Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Köyhyydessä pahinta ei ole ruoasta ja vapaa-ajasta säästäminen vaan se, ettei ole valinnanvaraa
03.06.2018 |
Tämä ajatus on vaivannut minua siitä asti, kun tapasin erään sosiaalipuolen työntekijän muilla asioilla ja tulin maininneeksi siitä, kuinka jatkuva rahattomuus lannistaa ja passivoi. Ja sain vastaukseksi tyypilliset neuvot: lapset eivät tarvitse huvipuistoja vaan puistoretket eväiden kera riittävät, että Prismasta saa edullisesti punalapullista ruokaa iltaisin ja kuinka itse tekemällä säästää ruoasta. Hän kuulemma itsekin ostaa alennushintaisia tuotteita.
Mutta kun se on niin, että on ihan eri asia elää säästäväisesti kuin elää köyhyysrajalla. On eri asia ostaa punalaputettua sisäfileetä seuraavan päivän ruoaksi ex tempore kuin metsästää halvimpia kilohintoja ja laskea, miten saa alennusjauhelihasta mahdollisimman monen päivän ruoat. On eri asia leipoa lasten kanssa sämpylöitä vaihtelun vuoksi viikonlopun brunssin sijaan kuin leipoa niitä sen takia, ettei kaapissa ole muuta kuin sämpyläainekset. On eri asia skipata maksulliset huvit omasta tahdosta ja lähteä eväiden kanssa metsään, puistoon tai kirjastoon kuin mennä sinne samalle eväsretkelle viisi vuotta putkeen, koska ei voi muutakaan.
On eri asia säästää rahaa matkaa varten tai sukanvarteen kuin säästää rahaa, koska on pakko.
Oman tunnelin päässä alkaa näkyä hiljalleen valoa vakityöpaikan vuoksi, mutta siitä huolimatta en tule koskaan unohtamaan sitä, kuinka näköalattomaksi köyhyys tekee ja kuinka kapeaksi elämä käy, kun ei ole rahaa kuin kaikista välttämättömimpään. Minun suustani ei tule koskaan lipsahtamaan mitään "jätä erikoiskahvit väliin"-säästövinkkejä, kun minulla itselläni ei ole ollut vuosikausiin mahdollista tavata ystäviä kahvilassa edes tavallisen kahvikupillisen ääressä.
Kaiken lisäksi tutkitusti juuri jatkuva niukkuudessa eläminen on kaikista pahinta ja aiheuttaa valitettavasti sitä, että rahat tuhlataan silloin kun sitä on - köyhä siis käyttää veronpalautukset uuteen telkkariin osakesijoittamisen sijaan, koska ei pysty luottamaan tulevaisuuteen ja siihen, että rahaa ja muita resursseja olisi huomennakin. Ei tämä tietenkään koske kaikkia köyhiä tai pienituloisia, mutta tutkitusti kuitenkin monia. On yksinkertaisesti helpompi laittaa rahaa sinne sukanvarteen tai osakkeisiin, jos ei ole joutunut kokemaan vuosikausien niukkuutta elämän perusasioissa.
Kommentit (548)
Loppujen lopuksi keskustelu on aika turha, ei ketään voi koskaan auttaa. Ihan itse omilla avuilla ja haluilla se on tehtävä. Jos on köyhä eikä muka ole valinnanvaraa on se kokonaan oma vika ja ihan turha ynseänä muiluttaa muita jos pärjäävät.
Ei täällä kukaan oikeasti joudu valitsemaan ruuan ja lääkkeiden välillä tai muutenkaan näkemään nälkää vielä. Ihan turhaa paskapuhetta.
Erään elokuvan sanoilla: Unfuck yourself!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En itse ole varsinaisesti köyhä, mutta minua ärsyttää ihan suunnattomasti varakkaampien toistama hokema, että ihan samalla tavalla heilläkin on ongelmia ja vaikeuksia. Näin varmasti onkin, mutta ongelman kohtaaminen ja ratkaiseminen saattaa olla usein helpompaa, jos sitä rahaa on. Esimerkiksi sairauden kohdalla sinulla on varaa lähteä taistelemaan hoidoista yksityisen kautta tai vaikeassa elämäntilanteessa ei tarvitse kaiken muun ohella miettiä riittävätkö rahat huomenna ruokaan tai esimerkiksi huonosta parisuhteesta on helpompi lähteä, kun ei tarvitse miettiä, miten elätät lapset yksin.
Raha tuo onnea. Sitä ei pitäisi kiistää ja on suorastaan alentavaa väittää muuta. Moni onni elämässä tulee siitä, että on mahdollisuuksia tehdä erilaisia asioita ja jos rahaa ei ole, se kaventaa huomattavasti elämää. Köyhyys on suuri suru ja itse ainakin pystyn hyvin ymmärtämään, miten haastavaa ja kokonaisvaltaista se on. Köyhyys varmasti vaikuttaa kaikkeen, jopa siihen, miten näkee ja arvottaa itsensä.
Minusta raha ei tuo onnea, mutta se tuo tietyissä asioissa turvallisuutta ja näin vähentää huolten määrää.
Vierailija kirjoitti:
Loppujen lopuksi keskustelu on aika turha, ei ketään voi koskaan auttaa. Ihan itse omilla avuilla ja haluilla se on tehtävä. Jos on köyhä eikä muka ole valinnanvaraa on se kokonaan oma vika ja ihan turha ynseänä muiluttaa muita jos pärjäävät.
Ei täällä kukaan oikeasti joudu valitsemaan ruuan ja lääkkeiden välillä tai muutenkaan näkemään nälkää vielä. Ihan turhaa paskapuhetta.Erään elokuvan sanoilla: Unfuck yourself!
Tutkimus: Yhä useampi tinkinyt ruuasta tai lääkkeistä rahan puutteen vuoksi
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/huolestuttava-suuntaus-yha…
.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä vieläkään ihan hahmota, miten se vaihtelu on niin mahdottoman tärkeää. Mulla on samat peruselintarvikkeet, joita syön ja sama työ jota vihaan. Syötävä on joka päivä ja töihin on mentävä joka päivä, harvapa sitä elää missään vaihtoehtojen taivassa.
Kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä, katsos. Moni miettisi päänsä puhki miten voisi vaihtaa sellaisiin töihin joita ei vihaa, toisin kuin sinä. Moni ymmärtää ettei ole terveellistä syödä jatkuvasti samoja muutamia ruokalajeja, etenkään kun niitä ruokalajeja ei ole vapaasti saanut valita vaan on tyydyttävä halvimpiin aineksiin. Jos syöt suurin piirtein samoja ruokia, oletan että ne eivät ole mielestäsi ihan pahoja?
Sinun arkesi on yksitoikkoista koska se on sinulle ok. Useimmille se ei olisi vaan he kärsisivät tilanteesta. Eikä se tee heistä sinua huonompia.
Kyllä mä aktiivisesti parannan elämääni, ei ole siitä kyse. Mulla vaan ei ole tätä köyhän valittajan mind settiä, jossa kaikki on muka mahdollista jos vaan joku antaa rahaa. Valintoihin liittyy seurauksia, esim kokopäivätyöstä syntyy velvoite mennä sinne työpaikalle vaikka ei huvita.
Onko sulla muuten lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppujen lopuksi keskustelu on aika turha, ei ketään voi koskaan auttaa. Ihan itse omilla avuilla ja haluilla se on tehtävä. Jos on köyhä eikä muka ole valinnanvaraa on se kokonaan oma vika ja ihan turha ynseänä muiluttaa muita jos pärjäävät.
Ei täällä kukaan oikeasti joudu valitsemaan ruuan ja lääkkeiden välillä tai muutenkaan näkemään nälkää vielä. Ihan turhaa paskapuhetta.Erään elokuvan sanoilla: Unfuck yourself!
Tutkimus: Yhä useampi tinkinyt ruuasta tai lääkkeistä rahan puutteen vuoksi
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/huolestuttava-suuntaus-yha…
.
Koska tingitään vääristä asioista. Pitäisi tinkiä asumismukavuudesta, lasten harrastuksista ja muista kuluista, kännyköistä, Netflixeistä yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppujen lopuksi keskustelu on aika turha, ei ketään voi koskaan auttaa. Ihan itse omilla avuilla ja haluilla se on tehtävä. Jos on köyhä eikä muka ole valinnanvaraa on se kokonaan oma vika ja ihan turha ynseänä muiluttaa muita jos pärjäävät.
Ei täällä kukaan oikeasti joudu valitsemaan ruuan ja lääkkeiden välillä tai muutenkaan näkemään nälkää vielä. Ihan turhaa paskapuhetta.Erään elokuvan sanoilla: Unfuck yourself!
Tutkimus: Yhä useampi tinkinyt ruuasta tai lääkkeistä rahan puutteen vuoksi
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/huolestuttava-suuntaus-yha…
.Koska tingitään vääristä asioista. Pitäisi tinkiä asumismukavuudesta, lasten harrastuksista ja muista kuluista, kännyköistä, Netflixeistä yms.
Noinko siellä Thl:n selvityksessä sanotaan? Ainakin jutun mukaan köyhyys on kasvanut yli 50-vuotiailla, jotka tuskin tuhlaavat Netflixiin tai älypuhelimiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppujen lopuksi keskustelu on aika turha, ei ketään voi koskaan auttaa. Ihan itse omilla avuilla ja haluilla se on tehtävä. Jos on köyhä eikä muka ole valinnanvaraa on se kokonaan oma vika ja ihan turha ynseänä muiluttaa muita jos pärjäävät.
Ei täällä kukaan oikeasti joudu valitsemaan ruuan ja lääkkeiden välillä tai muutenkaan näkemään nälkää vielä. Ihan turhaa paskapuhetta.Erään elokuvan sanoilla: Unfuck yourself!
Tutkimus: Yhä useampi tinkinyt ruuasta tai lääkkeistä rahan puutteen vuoksi
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/huolestuttava-suuntaus-yha…
.Koska tingitään vääristä asioista. Pitäisi tinkiä asumismukavuudesta, lasten harrastuksista ja muista kuluista, kännyköistä, Netflixeistä yms.
Noinko siellä Thl:n selvityksessä sanotaan? Ainakin jutun mukaan köyhyys on kasvanut yli 50-vuotiailla, jotka tuskin tuhlaavat Netflixiin tai älypuhelimiin.
Aika monella tuntemallani 50 + ihmisellä on vielä nuorimmat lapset kotona. Useimmiten juuri sen ikäisiä lapsia, jotka osaavat vaatia älyluurit ja Netflixit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen ihmisen pitäisi elää köyhyydessä osa elämästään. Mieluiten nuorena aikuisena.
On hirveän helppo "säästää" ostamalla lennot ja hotelli pakettimatkan sijaan. Tai käymällä ravintolassa lounasaikaan illallisen sijaan. Mutta koitappa säästää niin, ettet syö tiistaisin ollenkaan että saat lääkkeet maksettua, se on vähän haastellisempaa.
Opiskelijat elävät paljon tiukemmalla kuin suomen muut köyhät. Toki jotain alennuksia saa ja koulussa syöminen on halpaa, mutta jos koko kuun tulot on 470€, asumislisä mukaan lukien, sillä ei monessa paikassa makseta kuin vuokra vaikka asuisi soluasunnossa. Sitten monet opiskelijat tekevät osa-aikatöitä - tätä vaihtoehtoa voisivat muutkin köyhät harkita.
Voinpa sanoa, että on ihan hyväkin, että opiskelijat eivät pääse elämään leveästi. Oppii nuorena aikuisena säästeliääksi ja miettimään tarkemmin, mihin rahansa hassaa. Jos haluaa viikonloppulennot Berliiniin, niin sitten syödään kaurapuuroa eikä osteta HM:n biletoppia. Myöskän kaikenlaista rihkamaa ei asuntoonsa kannata kantaa.
Itse opin sniiduilemaan nin hyvin, etten vieläkään kuluta liikoja, vaikka päädyinkin opintoja vastaaviin töihin. Ensimmäinen palkka opiskelijan tulojen jälkeen tuntui aivan huikealta! Muhkea summa jää edelleen palkasta säästöön ja sijoitettavaksi. Sitä ei edes oikein tajua, mihin kaiken laittaisi, kun on säästöliekille tottunut. Emme opeta lapsiammekaan törsäämään. Minusta kuluttava elämäntapa ei ole edes haluttavaa, sillä ympäristö kärsii ja tila loppuu niin kotona kuin maapallolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta puhutte.
Joutuu aina metsästämään halvimpia elintarvikkeita ja tinkimään esim. suihkugeelistä. Pesen suihkugeelillä myös hiukseni, koska erikseen ei ole varaa ostaa shampoita.
Se, että joutuu aina menemään matalimman mahdollisen aidan alta, on kamalaa. Mietin, voisinko joskus esim ostaa parempaa juustoa kuin se Lidlin 3 euron pyöreä juusto.
En ole varakkaille katkera, mutta tuo hätäinen vilkuilu kaupassa rasittaa itseäni. Tutut kassat tietävät, että mulla on aina ne halvimmat mahdolliset elintarvikkeet. Se lannistaa. Eivät he mitään kysele, mutta katseesta näkee jotain.
Olen ikuisesti kiitollinen isävainaalleni, jolta perin rahaa silloin kun lapseni olivat pieniä. Saimme matkustaa hieman ja ostaa heille hyvät vaatteet, etteivät joutuneet kiusatuiksi sen vuoksi. Urheiluvälineitä ostettiin ja saivat harrastaa. Aika vähän jouduin itsekin mistään tinkimään. Olin kotiäiti, joten kotonatehdyt ruuat olivat itsestäänselvyys.
Sitten ne rahat alkoivat loppua. Lapset toivoivat pizzaa. Mietin pääni puhki mistä aineista sen voisin kunnialla itse tehdä ja selitin että kannattaa tehdä itse koko pellillinen, että saadaan enemmän. Totuus oli se, että mulla ei ollut varaa muutaman euron pakastepizzaan. Tämä nyt on vain esimerkki.
Lapset kävivät lukion ja sinnehän piti ostaa kirjat ja laskimet. Hiki päässä niitä etsin Tori.fi :stä ja tietenkin, koska lapsilla oli kaksi vuotta ikäeroa, kirjat saivat uudet painokset, jotka oli pakko sitten ostaa.
Toinen lapsista menestyi eräässä urheilulajissa, mutta minulla ei olisi ollut enää varaa maksaa kuukausimaksuja. Käännyin seurakunnan puoleen ja sain sieltä jonkin (en muista enää nimeä) tukipalvelun kautta pari kuukausimaksua, kun olin tehnyt pitkän selostuksen aiheesta. Anoin myös paikalliselta Lions-järjestöltä apua. Sain yhden kuukauden kk-maksun. EU-ruokatukea hain myös. Seurakunnan diakoniatyöstä muutaman kerran sain ostositoumuslapun. Kunnalta sain toimeentulotukea muutaman kympin. En saanut töitä yrityksistä huolimatta.
Oli suuri helpotus, kun kumpikin sai velkarahalla kuitenkin yo-lakit päähänsä. Itse jäin makselemaan velkoja, jotka alkavat nyt olla kuitatut. Sukulaisista yksi näki tilanteemme ja antoi joskus muutaman kympin lapsille käyttörahaksi.
Itse en voinut hankkia edes ehjiä sukkia itselleni, vaan neuloin reijät kiinni, samoin muut vaatteet. Yritin pitää päällysvaatteet kunnossa ja kotona sitten kuljin aivan kamalissa retkuissa. Kenkien hajoaminen sekä lasten että itseni kohdalla oli katastrofi.
Miksi en sitten nuukaillut, kun perintöä sain? Halusin, että voisimme lasten kanssa nauttia elämästämme. En alkanut tutkia sijoitusmahdollisuuksia, uskoin saavani vielä töitä. Toisin kävi.
Ikuisesti olen kiitollinen isälleni, joka jätti minulle perintöä siten, että emme joutuneet kurjuuteen koko ajaksi lasten kanssa. Lasten isä häipyi ja jätti meidät jo aiemmin eikä maksanut elatusmaksuja.
No mikset muuta Venäjälle? Siellä on edullista.
Seija, Viipuri
Tässä tuli varsinainen säästöneuvojen kuningas. Muuttakaa köyhät Venäjälle, mitä h...iä oikeasti.
Käyn usein Viipurissa tekemässä ostoksia, koska on halpaa. Mikset sinäkin?
Seija, Viipuri
Ai miten sinne menee esim. Pohjois-Suomesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa, kun opiskelija valittaa "paskaduuneista". Minä teen sitä paskaduunia ihan työkseni. Olen opiskellut korkeakoulussa, jouduin lopettamaan kun en masennukseltani ja paniikkihäiriöltäni saanut opiskeltua. Tilanne ei ole minulle mitenkään väliaikainen, tämä on se paras mihin tässä elämässä pystyn.
Toki en väitä olevani köyhä. Jos olisin yksinhuoltaja, olisin köyhä.
Tämä yhteiskunta ei pyörisi ilman paskaduuneja.
T: FM, masennuksen ja burn outin takia koskaan oman alan töissä ollut, töissä vammaisavustajana huolehtimassa niistä, jotka eivät yksin pärjää ja pikaruokapaikassa ruokkimassa muita kiireisiä työssäkäyviä, (kahdessa)työssäkäyvä köyhä, jatkuvat mt-ongelmat ja ikääntyvien vanhempien taloudellinen avustaminen lisähuolena
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain köyhyyden kokenut tietää, miten kurjaa ja terveydellekin haitallista on aina tinkiä ruoasta. Nytkin tekisi aina kaupassa mieli ostaa salaatteja, hunajamelonia, mansikoita, parsaa, grillijuustoja, nyhtökauraa, lihoja, erilaisia maitotuotteita, uusia perunoita... Silti useimmiten elän piimällä, kananmunilla, halvoilla tomaateilla, pakastevihanneksilla, puurolla ja ruisleivällä. Rauta ja B-vitamiinit pakko ottaa purkista, varmaan tarvitsisin myös omega kolmosta enemmän. Anemia on ollut jo pidempään... Mutta kun tuloja ei ole, on pakko säästää ruoassa, jos tarvitsee jotain. Minä tarvitsin juuri uudet lenkkikengät ja läppärin akun, joten olin 15 päivää kokonaan ilman rahaa ja kävin leipäjonossa.
Siis onko sulla läppäri ja uudet kengät ja kehtaat valittaa??
itsekin köyhän lapsuuden ja opiskeluajan kokeneena on pakko sanoa, että joskus ne ainoat kengät hajoaa ja on pakko jotkut ostaa. Ja jonkinlainen läppäri on opiskelun kannalta oikeastaan aika välttämätön, tuskin kukaan kaikkia kirjoitushommiaan käsin enää nykyään tekee.
Uffila nyt euron päivät
kerää pulloja eurolla ja osta uudet lempi kenkäsi (uffin mainosteksti:lempi vaatteesi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan oikeassa. Noita neuvoja kuitenkin annetaan siksi, että jotkut vähävaraiset eivät osaa ennakoida ja käyttää rahaa järkevästi. Rahapäivänä ostellaan kaikenlaista, mihin ei todellisuudessa olisi varaa lainkaan. Sitten jää laskuja maksamatta tai jääkaappi on jo parin viikon päästä tyhjä.
Tämä!
Olen tekemisissä täysin yhteiskunnan avulla elävien perheiden kanssa ja iso ongelma on tämä hallitsemattomuus eli kun tilille tulee rahaa se käytetään mitä hupsummin.
Esim ostetaan lapsille karkkia kioskin kalleimmalla hinnalla ja limpparia vaikka tien toisella puolella on kauppa mistä saisi samat puolet halvemmalla.
Pienistä ostoksista kertyy äkkiä iso summa.
Ymmärrän ap pointin ja ihan oikeassa on, mutta se ei poista sitä tosiasiaa ettei kaikki ole varakkaita.
mitä..vihjaatko että köyhät olisivat tyhmiä?
miksi lietsot vihapuhetta..häpeä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä vieläkään ihan hahmota, miten se vaihtelu on niin mahdottoman tärkeää. Mulla on samat peruselintarvikkeet, joita syön ja sama työ jota vihaan. Syötävä on joka päivä ja töihin on mentävä joka päivä, harvapa sitä elää missään vaihtoehtojen taivassa.
Kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä, katsos. Moni miettisi päänsä puhki miten voisi vaihtaa sellaisiin töihin joita ei vihaa, toisin kuin sinä. Moni ymmärtää ettei ole terveellistä syödä jatkuvasti samoja muutamia ruokalajeja, etenkään kun niitä ruokalajeja ei ole vapaasti saanut valita vaan on tyydyttävä halvimpiin aineksiin. Jos syöt suurin piirtein samoja ruokia, oletan että ne eivät ole mielestäsi ihan pahoja?
Sinun arkesi on yksitoikkoista koska se on sinulle ok. Useimmille se ei olisi vaan he kärsisivät tilanteesta. Eikä se tee heistä sinua huonompia.
Kyllä mä aktiivisesti parannan elämääni, ei ole siitä kyse. Mulla vaan ei ole tätä köyhän valittajan mind settiä, jossa kaikki on muka mahdollista jos vaan joku antaa rahaa. Valintoihin liittyy seurauksia, esim kokopäivätyöstä syntyy velvoite mennä sinne työpaikalle vaikka ei huvita.
Onko sulla muuten lapsia?
On tai ei, niin se on oma valinta aika pitkälti. Liittyy tähän valittamiseen miten?
Sen verran annan myöden, että oma taustani perheessä, jossa raha oli evvk koska sitä oli ihan riittävästi , vaikuttaa. Ei mua haittaa olenko köyhä tai en. Lapsiani en halua rahanahneiksi kasvattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse ole varsinaisesti köyhä, mutta minua ärsyttää ihan suunnattomasti varakkaampien toistama hokema, että ihan samalla tavalla heilläkin on ongelmia ja vaikeuksia. Näin varmasti onkin, mutta ongelman kohtaaminen ja ratkaiseminen saattaa olla usein helpompaa, jos sitä rahaa on. Esimerkiksi sairauden kohdalla sinulla on varaa lähteä taistelemaan hoidoista yksityisen kautta tai vaikeassa elämäntilanteessa ei tarvitse kaiken muun ohella miettiä riittävätkö rahat huomenna ruokaan tai esimerkiksi huonosta parisuhteesta on helpompi lähteä, kun ei tarvitse miettiä, miten elätät lapset yksin.
Raha tuo onnea. Sitä ei pitäisi kiistää ja on suorastaan alentavaa väittää muuta. Moni onni elämässä tulee siitä, että on mahdollisuuksia tehdä erilaisia asioita ja jos rahaa ei ole, se kaventaa huomattavasti elämää. Köyhyys on suuri suru ja itse ainakin pystyn hyvin ymmärtämään, miten haastavaa ja kokonaisvaltaista se on. Köyhyys varmasti vaikuttaa kaikkeen, jopa siihen, miten näkee ja arvottaa itsensä.
Minusta raha ei tuo onnea, mutta se tuo tietyissä asioissa turvallisuutta ja näin vähentää huolten määrää.
Onnea on turvallinen ja mahdollisimman vähähuolinen elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppujen lopuksi keskustelu on aika turha, ei ketään voi koskaan auttaa. Ihan itse omilla avuilla ja haluilla se on tehtävä. Jos on köyhä eikä muka ole valinnanvaraa on se kokonaan oma vika ja ihan turha ynseänä muiluttaa muita jos pärjäävät.
Ei täällä kukaan oikeasti joudu valitsemaan ruuan ja lääkkeiden välillä tai muutenkaan näkemään nälkää vielä. Ihan turhaa paskapuhetta.Erään elokuvan sanoilla: Unfuck yourself!
Tutkimus: Yhä useampi tinkinyt ruuasta tai lääkkeistä rahan puutteen vuoksi
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/huolestuttava-suuntaus-yha…
.
Nuo on aina loppupeleissä höpöä. Aivan varmasti jokainen osaa pistää kuukauden kaikki rahat pajatsoon ja sitten ollaan ilman ruokaa... mutta siihen tilanteeseen ei joudu ellei nimenomaan halua joutua pelaamalla sitä pajatsoa.
Tai rökaamalla tai lottokupongeilla.. täysin turhaa paskaa myydään kaikkialla hirvittäviä määriä ja ilmaisesti vain kaikkein köyhimmät tykkää ostella tuota kaikkein turhinta kulutushömppää.
Uhkapelit kuten lotto on loppujen lopuksi yksinkertaisten erillinen vero.
Jos hoitaisi asiansa kunnolla saisi kaiken tarvitsemansa ja jäisi säästöön aina pari satasta joka kuukausi että pääsee talven viettämään kanariansaarille. Jopa ihan jollai toimeentulotuella.
Mutta mistäpä moinen yhtäkkiä oppisi suunnittelemaan elämänsä etukäteen kun on moinen vanhus ku jutussa varmaan ollu 50v töissä eikä saanu sinä aikana aikaiseksi miljoonan euron osakesalkkua itselleen. Jos kaikki menee mikä tulee ja siitäkin suurin osa palkkapäivänä niin joo ei noita voi auttaa mitenkään. Ihan itse alettava ajattelemaan toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse ole varsinaisesti köyhä, mutta minua ärsyttää ihan suunnattomasti varakkaampien toistama hokema, että ihan samalla tavalla heilläkin on ongelmia ja vaikeuksia. Näin varmasti onkin, mutta ongelman kohtaaminen ja ratkaiseminen saattaa olla usein helpompaa, jos sitä rahaa on. Esimerkiksi sairauden kohdalla sinulla on varaa lähteä taistelemaan hoidoista yksityisen kautta tai vaikeassa elämäntilanteessa ei tarvitse kaiken muun ohella miettiä riittävätkö rahat huomenna ruokaan tai esimerkiksi huonosta parisuhteesta on helpompi lähteä, kun ei tarvitse miettiä, miten elätät lapset yksin.
Raha tuo onnea. Sitä ei pitäisi kiistää ja on suorastaan alentavaa väittää muuta. Moni onni elämässä tulee siitä, että on mahdollisuuksia tehdä erilaisia asioita ja jos rahaa ei ole, se kaventaa huomattavasti elämää. Köyhyys on suuri suru ja itse ainakin pystyn hyvin ymmärtämään, miten haastavaa ja kokonaisvaltaista se on. Köyhyys varmasti vaikuttaa kaikkeen, jopa siihen, miten näkee ja arvottaa itsensä.
Minusta raha ei tuo onnea, mutta se tuo tietyissä asioissa turvallisuutta ja näin vähentää huolten määrää.
Tai kuten isäni sanoi kun työpaikka ja työsuhdeauto meni alta: "Itkeä voi yhtä hyvin polkupyörän satulassa kuin auton ratin takana, mutta mukavampaa se on auton ratin takana".
Vierailija kirjoitti:
Olen köyhä. Elän yksin ja en saa lisärahaa keneltäkään.
Hyvä esimerkki *emmehän mekään mitää ostaneet* hyvätuloiselta pariskunnalta.
Ystävätär pyysi minua kaverikseen erääseen toritapahtumaan missä myytiin erilaisia tuotteita ja oli esimerkiksi kahvio jne.
Sanoin, että en lähde, koska minulla ei ole rahaa ja en halua siellä kävellä tyhjän panttina ja lisäksi ahdistaa kun jo etukäteen tietää ettei voi mitään ostaa jos on sellaista joita tarvitsisi tai saisi edullisesti.Hän meni sinne yksin ja tapasi yhteisen tuttavapariskunnan.
He sitten ihmettelivät miksen ollut lähtenyt, ilman rahaa siis, kun eiväthän hekään ole mitään sieltä ostaneet.
Juupa juu, tämä on juuri se ero. Jota ei se ymmärrä jolla on aina se valinnanvapaus ostaa tai olla ostamatta.Silloin kun ei ole edes siihen kahvikupilliseeen rahaa jos joku sanoo, että mennäänkö tuohon kojuun juomaan kahvit.
On kohta entinen ystävätär:)
Löydät uusia ystäviä leipäjonosta..ei yllätyksiä
Sanooko, että en juo kahvia, vai sanookin, että ei ole rahaa ja tuleeko muille tunne, että minulle täytyy se kahvi tarjota?
Kiusallinen tilanne jonka haluaa ehkäistä pysymällä pois.Tällaista ei ymmärrä se jolla on aina varaa melkein mihin tahansa pieniin hankintoihin.
Vierailija kirjoitti:
Olen köyhä. Elän yksin ja en saa lisärahaa keneltäkään.
Hyvä esimerkki *emmehän mekään mitää ostaneet* hyvätuloiselta pariskunnalta.
Ystävätär pyysi minua kaverikseen erääseen toritapahtumaan missä myytiin erilaisia tuotteita ja oli esimerkiksi kahvio jne.
Sanoin, että en lähde, koska minulla ei ole rahaa ja en halua siellä kävellä tyhjän panttina ja lisäksi ahdistaa kun jo etukäteen tietää ettei voi mitään ostaa jos on sellaista joita tarvitsisi tai saisi edullisesti.Hän meni sinne yksin ja tapasi yhteisen tuttavapariskunnan.
He sitten ihmettelivät miksen ollut lähtenyt, ilman rahaa siis, kun eiväthän hekään ole mitään sieltä ostaneet.
Juupa juu, tämä on juuri se ero. Jota ei se ymmärrä jolla on aina se valinnanvapaus ostaa tai olla ostamatta.Silloin kun ei ole edes siihen kahvikupilliseeen rahaa jos joku sanoo, että mennäänkö tuohon kojuun juomaan kahvit.
On kohta entinen ystävätär:)
Löydät uusia ystäviä leipäjonosta..ei yllätyksiä
Sanooko, että en juo kahvia, vai sanookin, että ei ole rahaa ja tuleeko muille tunne, että minulle täytyy se kahvi tarjota?
Kiusallinen tilanne jonka haluaa ehkäistä pysymällä pois.Tällaista ei ymmärrä se jolla on aina varaa melkein mihin tahansa pieniin hankintoihin.
On kohta entinen ystävätär:)
Löydät uusia ystäviä leipäjonosta..ei yllätyksiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää olla täys idiootti että kuvittelee että te-toimiston sivut on ainoa paikka mistä työpaikkoja voi etsiä, anteeksi vain. En ole ikinä sitä kautta hakenut tai saanut työtä, enkä tule niin myöskään jatkossa tekemään.
Kyllä siellä lähes kaikki työpaikat on. Pitäisi siis säätää laki, että jokainen avautuva työpaikka pitää ilmoittaa te-palveluiden sivuilla. Jos joku työnantaja palkkaa jonkun ilman julkista ilmoittamista, saisi yritys sakot. Noin saadaan piilotyöpaikat esiin.
Jaa että sakotettaisiin yrityksiä siitä, että ne työllistävät jonkun? Tämmöinen ajattelumalli ei johtaisi kuin siihen, että yritykset työllistäisivät entistä vähemmän.
Ymmärsit siis tahallaan väärin. Sakot tulisi siitä, että työpaikkaa ei ole laitettu julkiseen hakuun. Mitä vahinkoa yritykselle on siitä, että saa valita mieleisen työntekijän isosta joukosta?
Alue: Aihe vapaa
En itse ole varsinaisesti köyhä, mutta minua ärsyttää ihan suunnattomasti varakkaampien toistama hokema, että ihan samalla tavalla heilläkin on ongelmia ja vaikeuksia. Näin varmasti onkin, mutta ongelman kohtaaminen ja ratkaiseminen saattaa olla usein helpompaa, jos sitä rahaa on. Esimerkiksi sairauden kohdalla sinulla on varaa lähteä taistelemaan hoidoista yksityisen kautta tai vaikeassa elämäntilanteessa ei tarvitse kaiken muun ohella miettiä riittävätkö rahat huomenna ruokaan tai esimerkiksi huonosta parisuhteesta on helpompi lähteä, kun ei tarvitse miettiä, miten elätät lapset yksin.
Raha tuo onnea. Sitä ei pitäisi kiistää ja on suorastaan alentavaa väittää muuta. Moni onni elämässä tulee siitä, että on mahdollisuuksia tehdä erilaisia asioita ja jos rahaa ei ole, se kaventaa huomattavasti elämää. Köyhyys on suuri suru ja itse ainakin pystyn hyvin ymmärtämään, miten haastavaa ja kokonaisvaltaista se on. Köyhyys varmasti vaikuttaa kaikkeen, jopa siihen, miten näkee ja arvottaa itsensä.