Yh:n uusi parisuhde, ongelmat

Sulla on valintatilanne. Valitsetko miehen vai oman lapsesi. Jos miehen, niin lapsi muuttaa varmasti pois aikaisin. Mitä sitten, jos lapsellasi on perhe ja mies mussuttaa, kun he käyvät sinua kaysomassa jos käyvät. Pitää olla tosi hyvää seksiä...

Minä olen uusperheessä, enkä voi sietää mieheni lapsia. En pidä heistä. En halua edes olla samassa huoneessa heidän kanssaan. Koska käsitän, että tällainen äitipuoli ei ole hyväksi lapsille, olen kannustanut miestä osittain erilliseen asumiseen. Hänen on järkevämpää asua erillisessä kodissa silloin, kun lapset ovat hänellä. Me asumme miehen kanssa yhdessä muina aikoina. Kaikista vain ei ole koti- ja perhelrikkeihin. Ap:n mies on ilmoittanut tämän ap:lle jo heti tapailun alussa, vähän puusilmäistä olla uskomatta miehen sanaa siinä. Mies. Ei. Halua. Uusperheen. Isäksi. Piste. Ap:n lapsi on jo trini, joten kannattaa odottaa yhteenmuuttoa, kunnes lapsi muuttaa omilleen. Ja jos suhde ei jedtä siihen asti, niin se ei todellakaan missään oloissa olisi ikimaailmassa kestänyt edes niin pitkäänkään väkisin väännettynä uusperhekuviona.

Vierailija kirjoitti:

Mies, jolla on huono itsetunto ei kestä edellisen liiton pojan seuraa. Poika muistuttaa aina exästäsi. Tyttölapsi on helpompi hyväksyä, koska hän muistuttaa äitiään eli sinua. Been there done that. Etsi itsevarmempi ja fiksumpi mies.

Tai sitten ylipäätään ei pidä lapsista.

Tai tykkää vain tietynlaisista lapsista.

Olen itse äiti ja huomaan pitäväni vain sellaisista muista lapsista, jotka muistuttavat huomattavasti omaa ladtani samanikäisenä. Sellaiset lapset, jotka ovat hyvin erilaoäisia ulkonäön tai lionteen tms osalta, tuntuvat minusta vaistomaisesti väötiltä. En halua olla sellaisten seurassa ja jopa ärdyynnyn, jos joudun olemaan. Tämä on hyvin voimakas tunne ksiken lisäksi ja vaistomainen, eikä järkeily auta siihen.

Jos miesystävä on sanonut ja huomaa päällepäinkin, ettei pifä pojsdta, niin se ri tule koskaan muuttumaan vaan vastenmielisyys voi lähinnä pahentua, jos joutuvat elämään lähekkäin. Ei saa sltistaa poikaparkaa siihen! Älkää muuttako yhteen.

Anteeksi nyt ap, mutta sun täytyy asettaa lapsesi enemmän etusijalle!

On iso ongelma jos mies ei pidä pojastasi. En voisi sietää ketään joka ei pidä lapsestani.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen uusperheessä, enkä voi sietää mieheni lapsia. En pidä heistä. En halua edes olla samassa huoneessa heidän kanssaan. Koska käsitän, että tällainen äitipuoli ei ole hyväksi lapsille, olen kannustanut miestä osittain erilliseen asumiseen. Hänen on järkevämpää asua erillisessä kodissa silloin, kun lapset ovat hänellä. Me asumme miehen kanssa yhdessä muina aikoina. Kaikista vain ei ole koti- ja perhelrikkeihin. Ap:n mies on ilmoittanut tämän ap:lle jo heti tapailun alussa, vähän puusilmäistä olla uskomatta miehen sanaa siinä. Mies. Ei. Halua. Uusperheen. Isäksi. Piste. Ap:n lapsi on jo trini, joten kannattaa odottaa yhteenmuuttoa, kunnes lapsi muuttaa omilleen. Ja jos suhde ei jedtä siihen asti, niin se ei todellakaan missään oloissa olisi ikimaailmassa kestänyt edes niin pitkäänkään väkisin väännettynä uusperhekuviona.

Olen varmaan ollut sitren vähän puusilmä. En tajunnut että mies voi haluta muuttaa yhteen äidin ja pojan kanssa niin että ei kuitenkaan halua olla pojan kanssa tekemisissä. Eikö hänellä ollut sitten väärä nainen alun perinkin? En ymmärrä?

Te ette sitten ikinä aio muuttaa yhteen asuntoon? Koska varmaan miehen lapset haluavat käydä hänellä perheineen ja lapsineen?

Etkö pidä lapsista yleensä vai juuri niistä lapsista? Miksi?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen uusperheessä, enkä voi sietää mieheni lapsia. En pidä heistä. En halua edes olla samassa huoneessa heidän kanssaan. Koska käsitän, että tällainen äitipuoli ei ole hyväksi lapsille, olen kannustanut miestä osittain erilliseen asumiseen. Hänen on järkevämpää asua erillisessä kodissa silloin, kun lapset ovat hänellä. Me asumme miehen kanssa yhdessä muina aikoina. Kaikista vain ei ole koti- ja perhelrikkeihin. Ap:n mies on ilmoittanut tämän ap:lle jo heti tapailun alussa, vähän puusilmäistä olla uskomatta miehen sanaa siinä. Mies. Ei. Halua. Uusperheen. Isäksi. Piste. Ap:n lapsi on jo trini, joten kannattaa odottaa yhteenmuuttoa, kunnes lapsi muuttaa omilleen. Ja jos suhde ei jedtä siihen asti, niin se ei todellakaan missään oloissa olisi ikimaailmassa kestänyt edes niin pitkäänkään väkisin väännettynä uusperhekuviona.

Olen varmaan ollut sitren vähän puusilmä. En tajunnut että mies voi haluta muuttaa yhteen äidin ja pojan kanssa niin että ei kuitenkaan halua olla pojan kanssa tekemisissä. Eikö hänellä ollut sitten väärä nainen alun perinkin? En ymmärrä?

Te ette sitten ikinä aio muuttaa yhteen asuntoon? Koska varmaan miehen lapset haluavat käydä hänellä perheineen ja lapsineen?

Etkö pidä lapsista yleensä vai juuri niistä lapsista? Miksi?

Ap

Muutimme kyllä yhteen, meillä on loistavaa seksiä ja läheisyyttä miehen kanssa. Hän vain tapaa lapsiaan muualla.

En pidä juuri niistä kyseisistä lapsista, eikä mikään voi koskaan sitä muuttaa. Se vain on niin. Tilanne on ihan eri kuin sinulla, koska mies näkee lapsia vain joka toinen viikonloppu. Sinun lapsesi asuu luonasi.

Et yksimertaisesti saa muuttaa yhteen.miehen kanssa, lapsesi pitää olla etusijalla.

Up

Up

Up

Vieläkö joku jaksaisi pohtia ja jutella? On niin raastavaa joutua eroamaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö joku jaksaisi pohtia ja jutella? On niin raastavaa joutua eroamaan.

Ap

Miksette voi jatkaa entiseen malliin seurustellen eri asunnoista tavaten kaksisteen muutamia kertoja viikossa? Mikä pakko on alkaa leikkiä perhettä, kun se ei ole luonteva elämäntilanne.

Up

Ymmärrän sinua, ap. Itselläni on kai aika samankaltainen tilanne, vaikka lapseni onkin paljon sinun lastasi pienempi. Seurustelen miehen kanssa, joka ei ole koskaan halunnut lapsia. Eikä siinä mitään. Lapsellani on isä, hyvä isä, mutta kyllä minä haluaisin jakaa arkeni kumppanini kanssa. Nyt minusta tuntuu, että hän ei ymmärrä yhtään niitä paineita, joita minä arjessani kohtaan. Enkä minä varmaan hänen. Eikä hän toisaalta näe myöskään niitä hyviä hetkiä, joita arkeeni liittyy. Meidän suhteemme on hyvin seksipainotteinen. On se aikansa minullekin riittänyt, mutta kai haluaisin enemmän. Olla enemmän me. Ja enempää hän ei pysty minulle antamaan.

Mahtava mies. Harmittavasti vaan ilmeisesti väärä mies minulle.

Älä hyvä ap muuta yhteen miehen kanssa! Sinulla on velvollisuus lastasi kohtaan, juuri tuossa iässä hän

tarvitsee välittävää kannustavaa rakkautta! Tapaile miestä hänen kotonaan mutta säilytä oma kotisi

lapsesi ja sinun kotina jossa teinisi ei tarvitse kokea olevansa ei-toivottu ylimääräinen riesa.

Ehkäpä kirpaisee mutta lapsellesi paras ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö joku jaksaisi pohtia ja jutella? On niin raastavaa joutua eroamaan.

Ap

Miksette voi jatkaa entiseen malliin seurustellen eri asunnoista tavaten kaksisteen muutamia kertoja viikossa? Mikä pakko on alkaa leikkiä perhettä, kun se ei ole luonteva elämäntilanne.

Perheajatuksesta olen jo luopunut. Pettymys vaan siitä että nämä elämän alueet näköjään eivät vaan sovi yhteen.

Yhä enemmän tuntuu ettei kannata miehen kanssa viettää mitään koti-iltaa niin että poika on kotona, mulla on olo etten voi olla varma että se teinin omissa oloissa olo on normaalia itsenäistymistä, vai onko se sitä että tuntee olevansa jotenkin ylimääräinen.

Ap

Outoa että olet noin kiinni miehestä, vaikka alussa kirjoitti, että mies ei halua tehdä mitään yhdessä. Millaista elämä olisi sellaisen kanssa? Sitten vielä tuo pojan syrjiminen. : (

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua, ap. Itselläni on kai aika samankaltainen tilanne, vaikka lapseni onkin paljon sinun lastasi pienempi. Seurustelen miehen kanssa, joka ei ole koskaan halunnut lapsia. Eikä siinä mitään. Lapsellani on isä, hyvä isä, mutta kyllä minä haluaisin jakaa arkeni kumppanini kanssa. Nyt minusta tuntuu, että hän ei ymmärrä yhtään niitä paineita, joita minä arjessani kohtaan. Enkä minä varmaan hänen. Eikä hän toisaalta näe myöskään niitä hyviä hetkiä, joita arkeeni liittyy. Meidän suhteemme on hyvin seksipainotteinen. On se aikansa minullekin riittänyt, mutta kai haluaisin enemmän. Olla enemmän me. Ja enempää hän ei pysty minulle antamaan.

Mahtava mies. Harmittavasti vaan ilmeisesti väärä mies minulle.

Mitä aiot tehdä asialle? Riittääkö miehelle että näette vain kun lapsi ei ole kotona? Minusta tuntuu että mies haluaisi aina enemmän kuin mihin pystyn. Ja että häntä harmittaa velvoitteeni koska ne ovat häneltä pois.

Minäkin haluaisin olla enemmän me, mutta me kaikki, ei vain me kaksi.

On vaikea jotenkin osata nähdä millainen tulevaisuus olisi tällä lailla. Että olisimmeko sitten vanhaksi asti eri asunnoissa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö joku jaksaisi pohtia ja jutella? On niin raastavaa joutua eroamaan.

Ap

Miksette voi jatkaa entiseen malliin seurustellen eri asunnoista tavaten kaksisteen muutamia kertoja viikossa? Mikä pakko on alkaa leikkiä perhettä, kun se ei ole luonteva elämäntilanne.

Perheajatuksesta olen jo luopunut. Pettymys vaan siitä että nämä elämän alueet näköjään eivät vaan sovi yhteen.

Yhä enemmän tuntuu ettei kannata miehen kanssa viettää mitään koti-iltaa niin että poika on kotona, mulla on olo etten voi olla varma että se teinin omissa oloissa olo on normaalia itsenäistymistä, vai onko se sitä että tuntee olevansa jotenkin ylimääräinen.

Ap

Tuolla miehen suhtautumisella ei tietenkään kannata muuttaa yhteen, eikä edes haaveilla kovin syvällisestä suhteesta, mutta mulla kiinnittää huomion myös se, että et hirveästi ajattele poikasi kokemusta siitä, miltä hänestä ylipäätään tuntuisi jos joku tulisi teille asumaan. Se on teinille oikeasti aika karu kokemus vaikka uusi tyyppi olisi maailman mukavin. Mielestäni ylipäätään mitään uusperheitä ei pitäisi perustaa jos kotona teinejä tai esiteinejä. Se on oikeasti iso riski lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Outoa että olet noin kiinni miehestä, vaikka alussa kirjoitti, että mies ei halua tehdä mitään yhdessä. Millaista elämä olisi sellaisen kanssa? Sitten vielä tuo pojan syrjiminen. : (

No mä olen ollut ihan todella rakastunut :( mies tuntui niin täydelliseltä ja hyvältä mieheltä ja vähitellen olen tässä alkanut miettiä. Hän on kaiken selittänyt niin järkeen käyvästi aina.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö joku jaksaisi pohtia ja jutella? On niin raastavaa joutua eroamaan.

Ap

Miksette voi jatkaa entiseen malliin seurustellen eri asunnoista tavaten kaksisteen muutamia kertoja viikossa? Mikä pakko on alkaa leikkiä perhettä, kun se ei ole luonteva elämäntilanne.

Perheajatuksesta olen jo luopunut. Pettymys vaan siitä että nämä elämän alueet näköjään eivät vaan sovi yhteen.

Yhä enemmän tuntuu ettei kannata miehen kanssa viettää mitään koti-iltaa niin että poika on kotona, mulla on olo etten voi olla varma että se teinin omissa oloissa olo on normaalia itsenäistymistä, vai onko se sitä että tuntee olevansa jotenkin ylimääräinen.

Ap

Tuolla miehen suhtautumisella ei tietenkään kannata muuttaa yhteen, eikä edes haaveilla kovin syvällisestä suhteesta, mutta mulla kiinnittää huomion myös se, että et hirveästi ajattele poikasi kokemusta siitä, miltä hänestä ylipäätään tuntuisi jos joku tulisi teille asumaan. Se on teinille oikeasti aika karu kokemus vaikka uusi tyyppi olisi maailman mukavin. Mielestäni ylipäätään mitään uusperheitä ei pitäisi perustaa jos kotona teinejä tai esiteinejä. Se on oikeasti iso riski lapselle.

Ajattelen paljonkin mitä se pojalle sitten olisi, sillä ei ole muutettukaan yhteen, ja olen pojan kanssa kahden aika paljon ja mies ei niin paljon meillä.

Mun ihmistuntemus on ilmeisen kehno, kun kyse miehestä johon olen ihastunut, ja siksi halusin täällä peilata että mistä kyse. Kumma kyllä muiden miehistä on paljon helpompi nähdä sivusta katsoen. Ja tässä olen ihan ulalla.

Ap