Lue keskustelun säännöt.
Köyhyydessä pahinta ei ole ruoasta ja vapaa-ajasta säästäminen vaan se, ettei ole valinnanvaraa
03.06.2018 |
Tämä ajatus on vaivannut minua siitä asti, kun tapasin erään sosiaalipuolen työntekijän muilla asioilla ja tulin maininneeksi siitä, kuinka jatkuva rahattomuus lannistaa ja passivoi. Ja sain vastaukseksi tyypilliset neuvot: lapset eivät tarvitse huvipuistoja vaan puistoretket eväiden kera riittävät, että Prismasta saa edullisesti punalapullista ruokaa iltaisin ja kuinka itse tekemällä säästää ruoasta. Hän kuulemma itsekin ostaa alennushintaisia tuotteita.
Mutta kun se on niin, että on ihan eri asia elää säästäväisesti kuin elää köyhyysrajalla. On eri asia ostaa punalaputettua sisäfileetä seuraavan päivän ruoaksi ex tempore kuin metsästää halvimpia kilohintoja ja laskea, miten saa alennusjauhelihasta mahdollisimman monen päivän ruoat. On eri asia leipoa lasten kanssa sämpylöitä vaihtelun vuoksi viikonlopun brunssin sijaan kuin leipoa niitä sen takia, ettei kaapissa ole muuta kuin sämpyläainekset. On eri asia skipata maksulliset huvit omasta tahdosta ja lähteä eväiden kanssa metsään, puistoon tai kirjastoon kuin mennä sinne samalle eväsretkelle viisi vuotta putkeen, koska ei voi muutakaan.
On eri asia säästää rahaa matkaa varten tai sukanvarteen kuin säästää rahaa, koska on pakko.
Oman tunnelin päässä alkaa näkyä hiljalleen valoa vakityöpaikan vuoksi, mutta siitä huolimatta en tule koskaan unohtamaan sitä, kuinka näköalattomaksi köyhyys tekee ja kuinka kapeaksi elämä käy, kun ei ole rahaa kuin kaikista välttämättömimpään. Minun suustani ei tule koskaan lipsahtamaan mitään "jätä erikoiskahvit väliin"-säästövinkkejä, kun minulla itselläni ei ole ollut vuosikausiin mahdollista tavata ystäviä kahvilassa edes tavallisen kahvikupillisen ääressä.
Kaiken lisäksi tutkitusti juuri jatkuva niukkuudessa eläminen on kaikista pahinta ja aiheuttaa valitettavasti sitä, että rahat tuhlataan silloin kun sitä on - köyhä siis käyttää veronpalautukset uuteen telkkariin osakesijoittamisen sijaan, koska ei pysty luottamaan tulevaisuuteen ja siihen, että rahaa ja muita resursseja olisi huomennakin. Ei tämä tietenkään koske kaikkia köyhiä tai pienituloisia, mutta tutkitusti kuitenkin monia. On yksinkertaisesti helpompi laittaa rahaa sinne sukanvarteen tai osakkeisiin, jos ei ole joutunut kokemaan vuosikausien niukkuutta elämän perusasioissa.
Kommentit (548)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu siitä että köyhällä ei ole vaihtoehtoja ja ketju on täynnä säästövinkkejä. Nii-in, köyhän on pakko säästää, ei ole vaihtoehtoja toimia toisin tai vaikka olla ajattelematta sitä rahaa kuukauden ajan. Koko hemmetin ajan on ajateltava sitä rahaa, budjetointia, säästöä, kaupantarjouksia jne jne jne. Se jolla on rahaa voi ajatella että ok, otan rennommin tämän kuun ja taas seuraavassa elän tiukemmin koska säästän asiaan x tai mitä hyvänsä.
Tervetuloa aikuisuuteen ja oikeaan elämään. Vain lasten ja maailmassa 1% rikkaista ei tarvitse ajatella rahankäyttöä.
Kyse ei todellakaan ole "aikuisuudesta". Miksi tuet yhteiskuntaa joka ottaa sinulta aikaa pois perheen ja lapsien luota sekä pois itsesi kehityksestä ihmisenä ja pakottaa sinut keskittymään pelkkään rahaan? Minä myönnän että minun ei tarvinnut lapsena nuorena ajatella rahaa ja silloin olinkin hyvin innovatiivinen ja energinen. Nyt elämä on pelkkää selviytymistä ja Aö on laskenut kuin lehmän häntä.
Miten niin pakottaa keskittymään pelkkään rahaan? Itselläni on tasan tarkkaan tiedossa paljonko kuussa menee rahaa mihinkin asiaan ja aikaa on yllin kyllin perheelle, työlle, harrastuksille ja jopa aivottomalla tvn katselulle.
No sitten emme edes puhu samasta asiasta. Tosin aivottomalla tvn katsellulla lähinnä vahvistat sitä käsitystä että yhteiskunnan jäsen on parhaimpinaan tyhjäpäänä. Minulle rahattomuus on jokapäiväistä selviytymistä ja siksi en pysty nauttimaan edes pienistä asioista, vaan ajatukset palaavat taloustilanteeseen päivän mittaan useaan kertaan. Se ei minusta ole mitään elämää vaan tosiaan pelkkää pinnan päällä pyristelyä.
Juuri näin. Tässä on köyhyyden olemus tiivistettynä ja tätä on myös tutkittu, että jatkuva rahapula kaventaa ajattelua ja laskee älykkyysosamäärää sekä kognitiivista suoriutumista. Kyse ei ole pelkästä budjetoinnista ja rahankäytön suunnittelusta vaan ihan siitä, että köyhä joutuu pahimmillaan miettimään joka päivä, mistä saa rahaa kasaan seuraavan päivän ruokia varten. On eri asia suunnitella rahankäyttöään ja miettiä rahaa siltä pohjalta, että käyttötilillä ei koskaan ole alle 1000 euron puskuria kuin taas siltä pohjalta, että käyttötilillä ei koskaan ole yli 100 euroa kerrallaan.
P*skapuhetta että yksikään ihminen Suomessa joutuisi miettimään joka päivä että miten saa rahaa seuraavan päivän ruokaan.
Mene sanomaan tuo leipäjonolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu siitä että köyhällä ei ole vaihtoehtoja ja ketju on täynnä säästövinkkejä. Nii-in, köyhän on pakko säästää, ei ole vaihtoehtoja toimia toisin tai vaikka olla ajattelematta sitä rahaa kuukauden ajan. Koko hemmetin ajan on ajateltava sitä rahaa, budjetointia, säästöä, kaupantarjouksia jne jne jne. Se jolla on rahaa voi ajatella että ok, otan rennommin tämän kuun ja taas seuraavassa elän tiukemmin koska säästän asiaan x tai mitä hyvänsä.
Tervetuloa aikuisuuteen ja oikeaan elämään. Vain lasten ja maailmassa 1% rikkaista ei tarvitse ajatella rahankäyttöä.
Kyse ei todellakaan ole "aikuisuudesta". Miksi tuet yhteiskuntaa joka ottaa sinulta aikaa pois perheen ja lapsien luota sekä pois itsesi kehityksestä ihmisenä ja pakottaa sinut keskittymään pelkkään rahaan? Minä myönnän että minun ei tarvinnut lapsena nuorena ajatella rahaa ja silloin olinkin hyvin innovatiivinen ja energinen. Nyt elämä on pelkkää selviytymistä ja Aö on laskenut kuin lehmän häntä.
Miten niin pakottaa keskittymään pelkkään rahaan? Itselläni on tasan tarkkaan tiedossa paljonko kuussa menee rahaa mihinkin asiaan ja aikaa on yllin kyllin perheelle, työlle, harrastuksille ja jopa aivottomalla tvn katselulle.
No sitten emme edes puhu samasta asiasta. Tosin aivottomalla tvn katsellulla lähinnä vahvistat sitä käsitystä että yhteiskunnan jäsen on parhaimpinaan tyhjäpäänä. Minulle rahattomuus on jokapäiväistä selviytymistä ja siksi en pysty nauttimaan edes pienistä asioista, vaan ajatukset palaavat taloustilanteeseen päivän mittaan useaan kertaan. Se ei minusta ole mitään elämää vaan tosiaan pelkkää pinnan päällä pyristelyä.
Osasitpa tarttua yhteen humoristiseen kohtaan kommentissani ja pönkittää sillä omaa ajatusmalliasi. Meidän ero on siinä että minä seuraan rahojani ja teen asioille jotain, kun taas sinä mietit rahoja koko ajan tekemättä mitään. Alkuperäisessä kommentissa sanottiin että rahaa pitää miettiä koko ajan ja nyt yhtäkkiä vain "useita kertoja". Kumpi on totta? Rahan miettiminen päivittäin ei ole mitenkään ihmeellistä. Mutta toisaalta kun köyhiltä tivataan sitä rahasummaa joka riittäisi, ei sellaista ikinä saa vaan lähinnä jotain "niin että riittää asumiseen ja elämiseen ja voi ostaa joskus jotain kivaa ja hemmottelua ja jää säästöönkin eikä tarvitse koko ajan miettiä että mihin on varaa". Kuka muka elää tuolla tavalla?
Miten putkiaivot täytyy olla että tässä asiassa lähtee kiistelemään sellaisista termeistä kuin koko ajan ja useita kertoja päivässä. Tässä kontekstissa ne tarkoittaa samaa mutta viimeisin on lähinnä tarkennus. Jos olen vaikka lenkillä ja yritän nauttia kauniista kesä päivästä niin huomaan jossain kohtaa ajatusteni liidelleen takaisin elämäni ongelma kohtiin ja rahattomuus on yksi niistä. Tuossa vaikka esimerkki. Ja minun tilanteessani on kyse siitä että minä en voi tehdä asialle sen enempää kuin tällä hetkellä kykenen, mutta se ei minusta ole syy jättää minua kärsimään asian kanssa. Olen alennetulla toimeentulotuella (40%) ja liian harmaalla alueella että minulle annettaisiin sairauden perusteella eläkettä. Säästäpä siinä kaikista pienimmästä tuesta mitä Suomessa annetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu siitä että köyhällä ei ole vaihtoehtoja ja ketju on täynnä säästövinkkejä. Nii-in, köyhän on pakko säästää, ei ole vaihtoehtoja toimia toisin tai vaikka olla ajattelematta sitä rahaa kuukauden ajan. Koko hemmetin ajan on ajateltava sitä rahaa, budjetointia, säästöä, kaupantarjouksia jne jne jne. Se jolla on rahaa voi ajatella että ok, otan rennommin tämän kuun ja taas seuraavassa elän tiukemmin koska säästän asiaan x tai mitä hyvänsä.
Tervetuloa aikuisuuteen ja oikeaan elämään. Vain lasten ja maailmassa 1% rikkaista ei tarvitse ajatella rahankäyttöä.
Kyse ei todellakaan ole "aikuisuudesta". Miksi tuet yhteiskuntaa joka ottaa sinulta aikaa pois perheen ja lapsien luota sekä pois itsesi kehityksestä ihmisenä ja pakottaa sinut keskittymään pelkkään rahaan? Minä myönnän että minun ei tarvinnut lapsena nuorena ajatella rahaa ja silloin olinkin hyvin innovatiivinen ja energinen. Nyt elämä on pelkkää selviytymistä ja Aö on laskenut kuin lehmän häntä.
Koska jos lakkaamme tukemasta, meille ei koskaan synny yhteiskuntaa, jossa ihmisen työtä ei enää tarvita. Koko ajan kuitenkin olemme menossa sitä päivää kohti, jolloin robotit tekevät niin sydänleikkaukset, syöttävät vanhukset, oepttavat lapset, siivoavat kodit kuin tekevät kaiken muunkin ja ihmiset voivat keskittyä työnteon sijasta kaikkeen mukavampaan. Mutta tuota unelmien yhteiskuntaa ei synny ilman ihmisen työtä. Itse en tule näkemään unelmien yhteiskuntaa, koska olen jo liian vanha. Tuskin tulet sinäkään, mutta toivoa on, että jo lapsenlapsesi näkevät.
Jos köyhyydestä nouseminen ja raha-asioiden hallitseminen on niin kertakaikkisen helppoa ja yksinkertaista, niin miksi meillä on satoja tuhansia maksuhäiriömerkintäisiä ihmisiä ja lähes miljoona köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin minä säästän:
- Ostan wc paperit tarjouksesta mahdollisimman isoissa paketeissa, mutta sen kokoisissa että jaksan ne kantaa (ainoastaan todella ison silloin jos joku tuttava käy kaupassa ja saan kyydin, en omista autoa)
- Ostan pyykinpesu tarvikkeet aina tarjouksesta ja niin, että varalta on 2 pakettia ylimääräisenä odottamassa käyttöä. Näin jos tulee tiukka kuukausi, ei tarvitse huolehtia onko varaa tarpeelliseen. Sama pätee myös tiskinpesu tarvikkeissa, aina on ylimääräisiä purkkeja kaapeissa ja ostettu tarjouksista. Ostin kerran 10 eurolla tiskiainetta, kun 1L sai 1eurolla. Sitäpä on tässä käytetty miltei vuosi.
- Budjetti ruokaostoksille viikkoa kohden. Tarjouksista ostan pajon linssejä, papuja, herneitä ym kaappiin pahojen päivien varalle.
- Vältän punaisia lappuja. Miksi? Koska jos en ole juuri sitä tuotetta ostamassa, kulutan enemmän rahaa ostaessani punaisen lapun tuotteita kun jättäisin ostamatta. Myös mielummin ostan ruokaa niin, että se kestää 3pv+ kuin että olisi menossa pahaksi alle tuon päivämäärän.
- Katson ostaessani kilohintoja.
Periaatteessa ostan todella paljon tarjouksista ja niin, että varmistan säästäväni ostaessani tarjouksissa olevia tuotteita. Pyykinpesulaatikot ovat suunnilleen 5e/paketti, tarjouksessa saa 3.9e, näin säästän 1.1e pakettia kohden. Tuo on varmaan pieni määrä, mutta jos samalla suunnittelulla säästää vessapapereista, tiskiaineista, naistentarvikkeista ymymym se määrä yllättäen kasvaa moniin kymppeihin.
On aina hyvä ostaa varalle, eikä pelkästään juuri sille kuukaudelle.
Jos on joka kuukausi samat tulot, niin silloin ei välttämättä voi ostaa tarjouksesta sitä isompaa satsia. Rahat kun on budjetoitu sen mukaan mitä voi päivässä käyttää. Muuten ihan hyvä ajatus, jos on vähän ekstraa.
Niinpä. Isojen erien ostaminen ja tarjouksiin tarttuminen on juuri sitä liikkumavaraa, mitä säästäväisillä ei-köyhillä on. Omassa budjetissa taas mennään kädestä suuhun epäsäännöllisten tulojen varassa, joten tarjoustuote tai varastoon ostettu juttu on aina muualta pois ja keskiössä on aina pärjääminen juuri nyt. Ikävää.
Miten minä olen aikoinaan tt-tuella ollessani kyennyt tällä samalla rahamäärällä ostamaan kuten olen ylhäällä kirjoittanut ja muut eivät? Ja olen myös yhä köyhä, vaikka en tt-tuella ole.
Minäkin olen joinakin kuukausina pystynyt hyödyntämään tarjouksia tuolla tavalla toimeentulotuella, ja lasken aina kappalehinnat, ostan varastoa tarvikkeista, joita käytän säännöllisesti. Silti välillä tulee sellaisia yllättäviä menoja, että mennään aivan kädestä suuhun ja ne varastotkin tyhjenevät. Menee pitkään, että pääsee taas tasapainoon. Toimeentulotuessa ei ole joustonvaraa.
Jos saan kysyä, mitä nämä yllättävät menot ovat?
Eikö ole jännä, että näitä yllättäviä menoja tulee aina vain persaukisille? Olen 39 eikä minulle ole tähän ikään mennessä tullut yhtään sellaista menoa johon en olisi varautunut.
Normaali ihminen varautuu siihen että silloin tällöin sairastutaan, kodinkoneet hajoilee, autoa pitää huoltaa ja kiveniskemä tuulilasi vaihtaa jne. Voisin kuvitella että joku vesivahinko tai tulipalo on yllättävä meno, mutta senkin sitten yleensä vakuutus valtaosin korvaa.
Noin muuten yllättävät menot kertoo vain siitä että ihminen ei ymmärrä mitkä on ihan normaaleja, mutta harvemmin toistuvia menoja.
t: minimisairaspäivärahasta säästävä
Minulle oli yllättävä meno melkein puolen vuoden sairausloma, josta palkallista aikaa oli vain neljä viikkoa. Siihen päälle lasku yli viikon sairaalassa olosta, monesta polikäynnistä ja satojen eurojen lääkemenot. Onneksi minulla oli säästöjä vaikka ei ne ihan riittäneet, kun viimeisimmät Kelan päivärahat tuli myöhässä. Jos sairastuminen olisi tullut vuotta aikaisemmin, en olisi selvinnyt taloudellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuluttaminen ei tee onnelliseksi, mutta ei tee myöskään kituuttaminen.
Joka päivä ei tarvitse herkutella, mutta onnea tuo myös sekään, että ei voi herkutella koskaan.
Tää on taas tätä: vapaaehtoisesti nuukaileva ja elämäniloista nauttimaton ihminen kehuu elämäntyyliään.
Mutta kun me ihmiset ollaan erilaisia.
Jollekin nuukailu tuo suurta onnea ja tyytyväisyyttä, jos on sen luonteinen.
Mutta joillekin (aika monelle, uskon) jokapäiväinen kituuttamine tuo suurta ahdistusta, masennusta ja elämänilon menetystä.
Joku kysyi, miksi köyhät ei vaan tapa itseään.
No miksei? kuka tietää kuinka monta on niin tehnytkin.
Ja aina vaan enemmän kun köyhät ihmiset koko ajan ajetaan ahtaammalle ja syyllistetään.
Kun minä en kaipaa sitä juustoa niin miksi sinäkään kaipaat...
Kun minäkin säästän 200 euron kuukausitulosta niin mikset sinäkään...
Miksi sitä rahaa nyt täytyy koko ajan ajatella, miksei vaan budjetoi kuten minäkin....
Kyllä se raha riitttää kun vaan osaa käyttää sitä oikein...
Mikset vaan nauti niistä ilmaisista asioista kun minäkään en käytä rahaa mihinkään...
Miksi puhutaan hyväosaisista ihan kun asiaan ei voisi itse vaikuttaa? Vammat, sairaudet ja muut oikeat syyt ovat asia erikseen, mutta nämä ei koske suurta osaa vähävaraisista.
Itse olen hyvässä palkkatyössä siksi, että näin VALTAVASTI vaivaa koko nuoruuteni saavuttaakseni sen missä nyt olen! Tuntuu pahalta, kun tälle ei tunnuta antavan arvoa.
Opiskelin yliopppilastutkinnon jälkeen (silloiselta epämuodikkaalta) tekniikan alalta itselleni DI:n paperit. Opiskelu ei ollut hauskaa, mutta ainoa vaihtoehto koska halusin satsata tulevaan. Opintojen ohessa tein erilaisia hanttihommia, välillä myös ilmaiseksi, kartuttaakseni työkokemusta. Olin myös mukana erilaisissa luottamustehtävissä ihan vain siksi että ”näyttää hyvältä cv:ssä”.
Valmistuin 25 vuotiaana ja sain heti omalta alaltani töitä. Etenin hiljalleen ja nyt 10v myöhemmin joudun kuuntelemaan miten olen hyväosainen :D turha kuvitella että saavutukseni olisi jotenki kultalusikassa ojennettu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä keskustelut menee nopeasti aina ihan turhanpäiväisiksi. Kaikki vaan vänkää omaa mielipidettään jääräpäisesti. Yhtä hedelmällistä kuin katsoa Kosken ja Tikkasen "keskustelua". Kukaan ei myönnä että olisi mitään tehtävissä ja toiset vaan jatkaa neuvojen antamista. Kai Suomessa on lähdettävä aina siitä, että kukaan ei voi itse vaikuttaa omaan elämäänsä mitenkään, mikään ei ole oma vika eikä mikään myöskään ole oma saavutus tai ansio. Päin helvettiähän tämä maa on menossa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi puhutaan hyväosaisista ihan kun asiaan ei voisi itse vaikuttaa? Vammat, sairaudet ja muut oikeat syyt ovat asia erikseen, mutta nämä ei koske suurta osaa vähävaraisista.
Itse olen hyvässä palkkatyössä siksi, että näin VALTAVASTI vaivaa koko nuoruuteni saavuttaakseni sen missä nyt olen! Tuntuu pahalta, kun tälle ei tunnuta antavan arvoa.
Opiskelin yliopppilastutkinnon jälkeen (silloiselta epämuodikkaalta) tekniikan alalta itselleni DI:n paperit. Opiskelu ei ollut hauskaa, mutta ainoa vaihtoehto koska halusin satsata tulevaan. Opintojen ohessa tein erilaisia hanttihommia, välillä myös ilmaiseksi, kartuttaakseni työkokemusta. Olin myös mukana erilaisissa luottamustehtävissä ihan vain siksi että ”näyttää hyvältä cv:ssä”.
Valmistuin 25 vuotiaana ja sain heti omalta alaltani töitä. Etenin hiljalleen ja nyt 10v myöhemmin joudun kuuntelemaan miten olen hyväosainen :D turha kuvitella että saavutukseni olisi jotenki kultalusikassa ojennettu...
Toivon sinulle voimia selviytyäksesi raskaasta elämästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi puhutaan hyväosaisista ihan kun asiaan ei voisi itse vaikuttaa? Vammat, sairaudet ja muut oikeat syyt ovat asia erikseen, mutta nämä ei koske suurta osaa vähävaraisista.
Itse olen hyvässä palkkatyössä siksi, että näin VALTAVASTI vaivaa koko nuoruuteni saavuttaakseni sen missä nyt olen! Tuntuu pahalta, kun tälle ei tunnuta antavan arvoa.
Opiskelin yliopppilastutkinnon jälkeen (silloiselta epämuodikkaalta) tekniikan alalta itselleni DI:n paperit. Opiskelu ei ollut hauskaa, mutta ainoa vaihtoehto koska halusin satsata tulevaan. Opintojen ohessa tein erilaisia hanttihommia, välillä myös ilmaiseksi, kartuttaakseni työkokemusta. Olin myös mukana erilaisissa luottamustehtävissä ihan vain siksi että ”näyttää hyvältä cv:ssä”.
Valmistuin 25 vuotiaana ja sain heti omalta alaltani töitä. Etenin hiljalleen ja nyt 10v myöhemmin joudun kuuntelemaan miten olen hyväosainen :D turha kuvitella että saavutukseni olisi jotenki kultalusikassa ojennettu...
Valitettavasti joudun kertomaan sinulle, että tälle ei täällä anneta mitään arvoa. Olet kultalusikka suussa syntynyt rikkaan perheen lapsi, joka ei ole mitään oikeaa kokenut elämässään. Oikeasti en ole tätä mieltä, vaan minusta on aina mahtavaa jos ihminen työtä tekemällä pystyy nousemaan "hyväosaiseksi". Yrittämistä ei tässä maassa arvosteta, vaan kaikki on valmiina elämässä jo syntymässä, joko hyvä- tai huono-osaisuus. Ihmiset vielä perustelevat omia valintojaan sillä että yhteiskunta ei pyöri ilman pienipalkkaisten työpanosta, mikä on totta, mutta kukaan ei ole heitä pyytänyt tätä uhrausta omassa elämässä tekemään. Sairaat ja eläkeläiset ovat asia erikseen, mutta eläkeiän tuloja voi miettiä jo työikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Jos köyhyydestä nouseminen ja raha-asioiden hallitseminen on niin kertakaikkisen helppoa ja yksinkertaista, niin miksi meillä on satoja tuhansia maksuhäiriömerkintäisiä ihmisiä ja lähes miljoona köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevaa?
Koska ihmiset ei osaa tai ole kiinnostuneita. Talouden hoitamisessa ei ole mitään vaikeaa, ei vaadi edistyksellistä matematiikkaa tai muitakaan erityistaitoja. Tiedän paljon työssäkäyviä, keskituloisia ihmisiä jotka eivät tiedä mihin heidän rahat menee ja ostavat jatkuvasti jotain uutta ja "tarpeellista". Kun uusi laukku on ostettu, pitääkin hankkia uudet sohvatyynyt. Sitten blogissa oli hieno lipasto, se pitää ostaa että sinne voi laittaa uuden laukun ja tyynyt. Tämä jatkuu loputtomiin, kunnes muotiin tulee tavaroiden karsiminen ja sitten annetaan pois iloa tuottamattomia asioita ja ostetaan uudet ihanat tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä lukiessa tajuaa hyvin vallitsevan asenneilmapiirin. ”Ihan sama jos joku nauttii köyhäilystä mut mun kuuluis saada nauttia elämästä ja kuluttaa paljon rahaa! Oli raha sitten itse tienattua tai muiden veroista” ”harrastukset ja tekeminen ei voi olla kivaa jos se ei maksa!” ”Niillä joilla menee hyvin ei ole oikeutta mielipiteeseen” ”mun köyhyys on muiden syytä” ”elämä on onnetonta jos ei joka päivä voi ostaa jotain”
Kaava on aika selkeä... En yhtään ihmettele jos näillä eväillä ei pääse loukusta ulos. Ja se jos jokin on sääli kun elämästä vois ihan hyvin nauttia ja edetä jos ei jäis syyttelemään muita kaikesta
Vierailija kirjoitti:
Sehän onkin juuri suurta vapautta tuovaa, että voi budjetoida menonsa ja tietää, että budjetti on riittävä tai jos tulee jotain muutoksia, niin budjetissa on väljyyttä. Silloinhan juuri voi raha-asiat unohtaa ja keskittyä muuhun elämiseen.
Mutta itsellä on juuri se tilanne, että kun eläke tulee niin kun maksan asumisen ja muut pakolliset menot, niin silti jää laskuja maksamatta ja tiedän jo valmiiksi, että joudun siirtämään ja neuvottelemaan maksuaikaa ja loppukuulle jää erittäin vähän rahaa.
Koska säästän voimiani ja haluan olla ajattelematta rahaa muutaman päivän, soitan esimerkiksi viikon päästä ja neuvottelen seuraavista pakollisista laskuista.
Sitten tarkistan taas rahatilanteen ja totean, että nyt taas sitten alkaa se pakkokuuri olla ostamatta mitään ylimääräistä.
Siitäkään eivät hyväosaiset tiedä mitään mikä energiamäärä ja nöyryytys köyhältä ihmiseltä (jos on lupa sanoa itseään ihmiseksi) on jonottaa ja odotella linjoilla (nykyään tosi kauan) ja miettiä minkähänsorttinen asiakaspalvelija tällä kertaa minulle vastaa.
Ikuisuuden odottelun jälkeen usein alkaa pompotus toiselta toiselle, usein ynseille ja ylimielisille, ja selittää sama asia moneen kertaan.
Monesti kuulee tuon neuvon, mitä muuallakin: helpoimmalla pääsee kun maksaa laskut ajoissa tms.
Sanoin usein, että kuule, jos se olisikin niin yksinkertaista niin kuvitteleeko joku, että huvikseni täällä henkilökohtaisia asioitani selvitän. Maksaisin ne ilomielin ja riemulla.
Minulla on tilanne se, että eläke riittää juuri siihen toimeentulorajalle, joten periaatteessa elän joka kuukausi tt-tuen kokoisella summalla, mutta joudun huolehtimaan maksut omasta pussista, tosin tulee pieni asumistuki.
Olen monesti miettinyt, että paljon helpommalla pääsisin kun olisin niin pienituloinen, että Kela maksaisi asumisen, sähkön jne. ja itse maksaisin vain muut omat kuluni. Silloin myös olisi aina valmiina tt-hakemus, että jos tulee joku suuri sairauskulu tms. niin ei tarvitse tehdä uutta toimeentukihakemusta, joka ensimmäisellä tai satunnaisella kerralla on työläs ja vaatii paljon liitteitä, odottelua ja myös sen myönteisen päätöksen, mikä ei ole koskaan varma.
Ei budjetointia tarvitse ne, joiden rahat riittävät muutenkin. Budjetointia tarvitsevat ne, joilla on rahojensa riittävyyden kanssa ongelmia. Fiksu ihminen toki budjetoi, vaikka ei tarvitsisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu siitä että köyhällä ei ole vaihtoehtoja ja ketju on täynnä säästövinkkejä. Nii-in, köyhän on pakko säästää, ei ole vaihtoehtoja toimia toisin tai vaikka olla ajattelematta sitä rahaa kuukauden ajan. Koko hemmetin ajan on ajateltava sitä rahaa, budjetointia, säästöä, kaupantarjouksia jne jne jne. Se jolla on rahaa voi ajatella että ok, otan rennommin tämän kuun ja taas seuraavassa elän tiukemmin koska säästän asiaan x tai mitä hyvänsä.
Tervetuloa aikuisuuteen ja oikeaan elämään. Vain lasten ja maailmassa 1% rikkaista ei tarvitse ajatella rahankäyttöä.
Kyse ei todellakaan ole "aikuisuudesta". Miksi tuet yhteiskuntaa joka ottaa sinulta aikaa pois perheen ja lapsien luota sekä pois itsesi kehityksestä ihmisenä ja pakottaa sinut keskittymään pelkkään rahaan? Minä myönnän että minun ei tarvinnut lapsena nuorena ajatella rahaa ja silloin olinkin hyvin innovatiivinen ja energinen. Nyt elämä on pelkkää selviytymistä ja Aö on laskenut kuin lehmän häntä.
Miten niin pakottaa keskittymään pelkkään rahaan? Itselläni on tasan tarkkaan tiedossa paljonko kuussa menee rahaa mihinkin asiaan ja aikaa on yllin kyllin perheelle, työlle, harrastuksille ja jopa aivottomalla tvn katselulle.
No sitten emme edes puhu samasta asiasta. Tosin aivottomalla tvn katsellulla lähinnä vahvistat sitä käsitystä että yhteiskunnan jäsen on parhaimpinaan tyhjäpäänä. Minulle rahattomuus on jokapäiväistä selviytymistä ja siksi en pysty nauttimaan edes pienistä asioista, vaan ajatukset palaavat taloustilanteeseen päivän mittaan useaan kertaan. Se ei minusta ole mitään elämää vaan tosiaan pelkkää pinnan päällä pyristelyä.
Osasitpa tarttua yhteen humoristiseen kohtaan kommentissani ja pönkittää sillä omaa ajatusmalliasi. Meidän ero on siinä että minä seuraan rahojani ja teen asioille jotain, kun taas sinä mietit rahoja koko ajan tekemättä mitään. Alkuperäisessä kommentissa sanottiin että rahaa pitää miettiä koko ajan ja nyt yhtäkkiä vain "useita kertoja". Kumpi on totta? Rahan miettiminen päivittäin ei ole mitenkään ihmeellistä. Mutta toisaalta kun köyhiltä tivataan sitä rahasummaa joka riittäisi, ei sellaista ikinä saa vaan lähinnä jotain "niin että riittää asumiseen ja elämiseen ja voi ostaa joskus jotain kivaa ja hemmottelua ja jää säästöönkin eikä tarvitse koko ajan miettiä että mihin on varaa". Kuka muka elää tuolla tavalla?
Käsittääkseni valtaosa ainakin työssäkäyvistä ihmisistä elää noin. Suurin osa voi mennä kauppaan ostamaan esim. uuden talvitakin tai uudet kengät tarvittaessa ilman, että pitää miettiä onko siihen varaa. Eri asia on sitten jo, jos puhutaan vaikka jostain tonnin maksavasta takista.
Suurin osa voi myös mennä säännöllisesti kampaajalle tai hierojalle ilman, että talous kaatuu. Aika monet näyttävät myös matkustavan jatkuvasti. Kaikesta päätellen heillä siis on siihen varaa.
Ja itse voin kyllä sanoa aika tarkkaan millä summalla tulisin hyvin toimeen. Se on 1000-1100/kk, nettona. Siis säännöllistä tuloa, ei vain joskus. Nykyisin saan vajaat 900 ja se on liian vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi puhutaan hyväosaisista ihan kun asiaan ei voisi itse vaikuttaa? Vammat, sairaudet ja muut oikeat syyt ovat asia erikseen, mutta nämä ei koske suurta osaa vähävaraisista.
Itse olen hyvässä palkkatyössä siksi, että näin VALTAVASTI vaivaa koko nuoruuteni saavuttaakseni sen missä nyt olen! Tuntuu pahalta, kun tälle ei tunnuta antavan arvoa.
Opiskelin yliopppilastutkinnon jälkeen (silloiselta epämuodikkaalta) tekniikan alalta itselleni DI:n paperit. Opiskelu ei ollut hauskaa, mutta ainoa vaihtoehto koska halusin satsata tulevaan. Opintojen ohessa tein erilaisia hanttihommia, välillä myös ilmaiseksi, kartuttaakseni työkokemusta. Olin myös mukana erilaisissa luottamustehtävissä ihan vain siksi että ”näyttää hyvältä cv:ssä”.
Valmistuin 25 vuotiaana ja sain heti omalta alaltani töitä. Etenin hiljalleen ja nyt 10v myöhemmin joudun kuuntelemaan miten olen hyväosainen :D turha kuvitella että saavutukseni olisi jotenki kultalusikassa ojennettu...
Valitettavasti joudun kertomaan sinulle, että tälle ei täällä anneta mitään arvoa. Olet kultalusikka suussa syntynyt rikkaan perheen lapsi, joka ei ole mitään oikeaa kokenut elämässään. Oikeasti en ole tätä mieltä, vaan minusta on aina mahtavaa jos ihminen työtä tekemällä pystyy nousemaan "hyväosaiseksi". Yrittämistä ei tässä maassa arvosteta, vaan kaikki on valmiina elämässä jo syntymässä, joko hyvä- tai huono-osaisuus. Ihmiset vielä perustelevat omia valintojaan sillä että yhteiskunta ei pyöri ilman pienipalkkaisten työpanosta, mikä on totta, mutta kukaan ei ole heitä pyytänyt tätä uhrausta omassa elämässä tekemään. Sairaat ja eläkeläiset ovat asia erikseen, mutta eläkeiän tuloja voi miettiä jo työikäisenä.
Ohis, mutta itse en hyväosaisena kuvittele, että oma menestykseni olisi täysin ja pelkästään kovan työn tulos, vaan myönnän ihan suoraan olleeni myös onnekas. Lisäksi olen kiitollinen kaikille pienipalkkaista työtä tekeville, koska ilman heitä (siivoojat, päiväkodin työntekijät jne.) oma työskentelyni ei olisi mahdollista - ja he työskentelevät myös kovasti leipänsä eteen! Oma lapsuuteni meni köyhässä perheessä jatkuvaa puutetta kokien, joten sympatiani ovat pienituloisten puolella.
Kyllä tässä maassa saa menestyä, mutta empatia heikompia kohtaan sekä tietoisuus omasta etuoikeudesta olisi hyvä säilyttää.
Vierailija kirjoitti:
Miksi puhutaan hyväosaisista ihan kun asiaan ei voisi itse vaikuttaa? Vammat, sairaudet ja muut oikeat syyt ovat asia erikseen, mutta nämä ei koske suurta osaa vähävaraisista.
Itse olen hyvässä palkkatyössä siksi, että näin VALTAVASTI vaivaa koko nuoruuteni saavuttaakseni sen missä nyt olen! Tuntuu pahalta, kun tälle ei tunnuta antavan arvoa.
... Etenin hiljalleen ja nyt 10v myöhemmin joudun kuuntelemaan miten olen hyväosainen :D turha kuvitella että saavutukseni olisi jotenki kultalusikassa ojennettu...
Tämä!
Itse olen syntynyt hyväosaiseksi. Ex oli kunnollisesta mutta köyhästä perheestä. Kaikki 4 lasta hankkivat kunnon ammatit ja ovat menestyneet työelämässä oikein hyvin. MUTTA! Neljästä kolme on opiskeluaikana jakanut mainoksia, siivonnut, tehnyt hanttihommia ja myös oman alan ilmaisia aputöitä, että sai jalkaa oven väliin. Se neljäs hankki työn puolustusvoimien kautta ja pääsi nopeasti tienaamaan.
Perheen lapset ovat myös jokainen auttaneet toisiaan taloudellisesti, kun on ollut tarvis. Isä ja äiti eivät ole voineet, mutta juureksia ym ovat laittaneet opiskelijoiden mukaan kun ovat kotona käyneet. Nykyään lapset avustavat vanhempia ja mm. maksavat asunnon rempat, aurauksen talvella ym.
Nykyisten ammattien takia (2*DI, inssi ja lääkäri) tulee heillekin näitä helppohan se on -kommentteja. Ja se on todella väärin se!
Köyhyys on varmasti kurjaa, mutta tuskin kukaan köyhä tarvitsee köyhyyteensä mitään erityistä ymmärtämistä muilta kuin niiltä, joilta kaipaavat vertaistukea eli toisiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos köyhyydestä nouseminen ja raha-asioiden hallitseminen on niin kertakaikkisen helppoa ja yksinkertaista, niin miksi meillä on satoja tuhansia maksuhäiriömerkintäisiä ihmisiä ja lähes miljoona köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevaa?
Se että joku asia ei kiinnosta ihmisiä, ei tarkoita että se olisi vaikea. Se taas miksi omien asioiden hoito ja siten oman elämän helpottaminen ja hallinta ei kiinnosta ihmisiä, on paradoksaalista. Ehkä yhteiskunnan turvaverkon kyydissä on vaan niin kiva kölliä.
Vierailija kirjoitti:
Sehän onkin juuri suurta vapautta tuovaa, että voi budjetoida menonsa ja tietää, että budjetti on riittävä tai jos tulee jotain muutoksia, niin budjetissa on väljyyttä. Silloinhan juuri voi raha-asiat unohtaa ja keskittyä muuhun elämiseen.
Mutta itsellä on juuri se tilanne, että kun eläke tulee niin kun maksan asumisen ja muut pakolliset menot, niin silti jää laskuja maksamatta ja tiedän jo valmiiksi, että joudun siirtämään ja neuvottelemaan maksuaikaa ja loppukuulle jää erittäin vähän rahaa.
Koska säästän voimiani ja haluan olla ajattelematta rahaa muutaman päivän, soitan esimerkiksi viikon päästä ja neuvottelen seuraavista pakollisista laskuista.
Sitten tarkistan taas rahatilanteen ja totean, että nyt taas sitten alkaa se pakkokuuri olla ostamatta mitään ylimääräistä.
Siitäkään eivät hyväosaiset tiedä mitään mikä energiamäärä ja nöyryytys köyhältä ihmiseltä (jos on lupa sanoa itseään ihmiseksi) on jonottaa ja odotella linjoilla (nykyään tosi kauan) ja miettiä minkähänsorttinen asiakaspalvelija tällä kertaa minulle vastaa.
Ikuisuuden odottelun jälkeen usein alkaa pompotus toiselta toiselle, usein ynseille ja ylimielisille, ja selittää sama asia moneen kertaan.
Monesti kuulee tuon neuvon, mitä muuallakin: helpoimmalla pääsee kun maksaa laskut ajoissa tms.
Sanoin usein, että kuule, jos se olisikin niin yksinkertaista niin kuvitteleeko joku, että huvikseni täällä henkilökohtaisia asioitani selvitän. Maksaisin ne ilomielin ja riemulla.
Minulla on tilanne se, että eläke riittää juuri siihen toimeentulorajalle, joten periaatteessa elän joka kuukausi tt-tuen kokoisella summalla, mutta joudun huolehtimaan maksut omasta pussista, tosin tulee pieni asumistuki.
Olen monesti miettinyt, että paljon helpommalla pääsisin kun olisin niin pienituloinen, että Kela maksaisi asumisen, sähkön jne. ja itse maksaisin vain muut omat kuluni. Silloin myös olisi aina valmiina tt-hakemus, että jos tulee joku suuri sairauskulu tms. niin ei tarvitse tehdä uutta toimeentukihakemusta, joka ensimmäisellä tai satunnaisella kerralla on työläs ja vaatii paljon liitteitä, odottelua ja myös sen myönteisen päätöksen, mikä ei ole koskaan varma.
Mitä nämä mystiset laskut monikossa on, joita sinulle tulee ihan joka kuukausi? Useimmilla ihmisillä on välttämättömiä menoja a) vuokra tai yhtiövastike, b) sähkö, c) puhelin+netti ja d) vakuutukset. Toistuvat täsmälleen saman suuruisina kuukaudesta toiseen. Neljä laskua siis. Ei siinä paljon siirreltävää ole.
Jos sinulle tulee ihan joka kuukausi joku lasku mikä pitää siirtää, teet jotain väärin. Vaikka kävisi joka kuukausi lääkärissä, ei siitäkään tarvitse maksaa kuin kolme kertaa vuodessa, ainakaan täällä, tai sitten isompi kertamaksu. Lääkemaksut ei tule laskulla, joten niistä et voi puhua.
Todennäköisesti nämä laskusi ovat jotain menoja mistä voisit aivan hyvin luopua.
Ehkä se on juuri sitä äo:n laskemista että ei tajua, että sähkölasku joka tulee kolmen kuukauden välein tai vakuutuslasku joka tulee kerran vuodessa tulee aina kolmen kuukauden välein tai kerran vuodessa. En itse myöskään ymmärrä mitä nämä yllättävät menot on, paitsi ehkä lääkäri- tai lääkemenoja, mutta jos niihin ei ole varaa voi hakea toimeentulotukea.