Lue keskustelun säännöt.
Köyhyydessä pahinta ei ole ruoasta ja vapaa-ajasta säästäminen vaan se, ettei ole valinnanvaraa
03.06.2018 |
Tämä ajatus on vaivannut minua siitä asti, kun tapasin erään sosiaalipuolen työntekijän muilla asioilla ja tulin maininneeksi siitä, kuinka jatkuva rahattomuus lannistaa ja passivoi. Ja sain vastaukseksi tyypilliset neuvot: lapset eivät tarvitse huvipuistoja vaan puistoretket eväiden kera riittävät, että Prismasta saa edullisesti punalapullista ruokaa iltaisin ja kuinka itse tekemällä säästää ruoasta. Hän kuulemma itsekin ostaa alennushintaisia tuotteita.
Mutta kun se on niin, että on ihan eri asia elää säästäväisesti kuin elää köyhyysrajalla. On eri asia ostaa punalaputettua sisäfileetä seuraavan päivän ruoaksi ex tempore kuin metsästää halvimpia kilohintoja ja laskea, miten saa alennusjauhelihasta mahdollisimman monen päivän ruoat. On eri asia leipoa lasten kanssa sämpylöitä vaihtelun vuoksi viikonlopun brunssin sijaan kuin leipoa niitä sen takia, ettei kaapissa ole muuta kuin sämpyläainekset. On eri asia skipata maksulliset huvit omasta tahdosta ja lähteä eväiden kanssa metsään, puistoon tai kirjastoon kuin mennä sinne samalle eväsretkelle viisi vuotta putkeen, koska ei voi muutakaan.
On eri asia säästää rahaa matkaa varten tai sukanvarteen kuin säästää rahaa, koska on pakko.
Oman tunnelin päässä alkaa näkyä hiljalleen valoa vakityöpaikan vuoksi, mutta siitä huolimatta en tule koskaan unohtamaan sitä, kuinka näköalattomaksi köyhyys tekee ja kuinka kapeaksi elämä käy, kun ei ole rahaa kuin kaikista välttämättömimpään. Minun suustani ei tule koskaan lipsahtamaan mitään "jätä erikoiskahvit väliin"-säästövinkkejä, kun minulla itselläni ei ole ollut vuosikausiin mahdollista tavata ystäviä kahvilassa edes tavallisen kahvikupillisen ääressä.
Kaiken lisäksi tutkitusti juuri jatkuva niukkuudessa eläminen on kaikista pahinta ja aiheuttaa valitettavasti sitä, että rahat tuhlataan silloin kun sitä on - köyhä siis käyttää veronpalautukset uuteen telkkariin osakesijoittamisen sijaan, koska ei pysty luottamaan tulevaisuuteen ja siihen, että rahaa ja muita resursseja olisi huomennakin. Ei tämä tietenkään koske kaikkia köyhiä tai pienituloisia, mutta tutkitusti kuitenkin monia. On yksinkertaisesti helpompi laittaa rahaa sinne sukanvarteen tai osakkeisiin, jos ei ole joutunut kokemaan vuosikausien niukkuutta elämän perusasioissa.
Kommentit (548)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän onkin juuri suurta vapautta tuovaa, että voi budjetoida menonsa ja tietää, että budjetti on riittävä tai jos tulee jotain muutoksia, niin budjetissa on väljyyttä. Silloinhan juuri voi raha-asiat unohtaa ja keskittyä muuhun elämiseen.
Mutta itsellä on juuri se tilanne, että kun eläke tulee niin kun maksan asumisen ja muut pakolliset menot, niin silti jää laskuja maksamatta ja tiedän jo valmiiksi, että joudun siirtämään ja neuvottelemaan maksuaikaa ja loppukuulle jää erittäin vähän rahaa.
Koska säästän voimiani ja haluan olla ajattelematta rahaa muutaman päivän, soitan esimerkiksi viikon päästä ja neuvottelen seuraavista pakollisista laskuista.
Sitten tarkistan taas rahatilanteen ja totean, että nyt taas sitten alkaa se pakkokuuri olla ostamatta mitään ylimääräistä.
Siitäkään eivät hyväosaiset tiedä mitään mikä energiamäärä ja nöyryytys köyhältä ihmiseltä (jos on lupa sanoa itseään ihmiseksi) on jonottaa ja odotella linjoilla (nykyään tosi kauan) ja miettiä minkähänsorttinen asiakaspalvelija tällä kertaa minulle vastaa.
Ikuisuuden odottelun jälkeen usein alkaa pompotus toiselta toiselle, usein ynseille ja ylimielisille, ja selittää sama asia moneen kertaan.
Monesti kuulee tuon neuvon, mitä muuallakin: helpoimmalla pääsee kun maksaa laskut ajoissa tms.
Sanoin usein, että kuule, jos se olisikin niin yksinkertaista niin kuvitteleeko joku, että huvikseni täällä henkilökohtaisia asioitani selvitän. Maksaisin ne ilomielin ja riemulla.
Minulla on tilanne se, että eläke riittää juuri siihen toimeentulorajalle, joten periaatteessa elän joka kuukausi tt-tuen kokoisella summalla, mutta joudun huolehtimaan maksut omasta pussista, tosin tulee pieni asumistuki.
Olen monesti miettinyt, että paljon helpommalla pääsisin kun olisin niin pienituloinen, että Kela maksaisi asumisen, sähkön jne. ja itse maksaisin vain muut omat kuluni. Silloin myös olisi aina valmiina tt-hakemus, että jos tulee joku suuri sairauskulu tms. niin ei tarvitse tehdä uutta toimeentukihakemusta, joka ensimmäisellä tai satunnaisella kerralla on työläs ja vaatii paljon liitteitä, odottelua ja myös sen myönteisen päätöksen, mikä ei ole koskaan varma.
Ei budjetointia tarvitse ne, joiden rahat riittävät muutenkin. Budjetointia tarvitsevat ne, joilla on rahojensa riittävyyden kanssa ongelmia. Fiksu ihminen toki budjetoi, vaikka ei tarvitsisikaan.
Minusta budjetointia tarvitsevat kaikki, mutta erityisesti he joilla on rahojen riittävyyden kanssa ongelmia. Budjetointi on ainakin itselleni sallinut kulutukseen ”hulluja päiviä” sekä tt-tuella eläessäni, että hyviä palkkatuloja saadessani. Budjetoinnin ansiosta rahat riittivät koko kuukaudeksi myös silloin kun elin tt-tuella. Aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän onkin juuri suurta vapautta tuovaa, että voi budjetoida menonsa ja tietää, että budjetti on riittävä tai jos tulee jotain muutoksia, niin budjetissa on väljyyttä. Silloinhan juuri voi raha-asiat unohtaa ja keskittyä muuhun elämiseen.
Mutta itsellä on juuri se tilanne, että kun eläke tulee niin kun maksan asumisen ja muut pakolliset menot, niin silti jää laskuja maksamatta ja tiedän jo valmiiksi, että joudun siirtämään ja neuvottelemaan maksuaikaa ja loppukuulle jää erittäin vähän rahaa.
Koska säästän voimiani ja haluan olla ajattelematta rahaa muutaman päivän, soitan esimerkiksi viikon päästä ja neuvottelen seuraavista pakollisista laskuista.
Sitten tarkistan taas rahatilanteen ja totean, että nyt taas sitten alkaa se pakkokuuri olla ostamatta mitään ylimääräistä.
Siitäkään eivät hyväosaiset tiedä mitään mikä energiamäärä ja nöyryytys köyhältä ihmiseltä (jos on lupa sanoa itseään ihmiseksi) on jonottaa ja odotella linjoilla (nykyään tosi kauan) ja miettiä minkähänsorttinen asiakaspalvelija tällä kertaa minulle vastaa.
Ikuisuuden odottelun jälkeen usein alkaa pompotus toiselta toiselle, usein ynseille ja ylimielisille, ja selittää sama asia moneen kertaan.
Monesti kuulee tuon neuvon, mitä muuallakin: helpoimmalla pääsee kun maksaa laskut ajoissa tms.
Sanoin usein, että kuule, jos se olisikin niin yksinkertaista niin kuvitteleeko joku, että huvikseni täällä henkilökohtaisia asioitani selvitän. Maksaisin ne ilomielin ja riemulla.
Minulla on tilanne se, että eläke riittää juuri siihen toimeentulorajalle, joten periaatteessa elän joka kuukausi tt-tuen kokoisella summalla, mutta joudun huolehtimaan maksut omasta pussista, tosin tulee pieni asumistuki.
Olen monesti miettinyt, että paljon helpommalla pääsisin kun olisin niin pienituloinen, että Kela maksaisi asumisen, sähkön jne. ja itse maksaisin vain muut omat kuluni. Silloin myös olisi aina valmiina tt-hakemus, että jos tulee joku suuri sairauskulu tms. niin ei tarvitse tehdä uutta toimeentukihakemusta, joka ensimmäisellä tai satunnaisella kerralla on työläs ja vaatii paljon liitteitä, odottelua ja myös sen myönteisen päätöksen, mikä ei ole koskaan varma.
Mitä nämä mystiset laskut monikossa on, joita sinulle tulee ihan joka kuukausi? Useimmilla ihmisillä on välttämättömiä menoja a) vuokra tai yhtiövastike, b) sähkö, c) puhelin+netti ja d) vakuutukset. Toistuvat täsmälleen saman suuruisina kuukaudesta toiseen. Neljä laskua siis. Ei siinä paljon siirreltävää ole.
Jos sinulle tulee ihan joka kuukausi joku lasku mikä pitää siirtää, teet jotain väärin. Vaikka kävisi joka kuukausi lääkärissä, ei siitäkään tarvitse maksaa kuin kolme kertaa vuodessa, ainakaan täällä, tai sitten isompi kertamaksu. Lääkemaksut ei tule laskulla, joten niistä et voi puhua.
Todennäköisesti nämä laskusi ovat jotain menoja mistä voisit aivan hyvin luopua.
Ajatellaan esim. että minulla on tällä hetkellä 50 e rahaa tilillä ja parin viikon sisällä erääntyy kaksi laskua, jotka ovat yhteensä 70 e. Laskujen eräpäivän siirtäminen on siis ainoa vaihtoehto. Tai on tietysti toinenkin: jättää yksinkertaisesti maksamatta. Nämä siis, jos ei voi tai halua lainata keneltäkään rahaa.
Kyse on kierteestä, joka on saanut alkunsa jostain ja kun elää minimituloilla, sitä kierrettä on hankala katkaista.
Miten niin maksaa lääkärikäynnit 3 x vuodessa? Minä ainakin joudun maksamaan terveyskeskusmaksun parin viikon sisällä käynnistä (ellei jälleen kerran soita ja neuvottele maksun siirtämisestä).
Vierailija kirjoitti:
Tätä lukiessa tajuaa hyvin vallitsevan asenneilmapiirin. ”Ihan sama jos joku nauttii köyhäilystä mut mun kuuluis saada nauttia elämästä ja kuluttaa paljon rahaa! Oli raha sitten itse tienattua tai muiden veroista” ”harrastukset ja tekeminen ei voi olla kivaa jos se ei maksa!” ”Niillä joilla menee hyvin ei ole oikeutta mielipiteeseen” ”mun köyhyys on muiden syytä” ”elämä on onnetonta jos ei joka päivä voi ostaa jotain”
Kaava on aika selkeä... En yhtään ihmettele jos näillä eväillä ei pääse loukusta ulos. Ja se jos jokin on sääli kun elämästä vois ihan hyvin nauttia ja edetä jos ei jäis syyttelemään muita kaikesta
:D:D
Luetun ymmärtäminen ei liene sun suurimpia vahvuuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu siitä että köyhällä ei ole vaihtoehtoja ja ketju on täynnä säästövinkkejä. Nii-in, köyhän on pakko säästää, ei ole vaihtoehtoja toimia toisin tai vaikka olla ajattelematta sitä rahaa kuukauden ajan. Koko hemmetin ajan on ajateltava sitä rahaa, budjetointia, säästöä, kaupantarjouksia jne jne jne. Se jolla on rahaa voi ajatella että ok, otan rennommin tämän kuun ja taas seuraavassa elän tiukemmin koska säästän asiaan x tai mitä hyvänsä.
Tervetuloa aikuisuuteen ja oikeaan elämään. Vain lasten ja maailmassa 1% rikkaista ei tarvitse ajatella rahankäyttöä.
Kyse ei todellakaan ole "aikuisuudesta". Miksi tuet yhteiskuntaa joka ottaa sinulta aikaa pois perheen ja lapsien luota sekä pois itsesi kehityksestä ihmisenä ja pakottaa sinut keskittymään pelkkään rahaan? Minä myönnän että minun ei tarvinnut lapsena nuorena ajatella rahaa ja silloin olinkin hyvin innovatiivinen ja energinen. Nyt elämä on pelkkää selviytymistä ja Aö on laskenut kuin lehmän häntä.
Miten niin pakottaa keskittymään pelkkään rahaan? Itselläni on tasan tarkkaan tiedossa paljonko kuussa menee rahaa mihinkin asiaan ja aikaa on yllin kyllin perheelle, työlle, harrastuksille ja jopa aivottomalla tvn katselulle.
No sitten emme edes puhu samasta asiasta. Tosin aivottomalla tvn katsellulla lähinnä vahvistat sitä käsitystä että yhteiskunnan jäsen on parhaimpinaan tyhjäpäänä. Minulle rahattomuus on jokapäiväistä selviytymistä ja siksi en pysty nauttimaan edes pienistä asioista, vaan ajatukset palaavat taloustilanteeseen päivän mittaan useaan kertaan. Se ei minusta ole mitään elämää vaan tosiaan pelkkää pinnan päällä pyristelyä.
Osasitpa tarttua yhteen humoristiseen kohtaan kommentissani ja pönkittää sillä omaa ajatusmalliasi. Meidän ero on siinä että minä seuraan rahojani ja teen asioille jotain, kun taas sinä mietit rahoja koko ajan tekemättä mitään. Alkuperäisessä kommentissa sanottiin että rahaa pitää miettiä koko ajan ja nyt yhtäkkiä vain "useita kertoja". Kumpi on totta? Rahan miettiminen päivittäin ei ole mitenkään ihmeellistä. Mutta toisaalta kun köyhiltä tivataan sitä rahasummaa joka riittäisi, ei sellaista ikinä saa vaan lähinnä jotain "niin että riittää asumiseen ja elämiseen ja voi ostaa joskus jotain kivaa ja hemmottelua ja jää säästöönkin eikä tarvitse koko ajan miettiä että mihin on varaa". Kuka muka elää tuolla tavalla?
Miten putkiaivot täytyy olla että tässä asiassa lähtee kiistelemään sellaisista termeistä kuin koko ajan ja useita kertoja päivässä. Tässä kontekstissa ne tarkoittaa samaa mutta viimeisin on lähinnä tarkennus. Jos olen vaikka lenkillä ja yritän nauttia kauniista kesä päivästä niin huomaan jossain kohtaa ajatusteni liidelleen takaisin elämäni ongelma kohtiin ja rahattomuus on yksi niistä. Tuossa vaikka esimerkki. Ja minun tilanteessani on kyse siitä että minä en voi tehdä asialle sen enempää kuin tällä hetkellä kykenen, mutta se ei minusta ole syy jättää minua kärsimään asian kanssa. Olen alennetulla toimeentulotuella (40%) ja liian harmaalla alueella että minulle annettaisiin sairauden perusteella eläkettä. Säästäpä siinä kaikista pienimmästä tuesta mitä Suomessa annetaan.
Jos et voi tehdä mitään konkreettista, voit tehdä sen että koulutat mielesi elämään nykyhetkessä ja olemaan ajattelematta asioita joille et juuri nyt voi yhtään mitään. Se on täysin ilmaista.
Minä ajattelen niitä asioita koska haluan niille jonkinlaisen ratkaisun. Olen vuosi toisensa jälkeen kaventanut defenssinä omia ajatuksiani sekä näkemyksiä elämästä sekä tiputtanut unelmia ja alkaa tulla se raja vastaan. Pelkkä nykyhetkessä eläminenkään ei ole erityisen tyydyttävää, koska siinä ei ole sisältöä.
teuvo_40v. kirjoitti:
Itsekkin olen alkanut opiskelemaan ravitsemusoppia etten syö liian vähän. 100g kaurahiutaleita, pari kolme kananmunaa, papuja, yksi hedelmä, 1/3 purkkia maitoa, leipää ja juustoa sen verran kun on varaa, vähän sitruunaa, rypsiöljyä, multivitamiini poretabletti, ja kaksi kuppia kahvia. Joka päivä. Lihaa syön jos siihen sattuu olemaan varaa kerran tai kaksi kertaa kuussa. Pääsen nipin napin tohon päivittäisen proteiini tarpeen ala-rajalle (n50-60g). Energiaa tulee ehkä vähän niukasti. 2000-2500kcal. Olin jo aiemminkin alipainoinen (BMI 19,1), ja tätä on nyt jatkunu useamman vuotta. Loppukuusta joutuu yleensä turvautumaan hilukippoon ja pullojen keruuseen ja nukkua tai vaan maata mahdollisimman paljon kotona paikallaan ja juoda vettä ettei tarvi syödä niin paljon. Perjantaina ostin pitkästä aikaa paidan 6e:lla, ja kuukautta aiemmin kengät 10e:lla, koska ehjät vaatteet oli loppu. Viime vuonna en tainnut ostaa mitään.
Jos väittäsin että tällaseen tottuu ni valehtelisin. Totta puhuen odotan koko ajan että jotain muuttuisi. Paljon aikaa menee energian säästämiseen ja voimien palautumiseen joka kuukausi. Melkein pari viikkoa kaikkinensa. Onneksi minulla ei ole perhettä. En ymmärrä millä jaksaisin. Vielä jos joku yrittäisi aktivoida tai potkia töihin niin olisin varmaan jo kuollut.
Katson kyllä välillä peiliin ja onnittelen itseäni koska olen - ehkä vähän vaikeamman ja pidemmän kaavan kautta tosin - oppinut ymmärtämään ja arvostamaan luontoa ja kaikenlaisissa onnettomissa tilanteissa eläviä ihmisiä. Jopa noitakin he***tin m**kkuja jotka käskee katsomaan peiliin. Kattokaa ite!
Jaksamisia kaikille!
Eräs tuttavani kertoi myös kerran minulle, että hän pyrkii liikkumaan mahdollisimman vähän päivän mittaan, ettei kuluttaisi energiaa, koska rahaa ruokaan ei juurikaan ole. Olin syvästi järkyttynyt. Vaikka itselläni on aina ollut tiukkaa, niin ei sentään noin ankeaa koskaan.
Toivotan sydämestäni sinulle voimia. Ja kaikkea mahdollista hyvää. <3. Jos suinkin mahdollista, niin luonnossa kannattaa oleskella vaikka ihan istuenkin. Ainakin itselleni luonto antaa valtavasti voimia ja energiaa. Ja esim. metsässä oleminen lievittää tutkimustenkin mukaan stressiä ja kohottaa mielialaa.
Ja teille kaikille ahkeruudesta ja kovasta työstä mesoajille tiedoksi, että tuo alussa mainitsemani ihminen on kouluttautunut ja fiksu, monessa asiassa taitava, käsistäänkin kätevä ihminen, joka on tehnyt paljon töitä elämässään ja omistanut myös oman yrityksen aikoinaan. Kaikki ei vain ole mennyt ihan putkeen ja niin kuin suunnitelmissa ja haaveissa oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu siitä että köyhällä ei ole vaihtoehtoja ja ketju on täynnä säästövinkkejä. Nii-in, köyhän on pakko säästää, ei ole vaihtoehtoja toimia toisin tai vaikka olla ajattelematta sitä rahaa kuukauden ajan. Koko hemmetin ajan on ajateltava sitä rahaa, budjetointia, säästöä, kaupantarjouksia jne jne jne. Se jolla on rahaa voi ajatella että ok, otan rennommin tämän kuun ja taas seuraavassa elän tiukemmin koska säästän asiaan x tai mitä hyvänsä.
Tervetuloa aikuisuuteen ja oikeaan elämään. Vain lasten ja maailmassa 1% rikkaista ei tarvitse ajatella rahankäyttöä.
Niinpä. Tuo oli aivan turha kommentti edelliseltä, mietin jo etten jaksa kommentoida.
Rahaa ei tarvitse miettiä koko ajan vaan silloin kuin sitä käyttää, niin tekevät muutkin. Ruokaostoksia suunnitellaan etukäteen, esim. mitä ruokaa tehdään tänään, kuinka kauan sitä syödään. Kaupasta ostetaan sitä mihin varaa on, budjetin mukaan. Ei vanukkaita ja limsoja ja muuta turhaa. Kun tulee lasku kotiin tai verkkopankkiin, mietitään hetki että mikä tämä on, mikä on summa ja onko mahdollista saada summaa alemmaksi tulevaisuudessa. Tilitapahtumia katsotaan verkkopankista, mihin rahat on menneet, paljonko on jäljellä, milloin tulee seuraavan kerran lisää rahaa. Tämä on ihan normaalia ihmisen elämää, ei vain köyhän. Se että ostaa koko ajan joka päivä jotain, ei tiedä mihin rahat menee, paljonko sitä tulee ja ostaa jokaisen impulssin mukaan, ei pitäisi olla mikään tavoitetila. Jos "köyhät" ajattelevat että noin pitäisi elää ja kaikki hyvätuloiset elävät noin, ovat täysin väärässä.
Kerropa vielä, kuka niitä turhia vanukkaita ja limsoja sitten ostaa ellei "normaalit ihmiset". Niitä kun myydän käsittääkseni varsin suuria määriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu siitä että köyhällä ei ole vaihtoehtoja ja ketju on täynnä säästövinkkejä. Nii-in, köyhän on pakko säästää, ei ole vaihtoehtoja toimia toisin tai vaikka olla ajattelematta sitä rahaa kuukauden ajan. Koko hemmetin ajan on ajateltava sitä rahaa, budjetointia, säästöä, kaupantarjouksia jne jne jne. Se jolla on rahaa voi ajatella että ok, otan rennommin tämän kuun ja taas seuraavassa elän tiukemmin koska säästän asiaan x tai mitä hyvänsä.
Tervetuloa aikuisuuteen ja oikeaan elämään. Vain lasten ja maailmassa 1% rikkaista ei tarvitse ajatella rahankäyttöä.
Niinpä. Tuo oli aivan turha kommentti edelliseltä, mietin jo etten jaksa kommentoida.
Rahaa ei tarvitse miettiä koko ajan vaan silloin kuin sitä käyttää, niin tekevät muutkin. Ruokaostoksia suunnitellaan etukäteen, esim. mitä ruokaa tehdään tänään, kuinka kauan sitä syödään. Kaupasta ostetaan sitä mihin varaa on, budjetin mukaan. Ei vanukkaita ja limsoja ja muuta turhaa. Kun tulee lasku kotiin tai verkkopankkiin, mietitään hetki että mikä tämä on, mikä on summa ja onko mahdollista saada summaa alemmaksi tulevaisuudessa. Tilitapahtumia katsotaan verkkopankista, mihin rahat on menneet, paljonko on jäljellä, milloin tulee seuraavan kerran lisää rahaa. Tämä on ihan normaalia ihmisen elämää, ei vain köyhän. Se että ostaa koko ajan joka päivä jotain, ei tiedä mihin rahat menee, paljonko sitä tulee ja ostaa jokaisen impulssin mukaan, ei pitäisi olla mikään tavoitetila. Jos "köyhät" ajattelevat että noin pitäisi elää ja kaikki hyvätuloiset elävät noin, ovat täysin väärässä.Kerropa vielä, kuka niitä turhia vanukkaita ja limsoja sitten ostaa ellei "normaalit ihmiset". Niitä kun myydän käsittääkseni varsin suuria määriä.
Aika usein juuri vähävaraiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu siitä että köyhällä ei ole vaihtoehtoja ja ketju on täynnä säästövinkkejä. Nii-in, köyhän on pakko säästää, ei ole vaihtoehtoja toimia toisin tai vaikka olla ajattelematta sitä rahaa kuukauden ajan. Koko hemmetin ajan on ajateltava sitä rahaa, budjetointia, säästöä, kaupantarjouksia jne jne jne. Se jolla on rahaa voi ajatella että ok, otan rennommin tämän kuun ja taas seuraavassa elän tiukemmin koska säästän asiaan x tai mitä hyvänsä.
Tervetuloa aikuisuuteen ja oikeaan elämään. Vain lasten ja maailmassa 1% rikkaista ei tarvitse ajatella rahankäyttöä.
Kyse ei todellakaan ole "aikuisuudesta". Miksi tuet yhteiskuntaa joka ottaa sinulta aikaa pois perheen ja lapsien luota sekä pois itsesi kehityksestä ihmisenä ja pakottaa sinut keskittymään pelkkään rahaan? Minä myönnän että minun ei tarvinnut lapsena nuorena ajatella rahaa ja silloin olinkin hyvin innovatiivinen ja energinen. Nyt elämä on pelkkää selviytymistä ja Aö on laskenut kuin lehmän häntä.
Miten niin pakottaa keskittymään pelkkään rahaan? Itselläni on tasan tarkkaan tiedossa paljonko kuussa menee rahaa mihinkin asiaan ja aikaa on yllin kyllin perheelle, työlle, harrastuksille ja jopa aivottomalla tvn katselulle.
No sitten emme edes puhu samasta asiasta. Tosin aivottomalla tvn katsellulla lähinnä vahvistat sitä käsitystä että yhteiskunnan jäsen on parhaimpinaan tyhjäpäänä. Minulle rahattomuus on jokapäiväistä selviytymistä ja siksi en pysty nauttimaan edes pienistä asioista, vaan ajatukset palaavat taloustilanteeseen päivän mittaan useaan kertaan. Se ei minusta ole mitään elämää vaan tosiaan pelkkää pinnan päällä pyristelyä.
Osasitpa tarttua yhteen humoristiseen kohtaan kommentissani ja pönkittää sillä omaa ajatusmalliasi. Meidän ero on siinä että minä seuraan rahojani ja teen asioille jotain, kun taas sinä mietit rahoja koko ajan tekemättä mitään. Alkuperäisessä kommentissa sanottiin että rahaa pitää miettiä koko ajan ja nyt yhtäkkiä vain "useita kertoja". Kumpi on totta? Rahan miettiminen päivittäin ei ole mitenkään ihmeellistä. Mutta toisaalta kun köyhiltä tivataan sitä rahasummaa joka riittäisi, ei sellaista ikinä saa vaan lähinnä jotain "niin että riittää asumiseen ja elämiseen ja voi ostaa joskus jotain kivaa ja hemmottelua ja jää säästöönkin eikä tarvitse koko ajan miettiä että mihin on varaa". Kuka muka elää tuolla tavalla?
Miten putkiaivot täytyy olla että tässä asiassa lähtee kiistelemään sellaisista termeistä kuin koko ajan ja useita kertoja päivässä. Tässä kontekstissa ne tarkoittaa samaa mutta viimeisin on lähinnä tarkennus. Jos olen vaikka lenkillä ja yritän nauttia kauniista kesä päivästä niin huomaan jossain kohtaa ajatusteni liidelleen takaisin elämäni ongelma kohtiin ja rahattomuus on yksi niistä. Tuossa vaikka esimerkki. Ja minun tilanteessani on kyse siitä että minä en voi tehdä asialle sen enempää kuin tällä hetkellä kykenen, mutta se ei minusta ole syy jättää minua kärsimään asian kanssa. Olen alennetulla toimeentulotuella (40%) ja liian harmaalla alueella että minulle annettaisiin sairauden perusteella eläkettä. Säästäpä siinä kaikista pienimmästä tuesta mitä Suomessa annetaan.
Jos et voi tehdä mitään konkreettista, voit tehdä sen että koulutat mielesi elämään nykyhetkessä ja olemaan ajattelematta asioita joille et juuri nyt voi yhtään mitään. Se on täysin ilmaista.
Minä ajattelen niitä asioita koska haluan niille jonkinlaisen ratkaisun. Olen vuosi toisensa jälkeen kaventanut defenssinä omia ajatuksiani sekä näkemyksiä elämästä sekä tiputtanut unelmia ja alkaa tulla se raja vastaan. Pelkkä nykyhetkessä eläminenkään ei ole erityisen tyydyttävää, koska siinä ei ole sisältöä.
Jos on asia, jolle ei voi mitään, ainoa ratkaisu on hyväksyä se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu siitä että köyhällä ei ole vaihtoehtoja ja ketju on täynnä säästövinkkejä. Nii-in, köyhän on pakko säästää, ei ole vaihtoehtoja toimia toisin tai vaikka olla ajattelematta sitä rahaa kuukauden ajan. Koko hemmetin ajan on ajateltava sitä rahaa, budjetointia, säästöä, kaupantarjouksia jne jne jne. Se jolla on rahaa voi ajatella että ok, otan rennommin tämän kuun ja taas seuraavassa elän tiukemmin koska säästän asiaan x tai mitä hyvänsä.
Tervetuloa aikuisuuteen ja oikeaan elämään. Vain lasten ja maailmassa 1% rikkaista ei tarvitse ajatella rahankäyttöä.
Kyse ei todellakaan ole "aikuisuudesta". Miksi tuet yhteiskuntaa joka ottaa sinulta aikaa pois perheen ja lapsien luota sekä pois itsesi kehityksestä ihmisenä ja pakottaa sinut keskittymään pelkkään rahaan? Minä myönnän että minun ei tarvinnut lapsena nuorena ajatella rahaa ja silloin olinkin hyvin innovatiivinen ja energinen. Nyt elämä on pelkkää selviytymistä ja Aö on laskenut kuin lehmän häntä.
Miten niin pakottaa keskittymään pelkkään rahaan? Itselläni on tasan tarkkaan tiedossa paljonko kuussa menee rahaa mihinkin asiaan ja aikaa on yllin kyllin perheelle, työlle, harrastuksille ja jopa aivottomalla tvn katselulle.
No sitten emme edes puhu samasta asiasta. Tosin aivottomalla tvn katsellulla lähinnä vahvistat sitä käsitystä että yhteiskunnan jäsen on parhaimpinaan tyhjäpäänä. Minulle rahattomuus on jokapäiväistä selviytymistä ja siksi en pysty nauttimaan edes pienistä asioista, vaan ajatukset palaavat taloustilanteeseen päivän mittaan useaan kertaan. Se ei minusta ole mitään elämää vaan tosiaan pelkkää pinnan päällä pyristelyä.
Osasitpa tarttua yhteen humoristiseen kohtaan kommentissani ja pönkittää sillä omaa ajatusmalliasi. Meidän ero on siinä että minä seuraan rahojani ja teen asioille jotain, kun taas sinä mietit rahoja koko ajan tekemättä mitään. Alkuperäisessä kommentissa sanottiin että rahaa pitää miettiä koko ajan ja nyt yhtäkkiä vain "useita kertoja". Kumpi on totta? Rahan miettiminen päivittäin ei ole mitenkään ihmeellistä. Mutta toisaalta kun köyhiltä tivataan sitä rahasummaa joka riittäisi, ei sellaista ikinä saa vaan lähinnä jotain "niin että riittää asumiseen ja elämiseen ja voi ostaa joskus jotain kivaa ja hemmottelua ja jää säästöönkin eikä tarvitse koko ajan miettiä että mihin on varaa". Kuka muka elää tuolla tavalla?
Miten putkiaivot täytyy olla että tässä asiassa lähtee kiistelemään sellaisista termeistä kuin koko ajan ja useita kertoja päivässä. Tässä kontekstissa ne tarkoittaa samaa mutta viimeisin on lähinnä tarkennus. Jos olen vaikka lenkillä ja yritän nauttia kauniista kesä päivästä niin huomaan jossain kohtaa ajatusteni liidelleen takaisin elämäni ongelma kohtiin ja rahattomuus on yksi niistä. Tuossa vaikka esimerkki. Ja minun tilanteessani on kyse siitä että minä en voi tehdä asialle sen enempää kuin tällä hetkellä kykenen, mutta se ei minusta ole syy jättää minua kärsimään asian kanssa. Olen alennetulla toimeentulotuella (40%) ja liian harmaalla alueella että minulle annettaisiin sairauden perusteella eläkettä. Säästäpä siinä kaikista pienimmästä tuesta mitä Suomessa annetaan.
Jos et voi tehdä mitään konkreettista, voit tehdä sen että koulutat mielesi elämään nykyhetkessä ja olemaan ajattelematta asioita joille et juuri nyt voi yhtään mitään. Se on täysin ilmaista.
Minä ajattelen niitä asioita koska haluan niille jonkinlaisen ratkaisun. Olen vuosi toisensa jälkeen kaventanut defenssinä omia ajatuksiani sekä näkemyksiä elämästä sekä tiputtanut unelmia ja alkaa tulla se raja vastaan. Pelkkä nykyhetkessä eläminenkään ei ole erityisen tyydyttävää, koska siinä ei ole sisältöä.
Jos on asia, jolle ei voi mitään, ainoa ratkaisu on hyväksyä se.
Olisikin noin yksinkertaista. Kyllä minä periaattessa voisin myydä itseäni mutta siinä ongelmaksi tulee henkinen puoli. Mutta sitten taas toisaalta koko tilanne on niin vaikea että sitä väkisinkin miettii että mitä jos sittenkin. Jopa hetkellisen henkisen terveyden heikkenemisen kustannuksella. En siis ole täysin kädetön. Vaihtoehdot vain ovat rajattuja. Tällaisia ajatuksia pyörittelen ja ehkä valmistan itseäni tulevaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu siitä että köyhällä ei ole vaihtoehtoja ja ketju on täynnä säästövinkkejä. Nii-in, köyhän on pakko säästää, ei ole vaihtoehtoja toimia toisin tai vaikka olla ajattelematta sitä rahaa kuukauden ajan. Koko hemmetin ajan on ajateltava sitä rahaa, budjetointia, säästöä, kaupantarjouksia jne jne jne. Se jolla on rahaa voi ajatella että ok, otan rennommin tämän kuun ja taas seuraavassa elän tiukemmin koska säästän asiaan x tai mitä hyvänsä.
Tervetuloa aikuisuuteen ja oikeaan elämään. Vain lasten ja maailmassa 1% rikkaista ei tarvitse ajatella rahankäyttöä.
Kyse ei todellakaan ole "aikuisuudesta". Miksi tuet yhteiskuntaa joka ottaa sinulta aikaa pois perheen ja lapsien luota sekä pois itsesi kehityksestä ihmisenä ja pakottaa sinut keskittymään pelkkään rahaan? Minä myönnän että minun ei tarvinnut lapsena nuorena ajatella rahaa ja silloin olinkin hyvin innovatiivinen ja energinen. Nyt elämä on pelkkää selviytymistä ja Aö on laskenut kuin lehmän häntä.
Miten niin pakottaa keskittymään pelkkään rahaan? Itselläni on tasan tarkkaan tiedossa paljonko kuussa menee rahaa mihinkin asiaan ja aikaa on yllin kyllin perheelle, työlle, harrastuksille ja jopa aivottomalla tvn katselulle.
No sitten emme edes puhu samasta asiasta. Tosin aivottomalla tvn katsellulla lähinnä vahvistat sitä käsitystä että yhteiskunnan jäsen on parhaimpinaan tyhjäpäänä. Minulle rahattomuus on jokapäiväistä selviytymistä ja siksi en pysty nauttimaan edes pienistä asioista, vaan ajatukset palaavat taloustilanteeseen päivän mittaan useaan kertaan. Se ei minusta ole mitään elämää vaan tosiaan pelkkää pinnan päällä pyristelyä.
Osasitpa tarttua yhteen humoristiseen kohtaan kommentissani ja pönkittää sillä omaa ajatusmalliasi. Meidän ero on siinä että minä seuraan rahojani ja teen asioille jotain, kun taas sinä mietit rahoja koko ajan tekemättä mitään. Alkuperäisessä kommentissa sanottiin että rahaa pitää miettiä koko ajan ja nyt yhtäkkiä vain "useita kertoja". Kumpi on totta? Rahan miettiminen päivittäin ei ole mitenkään ihmeellistä. Mutta toisaalta kun köyhiltä tivataan sitä rahasummaa joka riittäisi, ei sellaista ikinä saa vaan lähinnä jotain "niin että riittää asumiseen ja elämiseen ja voi ostaa joskus jotain kivaa ja hemmottelua ja jää säästöönkin eikä tarvitse koko ajan miettiä että mihin on varaa". Kuka muka elää tuolla tavalla?
Miten putkiaivot täytyy olla että tässä asiassa lähtee kiistelemään sellaisista termeistä kuin koko ajan ja useita kertoja päivässä. Tässä kontekstissa ne tarkoittaa samaa mutta viimeisin on lähinnä tarkennus. Jos olen vaikka lenkillä ja yritän nauttia kauniista kesä päivästä niin huomaan jossain kohtaa ajatusteni liidelleen takaisin elämäni ongelma kohtiin ja rahattomuus on yksi niistä. Tuossa vaikka esimerkki. Ja minun tilanteessani on kyse siitä että minä en voi tehdä asialle sen enempää kuin tällä hetkellä kykenen, mutta se ei minusta ole syy jättää minua kärsimään asian kanssa. Olen alennetulla toimeentulotuella (40%) ja liian harmaalla alueella että minulle annettaisiin sairauden perusteella eläkettä. Säästäpä siinä kaikista pienimmästä tuesta mitä Suomessa annetaan.
Jos et voi tehdä mitään konkreettista, voit tehdä sen että koulutat mielesi elämään nykyhetkessä ja olemaan ajattelematta asioita joille et juuri nyt voi yhtään mitään. Se on täysin ilmaista.
Minä ajattelen niitä asioita koska haluan niille jonkinlaisen ratkaisun. Olen vuosi toisensa jälkeen kaventanut defenssinä omia ajatuksiani sekä näkemyksiä elämästä sekä tiputtanut unelmia ja alkaa tulla se raja vastaan. Pelkkä nykyhetkessä eläminenkään ei ole erityisen tyydyttävää, koska siinä ei ole sisältöä.
Jos on asia, jolle ei voi mitään, ainoa ratkaisu on hyväksyä se.
Olisikin noin yksinkertaista. Kyllä minä periaattessa voisin myydä itseäni mutta siinä ongelmaksi tulee henkinen puoli. Mutta sitten taas toisaalta koko tilanne on niin vaikea että sitä väkisinkin miettii että mitä jos sittenkin. Jopa hetkellisen henkisen terveyden heikkenemisen kustannuksella. En siis ole täysin kädetön. Vaihtoehdot vain ovat rajattuja. Tällaisia ajatuksia pyörittelen ja ehkä valmistan itseäni tulevaan.
En väittänytkään sen olevan yksinkertaista. Mulla on hitaasti etenevä sairaus, johon ei ole hoitokeinoa ja joka tulee viemään multa liikuntakyvyn kokonaan. Jokainen päivä on edellistä huonompi. Voisin toki käyttää aikani ja energiani yrittämällä keksiä ratkaisuja, mutta mitään muita ratkaisuja ei ole kuin hyväksyä tilanne. Alussa oli tietenkin vaikea hyväksyä asiaa ja kohtaloani ja oli aika, jolloin asetin toivoni lääketieteen kehittymiseen. Fakta vaan on, että joko pyrin näillä resursseilani tekemään elämästäni mahdollisimman hyvää tai käytän loppuelämäni ratkaisujen miettimiseen.
Minun elämäni elintasot rajautuu köyhään opiskelijaan ja pienituloiseen duunariin. Pakko sanoa että köyhänä rahaa kului enemmän, koska ei ollut varaa ostaa isoja pakkauksia taloustavaroita silloin mitättömänä ”rahapäivänä”,Vaan mentiin ketsuppi kerrallaan ja kaikki tarpeellinenkin oli kroonisesti loppu. Ja tämä taas laski elämänlaatua ja lisäsi stressiä ja toivottomuutta kun ei voinut mitään tulevaa suunnitella kun ajatukset pyöri vain seuraavan päivän pärjäämisessä. Nytten sentään pienituloisissa töissä käyvänä stressi on laskenut kun voin ostaa huomattavasti edullisemmaksi tulevia isoja pakkauksia kaikkea tarpeellista, Ruokaakin jopa pakastimeen asti, näinollen ei loppukuukaan stressaa enää niin pahasti kun tietää jo että pakollisia tuotteita kyllä riittää kuun läpi, vaikkei rahaa enää loppukuusta olisikaan. joten tsemppiä kaikille jotka joutuvat tukiviidakon syövereissä kamppailemaan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on paljon hyvin pienillä tuloilla/tuilla eläviä ihmisiä. Toivoisin jaksamista ja tsemppiä ihan jokaiselle! Tiedän, ettei se paljon lämmitä, mutta uskokaa pois, että empaattisia ihmisiäkin vielä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Miksi puhutaan hyväosaisista ihan kun asiaan ei voisi itse vaikuttaa? Vammat, sairaudet ja muut oikeat syyt ovat asia erikseen, mutta nämä ei koske suurta osaa vähävaraisista.
Itse olen hyvässä palkkatyössä siksi, että näin VALTAVASTI vaivaa koko nuoruuteni saavuttaakseni sen missä nyt olen! Tuntuu pahalta, kun tälle ei tunnuta antavan arvoa.
Opiskelin yliopppilastutkinnon jälkeen (silloiselta epämuodikkaalta) tekniikan alalta itselleni DI:n paperit. Opiskelu ei ollut hauskaa, mutta ainoa vaihtoehto koska halusin satsata tulevaan. Opintojen ohessa tein erilaisia hanttihommia, välillä myös ilmaiseksi, kartuttaakseni työkokemusta. Olin myös mukana erilaisissa luottamustehtävissä ihan vain siksi että ”näyttää hyvältä cv:ssä”.
Valmistuin 25 vuotiaana ja sain heti omalta alaltani töitä. Etenin hiljalleen ja nyt 10v myöhemmin joudun kuuntelemaan miten olen hyväosainen :D turha kuvitella että saavutukseni olisi jotenki kultalusikassa ojennettu...
Mutta sinähän olet hyväosainen. Ja suurin osa hyväosaisista on joutunut tekemään työtä sen eteen, toiset enemmän ja toiset vähemmän.
Mutta on paljon myös huono-osaisia, jotka ovat tehneet työtä IHAN YHTÄ PALJON kuin sinä tai joku muu, ehkä enemmänkin.
On suurta typeryyttä kuvitella, että ahkeruus ja kova työ AUTOMAATTISESTI JA AINA johtaa menestyksen ja hyväosaisuuteen.
Taidat olla klassinen esimerkki putkiaivoisesta insinööristä (anteeksi, mutta oli pakko).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu siitä että köyhällä ei ole vaihtoehtoja ja ketju on täynnä säästövinkkejä. Nii-in, köyhän on pakko säästää, ei ole vaihtoehtoja toimia toisin tai vaikka olla ajattelematta sitä rahaa kuukauden ajan. Koko hemmetin ajan on ajateltava sitä rahaa, budjetointia, säästöä, kaupantarjouksia jne jne jne. Se jolla on rahaa voi ajatella että ok, otan rennommin tämän kuun ja taas seuraavassa elän tiukemmin koska säästän asiaan x tai mitä hyvänsä.
Tervetuloa aikuisuuteen ja oikeaan elämään. Vain lasten ja maailmassa 1% rikkaista ei tarvitse ajatella rahankäyttöä.
Niinpä. Tuo oli aivan turha kommentti edelliseltä, mietin jo etten jaksa kommentoida.
Rahaa ei tarvitse miettiä koko ajan vaan silloin kuin sitä käyttää, niin tekevät muutkin. Ruokaostoksia suunnitellaan etukäteen, esim. mitä ruokaa tehdään tänään, kuinka kauan sitä syödään. Kaupasta ostetaan sitä mihin varaa on, budjetin mukaan. Ei vanukkaita ja limsoja ja muuta turhaa. Kun tulee lasku kotiin tai verkkopankkiin, mietitään hetki että mikä tämä on, mikä on summa ja onko mahdollista saada summaa alemmaksi tulevaisuudessa. Tilitapahtumia katsotaan verkkopankista, mihin rahat on menneet, paljonko on jäljellä, milloin tulee seuraavan kerran lisää rahaa. Tämä on ihan normaalia ihmisen elämää, ei vain köyhän. Se että ostaa koko ajan joka päivä jotain, ei tiedä mihin rahat menee, paljonko sitä tulee ja ostaa jokaisen impulssin mukaan, ei pitäisi olla mikään tavoitetila. Jos "köyhät" ajattelevat että noin pitäisi elää ja kaikki hyvätuloiset elävät noin, ovat täysin väärässä.Kerropa vielä, kuka niitä turhia vanukkaita ja limsoja sitten ostaa ellei "normaalit ihmiset". Niitä kun myydän käsittääkseni varsin suuria määriä.
Aika usein juuri vähävaraiset.
Seisotko sinä siinä vanukashyllyn vieressä tenttaamassa ihmisiltä, mikä heidän tulotasonsa on? Jos nyt jollain tekee mieli makeaa, niin yksi vanukas on kyllä halpa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos köyhyydestä nouseminen ja raha-asioiden hallitseminen on niin kertakaikkisen helppoa ja yksinkertaista, niin miksi meillä on satoja tuhansia maksuhäiriömerkintäisiä ihmisiä ja lähes miljoona köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevaa?
Se että joku asia ei kiinnosta ihmisiä, ei tarkoita että se olisi vaikea. Se taas miksi omien asioiden hoito ja siten oman elämän helpottaminen ja hallinta ei kiinnosta ihmisiä, on paradoksaalista. Ehkä yhteiskunnan turvaverkon kyydissä on vaan niin kiva kölliä.
Jos toimeentulotuella eläminen on niin mukavaa ja houkuttelevaa, miksi ette kaikki siitä nurisijat ala myös elää toimeentulotuella? Ja jos kerran köyhän elämä on helppoa kun vaan vähän suunnittelee ja budjetoi, niin miksi ette kaikki elele mukavasti ja leveästi toimeentulotuella töitä tekemättä? Tervetuloa tänne mukaan köllimään, kun se kerran on niin helppoa ja mukavaa.
Poikkeus vahvistaa säännön, mutta tilastot kertovat kyllä totuuden. Tottakai on niitä, jotka ovat yrittäneet kovasti ja se ei vain ole jostain syystä kantanut. Elämässä sattuu ja tapahtuu. Nämä ovat kuitenkin selkeä vähemmistö, ja usein tilanne on onneksi väliaikainen.
Sen sijaan Suomessa on paljon syrjäytyneitä jotka eivät yleensä peruskoulun jälkeen ole edes miettineet kouluttautumista vaan tipahtaneet suoraan tuilla eläviksi. Tähän kasvetaan ja omasta heikosta tilanteesta syytetään muita. Näissä piireissä myös päihteet ovat paljon yleisempää kuin meillä putkiaivo-insinööreillä - liekö joku yhteys?
Ennenkuin joku vetää herneen niin tulen itse tällaisesta perheestä. Ensimmäisenä asiana 18 täytettyäni muutin pois lähiöstä ja laajensin näkökenttääni, auttoi kummasti. Äänestän vasemmistoa mutta en halua että saamattomuudesta (jonka taustalla ei ole esim masennusta) palkitaan.
Rohkeasti hakemaan muutosta, apua saa aina!
Vierailija kirjoitti:
Poikkeus vahvistaa säännön, mutta tilastot kertovat kyllä totuuden. Tottakai on niitä, jotka ovat yrittäneet kovasti ja se ei vain ole jostain syystä kantanut. Elämässä sattuu ja tapahtuu. Nämä ovat kuitenkin selkeä vähemmistö, ja usein tilanne on onneksi väliaikainen.
Sen sijaan Suomessa on paljon syrjäytyneitä jotka eivät yleensä peruskoulun jälkeen ole edes miettineet kouluttautumista vaan tipahtaneet suoraan tuilla eläviksi. Tähän kasvetaan ja omasta heikosta tilanteesta syytetään muita. Näissä piireissä myös päihteet ovat paljon yleisempää kuin meillä putkiaivo-insinööreillä - liekö joku yhteys?
Ennenkuin joku vetää herneen niin tulen itse tällaisesta perheestä. Ensimmäisenä asiana 18 täytettyäni muutin pois lähiöstä ja laajensin näkökenttääni, auttoi kummasti. Äänestän vasemmistoa mutta en halua että saamattomuudesta (jonka taustalla ei ole esim masennusta) palkitaan.
Rohkeasti hakemaan muutosta, apua saa aina!
Se, mitä sinä et putkiaivoillasi ymmärrä, on se että olet tilastollinen poikkeus. Heikoista oloista päädytään tilastollisesti todennäköisimmin samoihin oloihin sitten aikuisena. Vaatii sinnikkyyttä, hyvää onnea ja ehkäpä myös lahjakkuutta päästä eteenpäin matalasti koulutetusta, syrjäytyneestä (päihde)perheestä. Köyhyys passivoi ja lannistaa - ei ole mitään järkeä yrittää, kun ei mitään koskaan saakaan.
Siitä olen samaa mieltä, että muutosta voi tapahtua. Valitettavasti näistä toimista on leikattu massiivisesti. Esimerkiksi omalla kotipaikkakunnallani velkaneuvontaan, mielenterveyspalveluihin tai edes sosiaalityöntekijälle on jopa vuosien jonot. Tämä tulee yhteiskunnalle vielä kalliiksi.
Taas kerran joku kysyi, mitä nämä mystiset laskut ovat ja miksi ei budjetoi menojaan. Kun jo etukäteen tietää, että rahat ei riitä, niin miten sen budjetoi riittämään?
Ei se mystinen budjetointi lisää mitenkään sitä käytettävissä olevaa rahamäärää. ja lisälaskuja tulee kaikille ihmisille, ei ne aina ole niitä samoja.
Minulla menee yli puolet vuokraan ja veteen.
Talvella sähkölasku, vaikka on joka kuukausi, saattaa olla paljon isompi kuin kesällä. Varsinkin kun sähkön siirtohinta ja muut kulut ovat suurempia kuin kulutus laskuun ei paljoakaan voi itse vaikuttaa.
No, siksi joudun neuvottelemaan ja siirtämään esimerkiksi sähkölaskua, jos tosiaan olen vuokran ja veden jälkeen budjetoinut summan xxx loppukuukaudeksi.
Sähkölasku talvella on nyt vaikka 120 euroa. en pysty laittamaan niin paljon kerralla pelkkään sähköön. Tai jos laitan, niin loppukuukausi on vielä epävarmempi koska käytettävissä oleva rahamäärä on vielä pienempi.
Soitan siis sähköyhtiölle, että maksan laskun esimerkiksi kahdessa erässä.
No niin, seuraavassa kuussa tulee taas uusi lasku ja sitten tämän vanhan loppuosa.
Kun samalle kuulle tulee vaikka hammaslääkärilasku, niin sitten taas pitää miettiä maksaako sen kahdessa erässä vai siirtääkö seuraavaan kuuhun vai miten.
Jos sitten vielä joku pakollinen, ennakoimaton meno, niin siinähän sitten onkin valmiina niitä "mystisiä" laskuja joita sitten yritän maksella vähittäin pois.
Vasta kesällä sähkölasku pienenee, mutta sitten jos kesällä saa laskut ajan tasalle, ainakin melkein, niin alkaa taas uusi kierre.
Kun se käytettävissä oleva kuukauden rahamäärä on vaan niin pieni, niin ei voi vain alkukuusta maksaa kaikkia laskuja pois ja olla lopuukuu melkein ilman rahaa. Juuri koska pieni eläke on ainoa tuloni, asun yksin.
Joskus eläkekuukaudessa on viisikin viikonloppua, riippuu miten on maksuviikonloppu ja miten on juhlapyhiä. Viimeinen, viides viikonloppu on usein yhtä tuskaa.
Esimerkiksi minä saan eläkkeen kuukauden 1. arkipäivä
Joskus menee kolmanteenkin päivään saakka, ennekuin sen saan.
Nyt jouduin ostamaan tabletin, koska ei ole muuta älylaitetta. Nordealla menee tunnusluku mobiililaitteelle. Maksan sitä vähittäin pois. Kerralla en voinut maksaa.
Voisin vaihtaa pankkia, mutten voi, koska täytyy olla passi tai virallinen henkilökortti. En voi hankkia passia kun rahat vähissä. Enkä matkustele.
Tai voisin, mutta sitten se on taas pois jostain muusta.
Joku ei edes sitä käsitä, kunhan vain uusii passin kun tulee vanhaksi, eihän siinä mitään ongelmaa ole. Ongelma on, että se on ylimääräinen menoerä.
Ei tosiaan monet usko minkälaista taiteilemista tämä on, vaikka kuinka haluaisi olla tasapainossa, niin rahallisesti ja vielä enemmän henkisesti.
Tosiaan, eihän se tavallisella ihmisellä ole tallaista, tämähän on juuri se kierre kun pitkän aikaa joutuu olemaan pienillä rahoilla ja alkujaankin huonojen sattumien vuoksi on luisunut köyhäksi. Eli kun on maksujen siirtelykierteeseen joutunut siitä on vaikea päästä pois jollei saa jostain isompaa summaa kerralla.
Ja en polta, juo kaljaa, karkkia kyllä joskus ostan ja juustoa.
Jopa jonkun vanukkaankin joskus.
No, siinähän se onkin, hyihyi, eihän köyhän pitäisi vaan nekin muutamat eurot laittaa säästöön.
Luuleeko joku, että monet köyhät täällä tosiaan keksimme satuja tai kaikki olemme tyhmiä, hoksaamattomia, holtittomia, laiskoja, alkoholisteja, laskutaidottomia tms.
Ehei, köyhä jos kuka tarvitsee joka ainut kuukausi sitä kekseliäisyyttä ja laskutaitoa ja melkein joka päivä.
Kun loppukuussa viisi euroa ja menee kauppaan ja sen täytyy riittää ruokaan seuraavaan eläkepäivään, niin koko ajan laskee hintoja, ettei vaan mene kassalla yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu siitä että köyhällä ei ole vaihtoehtoja ja ketju on täynnä säästövinkkejä. Nii-in, köyhän on pakko säästää, ei ole vaihtoehtoja toimia toisin tai vaikka olla ajattelematta sitä rahaa kuukauden ajan. Koko hemmetin ajan on ajateltava sitä rahaa, budjetointia, säästöä, kaupantarjouksia jne jne jne. Se jolla on rahaa voi ajatella että ok, otan rennommin tämän kuun ja taas seuraavassa elän tiukemmin koska säästän asiaan x tai mitä hyvänsä.
Tervetuloa aikuisuuteen ja oikeaan elämään. Vain lasten ja maailmassa 1% rikkaista ei tarvitse ajatella rahankäyttöä.
Niinpä. Tuo oli aivan turha kommentti edelliseltä, mietin jo etten jaksa kommentoida.
Rahaa ei tarvitse miettiä koko ajan vaan silloin kuin sitä käyttää, niin tekevät muutkin. Ruokaostoksia suunnitellaan etukäteen, esim. mitä ruokaa tehdään tänään, kuinka kauan sitä syödään. Kaupasta ostetaan sitä mihin varaa on, budjetin mukaan. Ei vanukkaita ja limsoja ja muuta turhaa. Kun tulee lasku kotiin tai verkkopankkiin, mietitään hetki että mikä tämä on, mikä on summa ja onko mahdollista saada summaa alemmaksi tulevaisuudessa. Tilitapahtumia katsotaan verkkopankista, mihin rahat on menneet, paljonko on jäljellä, milloin tulee seuraavan kerran lisää rahaa. Tämä on ihan normaalia ihmisen elämää, ei vain köyhän. Se että ostaa koko ajan joka päivä jotain, ei tiedä mihin rahat menee, paljonko sitä tulee ja ostaa jokaisen impulssin mukaan, ei pitäisi olla mikään tavoitetila. Jos "köyhät" ajattelevat että noin pitäisi elää ja kaikki hyvätuloiset elävät noin, ovat täysin väärässä.Kerropa vielä, kuka niitä turhia vanukkaita ja limsoja sitten ostaa ellei "normaalit ihmiset". Niitä kun myydän käsittääkseni varsin suuria määriä.
Aika usein juuri vähävaraiset.
Seisotko sinä siinä vanukashyllyn vieressä tenttaamassa ihmisiltä, mikä heidän tulotasonsa on? Jos nyt jollain tekee mieli makeaa, niin yksi vanukas on kyllä halpa.
Ei hän varmaan seiso, ei tarvitse. Ihan normaalilla jogurttihyllyllä poikkeamisella voi nähdä vanukkaiden ostajia. Toisin kuin joku tässä ketjussa aiemmin toivoi, että henkilö joka ei käy kampaajalla eikä pukeudu kivasti, saattaisi mennä vapaapäivää viettävästä ja laittamattomasta Hollywood-tähdestä. Valitettavasti on kyllä aivan eri näky olla treenattu, hoidettu ja varakas vapaalla kuin hoitamaton ja köyhä vapaalla, vaikka olisi treenattukin.
Minä myönnän joskus kassahihnalla katsovani mitä edellä maksava ostaa. Mitä epäterveellisemmät ja sokerisemmat ostokset, sitä enemmän habitus muistuttaa erään Tikkasen ulkomuotoa.
Jos et voi tehdä mitään konkreettista, voit tehdä sen että koulutat mielesi elämään nykyhetkessä ja olemaan ajattelematta asioita joille et juuri nyt voi yhtään mitään. Se on täysin ilmaista.