Köyhyydessä pahinta ei ole ruoasta ja vapaa-ajasta säästäminen vaan se, ettei ole valinnanvaraa
Tämä ajatus on vaivannut minua siitä asti, kun tapasin erään sosiaalipuolen työntekijän muilla asioilla ja tulin maininneeksi siitä, kuinka jatkuva rahattomuus lannistaa ja passivoi. Ja sain vastaukseksi tyypilliset neuvot: lapset eivät tarvitse huvipuistoja vaan puistoretket eväiden kera riittävät, että Prismasta saa edullisesti punalapullista ruokaa iltaisin ja kuinka itse tekemällä säästää ruoasta. Hän kuulemma itsekin ostaa alennushintaisia tuotteita.
Mutta kun se on niin, että on ihan eri asia elää säästäväisesti kuin elää köyhyysrajalla. On eri asia ostaa punalaputettua sisäfileetä seuraavan päivän ruoaksi ex tempore kuin metsästää halvimpia kilohintoja ja laskea, miten saa alennusjauhelihasta mahdollisimman monen päivän ruoat. On eri asia leipoa lasten kanssa sämpylöitä vaihtelun vuoksi viikonlopun brunssin sijaan kuin leipoa niitä sen takia, ettei kaapissa ole muuta kuin sämpyläainekset. On eri asia skipata maksulliset huvit omasta tahdosta ja lähteä eväiden kanssa metsään, puistoon tai kirjastoon kuin mennä sinne samalle eväsretkelle viisi vuotta putkeen, koska ei voi muutakaan.
On eri asia säästää rahaa matkaa varten tai sukanvarteen kuin säästää rahaa, koska on pakko.
Oman tunnelin päässä alkaa näkyä hiljalleen valoa vakityöpaikan vuoksi, mutta siitä huolimatta en tule koskaan unohtamaan sitä, kuinka näköalattomaksi köyhyys tekee ja kuinka kapeaksi elämä käy, kun ei ole rahaa kuin kaikista välttämättömimpään. Minun suustani ei tule koskaan lipsahtamaan mitään "jätä erikoiskahvit väliin"-säästövinkkejä, kun minulla itselläni ei ole ollut vuosikausiin mahdollista tavata ystäviä kahvilassa edes tavallisen kahvikupillisen ääressä.
Kaiken lisäksi tutkitusti juuri jatkuva niukkuudessa eläminen on kaikista pahinta ja aiheuttaa valitettavasti sitä, että rahat tuhlataan silloin kun sitä on - köyhä siis käyttää veronpalautukset uuteen telkkariin osakesijoittamisen sijaan, koska ei pysty luottamaan tulevaisuuteen ja siihen, että rahaa ja muita resursseja olisi huomennakin. Ei tämä tietenkään koske kaikkia köyhiä tai pienituloisia, mutta tutkitusti kuitenkin monia. On yksinkertaisesti helpompi laittaa rahaa sinne sukanvarteen tai osakkeisiin, jos ei ole joutunut kokemaan vuosikausien niukkuutta elämän perusasioissa.
Kommentit (548)
Mitä aloittaja on tehnyt sillä aikaa, kun lapset ovat olleet koulussa 4-6h päivässä 9 vuotta?
mitä tehnyt sillä ajalla, kun lapset olleet lukiossa parhaimmillaan 8h päivässä?
jos ei kerran töitä ole löytynyt tuossa ajassa, olisi ehtinyt opetella uuden kielen, koodaamaan, käyttämään exceliä yms Adoben ohjelmia.
pyytäisi vaikka avustusta siihen, että voisi opiskella avoimen AMKn tai yliopiston kursseja. Mut jos ei ole tehnyt mitään, niin miten erottuu muista työnhaussa?
Olen itse irtisanomisajalla tällä hetkellä. Kurssitan itseäni samalla kun haen töitä. Kun lumet sulaa, alan käydä lenkillä. Joogaan YouTuben kanssa. Kilpailutin juuri puhelinliittymän.
Jos ei muita tuloja ole tukien lisäksi, niin hoidan muiden koiria heidän lomiensa aikana.
Minä olen elänyt toimeentulotuella. Nyt olen lähihoitaja eli pienituloinen yhä. Tiedän kyllä tasan tarkkaan mitä se on elää niin että ei lasketa euroja vaan centtejä kun kahden euron pitää riittää niihin päivällisen aineksiin.
Yksi kaveri elää ikuisesti tuilla. Joka kuukausi lainaamassa rahaa. Pari kuukautta sitten sain tarpeekseni. Enää en lainaa yhtä euroa. En jaksa muistella mitä kukakin on minulle velkaa. Ja laskea omia rahoja että paljon pystyn lainaamaan. Sittenhän sillä vaan rahat loppuu taas aikaisemmin mitä enemmän se maksaa velkojaan kun tuet tulee. Kannettu vesi ei kaivossa pysy. Ehkäpä kaverin pahkapäähän menee rahan käytön alkeita kun on muutaman kuun lopun syömättä.
Tämä kaveri tupakoi totta kai. Ja kun rahaa on niin syö vain pizzerioissa. Tai jos oikeen on säästeliäs niin ostaa valmisruokaa. Ikinä ei ole kokannut mitään eläessään. Mitä yksin asuviin miehiin tulee niin tää kaveri on nimenomaan se tyypillinen tapaus suomalaisten köyhien joukossa. Syyllinen kaverin ihan jokaiseen ongelmaan löytyy lähimmästä peilistä.
Aina kun kaveri soittaa ja vinkuu kymppiä lainaan niin tietää tasan tarkkaan että se menee röökiin koska ruokaa saa ilmaiseksi monesta paikkaa.
Eikös valinnanvaran puuttuminen ole eräänlaista vapautta? Ei tarvitse ahdistua vaihtoehtojen paljoudesta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen elänyt toimeentulotuella. Nyt olen lähihoitaja eli pienituloinen yhä. Tiedän kyllä tasan tarkkaan mitä se on elää niin että ei lasketa euroja vaan centtejä kun kahden euron pitää riittää niihin päivällisen aineksiin.
Yksi kaveri elää ikuisesti tuilla. Joka kuukausi lainaamassa rahaa. Pari kuukautta sitten sain tarpeekseni. Enää en lainaa yhtä euroa. En jaksa muistella mitä kukakin on minulle velkaa. Ja laskea omia rahoja että paljon pystyn lainaamaan. Sittenhän sillä vaan rahat loppuu taas aikaisemmin mitä enemmän se maksaa velkojaan kun tuet tulee. Kannettu vesi ei kaivossa pysy. Ehkäpä kaverin pahkapäähän menee rahan käytön alkeita kun on muutaman kuun lopun syömättä.
Tämä kaveri tupakoi totta kai. Ja kun rahaa on niin syö vain pizzerioissa. Tai jos oikeen on säästeliäs niin ostaa valmisruokaa. Ikinä ei ole kokannut mitään eläessään. Mitä yksin asuviin miehiin tulee niin tää kaveri on nimenomaan se
Anna rahaa, saatana!
Tämä alkoi säästöt jo 1990 kun kaikki muuttui.Loisto 80l,-luvun jälkeen.Alettiin vähentää väkeä.Siitä saakka jatkuvaa järjetöntä muutosta.Lehtien tilaus loppui.Tilailu yleensäkin.Kampaaalla käynnit ei lainkaan tai harvemmin.Hankinnat minimiin.Kokkaa,pakastaa..katsoo mitä syö.Nyt on muuttunut ruokatottumukset totaalisesti Jättää kauppaan monia juttuja .Tällä jää hedelmät,raaka kasvikset jo siitäkin syystä että niihin lykätään aineita josta sairastuu. Poikkeus kuoritut./kokatut.Autolla jaetaan tarvittava.Ei turhaan,lääkäri käynnit jopa lääkkeet säästettävä.
Näin on