Naurettavin kursailu, jota olet todistanut?

Vierailija kirjoitti:

Voi sitä kulttuurishokkia, kun ensimmäisen poikaystäväni perheessä tapana kahvipöydässä oli "nopeat syövät hitaat" . :D Ja siis nimenomaan sillä tyylillä, että oikeasti ladottiin omalle lautaselle puoli kakkua kun ei välitetty jääkö muille.

Asun Itä-Suomessa ja on ihanaa että tarjoilujen kimppuun hyökätään saman tien ilman turhaa odottelua mutta olen myös valitettavan usein huomannut että moni ei todellakaan välitä jääkö muille mitään. Viimeiset yrittävät puolittaa sitä pientä kakkupalaa. Siksi tarjoilujen määrän nähdessäni koitan arvioida kuinka paljon voin ottaa että myös muille jäisi. Eli jos teette tarjoiluja niin tehkää niitä reilusti! Santsaaminen on helppoa mutta ei ole kivaa jos ruoka loppuu kesken.

Vierailija kirjoitti:

Äitini. Tulevat aina omat petivaatteet, siis tyynyt ja peitotkin sekä tietysti pyyhkeet matkassa meille vierailulle. Asuvat siis toisella puolella Suomea. No, kulkeehan ne autossa mukana. Äidillä ei koskaan ole nälkä, ottaa vain vähän ruokaa lautaselleen ja sanoo " ei kyllä oo nälkä, ei kyllä tarvitsisi mitään".  Väliajat syö karkkia ja pullaa. Ruokaa on vain ruoka-aikoina ja voivat olla meillä viikonkin, joten ärsyttää väitteet, että ei ole nälkä ja ei olisi tarvinnut.

Oletkohan joku sisaruksistani..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi sitä kulttuurishokkia, kun ensimmäisen poikaystäväni perheessä tapana kahvipöydässä oli "nopeat syövät hitaat" . :D Ja siis nimenomaan sillä tyylillä, että oikeasti ladottiin omalle lautaselle puoli kakkua kun ei välitetty jääkö muille.

Asun Itä-Suomessa ja on ihanaa että tarjoilujen kimppuun hyökätään saman tien ilman turhaa odottelua mutta olen myös valitettavan usein huomannut että moni ei todellakaan välitä jääkö muille mitään. Viimeiset yrittävät puolittaa sitä pientä kakkupalaa. Siksi tarjoilujen määrän nähdessäni koitan arvioida kuinka paljon voin ottaa että myös muille jäisi. Eli jos teette tarjoiluja niin tehkää niitä reilusti! Santsaaminen on helppoa mutta ei ole kivaa jos ruoka loppuu kesken.

No juu, tämä taitaa kyllä olla meidän itäsuomalaisten ikävä vastaveto kursailulle. Ihan kamalaa, jos ruoka loppuu kesken, joten sitä pitää sitten tehdä reilusti, mistä sitten seuraa tuputusta, mikä ei sekään ole hyvä. Onneksi meidän suvussa ei kukaan pahastu pienimuotoisesta tuputuksesta. -202

Vierailija kirjoitti:

Kursailu vituttaa juhlissa. Isäntäväki kutsuu kahvipöytään ja hiljainen sääntö on, että vanhimmat aloittaa. Sitten kaikki odottaa niitä mummoja, jotka tulee vasta kolmannen maanittelukerran jälkeen sinne vinkumaan miten ei ole nälkä ja näyttääpä kaikki niin erikoiselta. Onneksi oma sukupolvi ei toteuta enää tätä tapaa vaan kohteliaasti ottaa kun pyydetään.

Kyllä se on ihan kohteliasta päästää ne mummut ensin kahvipöytään.

Tuttu sukulaismies oli suvun häissä oikea ohjelma numero, ensimmäisenä aina ruokapöydässä, no läskeihinsä tuo kuolikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kursailu vituttaa juhlissa. Isäntäväki kutsuu kahvipöytään ja hiljainen sääntö on, että vanhimmat aloittaa. Sitten kaikki odottaa niitä mummoja, jotka tulee vasta kolmannen maanittelukerran jälkeen sinne vinkumaan miten ei ole nälkä ja näyttääpä kaikki niin erikoiselta. Onneksi oma sukupolvi ei toteuta enää tätä tapaa vaan kohteliaasti ottaa kun pyydetään.

Kyllä se on ihan kohteliasta päästää ne mummut ensin kahvipöytään.

Tuttu sukulaismies oli suvun häissä oikea ohjelma numero, ensimmäisenä aina ruokapöydässä, no läskeihinsä tuo kuolikin.

Kohteliasta joo mutta yhtä kohteliasta on että menee kahville kun on pyydetty

Epäkaino-Vieno kirjoitti:

Ei ole tosi tällainen kursailu! Huomaa kyllä, että olen itä-suomalainen ja niin on myös koko sukuni ja miehen suku. Kukaan vieras ei todellakaan saa tuoda omia liinavaatteitaan tmv meillä kyläillessä! Koen sen melkein ennemmin loukkauksena kuin kohteliaisuutena. Kukaan ei tosin onneksi ole tuonutkaan, mutta kysytty kyllä jonkun kerran on, ja olen aina ajatellut, että kuka ihme nyt omia liinavaatteita lähtee tuomaan satojen kilometrien päähän. Kyllähän meillä lakanoita ja pyyhkeitä löytyy, kone ne pesee, mikäs siinä.

Savossa, josta alkujaan siis olen, kahvikulttuuri on rehellistä ja suoraa. Kun pyydetään kahvipöytään, ei jäädä kursailemaan. Kaikki nousevat ja siirtyvät omaa tahtia kahvipöydän äärelle. Virallisemmissa tilaisuuksissa toki iäkkäät ottavat ensin, mutta tavallisessa kyläilyssä suvunkaan kesken ei kursailla sen kanssa, että kuka menee ensin. On isäntäväkeä kohtaan epäkohteliasta antaa kahvin odottaa.

Kun tarjotaan, että otahan nyt vielä, niin sitten myös otetaan, jos mieli tekee. Jos kieltäydytään, tarjoaja uskoo sen eikä jää tyrkyttämään. Kahvittelun loppupuolella koitetaan vielä kerran vitsikkäästi vieraille, että "ottaa siitä nyt vielä kahvia ja pullaa!" , johon joku yleensä toteaa, että "no mikä jottei, kun kerran tarjotaan" ja joku jättää sen sijaan ottamatta. Ihan luontevaa. Jos joku yrittää missään asiassa kursailla ("ei minun takia tarvitse!"), niin topakasti vastataan isäntäväen puolesta, että no höpö höpö, kun nyt vaan ottaa/tekee/menee/ym. Ja asia on sillä käsitelty.

Että jos lännessä ihmettelette joskus, kun on niin röyhkeitä vieraita, niin ei me ainakaan Savossa osata kainostella olemistamme ;)

Sanoisin tuollaisille kursailijoille välittömästi että jos nyt ette nyt tällä punaisella sekunnilla siirry pöytään niin ensi kerralla en tarjoa teille yhtään mitään. Lisätyrkyttämiset hoituvat muutenkin niin että kysytään että ottaako joku vielä vai viedäänkö jo jääkaappiin. Tosin meillä tapana on kokata yhdessä minun luonani ja pöydässä istutaan pitkään ja hartaasti, joten en oikein pysty kuvittelemaan kuka tällaista harrastaisi - edes sitä ensimmäistä kertaa. Sukuni on länsipuolelta. 

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti te jotka pidätte tapaa naurettavana ette ole hämäläisiä ja olette ensimmäisenä pöydässä ahmimassa.

-olen Hämeestä-

-Pidän tapaa naurettavana ja menen sinne pöytään ekana ellei joku kunniavieras ole läsnä. Silloin kehotan minäkin häntä tekemään jotain. Kursailu on naurettavaa -ja jotenkin niin suomalaista.

Vierailija kirjoitti:

Kursailu vituttaa juhlissa. Isäntäväki kutsuu kahvipöytään ja hiljainen sääntö on, että vanhimmat aloittaa. Sitten kaikki odottaa niitä mummoja, jotka tulee vasta kolmannen maanittelukerran jälkeen sinne vinkumaan miten ei ole nälkä ja näyttääpä kaikki niin erikoiselta. Onneksi oma sukupolvi ei toteuta enää tätä tapaa vaan kohteliaasti ottaa kun pyydetään.

Näinhän se vähän on, että jos vähän nuorempana henkilönä uskaltautuukin sitten ensin, niin tulee vanhemmilta ihmisiltä pahalla silmällä katsomista, tai jotain kuittailuja että "on nää nuaret niin innokkaita". Jos sitten odottaakin niitä vanhempia ihmisiä menemään ensin, niin onkin sitten kursailija. Niin tai näin, aina väärin päin.  Olenkin nykyään vältellyt kaikenmaailman turhia kahvitarjoiluja.

Liekö kursailua, mutta isoäitini oli pakannut aikoinaan siskolleen joululahjaksi joulupaperiin Juhla Mokkaa paketin. Sisko tuli sitten kylään ja tällä oli mukanaan isoäidilleni saman mallinen ja samankokoinen paketti. Siinä sitten puhuivat, että en minä nyt tarvitse mitään, mitä sinä nyt olet mennyt ostamaan, ihan turhaan olet ostanut, pidä itselläsi jne. jne. Sitä jahkailua tuli tovi kuunneltua. Lopulta paketit vaihtoivat omistajaa ja avasivat paketit. Molemmat oli ostaneet toisilleen samanlaiset eli paketit Juhla Mokkaa. Ajattelin, että just joo... Isoisäni nauroi sitten minulle, että sama juttu kuulemma on ollut vuosikaudet aina jouluna ja aina se samanmerkkinen kahvipaketti molemmilla :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti te jotka pidätte tapaa naurettavana ette ole hämäläisiä ja olette ensimmäisenä pöydässä ahmimassa.

-olen Hämeestä-

-Pidän tapaa naurettavana ja menen sinne pöytään ekana ellei joku kunniavieras ole läsnä. Silloin kehotan minäkin häntä tekemään jotain. Kursailu on naurettavaa -ja jotenkin niin suomalaista.

Täällä toinen hämäläinen, nelikymppinen. Pidän kursailua epäkohteliaana.

Vierailija kirjoitti:

Minä tuon aina omat petivaatteet. Sen kerran kun olen mennyt vieraisille ja iskenyt pään tyynyyn ja haistanut että tässä nukkuu joku muu ennen mua ties millon ilman pesua välissä opetti että parempi tuoda omat.

Mitä väliä sillä on, jos joku muu on nukkunut samoissa lakanoissa esim. kuukausi sitten? Pelkäätkö saavasi jonkun superpöpön itsellesi? Minua ei haittaa vaikka oliskin joku toinen samoissa lakanoissa joskus nukkunut, ihan turha niitäkään on koko aikaa pestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti te jotka pidätte tapaa naurettavana ette ole hämäläisiä ja olette ensimmäisenä pöydässä ahmimassa.

Kursailu on huonotapaista. Ensin kursaillaan ovensuussa, että "ihan nopeasti olen tässä vaan käymässä, älkäänyt minun takia" ja sitten tarjottavien äärellä, ihan niinkuin isäntäväen seura ja kahvi eivät kelpaisi.

Kursailu on isäntäväkeä loukkaava, epäkohtelias ja juntti tapa. Minä sanon aina vieraille, että käykää kahville, toista kertaa en pyydä. Enkä myöskään todellakaan pyydä, jos ei kertapyynnöllä osaa käydä pöytään, jää ilman kahvia.

Toisen pakottaminen maanittelemaan on törkeää.

Mutta minä olenkin puoliksi ruotsalainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti te jotka pidätte tapaa naurettavana ette ole hämäläisiä ja olette ensimmäisenä pöydässä ahmimassa.

Kursailu on huonotapaista. Ensin kursaillaan ovensuussa, että "ihan nopeasti olen tässä vaan käymässä, älkäänyt minun takia" ja sitten tarjottavien äärellä, ihan niinkuin isäntäväen seura ja kahvi eivät kelpaisi.

"Monissa tilanteissa kursailu kuuluu käyttäytymisnormiin, hyviin tapoihin suorastaan. Kutsuilla ei esimerkiksi ole soveliasta antaa liian ahnetta vaikutelmaa, minkä vuoksi emännän tai isännän tarjoamasta lisäannoksesta saatetaan aluksi kieltäytyä."

Saa kieltäytyä mun puolesta. En tarjoa uudestaan.

Minulla on vaatimaton n. 60-vuotias täti. Kun hän on meidän tai vanhempieni luona syömässä, hän ottaa ruokaa viimeisenä ja syö seisaaltaan, kunnes joku käskemällä käskee pöytään. On jo sairaseläkkeellä, mutta ei halua ikinä lahjoja eikä huomionosoituksia, vaikka muille ostaa aina. Itselleni hänen käytöksensä on opettanut sen, etten alistu, osaan ottaa tilaa, vaatia oman osuuteni yhteisestä. Välillä huomaan muistuttavani tätiäni (älä mun takia, ei en tarvitse, ota sinä, voin tottakai jäädä ylitöihin taas), ja silloin teen äkkiä korjausliikkeen.

Vierailija kirjoitti:

"Ei, en minä voi istua teidän hienolle nojatuolille, kun niitä on vain kaksi. Antaa jonkun muun istua. Ei, en istu. Olisiko teillä puista penkkiä missään? Tai voinhan minä seisoakin. Kyllä minä jaksan näiden keppien kanssa seistä, ihan hyvin jaksan. Ei, ei, älkää minun takia vaivautuko. Istukaa te muut vaan, nuoremmaksenne."

Miten tuo eroaa martyroinnista?

Itse olen aina yrittänyt olla kohtelias sillä, etten rynnistä pöytään ensimmäisenä tai rohmua viimeistä palaa. Minua ei tarvitse maanitella tuntikausia kahvipöytään tms. Onko tämä kuitenkin kursailua?

Vierailija kirjoitti:

Ai s*tana...Noin sadan hoitoalan kahvihuoneen kokemuksella ilmiö nimeltä "kahvihuoneen kakku". Joku tuo kakun, joka pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä, siis jos joku kehtaa sen aloittaa, koska aloittaja vaikuttaa ahneelta (ja läskiltä). Jokaisen ottajan on käytävä läpi monipolvinen valitusvirsi kuinka "ei pitäisi, kun kalorit menevät suoraan lanteille" ym., jankutijankuti, kunnes sosiaalinen hyväksyntä ahnehtijaa kohtaan on ilmaistu hymisemällä. Kakku pienenee, kunnes tarjottimella on jäljellä postimerkin kokoinen pala, joka ei sitten taas kelpaa kenellekään, koska viimeisen palan ottaja vaikuttaa ahneelta (ja läskiltä). Tosiasiassa viimeisen palan ottaja joutuu tiskaamaan sen tarjottimen, ja sitähän ei kukaan halua tehdä.

Joo, alanvaihto käynnissä.

Kun viimeinen pala on jäljellä, siitä leikataan aina puolikas niin kauan että on juuri tuo postimerkin kokoinen pala jäljellä. Se on kyllä huvittava tapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai s*tana...Noin sadan hoitoalan kahvihuoneen kokemuksella ilmiö nimeltä "kahvihuoneen kakku". Joku tuo kakun, joka pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä, siis jos joku kehtaa sen aloittaa, koska aloittaja vaikuttaa ahneelta (ja läskiltä). Jokaisen ottajan on käytävä läpi monipolvinen valitusvirsi kuinka "ei pitäisi, kun kalorit menevät suoraan lanteille" ym., jankutijankuti, kunnes sosiaalinen hyväksyntä ahnehtijaa kohtaan on ilmaistu hymisemällä. Kakku pienenee, kunnes tarjottimella on jäljellä postimerkin kokoinen pala, joka ei sitten taas kelpaa kenellekään, koska viimeisen palan ottaja vaikuttaa ahneelta (ja läskiltä). Tosiasiassa viimeisen palan ottaja joutuu tiskaamaan sen tarjottimen, ja sitähän ei kukaan halua tehdä.

Joo, alanvaihto käynnissä.

Kun viimeinen pala on jäljellä, siitä leikataan aina puolikas niin kauan että on juuri tuo postimerkin kokoinen pala jäljellä. Se on kyllä huvittava tapa.

Ei auta mitään, vaikka sen tarjottimen tiskaa siivooja. Se postmerkki jää syömättä. 😇

Vierailija kirjoitti:

Anoppi oli meillä kerran kolem yörä eikä suostunut käymään suihkussa koko aikana, koska ei halunnut liata pyyhettä turhaan. Omaakaan ei kyllä sitten ollut ottanut mukaansa.

Hän ei halunnut suhkutilasta tarttuvia tauteja, ja käytti selityksenä pyyhettä. Pitää oppia lukemaan rivien välistä.

Vierailija kirjoitti:

Isoisäni. Eeei minun takia tarvitse ambulanssia soittaa, kyllä tämä sydänkohtaus ohi menee samalla tavalla kuin kaksi muutakin tällä viikolla.

Minusta tämä kuulostaa oikeasti siltä, ettei haluta olla vaivaksi. Ainakin jos tarkoittaa sanomaansa todella, eikä sano vain niin muodon vuoksi.