Köyhyydessä pahinta ei ole ruoasta ja vapaa-ajasta säästäminen vaan se, ettei ole valinnanvaraa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää aina näissä keskusteluissa väite että toimeentulotuesta ei saa säästää. Kuten tässäkin ketjussa on jo mainittu niin kyllä saa säästää ja kun rahat nostaa tililtä pois niin ei sossuntädit tiedä oletko säästänyt jotain vai käyttänyt rahat kokonaan.

Oikeastiko jotkut ihmiset on niin yksinkertaisia etteivät tällaista tajua?

Mutta ei saa sijoittaa. Sitähän aina rikkaat "neuvovat", että jos köyhä säästäisi ja sijoittaisi viisaasti, niin ei tarvitsisi valittaa. Mites sijoittelet niitä muutamia kymppejä, joita laittelet sukan varteen, jotka eivät saa missään näkyä? Miten hyödyt sillä tavalla pesämunan kerryttämisestä? Fakta on se, että toimeentulotukilainen voi kyllä laittaa sivuun jonkin verran, mutta päästääkseen köyhyysloukusta, hän ei niillä sukan varsiin laitetuilla hätäpennosilla itseään ylös kaiva. Ne jäävät pakostakin vain hätätilanteiden ja yllätysmenojen pelastukseksi, mutta köyhyydestä ne ei ihmistä nosta.

Ekana säästää sukanvarteen käteistä.

Sitten kun tuntee olevansa valmis siirtymään aikuiseksi siirtyy pois toimeentulotuelta vaikka työttömäksi työnhakijaksi. Joo tuet varmaan kutistuu mutta pääsee samalla vaurastumaan. Tuota kun on touhunut hieman yli 20 vuotta on jo paljon kivempaa olla.

Mutta jos on tarve saada kaikki aina vain heti nyt niin eihän se vaurastuminen silloin koskaan onnistu vaan pysyy ikuisesti persaukisena.

Ennen on ehkä piristäny itseään munkeilla ja tusinalla oluttölkillä nyt piristääkin ostamalla hieman lisää nordeaa/nokiaa/orionia/elisaa jne. Tai ihan vaan merta katselemalla ja meditoimalla sijoituskohteita.

Ehkä siinä on toinen valtava elämänmuutos, externaalisesta elämisestä internaaliseksi. Ettei elä näkyvän kulutuksen takia vaan sisäisen kehityksen takia. Joka osaa muuntautua osaa kehittyä ja kasvaa. Joka ei osaa muuntautua fossiloituu, kuolee ja mätänee.

Jolloin onkin henkisesti rikas vaikka tulot ei oisku 600e/kk ja omaisuus 3000e. ja heti suoraanitseään rikkaampien mutta henkisesti köyhien yläpuolella kun rämpivät omissa sotkuissaan.

Tämä keskustelu tuntuu kiertävän kehää. On jo monta kertaa mainittu että köyhyys vaikuttaa henkiseen kapasiteettiin. Vaikea ajatella pitkälle jos ei näe tulevaisuutta. Kyse ei myöskään ole siitä että kykeneekö työhön vai ei. Tämä koskee myös työssäkäyviä. Sitten niitäkin jotka eivät kykene työhön mutta joita ei päästeta eläkkellekään, joten nämä eivät ole oikeutettuja työttömyysturvaan tai muihin tukiin paitsi tt-tukeen. Minä kuulun juuri edelliseen porukkaan ja henkinen kapasiteetti on jo niin alhainen että olen alkanut harkita prostituutiota. Siinä saisi hetkellisen hengähdystauon ja voisi alkaa järjestelemään asioita ilman pelkoa persiissä. Kyse ei ole siitä että minä en haluaisi vaan että minä en osaa enkä pysty kun taustalla on mt-ongelmiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää aina näissä keskusteluissa väite että toimeentulotuesta ei saa säästää. Kuten tässäkin ketjussa on jo mainittu niin kyllä saa säästää ja kun rahat nostaa tililtä pois niin ei sossuntädit tiedä oletko säästänyt jotain vai käyttänyt rahat kokonaan.

Oikeastiko jotkut ihmiset on niin yksinkertaisia etteivät tällaista tajua?

Mutta ei saa sijoittaa. Sitähän aina rikkaat "neuvovat", että jos köyhä säästäisi ja sijoittaisi viisaasti, niin ei tarvitsisi valittaa. Mites sijoittelet niitä muutamia kymppejä, joita laittelet sukan varteen, jotka eivät saa missään näkyä? Miten hyödyt sillä tavalla pesämunan kerryttämisestä? Fakta on se, että toimeentulotukilainen voi kyllä laittaa sivuun jonkin verran, mutta päästääkseen köyhyysloukusta, hän ei niillä sukan varsiin laitetuilla hätäpennosilla itseään ylös kaiva. Ne jäävät pakostakin vain hätätilanteiden ja yllätysmenojen pelastukseksi, mutta köyhyydestä ne ei ihmistä nosta.

Ekana säästää sukanvarteen käteistä.

Sitten kun tuntee olevansa valmis siirtymään aikuiseksi siirtyy pois toimeentulotuelta vaikka työttömäksi työnhakijaksi. Joo tuet varmaan kutistuu mutta pääsee samalla vaurastumaan. Tuota kun on touhunut hieman yli 20 vuotta on jo paljon kivempaa olla.

Mutta jos on tarve saada kaikki aina vain heti nyt niin eihän se vaurastuminen silloin koskaan onnistu vaan pysyy ikuisesti persaukisena.

Ennen on ehkä piristäny itseään munkeilla ja tusinalla oluttölkillä nyt piristääkin ostamalla hieman lisää nordeaa/nokiaa/orionia/elisaa jne. Tai ihan vaan merta katselemalla ja meditoimalla sijoituskohteita.

Ehkä siinä on toinen valtava elämänmuutos, externaalisesta elämisestä internaaliseksi. Ettei elä näkyvän kulutuksen takia vaan sisäisen kehityksen takia. Joka osaa muuntautua osaa kehittyä ja kasvaa. Joka ei osaa muuntautua fossiloituu, kuolee ja mätänee.

Jolloin onkin henkisesti rikas vaikka tulot ei oisku 600e/kk ja omaisuus 3000e. ja heti suoraanitseään rikkaampien mutta henkisesti köyhien yläpuolella kun rämpivät omissa sotkuissaan.

Tämä keskustelu tuntuu kiertävän kehää. On jo monta kertaa mainittu että köyhyys vaikuttaa henkiseen kapasiteettiin. Vaikea ajatella pitkälle jos ei näe tulevaisuutta. Kyse ei myöskään ole siitä että kykeneekö työhön vai ei. Tämä koskee myös työssäkäyviä. Sitten niitäkin jotka eivät kykene työhön mutta joita ei päästeta eläkkellekään, joten nämä eivät ole oikeutettuja työttömyysturvaan tai muihin tukiin paitsi tt-tukeen. Minä kuulun juuri edelliseen porukkaan ja henkinen kapasiteetti on jo niin alhainen että olen alkanut harkita prostituutiota. Siinä saisi hetkellisen hengähdystauon ja voisi alkaa järjestelemään asioita ilman pelkoa persiissä. Kyse ei ole siitä että minä en haluaisi vaan että minä en osaa enkä pysty kun taustalla on mt-ongelmiakin.

Aivan kuin minun näppäimistöstäni - kiitos! Tämän paremmin en olisi osannut tätä kirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää aina näissä keskusteluissa väite että toimeentulotuesta ei saa säästää. Kuten tässäkin ketjussa on jo mainittu niin kyllä saa säästää ja kun rahat nostaa tililtä pois niin ei sossuntädit tiedä oletko säästänyt jotain vai käyttänyt rahat kokonaan.

Oikeastiko jotkut ihmiset on niin yksinkertaisia etteivät tällaista tajua?

Mutta ei saa sijoittaa. Sitähän aina rikkaat "neuvovat", että jos köyhä säästäisi ja sijoittaisi viisaasti, niin ei tarvitsisi valittaa. Mites sijoittelet niitä muutamia kymppejä, joita laittelet sukan varteen, jotka eivät saa missään näkyä? Miten hyödyt sillä tavalla pesämunan kerryttämisestä? Fakta on se, että toimeentulotukilainen voi kyllä laittaa sivuun jonkin verran, mutta päästääkseen köyhyysloukusta, hän ei niillä sukan varsiin laitetuilla hätäpennosilla itseään ylös kaiva. Ne jäävät pakostakin vain hätätilanteiden ja yllätysmenojen pelastukseksi, mutta köyhyydestä ne ei ihmistä nosta.

Ekana säästää sukanvarteen käteistä.

Sitten kun tuntee olevansa valmis siirtymään aikuiseksi siirtyy pois toimeentulotuelta vaikka työttömäksi työnhakijaksi. Joo tuet varmaan kutistuu mutta pääsee samalla vaurastumaan. Tuota kun on touhunut hieman yli 20 vuotta on jo paljon kivempaa olla.

Mutta jos on tarve saada kaikki aina vain heti nyt niin eihän se vaurastuminen silloin koskaan onnistu vaan pysyy ikuisesti persaukisena.

Ennen on ehkä piristäny itseään munkeilla ja tusinalla oluttölkillä nyt piristääkin ostamalla hieman lisää nordeaa/nokiaa/orionia/elisaa jne. Tai ihan vaan merta katselemalla ja meditoimalla sijoituskohteita.

Ehkä siinä on toinen valtava elämänmuutos, externaalisesta elämisestä internaaliseksi. Ettei elä näkyvän kulutuksen takia vaan sisäisen kehityksen takia. Joka osaa muuntautua osaa kehittyä ja kasvaa. Joka ei osaa muuntautua fossiloituu, kuolee ja mätänee.

Jolloin onkin henkisesti rikas vaikka tulot ei oisku 600e/kk ja omaisuus 3000e. ja heti suoraanitseään rikkaampien mutta henkisesti köyhien yläpuolella kun rämpivät omissa sotkuissaan.

Tämä keskustelu tuntuu kiertävän kehää. On jo monta kertaa mainittu että köyhyys vaikuttaa henkiseen kapasiteettiin. Vaikea ajatella pitkälle jos ei näe tulevaisuutta. Kyse ei myöskään ole siitä että kykeneekö työhön vai ei. Tämä koskee myös työssäkäyviä. Sitten niitäkin jotka eivät kykene työhön mutta joita ei päästeta eläkkellekään, joten nämä eivät ole oikeutettuja työttömyysturvaan tai muihin tukiin paitsi tt-tukeen. Minä kuulun juuri edelliseen porukkaan ja henkinen kapasiteetti on jo niin alhainen että olen alkanut harkita prostituutiota. Siinä saisi hetkellisen hengähdystauon ja voisi alkaa järjestelemään asioita ilman pelkoa persiissä. Kyse ei ole siitä että minä en haluaisi vaan että minä en osaa enkä pysty kun taustalla on mt-ongelmiakin.

Mä ymmärrän sua. Mulla on hyvä ystävä, jonka taloudellinen tilanne on jo vuosia ollut huono. Hän elää ikäänkuin labyrintissa, josta ei löydä ulospääsyä. Kerta toisensa jälkeen hän päätyy umpikujaan ja lyö päänsä seinään. Minä taas ulkopuolisena katson hänen labyrinttiaan ikäänkuin ylhäältä ja näen, mistä hänen pitäisi kulkea päästäkseen labyrintista ulos. Mutta se on kuitenkin hänen labyrinttisa ja hänen pitää löytää ulospääsy. Voi olla, että hän ei koskaan löydä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää aina näissä keskusteluissa väite että toimeentulotuesta ei saa säästää. Kuten tässäkin ketjussa on jo mainittu niin kyllä saa säästää ja kun rahat nostaa tililtä pois niin ei sossuntädit tiedä oletko säästänyt jotain vai käyttänyt rahat kokonaan.

Oikeastiko jotkut ihmiset on niin yksinkertaisia etteivät tällaista tajua?

Mutta ei saa sijoittaa. Sitähän aina rikkaat "neuvovat", että jos köyhä säästäisi ja sijoittaisi viisaasti, niin ei tarvitsisi valittaa. Mites sijoittelet niitä muutamia kymppejä, joita laittelet sukan varteen, jotka eivät saa missään näkyä? Miten hyödyt sillä tavalla pesämunan kerryttämisestä? Fakta on se, että toimeentulotukilainen voi kyllä laittaa sivuun jonkin verran, mutta päästääkseen köyhyysloukusta, hän ei niillä sukan varsiin laitetuilla hätäpennosilla itseään ylös kaiva. Ne jäävät pakostakin vain hätätilanteiden ja yllätysmenojen pelastukseksi, mutta köyhyydestä ne ei ihmistä nosta.

Ekana säästää sukanvarteen käteistä.

Sitten kun tuntee olevansa valmis siirtymään aikuiseksi siirtyy pois toimeentulotuelta vaikka työttömäksi työnhakijaksi. Joo tuet varmaan kutistuu mutta pääsee samalla vaurastumaan. Tuota kun on touhunut hieman yli 20 vuotta on jo paljon kivempaa olla.

Mutta jos on tarve saada kaikki aina vain heti nyt niin eihän se vaurastuminen silloin koskaan onnistu vaan pysyy ikuisesti persaukisena.

Ennen on ehkä piristäny itseään munkeilla ja tusinalla oluttölkillä nyt piristääkin ostamalla hieman lisää nordeaa/nokiaa/orionia/elisaa jne. Tai ihan vaan merta katselemalla ja meditoimalla sijoituskohteita.

Ehkä siinä on toinen valtava elämänmuutos, externaalisesta elämisestä internaaliseksi. Ettei elä näkyvän kulutuksen takia vaan sisäisen kehityksen takia. Joka osaa muuntautua osaa kehittyä ja kasvaa. Joka ei osaa muuntautua fossiloituu, kuolee ja mätänee.

Jolloin onkin henkisesti rikas vaikka tulot ei oisku 600e/kk ja omaisuus 3000e. ja heti suoraanitseään rikkaampien mutta henkisesti köyhien yläpuolella kun rämpivät omissa sotkuissaan.

Tämä keskustelu tuntuu kiertävän kehää. On jo monta kertaa mainittu että köyhyys vaikuttaa henkiseen kapasiteettiin. Vaikea ajatella pitkälle jos ei näe tulevaisuutta. Kyse ei myöskään ole siitä että kykeneekö työhön vai ei. Tämä koskee myös työssäkäyviä. Sitten niitäkin jotka eivät kykene työhön mutta joita ei päästeta eläkkellekään, joten nämä eivät ole oikeutettuja työttömyysturvaan tai muihin tukiin paitsi tt-tukeen. Minä kuulun juuri edelliseen porukkaan ja henkinen kapasiteetti on jo niin alhainen että olen alkanut harkita prostituutiota. Siinä saisi hetkellisen hengähdystauon ja voisi alkaa järjestelemään asioita ilman pelkoa persiissä. Kyse ei ole siitä että minä en haluaisi vaan että minä en osaa enkä pysty kun taustalla on mt-ongelmiakin.

Juurikin näin. Itse olen velkakierteessä, mutta väittelen kuitenkin tohtoriksi näillä näkymin ensi vuoden aikana. Minulle on ihan turha tulla kertomaan, että velka on kallista ja kannattaa hyödyntää tarjouksia. Ne syyt velkaantumiseen ovat aivan muualla kuin tiedon puutteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää aina näissä keskusteluissa väite että toimeentulotuesta ei saa säästää. Kuten tässäkin ketjussa on jo mainittu niin kyllä saa säästää ja kun rahat nostaa tililtä pois niin ei sossuntädit tiedä oletko säästänyt jotain vai käyttänyt rahat kokonaan.

Oikeastiko jotkut ihmiset on niin yksinkertaisia etteivät tällaista tajua?

Mutta ei saa sijoittaa. Sitähän aina rikkaat "neuvovat", että jos köyhä säästäisi ja sijoittaisi viisaasti, niin ei tarvitsisi valittaa. Mites sijoittelet niitä muutamia kymppejä, joita laittelet sukan varteen, jotka eivät saa missään näkyä? Miten hyödyt sillä tavalla pesämunan kerryttämisestä? Fakta on se, että toimeentulotukilainen voi kyllä laittaa sivuun jonkin verran, mutta päästääkseen köyhyysloukusta, hän ei niillä sukan varsiin laitetuilla hätäpennosilla itseään ylös kaiva. Ne jäävät pakostakin vain hätätilanteiden ja yllätysmenojen pelastukseksi, mutta köyhyydestä ne ei ihmistä nosta.

Ekana säästää sukanvarteen käteistä.

Sitten kun tuntee olevansa valmis siirtymään aikuiseksi siirtyy pois toimeentulotuelta vaikka työttömäksi työnhakijaksi. Joo tuet varmaan kutistuu mutta pääsee samalla vaurastumaan. Tuota kun on touhunut hieman yli 20 vuotta on jo paljon kivempaa olla.

Mutta jos on tarve saada kaikki aina vain heti nyt niin eihän se vaurastuminen silloin koskaan onnistu vaan pysyy ikuisesti persaukisena.

Ennen on ehkä piristäny itseään munkeilla ja tusinalla oluttölkillä nyt piristääkin ostamalla hieman lisää nordeaa/nokiaa/orionia/elisaa jne. Tai ihan vaan merta katselemalla ja meditoimalla sijoituskohteita.

Ehkä siinä on toinen valtava elämänmuutos, externaalisesta elämisestä internaaliseksi. Ettei elä näkyvän kulutuksen takia vaan sisäisen kehityksen takia. Joka osaa muuntautua osaa kehittyä ja kasvaa. Joka ei osaa muuntautua fossiloituu, kuolee ja mätänee.

Jolloin onkin henkisesti rikas vaikka tulot ei oisku 600e/kk ja omaisuus 3000e. ja heti suoraanitseään rikkaampien mutta henkisesti köyhien yläpuolella kun rämpivät omissa sotkuissaan.

Tämä keskustelu tuntuu kiertävän kehää. On jo monta kertaa mainittu että köyhyys vaikuttaa henkiseen kapasiteettiin. Vaikea ajatella pitkälle jos ei näe tulevaisuutta. Kyse ei myöskään ole siitä että kykeneekö työhön vai ei. Tämä koskee myös työssäkäyviä. Sitten niitäkin jotka eivät kykene työhön mutta joita ei päästeta eläkkellekään, joten nämä eivät ole oikeutettuja työttömyysturvaan tai muihin tukiin paitsi tt-tukeen. Minä kuulun juuri edelliseen porukkaan ja henkinen kapasiteetti on jo niin alhainen että olen alkanut harkita prostituutiota. Siinä saisi hetkellisen hengähdystauon ja voisi alkaa järjestelemään asioita ilman pelkoa persiissä. Kyse ei ole siitä että minä en haluaisi vaan että minä en osaa enkä pysty kun taustalla on mt-ongelmiakin.

Mä ymmärrän sua. Mulla on hyvä ystävä, jonka taloudellinen tilanne on jo vuosia ollut huono. Hän elää ikäänkuin labyrintissa, josta ei löydä ulospääsyä. Kerta toisensa jälkeen hän päätyy umpikujaan ja lyö päänsä seinään. Minä taas ulkopuolisena katson hänen labyrinttiaan ikäänkuin ylhäältä ja näen, mistä hänen pitäisi kulkea päästäkseen labyrintista ulos. Mutta se on kuitenkin hänen labyrinttisa ja hänen pitää löytää ulospääsy. Voi olla, että hän ei koskaan löydä. 

Olipa hyvin kirjoitettu. Aivan kuin omasta elämästäni, paitsi että harhailen siellä labyrintissa yhdessä mieheni kanssa, kumpikin vielä tahtoo mennä eri suuntiin. T. Eri kuin jolle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää aina näissä keskusteluissa väite että toimeentulotuesta ei saa säästää. Kuten tässäkin ketjussa on jo mainittu niin kyllä saa säästää ja kun rahat nostaa tililtä pois niin ei sossuntädit tiedä oletko säästänyt jotain vai käyttänyt rahat kokonaan.

Oikeastiko jotkut ihmiset on niin yksinkertaisia etteivät tällaista tajua?

Mutta ei saa sijoittaa. Sitähän aina rikkaat "neuvovat", että jos köyhä säästäisi ja sijoittaisi viisaasti, niin ei tarvitsisi valittaa. Mites sijoittelet niitä muutamia kymppejä, joita laittelet sukan varteen, jotka eivät saa missään näkyä? Miten hyödyt sillä tavalla pesämunan kerryttämisestä? Fakta on se, että toimeentulotukilainen voi kyllä laittaa sivuun jonkin verran, mutta päästääkseen köyhyysloukusta, hän ei niillä sukan varsiin laitetuilla hätäpennosilla itseään ylös kaiva. Ne jäävät pakostakin vain hätätilanteiden ja yllätysmenojen pelastukseksi, mutta köyhyydestä ne ei ihmistä nosta.

Ekana säästää sukanvarteen käteistä.
Sitten kun tuntee olevansa valmis siirtymään aikuiseksi siirtyy pois toimeentulotuelta vaikka työttömäksi työnhakijaksi. Joo tuet varmaan kutistuu mutta pääsee samalla vaurastumaan. Tuota kun on touhunut hieman yli 20 vuotta on jo paljon kivempaa olla.

Mutta jos on tarve saada kaikki aina vain heti nyt niin eihän se vaurastuminen silloin koskaan onnistu vaan pysyy ikuisesti persaukisena.

Ennen on ehkä piristäny itseään munkeilla ja tusinalla oluttölkillä nyt piristääkin ostamalla hieman lisää nordeaa/nokiaa/orionia/elisaa jne. Tai ihan vaan merta katselemalla ja meditoimalla sijoituskohteita.

Ehkä siinä on toinen valtava elämänmuutos, externaalisesta elämisestä internaaliseksi. Ettei elä näkyvän kulutuksen takia vaan sisäisen kehityksen takia. Joka osaa muuntautua osaa kehittyä ja kasvaa. Joka ei osaa muuntautua fossiloituu, kuolee ja mätänee.

Jolloin onkin henkisesti rikas vaikka tulot ei oisku 600e/kk ja omaisuus 3000e. ja heti suoraanitseään rikkaampien mutta henkisesti köyhien yläpuolella kun rämpivät omissa sotkuissaan.

No nytpä tuli lause, joka pisti minut sanattomaksi. Millainen ihminen kirjoittaa tuollaista? Mikä on sinun kokemus asiasta, josta tuossa lauseessa kirjoitat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää aina näissä keskusteluissa väite että toimeentulotuesta ei saa säästää. Kuten tässäkin ketjussa on jo mainittu niin kyllä saa säästää ja kun rahat nostaa tililtä pois niin ei sossuntädit tiedä oletko säästänyt jotain vai käyttänyt rahat kokonaan.

Oikeastiko jotkut ihmiset on niin yksinkertaisia etteivät tällaista tajua?

Mutta ei saa sijoittaa. Sitähän aina rikkaat "neuvovat", että jos köyhä säästäisi ja sijoittaisi viisaasti, niin ei tarvitsisi valittaa. Mites sijoittelet niitä muutamia kymppejä, joita laittelet sukan varteen, jotka eivät saa missään näkyä? Miten hyödyt sillä tavalla pesämunan kerryttämisestä? Fakta on se, että toimeentulotukilainen voi kyllä laittaa sivuun jonkin verran, mutta päästääkseen köyhyysloukusta, hän ei niillä sukan varsiin laitetuilla hätäpennosilla itseään ylös kaiva. Ne jäävät pakostakin vain hätätilanteiden ja yllätysmenojen pelastukseksi, mutta köyhyydestä ne ei ihmistä nosta.

Ekana säästää sukanvarteen käteistä.
Sitten kun tuntee olevansa valmis siirtymään aikuiseksi siirtyy pois toimeentulotuelta vaikka työttömäksi työnhakijaksi. Joo tuet varmaan kutistuu mutta pääsee samalla vaurastumaan. Tuota kun on touhunut hieman yli 20 vuotta on jo paljon kivempaa olla.

Mutta jos on tarve saada kaikki aina vain heti nyt niin eihän se vaurastuminen silloin koskaan onnistu vaan pysyy ikuisesti persaukisena.

Ennen on ehkä piristäny itseään munkeilla ja tusinalla oluttölkillä nyt piristääkin ostamalla hieman lisää nordeaa/nokiaa/orionia/elisaa jne. Tai ihan vaan merta katselemalla ja meditoimalla sijoituskohteita.

Ehkä siinä on toinen valtava elämänmuutos, externaalisesta elämisestä internaaliseksi. Ettei elä näkyvän kulutuksen takia vaan sisäisen kehityksen takia. Joka osaa muuntautua osaa kehittyä ja kasvaa. Joka ei osaa muuntautua fossiloituu, kuolee ja mätänee.

Jolloin onkin henkisesti rikas vaikka tulot ei oisku 600e/kk ja omaisuus 3000e. ja heti suoraanitseään rikkaampien mutta henkisesti köyhien yläpuolella kun rämpivät omissa sotkuissaan.

No nytpä tuli lause, joka pisti minut sanattomaksi. Millainen ihminen kirjoittaa tuollaista? Mikä on sinun kokemus asiasta, josta tuossa lauseessa kirjoitat?

Älä välitä, nyt on taas kesäloma alkanut ja se näkyy palstalla näissä pikkukokkareiden trollauksissa.

Yksi paskimmista letkautuksista köyhälle on, "menisit töihin niin saisit rahaa!". Mihin ihmeeseen nykypäivänä noin vain mennään että moi tuun teille nyt töihin?! EI NIIN MIHINKÄÄN!

Ja kun se ei joidenkin paksuun kalloon mahdu että kaikilla ei ole niitä hyvä veli järjestöjä jotka hoitaa työpaikan, tai vanhempia tai serkunsiskon kummin kaimaa joka omistaa firman johon pääset töihin. 

Niin se vain on että se joka ei ole itse kokenut köyhyyttä/vähävaraisuutta, ei voi sitä ymmärtää. 

Eihän sitä tarvitse olla kykenevä työhön ollaakseen työtön työnhakija. Harrastan moista itse vammaisuudessani. Kelassa kerroinkin että teoriassa onnistuu käytännössä tuskin ja koska järjestelmä on mikä on niin elettävä sen kanssa. Ainahan voi ruoskia, kiduttaa ja pompottaa mutta tuskin mitään auttaa.

Uskovatkin ehkä koska nimenomaan teen ohella aika minimaalista duunia jolla kuitenkin yli 100e tuntiliksa. Se ettei moista duunia ole loputtomiin lienee turha kertoa ;)

Mutta totuus edelleen että parhaimmillaan saattaisi onnistua jokin 2-3h/pvä työpaikka. Ja työvoimatoimiston toiminta kun rakentuu täyspäiväiseen työhön kuten koko suomen sosiaaliturvaja muut rakenteet.

Eikä tuota ole edelleenkään näin melkein 30v jälkeenkään osattu korjata vastaamaan todellisuutta joten kelan ja muitten on sitten vain joustettava tai sitten jätetään todella paljon väkeä puilla paljaille makaamaan taivaan alle ilman yhtään mitään.

Sitten vasta alkavatkin ongelmat kun yksilö irtisanoutuu kaikesta yhteiskaunnallisita säännöistä ja mennään kaupasta toiseen kirveellä hakien ruokaa ja rahaa. ja jos joku väittää vastaan niin kirveellä päähän eikä mikään kiinnosta vaikka pääsisikin vankilaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut koko elämäni köyhä lapsuudesta lähtien, ja valitettavasti siihen vain lopulta jotenkin... turtuu? Asia olisi ehkä toinen, jos olisin joskus elänyt yltäkylläisempää elämää, mutta se mikä jollekin on kituuttamista ja huonoa elämää, on minulle jo normaali.

Esim:

- Minulla ei koskaan ole ollut autoa, eikä edes ajokorttia. Ei todellakaan olisi varaa moiseen.

Kävelen ja pyöräilen kesät ja talvet ympäriinsä.

- Olen kolmissakymmenissä ja kampaajalla käynnit voi laskea yhden käden sormilla.

Viimeisestä kampaamokäynnistä on varmaan kymmenen vuotta.

- En koskaan lapsena tai nuorena harrastanut mitään. Istuin sivussa katsomassa kun kaveri kävi ratsastustunneilla.

Nykyään on varaa ehkä yhteen kansalaisopiston kurssiin vuodessa.

- Kaikki huonekalut ovat joko melkein lapsuudenkodista asti mukana kulkeneita, tai jonkun vanhoja ja saatuja. Esim. kaverin mieheltä jäi kirjahylly tarpeettomaksi kun muuttivat yhteen.

- Tiedän ulkoa kaupat missä on minäkin päivänä paljon laputettuja elintarvikkeita. Ostan paljon pakastimeenkin -30% ja -50% tuotteita.

Käytän kaikki ruuat viimeiseen muruun asti, tässä on vuosien aikana oppinut aika kekseliääksi mitä niistä vähistäkin jäljelläolevista voi säveltää.

- Gynekologille pääsen ainoastaan jos saan lähetteen julkiselle, yksityisellä ei ole varaa käydä "muuten vain" tarkistuksissa vuosittain.

- Pyydän edelleen tämän ikäisenä kalliimpia hankintoja joulu- tai synttärilahjaksi. Esim. Viimeksi sähköhammasharjan.

- En edes muista koska olisin ostanut vaatteita uutena, ellei alushousuja ja sukkia lasketa. Jostain Lidlistä olen varmaan viimeksi ostanut housut. Lähes kaikki on kirpparilta.

käytätkö suihkugeeliä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä vieläkään ihan hahmota, miten se vaihtelu on niin mahdottoman tärkeää. Mulla on samat peruselintarvikkeet, joita syön ja sama työ jota vihaan. Syötävä on joka päivä ja töihin on mentävä joka päivä, harvapa sitä elää missään vaihtoehtojen taivassa. 

Kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä, katsos. Moni miettisi päänsä puhki miten voisi vaihtaa sellaisiin töihin joita ei vihaa, toisin kuin sinä. Moni ymmärtää ettei ole terveellistä syödä jatkuvasti samoja muutamia ruokalajeja, etenkään kun niitä ruokalajeja ei ole vapaasti saanut valita vaan on tyydyttävä halvimpiin aineksiin. Jos syöt suurin piirtein samoja ruokia, oletan että ne eivät ole mielestäsi ihan pahoja? 

Sinun arkesi on yksitoikkoista koska se on sinulle ok. Useimmille se ei olisi vaan he kärsisivät tilanteesta. Eikä se tee heistä sinua huonompia.

Hahaha, tämä on tosi huvittava vastaus. Eka kirjoittaja sanoo kärsivänsä työstä jota vihaa, ja joku social justice warrior alkaa ilmeisesti puolustaa köyhien oikeutta ilmaiseen elämään vailla huolen häivää. Miksi työssäkäyvää pitää tälla lailla potkia sen lisäksi että hän osaltaan elättää valittavat köyhät? Kun ei ole valinnanvaraa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta puhutte.

Joutuu aina metsästämään halvimpia elintarvikkeita ja tinkimään esim. suihkugeelistä. Pesen suihkugeelillä myös hiukseni, koska erikseen ei ole varaa ostaa shampoita.

Se, että joutuu aina menemään matalimman mahdollisen aidan alta, on kamalaa. Mietin, voisinko joskus esim ostaa parempaa juustoa kuin se Lidlin 3 euron pyöreä juusto.

En ole varakkaille katkera, mutta tuo hätäinen vilkuilu kaupassa rasittaa itseäni. Tutut kassat tietävät, että mulla on aina ne halvimmat mahdolliset elintarvikkeet. Se lannistaa. Eivät he mitään kysele, mutta katseesta näkee jotain.

Olen ikuisesti kiitollinen isävainaalleni, jolta perin rahaa silloin kun lapseni olivat pieniä. Saimme matkustaa hieman ja ostaa heille hyvät vaatteet, etteivät joutuneet kiusatuiksi sen vuoksi. Urheiluvälineitä ostettiin ja saivat harrastaa. Aika vähän jouduin itsekin mistään tinkimään. Olin kotiäiti, joten kotonatehdyt ruuat olivat itsestäänselvyys.

Sitten ne rahat alkoivat loppua. Lapset toivoivat pizzaa. Mietin pääni puhki mistä aineista sen voisin kunnialla itse tehdä ja selitin että kannattaa tehdä itse koko pellillinen, että saadaan enemmän. Totuus oli se, että mulla ei ollut varaa muutaman euron pakastepizzaan. Tämä nyt on vain esimerkki.

Lapset kävivät lukion ja sinnehän piti ostaa kirjat ja laskimet. Hiki päässä niitä etsin Tori.fi :stä ja tietenkin, koska lapsilla oli kaksi vuotta ikäeroa, kirjat saivat uudet painokset, jotka oli pakko sitten ostaa.

Toinen lapsista menestyi eräässä urheilulajissa, mutta minulla ei olisi ollut enää varaa maksaa kuukausimaksuja. Käännyin seurakunnan puoleen ja sain sieltä jonkin (en muista enää nimeä) tukipalvelun kautta pari kuukausimaksua, kun olin tehnyt pitkän selostuksen aiheesta. Anoin myös paikalliselta Lions-järjestöltä apua. Sain yhden kuukauden kk-maksun. EU-ruokatukea hain myös. Seurakunnan diakoniatyöstä muutaman kerran sain ostositoumuslapun. Kunnalta sain toimeentulotukea muutaman kympin. En saanut töitä yrityksistä huolimatta.

Oli suuri helpotus, kun kumpikin sai velkarahalla kuitenkin yo-lakit päähänsä. Itse jäin makselemaan velkoja, jotka alkavat nyt olla kuitatut. Sukulaisista yksi näki tilanteemme ja antoi joskus muutaman kympin lapsille käyttörahaksi. 

Itse en voinut hankkia edes ehjiä sukkia itselleni, vaan neuloin reijät kiinni, samoin muut vaatteet. Yritin pitää päällysvaatteet kunnossa ja kotona sitten kuljin aivan kamalissa retkuissa. Kenkien hajoaminen sekä lasten että itseni kohdalla oli katastrofi.

Miksi en sitten nuukaillut, kun perintöä sain? Halusin, että voisimme lasten kanssa nauttia elämästämme. En alkanut tutkia sijoitusmahdollisuuksia, uskoin saavani vielä töitä. Toisin kävi.

Ikuisesti olen kiitollinen isälleni, joka jätti minulle perintöä siten, että emme joutuneet kurjuuteen koko ajaksi lasten kanssa. Lasten isä häipyi ja jätti meidät jo aiemmin eikä maksanut elatusmaksuja.

Sinulla on varaa ostaa 3 euron juusto mutta ei 1 € shampoopulloa? Suihkugeeli on täysi turhake, iho puhdistuu pelkällä vedellä. Hiustenpesun yhteydessä shampoota voi käyttää myös vartalon puhdistukseen.

Itse ainakin ostaisin mieluummin shampoon enkä suihkugeeliä.

köyhät h.a,isee koska eivät osta suhkugeeliä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut koko elämäni köyhä lapsuudesta lähtien, ja valitettavasti siihen vain lopulta jotenkin... turtuu? Asia olisi ehkä toinen, jos olisin joskus elänyt yltäkylläisempää elämää, mutta se mikä jollekin on kituuttamista ja huonoa elämää, on minulle jo normaali.

Esim:

- Minulla ei koskaan ole ollut autoa, eikä edes ajokorttia. Ei todellakaan olisi varaa moiseen.

Kävelen ja pyöräilen kesät ja talvet ympäriinsä.

- Olen kolmissakymmenissä ja kampaajalla käynnit voi laskea yhden käden sormilla.

Viimeisestä kampaamokäynnistä on varmaan kymmenen vuotta.

- En koskaan lapsena tai nuorena harrastanut mitään. Istuin sivussa katsomassa kun kaveri kävi ratsastustunneilla.

Nykyään on varaa ehkä yhteen kansalaisopiston kurssiin vuodessa.

- Kaikki huonekalut ovat joko melkein lapsuudenkodista asti mukana kulkeneita, tai jonkun vanhoja ja saatuja. Esim. kaverin mieheltä jäi kirjahylly tarpeettomaksi kun muuttivat yhteen.

- Tiedän ulkoa kaupat missä on minäkin päivänä paljon laputettuja elintarvikkeita. Ostan paljon pakastimeenkin -30% ja -50% tuotteita.

Käytän kaikki ruuat viimeiseen muruun asti, tässä on vuosien aikana oppinut aika kekseliääksi mitä niistä vähistäkin jäljelläolevista voi säveltää.

- Gynekologille pääsen ainoastaan jos saan lähetteen julkiselle, yksityisellä ei ole varaa käydä "muuten vain" tarkistuksissa vuosittain.

- Pyydän edelleen tämän ikäisenä kalliimpia hankintoja joulu- tai synttärilahjaksi. Esim. Viimeksi sähköhammasharjan.

- En edes muista koska olisin ostanut vaatteita uutena, ellei alushousuja ja sukkia lasketa. Jostain Lidlistä olen varmaan viimeksi ostanut housut. Lähes kaikki on kirpparilta.

käytätkö suihkugeeliä?

en pelkkä vesi huuhtelee hien pois

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta puhutte.

Joutuu aina metsästämään halvimpia elintarvikkeita ja tinkimään esim. suihkugeelistä. Pesen suihkugeelillä myös hiukseni, koska erikseen ei ole varaa ostaa shampoita.

Se, että joutuu aina menemään matalimman mahdollisen aidan alta, on kamalaa. Mietin, voisinko joskus esim ostaa parempaa juustoa kuin se Lidlin 3 euron pyöreä juusto.

En ole varakkaille katkera, mutta tuo hätäinen vilkuilu kaupassa rasittaa itseäni. Tutut kassat tietävät, että mulla on aina ne halvimmat mahdolliset elintarvikkeet. Se lannistaa. Eivät he mitään kysele, mutta katseesta näkee jotain.

Olen ikuisesti kiitollinen isävainaalleni, jolta perin rahaa silloin kun lapseni olivat pieniä. Saimme matkustaa hieman ja ostaa heille hyvät vaatteet, etteivät joutuneet kiusatuiksi sen vuoksi. Urheiluvälineitä ostettiin ja saivat harrastaa. Aika vähän jouduin itsekin mistään tinkimään. Olin kotiäiti, joten kotonatehdyt ruuat olivat itsestäänselvyys.

Sitten ne rahat alkoivat loppua. Lapset toivoivat pizzaa. Mietin pääni puhki mistä aineista sen voisin kunnialla itse tehdä ja selitin että kannattaa tehdä itse koko pellillinen, että saadaan enemmän. Totuus oli se, että mulla ei ollut varaa muutaman euron pakastepizzaan. Tämä nyt on vain esimerkki.

Lapset kävivät lukion ja sinnehän piti ostaa kirjat ja laskimet. Hiki päässä niitä etsin Tori.fi :stä ja tietenkin, koska lapsilla oli kaksi vuotta ikäeroa, kirjat saivat uudet painokset, jotka oli pakko sitten ostaa.

Toinen lapsista menestyi eräässä urheilulajissa, mutta minulla ei olisi ollut enää varaa maksaa kuukausimaksuja. Käännyin seurakunnan puoleen ja sain sieltä jonkin (en muista enää nimeä) tukipalvelun kautta pari kuukausimaksua, kun olin tehnyt pitkän selostuksen aiheesta. Anoin myös paikalliselta Lions-järjestöltä apua. Sain yhden kuukauden kk-maksun. EU-ruokatukea hain myös. Seurakunnan diakoniatyöstä muutaman kerran sain ostositoumuslapun. Kunnalta sain toimeentulotukea muutaman kympin. En saanut töitä yrityksistä huolimatta.

Oli suuri helpotus, kun kumpikin sai velkarahalla kuitenkin yo-lakit päähänsä. Itse jäin makselemaan velkoja, jotka alkavat nyt olla kuitatut. Sukulaisista yksi näki tilanteemme ja antoi joskus muutaman kympin lapsille käyttörahaksi. 

Itse en voinut hankkia edes ehjiä sukkia itselleni, vaan neuloin reijät kiinni, samoin muut vaatteet. Yritin pitää päällysvaatteet kunnossa ja kotona sitten kuljin aivan kamalissa retkuissa. Kenkien hajoaminen sekä lasten että itseni kohdalla oli katastrofi.

Miksi en sitten nuukaillut, kun perintöä sain? Halusin, että voisimme lasten kanssa nauttia elämästämme. En alkanut tutkia sijoitusmahdollisuuksia, uskoin saavani vielä töitä. Toisin kävi.

Ikuisesti olen kiitollinen isälleni, joka jätti minulle perintöä siten, että emme joutuneet kurjuuteen koko ajaksi lasten kanssa. Lasten isä häipyi ja jätti meidät jo aiemmin eikä maksanut elatusmaksuja.

No mikset muuta Venäjälle? Siellä on edullista.

Seija, Viipuri

Tässä tuli varsinainen säästöneuvojen kuningas. Muuttakaa köyhät Venäjälle, mitä h...iä oikeasti.

Me asuimme Neuvostoliitossa yli viisi vuotta ja ulkomailla olemme nyt asuneet yhteensä 16 vuotta, koska ei ole varaa asua Suomessa. Meillä on siellä velaton iso rivitalokoti, jossa aikuinen poikamme asuu. En valita, mutta ihmettelen minäkin...

Köyhät tuhlailevat ja tekevät huonompia, usein lyhytnäköisiä, valintoja koska ovat köyhiä. Eivät siksi, ettei heillä olisi itsekuria tai halua tehdä parempia valintoja.

Klassisessa vaahtokarkkitutkimuksessa tutkittiin aikoinaan, miten lapsen itsekuri vaikuttaa myöhempään pärjäämiseen elämässä. Lapsen eteen asetettiin tutkimustilanteessa yksi vaahtokarkki ja tutkija sanoi, että jos vaahtokarkki on vielä syömättä 15 minuutin päästä hänen palatessaan huoneeseen, lapsi saa toisen karkin. Näiden lasten pärjäämistä elämässä tutkittiin myöhemmin ja löydettiin korrelaatio elämässä menestymisen ja itsekurin välillä. Eli ensimmäisen vaahtokarkin syömisestä pidättäytyneet olisivat pärjänneet elämässä paremmin.

Tätä tutkimustulosta ei kuitenkaan ole pystytty todistamaan, vaikka uskomuksemme köyhyydestä perustuu vaahtokarkkitutkimukselle ja monelle muulle vastaavalle tutkimukselle. Ja vielä pahempaa: kun vaahtokarkkitutkimussa otetaan huomioon tutkittavien lasten sosioekonominen tausta, käy ilmi, että ensimmäisestä vaahtokarkista pidättäytyvät lapset todella pärjäävät paremmin elämässä myöhemmin, mutta tämä johtuu todennäköisesti siitä, että he tulevat paremmista oloista kuin ensimmäisen karkin ahmaisevat lapset.

Eli itsekuri ja kyky nautinnon viivästyttämiseen ovat kiinni lapsen taloudellisesta ja sosiaalisesta taustasta. Rikkaammista ja paremmin koulutetuista perheistä tulevat lapset pystyvät ensinnäkin luottamaan siihen, että takaisin palaava aikuinen todella antaa toisen vaahtokarkin (köyhien perheiden lapset ovat tottuneempia siihen, että tällaiset lupaukset rikkoutuvat, usein rahallisista syistä). Lisäksi he pystyvät uskomaan, että vaikka tutkija ei antaisikaan toista karkkia, niin asiat kuitenkin järjestyvät parhain päin.

Köyhemmät lapset taas syövät ensimmäisen vaahtokarkin heti, koska he valitsevat mieluummin hetken nautinnon eikä ole mitään taetta, että vastaavia herkkuja olisi tulossa enää tulevaisuudessa.

https://www.theatlantic.com/amp/article/561779/

En nyt väitä, että kaikki pienituloiset olisivat tuhlailijoita, mutta tämä selittää todella hyvin sen ulospäin järjettömältä näyttävän käytöksen, mistä ketjussakin on puhuttu. Monilla se on vielä lapsuudenperheestä opittua - itse olen pyristellyt tästä ulos ja opetellut rahan käyttöä alusta asti, mutta se on vaatinut tietyt puitteet onnistuakseen (säännölliset tulot).

Itse on myös tottunut siihen  ettei rahaa ole. Vanhemmat köyhiä ja paljon työttömyyttä. Lukion ehdin onneksi käymään ennen "tietokonehössötystä". Ja se vähä mitä koulussa tarvittiin sain lainata koulun läppäreitä. Kotona vanha pöytäkone. Joku kertoi perinnöstä täällä ja pakko kertoa oma kokemus. Pappani oli siis päättänyt, että hän säästää minulle rahaa opintoihin ja esim autokouluun ja muihin hyödyllisiin asioihin. Tämän säästön hän oli aloittanut jo kun olin aika pieni vasta. Hän oli siis suunnitellut kaiken itse täysin ilman painostusta ( emme vaatineet rahaa) ja kertoi sen minulle kun aloitin lukion. Rahat oli tarkoitus sitten myöhemmin antaa minulle.

Pappa meni kuitenkin sitten aika pian huonoon kuntoon ja ei ehtinyt tehdä mitään testamenttia. Mummu siirsikin sitten rahat vaivihkaa omalle tililleen ennen papan kuolemaa, kun pappa oli jo "muissa maailmoissa". Tämä ei ollut papan tahto. En halua, että minusta saa nyt väärän kuvan ja en halua olla mikään ahne omainen, mutta asiat menivät täysin väärin. Nyt mummu omistaa senkin osuuden, jonka piti tulla minulle. Jäimme täysin perinnöttä niin äitini kuin minäkin ja totuus selvisi vasta perunkirjoituksessa. Mummu otti kaikki papan rahat hänen tililtään ja omistaa ne nyt.Papan toive oli taatusti aivan toinen kuin lopputulos. Mummu oli mukana "juonessa" siihen asti kun papan terveys meni. Anteeksi jos minusta väärän kuvan. Pappa vaan aina sanoi, että haluaa antaa ne rahat minulle ja mitään en itse koskaan pyytänyt. Pappa ei ollut mikään "sijoitusnero" ja niinpä ei osannut ehkä valita tilejä jne oikein ja niinpä tämän rahansiirron pystyi tekemään. Kauhea ikävä häntä muutenkin. Ja minä en kaipaa niitä rahoja, mutta asiat nyt vaan menivät ihan toisin kuin pappa oli suunnitellut. Hän ei olisi ikinä hyväksynyt asiaa, mutta oli niin heikossa kunnossa jo tuolloin. Tämä asia on myös aiheuttanut paljon harmia meille, koska vanhempani ovat joutuneet auttamaan minua ja tämä taas kiristää heidän elämäänsä. Nyt minun täytyy sitten selvitä itse ja tietenkään en muuten ole pyytänyt rahaa kuin pakkotilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain köyhyyden kokenut tietää, miten kurjaa ja terveydellekin haitallista on aina tinkiä ruoasta. Nytkin tekisi aina kaupassa mieli ostaa salaatteja, hunajamelonia, mansikoita, parsaa, grillijuustoja, nyhtökauraa, lihoja, erilaisia maitotuotteita, uusia perunoita... Silti useimmiten elän piimällä, kananmunilla, halvoilla tomaateilla, pakastevihanneksilla, puurolla ja ruisleivällä. Rauta ja B-vitamiinit pakko ottaa purkista, varmaan tarvitsisin myös omega kolmosta enemmän. Anemia on ollut jo pidempään... Mutta kun tuloja ei ole, on pakko säästää ruoassa, jos tarvitsee jotain. Minä tarvitsin juuri uudet lenkkikengät ja läppärin akun, joten olin 15 päivää kokonaan ilman rahaa ja kävin leipäjonossa.

Siis onko sulla läppäri ja uudet kengät ja kehtaat valittaa??

Kengät maksoivat alennuksessa 15e, läppärin akku 40e. Kyllä, minulla on läppäri, jotta sain kouluni käytyä ja haettua ammattikorkeaan. Vaikea olisi nykypäivänä esim. hakea töitä, jos ei olisi tietokonetta. Se tietokoneeni ei poista sitä tosiasiaa, että olen aliravittu ja masentunut. Kengätkään eivät ravitse kehoa, mutta mahdollistavat kyllä lenkkeilyn, jota aina suositellaan köyhille ilmaisuuden takia.

Joku myös kyseli hyödystäni yhteiskunnalle... Elätän itseni kuitenkin työllä, mutta nettopalkkani on n. 100e enemmän, kuin mitä sain toimeentulotuella. Asumistukea saan hurjat 19 euroa. Jatkan tätä kärvistelyä vielä seuraavatkin vuodet, jotta saisin kunnon ammatin. Opintolainaa en uskalla enää ottaa lisää.

Viiniä ja kaljaa ei juoda. Ruokaan menee korkeintaan n. 100€ viikossa. Marjat pakastetaan. Tarjouksista haetaan kaikki ja ruoat päätetään sen mukaan mitä saadaan Joskus syödään sisfilettäkin sekin jos löytyy 50 prosentin alella.. En kyllä rupea kieltämään lapsilta maitoa. Mä juon jo vettä. Joskus piimää. Töissä eväät mukana. Tähteet. Kumpikin tarvitsee työssä autoa eli autot molemmilla ovat pakolliset. Nekään ei ole viimeisintä huutoa. Vaatteet ostetaan käytettyinä tai saadaan sukulaisilta. Roskalavoja hyödynnän. Kaikki turha laitetaan heti eteenpäin, jos ei seuraavalle jätetä säästöön. Myydään tai annetaan. Perusharrastukset kahdella lapsella. Samoin sukset ja luistimet. Eivät edes kovin kalliita. Yht 250€ vuosi. Uimassa käydään uimahallissa silloin tällöin. Samoin pari kertaa vuodessa elokuvissa (omat popparit mukana!). Sähköäkään ei mene paljoa. Harmi kun siirtomaksuja ei voi kilpailuttaa. Puilla lämmitetään talvella pääasiassa. Nekin ilmaisia olleet.

Nytkin kun mietin mikä on ollut turhaa viime kuulla. Ulkokukat! Toki ostin halvimpia orvokkeja ja rahaa meni niihin kaikkineen 7€! Pyörät uusin kahdelle. Rahaa meni niihin 80€. Toisaalta myin yhden pyörän pois ja sain siitä 40€. Toisen säästin.

Ruoasta vielä "pitäkää puuro kiisseli päiviä". Toivon, että kukaan ei todellakaan syötä tätä pelkästään lapsille! Lapset tarvitsee ruoan 5x päivässä. Iltapalana tai aamupalana tuo on hyvä, mutta ei sitä voi kasvavalle lapselle jatkuvasti syöttää. Vaikka lapsi syö hoidossa, niin tarvitsee myös kotonakin ruokaa. Enkä todellakaan aio tinkiä lasten ruoasta siksi, että pääsisivät kesälomareissulle! Eli yksinkertaisesti rautalangasta vääntäen vaikka käymme töissä niin meillä ei ole varaa kalliisiin lomakohteisiin, koska eläminen on vaan kallista!

Vierailija kirjoitti:

Viiniä ja kaljaa ei juoda. Ruokaan menee korkeintaan n. 100€ viikossa. Marjat pakastetaan. Tarjouksista haetaan kaikki ja ruoat päätetään sen mukaan mitä saadaan Joskus syödään sisfilettäkin sekin jos löytyy 50 prosentin alella.. En kyllä rupea kieltämään lapsilta maitoa. Mä juon jo vettä. Joskus piimää. Töissä eväät mukana. Tähteet. Kumpikin tarvitsee työssä autoa eli autot molemmilla ovat pakolliset. Nekään ei ole viimeisintä huutoa. Vaatteet ostetaan käytettyinä tai saadaan sukulaisilta. Roskalavoja hyödynnän. Kaikki turha laitetaan heti eteenpäin, jos ei seuraavalle jätetä säästöön. Myydään tai annetaan. Perusharrastukset kahdella lapsella. Samoin sukset ja luistimet. Eivät edes kovin kalliita. Yht 250€ vuosi. Uimassa käydään uimahallissa silloin tällöin. Samoin pari kertaa vuodessa elokuvissa (omat popparit mukana!). Sähköäkään ei mene paljoa. Harmi kun siirtomaksuja ei voi kilpailuttaa. Puilla lämmitetään talvella pääasiassa. Nekin ilmaisia olleet.

Nytkin kun mietin mikä on ollut turhaa viime kuulla. Ulkokukat! Toki ostin halvimpia orvokkeja ja rahaa meni niihin kaikkineen 7€! Pyörät uusin kahdelle. Rahaa meni niihin 80€. Toisaalta myin yhden pyörän pois ja sain siitä 40€. Toisen säästin.

Ruoasta vielä "pitäkää puuro kiisseli päiviä". Toivon, että kukaan ei todellakaan syötä tätä pelkästään lapsille! Lapset tarvitsee ruoan 5x päivässä. Iltapalana tai aamupalana tuo on hyvä, mutta ei sitä voi kasvavalle lapselle jatkuvasti syöttää. Vaikka lapsi syö hoidossa, niin tarvitsee myös kotonakin ruokaa. Enkä todellakaan aio tinkiä lasten ruoasta siksi, että pääsisivät kesälomareissulle! Eli yksinkertaisesti rautalangasta vääntäen vaikka käymme töissä niin meillä ei ole varaa kalliisiin lomakohteisiin, koska eläminen on vaan kallista!

uskotaan, uskotaan..rauhoitu

Vierailija kirjoitti:

Köyhät tuhlailevat ja tekevät huonompia, usein lyhytnäköisiä, valintoja koska ovat köyhiä. Eivät siksi, ettei heillä olisi itsekuria tai halua tehdä parempia valintoja.

Klassisessa vaahtokarkkitutkimuksessa tutkittiin aikoinaan, miten lapsen itsekuri vaikuttaa myöhempään pärjäämiseen elämässä. Lapsen eteen asetettiin tutkimustilanteessa yksi vaahtokarkki ja tutkija sanoi, että jos vaahtokarkki on vielä syömättä 15 minuutin päästä hänen palatessaan huoneeseen, lapsi saa toisen karkin. Näiden lasten pärjäämistä elämässä tutkittiin myöhemmin ja löydettiin korrelaatio elämässä menestymisen ja itsekurin välillä. Eli ensimmäisen vaahtokarkin syömisestä pidättäytyneet olisivat pärjänneet elämässä paremmin.

Tätä tutkimustulosta ei kuitenkaan ole pystytty todistamaan, vaikka uskomuksemme köyhyydestä perustuu vaahtokarkkitutkimukselle ja monelle muulle vastaavalle tutkimukselle. Ja vielä pahempaa: kun vaahtokarkkitutkimussa otetaan huomioon tutkittavien lasten sosioekonominen tausta, käy ilmi, että ensimmäisestä vaahtokarkista pidättäytyvät lapset todella pärjäävät paremmin elämässä myöhemmin, mutta tämä johtuu todennäköisesti siitä, että he tulevat paremmista oloista kuin ensimmäisen karkin ahmaisevat lapset.

Eli itsekuri ja kyky nautinnon viivästyttämiseen ovat kiinni lapsen taloudellisesta ja sosiaalisesta taustasta. Rikkaammista ja paremmin koulutetuista perheistä tulevat lapset pystyvät ensinnäkin luottamaan siihen, että takaisin palaava aikuinen todella antaa toisen vaahtokarkin (köyhien perheiden lapset ovat tottuneempia siihen, että tällaiset lupaukset rikkoutuvat, usein rahallisista syistä). Lisäksi he pystyvät uskomaan, että vaikka tutkija ei antaisikaan toista karkkia, niin asiat kuitenkin järjestyvät parhain päin.

Köyhemmät lapset taas syövät ensimmäisen vaahtokarkin heti, koska he valitsevat mieluummin hetken nautinnon eikä ole mitään taetta, että vastaavia herkkuja olisi tulossa enää tulevaisuudessa.

https://www.theatlantic.com/amp/article/561779/

En nyt väitä, että kaikki pienituloiset olisivat tuhlailijoita, mutta tämä selittää todella hyvin sen ulospäin järjettömältä näyttävän käytöksen, mistä ketjussakin on puhuttu. Monilla se on vielä lapsuudenperheestä opittua - itse olen pyristellyt tästä ulos ja opetellut rahan käyttöä alusta asti, mutta se on vaatinut tietyt puitteet onnistuakseen (säännölliset tulot).

Mä uskon tuon. Olen tuntenut "labyrinttiystäväni" jo niin kauan, että tiedän hänen labyrintistään reitin ulos ja voisin jopa auttaa häntä siinä. Matka on kuitenkin pitkä ja hankalakulkuinen. En ole edes ehdottanut hänelle koko asiaa. Hän nimittäin kuuluu niihin ihmisiin, jotka eivät usko, että kannattaisi edes yrittää, koska mikäli viimein edes pääsisi labyrintistä ulos, joku olisi jo syönyt sen ulkopuolella odottavan vaahtokarkin. Häneltä - kuten monilta muiltakin köyhyydessä eläviltä - puuttuu luottamus siihen, että asiat voisivat järjestyä. Heidän näkökulmastaan on järkevämpää ottaa jotain nyt käden ulottuvilla olevaa kuin luottaa, että jotain vieläkin enemmän odottaisi heitä jossain. Syy ei ole heissä vaan siinä, ettei heillä ole kokemusta luottamisen järkevyydestä.