Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Köyhyydessä pahinta ei ole ruoasta ja vapaa-ajasta säästäminen vaan se, ettei ole valinnanvaraa

Vierailija
03.06.2018 |

Tämä ajatus on vaivannut minua siitä asti, kun tapasin erään sosiaalipuolen työntekijän muilla asioilla ja tulin maininneeksi siitä, kuinka jatkuva rahattomuus lannistaa ja passivoi. Ja sain vastaukseksi tyypilliset neuvot: lapset eivät tarvitse huvipuistoja vaan puistoretket eväiden kera riittävät, että Prismasta saa edullisesti punalapullista ruokaa iltaisin ja kuinka itse tekemällä säästää ruoasta. Hän kuulemma itsekin ostaa alennushintaisia tuotteita.

Mutta kun se on niin, että on ihan eri asia elää säästäväisesti kuin elää köyhyysrajalla. On eri asia ostaa punalaputettua sisäfileetä seuraavan päivän ruoaksi ex tempore kuin metsästää halvimpia kilohintoja ja laskea, miten saa alennusjauhelihasta mahdollisimman monen päivän ruoat. On eri asia leipoa lasten kanssa sämpylöitä vaihtelun vuoksi viikonlopun brunssin sijaan kuin leipoa niitä sen takia, ettei kaapissa ole muuta kuin sämpyläainekset. On eri asia skipata maksulliset huvit omasta tahdosta ja lähteä eväiden kanssa metsään, puistoon tai kirjastoon kuin mennä sinne samalle eväsretkelle viisi vuotta putkeen, koska ei voi muutakaan.

On eri asia säästää rahaa matkaa varten tai sukanvarteen kuin säästää rahaa, koska on pakko.

Oman tunnelin päässä alkaa näkyä hiljalleen valoa vakityöpaikan vuoksi, mutta siitä huolimatta en tule koskaan unohtamaan sitä, kuinka näköalattomaksi köyhyys tekee ja kuinka kapeaksi elämä käy, kun ei ole rahaa kuin kaikista välttämättömimpään. Minun suustani ei tule koskaan lipsahtamaan mitään "jätä erikoiskahvit väliin"-säästövinkkejä, kun minulla itselläni ei ole ollut vuosikausiin mahdollista tavata ystäviä kahvilassa edes tavallisen kahvikupillisen ääressä.

Kaiken lisäksi tutkitusti juuri jatkuva niukkuudessa eläminen on kaikista pahinta ja aiheuttaa valitettavasti sitä, että rahat tuhlataan silloin kun sitä on - köyhä siis käyttää veronpalautukset uuteen telkkariin osakesijoittamisen sijaan, koska ei pysty luottamaan tulevaisuuteen ja siihen, että rahaa ja muita resursseja olisi huomennakin. Ei tämä tietenkään koske kaikkia köyhiä tai pienituloisia, mutta tutkitusti kuitenkin monia. On yksinkertaisesti helpompi laittaa rahaa sinne sukanvarteen tai osakkeisiin, jos ei ole joutunut kokemaan vuosikausien niukkuutta elämän perusasioissa.

Kommentit (548)

Vierailija
41/548 |
04.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kirjoittaa asiaa. Itselläni on asiat ihan hyvin enkä todellista köyhyyttä ole mielestäni kokenut. On todellakin erilaista säästellä omasta valinnasta kuin siksi, ettei kerta kaikkiaan ole muita vaihtoehtoja ja pienikin lipsuminen saisi ongelmiin. Vaikka monissa tilanteissa eläisi samoin, liikkumavara taloudessa auttaa. Esimerkki keväältä: Olin löytänyt lapselle kirpparilta kengät liikuntatunnille. Ajattelin, että niillä hän pärjää, mutta edellisenä iltana huomattiinkin, ettei niitä voinutkaan käyttää. Voitiin hypätä autoon ja ajaa Prismaan tietoisena siitä, että voin ottaa lapselle mitkä tahansa kaupasta viime hetkellä löytyvät kengät ajautumatta ongelmiin. Vaikka ylimääräinen rahanmeno harmitti, kengät oli kuitenkin mahdollista ostaa. Ne löytyneet kengät maksaneet kuin pari kymppiä, mutta jo lähtiessäni tiesin, että lapsi ei jää ilman kenkiään vaikka olisivat olleet paljon kalliimmatkin, eli stressaamisen sijaan saatoin ottaa reissun ylimääräisenä kivana ilta-ajeluna.

Tuo on juuri se, mitä hyväosaiset eivät tajua. On todella vaikea säästää vähästä, koska joutuu aivan koko ajan miettimään, miten sillä vähällä pärjätä normaalista arjesta. Pää täyttyy vain siitä, miten tulla toimeen tässä hetkessä. Mitä enemmän on liikkumavaraa, sitä helpompi on miettiä pitemmän tähtäimen ratkaisuja ja suunnitella tulevaisuutta. Mieli ei mene sellaiseksi putkiajatteluksi, jossa pää on vain täynnä sitä, miten pärjää tästä päivästä, tästä viikosta ja tästä kuukaudesta. 

Tuohon auttaa budjetointi. Tekee siis budjetin vuodeksi kerrallaan. Siitä näkee, paljonko on missäkin kuussa varaa laittaa mihinkin ja miten paljon on jossain kuussa saatava säästöön, jotta pystyy maksamaan muutaman kuukauden päästä tulevan laskun, lapsen talvikengät tms. Ja kuinka paljon voi käyttää päivässä ruokaan ja muihin oäivittäistavaroihin.  Ei tarvitse koko ajan miettiä, miten selviää tästä pävästä, tästä viikosta ja tästä kuukaudesta, kun tietää, kuinka paljon rahaa voi tänään käyttää. Olen ollut pienituloinen yh ja budjetti auttoi todella hyvin ennakoimaan asioita. Onhan siinä tietysti omat murheensa, kun rahaa on lompakossa nyt, mutta tietää, ettei sitä voi käyttää ylimääräiseen, koska se tarvitaan myöhemmin. Mulla on edelleenkin vuosibudjetti, vaikka en olekaan enää pienituloinen.

Mitä sä et edellisistä viesteistä ymmärtänyt? Tuollahan sanottiin, että "pienikin lipsuminen saattaa aiheuttaa ongelmia". Eli juuri siitä suunnitelmasta ja budjetista lipsuminen. Ymmärrätkö? 

Väittäisin että alle neljäsosalla köyhistä on minkäänlaista budjettia. Budjetti ei tarkoita sitä että sanoo että kaikki menee mitä tuleekin, mihinkään ei ole varaa. Suurin osa ihmisistä ei ole lainkaan tietoisia siitä mihin heidän rahat menee, jos olisi niin aika monella olisi parempi taloustilanne. Sehän tässä just ärsyttääkin välillä jos työtön yh-äiti saa puolitoista tonnia tukia ja mihinkään ei kuitenkaan ole varaa.

Vierailija
42/548 |
04.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kirjoittaa asiaa. Itselläni on asiat ihan hyvin enkä todellista köyhyyttä ole mielestäni kokenut. On todellakin erilaista säästellä omasta valinnasta kuin siksi, ettei kerta kaikkiaan ole muita vaihtoehtoja ja pienikin lipsuminen saisi ongelmiin. Vaikka monissa tilanteissa eläisi samoin, liikkumavara taloudessa auttaa. Esimerkki keväältä: Olin löytänyt lapselle kirpparilta kengät liikuntatunnille. Ajattelin, että niillä hän pärjää, mutta edellisenä iltana huomattiinkin, ettei niitä voinutkaan käyttää. Voitiin hypätä autoon ja ajaa Prismaan tietoisena siitä, että voin ottaa lapselle mitkä tahansa kaupasta viime hetkellä löytyvät kengät ajautumatta ongelmiin. Vaikka ylimääräinen rahanmeno harmitti, kengät oli kuitenkin mahdollista ostaa. Ne löytyneet kengät maksaneet kuin pari kymppiä, mutta jo lähtiessäni tiesin, että lapsi ei jää ilman kenkiään vaikka olisivat olleet paljon kalliimmatkin, eli stressaamisen sijaan saatoin ottaa reissun ylimääräisenä kivana ilta-ajeluna.

Tuo on juuri se, mitä hyväosaiset eivät tajua. On todella vaikea säästää vähästä, koska joutuu aivan koko ajan miettimään, miten sillä vähällä pärjätä normaalista arjesta. Pää täyttyy vain siitä, miten tulla toimeen tässä hetkessä. Mitä enemmän on liikkumavaraa, sitä helpompi on miettiä pitemmän tähtäimen ratkaisuja ja suunnitella tulevaisuutta. Mieli ei mene sellaiseksi putkiajatteluksi, jossa pää on vain täynnä sitä, miten pärjää tästä päivästä, tästä viikosta ja tästä kuukaudesta. 

Tuohon auttaa budjetointi. Tekee siis budjetin vuodeksi kerrallaan. Siitä näkee, paljonko on missäkin kuussa varaa laittaa mihinkin ja miten paljon on jossain kuussa saatava säästöön, jotta pystyy maksamaan muutaman kuukauden päästä tulevan laskun, lapsen talvikengät tms. Ja kuinka paljon voi käyttää päivässä ruokaan ja muihin oäivittäistavaroihin.  Ei tarvitse koko ajan miettiä, miten selviää tästä pävästä, tästä viikosta ja tästä kuukaudesta, kun tietää, kuinka paljon rahaa voi tänään käyttää. Olen ollut pienituloinen yh ja budjetti auttoi todella hyvin ennakoimaan asioita. Onhan siinä tietysti omat murheensa, kun rahaa on lompakossa nyt, mutta tietää, ettei sitä voi käyttää ylimääräiseen, koska se tarvitaan myöhemmin. Mulla on edelleenkin vuosibudjetti, vaikka en olekaan enää pienituloinen.

Mitä sä et edellisistä viesteistä ymmärtänyt? Tuollahan sanottiin, että "pienikin lipsuminen saattaa aiheuttaa ongelmia". Eli juuri siitä suunnitelmasta ja budjetista lipsuminen. Ymmärrätkö? 

Väittäisin että alle neljäsosalla köyhistä on minkäänlaista budjettia. Budjetti ei tarkoita sitä että sanoo että kaikki menee mitä tuleekin, mihinkään ei ole varaa. Suurin osa ihmisistä ei ole lainkaan tietoisia siitä mihin heidän rahat menee, jos olisi niin aika monella olisi parempi taloustilanne. Sehän tässä just ärsyttääkin välillä jos työtön yh-äiti saa puolitoista tonnia tukia ja mihinkään ei kuitenkaan ole varaa.

Lainaus:

-- Jos elää toimeentulotuella, säästöjä ei saa olla. Ei edes edellisestä toimeentulotuesta. Joten jos putoaa tt-tuelle, yhteiskuntakin VAATII että pitää elää kädestä suuhun joka kuukausi. Ei saa miettiä asioita pitkäjänteisesti vaan pitää laskea menot just silleen että riittää ne sen kuukauden.

Budjetointi on myös haastavaa kun pienikin ylimääräinen rahanmeno on heti pois jo ennestään minimiin vedetystä ruokabudjetista. Mietipä omasta elämästäsi, joudutko koskaan yllättäen lääkäriin (terveyskeskusmaksu+apteekki on minimituloiselle iso meno) tai hammaslääkäriin, hajoaako sinulta koskaan yllättäen jotain (tavaraa, vaatetta) jonka hajoamista et ole onnistunut hyvissä ajoin ennakoimaan, pitääkö sinun äkkiä matkustaa esim. auttamaan läheistä jolle on sattunut jotain ikävää, onko tulossa työhaastattelu josta aiheutuu kuluja (esim. siistiä vaatetta, matkakuluja, hiustenleikkaus) tms. Virastossa jonottamisessa kestikin tunteja ja on nälkä, mutta kaupungilla ei voi haukata mitään koska varaa on vain kotona odottavaan kaurapuuroon. Köyhä tietää, että vaikka miten parhaansa tekisi, elämässä tulee toisinaan yllättäviä menoja. Niihin vain ei sittenkään ole varaa.

On erittäin inhimillistä että jos vuosien kituuttamisen keskellä saa jotain tuloa, sen käyttää johonkin mikä tuo hyvää mieltä vaikka "järkevää" olisi budjetoida sekin kituuttamiseen. Yleensä on jopa JÄRKEVÄÄ ostaa kulutustuotteissa muuta kuin halvinta mahdollista laatua jos suinkin varaa on, koska laadukkaammat tuotteet kestävät pitkään ja tulevat siten pitkällä aikavälillä edullisemmiksi. Jos ruokavalio on yksipuolinen, on JÄRKEVÄÄ ostaa esim. jotain kalliimpaa hedelmää tai vihannesta heti jos varaa on monipuolisuuden takia, vaikka samalla rahalla saisi isomman pussin porkkanoita.

Tämä on myös kulutusyhteiskunta ja painetta kuluttamiseen tulee aivan joka puolelta. Paineen määrää ei ehkä edes tiedosta kun on varaa kuluttaa suunnilleen tavalliseen tapaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/548 |
04.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen ihmisen pitäisi elää köyhyydessä osa elämästään. Mieluiten nuorena aikuisena.

On hirveän helppo "säästää" ostamalla lennot ja hotelli pakettimatkan sijaan. Tai käymällä ravintolassa lounasaikaan illallisen sijaan. Mutta koitappa säästää niin, ettet syö tiistaisin ollenkaan että saat lääkkeet maksettua, se on vähän haastellisempaa.

Opiskelijat elävät paljon tiukemmalla kuin suomen muut köyhät. Toki jotain alennuksia saa ja koulussa syöminen on halpaa, mutta jos koko kuun tulot on 470€, asumislisä mukaan lukien, sillä ei monessa paikassa makseta kuin vuokra vaikka asuisi soluasunnossa. Sitten monet opiskelijat tekevät osa-aikatöitä - tätä vaihtoehtoa voisivat muutkin köyhät harkita.

Vierailija
44/548 |
04.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Nyt saa 5 e plussarahaa kun lataa k-ruokasovelluksen, just saying.

Niin, jos on älykännykkä. Eipä onnistu muuten.

Vierailija
45/548 |
04.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vali vali uli uli. Kyllä syy köyhyyteen löytyy peiliin katsomalla: osaanko mitään, mistä maksettaisiin?

Öö, ap kirjoitti saaneensa vakituisen työpaikan?

Öö-öttelijä bongattu!

Vierailija
46/548 |
04.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen ihmisen pitäisi elää köyhyydessä osa elämästään. Mieluiten nuorena aikuisena.

On hirveän helppo "säästää" ostamalla lennot ja hotelli pakettimatkan sijaan. Tai käymällä ravintolassa lounasaikaan illallisen sijaan. Mutta koitappa säästää niin, ettet syö tiistaisin ollenkaan että saat lääkkeet maksettua, se on vähän haastellisempaa.

Opiskelijat elävät paljon tiukemmalla kuin suomen muut köyhät. Toki jotain alennuksia saa ja koulussa syöminen on halpaa, mutta jos koko kuun tulot on 470€, asumislisä mukaan lukien, sillä ei monessa paikassa makseta kuin vuokra vaikka asuisi soluasunnossa. Sitten monet opiskelijat tekevät osa-aikatöitä - tätä vaihtoehtoa voisivat muutkin köyhät harkita.

Opiskelijat saavat myös paljon alennuksia eri palveluista ja tuotteista, mistä muut köyhät joutuvat maksamaan täyden hinnan. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/548 |
04.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tämäpä tämä. Sitä paitsi jos elää toimeentulotuella, säästöjä ei saa olla. Ei edes edellisestä toimeentulotuesta. Joten jos putoaa tt-tuelle, yhteiskuntakin VAATII että pitää elää kädestä suuhun joka kuukausi. Ei saa miettiä asioita pitkäjänteisesti vaan pitää laskea menot just silleen että riittää ne sen kuukauden.

Budjetointi on myös haastavaa kun pienikin ylimääräinen rahanmeno on heti pois jo ennestään minimiin vedetystä ruokabudjetista. Mietipä omasta elämästäsi, joudutko koskaan yllättäen lääkäriin (terveyskeskusmaksu+apteekki on minimituloiselle iso meno) tai hammaslääkäriin, hajoaako sinulta koskaan yllättäen jotain (tavaraa, vaatetta) jonka hajoamista et ole onnistunut hyvissä ajoin ennakoimaan, pitääkö sinun äkkiä matkustaa esim. auttamaan läheistä jolle on sattunut jotain ikävää, onko tulossa työhaastattelu josta aiheutuu kuluja (esim. siistiä vaatetta, matkakuluja, hiustenleikkaus) tms. Virastossa jonottamisessa kestikin tunteja ja on nälkä, mutta kaupungilla ei voi haukata mitään koska varaa on vain kotona odottavaan kaurapuuroon. Köyhä tietää, että vaikka miten parhaansa tekisi, elämässä tulee toisinaan yllättäviä menoja. Niihin vain ei sittenkään ole varaa.

On erittäin inhimillistä että jos vuosien kituuttamisen keskellä saa jotain tuloa, sen käyttää johonkin mikä tuo hyvää mieltä vaikka "järkevää" olisi budjetoida sekin kituuttamiseen. Yleensä on jopa JÄRKEVÄÄ ostaa kulutustuotteissa muuta kuin halvinta mahdollista laatua jos suinkin varaa on, koska laadukkaammat tuotteet kestävät pitkään ja tulevat siten pitkällä aikavälillä edullisemmiksi. Jos ruokavalio on yksipuolinen, on JÄRKEVÄÄ ostaa esim. jotain kalliimpaa hedelmää tai vihannesta heti jos varaa on monipuolisuuden takia, vaikka samalla rahalla saisi isomman pussin porkkanoita.

Tämä on myös kulutusyhteiskunta ja painetta kuluttamiseen tulee aivan joka puolelta. Paineen määrää ei ehkä edes tiedosta kun on varaa kuluttaa suunnilleen tavalliseen tapaan, 

Toimeentulotuesta saa kyllä säästää. Tämä on Kelan linjaus, eli kädestä suuhun ei tarvitse elää.

Vierailija
48/548 |
04.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kirjoittaa asiaa. Itselläni on asiat ihan hyvin enkä todellista köyhyyttä ole mielestäni kokenut. On todellakin erilaista säästellä omasta valinnasta kuin siksi, ettei kerta kaikkiaan ole muita vaihtoehtoja ja pienikin lipsuminen saisi ongelmiin. Vaikka monissa tilanteissa eläisi samoin, liikkumavara taloudessa auttaa. Esimerkki keväältä: Olin löytänyt lapselle kirpparilta kengät liikuntatunnille. Ajattelin, että niillä hän pärjää, mutta edellisenä iltana huomattiinkin, ettei niitä voinutkaan käyttää. Voitiin hypätä autoon ja ajaa Prismaan tietoisena siitä, että voin ottaa lapselle mitkä tahansa kaupasta viime hetkellä löytyvät kengät ajautumatta ongelmiin. Vaikka ylimääräinen rahanmeno harmitti, kengät oli kuitenkin mahdollista ostaa. Ne löytyneet kengät maksaneet kuin pari kymppiä, mutta jo lähtiessäni tiesin, että lapsi ei jää ilman kenkiään vaikka olisivat olleet paljon kalliimmatkin, eli stressaamisen sijaan saatoin ottaa reissun ylimääräisenä kivana ilta-ajeluna.

Tuo on juuri se, mitä hyväosaiset eivät tajua. On todella vaikea säästää vähästä, koska joutuu aivan koko ajan miettimään, miten sillä vähällä pärjätä normaalista arjesta. Pää täyttyy vain siitä, miten tulla toimeen tässä hetkessä. Mitä enemmän on liikkumavaraa, sitä helpompi on miettiä pitemmän tähtäimen ratkaisuja ja suunnitella tulevaisuutta. Mieli ei mene sellaiseksi putkiajatteluksi, jossa pää on vain täynnä sitä, miten pärjää tästä päivästä, tästä viikosta ja tästä kuukaudesta. 

Tuohon auttaa budjetointi. Tekee siis budjetin vuodeksi kerrallaan. Siitä näkee, paljonko on missäkin kuussa varaa laittaa mihinkin ja miten paljon on jossain kuussa saatava säästöön, jotta pystyy maksamaan muutaman kuukauden päästä tulevan laskun, lapsen talvikengät tms. Ja kuinka paljon voi käyttää päivässä ruokaan ja muihin oäivittäistavaroihin.  Ei tarvitse koko ajan miettiä, miten selviää tästä pävästä, tästä viikosta ja tästä kuukaudesta, kun tietää, kuinka paljon rahaa voi tänään käyttää. Olen ollut pienituloinen yh ja budjetti auttoi todella hyvin ennakoimaan asioita. Onhan siinä tietysti omat murheensa, kun rahaa on lompakossa nyt, mutta tietää, ettei sitä voi käyttää ylimääräiseen, koska se tarvitaan myöhemmin. Mulla on edelleenkin vuosibudjetti, vaikka en olekaan enää pienituloinen.

Mitä sä et edellisistä viesteistä ymmärtänyt? Tuollahan sanottiin, että "pienikin lipsuminen saattaa aiheuttaa ongelmia". Eli juuri siitä suunnitelmasta ja budjetista lipsuminen. Ymmärrätkö? 

Väittäisin että alle neljäsosalla köyhistä on minkäänlaista budjettia. Budjetti ei tarkoita sitä että sanoo että kaikki menee mitä tuleekin, mihinkään ei ole varaa. Suurin osa ihmisistä ei ole lainkaan tietoisia siitä mihin heidän rahat menee, jos olisi niin aika monella olisi parempi taloustilanne. Sehän tässä just ärsyttääkin välillä jos työtön yh-äiti saa puolitoista tonnia tukia ja mihinkään ei kuitenkaan ole varaa.

Lainaus:

-- Jos elää toimeentulotuella, säästöjä ei saa olla. Ei edes edellisestä toimeentulotuesta. Joten jos putoaa tt-tuelle, yhteiskuntakin VAATII että pitää elää kädestä suuhun joka kuukausi. Ei saa miettiä asioita pitkäjänteisesti vaan pitää laskea menot just silleen että riittää ne sen kuukauden.

Budjetointi on myös haastavaa kun pienikin ylimääräinen rahanmeno on heti pois jo ennestään minimiin vedetystä ruokabudjetista. Mietipä omasta elämästäsi, joudutko koskaan yllättäen lääkäriin (terveyskeskusmaksu+apteekki on minimituloiselle iso meno) tai hammaslääkäriin, hajoaako sinulta koskaan yllättäen jotain (tavaraa, vaatetta) jonka hajoamista et ole onnistunut hyvissä ajoin ennakoimaan, pitääkö sinun äkkiä matkustaa esim. auttamaan läheistä jolle on sattunut jotain ikävää, onko tulossa työhaastattelu josta aiheutuu kuluja (esim. siistiä vaatetta, matkakuluja, hiustenleikkaus) tms. Virastossa jonottamisessa kestikin tunteja ja on nälkä, mutta kaupungilla ei voi haukata mitään koska varaa on vain kotona odottavaan kaurapuuroon. Köyhä tietää, että vaikka miten parhaansa tekisi, elämässä tulee toisinaan yllättäviä menoja. Niihin vain ei sittenkään ole varaa.

On erittäin inhimillistä että jos vuosien kituuttamisen keskellä saa jotain tuloa, sen käyttää johonkin mikä tuo hyvää mieltä vaikka "järkevää" olisi budjetoida sekin kituuttamiseen. Yleensä on jopa JÄRKEVÄÄ ostaa kulutustuotteissa muuta kuin halvinta mahdollista laatua jos suinkin varaa on, koska laadukkaammat tuotteet kestävät pitkään ja tulevat siten pitkällä aikavälillä edullisemmiksi. Jos ruokavalio on yksipuolinen, on JÄRKEVÄÄ ostaa esim. jotain kalliimpaa hedelmää tai vihannesta heti jos varaa on monipuolisuuden takia, vaikka samalla rahalla saisi isomman pussin porkkanoita.

Tämä on myös kulutusyhteiskunta ja painetta kuluttamiseen tulee aivan joka puolelta. Paineen määrää ei ehkä edes tiedosta kun on varaa kuluttaa suunnilleen tavalliseen tapaan.

Säästää voi muutenkin kuin pankkitilille. Ihan vaikka patjan alle eikä Kela tiedä niistä säästöistä yhtään mitään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/548 |
04.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen ihmisen pitäisi elää köyhyydessä osa elämästään. Mieluiten nuorena aikuisena.

On hirveän helppo "säästää" ostamalla lennot ja hotelli pakettimatkan sijaan. Tai käymällä ravintolassa lounasaikaan illallisen sijaan. Mutta koitappa säästää niin, ettet syö tiistaisin ollenkaan että saat lääkkeet maksettua, se on vähän haastellisempaa.

Opiskelijat elävät paljon tiukemmalla kuin suomen muut köyhät. Toki jotain alennuksia saa ja koulussa syöminen on halpaa, mutta jos koko kuun tulot on 470€, asumislisä mukaan lukien, sillä ei monessa paikassa makseta kuin vuokra vaikka asuisi soluasunnossa. Sitten monet opiskelijat tekevät osa-aikatöitä - tätä vaihtoehtoa voisivat muutkin köyhät harkita.

Hyvin moni työttömistä on jo elänyt aikoinaan opintotuella ja -lainalla. Jännä, kun opiskelijat eivät tätä tajua. Hyvin moni teistäkin pääsee nauttimaan työttömyyspäivärahaa tai toimeentulotukea jossain vaiheessa. Jos työnantajalla on valita kahdesta työntekijästä, niin kumman hän ottaa, opiskelijan vai pitkäaikaistyöttömän? Tiedät vastauksen itsekin. Sen lisäksi moni köyhistä on jo töissä, tunteja ei vain ole tarpeeksi. Tarvittaessa töihin kutsuttavan on vaikea ottaa toista työpaikkaa, koska aina ei tiedä, milloin töihin kutsu tulee.

Vierailija
50/548 |
04.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen ihmisen pitäisi elää köyhyydessä osa elämästään. Mieluiten nuorena aikuisena.

On hirveän helppo "säästää" ostamalla lennot ja hotelli pakettimatkan sijaan. Tai käymällä ravintolassa lounasaikaan illallisen sijaan. Mutta koitappa säästää niin, ettet syö tiistaisin ollenkaan että saat lääkkeet maksettua, se on vähän haastellisempaa.

Opiskelijat elävät paljon tiukemmalla kuin suomen muut köyhät. Toki jotain alennuksia saa ja koulussa syöminen on halpaa, mutta jos koko kuun tulot on 470€, asumislisä mukaan lukien, sillä ei monessa paikassa makseta kuin vuokra vaikka asuisi soluasunnossa. Sitten monet opiskelijat tekevät osa-aikatöitä - tätä vaihtoehtoa voisivat muutkin köyhät harkita.

Opiskelijat saavat myös paljon alennuksia eri palveluista ja tuotteista, mistä muut köyhät joutuvat maksamaan täyden hinnan. 

Muut köyhät saavat kuitenkin tuplasti rahaa, joten bussista tai muista lipuista voikin maksaa vähän enemmän. En ole itse ikinä pystynyt elämään opintotuella, joten olen koko opiskeluajan tehnyt töitä, kaikkia näitä paskahommia, jotka ei muille kelpaa: siivousta, puhelinmyyntiä jne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
51/548 |
04.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen ihmisen pitäisi elää köyhyydessä osa elämästään. Mieluiten nuorena aikuisena.

On hirveän helppo "säästää" ostamalla lennot ja hotelli pakettimatkan sijaan. Tai käymällä ravintolassa lounasaikaan illallisen sijaan. Mutta koitappa säästää niin, ettet syö tiistaisin ollenkaan että saat lääkkeet maksettua, se on vähän haastellisempaa.

Opiskelijat elävät paljon tiukemmalla kuin suomen muut köyhät. Toki jotain alennuksia saa ja koulussa syöminen on halpaa, mutta jos koko kuun tulot on 470€, asumislisä mukaan lukien, sillä ei monessa paikassa makseta kuin vuokra vaikka asuisi soluasunnossa. Sitten monet opiskelijat tekevät osa-aikatöitä - tätä vaihtoehtoa voisivat muutkin köyhät harkita.

Opiskelijat saavat myös paljon alennuksia eri palveluista ja tuotteista, mistä muut köyhät joutuvat maksamaan täyden hinnan. 

Muut köyhät saavat kuitenkin tuplasti rahaa, joten bussista tai muista lipuista voikin maksaa vähän enemmän. En ole itse ikinä pystynyt elämään opintotuella, joten olen koko opiskeluajan tehnyt töitä, kaikkia näitä paskahommia, jotka ei muille kelpaa: siivousta, puhelinmyyntiä jne.

Lue viesti 56. Useimmat köyhät ovat joutuneet itsekin opiskellessaan työskentelemään. Et ole mikään special snowflake. 

Vierailija
52/548 |
04.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kirjoittaa asiaa. Itselläni on asiat ihan hyvin enkä todellista köyhyyttä ole mielestäni kokenut. On todellakin erilaista säästellä omasta valinnasta kuin siksi, ettei kerta kaikkiaan ole muita vaihtoehtoja ja pienikin lipsuminen saisi ongelmiin. Vaikka monissa tilanteissa eläisi samoin, liikkumavara taloudessa auttaa. Esimerkki keväältä: Olin löytänyt lapselle kirpparilta kengät liikuntatunnille. Ajattelin, että niillä hän pärjää, mutta edellisenä iltana huomattiinkin, ettei niitä voinutkaan käyttää. Voitiin hypätä autoon ja ajaa Prismaan tietoisena siitä, että voin ottaa lapselle mitkä tahansa kaupasta viime hetkellä löytyvät kengät ajautumatta ongelmiin. Vaikka ylimääräinen rahanmeno harmitti, kengät oli kuitenkin mahdollista ostaa. Ne löytyneet kengät maksaneet kuin pari kymppiä, mutta jo lähtiessäni tiesin, että lapsi ei jää ilman kenkiään vaikka olisivat olleet paljon kalliimmatkin, eli stressaamisen sijaan saatoin ottaa reissun ylimääräisenä kivana ilta-ajeluna.

Tuo on juuri se, mitä hyväosaiset eivät tajua. On todella vaikea säästää vähästä, koska joutuu aivan koko ajan miettimään, miten sillä vähällä pärjätä normaalista arjesta. Pää täyttyy vain siitä, miten tulla toimeen tässä hetkessä. Mitä enemmän on liikkumavaraa, sitä helpompi on miettiä pitemmän tähtäimen ratkaisuja ja suunnitella tulevaisuutta. Mieli ei mene sellaiseksi putkiajatteluksi, jossa pää on vain täynnä sitä, miten pärjää tästä päivästä, tästä viikosta ja tästä kuukaudesta. 

Tuohon auttaa budjetointi. Tekee siis budjetin vuodeksi kerrallaan. Siitä näkee, paljonko on missäkin kuussa varaa laittaa mihinkin ja miten paljon on jossain kuussa saatava säästöön, jotta pystyy maksamaan muutaman kuukauden päästä tulevan laskun, lapsen talvikengät tms. Ja kuinka paljon voi käyttää päivässä ruokaan ja muihin oäivittäistavaroihin.  Ei tarvitse koko ajan miettiä, miten selviää tästä pävästä, tästä viikosta ja tästä kuukaudesta, kun tietää, kuinka paljon rahaa voi tänään käyttää. Olen ollut pienituloinen yh ja budjetti auttoi todella hyvin ennakoimaan asioita. Onhan siinä tietysti omat murheensa, kun rahaa on lompakossa nyt, mutta tietää, ettei sitä voi käyttää ylimääräiseen, koska se tarvitaan myöhemmin. Mulla on edelleenkin vuosibudjetti, vaikka en olekaan enää pienituloinen.

Mitä sä et edellisistä viesteistä ymmärtänyt? Tuollahan sanottiin, että "pienikin lipsuminen saattaa aiheuttaa ongelmia". Eli juuri siitä suunnitelmasta ja budjetista lipsuminen. Ymmärrätkö? 

Väittäisin että alle neljäsosalla köyhistä on minkäänlaista budjettia. Budjetti ei tarkoita sitä että sanoo että kaikki menee mitä tuleekin, mihinkään ei ole varaa. Suurin osa ihmisistä ei ole lainkaan tietoisia siitä mihin heidän rahat menee, jos olisi niin aika monella olisi parempi taloustilanne. Sehän tässä just ärsyttääkin välillä jos työtön yh-äiti saa puolitoista tonnia tukia ja mihinkään ei kuitenkaan ole varaa.

Lainaus:

-- Jos elää toimeentulotuella, säästöjä ei saa olla. Ei edes edellisestä toimeentulotuesta. Joten jos putoaa tt-tuelle, yhteiskuntakin VAATII että pitää elää kädestä suuhun joka kuukausi. Ei saa miettiä asioita pitkäjänteisesti vaan pitää laskea menot just silleen että riittää ne sen kuukauden.

Budjetointi on myös haastavaa kun pienikin ylimääräinen rahanmeno on heti pois jo ennestään minimiin vedetystä ruokabudjetista. Mietipä omasta elämästäsi, joudutko koskaan yllättäen lääkäriin (terveyskeskusmaksu+apteekki on minimituloiselle iso meno) tai hammaslääkäriin, hajoaako sinulta koskaan yllättäen jotain (tavaraa, vaatetta) jonka hajoamista et ole onnistunut hyvissä ajoin ennakoimaan, pitääkö sinun äkkiä matkustaa esim. auttamaan läheistä jolle on sattunut jotain ikävää, onko tulossa työhaastattelu josta aiheutuu kuluja (esim. siistiä vaatetta, matkakuluja, hiustenleikkaus) tms. Virastossa jonottamisessa kestikin tunteja ja on nälkä, mutta kaupungilla ei voi haukata mitään koska varaa on vain kotona odottavaan kaurapuuroon. Köyhä tietää, että vaikka miten parhaansa tekisi, elämässä tulee toisinaan yllättäviä menoja. Niihin vain ei sittenkään ole varaa.

On erittäin inhimillistä että jos vuosien kituuttamisen keskellä saa jotain tuloa, sen käyttää johonkin mikä tuo hyvää mieltä vaikka "järkevää" olisi budjetoida sekin kituuttamiseen. Yleensä on jopa JÄRKEVÄÄ ostaa kulutustuotteissa muuta kuin halvinta mahdollista laatua jos suinkin varaa on, koska laadukkaammat tuotteet kestävät pitkään ja tulevat siten pitkällä aikavälillä edullisemmiksi. Jos ruokavalio on yksipuolinen, on JÄRKEVÄÄ ostaa esim. jotain kalliimpaa hedelmää tai vihannesta heti jos varaa on monipuolisuuden takia, vaikka samalla rahalla saisi isomman pussin porkkanoita.

Tämä on myös kulutusyhteiskunta ja painetta kuluttamiseen tulee aivan joka puolelta. Paineen määrää ei ehkä edes tiedosta kun on varaa kuluttaa suunnilleen tavalliseen tapaan.

Eli perustelet omien raha-asioiden sotkemista sillä että se on "inhimillistä" ja yhteiskunta "painostaa kulutukseen". Jännä että kaikki eivät kuitenkaan sotke raha-asioitaan tai törsää rahoja turhuuteen. Voisi siis ajatella että tässä on mukana myös vähän omaa vikaa ja muita on omasta käyttäytymisestä aika vaikea syyttää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
53/548 |
04.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä, missä minä asun, joka ainoa sentti mitä tienään tukeni päälle, vähennetään tuistani. Myöskin verottaja vie tietenkin osuutensa. Palkkaa pitäisi minun saada nettona 1000e kuussa, jotta voisin jättäytyä pois Kelan lompsalta.

Vierailija
54/548 |
04.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kirjoittaa asiaa. Itselläni on asiat ihan hyvin enkä todellista köyhyyttä ole mielestäni kokenut. On todellakin erilaista säästellä omasta valinnasta kuin siksi, ettei kerta kaikkiaan ole muita vaihtoehtoja ja pienikin lipsuminen saisi ongelmiin. Vaikka monissa tilanteissa eläisi samoin, liikkumavara taloudessa auttaa. Esimerkki keväältä: Olin löytänyt lapselle kirpparilta kengät liikuntatunnille. Ajattelin, että niillä hän pärjää, mutta edellisenä iltana huomattiinkin, ettei niitä voinutkaan käyttää. Voitiin hypätä autoon ja ajaa Prismaan tietoisena siitä, että voin ottaa lapselle mitkä tahansa kaupasta viime hetkellä löytyvät kengät ajautumatta ongelmiin. Vaikka ylimääräinen rahanmeno harmitti, kengät oli kuitenkin mahdollista ostaa. Ne löytyneet kengät maksaneet kuin pari kymppiä, mutta jo lähtiessäni tiesin, että lapsi ei jää ilman kenkiään vaikka olisivat olleet paljon kalliimmatkin, eli stressaamisen sijaan saatoin ottaa reissun ylimääräisenä kivana ilta-ajeluna.

On myös aika asia jos viikossa on ainakin se 40 tuntia enemmän vapaa-aikaa, työmatkat mukaanluettuna usein varmaan 45-50 tuntia. Silloin vaihtoehtoja tuo enemmän jo se että on aikaa tehdä itse sellaista mihin työssäkäyvällä ei ole aikaa. Fakta on se että ihmisellä joka käy töissä pitää olla enemmän rahaa käytössä kuin ihmisellä joka ei käy: valitettavasti tämä ei toteudu nyt Suomessa. Ratkaisu ei ole keinotekoisesti nostaa matalan tuottavuuden palkkoja tai varsinkaan nostaa sosiaalitukia "solidaarisuuden" vuoksi. Jos köyhyys niin ahdistaa niin sen pitää johtaa toimintaan jossa menoja karsitaan tai tuloja nostetaan, eikä mihinkään muuhun.

En väitä ettei köyhyydessä eläminen ole rankkaa ja lannistavaa, mutta köyhyyttä ei tule poistaa antamalla lisää passivoivaa tukea, koska se johtaa väistämättä hintojen nousuun - lopputulos on siis yhtä tyhjän kanssa.

Eivät tuet passivoi vaan köyhyys.

Se on sama asia. Tuilla elävät ovat, ja suoraan sanottuna pitäisikin olla suhteellisesti köyhimpiä. Ainoa ratkaisu tilanteesta pois pääsemiseen pitäisi olla menojen pienentäminen (nämä vihatut vinkit) tai tulojen kasvattaminen. Tuloja kasvatetaan tekemällä töitä edes vähän, ja minkä tahansa työn ja tuntimäärän pitäisi kasvattaa tuloja. Ei ole kuitenkaan oikeudenmukaista että joku saa 30% työviikolla 1000€ tukia + 500€ palkkaa kun toinen tekee täyttä viikkoa ja saa saman 1500€ tai ehkä satasen, pari enemmän. Suomen asiat olisivat hyvällä mallilla jos yksikään ihminen ei ajattelisi että ei ole järkeä mennä töihin koska saman saa tekemättä mitään, vaan mikä tahansa työpaikka nähtäisiin mahdollisuutena päästä eteenpäin ja ylöspäin.

Miksi niin monet tässäkin keskustelussa keskittyvät ainoastaan työttömyyteen pienituloisuuden syynä? En heti löytänyt tilastotietoa työttömien osuudesta pienituloisten joukossa, mutta voisinpa veikata, että huomattava (ja väestön ikääntymisen myötä kasvava) osa pienituloisista on eläkeläisiä, opiskelijoita, sairaita, pienten lasten vanhempia, erityisesti äitejä. Näissä tilanteissa se tulojen kasvattaminen on vähintäänkin erittäin vaikeaa, usein mahdotonta. Menojakaan ei voi loputtomiin leikata. Tukien leikkaaminen iskee aina niihin, joihin sillä ei voi olla mitään aktivointivaikutusta, ja siksi kannattaisi miettiä eri elämäntilanteita ennen kuin esittää asiasta mielipiteitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
55/548 |
04.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

En kyllä vieläkään ihan hahmota, miten se vaihtelu on niin mahdottoman tärkeää. Mulla on samat peruselintarvikkeet, joita syön ja sama työ jota vihaan. Syötävä on joka päivä ja töihin on mentävä joka päivä, harvapa sitä elää missään vaihtoehtojen taivassa. 

Vierailija
56/548 |
04.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Osa-aikatöitä ei ole tarjolla kaikille. Usein rekrytoinnissa suositaan esim. juurikin opiskelijoita. Näin esim. meidän firmassa, työttömille ei täältä löydy töitä mutta opiskelijoille näyttäisi löytyvän.

Sitä paitsi, keskustelussa tuntuu usein unohtuvan se että kaikki köyhät eivät ole työttömiä. Meillä on työttömien lisäksi myös ainakin:

-köyhiä vanhuuseläkeläisiä (usein monisairaita)

-köyhiä sairaseläkeläisiä (usein monisairaita)

-köyhiä työttömiä jotka eivät ole työkykyisiä mutta joille Kela ei ole myöntänyt eläkettä (usein monisairaita)

-opiskelijoita jotka opiskelevat sellaista alaa jossa opinnot vievät paljon aikaa (esim. päivät täynnä luentoja+harjoitustyöt+itsenäinen opiskelu) tai aiheuttavat lisäkuluja elämiskustannusten lisäksi (esim. työvaatteet, välineet)

-köyhiä silpputyöläisiä tai pienipalkkaisessa vakityössä olevia esim. korkeiden elinkustannusten PK-seudulla

-köyhiä yksinhuoltajia ja omaishoitajia joiden on vaikea järjestää lyhyellä varoitusajalla hoitopaikkaa

-köyhiä jotka elävät syrjäseudulla/muuttotappioalueella jossa ei ole töitä ja josta on vaikea muuttaa esim. siksi että asunto ei mene kaupaksi, jos käy töissä niin työmatkakulut ovat usein tosi korkeat

Näiden ihmisten köyhyyttä ei ratkaista "töihin menemällä", ehkä koskaan. Silti heilläkin on kai oikeus elää ihmisarvoista elämää?

Vierailija
57/548 |
04.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen ihmisen pitäisi elää köyhyydessä osa elämästään. Mieluiten nuorena aikuisena.

On hirveän helppo "säästää" ostamalla lennot ja hotelli pakettimatkan sijaan. Tai käymällä ravintolassa lounasaikaan illallisen sijaan. Mutta koitappa säästää niin, ettet syö tiistaisin ollenkaan että saat lääkkeet maksettua, se on vähän haastellisempaa.

Opiskelijat elävät paljon tiukemmalla kuin suomen muut köyhät. Toki jotain alennuksia saa ja koulussa syöminen on halpaa, mutta jos koko kuun tulot on 470€, asumislisä mukaan lukien, sillä ei monessa paikassa makseta kuin vuokra vaikka asuisi soluasunnossa. Sitten monet opiskelijat tekevät osa-aikatöitä - tätä vaihtoehtoa voisivat muutkin köyhät harkita.

Hyvin moni työttömistä on jo elänyt aikoinaan opintotuella ja -lainalla. Jännä, kun opiskelijat eivät tätä tajua. Hyvin moni teistäkin pääsee nauttimaan työttömyyspäivärahaa tai toimeentulotukea jossain vaiheessa. Jos työnantajalla on valita kahdesta työntekijästä, niin kumman hän ottaa, opiskelijan vai pitkäaikaistyöttömän? Tiedät vastauksen itsekin. Sen lisäksi moni köyhistä on jo töissä, tunteja ei vain ole tarpeeksi. Tarvittaessa töihin kutsuttavan on vaikea ottaa toista työpaikkaa, koska aina ei tiedä, milloin töihin kutsu tulee.

En ymmärrä mikä pointti näissä kommenteissa on. Köyhän vaihtoehdot on jatkaa samaa, pienentää menoja tai nostaa tuloja. Se on ihan se ja sama mitä opiskelijat tekee, kuka on saanut mitä tukea ja kuka ei. Koko keskustelu on aivan turha koska kenelläkään ei ikinä ole mitään uutta sanottavaa, on vain pitkä lista yksilöön liittyviä syitä minkä takia tilannetta ei itse voi mitenkään parantaa. Opiskelijat elävät vähällä, onpahan sitten motivaatiota valmistua ja mennä töihin. Ainakin itsellä oli kun alkoi tarpeeksi kyllästyttää se että tilillä oli kuun minä tahansa päivänä alle satanen rahaa, paitsi juuri ennen vuokran maksamista.

Vierailija
58/548 |
04.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Näin minä säästän:

- Ostan wc paperit tarjouksesta mahdollisimman isoissa paketeissa, mutta sen kokoisissa että jaksan ne kantaa (ainoastaan todella ison silloin jos joku tuttava käy kaupassa ja saan kyydin, en omista autoa)

- Ostan pyykinpesu tarvikkeet aina tarjouksesta ja niin, että varalta on 2 pakettia ylimääräisenä odottamassa käyttöä. Näin jos tulee tiukka kuukausi, ei tarvitse huolehtia onko varaa tarpeelliseen. Sama pätee myös tiskinpesu tarvikkeissa, aina on ylimääräisiä purkkeja kaapeissa ja ostettu tarjouksista. Ostin kerran 10 eurolla tiskiainetta, kun 1L sai 1eurolla. Sitäpä on tässä käytetty miltei vuosi.

- Budjetti ruokaostoksille viikkoa kohden. Tarjouksista ostan pajon linssejä, papuja, herneitä ym kaappiin pahojen päivien varalle. 

- Vältän punaisia lappuja. Miksi? Koska jos en ole juuri sitä tuotetta ostamassa, kulutan enemmän rahaa ostaessani punaisen lapun tuotteita kun jättäisin ostamatta. Myös mielummin ostan ruokaa niin, että se kestää 3pv+ kuin että olisi menossa pahaksi alle tuon päivämäärän.

- Katson ostaessani kilohintoja.

Periaatteessa ostan todella paljon tarjouksista ja niin, että varmistan säästäväni ostaessani tarjouksissa olevia tuotteita. Pyykinpesulaatikot ovat suunnilleen 5e/paketti, tarjouksessa saa 3.9e, näin säästän 1.1e pakettia kohden. Tuo on varmaan pieni määrä, mutta jos samalla suunnittelulla säästää vessapapereista, tiskiaineista, naistentarvikkeista ymymym se määrä yllättäen kasvaa moniin kymppeihin.

On aina hyvä ostaa varalle, eikä pelkästään juuri sille kuukaudelle. 

Vierailija
59/548 |
04.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Opiskelijat ovat väliaikaisesti köyhiä, sillä valmistumisen jälkeen olisi tarkoitus päästä töihin. Vammaisen lapsen yh-omaishoitajaäiti on köyhä ikuisesti. Siinä on valtavan suuri ero, onko tulot pienet 5 vuotta vai 35 vuotta.

Vierailija
60/548 |
04.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Osa-aikatöitä ei ole tarjolla kaikille. Usein rekrytoinnissa suositaan esim. juurikin opiskelijoita. Näin esim. meidän firmassa, työttömille ei täältä löydy töitä mutta opiskelijoille näyttäisi löytyvän.

Sitä paitsi, keskustelussa tuntuu usein unohtuvan se että kaikki köyhät eivät ole työttömiä. Meillä on työttömien lisäksi myös ainakin:

-köyhiä vanhuuseläkeläisiä (usein monisairaita)

-köyhiä sairaseläkeläisiä (usein monisairaita)

-köyhiä työttömiä jotka eivät ole työkykyisiä mutta joille Kela ei ole myöntänyt eläkettä (usein monisairaita)

-opiskelijoita jotka opiskelevat sellaista alaa jossa opinnot vievät paljon aikaa (esim. päivät täynnä luentoja+harjoitustyöt+itsenäinen opiskelu) tai aiheuttavat lisäkuluja elämiskustannusten lisäksi (esim. työvaatteet, välineet)

-köyhiä silpputyöläisiä tai pienipalkkaisessa vakityössä olevia esim. korkeiden elinkustannusten PK-seudulla

-köyhiä yksinhuoltajia ja omaishoitajia joiden on vaikea järjestää lyhyellä varoitusajalla hoitopaikkaa

-köyhiä jotka elävät syrjäseudulla/muuttotappioalueella jossa ei ole töitä ja josta on vaikea muuttaa esim. siksi että asunto ei mene kaupaksi, jos käy töissä niin työmatkakulut ovat usein tosi korkeat

Näiden ihmisten köyhyyttä ei ratkaista "töihin menemällä", ehkä koskaan. Silti heilläkin on kai oikeus elää ihmisarvoista elämää?

Eläkkeellä olijat saavat enemmän rahaa kuin tt-tuella elävät. Miten se ei ole "ihmisarvoista elämää"? Nämä ihmiset saavat ruuan, asunnon ja rahaa elämiseen. En ymmärrä miten ihmiset kuvittelevat, että me voisimme jotenkin taata kaikille ihmisille samanlainen taso elämään kuin 1% rikkailla ilman, että kaikki ympärillä kallistuisi mukana.