Lue keskustelun säännöt.
Köyhyydessä pahinta ei ole ruoasta ja vapaa-ajasta säästäminen vaan se, ettei ole valinnanvaraa
03.06.2018 |
Tämä ajatus on vaivannut minua siitä asti, kun tapasin erään sosiaalipuolen työntekijän muilla asioilla ja tulin maininneeksi siitä, kuinka jatkuva rahattomuus lannistaa ja passivoi. Ja sain vastaukseksi tyypilliset neuvot: lapset eivät tarvitse huvipuistoja vaan puistoretket eväiden kera riittävät, että Prismasta saa edullisesti punalapullista ruokaa iltaisin ja kuinka itse tekemällä säästää ruoasta. Hän kuulemma itsekin ostaa alennushintaisia tuotteita.
Mutta kun se on niin, että on ihan eri asia elää säästäväisesti kuin elää köyhyysrajalla. On eri asia ostaa punalaputettua sisäfileetä seuraavan päivän ruoaksi ex tempore kuin metsästää halvimpia kilohintoja ja laskea, miten saa alennusjauhelihasta mahdollisimman monen päivän ruoat. On eri asia leipoa lasten kanssa sämpylöitä vaihtelun vuoksi viikonlopun brunssin sijaan kuin leipoa niitä sen takia, ettei kaapissa ole muuta kuin sämpyläainekset. On eri asia skipata maksulliset huvit omasta tahdosta ja lähteä eväiden kanssa metsään, puistoon tai kirjastoon kuin mennä sinne samalle eväsretkelle viisi vuotta putkeen, koska ei voi muutakaan.
On eri asia säästää rahaa matkaa varten tai sukanvarteen kuin säästää rahaa, koska on pakko.
Oman tunnelin päässä alkaa näkyä hiljalleen valoa vakityöpaikan vuoksi, mutta siitä huolimatta en tule koskaan unohtamaan sitä, kuinka näköalattomaksi köyhyys tekee ja kuinka kapeaksi elämä käy, kun ei ole rahaa kuin kaikista välttämättömimpään. Minun suustani ei tule koskaan lipsahtamaan mitään "jätä erikoiskahvit väliin"-säästövinkkejä, kun minulla itselläni ei ole ollut vuosikausiin mahdollista tavata ystäviä kahvilassa edes tavallisen kahvikupillisen ääressä.
Kaiken lisäksi tutkitusti juuri jatkuva niukkuudessa eläminen on kaikista pahinta ja aiheuttaa valitettavasti sitä, että rahat tuhlataan silloin kun sitä on - köyhä siis käyttää veronpalautukset uuteen telkkariin osakesijoittamisen sijaan, koska ei pysty luottamaan tulevaisuuteen ja siihen, että rahaa ja muita resursseja olisi huomennakin. Ei tämä tietenkään koske kaikkia köyhiä tai pienituloisia, mutta tutkitusti kuitenkin monia. On yksinkertaisesti helpompi laittaa rahaa sinne sukanvarteen tai osakkeisiin, jos ei ole joutunut kokemaan vuosikausien niukkuutta elämän perusasioissa.
Kommentit (548)
AP puhuu asiaa.
Nyt tilanteeni on jo kohtailaisesti parempi (vaikka olenkin vielä köyhyysrajalla), mutta samat olen kokenut.
Ihmiset eivät tunnut tajuavan, että köyhänä vaihtoehdot ovat vähissä ja kaikesta pitää tinkiä. Kaikesta. Kaksi pimeintä hetkeäni olivat se, kun olin sairaana, ja varaa särkylääkkeeseen ei ollut. Kuume oli melkein 39, pää tuntui räjähtävän, mutta ei auttanut muuta kuin itkien sängynpohjalla kestää.
Toinen oli se, kun toisen kenkäni pohja irtosi. Uusiin kenkiien ei ollut varaa (edes käytettyihin), ja kamalin tunne oli kun tajusin, että ei ole varaa edes liimaan tai teippiin joilla saisin kengät pysymään kasassa. Loppujenlopuksi käytin ainoaa narua mitä oli, eli vanhaa lahjapaketin nauhaa, ja sidoin sillä kengät kasaan parhaani mukaan. Lopulta löysin uudet kengät kirjailemmisesti roskalaatikosta, ja vaikka ne olivat noin 3 kokoa liian suuret ja kuluneet, niin olin onneni huipulla.
En usko että moni ymmärtää näitä tilanteita oikeasti. Kukaan ei tarkoituksella itseään tälläiseen tilanteeseen aja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
318
420 euroa on aika vähän. Mutta ruokaan ei mene satasta viikko, jos on tarkkana yhden kuukauden.
Samoin voi olla ostamatta vaatetta sinä kuukautena.
Hygieniatuotteita on varmaan varastossa senverran, että ostaa seuraavan kuun alussa heti uusia.
Kun asuminen, netti, puhelin ja sähkö on kuitenkin maksettu pois päältä, niin yhden kuukauden sitkuttelee kyllä vaikka sen 500 menee pesukoneeseen.
Tuo viisisataa on monelle köyhälle koko kuukauden rahamäärä jatkuvasti.Kun köyhä joutuu sitkuttelemaan joka ainut kuukausi, niin keskituloiselle jo yhden kuukauden säästökuuri tekee tiukkaa, näköjään.
Ja uskoisin, että 2500 euron tasaisella nettotulolla ihan nollilla ei tili ennestään varmaankaan silti ole .
Kesälomarahat, ylityöt ja muut vaataavat nostavat palkkaa työssäkävijöillä silloin tällöin.Työttymyysrahalla, eläkkeellä tai Kelan tuella ei koskaan ole mahdollista edes väliaikaisesti nostaa tulotasoaan.
Tietenkin, sehän tässä juuri on ollut kommenttieni pointti, että tiliä ei voi päästää nollille juuri tällaisten asioiden vuoksi. Omistusasunnossa pitää varautua myös jääkaapin ja pakastimen hajoamiseen, koska ne pitää hankkia itse. Samoin silmälasit, hammaslääkärit jne jne keskituloinen joutuu maksamaan itse. Eli on vähän pakko pitää puskuria = säästää = ettei laita kaikkea joka kuukausi haisemaan.
Kyllähän pienituloinenkin joutuu maksamaan nuo kaikki itse. Pienituloisen säästäminen on haasteellisempaa mitä keskituloisen, palkoissa on kuitenkin niin iso ero.
Opiskelijan köyhyys: valmistuminen on edessä, päivisin on tekemistä. Vastuussa (yleensä) ainoastaan itsestään. Ei sitä voi verrata siihen, että samaa euroa pitää venyttää useamman ihmisen tarpeisiin. Opiskeluaika on yleensä ohimenevä vaihe, ja vaikka itsekin olen ollut köyhä opiskelija, niin se oli silti suhteellisen helppoa aikaa elämässä.
Pienten lasten kanssa oli helpompi olla pienituloinen. Riitti kun lähdettiin katselemaan leppäkerttuja ja juotiin pillimehut. Itsellekin oli elämystä siinä, miten sai nähdä lasten silmien kautta ihan tavallisen ruohonkorren ihmeenä. Oli puistoja, pääsi kulkemaan maksutta julkisilla rattaiden kanssa, ostokset tehtiin siinä samalla ja rattaiden koriin oli helppo kerätä pulloja matkan varrelta.
Lasten kasvaessa vaan se mindfullness katoaa. Ei jaksa enää ihan joka päivä ihmetellä miten sora rapisee kengissä kun aamuisin rukoilet että auto käynnistyy, että ihan vielä ei tarvitse tankata, että palkkapäivä tulisi pikemmin... Muutut keski-ikäiseksi ja tylsäksi, ei ole varaa ottaa riskejä ja vaihtaa lennosta työpaikkaa koska tarvitsee sen kuukausittaisen tulon.
Luultavasti edessä on myös pienituloinen vanhuus. Mutta toisaalta ajattelen myös, ettei ole varaa jäädä eläkkeelle, joten tätä samaa on jatkossa myös tulevaisuudessa. Lapset tosin pääsevät omilleen, joten rahaa jää enemmän omaan käyttöön. Mutta ei se ole pääasia.
Oli minulla elämässä sellainenkin vaihe, että ei tarvinnut kaupassa etsiä sitä halvinta. Eikä jaksanut taikoa tähteistä jatkojalosteita, joten ruokahävikki oli melkoinen. Ehkä joku päivä helpottaa.
350
Tässä juuri nähdään se, että ei lainkaan osattu lukea sitä mikä oli viestini ydin.
2500 euron nettotuloista on aivan eri asia laittaa sukanvarteen pahanpäivänvaralle kuin 490 euron
Tässähän juuri sanottiin, että pakollisten menojen jälkeen jää yli 900 euroa.
Onhan siinä iso ero, yli 400 euroa. Melkein kaksi kertaa enemmän,muun. kuin köyhän koko kuukauden rahasumma.
Köyhälle tämä summa 8b jokakuukautinen, mutta 2500 euron saajalle taas jää seuraavassa kuussa enemmän, vaikka olisi sen pesukoneen edellisessä kuussa ostanut.
Myös on huomioitava, että se on myös säästöä, kun pystyy ostamaan laitteet ja muutbaaiat uutena.
Kun köyhä (kuten neuvotaan) joutuu koko ajan ostamaan muutaman kympin vanhoja laitteita, kenkiä ja muita ovat ne myös koko ajan vaarassa rikkoutua.
Kuten joku kertoikin, esimerkiksi jos kengät menevät rikki juuri sellaisella hetkellä, että ei ole sitä muutamaa euroa.
Köyhälle se luo ahdistusta ja turvattomuutta, joka on mielessä koko ajan.
Tätä ahdistusta ja turvattomuuden tunnetta ei ole parempituloisella.
Ja se onkin elämässä paljon arvoista se.
Aina ei köyhyydessä ole kyse pelkästään rahasta vaan juuri myös paljosta muusta.
Tämä puoli on se, mitä sellainen joka ei ole sitä kokenut ei vaan millään, näköjään, ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan oikeassa. Noita neuvoja kuitenkin annetaan siksi, että jotkut vähävaraiset eivät osaa ennakoida ja käyttää rahaa järkevästi. Rahapäivänä ostellaan kaikenlaista, mihin ei todellisuudessa olisi varaa lainkaan. Sitten jää laskuja maksamatta tai jääkaappi on jo parin viikon päästä tyhjä.
Tämä!
Olen tekemisissä täysin yhteiskunnan avulla elävien perheiden kanssa ja iso ongelma on tämä hallitsemattomuus eli kun tilille tulee rahaa se käytetään mitä hupsummin.
Esim ostetaan lapsille karkkia kioskin kalleimmalla hinnalla ja limpparia vaikka tien toisella puolella on kauppa mistä saisi samat puolet halvemmalla.
Pienistä ostoksista kertyy äkkiä iso summa.
Ymmärrän ap pointin ja ihan oikeassa on, mutta se ei poista sitä tosiasiaa ettei kaikki ole varakkaita.Varmasti on osaksi näinkin, että rahan käyttöä ei osata suunnitella ja se ajaa yhteiskunnan turvaverkkon varaan. Toisaalta, systeemi on myös rakennettu sellaiseksi, että yhteiskunnan turvaverkosta on vaikea nousta. Jos köyhä laittaa suun säkkiä myöden (ja vähän pienemmällekin) ja lähtee säästämään hitaasti puskurirahastoa, käy nopeasti niin, että tukea ei tulekaan, ennenkuin "omat varat on käytetty" (vaikka se olisikin tarkoitettu auton vakuutusmaksuun ja mahdolliseen uuteen pesukoneeseen) Eli ihmistä ei pelkästään opeteta, vaan pakotetaan elämään kädestä suuhun.
Kuka pakottaa ja miten? Suosittelen pohtimaan tätä. Pakotus on harhaa ja johtuu vain siitä, että ihmiset ovat ahneita. Yhteiskunnalta tulevat tuet ajatellaan itselle kuuluviksi ja on niin kamalan epistä jos ei saakkaan kaikkea. Sitähän se tuloloukkukin on. Ei haluta mennä töihin jos tulot ei nouse, ei ymmärretä, että jokaisesta työstä oppii ja se on henkistä pääomaa, mikä on rikkaus. Sillä rikkaudella saa parempia töitä ja mahdollisuuksia edetä elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt saa 5 e plussarahaa kun lataa k-ruokasovelluksen, just saying.
Näppäinpuhelimeen ei saa ladattua sovelluksia. Älypuhelinta ei ole ollut varaa hankkia, onneksi on vanha tietokone ja läppäriä saa lainattua yliopiston it-palveluista niin pärjää joten kuten. T: opiskelija
Älypuhelimen saa korottomalla osamaksulla alle 3 €/kk. Usein ei olekaan kyse rahan puutteesta vaan siitä ei osata etsiä tarjouksia.
Osamaksut ovat huonoin tapa ostaa yhtään mitään sellaista, mitä ei oikeasti tarvitse. Yllättäviä menoja voi tulla ja jos on osamaksuja hartioilla, niin ne voivat nopeasti mennä ulosottoon lisäkustannuksien kanssa, kun rahaa ei ole. Parempi olisi säästää se 3e/kk ja ostaa sitten puhelin kun on se raha säästetty kasaan.
Yksittäinen 3 € osamaksu ei kaada kenenkään taloutta.
Jos henkilöllä ei ole nyt ollut varaa säästää 3e/kk niin miten heillä olisi tulevaisuudessa? Kai he säästäisivät edes pari kolikkoa, jos siihen olisi mahdollisuus.
Aika harva elää sellaista elämää ettei olisi mitään mistä tinkiä muutama euro kuukaudessa. Yleensä käytetään rahaa kaikenlaisiin turhuuksiin, joista on varaa tinkiä. Älypuhelin säästää rahaa, ilmaiset puhelut, monen tuotteen/palvelun saa halvemmalla esimerkiksi nyt on koko kesän erään yhtiön linja-autoliput -20% vain heidän sovelluksensa kautta,
K-Ruoka-sovelluksen kautta saa jopa ilmaisia tuotteita jne.Älypuhelin säästää rahaa?Mutta jotta saat ilmaiset puhelut sinun tulee ostaa joltain liittymältä puhepaketti jossa soitot ja puhelut ja netti on siinä. Jos ei ole älypuhelinta tuota ei tarvitse. Minulla menee kuussa puhelimeen 5e. En ole kertaakaan kuullut yhdestäkään palvelusta jonka olisin saanut älypuhelimen kanssa, kaikkialle on yhä bonuskortit ynnämuut ja tarjouset saa sähköpostiin. K-ruokakaupan ilmaistuotteet ovat harvinaisia ja yleisemmin saa jos asioi heidän kaupassaan.
Ei tarvitse ostaa mitään puhepakettia. Esimerkiksi kaikissa Elisan/Saunalahden liittymissä on ilmainen netti, hidas mutta asiat toimii silläkin.
Toki ei tarvitse edes puhelimeen omaa nettiä jos käyttää langatonta nettiyhteyttä esimerkiksi kotona tai julkisilla paikoilla.Jos ei hanki puhelimeen nettiä niin mihin sitä älypuhelinta tarvitsee?
Halvin ei tarjouksessa oleva liittymä maksaa 10e/kk. Siihen päälle osamaksut älypuhelimesta. Jäisin miinukselle sen suhteen mitä käytän nyt. btw elisalla on liittymä missä ei ole nettiä, mikä maksaa 4.9e/kk
Langatonta Internet-yhteyttä voi myös käyttää, niitä on nykyään kirjastoissa, ostoskeskuksissa, junissa, kaupungeissa jne. Vuokra-asunnoissakin netti sisältyy usein vuokraan.
Tässä 6,90 €/kk, joten tuo 10 €/kk ei pidä paikkaansa, voi olla halvempiakin jos etsii
https://kauppa.telia.fi/yksityisille/tuotteet/liittyma.aspx?Subscriptio…
Tuo Telian liittymähän on hirveän kallis, jos myös soittaa puhelimella eikä vain surffaa netissä. Puheluiden hinta 0,07/min. eli jopa enemmän kuin DNA:n prepaidissä, joka mulla on varapuhelimessa ja jota en juurikaan käytä.
Jos mulla olisi tuo liittymä käytössä, niin kuukausittainen puhelinlaskuni olisi 200-300 euroa! :D:D Nykyisellä liittymällä se on 20-30 e.
Taas eilen huvitti kun tapasin erään tuttavani.
Juteltiin (tai hän jutteli) esimerkiksi eräästä paikkakunnan vaatetusliikkeestä.
Hän kysyi olenko siellä jo käynyt.
Sanoin, että en, koska en kuitenkaan pysty mitään sieltä ostamaan.
Hän sanoi, että enhän minäkään, mutta onhan aina hyvä käydä katsomassa jos jotain kivaa ja sopivaa on niin sitten voi ostaa.
Hehehee...
Eli hänen mielestään ilmeisesti *ostamista* ei ole kun ostaa *kivaa ja sopivaa*.
Tai ainakaan siihen ei tarvita olla rahaa.
Eivätkö ihmiset huomaa ollenkaan mitä suustaan päästävät?
Vai luulevatko, että köyhät puhuvat vain huvikseen ettei ole varaa?
Samoin kerran puhuttiin laivareissuista.
Sanoin, että olisi virkistävää joskus päästä risteilylle muttei ole varaa.
Hän taas, että no enhän minäkään laivoilla käy, mutta tarjoushinnoilla kyllä tulee lähdettyä muutaman kerran vuodessa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys ei poistu tukia lisäämällä. Siitä kun vääjäämättä seuraa, että myös palkkoja on nostettava. Ja kun palkkoja on nostettava, on hintojakin nostettava. Tämän jälkeen lisääntyneet tuet eivät riitä kulutukseen yhtään sen paremmin kuin ennenkään.
Jos palkkoja nostetaan, niin tuottavuus nousee. Korkeampi palkka motivoi ihmisiä kummasti enemmän kuin pieni kituutuspalkka, jonka takia työssäkäyvienkin köyhyys koko ajan lisääntyy ja yhä enemmän työssäkäyviä köyhiä joutuu tukeutumaan yhteiskunnan tukiverkkoon, kun palkka ei riitä elämiseen. Kun ihmisillä jää enemmän palkasta käteen, pystyvät he myös ostamaan ja kuluttamaan enemmän, mikä lisää vuorostaan yritysten tuottoja ja hintoja voidaan laskea.
Ei mene enää nykypäivänä noin, koska lisääntyneellä rahalla ostettaisiin vain ulkomaisista verkkokaupoista enemmän tai käytettäisiin lisääntynyt raha ulkomailla matkusteluun.
Ja noin koska verotus :D
Alemmilla veroilla kotimainen kulutus saattaisi kiinnostaa.... mutta koska se siirtää rahaa ökyrikkaille eli yli 3500e/kk tienaaville niin ei käy päinsä. Huoh!Ai "ökyrikkaat" ovat yli 3500€/kk tienaavat. No minä tienaan 5500€/kk ja ei kyllä rikkaalta tunnu. Tällä hetkellä palkasta on jäljellä loppukuuksi 493,20€, Ja asumiseni maksaa vähemmän kuin mitä vuokralla asuminen maksaisi Helsingin kaupungin vuokraneliössä.
Tuosta jää yli 3k lapaseen, eli aika hyvin olet sössinyt asiasi, jos halvan asumisen jälkeen jää noin vähän käyttörahaa.
Asuminen 1380€/kk (verrattuna 1450€/kk vuokraan halvempi), Sähkö 80€, Puhelin ja netti 68€/kk, polttoaineet (töissä on käytävä, ei juuri muuta ajoa) 388€, Auto 680€ (lyhennys, vakuutus huollot, pesut, renkaat). Eli ei siitä nyt hirveästi "humputteluihin" jää.
No sun kaikki rahat menee asumiseen ja autoon, aivan selvästi,melkein 2500 euroa. Jos niitä menoja ei ole mahdollista vähentää niin sitten se on vaan kestettävä. Ja taas hirveä sähkölasku, mihin tämä kaikki sähkö oikein menee. Taidan ollakin aika paljon vihreämpi kuin luulinkaan.
Niin onkin siedettävä. Työssäkäynti yllättäen maksaa, samaten asuminen. Siksi juuri nämä "kyllä hyvätuloisten kelpaa" ja "Ökytuloisilta voisi verottaa enemmän" sieppaavat. Näiden tulojen eteen joutuu tekemään uhrauksia, niin vapaa-ajan kuin menojenkin suhteen. Ei se mitään "luksusta" tosiaan hyvilläkään tuloilla Suomessa ole kun kaiken joutuukin yllättäen maksamaan itse.
Anteeksi, mutta miksi hyvätuloinen ei voi ajella vähän edullisemmalla autolla ja asua vähän ahtaammin tai huonommalla seudulla säästääkseen kuluissa? Niin meitä köyhempiä neuvotaan tekemään.
Itse olen huomannut, että monta kertaa parempituloiset kaunistelevat rahankäyttöään. (Myös täällä palstallakin).
Siis silloin kun verrataan köyhän rahankäyttöön.
Juuri noin, että ensin esimerkiksi sanotaan, että enhän minäkään ole ostanut kenkiä kuin kirpputorilta ja sitten viikon päästä kun ei enää muista, niin esittelee uusia kenkiään.
Tai että enhän minäkään käy ulkomailla, eikä tee edes mieli ja sitten taas jonkin ajan päästä kerrotaan, että juu, ollaan lähdössä xxx, mennään nyt vaihteeksi sinne kun viime vuonna oltiin xxxx.
Tulee välillä mieleen, että pitävätköhän parempituloiset köyhiä myöskin tyhminä, että heille voi puhua mtä vaan, eivät ne kuitenkaan huomaa tai ymmärrä.
Vaikka valehtelevat päin naamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan oikeassa. Noita neuvoja kuitenkin annetaan siksi, että jotkut vähävaraiset eivät osaa ennakoida ja käyttää rahaa järkevästi. Rahapäivänä ostellaan kaikenlaista, mihin ei todellisuudessa olisi varaa lainkaan. Sitten jää laskuja maksamatta tai jääkaappi on jo parin viikon päästä tyhjä.
Tämä!
Olen tekemisissä täysin yhteiskunnan avulla elävien perheiden kanssa ja iso ongelma on tämä hallitsemattomuus eli kun tilille tulee rahaa se käytetään mitä hupsummin.
Esim ostetaan lapsille karkkia kioskin kalleimmalla hinnalla ja limpparia vaikka tien toisella puolella on kauppa mistä saisi samat puolet halvemmalla.
Pienistä ostoksista kertyy äkkiä iso summa.
Ymmärrän ap pointin ja ihan oikeassa on, mutta se ei poista sitä tosiasiaa ettei kaikki ole varakkaita.Varmasti on osaksi näinkin, että rahan käyttöä ei osata suunnitella ja se ajaa yhteiskunnan turvaverkkon varaan. Toisaalta, systeemi on myös rakennettu sellaiseksi, että yhteiskunnan turvaverkosta on vaikea nousta. Jos köyhä laittaa suun säkkiä myöden (ja vähän pienemmällekin) ja lähtee säästämään hitaasti puskurirahastoa, käy nopeasti niin, että tukea ei tulekaan, ennenkuin "omat varat on käytetty" (vaikka se olisikin tarkoitettu auton vakuutusmaksuun ja mahdolliseen uuteen pesukoneeseen) Eli ihmistä ei pelkästään opeteta, vaan pakotetaan elämään kädestä suuhun.
Kuka pakottaa ja miten? Suosittelen pohtimaan tätä. Pakotus on harhaa ja johtuu vain siitä, että ihmiset ovat ahneita. Yhteiskunnalta tulevat tuet ajatellaan itselle kuuluviksi ja on niin kamalan epistä jos ei saakkaan kaikkea. Sitähän se tuloloukkukin on. Ei haluta mennä töihin jos tulot ei nouse, ei ymmärretä, että jokaisesta työstä oppii ja se on henkistä pääomaa, mikä on rikkaus. Sillä rikkaudella saa parempia töitä ja mahdollisuuksia edetä elämässä.
Ahneus nätyttää valitettvasti kuuluvan inhimillisyyteen, mutta eiköhän sitä tavata enemmän niissä ihmisissä, joilla on jo ennestään paljon. Halutaan lisää, vaikka ei mitään todellista tarvetta enää ole. Miksi kukaan tarvitsisi itselleen esim. miljoonaa euroa tai sitä enemmän. Ei kukaan.
Tuilla elävät tarvitsevat ne pienet rahat ihan peruselämiseen, joten on aika törkeää puhu siinä kohtaa ahneudesta.
Joo, kokemuksesta voin sanoa, että kaikki työt antavat jotain ja rikastuttavat jollain tavalla. On hienoa, kun on saanut kokeilla erilaisia töitä erilaisissa ympäristöissä erilaisten ihmisten kanssa.
Mutta vielä vahvemmasta kokemuksesta voin sanoa, että itselle sopimattomien ja vastenmielisten töiden tekeminen kuormittaa pidemmälle niin paljon, että sekä fyysinen että psyykkinen terveys alkaa vahingoittua. Ehkä osittain siksi ne ”rikastuttavat” työt eivät koskaan johtaneet parempiin töihin. Voimat loppuivat kesken.
Jotkut ovat ehkä niin kovapintaisia, että mikä tahansa duuni käy eikä tunnu missään, mutta käsittääkseni aika harva oikeasti on.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen huomannut, että monta kertaa parempituloiset kaunistelevat rahankäyttöään. (Myös täällä palstallakin).
Siis silloin kun verrataan köyhän rahankäyttöön.
Juuri noin, että ensin esimerkiksi sanotaan, että enhän minäkään ole ostanut kenkiä kuin kirpputorilta ja sitten viikon päästä kun ei enää muista, niin esittelee uusia kenkiään.
Tai että enhän minäkään käy ulkomailla, eikä tee edes mieli ja sitten taas jonkin ajan päästä kerrotaan, että juu, ollaan lähdössä xxx, mennään nyt vaihteeksi sinne kun viime vuonna oltiin xxxx.
Tulee välillä mieleen, että pitävätköhän parempituloiset köyhiä myöskin tyhminä, että heille voi puhua mtä vaan, eivät ne kuitenkaan huomaa tai ymmärrä.
Vaikka valehtelevat päin naamaa.
Väittäisin, että pahantahtoisuuden sijaan kyse on siitä, että noihin asioihin on niin tottunut ettei niitä edes muista tai osaa pitää erityisenä. Eli omasta mielestään ei juuri shoppaile tai matkustele, mutta köyhän (joka ei oikeasti koskaan shoppaile tai matkustele) silmissä uusien kenkien ostaminen tai satunnainen ulkomaanmatka ovat shoppailua ja matkustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekkin olen alkanut opiskelemaan ravitsemusoppia etten syö liian vähän. 100g kaurahiutaleita, pari kolme kananmunaa, papuja, yksi hedelmä, 1/3 purkkia maitoa, leipää ja juustoa sen verran kun on varaa, vähän sitruunaa, rypsiöljyä, multivitamiini poretabletti, ja kaksi kuppia kahvia. Joka päivä. Lihaa syön jos siihen sattuu olemaan varaa kerran tai kaksi kertaa kuussa. Pääsen nipin napin tohon päivittäisen proteiini tarpeen ala-rajalle (n50-60g). Energiaa tulee ehkä vähän niukasti. 2000-2500kcal. Olin jo aiemminkin alipainoinen (BMI 19,1), ja tätä on nyt jatkunu useamman vuotta. Loppukuusta joutuu yleensä turvautumaan hilukippoon ja pullojen keruuseen ja nukkua tai vaan maata mahdollisimman paljon kotona paikallaan ja juoda vettä ettei tarvi syödä niin paljon. Perjantaina ostin pitkästä aikaa paidan 6e:lla, ja kuukautta aiemmin kengät 10e:lla, koska ehjät vaatteet oli loppu. Viime vuonna en tainnut ostaa mitään.
Jos väittäsin että tällaseen tottuu ni valehtelisin. Totta puhuen odotan koko ajan että jotain muuttuisi. Paljon aikaa menee energian säästämiseen ja voimien palautumiseen joka kuukausi. Melkein pari viikkoa kaikkinensa. Onneksi minulla ei ole perhettä. En ymmärrä millä jaksaisin. Vielä jos joku yrittäisi aktivoida tai potkia töihin niin olisin varmaan jo kuollut.
Katson kyllä välillä peiliin ja onnittelen itseäni koska olen - ehkä vähän vaikeamman ja pidemmän kaavan kautta tosin - oppinut ymmärtämään ja arvostamaan luontoa ja kaikenlaisissa onnettomissa tilanteissa eläviä ihmisiä. Jopa noitakin he***tin m**kkuja jotka käskee katsomaan peiliin. Kattokaa ite!
Jaksamisia kaikille!
Huvittaa juuri tuo, että parempi tulokset valittaa kuinka vaikeaa on saada jäämään rahaa säästöön tai kaikkimrahat meilläkin menevät elämiseen.
Jos kerran köyhänä tulee säästää muutaman satasen tuloistaan niin miksei juuri sitten isompituloisten?
Jos köyhää neuvotaan muuttamaan yksiöön tai soluasuntoon, niin miksei muitten sitten neuvonta yli sadan neliön asunnosta 50 neliön?
Tai köyhä on ilman autoa niin varakas voi ajaa yli kymmenen vuotta vanhalla autolla?
Tietenkin hyvätuloiswlla on *oikeus* elää tulojensa mukaisesti, mutta jos nyt siis toisaalta puhutaan, että *ei jää käteen mitään/paljon mitään*.
Tottakai jää, jos alentaa elämistasoan.
Niinkuin köyhienkin pitää kuulemma tehdä, vaikka he elävät jo koko ajan siinä rajoilla.
Paljon helpompihan on alentaa korkeasta tai mukavasta tasosta hiukan alempaan. Silti se taso on parempi kuin yhdenkään köyhän.
Ei joudu silti luopumaan mistään perusasioita niinkuin köyhä luopuu joka kuukausi jostakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan oikeassa. Noita neuvoja kuitenkin annetaan siksi, että jotkut vähävaraiset eivät osaa ennakoida ja käyttää rahaa järkevästi. Rahapäivänä ostellaan kaikenlaista, mihin ei todellisuudessa olisi varaa lainkaan. Sitten jää laskuja maksamatta tai jääkaappi on jo parin viikon päästä tyhjä.
Tämäkin aiheutuu usein köyhyydestä sinänsä. Kun rahaa on, halutaan hetken aikaa elää kuten muutkin, vaikka järki sanoo ettei ole varaa - eikä tietenkään olekaan, vaan olisi viisaampaa elää säästeliäästi. Mutta jos on kituuttanut jo vuosien ajan, muutaman päivän vapaus kituuttamisesta tuntuu houkuttelevammalta kuin kituuttamisen jatkaminen. Eihän siinä ole mitään järkeä, mutta tilanne on vähän samanlainen kuin esimerkiksi ylipainoisilla. Kovin harva on ylipainoinen sen vuoksi, ettei tietäisi että pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa. Ihminen ei kuitenkaan toimi aina rationaalisesti, ja köyhyyteen liittyy usein muitakin haasteita (mielenterveys/terveysongelmat, elämänhallinnan puute, päihdeongelmat) varsinkin tilanteen pitkittyessä, mikä taas estää rationaalista toimintaa.
Mutta tuo tapa johtaa vain kierteeseen, josta ei ilman lottovoittoa ole ulospääsyä. Laskuja erääntyy, niihin tulee viivästyskorkoja, lopulta ne menevät perintään tai jopa ulosottoon jne. Sähköt ja liittymät katkaistaan maksamattomien laskujen vuoksi ja niihin tulee edellisten kulujen lisäksi vielä avausmaksukin. Käytettävissä olevan rahan määrä pienenee koko ajan.
Mitäpä luulet, kuinka moni kierteeseen joutunut kyllä ymmärtää tämän? Todennäköisesti yhdeksän kymmenestä.
Ja silti he toimivat kierteeseen johtavalla tavalla. Jotkut jopa useamman kerran eli eivät ota opikseen. Maksoin aikoinaan häätöuhan alla olevan sukulaiseni kaikki rästissä olevat laskut (parin kuukauden vuokrat, sähköt, puhelinliittymät, osamaksut jne) ja annoin vielä 500 € nk pahan päivän varalle eli jos tulee vaikka lääkärissäkäyntejä tms. Ja mitä tapahtui? Vuoden päästä tämä ihminen oli täsmälleen samassa jamassa kuin ennenkin, mutta perheeseen oli ilmestynyt uusi iso telkkari, kaikille uudet hienot kännykät jne. En auttanut toista kertaa.
On apua, ja on apua.
On sellaista apua että otetaan selville saako sukulainen esimerkiksi kaikki tuet joihin hän on oikeutettu, ja onko hänellä mahdollisesti diagnosoitavissa olevia sairauksia jotka estävät järkevän toiminnan, ja tuetaan diagnoosien haussa ja hoidoissa.
Katsotaan hänen tulojaan ylipäätään, ollaan esimerkiksi mukana ja tukena kun hän soittelee lisämaksuaikaa ja sosiaalisia lainoja.
Mietitään millaista elämää hän haluaisi elää, ja minkälaisia muutoksia elämään pitäisi tehdä että hän pääsisi lähemmäs toivekuvaansa.
Ollaan se tyyppi jolle voi soittaa, joka vahtii lapsia äkkinäisissä tilanteissa ja kuitenkin pidetään yllä myös vastavuoroisuutta: paljastetaan missä asioissa itse ollaan heikoilla ja mahdollisesti avun tarpeessa.
Ollaan siis aidosti mukana.
Ja sit on se toinen vaihtoehto että ei oikeastaan jaksaisi katsella luusereiden meininkejä, heitetään rahatukku ja poistutaan.
Ei ole ihmekään että sukulaisesi ei pärjää kun hän ei saa tehokasta apua. Onpahan kuitenkin nyt iso telkkari ja kännykät joita katsella velkaantumisen ratoksi.
teuvo_40v. kirjoitti:
Itsekkin olen alkanut opiskelemaan ravitsemusoppia etten syö liian vähän. 100g kaurahiutaleita, pari kolme kananmunaa, papuja, yksi hedelmä, 1/3 purkkia maitoa, leipää ja juustoa sen verran kun on varaa, vähän sitruunaa, rypsiöljyä, multivitamiini poretabletti, ja kaksi kuppia kahvia. Joka päivä. Lihaa syön jos siihen sattuu olemaan varaa kerran tai kaksi kertaa kuussa. Pääsen nipin napin tohon päivittäisen proteiini tarpeen ala-rajalle (n50-60g). Energiaa tulee ehkä vähän niukasti. 2000-2500kcal. Olin jo aiemminkin alipainoinen (BMI 19,1), ja tätä on nyt jatkunu useamman vuotta. Loppukuusta joutuu yleensä turvautumaan hilukippoon ja pullojen keruuseen ja nukkua tai vaan maata mahdollisimman paljon kotona paikallaan ja juoda vettä ettei tarvi syödä niin paljon. Perjantaina ostin pitkästä aikaa paidan 6e:lla, ja kuukautta aiemmin kengät 10e:lla, koska ehjät vaatteet oli loppu. Viime vuonna en tainnut ostaa mitään.
Jos väittäsin että tällaseen tottuu ni valehtelisin. Totta puhuen odotan koko ajan että jotain muuttuisi. Paljon aikaa menee energian säästämiseen ja voimien palautumiseen joka kuukausi. Melkein pari viikkoa kaikkinensa. Onneksi minulla ei ole perhettä. En ymmärrä millä jaksaisin. Vielä jos joku yrittäisi aktivoida tai potkia töihin niin olisin varmaan jo kuollut.
Katson kyllä välillä peiliin ja onnittelen itseäni koska olen - ehkä vähän vaikeamman ja pidemmän kaavan kautta tosin - oppinut ymmärtämään ja arvostamaan luontoa ja kaikenlaisissa onnettomissa tilanteissa eläviä ihmisiä. Jopa noitakin he***tin m**kkuja jotka käskee katsomaan peiliin. Kattokaa ite!
Jaksamisia kaikille!
Me eletään täällä sellaisen yltäkylläisyyden keskellä (tai vierellä) että tällaisen ei vain pitäisi olla mahdollista. Toi on ihan hirveetä.
Toivotan sinulle voimia selviytymistaisteluusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan oikeassa. Noita neuvoja kuitenkin annetaan siksi, että jotkut vähävaraiset eivät osaa ennakoida ja käyttää rahaa järkevästi. Rahapäivänä ostellaan kaikenlaista, mihin ei todellisuudessa olisi varaa lainkaan. Sitten jää laskuja maksamatta tai jääkaappi on jo parin viikon päästä tyhjä.
Tämä!
Olen tekemisissä täysin yhteiskunnan avulla elävien perheiden kanssa ja iso ongelma on tämä hallitsemattomuus eli kun tilille tulee rahaa se käytetään mitä hupsummin.
Esim ostetaan lapsille karkkia kioskin kalleimmalla hinnalla ja limpparia vaikka tien toisella puolella on kauppa mistä saisi samat puolet halvemmalla.
Pienistä ostoksista kertyy äkkiä iso summa.
Ymmärrän ap pointin ja ihan oikeassa on, mutta se ei poista sitä tosiasiaa ettei kaikki ole varakkaita.Varmasti on osaksi näinkin, että rahan käyttöä ei osata suunnitella ja se ajaa yhteiskunnan turvaverkkon varaan. Toisaalta, systeemi on myös rakennettu sellaiseksi, että yhteiskunnan turvaverkosta on vaikea nousta. Jos köyhä laittaa suun säkkiä myöden (ja vähän pienemmällekin) ja lähtee säästämään hitaasti puskurirahastoa, käy nopeasti niin, että tukea ei tulekaan, ennenkuin "omat varat on käytetty" (vaikka se olisikin tarkoitettu auton vakuutusmaksuun ja mahdolliseen uuteen pesukoneeseen) Eli ihmistä ei pelkästään opeteta, vaan pakotetaan elämään kädestä suuhun.
Kuka pakottaa ja miten? Suosittelen pohtimaan tätä. Pakotus on harhaa ja johtuu vain siitä, että ihmiset ovat ahneita. Yhteiskunnalta tulevat tuet ajatellaan itselle kuuluviksi ja on niin kamalan epistä jos ei saakkaan kaikkea. Sitähän se tuloloukkukin on. Ei haluta mennä töihin jos tulot ei nouse, ei ymmärretä, että jokaisesta työstä oppii ja se on henkistä pääomaa, mikä on rikkaus. Sillä rikkaudella saa parempia töitä ja mahdollisuuksia edetä elämässä.
Ahneus nätyttää valitettvasti kuuluvan inhimillisyyteen, mutta eiköhän sitä tavata enemmän niissä ihmisissä, joilla on jo ennestään paljon. Halutaan lisää, vaikka ei mitään todellista tarvetta enää ole. Miksi kukaan tarvitsisi itselleen esim. miljoonaa euroa tai sitä enemmän. Ei kukaan.
Tuilla elävät tarvitsevat ne pienet rahat ihan peruselämiseen, joten on aika törkeää puhu siinä kohtaa ahneudesta.
Joo, kokemuksesta voin sanoa, että kaikki työt antavat jotain ja rikastuttavat jollain tavalla. On hienoa, kun on saanut kokeilla erilaisia töitä erilaisissa ympäristöissä erilaisten ihmisten kanssa.
Mutta vielä vahvemmasta kokemuksesta voin sanoa, että itselle sopimattomien ja vastenmielisten töiden tekeminen kuormittaa pidemmälle niin paljon, että sekä fyysinen että psyykkinen terveys alkaa vahingoittua. Ehkä osittain siksi ne ”rikastuttavat” työt eivät koskaan johtaneet parempiin töihin. Voimat loppuivat kesken.
Jotkut ovat ehkä niin kovapintaisia, että mikä tahansa duuni käy eikä tunnu missään, mutta käsittääkseni aika harva oikeasti on.
Mun duunini ainakin on kovettanut mut sillä tavalla että aina välillä huomaan miten ihmiset kavahtaa kun puhun asioista sellaisina miten ne nykyään näen.
Toisaalta tämä on mielestäni lisännyt realismiani mikä on ihan hyvä homma, mutta huolestuttaa esimerkiksi se että mitenköhän lapsiini vaikuttaa se että heidän äidistään on tullut tällainen kovapintainen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhät tuhlailevat ja tekevät huonompia, usein lyhytnäköisiä, valintoja koska ovat köyhiä. Eivät siksi, ettei heillä olisi itsekuria tai halua tehdä parempia valintoja.
Klassisessa vaahtokarkkitutkimuksessa tutkittiin aikoinaan, miten lapsen itsekuri vaikuttaa myöhempään pärjäämiseen elämässä. Lapsen eteen asetettiin tutkimustilanteessa yksi vaahtokarkki ja tutkija sanoi, että jos vaahtokarkki on vielä syömättä 15 minuutin päästä hänen palatessaan huoneeseen, lapsi saa toisen karkin. Näiden lasten pärjäämistä elämässä tutkittiin myöhemmin ja löydettiin korrelaatio elämässä menestymisen ja itsekurin välillä. Eli ensimmäisen vaahtokarkin syömisestä pidättäytyneet olisivat pärjänneet elämässä paremmin.
Tätä tutkimustulosta ei kuitenkaan ole pystytty todistamaan, vaikka uskomuksemme köyhyydestä perustuu vaahtokarkkitutkimukselle ja monelle muulle vastaavalle tutkimukselle. Ja vielä pahempaa: kun vaahtokarkkitutkimussa otetaan huomioon tutkittavien lasten sosioekonominen tausta, käy ilmi, että ensimmäisestä vaahtokarkista pidättäytyvät lapset todella pärjäävät paremmin elämässä myöhemmin, mutta tämä johtuu todennäköisesti siitä, että he tulevat paremmista oloista kuin ensimmäisen karkin ahmaisevat lapset.
Eli itsekuri ja kyky nautinnon viivästyttämiseen ovat kiinni lapsen taloudellisesta ja sosiaalisesta taustasta. Rikkaammista ja paremmin koulutetuista perheistä tulevat lapset pystyvät ensinnäkin luottamaan siihen, että takaisin palaava aikuinen todella antaa toisen vaahtokarkin (köyhien perheiden lapset ovat tottuneempia siihen, että tällaiset lupaukset rikkoutuvat, usein rahallisista syistä). Lisäksi he pystyvät uskomaan, että vaikka tutkija ei antaisikaan toista karkkia, niin asiat kuitenkin järjestyvät parhain päin.
Köyhemmät lapset taas syövät ensimmäisen vaahtokarkin heti, koska he valitsevat mieluummin hetken nautinnon eikä ole mitään taetta, että vastaavia herkkuja olisi tulossa enää tulevaisuudessa.
https://www.theatlantic.com/amp/article/561779/
En nyt väitä, että kaikki pienituloiset olisivat tuhlailijoita, mutta tämä selittää todella hyvin sen ulospäin järjettömältä näyttävän käytöksen, mistä ketjussakin on puhuttu. Monilla se on vielä lapsuudenperheestä opittua - itse olen pyristellyt tästä ulos ja opetellut rahan käyttöä alusta asti, mutta se on vaatinut tietyt puitteet onnistuakseen (säännölliset tulot).
Mä uskon tuon. Olen tuntenut "labyrinttiystäväni" jo niin kauan, että tiedän hänen labyrintistään reitin ulos ja voisin jopa auttaa häntä siinä. Matka on kuitenkin pitkä ja hankalakulkuinen. En ole edes ehdottanut hänelle koko asiaa. Hän nimittäin kuuluu niihin ihmisiin, jotka eivät usko, että kannattaisi edes yrittää, koska mikäli viimein edes pääsisi labyrintistä ulos, joku olisi jo syönyt sen ulkopuolella odottavan vaahtokarkin. Häneltä - kuten monilta muiltakin köyhyydessä eläviltä - puuttuu luottamus siihen, että asiat voisivat järjestyä. Heidän näkökulmastaan on järkevämpää ottaa jotain nyt käden ulottuvilla olevaa kuin luottaa, että jotain vieläkin enemmän odottaisi heitä jossain. Syy ei ole heissä vaan siinä, ettei heillä ole kokemusta luottamisen järkevyydestä.
Yksi tärkeimpiä kokemuksia mitä köyhä ja huono-osainen tarvitsee on se että hän voi pärjätä kohtuullisesti juuri niillä kapasiteeteilla itsenäisesti mitä hänellä juuri sitten on. Siksi esim. rahan antamisesta yksinään ei ole hyötyä. Nämä säästämiset ja budjetoinnit ja luottamus ovat juuri niitä taitoja, jotka on saatuja tai niihin on työkaluja ja niitä meillä kaikilla ei ole. Tuosta vaahtokarkki esimerkistä haluan sanoa että olen kuulunut kumpaankin sarjaan elämäni aikana ja siihen on vaikuttanut taloudellinen tilanne. Ei mikään geneettinen tai persoonalisuus piirre vaan rahallinen asema.
"Yksi tärkeimpiä kokemuksia mitä köyhä ja huono-osainen tarvitsee on se että hän voi pärjätä kohtuullisesti juuri niillä kapasiteeteilla itsenäisesti mitä hänellä juuri sitten on. Siksi esim. rahan antamisesta yksinään ei ole hyötyä."
Tämä on kyllä aika alentuvaa tekstiä. Ikään kuin kaikki köyhät olisivat ihan reppanoita.
Näissä keskusteluissa ei myöskään yleensä oteta esille ihmisten erilaisia luonteita. En siis tarkoita kykyjä tai taitoja (synnynnäisiä tai opittuja), en myöskään resursseja tms., vaan puhun ihmisen perusluonteesta, joka lienee aika lailla muuttumaton.
Jotkut ihmiset ovat esimerkiksi luonnostaan suunnitelmallisia, harkitsevia, pitkäjänteisiä, säästäväisiä jne. Näille ihmisille vaikka tarkan budjetin tekeminen ja siinä pysyminen on luontevaa ja helppoa. Saattaa tuottaa jopa mielihyvää. Ovat he sitten köyhiä tai varakkaita. Jotkut ovat sitten täysin toisenlaisia, eivätkä he ole sen huonompia ihmisiä, ainoastaan erilaisia.
Itse pystyn venyttämään penniä ja harkitsemaan kulutustani tarkkaan, mutta se ei ole minulle luontevaa, en pidä siitä ja se suoraan sanoen stressaa, masentaa ja ketuttaa niin, että joskus tekisi mieli huutaa suoraa huutoa. Se vie niin paljon iloa elämästä! Ei se myöskään anna mitään tyydytystä tai kohota itsetuntoani tai -kunnioitustani millään lailla, että koen osaavani tai hallitsevani jotain sellaista, joka on pakon sanelemaa ja johon minun pitää vastentahtoisesti alistua. Minä haluan ennemmin nauttia elämästä kuin tuntea ylpeyttä siitä, että olen taitava kituuttelija. :D
En ole materialisti enkä ole sinällään tavaran perään, mutta olen kuitenkin esteetikko. Ja sekin on perusluonteessani eikä se lähde sieltä kulumallakaan. En siis viihdy esim. rumissa (omasta mielestäni) vaatteissa enkä rumassa kodissa. Estetiikalla on yllättävän iso vaikutus mielialaani ja jopa mielenterveyteeni. Onneksi olen luova ja mielikuvituksekas, joten pystyn taikomaan kauneutta pienelläkin rahalla. Mutta silti joskus meinaa itku tulla. :(
Ylipäätään ihmiset, jotka ovat sitä mieltä, että köyhä ei saisi lainkaan nauttia tai iloita elämästään, ovat mitä todennäköisimmin onnettomia ja tyytymättömiä omaan elämäänsä. Nimittän jos on todella onnellinen, haluaa muidenkin olevan sitä, riippumatta sosiaalisesta tai ekonomisesta asemasta (tai mistään muustakaan). Oikeasti onnellinen myös ymmärtää, että muiden onni ei ole häneltä itseltään pois. :)
Minä taas otan sen alentuvana että pidät minua jotenkin luonnostaan vastuuttomana ja leväperäisenä tai muutenvain huonompana ihmisenä. Minulla on mielenterveysongelmia ja se on täysin eri asia. Otin aiheen esiin siksi koska minä en pysty tienaamaan mitenkään tällä hetkellä omilla voimavaroillani. Jopa työkkärin rahoihin päästäkseen täytyisi olla valmis ottamaan vastaan täyspäiväistä työtä. Ja jos taas teen osa-aika tai silpputyötä silloin tällöin niin se raha vain yksinkertaisesti poistetaan tt-tuesta jolloin hyöty on nolla. Muuten kiva että otat säästämisen eräänlaisena harrastuksena, mutta minä haluaisin vähine voimine keskittyä muuhunkin elämässä.
En nyt tiedä, tavoitanko oikein pointtiasi, mutta ilmeisesti sinäkään et tavoittanut minun. :)
Eihän minun tarkoitukseni ollut sanoa, että kaikki köyhät ovat kyseisessä tilanteessa oman luonteensa vuoksi. Eivät tietenkään ole. Halusin vain tuoda keskusteluun sen lisänäkökulman, että ihmisillä on erilaiset luonteet (mikä tietysti sinällään on itsestään selvää), jolla on oma vaikutuksensa kokonaisuuteen.
Esimerkiksi omalle äidilleni säästäväisyys ja suunnitelmallisuus oli ns. toinen luonto. Itse taas olen joutunut niitä enemmän opettelemaan ja oppimaan jonkun asian kantapäänkin kautta. Syy miksi en siitä kovin suurta tyydytystä tunne on kaiketi se, että en tykkää tästä kitkuttelusta ylipäätään.
Sen sijaan olen tyytyväinen ja jopa ylpeäkin siitä, että monilla muilla ominaisuuksillani ja taidoillani pystyn tekemään elämästäni usein todella hyvää ja mieluista, vaikka elänkin köyhyysrajan alapuolella. Ehkä sinäkin tarkoitit pohjimmiltasi jotain tämän suuntaista?
Minulla ei jää yleensä mitään säästöön, enkä ylipäätään koe suurta intohimoa säästää, joten en ymmärrä kommenttiasi säästämisestä harrastuksena.
Keskustelu siitä että köyhällä ei ole vaihtoehtoja ja ketju on täynnä säästövinkkejä. Nii-in, köyhän on pakko säästää, ei ole vaihtoehtoja toimia toisin tai vaikka olla ajattelematta sitä rahaa kuukauden ajan. Koko hemmetin ajan on ajateltava sitä rahaa, budjetointia, säästöä, kaupantarjouksia jne jne jne. Se jolla on rahaa voi ajatella että ok, otan rennommin tämän kuun ja taas seuraavassa elän tiukemmin koska säästän asiaan x tai mitä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa juuri tuo, että parempi tulokset valittaa kuinka vaikeaa on saada jäämään rahaa säästöön tai kaikkimrahat meilläkin menevät elämiseen.
Jos kerran köyhänä tulee säästää muutaman satasen tuloistaan niin miksei juuri sitten isompituloisten?
Jos köyhää neuvotaan muuttamaan yksiöön tai soluasuntoon, niin miksei muitten sitten neuvonta yli sadan neliön asunnosta 50 neliön?
Tai köyhä on ilman autoa niin varakas voi ajaa yli kymmenen vuotta vanhalla autolla?
Tietenkin hyvätuloiswlla on *oikeus* elää tulojensa mukaisesti, mutta jos nyt siis toisaalta puhutaan, että *ei jää käteen mitään/paljon mitään*.
Tottakai jää, jos alentaa elämistasoan.
Niinkuin köyhienkin pitää kuulemma tehdä, vaikka he elävät jo koko ajan siinä rajoilla.
Paljon helpompihan on alentaa korkeasta tai mukavasta tasosta hiukan alempaan. Silti se taso on parempi kuin yhdenkään köyhän.
Ei joudu silti luopumaan mistään perusasioita niinkuin köyhä luopuu joka kuukausi jostakin.
Eiköhän ne hyvätuloisetkin muuta pienenpään asuntoon, jos ei ole varaa asua isommassa. Omat vanhempani olivat köyhiä, mutta tekivät paljon töitä. Mitä enemmän tuli tuloa sitä suurempaan asuntoon saattoi muuttaa. Mutta oli se ensimmäinen lapsuudenkoti olemattoman kokoinen (taisi olla kaksio, perheessä 2 aikuista 2 lasta) ja oli myös ihan korvessa. Mutta siellä asuttiin kun ei ollut rahaa isompaan.
Turhaan urputat, jos sulla on kuitenkin varaa suihkugeeliin. Mulla on käytössä vain isovaarilta perimäni palasaippuan jämät, joilla pesen kaiken hampaita myöten kerran vuodessa. Muuten käytän pesuihin pelkkää saaveihin kerättyä sadevettä, koska vesijohtovesikin on liian kallista.