää oma käytöksesi on?

Eli siis oikea ja kohtelias tapa toimia on ohittaa täysin aikuisen ihmisen pyyntö siitä että hän menee taksilla? Ja tuputtaa autokyytiä kunnes toinen ratkeaa tai pakenee ovesta. Kivalta kuulostaa.

Mistä muuten voi sitten tunnistaa tilanteen, jossa toinen ei oikeasti halua kyytiäsi? Jos siis suoraan ääneen sanottu toive ei riitä.

Ei idiootti ! Oikea tapa on kysäistä uudelleen hämmästyneenä, että oikeestiko haluat mennä taksilla.

Onko se niin vaikeeta ? Toi kursailu on niin vanha tapa, että turha sitä on epäkohteliaaksi heittäytyä ajattelemalla, että " minäpä nyt näytän , että mun kanssa ei pelleillä" asenteella muutat sata vuotta vanhat tavat.