Lue keskustelun säännöt.
Köyhyydessä pahinta ei ole ruoasta ja vapaa-ajasta säästäminen vaan se, ettei ole valinnanvaraa
03.06.2018 |
Tämä ajatus on vaivannut minua siitä asti, kun tapasin erään sosiaalipuolen työntekijän muilla asioilla ja tulin maininneeksi siitä, kuinka jatkuva rahattomuus lannistaa ja passivoi. Ja sain vastaukseksi tyypilliset neuvot: lapset eivät tarvitse huvipuistoja vaan puistoretket eväiden kera riittävät, että Prismasta saa edullisesti punalapullista ruokaa iltaisin ja kuinka itse tekemällä säästää ruoasta. Hän kuulemma itsekin ostaa alennushintaisia tuotteita.
Mutta kun se on niin, että on ihan eri asia elää säästäväisesti kuin elää köyhyysrajalla. On eri asia ostaa punalaputettua sisäfileetä seuraavan päivän ruoaksi ex tempore kuin metsästää halvimpia kilohintoja ja laskea, miten saa alennusjauhelihasta mahdollisimman monen päivän ruoat. On eri asia leipoa lasten kanssa sämpylöitä vaihtelun vuoksi viikonlopun brunssin sijaan kuin leipoa niitä sen takia, ettei kaapissa ole muuta kuin sämpyläainekset. On eri asia skipata maksulliset huvit omasta tahdosta ja lähteä eväiden kanssa metsään, puistoon tai kirjastoon kuin mennä sinne samalle eväsretkelle viisi vuotta putkeen, koska ei voi muutakaan.
On eri asia säästää rahaa matkaa varten tai sukanvarteen kuin säästää rahaa, koska on pakko.
Oman tunnelin päässä alkaa näkyä hiljalleen valoa vakityöpaikan vuoksi, mutta siitä huolimatta en tule koskaan unohtamaan sitä, kuinka näköalattomaksi köyhyys tekee ja kuinka kapeaksi elämä käy, kun ei ole rahaa kuin kaikista välttämättömimpään. Minun suustani ei tule koskaan lipsahtamaan mitään "jätä erikoiskahvit väliin"-säästövinkkejä, kun minulla itselläni ei ole ollut vuosikausiin mahdollista tavata ystäviä kahvilassa edes tavallisen kahvikupillisen ääressä.
Kaiken lisäksi tutkitusti juuri jatkuva niukkuudessa eläminen on kaikista pahinta ja aiheuttaa valitettavasti sitä, että rahat tuhlataan silloin kun sitä on - köyhä siis käyttää veronpalautukset uuteen telkkariin osakesijoittamisen sijaan, koska ei pysty luottamaan tulevaisuuteen ja siihen, että rahaa ja muita resursseja olisi huomennakin. Ei tämä tietenkään koske kaikkia köyhiä tai pienituloisia, mutta tutkitusti kuitenkin monia. On yksinkertaisesti helpompi laittaa rahaa sinne sukanvarteen tai osakkeisiin, jos ei ole joutunut kokemaan vuosikausien niukkuutta elämän perusasioissa.
Kommentit (548)
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen ihmisen pitäisi elää köyhyydessä osa elämästään. Mieluiten nuorena aikuisena.
On hirveän helppo "säästää" ostamalla lennot ja hotelli pakettimatkan sijaan. Tai käymällä ravintolassa lounasaikaan illallisen sijaan. Mutta koitappa säästää niin, ettet syö tiistaisin ollenkaan että saat lääkkeet maksettua, se on vähän haastellisempaa.
Miksi jokaisen pitäisi elää osa elämästään köyhyydessä? Mitä lisäarvoa siitä olisi kenellekään? Toimeentulo omalla työllä on se, joka kaikkien tulisi kokea elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen ihmisen pitäisi elää köyhyydessä osa elämästään. Mieluiten nuorena aikuisena.
On hirveän helppo "säästää" ostamalla lennot ja hotelli pakettimatkan sijaan. Tai käymällä ravintolassa lounasaikaan illallisen sijaan. Mutta koitappa säästää niin, ettet syö tiistaisin ollenkaan että saat lääkkeet maksettua, se on vähän haastellisempaa.
Opiskelijat elävät paljon tiukemmalla kuin suomen muut köyhät. Toki jotain alennuksia saa ja koulussa syöminen on halpaa, mutta jos koko kuun tulot on 470€, asumislisä mukaan lukien, sillä ei monessa paikassa makseta kuin vuokra vaikka asuisi soluasunnossa. Sitten monet opiskelijat tekevät osa-aikatöitä - tätä vaihtoehtoa voisivat muutkin köyhät harkita.
Hyvin moni työttömistä on jo elänyt aikoinaan opintotuella ja -lainalla. Jännä, kun opiskelijat eivät tätä tajua. Hyvin moni teistäkin pääsee nauttimaan työttömyyspäivärahaa tai toimeentulotukea jossain vaiheessa. Jos työnantajalla on valita kahdesta työntekijästä, niin kumman hän ottaa, opiskelijan vai pitkäaikaistyöttömän? Tiedät vastauksen itsekin. Sen lisäksi moni köyhistä on jo töissä, tunteja ei vain ole tarpeeksi. Tarvittaessa töihin kutsuttavan on vaikea ottaa toista työpaikkaa, koska aina ei tiedä, milloin töihin kutsu tulee.
En ymmärrä mikä pointti näissä kommenteissa on. Köyhän vaihtoehdot on jatkaa samaa, pienentää menoja tai nostaa tuloja. Se on ihan se ja sama mitä opiskelijat tekee, kuka on saanut mitä tukea ja kuka ei. Koko keskustelu on aivan turha koska kenelläkään ei ikinä ole mitään uutta sanottavaa, on vain pitkä lista yksilöön liittyviä syitä minkä takia tilannetta ei itse voi mitenkään parantaa. Opiskelijat elävät vähällä, onpahan sitten motivaatiota valmistua ja mennä töihin. Ainakin itsellä oli kun alkoi tarpeeksi kyllästyttää se että tilillä oli kuun minä tahansa päivänä alle satanen rahaa, paitsi juuri ennen vuokran maksamista.
Tämä. Oli köyhyyden syy mikä hyvänsä, vaikka sitten sairaus, köyhällä ei ole muita vaihtoehtoja kuin supistaa menoja tai nostaa tuloja, ellei halua rypeä siinä samassa suossa ad infinitum. Kukaan muu ei ihmistä sieltä nosta.
Itse olen viimeiset pari vuotta elänyt työmarkkinatuella ja nyt minimisairaspäivärahalla, kun eläkehakemus ei mennyt vakuutusyhtiössä läpi vaikka useampikin erikoislääkäri minua työkyvyttömänä pitää. No, heti kun putosin pois kuntoutustuelta laadin budjetin ja leikkasin menoja kaikesta, mistä leikata voi -vähensin mm. lääkkeitä todella paljon. Lääkärikin suostui tähän. Useinhan ihmiset syövät lääkkeitä enemmän tai vähemmän turhaan, oli vaiva mikä hyvänsä. Joku lääke on joskus määrätty ja sitä sitten syödään vaikka sitä ei enää tarvittaisi. Tällä hetkellä olen lähes lääkkeetön.
Pari vuotta kaikki meni mikä tulikin mutta jokin aika sitten päätin että on psyykelleni vahingollista että en säästä rahaa (vanhat säästöt ovat kyllä vielä olemassa). Joten panen joka kuukausi automaattisesti 20 e säästöön kun "tili" tulee. Säästötilini on pyhä ja siihen en kajoa. Ja sitten vaan pärjään loppukuun sillä mitä rahaa on. Toistaiseksi ei ole tarvinnut olla syömättä, ja on oikeasti todella tärkeää voida tuntea säästävänsä. Että ei ole pelkkä ajopuu vaan oikeasti yrittää tehdä jotain elämäänsä kohentaakseen. Sama juttu tuon lääkkeiden lopettamisen kanssa, on paljon parempi hoitaa kipu itse pois tai opetella menetelmät sen hallintaan kuin vain napsia nappia naamaan. En ehkä ole koskaan työkykyinen mutta jollain tapaa koen pärjääväni omin avuin ja se on tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen ihmisen pitäisi elää köyhyydessä osa elämästään. Mieluiten nuorena aikuisena.
On hirveän helppo "säästää" ostamalla lennot ja hotelli pakettimatkan sijaan. Tai käymällä ravintolassa lounasaikaan illallisen sijaan. Mutta koitappa säästää niin, ettet syö tiistaisin ollenkaan että saat lääkkeet maksettua, se on vähän haastellisempaa.
Miksi jokaisen pitäisi elää osa elämästään köyhyydessä? Mitä lisäarvoa siitä olisi kenellekään? Toimeentulo omalla työllä on se, joka kaikkien tulisi kokea elämässään.
Opettaisi empatiaa.
Itse en koskaan tuhlaa, eivätkä tuhlanneet vanhempanikaan. Oli vaan muuta harmia kuten työttömyyttä ja molemmilla vielä todella pienet palkat. Sitten tuli virhe tehtyä ja ostimme hometalon. Siihen lainat päälle. Siitä emme enää sitten kunnolla selvinneet. Se oli loppusilaus kaikkeen. Vanhemmilleni se on vieläkin vaikea asia. Luottotiedot ovat kunnossa ( ihme kyllä) ja velkaa maksetaan edelleen. Itse en edes viitsi katsoa missä se velan määrä nyt menee, kun viimeksi ihan järkytyin, että saavatko koskaan enää maksettua. Olisi se vuokralla asuminen ollut meille parempi vaihtoehto. Ja sori, että vanhempani ovat niin "tyhmiä" varmaan täälläkin monen mielestä, kun ostivat huonon talo ( ei näkynyt päälläpäin) mutta ei voi mitään. Itse olen nyt myös se köyhä nuori. Joka tekee kaiken rahan mukaan ja elää niissä rajoissa. Ostaminen on minulle välillä todella vaikeaa ja niinpä ostan vaan sitä mitä tarvin. Välillä ihan ärsyttää, kun ihmiset juoksevat siellä sun täällä ostamassa tavaraa. Itse en onneksi edes ole kulutuskeskeinen ja varmasti eläisin saman kaavan mukaan myös jos sitä rahaa olisi enemmän. Ulkomaan matkat ovat yksi asia mihin varmaan käyttäisin sitä rahaa jos olisi. On minulla nytkin 500 e säästössä, mutta ei vaan "pysty" ostamaan uutta puhelinta ( tätä varten säästin), koska se vanha toimii vielä jotenkin.Taidan pitää tuon rahan pahanpäivän varana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan oikeassa. Noita neuvoja kuitenkin annetaan siksi, että jotkut vähävaraiset eivät osaa ennakoida ja käyttää rahaa järkevästi. Rahapäivänä ostellaan kaikenlaista, mihin ei todellisuudessa olisi varaa lainkaan. Sitten jää laskuja maksamatta tai jääkaappi on jo parin viikon päästä tyhjä.
Tämä!
Olen tekemisissä täysin yhteiskunnan avulla elävien perheiden kanssa ja iso ongelma on tämä hallitsemattomuus eli kun tilille tulee rahaa se käytetään mitä hupsummin.
Esim ostetaan lapsille karkkia kioskin kalleimmalla hinnalla ja limpparia vaikka tien toisella puolella on kauppa mistä saisi samat puolet halvemmalla.
Pienistä ostoksista kertyy äkkiä iso summa.
Ymmärrän ap pointin ja ihan oikeassa on, mutta se ei poista sitä tosiasiaa ettei kaikki ole varakkaita.Varmasti on osaksi näinkin, että rahan käyttöä ei osata suunnitella ja se ajaa yhteiskunnan turvaverkkon varaan. Toisaalta, systeemi on myös rakennettu sellaiseksi, että yhteiskunnan turvaverkosta on vaikea nousta. Jos köyhä laittaa suun säkkiä myöden (ja vähän pienemmällekin) ja lähtee säästämään hitaasti puskurirahastoa, käy nopeasti niin, että tukea ei tulekaan, ennenkuin "omat varat on käytetty" (vaikka se olisikin tarkoitettu auton vakuutusmaksuun ja mahdolliseen uuteen pesukoneeseen) Eli ihmistä ei pelkästään opeteta, vaan pakotetaan elämään kädestä suuhun.
Käteinen raha on edelleen olemassa ja kelvollista valuuttaa. Vakuutusmaksun voi maksaa pankin konttorissa ja pesukoneen ostaa käteisellä.
Jos köyhän ainoa keino varautua tulevaan, on pimittää rahaa Kelalta/verottajalta, niin systeemissä on minusta edelleen aika pahasti valuvikaa. Ja tuo jos mikä taas opettaa myöhemmin veronkiertoon. Lisäksi köyhälle pienikin tulo on hyvä lisä. Vararahasto patjan alla ei tuota mitään, mutta turvallisesti sijoitettuna kuitenkin jotain. Jos auto/pesukone ei ole vuoteen hajonnut, niin vararahaston tuotoilla voi mennä vaikka Linnanmäelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen ihmisen pitäisi elää köyhyydessä osa elämästään. Mieluiten nuorena aikuisena.
On hirveän helppo "säästää" ostamalla lennot ja hotelli pakettimatkan sijaan. Tai käymällä ravintolassa lounasaikaan illallisen sijaan. Mutta koitappa säästää niin, ettet syö tiistaisin ollenkaan että saat lääkkeet maksettua, se on vähän haastellisempaa.
Opiskelijat elävät paljon tiukemmalla kuin suomen muut köyhät. Toki jotain alennuksia saa ja koulussa syöminen on halpaa, mutta jos koko kuun tulot on 470€, asumislisä mukaan lukien, sillä ei monessa paikassa makseta kuin vuokra vaikka asuisi soluasunnossa. Sitten monet opiskelijat tekevät osa-aikatöitä - tätä vaihtoehtoa voisivat muutkin köyhät harkita.
Voinpa sanoa, että on ihan hyväkin, että opiskelijat eivät pääse elämään leveästi. Oppii nuorena aikuisena säästeliääksi ja miettimään tarkemmin, mihin rahansa hassaa. Jos haluaa viikonloppulennot Berliiniin, niin sitten syödään kaurapuuroa eikä osteta HM:n biletoppia. Myöskän kaikenlaista rihkamaa ei asuntoonsa kannata kantaa.
Itse opin sniiduilemaan nin hyvin, etten vieläkään kuluta liikoja, vaikka päädyinkin opintoja vastaaviin töihin. Ensimmäinen palkka opiskelijan tulojen jälkeen tuntui aivan huikealta! Muhkea summa jää edelleen palkasta säästöön ja sijoitettavaksi. Sitä ei edes oikein tajua, mihin kaiken laittaisi, kun on säästöliekille tottunut. Emme opeta lapsiammekaan törsäämään. Minusta kuluttava elämäntapa ei ole edes haluttavaa, sillä ympäristö kärsii ja tila loppuu niin kotona kuin maapallolla.
Sama, tähän päivään mennessä ei ole ollut tarvetta nostaa menoja juuri siihen mihin sillä hetkellä on varaa, vaan sopivalle tasolle ja muut jää säästöön. Käytän sitten kun tulot laskee tai menot kasvaa, esim. työttömänä, perheellisenä, sairastuessa jne.
Vierailija kirjoitti:
Yksi paskimmista letkautuksista köyhälle on, "menisit töihin niin saisit rahaa!". Mihin ihmeeseen nykypäivänä noin vain mennään että moi tuun teille nyt töihin?! EI NIIN MIHINKÄÄN!
Ja kun se ei joidenkin paksuun kalloon mahdu että kaikilla ei ole niitä hyvä veli järjestöjä jotka hoitaa työpaikan, tai vanhempia tai serkunsiskon kummin kaimaa joka omistaa firman johon pääset töihin.Niin se vain on että se joka ei ole itse kokenut köyhyyttä/vähävaraisuutta, ei voi sitä ymmärtää.
Meidän 19-vuotias ylioppilas on saanut kolme työtarjousta, yhden otti vastaan. Pikaruokalahommaa, siivousta ja pihahommia olisi ollut tarjolla, vaikka työkokemusta ei juurikaan ole eikä inkään sortin ammattipätevyyttä. Eikä niitä kuuluisia suhteita. Itse haki kaikkia noita paikkoja ja ehkä neljääkymmentä muuta, aloitti maaliskuussa kun pääsi armeijasta ja toukokuun alussa aloitti työt. Että kyllä niitä töitä on mahdollista löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut koko elämäni köyhä lapsuudesta lähtien, ja valitettavasti siihen vain lopulta jotenkin... turtuu? Asia olisi ehkä toinen, jos olisin joskus elänyt yltäkylläisempää elämää, mutta se mikä jollekin on kituuttamista ja huonoa elämää, on minulle jo normaali.
Esim:
- Minulla ei koskaan ole ollut autoa, eikä edes ajokorttia. Ei todellakaan olisi varaa moiseen.
Kävelen ja pyöräilen kesät ja talvet ympäriinsä.- Olen kolmissakymmenissä ja kampaajalla käynnit voi laskea yhden käden sormilla.
Viimeisestä kampaamokäynnistä on varmaan kymmenen vuotta.- En koskaan lapsena tai nuorena harrastanut mitään. Istuin sivussa katsomassa kun kaveri kävi ratsastustunneilla.
Nykyään on varaa ehkä yhteen kansalaisopiston kurssiin vuodessa.- Kaikki huonekalut ovat joko melkein lapsuudenkodista asti mukana kulkeneita, tai jonkun vanhoja ja saatuja. Esim. kaverin mieheltä jäi kirjahylly tarpeettomaksi kun muuttivat yhteen.
- Tiedän ulkoa kaupat missä on minäkin päivänä paljon laputettuja elintarvikkeita. Ostan paljon pakastimeenkin -30% ja -50% tuotteita.
Käytän kaikki ruuat viimeiseen muruun asti, tässä on vuosien aikana oppinut aika kekseliääksi mitä niistä vähistäkin jäljelläolevista voi säveltää.- Gynekologille pääsen ainoastaan jos saan lähetteen julkiselle, yksityisellä ei ole varaa käydä "muuten vain" tarkistuksissa vuosittain.
- Pyydän edelleen tämän ikäisenä kalliimpia hankintoja joulu- tai synttärilahjaksi. Esim. Viimeksi sähköhammasharjan.
- En edes muista koska olisin ostanut vaatteita uutena, ellei alushousuja ja sukkia lasketa. Jostain Lidlistä olen varmaan viimeksi ostanut housut. Lähes kaikki on kirpparilta.
Oletko koskaan harkinnut töissäkäymistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhät tuhlailevat ja tekevät huonompia, usein lyhytnäköisiä, valintoja koska ovat köyhiä. Eivät siksi, ettei heillä olisi itsekuria tai halua tehdä parempia valintoja.
Klassisessa vaahtokarkkitutkimuksessa tutkittiin aikoinaan, miten lapsen itsekuri vaikuttaa myöhempään pärjäämiseen elämässä. Lapsen eteen asetettiin tutkimustilanteessa yksi vaahtokarkki ja tutkija sanoi, että jos vaahtokarkki on vielä syömättä 15 minuutin päästä hänen palatessaan huoneeseen, lapsi saa toisen karkin. Näiden lasten pärjäämistä elämässä tutkittiin myöhemmin ja löydettiin korrelaatio elämässä menestymisen ja itsekurin välillä. Eli ensimmäisen vaahtokarkin syömisestä pidättäytyneet olisivat pärjänneet elämässä paremmin.
Tätä tutkimustulosta ei kuitenkaan ole pystytty todistamaan, vaikka uskomuksemme köyhyydestä perustuu vaahtokarkkitutkimukselle ja monelle muulle vastaavalle tutkimukselle. Ja vielä pahempaa: kun vaahtokarkkitutkimussa otetaan huomioon tutkittavien lasten sosioekonominen tausta, käy ilmi, että ensimmäisestä vaahtokarkista pidättäytyvät lapset todella pärjäävät paremmin elämässä myöhemmin, mutta tämä johtuu todennäköisesti siitä, että he tulevat paremmista oloista kuin ensimmäisen karkin ahmaisevat lapset.
Eli itsekuri ja kyky nautinnon viivästyttämiseen ovat kiinni lapsen taloudellisesta ja sosiaalisesta taustasta. Rikkaammista ja paremmin koulutetuista perheistä tulevat lapset pystyvät ensinnäkin luottamaan siihen, että takaisin palaava aikuinen todella antaa toisen vaahtokarkin (köyhien perheiden lapset ovat tottuneempia siihen, että tällaiset lupaukset rikkoutuvat, usein rahallisista syistä). Lisäksi he pystyvät uskomaan, että vaikka tutkija ei antaisikaan toista karkkia, niin asiat kuitenkin järjestyvät parhain päin.
Köyhemmät lapset taas syövät ensimmäisen vaahtokarkin heti, koska he valitsevat mieluummin hetken nautinnon eikä ole mitään taetta, että vastaavia herkkuja olisi tulossa enää tulevaisuudessa.
https://www.theatlantic.com/amp/article/561779/
En nyt väitä, että kaikki pienituloiset olisivat tuhlailijoita, mutta tämä selittää todella hyvin sen ulospäin järjettömältä näyttävän käytöksen, mistä ketjussakin on puhuttu. Monilla se on vielä lapsuudenperheestä opittua - itse olen pyristellyt tästä ulos ja opetellut rahan käyttöä alusta asti, mutta se on vaatinut tietyt puitteet onnistuakseen (säännölliset tulot).
Mä uskon tuon. Olen tuntenut "labyrinttiystäväni" jo niin kauan, että tiedän hänen labyrintistään reitin ulos ja voisin jopa auttaa häntä siinä. Matka on kuitenkin pitkä ja hankalakulkuinen. En ole edes ehdottanut hänelle koko asiaa. Hän nimittäin kuuluu niihin ihmisiin, jotka eivät usko, että kannattaisi edes yrittää, koska mikäli viimein edes pääsisi labyrintistä ulos, joku olisi jo syönyt sen ulkopuolella odottavan vaahtokarkin. Häneltä - kuten monilta muiltakin köyhyydessä eläviltä - puuttuu luottamus siihen, että asiat voisivat järjestyä. Heidän näkökulmastaan on järkevämpää ottaa jotain nyt käden ulottuvilla olevaa kuin luottaa, että jotain vieläkin enemmän odottaisi heitä jossain. Syy ei ole heissä vaan siinä, ettei heillä ole kokemusta luottamisen järkevyydestä.
Yksi tärkeimpiä kokemuksia mitä köyhä ja huono-osainen tarvitsee on se että hän voi pärjätä kohtuullisesti juuri niillä kapasiteeteilla itsenäisesti mitä hänellä juuri sitten on. Siksi esim. rahan antamisesta yksinään ei ole hyötyä. Nämä säästämiset ja budjetoinnit ja luottamus ovat juuri niitä taitoja, jotka on saatuja tai niihin on työkaluja ja niitä meillä kaikilla ei ole. Tuosta vaahtokarkki esimerkistä haluan sanoa että olen kuulunut kumpaankin sarjaan elämäni aikana ja siihen on vaikuttanut taloudellinen tilanne. Ei mikään geneettinen tai persoonalisuus piirre vaan rahallinen asema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en kai ole köyhä, koska tulojen perusteella kuulun keskiluokkaan. Kroonisen persaukinen olen. Ja taloudenhallinta on hanskassa, kun koko ajan venytän senttiä jotta on sitten mistä ottaa, kun tarvitsee. Teinit tarvitsee kaikenlaista.
Viikonloppuna mietin, että olisi ollut kiva tehdä jotain. Mutta kaikki vaatii kuitenkin hiukkasen rahaa, kahvikupponen, pääsymaksu, autoillessa menee bensaa tai bussimaksu. Joo, voisihan sitä laittaa kengät jalkaan ja kävellä kirjastoon, mutta siellä on tullut ravattua ihan tarpeeksi.
Tai sitten kävelylle muuten vaan, mutta olis ollut kiva tehdä jotain _kivaa_. Eväsretkelle olisi pitänyt ottaa ne eväät. Ei maksa paljoa, mutta maksaa kuitenkin.
Joten en sitten lähtenyt mihinkään. Makasin telkkarin edessä (ylevero maksettu, onhan siitä otettava ilo irti), niin ei kulunut kaloreitakaan.
Ei tehdä halvalla mitään semikivaa, niin ehkä sitten joskus on varaa tehdä oikeasti jotain, mikä tuo vähän luksusta viikonlopun viettoon.
Nuo sukanvarsisäästämisen kannattajat eivät ilmeisesti ole huomanneet että käteisen käyttö vähenee hurjaa vauhtia. Hyvin pian se voi olla jo leimaavaa. Onneksi ei vielä, mutta miettikääpä mitä köyhille merkitsee se että aivan kaikki rahaliikenne alkaa näkyä tilin kautta. Tällä hetkellä vielä tosiaan on mahdollista hankkia pieniä satunnaistuloja kirpparimyynnillä, tekemällä käsitöitä tilauksesta yms., mutta sitten kun se ei enää niin vaan onnistukaan, koittaa taas yksi "näkymätön" elintason romahdus.
Eikä tässä yksittäisten ihmisten kohdalla todellakaan puhuta isoista summista. Monelle se muutama eurokin vaan voi hädän hetkellä olla ratkaiseva raha. Toimeentulotukiviranomaisten mielestä se on kuitenkin tuloa joka oikeuttaa leikkaamaan seuraavaa tukea.
Jotkut sanoo että toimeentuloa ei ole tarkoitettu pysyväksi tueksi. Jos näin on, miksi se on rakennettu niin kireäksi että siltä on vaikea päästä pois. Harva pääsee heti kokopäivätyöhön, mutta satunnaisia keikkoja voisi alkuun järjestyäkin, se vaan ei toimeentulotuella kannata byrokratian takia ja siksi että kaikista tuloista rokotetaan heti. Jokaisella ihmisellä on päivittäismenojen lisäksi tärkeitä mutta satunnaisia menoja joihin toimeentulotuen ei ole tarkoituskaan riittää. Eli kun tt-aika pitenee, köyhyys vaikeutuu väistämättä ja sieltä on koko ajan vaikeampi kiivetä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan oikeassa. Noita neuvoja kuitenkin annetaan siksi, että jotkut vähävaraiset eivät osaa ennakoida ja käyttää rahaa järkevästi. Rahapäivänä ostellaan kaikenlaista, mihin ei todellisuudessa olisi varaa lainkaan. Sitten jää laskuja maksamatta tai jääkaappi on jo parin viikon päästä tyhjä.
Tämä!
Olen tekemisissä täysin yhteiskunnan avulla elävien perheiden kanssa ja iso ongelma on tämä hallitsemattomuus eli kun tilille tulee rahaa se käytetään mitä hupsummin.
Esim ostetaan lapsille karkkia kioskin kalleimmalla hinnalla ja limpparia vaikka tien toisella puolella on kauppa mistä saisi samat puolet halvemmalla.
Pienistä ostoksista kertyy äkkiä iso summa.
Ymmärrän ap pointin ja ihan oikeassa on, mutta se ei poista sitä tosiasiaa ettei kaikki ole varakkaita.Varmasti on osaksi näinkin, että rahan käyttöä ei osata suunnitella ja se ajaa yhteiskunnan turvaverkkon varaan. Toisaalta, systeemi on myös rakennettu sellaiseksi, että yhteiskunnan turvaverkosta on vaikea nousta. Jos köyhä laittaa suun säkkiä myöden (ja vähän pienemmällekin) ja lähtee säästämään hitaasti puskurirahastoa, käy nopeasti niin, että tukea ei tulekaan, ennenkuin "omat varat on käytetty" (vaikka se olisikin tarkoitettu auton vakuutusmaksuun ja mahdolliseen uuteen pesukoneeseen) Eli ihmistä ei pelkästään opeteta, vaan pakotetaan elämään kädestä suuhun.
Höpön pöpön. Työmarkkinatuesta ja asumistuesta saa säästää niin paljon kuin pystyy. Ihmisellä saa olla vaikka miljardi tilillään ja se saa työmarkkinatukea. Toimeentulotuki on ainoa, jossa katsotaan olemassa olevaa omaisuutta. Ja toimeentulotuelle päätyy vaan jos a) ei ole vaivautunut hankkimaan peruskoulun jälkeen MITÄÄN koulutusta tai olemaan YHTÄÄN töissä tai b) jos tulee karenssi. Karenssikin on yleensä 3-6 kuukautta maksimissaan, eikä karenssia tule jos hoitaa asiansa.
Toisin sanoen täytyy sössiä joka ikinen valintatilanne nuoresta saakka päätyäkseen tilanteeseen jossa pakotetaan elämään kädestä suuhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi paskimmista letkautuksista köyhälle on, "menisit töihin niin saisit rahaa!". Mihin ihmeeseen nykypäivänä noin vain mennään että moi tuun teille nyt töihin?! EI NIIN MIHINKÄÄN!
Ja kun se ei joidenkin paksuun kalloon mahdu että kaikilla ei ole niitä hyvä veli järjestöjä jotka hoitaa työpaikan, tai vanhempia tai serkunsiskon kummin kaimaa joka omistaa firman johon pääset töihin.Niin se vain on että se joka ei ole itse kokenut köyhyyttä/vähävaraisuutta, ei voi sitä ymmärtää.
Meidän 19-vuotias ylioppilas on saanut kolme työtarjousta, yhden otti vastaan. Pikaruokalahommaa, siivousta ja pihahommia olisi ollut tarjolla, vaikka työkokemusta ei juurikaan ole eikä inkään sortin ammattipätevyyttä. Eikä niitä kuuluisia suhteita. Itse haki kaikkia noita paikkoja ja ehkä neljääkymmentä muuta, aloitti maaliskuussa kun pääsi armeijasta ja toukokuun alussa aloitti työt. Että kyllä niitä töitä on mahdollista löytää.
No arvaatko miten käy 59-vuotiaan työttömän,kun hän hakee töihin pikaruokapaikkaan? Tai siivoojaksi tai vaikka pihahommiin? Käy niin, että häntä ei valita, vaan valitaan se 19-vuotias.
Nuoruus auttaa työnsaannissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhät tuhlailevat ja tekevät huonompia, usein lyhytnäköisiä, valintoja koska ovat köyhiä. Eivät siksi, ettei heillä olisi itsekuria tai halua tehdä parempia valintoja.
Klassisessa vaahtokarkkitutkimuksessa tutkittiin aikoinaan, miten lapsen itsekuri vaikuttaa myöhempään pärjäämiseen elämässä. Lapsen eteen asetettiin tutkimustilanteessa yksi vaahtokarkki ja tutkija sanoi, että jos vaahtokarkki on vielä syömättä 15 minuutin päästä hänen palatessaan huoneeseen, lapsi saa toisen karkin. Näiden lasten pärjäämistä elämässä tutkittiin myöhemmin ja löydettiin korrelaatio elämässä menestymisen ja itsekurin välillä. Eli ensimmäisen vaahtokarkin syömisestä pidättäytyneet olisivat pärjänneet elämässä paremmin.
Tätä tutkimustulosta ei kuitenkaan ole pystytty todistamaan, vaikka uskomuksemme köyhyydestä perustuu vaahtokarkkitutkimukselle ja monelle muulle vastaavalle tutkimukselle. Ja vielä pahempaa: kun vaahtokarkkitutkimussa otetaan huomioon tutkittavien lasten sosioekonominen tausta, käy ilmi, että ensimmäisestä vaahtokarkista pidättäytyvät lapset todella pärjäävät paremmin elämässä myöhemmin, mutta tämä johtuu todennäköisesti siitä, että he tulevat paremmista oloista kuin ensimmäisen karkin ahmaisevat lapset.
Eli itsekuri ja kyky nautinnon viivästyttämiseen ovat kiinni lapsen taloudellisesta ja sosiaalisesta taustasta. Rikkaammista ja paremmin koulutetuista perheistä tulevat lapset pystyvät ensinnäkin luottamaan siihen, että takaisin palaava aikuinen todella antaa toisen vaahtokarkin (köyhien perheiden lapset ovat tottuneempia siihen, että tällaiset lupaukset rikkoutuvat, usein rahallisista syistä). Lisäksi he pystyvät uskomaan, että vaikka tutkija ei antaisikaan toista karkkia, niin asiat kuitenkin järjestyvät parhain päin.
Köyhemmät lapset taas syövät ensimmäisen vaahtokarkin heti, koska he valitsevat mieluummin hetken nautinnon eikä ole mitään taetta, että vastaavia herkkuja olisi tulossa enää tulevaisuudessa.
https://www.theatlantic.com/amp/article/561779/
En nyt väitä, että kaikki pienituloiset olisivat tuhlailijoita, mutta tämä selittää todella hyvin sen ulospäin järjettömältä näyttävän käytöksen, mistä ketjussakin on puhuttu. Monilla se on vielä lapsuudenperheestä opittua - itse olen pyristellyt tästä ulos ja opetellut rahan käyttöä alusta asti, mutta se on vaatinut tietyt puitteet onnistuakseen (säännölliset tulot).
Mä uskon tuon. Olen tuntenut "labyrinttiystäväni" jo niin kauan, että tiedän hänen labyrintistään reitin ulos ja voisin jopa auttaa häntä siinä. Matka on kuitenkin pitkä ja hankalakulkuinen. En ole edes ehdottanut hänelle koko asiaa. Hän nimittäin kuuluu niihin ihmisiin, jotka eivät usko, että kannattaisi edes yrittää, koska mikäli viimein edes pääsisi labyrintistä ulos, joku olisi jo syönyt sen ulkopuolella odottavan vaahtokarkin. Häneltä - kuten monilta muiltakin köyhyydessä eläviltä - puuttuu luottamus siihen, että asiat voisivat järjestyä. Heidän näkökulmastaan on järkevämpää ottaa jotain nyt käden ulottuvilla olevaa kuin luottaa, että jotain vieläkin enemmän odottaisi heitä jossain. Syy ei ole heissä vaan siinä, ettei heillä ole kokemusta luottamisen järkevyydestä.
Yksi tärkeimpiä kokemuksia mitä köyhä ja huono-osainen tarvitsee on se että hän voi pärjätä kohtuullisesti juuri niillä kapasiteeteilla itsenäisesti mitä hänellä juuri sitten on. Siksi esim. rahan antamisesta yksinään ei ole hyötyä. Nämä säästämiset ja budjetoinnit ja luottamus ovat juuri niitä taitoja, jotka on saatuja tai niihin on työkaluja ja niitä meillä kaikilla ei ole. Tuosta vaahtokarkki esimerkistä haluan sanoa että olen kuulunut kumpaankin sarjaan elämäni aikana ja siihen on vaikuttanut taloudellinen tilanne. Ei mikään geneettinen tai persoonalisuus piirre vaan rahallinen asema.
Juuri näin! Tästä syystä en edes ehdota "labyrinttiystävälleni" keinoja, jolla hän pääsisi tilanteestaan pois. Ja osittain myös siksi, että enhän mä voi luvata hänelle, etteikö hän parin kolmen vuoden aikana, mitä tuohon tarvittaisiin, saattaisi jäädä työttömäksi tai vaikka jäädä auton alle ja vammautua.
No mikset muuta Venäjälle? Siellä on edullista.
Seija, Viipuri[/quote]
Tässä tuli varsinainen säästöneuvojen kuningas. Muuttakaa köyhät Venäjälle, mitä h...iä oikeasti.[/quote]
Käyn usein Viipurissa tekemässä ostoksia, koska on halpaa. Mikset sinäkin?
Seija, Viipuri[/quote]
Asut Viipurissa ja käyt usein Viipurissa? Sillälailla.
Ja lähdenpä, köyhä kun olen itsekin, täältä Länsi-Suomesta hupsistarallaa tekemään edullisia ostoksia Viipuriin, mikä säästö näillä ihanilla bensanhinnoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhät tuhlailevat ja tekevät huonompia, usein lyhytnäköisiä, valintoja koska ovat köyhiä. Eivät siksi, ettei heillä olisi itsekuria tai halua tehdä parempia valintoja.
Klassisessa vaahtokarkkitutkimuksessa tutkittiin aikoinaan, miten lapsen itsekuri vaikuttaa myöhempään pärjäämiseen elämässä. Lapsen eteen asetettiin tutkimustilanteessa yksi vaahtokarkki ja tutkija sanoi, että jos vaahtokarkki on vielä syömättä 15 minuutin päästä hänen palatessaan huoneeseen, lapsi saa toisen karkin. Näiden lasten pärjäämistä elämässä tutkittiin myöhemmin ja löydettiin korrelaatio elämässä menestymisen ja itsekurin välillä. Eli ensimmäisen vaahtokarkin syömisestä pidättäytyneet olisivat pärjänneet elämässä paremmin.
Tätä tutkimustulosta ei kuitenkaan ole pystytty todistamaan, vaikka uskomuksemme köyhyydestä perustuu vaahtokarkkitutkimukselle ja monelle muulle vastaavalle tutkimukselle. Ja vielä pahempaa: kun vaahtokarkkitutkimussa otetaan huomioon tutkittavien lasten sosioekonominen tausta, käy ilmi, että ensimmäisestä vaahtokarkista pidättäytyvät lapset todella pärjäävät paremmin elämässä myöhemmin, mutta tämä johtuu todennäköisesti siitä, että he tulevat paremmista oloista kuin ensimmäisen karkin ahmaisevat lapset.
Eli itsekuri ja kyky nautinnon viivästyttämiseen ovat kiinni lapsen taloudellisesta ja sosiaalisesta taustasta. Rikkaammista ja paremmin koulutetuista perheistä tulevat lapset pystyvät ensinnäkin luottamaan siihen, että takaisin palaava aikuinen todella antaa toisen vaahtokarkin (köyhien perheiden lapset ovat tottuneempia siihen, että tällaiset lupaukset rikkoutuvat, usein rahallisista syistä). Lisäksi he pystyvät uskomaan, että vaikka tutkija ei antaisikaan toista karkkia, niin asiat kuitenkin järjestyvät parhain päin.
Köyhemmät lapset taas syövät ensimmäisen vaahtokarkin heti, koska he valitsevat mieluummin hetken nautinnon eikä ole mitään taetta, että vastaavia herkkuja olisi tulossa enää tulevaisuudessa.
https://www.theatlantic.com/amp/article/561779/
En nyt väitä, että kaikki pienituloiset olisivat tuhlailijoita, mutta tämä selittää todella hyvin sen ulospäin järjettömältä näyttävän käytöksen, mistä ketjussakin on puhuttu. Monilla se on vielä lapsuudenperheestä opittua - itse olen pyristellyt tästä ulos ja opetellut rahan käyttöä alusta asti, mutta se on vaatinut tietyt puitteet onnistuakseen (säännölliset tulot).
Mä uskon tuon. Olen tuntenut "labyrinttiystäväni" jo niin kauan, että tiedän hänen labyrintistään reitin ulos ja voisin jopa auttaa häntä siinä. Matka on kuitenkin pitkä ja hankalakulkuinen. En ole edes ehdottanut hänelle koko asiaa. Hän nimittäin kuuluu niihin ihmisiin, jotka eivät usko, että kannattaisi edes yrittää, koska mikäli viimein edes pääsisi labyrintistä ulos, joku olisi jo syönyt sen ulkopuolella odottavan vaahtokarkin. Häneltä - kuten monilta muiltakin köyhyydessä eläviltä - puuttuu luottamus siihen, että asiat voisivat järjestyä. Heidän näkökulmastaan on järkevämpää ottaa jotain nyt käden ulottuvilla olevaa kuin luottaa, että jotain vieläkin enemmän odottaisi heitä jossain. Syy ei ole heissä vaan siinä, ettei heillä ole kokemusta luottamisen järkevyydestä.
Yksi tärkeimpiä kokemuksia mitä köyhä ja huono-osainen tarvitsee on se että hän voi pärjätä kohtuullisesti juuri niillä kapasiteeteilla itsenäisesti mitä hänellä juuri sitten on. Siksi esim. rahan antamisesta yksinään ei ole hyötyä. Nämä säästämiset ja budjetoinnit ja luottamus ovat juuri niitä taitoja, jotka on saatuja tai niihin on työkaluja ja niitä meillä kaikilla ei ole. Tuosta vaahtokarkki esimerkistä haluan sanoa että olen kuulunut kumpaankin sarjaan elämäni aikana ja siihen on vaikuttanut taloudellinen tilanne. Ei mikään geneettinen tai persoonalisuus piirre vaan rahallinen asema.
Juuri näin! Tästä syystä en edes ehdota "labyrinttiystävälleni" keinoja, jolla hän pääsisi tilanteestaan pois. Ja osittain myös siksi, että enhän mä voi luvata hänelle, etteikö hän parin kolmen vuoden aikana, mitä tuohon tarvittaisiin, saattaisi jäädä työttömäksi tai vaikka jäädä auton alle ja vammautua.
Minä toivoisin, että minulla olisi ystävä joka näkisi miten pääsisin ulos labyrintistä ja neuvoisi. Pärjään tällä hetkellä siedettävästi mutta silti, elämässä pitäisi olla muutakin. Ongelma on se, että labyrintin uloskäytävä tuntuu olevan niin kaukana että minulla ei yksinkertaisesti ole voimia sinne saakka.
t: se minimisairaspäivärahainen 20 e kuussa säästävä.
Vierailija kirjoitti:
Nuo sukanvarsisäästämisen kannattajat eivät ilmeisesti ole huomanneet että käteisen käyttö vähenee hurjaa vauhtia. Hyvin pian se voi olla jo leimaavaa. Onneksi ei vielä, mutta miettikääpä mitä köyhille merkitsee se että aivan kaikki rahaliikenne alkaa näkyä tilin kautta. Tällä hetkellä vielä tosiaan on mahdollista hankkia pieniä satunnaistuloja kirpparimyynnillä, tekemällä käsitöitä tilauksesta yms., mutta sitten kun se ei enää niin vaan onnistukaan, koittaa taas yksi "näkymätön" elintason romahdus.
Eikä tässä yksittäisten ihmisten kohdalla todellakaan puhuta isoista summista. Monelle se muutama eurokin vaan voi hädän hetkellä olla ratkaiseva raha. Toimeentulotukiviranomaisten mielestä se on kuitenkin tuloa joka oikeuttaa leikkaamaan seuraavaa tukea.
Jotkut sanoo että toimeentuloa ei ole tarkoitettu pysyväksi tueksi. Jos näin on, miksi se on rakennettu niin kireäksi että siltä on vaikea päästä pois. Harva pääsee heti kokopäivätyöhön, mutta satunnaisia keikkoja voisi alkuun järjestyäkin, se vaan ei toimeentulotuella kannata byrokratian takia ja siksi että kaikista tuloista rokotetaan heti. Jokaisella ihmisellä on päivittäismenojen lisäksi tärkeitä mutta satunnaisia menoja joihin toimeentulotuen ei ole tarkoituskaan riittää. Eli kun tt-aika pitenee, köyhyys vaikeutuu väistämättä ja sieltä on koko ajan vaikeampi kiivetä pois.
Tottakai olen huomannut. Mutta niin kauan, kun käteinen on käypää valuuttaa, aion käyttää käteistä. Ja olen suurituloinen. Jos käteisen käyttäminen leimaa minut, siinähän leimaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhät tuhlailevat ja tekevät huonompia, usein lyhytnäköisiä, valintoja koska ovat köyhiä. Eivät siksi, ettei heillä olisi itsekuria tai halua tehdä parempia valintoja.
Klassisessa vaahtokarkkitutkimuksessa tutkittiin aikoinaan, miten lapsen itsekuri vaikuttaa myöhempään pärjäämiseen elämässä. Lapsen eteen asetettiin tutkimustilanteessa yksi vaahtokarkki ja tutkija sanoi, että jos vaahtokarkki on vielä syömättä 15 minuutin päästä hänen palatessaan huoneeseen, lapsi saa toisen karkin. Näiden lasten pärjäämistä elämässä tutkittiin myöhemmin ja löydettiin korrelaatio elämässä menestymisen ja itsekurin välillä. Eli ensimmäisen vaahtokarkin syömisestä pidättäytyneet olisivat pärjänneet elämässä paremmin.
Tätä tutkimustulosta ei kuitenkaan ole pystytty todistamaan, vaikka uskomuksemme köyhyydestä perustuu vaahtokarkkitutkimukselle ja monelle muulle vastaavalle tutkimukselle. Ja vielä pahempaa: kun vaahtokarkkitutkimussa otetaan huomioon tutkittavien lasten sosioekonominen tausta, käy ilmi, että ensimmäisestä vaahtokarkista pidättäytyvät lapset todella pärjäävät paremmin elämässä myöhemmin, mutta tämä johtuu todennäköisesti siitä, että he tulevat paremmista oloista kuin ensimmäisen karkin ahmaisevat lapset.
Eli itsekuri ja kyky nautinnon viivästyttämiseen ovat kiinni lapsen taloudellisesta ja sosiaalisesta taustasta. Rikkaammista ja paremmin koulutetuista perheistä tulevat lapset pystyvät ensinnäkin luottamaan siihen, että takaisin palaava aikuinen todella antaa toisen vaahtokarkin (köyhien perheiden lapset ovat tottuneempia siihen, että tällaiset lupaukset rikkoutuvat, usein rahallisista syistä). Lisäksi he pystyvät uskomaan, että vaikka tutkija ei antaisikaan toista karkkia, niin asiat kuitenkin järjestyvät parhain päin.
Köyhemmät lapset taas syövät ensimmäisen vaahtokarkin heti, koska he valitsevat mieluummin hetken nautinnon eikä ole mitään taetta, että vastaavia herkkuja olisi tulossa enää tulevaisuudessa.
https://www.theatlantic.com/amp/article/561779/
En nyt väitä, että kaikki pienituloiset olisivat tuhlailijoita, mutta tämä selittää todella hyvin sen ulospäin järjettömältä näyttävän käytöksen, mistä ketjussakin on puhuttu. Monilla se on vielä lapsuudenperheestä opittua - itse olen pyristellyt tästä ulos ja opetellut rahan käyttöä alusta asti, mutta se on vaatinut tietyt puitteet onnistuakseen (säännölliset tulot).
Mä uskon tuon. Olen tuntenut "labyrinttiystäväni" jo niin kauan, että tiedän hänen labyrintistään reitin ulos ja voisin jopa auttaa häntä siinä. Matka on kuitenkin pitkä ja hankalakulkuinen. En ole edes ehdottanut hänelle koko asiaa. Hän nimittäin kuuluu niihin ihmisiin, jotka eivät usko, että kannattaisi edes yrittää, koska mikäli viimein edes pääsisi labyrintistä ulos, joku olisi jo syönyt sen ulkopuolella odottavan vaahtokarkin. Häneltä - kuten monilta muiltakin köyhyydessä eläviltä - puuttuu luottamus siihen, että asiat voisivat järjestyä. Heidän näkökulmastaan on järkevämpää ottaa jotain nyt käden ulottuvilla olevaa kuin luottaa, että jotain vieläkin enemmän odottaisi heitä jossain. Syy ei ole heissä vaan siinä, ettei heillä ole kokemusta luottamisen järkevyydestä.
Yksi tärkeimpiä kokemuksia mitä köyhä ja huono-osainen tarvitsee on se että hän voi pärjätä kohtuullisesti juuri niillä kapasiteeteilla itsenäisesti mitä hänellä juuri sitten on. Siksi esim. rahan antamisesta yksinään ei ole hyötyä. Nämä säästämiset ja budjetoinnit ja luottamus ovat juuri niitä taitoja, jotka on saatuja tai niihin on työkaluja ja niitä meillä kaikilla ei ole. Tuosta vaahtokarkki esimerkistä haluan sanoa että olen kuulunut kumpaankin sarjaan elämäni aikana ja siihen on vaikuttanut taloudellinen tilanne. Ei mikään geneettinen tai persoonalisuus piirre vaan rahallinen asema.
Juuri näin! Tästä syystä en edes ehdota "labyrinttiystävälleni" keinoja, jolla hän pääsisi tilanteestaan pois. Ja osittain myös siksi, että enhän mä voi luvata hänelle, etteikö hän parin kolmen vuoden aikana, mitä tuohon tarvittaisiin, saattaisi jäädä työttömäksi tai vaikka jäädä auton alle ja vammautua.
Minä toivoisin, että minulla olisi ystävä joka näkisi miten pääsisin ulos labyrintistä ja neuvoisi. Pärjään tällä hetkellä siedettävästi mutta silti, elämässä pitäisi olla muutakin. Ongelma on se, että labyrintin uloskäytävä tuntuu olevan niin kaukana että minulla ei yksinkertaisesti ole voimia sinne saakka.
t: se minimisairaspäivärahainen 20 e kuussa säästävä.
Ymmärrän tuon oikein hyvin. Myös ystäväni pitäisi tehdä elämänmuutos raha-asioidensa suhteen pariksi kolmeksi vuodeksi ja tiedän, että se aika tuntuisi hänestä liian pitkältä. Varsinkin, kun sinä aikana voi tapahtua jotain muuta, mikä estääkin toteuttamasta tavoitettaan. Rahavaikeudet on vähän niinkuin merkittävä ylipainokin eli nopeaa konstia ei ole vaan pitää olla kärsivällinen ja valmis uhraamaan mukavuudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin minä säästän:
- Ostan wc paperit tarjouksesta mahdollisimman isoissa paketeissa, mutta sen kokoisissa että jaksan ne kantaa (ainoastaan todella ison silloin jos joku tuttava käy kaupassa ja saan kyydin, en omista autoa)
- Ostan pyykinpesu tarvikkeet aina tarjouksesta ja niin, että varalta on 2 pakettia ylimääräisenä odottamassa käyttöä. Näin jos tulee tiukka kuukausi, ei tarvitse huolehtia onko varaa tarpeelliseen. Sama pätee myös tiskinpesu tarvikkeissa, aina on ylimääräisiä purkkeja kaapeissa ja ostettu tarjouksista. Ostin kerran 10 eurolla tiskiainetta, kun 1L sai 1eurolla. Sitäpä on tässä käytetty miltei vuosi.
- Budjetti ruokaostoksille viikkoa kohden. Tarjouksista ostan pajon linssejä, papuja, herneitä ym kaappiin pahojen päivien varalle.
- Vältän punaisia lappuja. Miksi? Koska jos en ole juuri sitä tuotetta ostamassa, kulutan enemmän rahaa ostaessani punaisen lapun tuotteita kun jättäisin ostamatta. Myös mielummin ostan ruokaa niin, että se kestää 3pv+ kuin että olisi menossa pahaksi alle tuon päivämäärän.
- Katson ostaessani kilohintoja.
Periaatteessa ostan todella paljon tarjouksista ja niin, että varmistan säästäväni ostaessani tarjouksissa olevia tuotteita. Pyykinpesulaatikot ovat suunnilleen 5e/paketti, tarjouksessa saa 3.9e, näin säästän 1.1e pakettia kohden. Tuo on varmaan pieni määrä, mutta jos samalla suunnittelulla säästää vessapapereista, tiskiaineista, naistentarvikkeista ymymym se määrä yllättäen kasvaa moniin kymppeihin.
On aina hyvä ostaa varalle, eikä pelkästään juuri sille kuukaudelle.
Jos on joka kuukausi samat tulot, niin silloin ei välttämättä voi ostaa tarjouksesta sitä isompaa satsia. Rahat kun on budjetoitu sen mukaan mitä voi päivässä käyttää. Muuten ihan hyvä ajatus, jos on vähän ekstraa.
Aivan. Ja minulle on useinkin käynyt niin, että joku tarvitsemani ja/tai säännöllisesti käyttämäni tuote on tarjouksessa, mutta minulla ei ole rahaa juuri silloin ostaa sitä. Olen sitten mennyt muutaman päivän päästä tai seuraavalla viikolla ostamaan kyseisen tuotteen normaalihinnalla, kun rahaa taas on. Kyllähän se harmittaa. :(
Teen jatkossa kaikkeni siirtyäkseni pois yksityissektorilta kustantamasta tätä kaikkea valinnanvaraa. Jatkossa mieluiten valtion tai kunnan hommiin, tai niitä työttömyysjaksojakin vietän mielummin kuin katselen tätä valitusta espanjalaisista mansikoista kun kotimaiset maksaa niin paljon ettei ole vara valita. Talouden on hyvä vähän kyykätä niin loppuu tämä porsastelu. Koskee kaikkia elättejä, niin köyhiä kuin rikkaita.