Yh:n uusi parisuhde, ongelmat

Vierailija kirjoitti:

Minä nyt sanon sen, mitä kukaan ei vissiin ole vielä sanonut.

Kaikki nuo asiat, mitä mies ei sun kanssa halua/tee, se tulee tekemään uuden naisystävän kanssa kuukauden sisällä tapaamisesta. Tämä on fakta.

Oikeastaan en usko tätä kun mies on muutenkin aika omissa oloissaan viihtyvä, ei siitä taida sosiaalista saada millään.

Sen uskon että uusi nainen olisi kyllä piankin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla taas on päinvastainen tilanne kuin Ap:llä: miesystäväni on kautta vuosien ollut ystävällinen ja kärsivällinen teinejäni kohtaan ja aina ollut valmis kuuntelemaan heitä, auttamaan heitä ja osallistumaan perhe-elämäämme, mutta siitä huolimatta teinini suhtautuvat hänen edelleenkin enemmän tai vähemmän nihkeästi. Olen jutellut asiasta heidän kanssaan useampaan otteeseen, ja tilanne on ehkä jonkin verran kohentunut vuosien aikana muttei kovin paljon. Nykyään olen jo hyväksynyt, että näin on ja nähtävästi tulee toistaiseksi olemaan, ja ajattelen asiasta tällä tavalla: omat lapseni ovat minulle tärkeämpiä kuin mies, joten äitinä haluan priorisoida heitä ja tehdä parhaani, jotta he saavat mahdollisimman hyvän alun itsenäiselle elämälleen, mutta vuoden kuluttua tulen asumaan yksin, ja silloin voin ajatella enemmän itseäni. Kun teinit aikuistuvat ja saavat enemmän elämänkokemusta, he todennäköisesti oppivat arvostamaan miesystävääni huomattavasti enemmän kuin nyt, koska hän on todellakin aina ajatellut heidän parastaan ja ollut heille ystävällinen heidän torjuvasta asenteestaan huolimatta.

Ap:lle suosittelisin samaa: Pojan etu tulee mielestäni ennen miesystävän etua. Jos mies ei siedä poikaasi, hänen täytyy vain odottaa kärsivällisesti omaa "vuoroaan", kunnes poika on päässyt oman elämänsä alkuun. Jos mies ei suostu jäämään kakkossijalle, silloin on parempi etsiä toinen mies. Olisi myös hyvä jutella asiasta kummankin kanssa.

 

Miten sinun miehen toiminta on näkynyt arjessa? Omani on esimerkiksi kyllä vaihtanut pojan pyörän renkaita, mutta ei tunnu keksivän tai näkevän tarvetta keksiä mitään tekemistä. Vain jos minäkin olen mukana. Ikään kuin sitä ei tehtäisi ihan vain pojan itsensä vuoksi vaan minun vuoksi jälleen. Koska olen puhunut tästä asiasta miehelle.

Ap

Miesystäväni on auttanut esim. tietokoneongelmissa, joissa hän on erittäin hyvä, ja ehdottanut monenlaista tekemistä kuopukselleni (esim. pyöräilyä), mutta kuopus on useimmiten kieltäytynyt hänen ehdotuksistaan. Esikoistani hän on auttanut löytämään harjoittelupaikan, joka olisi muuten olliut kiven takana. Hän on auttanut esikoistani myös IT-ongelmissa. Olen yrittänyt saada teinini tajuamaan, ettei toisten ihmisten ystävällisyyttä ja avuliaisuutta voi pitää itsestäänselvyytenä vaan sitä on syytä arvostaa hyvin paljon, mutta vielä tämä asia ei ole mennyt perille. Toivottavasti menee joskus:(.  En aio kuitenkaan luopua miehestäkään vaan yritän tasapainoilla tässä tilantessa ja odotan aikaani.

Onko sun mies ja teinit introverttinörttejä? Jospa eivät ole kauhean sosiaalisia muutenkaan ja johtuisi tästä?

Ap

Mies on luonteeltaan erittäin sosiaalinen ja avulias. Hänelle tuottaa iloa olla muiden kanssa ja auttaa toisia. Kuopus on kieltämättä introvertti ja haluaisi vain olla "rauhassa kotona". Yritän parhaani mukaan kehittää hänen sosiaalisia taitojaan, esim. syömällä toisinaan illallista hänen ja ystäväni kanssa ja keskustelemalla yhdessä eri asioista. Esikoinen on jo muuttanut kotoa, mutta hänkin halusi pitää "meidän perheemme meidän perheenä". Uusperhekuviot voivat todellakin olla erittäin vaikeita. Parempi on ehkä ollutkin, etten ole väkisin yrittänyt sellaista erittäin vastahakoisten teinien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Onko yksinhuoltaja äiti ikinä tyytyväinen uuteen miesystävään? Jos tulet toimeen lasten kanssa ja olet ns. perhekeskeinen, otat roolia isäpuolena, et painosta järjestämään lapsia hoitoon, et valita kahdenkeskisen ajan puutteesta, niin ennen pitkää huomaat, että et ole tarpeeksi jännittävä, romanttinen, seksuaalinen tai mitä lie. Nainen alkaa katselemaan muita ja huomaat olevasi vain ja ainoastaan lastenhoitaja / kaveri. Flirtit, treffit ja silmäpeli jää muiden miesten etuoikeudeksi töypaikalla, harrastuksissa ja vapaalla.

Jos taas koitat nähdä naisen naisena ja ennen kaikkea seurustelukumppanina, niin alkaa valitus tästä isähahmohalun puuttumisesta. Mikään kombinaatio edellä mainituista ei tunnu riittävän, koska vaatimukset muuttuvat koko ajan.

Riittääkö kukaan tai mikään?

Höpö höpö :D ootko jotenkin katkera?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla taas on päinvastainen tilanne kuin Ap:llä: miesystäväni on kautta vuosien ollut ystävällinen ja kärsivällinen teinejäni kohtaan ja aina ollut valmis kuuntelemaan heitä, auttamaan heitä ja osallistumaan perhe-elämäämme, mutta siitä huolimatta teinini suhtautuvat hänen edelleenkin enemmän tai vähemmän nihkeästi. Olen jutellut asiasta heidän kanssaan useampaan otteeseen, ja tilanne on ehkä jonkin verran kohentunut vuosien aikana muttei kovin paljon. Nykyään olen jo hyväksynyt, että näin on ja nähtävästi tulee toistaiseksi olemaan, ja ajattelen asiasta tällä tavalla: omat lapseni ovat minulle tärkeämpiä kuin mies, joten äitinä haluan priorisoida heitä ja tehdä parhaani, jotta he saavat mahdollisimman hyvän alun itsenäiselle elämälleen, mutta vuoden kuluttua tulen asumaan yksin, ja silloin voin ajatella enemmän itseäni. Kun teinit aikuistuvat ja saavat enemmän elämänkokemusta, he todennäköisesti oppivat arvostamaan miesystävääni huomattavasti enemmän kuin nyt, koska hän on todellakin aina ajatellut heidän parastaan ja ollut heille ystävällinen heidän torjuvasta asenteestaan huolimatta.

Ap:lle suosittelisin samaa: Pojan etu tulee mielestäni ennen miesystävän etua. Jos mies ei siedä poikaasi, hänen täytyy vain odottaa kärsivällisesti omaa "vuoroaan", kunnes poika on päässyt oman elämänsä alkuun. Jos mies ei suostu jäämään kakkossijalle, silloin on parempi etsiä toinen mies. Olisi myös hyvä jutella asiasta kummankin kanssa.

 

Miten sinun miehen toiminta on näkynyt arjessa? Omani on esimerkiksi kyllä vaihtanut pojan pyörän renkaita, mutta ei tunnu keksivän tai näkevän tarvetta keksiä mitään tekemistä. Vain jos minäkin olen mukana. Ikään kuin sitä ei tehtäisi ihan vain pojan itsensä vuoksi vaan minun vuoksi jälleen. Koska olen puhunut tästä asiasta miehelle.

Ap

Miesystäväni on auttanut esim. tietokoneongelmissa, joissa hän on erittäin hyvä, ja ehdottanut monenlaista tekemistä kuopukselleni (esim. pyöräilyä), mutta kuopus on useimmiten kieltäytynyt hänen ehdotuksistaan. Esikoistani hän on auttanut löytämään harjoittelupaikan, joka olisi muuten olliut kiven takana. Hän on auttanut esikoistani myös IT-ongelmissa. Olen yrittänyt saada teinini tajuamaan, ettei toisten ihmisten ystävällisyyttä ja avuliaisuutta voi pitää itsestäänselvyytenä vaan sitä on syytä arvostaa hyvin paljon, mutta vielä tämä asia ei ole mennyt perille. Toivottavasti menee joskus:(.  En aio kuitenkaan luopua miehestäkään vaan yritän tasapainoilla tässä tilantessa ja odotan aikaani.

Onko sun mies ja teinit introverttinörttejä? Jospa eivät ole kauhean sosiaalisia muutenkaan ja johtuisi tästä?

Ap

Mies on luonteeltaan erittäin sosiaalinen ja avulias. Hänelle tuottaa iloa olla muiden kanssa ja auttaa toisia. Kuopus on kieltämättä introvertti ja haluaisi vain olla "rauhassa kotona". Yritän parhaani mukaan kehittää hänen sosiaalisia taitojaan, esim. syömällä toisinaan illallista hänen ja ystäväni kanssa ja keskustelemalla yhdessä eri asioista. Esikoinen on jo muuttanut kotoa, mutta hänkin halusi pitää "meidän perheemme meidän perheenä". Uusperhekuviot voivat todellakin olla erittäin vaikeita. Parempi on ehkä ollutkin, etten ole väkisin yrittänyt sellaista erittäin vastahakoisten teinien kanssa.

On kyllä vaikeaa nämä uusperhesuhteet. Minunkin teini enemmän kotona viihtyvä tietokonetyyppi, joten ei häneenkään vieraamman helppo luoda välitöntä suhdetta varmasti. Mutta sinulla on ainakin sosiaalinen mies. Minun mies ei taida olla sen helpommin lähestyttävä kuin teini, yhtä vetäytyvä ja introvertti muiden kuin minun kanssa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla taas on päinvastainen tilanne kuin Ap:llä: miesystäväni on kautta vuosien ollut ystävällinen ja kärsivällinen teinejäni kohtaan ja aina ollut valmis kuuntelemaan heitä, auttamaan heitä ja osallistumaan perhe-elämäämme, mutta siitä huolimatta teinini suhtautuvat hänen edelleenkin enemmän tai vähemmän nihkeästi. Olen jutellut asiasta heidän kanssaan useampaan otteeseen, ja tilanne on ehkä jonkin verran kohentunut vuosien aikana muttei kovin paljon. Nykyään olen jo hyväksynyt, että näin on ja nähtävästi tulee toistaiseksi olemaan, ja ajattelen asiasta tällä tavalla: omat lapseni ovat minulle tärkeämpiä kuin mies, joten äitinä haluan priorisoida heitä ja tehdä parhaani, jotta he saavat mahdollisimman hyvän alun itsenäiselle elämälleen, mutta vuoden kuluttua tulen asumaan yksin, ja silloin voin ajatella enemmän itseäni. Kun teinit aikuistuvat ja saavat enemmän elämänkokemusta, he todennäköisesti oppivat arvostamaan miesystävääni huomattavasti enemmän kuin nyt, koska hän on todellakin aina ajatellut heidän parastaan ja ollut heille ystävällinen heidän torjuvasta asenteestaan huolimatta.

Ap:lle suosittelisin samaa: Pojan etu tulee mielestäni ennen miesystävän etua. Jos mies ei siedä poikaasi, hänen täytyy vain odottaa kärsivällisesti omaa "vuoroaan", kunnes poika on päässyt oman elämänsä alkuun. Jos mies ei suostu jäämään kakkossijalle, silloin on parempi etsiä toinen mies. Olisi myös hyvä jutella asiasta kummankin kanssa.

 

Miten sinun miehen toiminta on näkynyt arjessa? Omani on esimerkiksi kyllä vaihtanut pojan pyörän renkaita, mutta ei tunnu keksivän tai näkevän tarvetta keksiä mitään tekemistä. Vain jos minäkin olen mukana. Ikään kuin sitä ei tehtäisi ihan vain pojan itsensä vuoksi vaan minun vuoksi jälleen. Koska olen puhunut tästä asiasta miehelle.

Ap

Miesystäväni on auttanut esim. tietokoneongelmissa, joissa hän on erittäin hyvä, ja ehdottanut monenlaista tekemistä kuopukselleni (esim. pyöräilyä), mutta kuopus on useimmiten kieltäytynyt hänen ehdotuksistaan. Esikoistani hän on auttanut löytämään harjoittelupaikan, joka olisi muuten olliut kiven takana. Hän on auttanut esikoistani myös IT-ongelmissa. Olen yrittänyt saada teinini tajuamaan, ettei toisten ihmisten ystävällisyyttä ja avuliaisuutta voi pitää itsestäänselvyytenä vaan sitä on syytä arvostaa hyvin paljon, mutta vielä tämä asia ei ole mennyt perille. Toivottavasti menee joskus:(.  En aio kuitenkaan luopua miehestäkään vaan yritän tasapainoilla tässä tilantessa ja odotan aikaani.

Onko sun mies ja teinit introverttinörttejä? Jospa eivät ole kauhean sosiaalisia muutenkaan ja johtuisi tästä?

Ap

Mies on luonteeltaan erittäin sosiaalinen ja avulias. Hänelle tuottaa iloa olla muiden kanssa ja auttaa toisia. Kuopus on kieltämättä introvertti ja haluaisi vain olla "rauhassa kotona". Yritän parhaani mukaan kehittää hänen sosiaalisia taitojaan, esim. syömällä toisinaan illallista hänen ja ystäväni kanssa ja keskustelemalla yhdessä eri asioista. Esikoinen on jo muuttanut kotoa, mutta hänkin halusi pitää "meidän perheemme meidän perheenä". Uusperhekuviot voivat todellakin olla erittäin vaikeita. Parempi on ehkä ollutkin, etten ole väkisin yrittänyt sellaista erittäin vastahakoisten teinien kanssa.

Varmaan sekin totta että ollaan oltu pojan kanssa aika kiinteä yksikkö, eikä poika ole myöskään nähnyt tarvetta millekään isähahmolle tähän. Mutta varmaan tuollainen sosiaalinen mies osaa sellaisen vetäytyvämmänkin teinin kanssa toimia eri lailla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla taas on päinvastainen tilanne kuin Ap:llä: miesystäväni on kautta vuosien ollut ystävällinen ja kärsivällinen teinejäni kohtaan ja aina ollut valmis kuuntelemaan heitä, auttamaan heitä ja osallistumaan perhe-elämäämme, mutta siitä huolimatta teinini suhtautuvat hänen edelleenkin enemmän tai vähemmän nihkeästi. Olen jutellut asiasta heidän kanssaan useampaan otteeseen, ja tilanne on ehkä jonkin verran kohentunut vuosien aikana muttei kovin paljon. Nykyään olen jo hyväksynyt, että näin on ja nähtävästi tulee toistaiseksi olemaan, ja ajattelen asiasta tällä tavalla: omat lapseni ovat minulle tärkeämpiä kuin mies, joten äitinä haluan priorisoida heitä ja tehdä parhaani, jotta he saavat mahdollisimman hyvän alun itsenäiselle elämälleen, mutta vuoden kuluttua tulen asumaan yksin, ja silloin voin ajatella enemmän itseäni. Kun teinit aikuistuvat ja saavat enemmän elämänkokemusta, he todennäköisesti oppivat arvostamaan miesystävääni huomattavasti enemmän kuin nyt, koska hän on todellakin aina ajatellut heidän parastaan ja ollut heille ystävällinen heidän torjuvasta asenteestaan huolimatta.

Ap:lle suosittelisin samaa: Pojan etu tulee mielestäni ennen miesystävän etua. Jos mies ei siedä poikaasi, hänen täytyy vain odottaa kärsivällisesti omaa "vuoroaan", kunnes poika on päässyt oman elämänsä alkuun. Jos mies ei suostu jäämään kakkossijalle, silloin on parempi etsiä toinen mies. Olisi myös hyvä jutella asiasta kummankin kanssa.

 

Miten sinun miehen toiminta on näkynyt arjessa? Omani on esimerkiksi kyllä vaihtanut pojan pyörän renkaita, mutta ei tunnu keksivän tai näkevän tarvetta keksiä mitään tekemistä. Vain jos minäkin olen mukana. Ikään kuin sitä ei tehtäisi ihan vain pojan itsensä vuoksi vaan minun vuoksi jälleen. Koska olen puhunut tästä asiasta miehelle.

Ap

Miesystäväni on auttanut esim. tietokoneongelmissa, joissa hän on erittäin hyvä, ja ehdottanut monenlaista tekemistä kuopukselleni (esim. pyöräilyä), mutta kuopus on useimmiten kieltäytynyt hänen ehdotuksistaan. Esikoistani hän on auttanut löytämään harjoittelupaikan, joka olisi muuten olliut kiven takana. Hän on auttanut esikoistani myös IT-ongelmissa. Olen yrittänyt saada teinini tajuamaan, ettei toisten ihmisten ystävällisyyttä ja avuliaisuutta voi pitää itsestäänselvyytenä vaan sitä on syytä arvostaa hyvin paljon, mutta vielä tämä asia ei ole mennyt perille. Toivottavasti menee joskus:(.  En aio kuitenkaan luopua miehestäkään vaan yritän tasapainoilla tässä tilantessa ja odotan aikaani.

Onko sun mies ja teinit introverttinörttejä? Jospa eivät ole kauhean sosiaalisia muutenkaan ja johtuisi tästä?

Ap

Mies on luonteeltaan erittäin sosiaalinen ja avulias. Hänelle tuottaa iloa olla muiden kanssa ja auttaa toisia. Kuopus on kieltämättä introvertti ja haluaisi vain olla "rauhassa kotona". Yritän parhaani mukaan kehittää hänen sosiaalisia taitojaan, esim. syömällä toisinaan illallista hänen ja ystäväni kanssa ja keskustelemalla yhdessä eri asioista. Esikoinen on jo muuttanut kotoa, mutta hänkin halusi pitää "meidän perheemme meidän perheenä". Uusperhekuviot voivat todellakin olla erittäin vaikeita. Parempi on ehkä ollutkin, etten ole väkisin yrittänyt sellaista erittäin vastahakoisten teinien kanssa.

Varmaan sekin totta että ollaan oltu pojan kanssa aika kiinteä yksikkö, eikä poika ole myöskään nähnyt tarvetta millekään isähahmolle tähän. Mutta varmaan tuollainen sosiaalinen mies osaa sellaisen vetäytyvämmänkin teinin kanssa toimia eri lailla.

Ap

Introvertin nuorten on kieltämättä erittäin terveellistä nähdä, että toisenlainenkin voi olla ja että muut ihmiset tuovat rikkautta elämään. Miesystäväni on ollut ihailtavan kärsivällinen kuopukseni kanssa ja suhtautunut häneen kuten kypsän aikuiseen tuleekin suhtautua murrosikäiseen nuoreen. Välillä häntäkin on kyllä kirpaissut kuopukseni asenne, mutta onneksi olemme pystyneet puhumaan näistä asioista toistemme kanssa eikä tämä ole kuitenkaan pilannut meidän keskinäisiä välejämme. Ja toivottavasti kuopuskin on tästä jotakin oppinut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla taas on päinvastainen tilanne kuin Ap:llä: miesystäväni on kautta vuosien ollut ystävällinen ja kärsivällinen teinejäni kohtaan ja aina ollut valmis kuuntelemaan heitä, auttamaan heitä ja osallistumaan perhe-elämäämme, mutta siitä huolimatta teinini suhtautuvat hänen edelleenkin enemmän tai vähemmän nihkeästi. Olen jutellut asiasta heidän kanssaan useampaan otteeseen, ja tilanne on ehkä jonkin verran kohentunut vuosien aikana muttei kovin paljon. Nykyään olen jo hyväksynyt, että näin on ja nähtävästi tulee toistaiseksi olemaan, ja ajattelen asiasta tällä tavalla: omat lapseni ovat minulle tärkeämpiä kuin mies, joten äitinä haluan priorisoida heitä ja tehdä parhaani, jotta he saavat mahdollisimman hyvän alun itsenäiselle elämälleen, mutta vuoden kuluttua tulen asumaan yksin, ja silloin voin ajatella enemmän itseäni. Kun teinit aikuistuvat ja saavat enemmän elämänkokemusta, he todennäköisesti oppivat arvostamaan miesystävääni huomattavasti enemmän kuin nyt, koska hän on todellakin aina ajatellut heidän parastaan ja ollut heille ystävällinen heidän torjuvasta asenteestaan huolimatta.

Ap:lle suosittelisin samaa: Pojan etu tulee mielestäni ennen miesystävän etua. Jos mies ei siedä poikaasi, hänen täytyy vain odottaa kärsivällisesti omaa "vuoroaan", kunnes poika on päässyt oman elämänsä alkuun. Jos mies ei suostu jäämään kakkossijalle, silloin on parempi etsiä toinen mies. Olisi myös hyvä jutella asiasta kummankin kanssa.

 

Miten sinun miehen toiminta on näkynyt arjessa? Omani on esimerkiksi kyllä vaihtanut pojan pyörän renkaita, mutta ei tunnu keksivän tai näkevän tarvetta keksiä mitään tekemistä. Vain jos minäkin olen mukana. Ikään kuin sitä ei tehtäisi ihan vain pojan itsensä vuoksi vaan minun vuoksi jälleen. Koska olen puhunut tästä asiasta miehelle.

Ap

Miesystäväni on auttanut esim. tietokoneongelmissa, joissa hän on erittäin hyvä, ja ehdottanut monenlaista tekemistä kuopukselleni (esim. pyöräilyä), mutta kuopus on useimmiten kieltäytynyt hänen ehdotuksistaan. Esikoistani hän on auttanut löytämään harjoittelupaikan, joka olisi muuten olliut kiven takana. Hän on auttanut esikoistani myös IT-ongelmissa. Olen yrittänyt saada teinini tajuamaan, ettei toisten ihmisten ystävällisyyttä ja avuliaisuutta voi pitää itsestäänselvyytenä vaan sitä on syytä arvostaa hyvin paljon, mutta vielä tämä asia ei ole mennyt perille. Toivottavasti menee joskus:(.  En aio kuitenkaan luopua miehestäkään vaan yritän tasapainoilla tässä tilantessa ja odotan aikaani.

Onko sun mies ja teinit introverttinörttejä? Jospa eivät ole kauhean sosiaalisia muutenkaan ja johtuisi tästä?

Ap

Mies on luonteeltaan erittäin sosiaalinen ja avulias. Hänelle tuottaa iloa olla muiden kanssa ja auttaa toisia. Kuopus on kieltämättä introvertti ja haluaisi vain olla "rauhassa kotona". Yritän parhaani mukaan kehittää hänen sosiaalisia taitojaan, esim. syömällä toisinaan illallista hänen ja ystäväni kanssa ja keskustelemalla yhdessä eri asioista. Esikoinen on jo muuttanut kotoa, mutta hänkin halusi pitää "meidän perheemme meidän perheenä". Uusperhekuviot voivat todellakin olla erittäin vaikeita. Parempi on ehkä ollutkin, etten ole väkisin yrittänyt sellaista erittäin vastahakoisten teinien kanssa.

Varmaan sekin totta että ollaan oltu pojan kanssa aika kiinteä yksikkö, eikä poika ole myöskään nähnyt tarvetta millekään isähahmolle tähän. Mutta varmaan tuollainen sosiaalinen mies osaa sellaisen vetäytyvämmänkin teinin kanssa toimia eri lailla.

Ap

Introvertin nuorten on kieltämättä erittäin terveellistä nähdä, että toisenlainenkin voi olla ja että muut ihmiset tuovat rikkautta elämään. Miesystäväni on ollut ihailtavan kärsivällinen kuopukseni kanssa ja suhtautunut häneen kuten kypsän aikuiseen tuleekin suhtautua murrosikäiseen nuoreen. Välillä häntäkin on kyllä kirpaissut kuopukseni asenne, mutta onneksi olemme pystyneet puhumaan näistä asioista toistemme kanssa eikä tämä ole kuitenkaan pilannut meidän keskinäisiä välejämme. Ja toivottavasti kuopuskin on tästä jotakin oppinut!

Kuulostaa kyllä että Silja sulla on tosiaan toinen aikuinen tukena siinä kasvatuksessa. Ja esimerkkinäkin miten aikuinen mies asioihin suhtautuu.

Miten sun välit siihen aikuiseen nuoreen, joka ei olisi halunnut uutta miestä teidän perheeseen? Protestoiko hän jotenkin tai osoittaako mieltä, tuleeko kotona käymään?

Ap

Aika samantapaisessa tilanteessa olen ollut. Rakastuttiin miehen kanssa aika palavasti, jossa huumassa varmaan molemmat halusimme ajatella lapsiasian parhain päin. Ei heidän välinsä koskaan kauheasti lämmenneet, sellaiset kohteliaan etäiset olivat. Minä vähän niin kuin puskurina heidän välillään aina. Jossain vaiheessa silmäni aukesivat kotona vallitsevalle ilmapiirille, joka oli aina kohteliaan etäinen, kun olimme kaikki kotona! Me siis muutimme ihan avoliittoon asti. Ilman miestä kotona oli leppoisaa ja lämmintä, sitten taas miehen kanssa kaksin toisella tavalla leppoisaa ja lämmintä, ehkä mies siinä rentoutui eri tavalla. Ei hän varsinaisesti mitään väärin tehnyt, mutta äitinä tein kuitenkin ratkaisun muuttaa erilleen, että jokainen saisi olla kotona aivan oma itsensä. Yhdessä asuessa se ei koskaan toteutunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla taas on päinvastainen tilanne kuin Ap:llä: miesystäväni on kautta vuosien ollut ystävällinen ja kärsivällinen teinejäni kohtaan ja aina ollut valmis kuuntelemaan heitä, auttamaan heitä ja osallistumaan perhe-elämäämme, mutta siitä huolimatta teinini suhtautuvat hänen edelleenkin enemmän tai vähemmän nihkeästi. Olen jutellut asiasta heidän kanssaan useampaan otteeseen, ja tilanne on ehkä jonkin verran kohentunut vuosien aikana muttei kovin paljon. Nykyään olen jo hyväksynyt, että näin on ja nähtävästi tulee toistaiseksi olemaan, ja ajattelen asiasta tällä tavalla: omat lapseni ovat minulle tärkeämpiä kuin mies, joten äitinä haluan priorisoida heitä ja tehdä parhaani, jotta he saavat mahdollisimman hyvän alun itsenäiselle elämälleen, mutta vuoden kuluttua tulen asumaan yksin, ja silloin voin ajatella enemmän itseäni. Kun teinit aikuistuvat ja saavat enemmän elämänkokemusta, he todennäköisesti oppivat arvostamaan miesystävääni huomattavasti enemmän kuin nyt, koska hän on todellakin aina ajatellut heidän parastaan ja ollut heille ystävällinen heidän torjuvasta asenteestaan huolimatta.

Ap:lle suosittelisin samaa: Pojan etu tulee mielestäni ennen miesystävän etua. Jos mies ei siedä poikaasi, hänen täytyy vain odottaa kärsivällisesti omaa "vuoroaan", kunnes poika on päässyt oman elämänsä alkuun. Jos mies ei suostu jäämään kakkossijalle, silloin on parempi etsiä toinen mies. Olisi myös hyvä jutella asiasta kummankin kanssa.

 

Miten sinun miehen toiminta on näkynyt arjessa? Omani on esimerkiksi kyllä vaihtanut pojan pyörän renkaita, mutta ei tunnu keksivän tai näkevän tarvetta keksiä mitään tekemistä. Vain jos minäkin olen mukana. Ikään kuin sitä ei tehtäisi ihan vain pojan itsensä vuoksi vaan minun vuoksi jälleen. Koska olen puhunut tästä asiasta miehelle.

Ap

Miesystäväni on auttanut esim. tietokoneongelmissa, joissa hän on erittäin hyvä, ja ehdottanut monenlaista tekemistä kuopukselleni (esim. pyöräilyä), mutta kuopus on useimmiten kieltäytynyt hänen ehdotuksistaan. Esikoistani hän on auttanut löytämään harjoittelupaikan, joka olisi muuten olliut kiven takana. Hän on auttanut esikoistani myös IT-ongelmissa. Olen yrittänyt saada teinini tajuamaan, ettei toisten ihmisten ystävällisyyttä ja avuliaisuutta voi pitää itsestäänselvyytenä vaan sitä on syytä arvostaa hyvin paljon, mutta vielä tämä asia ei ole mennyt perille. Toivottavasti menee joskus:(.  En aio kuitenkaan luopua miehestäkään vaan yritän tasapainoilla tässä tilantessa ja odotan aikaani.

Onko sun mies ja teinit introverttinörttejä? Jospa eivät ole kauhean sosiaalisia muutenkaan ja johtuisi tästä?

Ap

Mies on luonteeltaan erittäin sosiaalinen ja avulias. Hänelle tuottaa iloa olla muiden kanssa ja auttaa toisia. Kuopus on kieltämättä introvertti ja haluaisi vain olla "rauhassa kotona". Yritän parhaani mukaan kehittää hänen sosiaalisia taitojaan, esim. syömällä toisinaan illallista hänen ja ystäväni kanssa ja keskustelemalla yhdessä eri asioista. Esikoinen on jo muuttanut kotoa, mutta hänkin halusi pitää "meidän perheemme meidän perheenä". Uusperhekuviot voivat todellakin olla erittäin vaikeita. Parempi on ehkä ollutkin, etten ole väkisin yrittänyt sellaista erittäin vastahakoisten teinien kanssa.

Varmaan sekin totta että ollaan oltu pojan kanssa aika kiinteä yksikkö, eikä poika ole myöskään nähnyt tarvetta millekään isähahmolle tähän. Mutta varmaan tuollainen sosiaalinen mies osaa sellaisen vetäytyvämmänkin teinin kanssa toimia eri lailla.

Ap

Introvertin nuorten on kieltämättä erittäin terveellistä nähdä, että toisenlainenkin voi olla ja että muut ihmiset tuovat rikkautta elämään. Miesystäväni on ollut ihailtavan kärsivällinen kuopukseni kanssa ja suhtautunut häneen kuten kypsän aikuiseen tuleekin suhtautua murrosikäiseen nuoreen. Välillä häntäkin on kyllä kirpaissut kuopukseni asenne, mutta onneksi olemme pystyneet puhumaan näistä asioista toistemme kanssa eikä tämä ole kuitenkaan pilannut meidän keskinäisiä välejämme. Ja toivottavasti kuopuskin on tästä jotakin oppinut!

Kuulostaa kyllä että Silja sulla on tosiaan toinen aikuinen tukena siinä kasvatuksessa. Ja esimerkkinäkin miten aikuinen mies asioihin suhtautuu.

Miten sun välit siihen aikuiseen nuoreen, joka ei olisi halunnut uutta miestä teidän perheeseen? Protestoiko hän jotenkin tai osoittaako mieltä, tuleeko kotona käymään?

Ap

Niin, se on kyllä totta. Lasteni isä on kuollut, ja sen vuoksi on todella kiitollinen siitä, että minulla on ystävä, joka on kiinnostunut lapsistani ja jonka kanssa voin keskustella kaikista heihin liittyvistä ongelmista. Hänen tukensa on auttanut minua todella paljon. 

Esikoiseni opiskelee toisessa maassa eikä käy kotona kovin usein, mutta hän on itse alkanut seurustella hiljattain, ja uskoisin, että tämä auttaa häntä näkemään äidinkin suhteen vähän myönteisemmästä vinkkelistä.

Uusperhekuviot ovat todella vaikeita usein.  Asiallisesti toimeentuleminen jo usein hyvä saavutus.

Mutta ei niistä vain useinkaan rakennu mitään oikeita perheitä ellei kyse ole nuorista, jotka hankkivat lisää yhteisiä lapsia.

Tämä kannattaa jokaisen tiedostaa elämänkumppania etsiessään, perhettä perustaessaan ja eroa harkitessaan!!!!!!!!!!!!!!

Kannattaa keskustella avoimesti joka suuntaan - tärkeintä on, että kaikkien tarpeet ja tunteet tulevat huomioiduksi, vaikka lämmintä ja ideaalista perheyhteyttä ei joka suuntaan syntyisikään....

Vierailija kirjoitti:

Aika samantapaisessa tilanteessa olen ollut. Rakastuttiin miehen kanssa aika palavasti, jossa huumassa varmaan molemmat halusimme ajatella lapsiasian parhain päin. Ei heidän välinsä koskaan kauheasti lämmenneet, sellaiset kohteliaan etäiset olivat. Minä vähän niin kuin puskurina heidän välillään aina. Jossain vaiheessa silmäni aukesivat kotona vallitsevalle ilmapiirille, joka oli aina kohteliaan etäinen, kun olimme kaikki kotona! Me siis muutimme ihan avoliittoon asti. Ilman miestä kotona oli leppoisaa ja lämmintä, sitten taas miehen kanssa kaksin toisella tavalla leppoisaa ja lämmintä, ehkä mies siinä rentoutui eri tavalla. Ei hän varsinaisesti mitään väärin tehnyt, mutta äitinä tein kuitenkin ratkaisun muuttaa erilleen, että jokainen saisi olla kotona aivan oma itsensä. Yhdessä asuessa se ei koskaan toteutunut.

Tämä kuulostaa kyllä todella osuvalta kuvaukselta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Aika samantapaisessa tilanteessa olen ollut. Rakastuttiin miehen kanssa aika palavasti, jossa huumassa varmaan molemmat halusimme ajatella lapsiasian parhain päin. Ei heidän välinsä koskaan kauheasti lämmenneet, sellaiset kohteliaan etäiset olivat. Minä vähän niin kuin puskurina heidän välillään aina. Jossain vaiheessa silmäni aukesivat kotona vallitsevalle ilmapiirille, joka oli aina kohteliaan etäinen, kun olimme kaikki kotona! Me siis muutimme ihan avoliittoon asti. Ilman miestä kotona oli leppoisaa ja lämmintä, sitten taas miehen kanssa kaksin toisella tavalla leppoisaa ja lämmintä, ehkä mies siinä rentoutui eri tavalla. Ei hän varsinaisesti mitään väärin tehnyt, mutta äitinä tein kuitenkin ratkaisun muuttaa erilleen, että jokainen saisi olla kotona aivan oma itsensä. Yhdessä asuessa se ei koskaan toteutunut.

Muutitteko vaan omaan asuntoon vai erositteko?

Ap

Kompaan edellisiä. Mies ei ole valmis muuttamaan teidän kanssanne. Seksi kiinnostaa kyllä, muttei mikään muu. Valitettavaa, mutta fakta. 

Ei jatkoon.

terveisin, yh-mama 47

Ap, tässä on nyt aika moni sanonut suoraan mutta sä et selvästi halua nähdä totuutta. Sä ja tuo mies nyt ette vaan tässä elämäntilanteessa sovi yhteen. Jos et ymmärrä sitä, välisi teiniisi tulevat kärsimään rajusti. Sitten ihmettelet miehen kainalossa miksi kotoa pois muuttanut lapsi ei käy kylässä koskaan..

Mun teini on muuten isäpuolensa kanssa töissä nyt. Isäpuoli järjesti sen työn sille, teinin eka työpaikka joka mahdollistaa sen haaveen (iso ostos) toteutumisen. Nuoremman teininalun kanssa käyvät jätskillä välillä ja muuta sellaista. Viime viikonlopun tapahtumassa mies halusi ostaa tuliaispaidat molemmille. Tälläistäkin sulla voisi olla jonkun kanssa.

Täytyykin muistaa oikeasti kiittää omaa miestä siitä millainen se on mun lapsille. Ei ole itsestäänselvyys ja olen liikaa sitä sellaisena ehkä pitänyt. Arvostus nousi taas kun näitä luki..

Kyllähän se siltä näyttää että ollaan molemmat oltu omalla tavallamme oprimistisia että tämä suhde toimisi vaikka ollaan eri elämäntilanteessa. Minä niin että luulin että kuka vaan huomaa miten hyvä tyyppi poikani on. Ja tajuaa että hän on mulle tärkein.

Ja mies varmaan toivoi enemmän kahden aikuisen suhdetta mutta halusi silti yrittää. Mutta ei ole sosiaalista isätyyppiä.

Ap

Uskon että lapsestasi on tuntunut pahalta tämä koko aika olla ulkopuolinen kodissaan kun vietät aikaa miehesi kanssa joka ei hänestä välitä.

Minusta on vähän liikaa vaadittu/toivottu, että ap:n mies alkaisi keksiä kahdenkeskistä ohjelmaa pojan kanssa. Olen itsekin uusperhekuviossa enkä oikein osaa kuvitella tekeväni miehen lasten kanssa keskenään mitään. Olemme kaikki aika introverttejä. Kuitenkin miehen kanssa yhdessä mietitään, mitä lasten kanssa tehdään ja paljon mennään ulkoilemaan, harrastamaan ja kokeilemaan uusia juttuja koko porukalla. Tai kotona siivotaan, laitetaan ruokaa yhdessä ja pelataan lautapelejä. Mutta en vietä lasten kanssa keskenään aikaa ja luultavasti se olisi lasten äidillekin outoa, jos pyrkimällä pyrkisin saamaan mahdollisimman ison roolin lasten elämässä. Mieheni on kyllä siitä huippu, että osaa huomioida jokaisen, niin että kaikki tuntevat itsensä tärkeiksi ja minullekaan ei tule lainkaan ulkopuolinen olo. Voisiko teillä olla joku tapa viettää aikaa mukavasti yhdessä. Tietysti toinen kysymys on, jos mies haluaa nimenomaan seksipainotteisen suhteen, niin silloin sinun pitää itseltä kysyä, onko se sellainen suhde, johon kannattaa panostaa tulevaisuudessa. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta on vähän liikaa vaadittu/toivottu, että ap:n mies alkaisi keksiä kahdenkeskistä ohjelmaa pojan kanssa. Olen itsekin uusperhekuviossa enkä oikein osaa kuvitella tekeväni miehen lasten kanssa keskenään mitään. Olemme kaikki aika introverttejä. Kuitenkin miehen kanssa yhdessä mietitään, mitä lasten kanssa tehdään ja paljon mennään ulkoilemaan, harrastamaan ja kokeilemaan uusia juttuja koko porukalla. Tai kotona siivotaan, laitetaan ruokaa yhdessä ja pelataan lautapelejä. Mutta en vietä lasten kanssa keskenään aikaa ja luultavasti se olisi lasten äidillekin outoa, jos pyrkimällä pyrkisin saamaan mahdollisimman ison roolin lasten elämässä. Mieheni on kyllä siitä huippu, että osaa huomioida jokaisen, niin että kaikki tuntevat itsensä tärkeiksi ja minullekaan ei tule lainkaan ulkopuolinen olo. Voisiko teillä olla joku tapa viettää aikaa mukavasti yhdessä. Tietysti toinen kysymys on, jos mies haluaa nimenomaan seksipainotteisen suhteen, niin silloin sinun pitää itseltä kysyä, onko se sellainen suhde, johon kannattaa panostaa tulevaisuudessa. 

Oli aika karrikoitua minulta sanoa että suhde olisi pelkästään seksipainotteinen. Mutta sitä en voi kieltää että mies kaikkein mieluiten olisi kanssani kahden.

Poika pitäisi outonakin jos joku yrittäisi kilpailla hänen isänsä kanssa. Mutta olisi siinä välissäkin sitten juuri tuollaista porukalla puuhaamista tai jossain käymistä, vaikka nyt introvertteja ollaankin.

Sanot että miehesi osaa huomioida kaikki, varmaan minullakin on siinä sosiaalisissa taidoissa puutetta.

Ap

Omaan korvaani kyllä särähti, että pidät miestä huomioivana ihmisenä, mutta hän voi laittaa iltapalaa vain kahdelle, vaikka talossa on 3 ihmistä!

Kyllä aikuisen ihmisen, olkoon mikä intro- tai muu vertti hyvänsä, täytyy omata sellaiset käytöstavat, että ruokaa tarjotaan kaikille ja jokaisen kanssa voi istua sitä sivistyneesti jutellen samassa pöydässä syöden.

Ei tarvita teennäistä yhteistä tekemistä, jos ei se luonnostaan suju. Mutta tuollaiset välit, että yhtä ei kutsuta pöytään, tai että yksi ei mahdu samaan huoneeseen ylipäätään, en katselisi.

Ja tosiaan kyllä on teinille muutenkin ajatus äidin seksisuhteesta - sehän teillä siis on - on vaivaannuttava ja tuntuu nololta, pahalta. Kun sitä vielä korostetaan antamalla ymmärtää, että olet tiellä, on tunteen pakko olla ahdistava.

Koko ajan on korostettu, että sinun pitää päättää, mitä haluat ja mikä on tärkeää. Sinulla on mahdollisuus tähän päätökseen ja itse käyttäisin sen. Mutta sanoisin, että vielä enemmän aikuiselta mieheltä voidaan vaatia, että hänen pitää päättää, mitä haluaa. Haluaako hän suhteen sinun kanssasi, jolloin hänen täytyy ymmärtää, että häneltä on täysin oikeutettua vaatia asiallista, kohteliasta käytöstä myös poikaa kohtaan. Vai haluaako hän suhteen, jossa tälläisiä "ylimääräisiä" asiallisuus- ja kohteliaisuusvaatimuksia ei ole, vaan huomio on enemmän vähemmän hänessä koko ajan.

Miten muuten mies suhtautuu ystäviisi, onko kiinnostusta tutustua tai viettää aikaa heidän kanssaan? Pelkään tietäväni vastauksen.

Munkin käy teini sääliksi, etenkin, jos vielä on kohtelias ja fiksu tapaus. Jouduin pakollisen tilanteen vuoksi yöpymään siskollani kolme yötä ja se oli helvetinmoista piinaa hänen uuden miesystävän vuoksi. Ymmärrän, että kun suhde on uusi, se on kuuma ja halutaan olla kahdestaan jne. Silti tosiaan kyse oli vaan kolmesta yöstä ja pakkotilanteesta. Oli mukavaa luikkia nurkissa, yrittää olla hiljaa vierashuoneessa, mies osoitti kaikin tavoin, että olen nyt heidän hottien panopuuhien esteenä. Hävetti, nolotti, inhotti. Lähdin sitten hotelliin vaikka viikosta puhuttiin (vesivahinko kyseessä, kotiin ei siis voinut mennä) ja sanoin suoraan siskolle, että en kestä täällä olla enää päivääkään, kun koko ajan saa tuntea olevansa riesa ja ylimääräinen.

Teinillä ei ole varaa alkaa hotellissa asumaan.