Lue keskustelun säännöt.
Introvertti! Kuinka monta lasta sinulla on? Miten jaksat lapsiperhe-arkea?
Mä itse olen introvertti ja rakastan yksinoloa. Meillä kuitenkin on yksi lapsi joka vaatii oman huomionsa. Mutta onneksi lapsi on jo sen ikäinen että on aika itsenäinen eikä häntä tarvitse enää joka asiassa auttaa.
Omaa aikaa saan niin, että lapsi touhuilee välillä omiaan, välillä isänsä kanssa ja välillä pelailee tabletillaan.
Sitten välillä mä puuhastelen lapsen kanssa jotain niin että mieskin saa välillä omaa aikaa.
Mä en enempää lapsia jaksaisi, yksikin lapsi on tarpeeksi. Tämä on hyvää lapsiperhe-arkea mulle introvertille ihmiselle.
Jaksan kun välillä saan ihan omia hetkiä eikä tarvitse olla kokoajan auttamassa ja viihdyttämässä toista.
Kommentit (211)
Meillä on 11 lasta ja yksi uunissa. Katumus on suuri mutta seksistä en saa tarpeeksi. Kondomi ei toimi koska mieheni tykkää mennä raakana. Käyn vieraissa joka viikonloppu. Olen niin uupunut ja en jaksa enää. Nukun kaikki päivät ja panen kaikki yöt. Käyn psykologilla 3 kertaa vuodessa joten olen hauras!!! Mieheni ei ymmärrä että tarvitsen apua näinkin paljon. Mieheni ei käy töissä ja minä olen siihen liian uupunut yöllisten seikkailujeni takia. En haluisi miestäni jättää kun hän on niin hirviö sängyssä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lapsia, ja mieskin asuu omassa asunnossaan. En kestä ketään ihmistä samassa asunnossani ja tilassani jatkuvasti.
Sama täällä. Minulla ei ole edes lemmikkiä siitä syystä, että tarvitsen TOTAALISTA yksinoloa ja 100% vapauden olla, tulla ja mennä - tai olla menemättä :D
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on että lasten myötä joutuu joulu/ kevätjuhliin, kekeihin opettajien ja päiväkotien kanssa, jaksamaan harrastusten kautta miljoona uutta ihmistä omassa elämässään. Tätä en ollut tajunnut ennen kuin lapsia oli jo. En introverttinä kovin hyvin jaksa lasten sosiaalistaelämää ja kavereita jotka ramppaavat meillä. Huh huh.
Sama. En jotenkin tajunnut ennen lasta, että lapsen myötä pitää jaksaa seurustella lapsen kaverien, kaverien vanhempien, päiväkodin hoitajien, opettajien ja satunnaisten mummojen kanssa... Välillä työmatkalla oikein uuvuttaa kun tajuaa, että pitää vielä jaksaa jutella päiväkodissa hoitajan kanssa.
Ei yhtään, ja näin nelikymppisenä pidän sitä hyvänä valintana. Läheisten lapsia olen hoitanut sen verran, että tiedän sen itselleni hyvin rankaksi.
yksi. eron jälkeen jaksan hyvin kivan lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on että lasten myötä joutuu joulu/ kevätjuhliin, kekeihin opettajien ja päiväkotien kanssa, jaksamaan harrastusten kautta miljoona uutta ihmistä omassa elämässään. Tätä en ollut tajunnut ennen kuin lapsia oli jo. En introverttinä kovin hyvin jaksa lasten sosiaalistaelämää ja kavereita jotka ramppaavat meillä. Huh huh.
Sama. En jotenkin tajunnut ennen lasta, että lapsen myötä pitää jaksaa seurustella lapsen kaverien, kaverien vanhempien, päiväkodin hoitajien, opettajien ja satunnaisten mummojen kanssa... Välillä työmatkalla oikein uuvuttaa kun tajuaa, että pitää vielä jaksaa jutella päiväkodissa hoitajan kanssa.
Hi hii, no introverttina lto:na täytyy jaksaa ne 21 lasta, jokaisen vanhemmat, vanhempainillat, juhlat... JA omien lasten kaverit, kavereiden vanhemmat, hoitajat ja opet XD Mutta kaikkeen tottuu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on että lasten myötä joutuu joulu/ kevätjuhliin, kekeihin opettajien ja päiväkotien kanssa, jaksamaan harrastusten kautta miljoona uutta ihmistä omassa elämässään. Tätä en ollut tajunnut ennen kuin lapsia oli jo. En introverttinä kovin hyvin jaksa lasten sosiaalistaelämää ja kavereita jotka ramppaavat meillä. Huh huh.
Sama. En jotenkin tajunnut ennen lasta, että lapsen myötä pitää jaksaa seurustella lapsen kaverien, kaverien vanhempien, päiväkodin hoitajien, opettajien ja satunnaisten mummojen kanssa... Välillä työmatkalla oikein uuvuttaa kun tajuaa, että pitää vielä jaksaa jutella päiväkodissa hoitajan kanssa.
Hi hii, no introverttina lto:na täytyy jaksaa ne 21 lasta, jokaisen vanhemmat, vanhempainillat, juhlat... JA omien lasten kaverit, kavereiden vanhemmat, hoitajat ja opet XD Mutta kaikkeen tottuu!
Ei totu. Mä olen tuolla alkupuolella vastannut viiden lapsen äiti, pph. Aina vain stressaan yhtä paljon hoitolasten vanhempien kohtaamisia ja varsinkin yhteisiä tapaamisia kuten vanhempainiltoja tai juhlia. Olen erittäin tyytyväinen, jos vanhemmissa on introverttejä, ettei tarvi turhia jaaritella. Uusiin perheisiin tutustumiset on aina suorastaan painajaisia. Olen jo näin kypsässä iässä hyväksynyt sen, etten koskaan tule näihin asioihin tottumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme. Jaksan ihan hyvin nyt, kun lapset ovat jo isompia. Aiemmin oli aika rankkaa, mutta ei kai se pelkästään introverttiudestani johtunut. Rasittavinta tällä hetkellä on, kun pitäisi lapsia jatkuvasti ohjata ja kannustaa esim. läksyjen teossa ja lukemaan opettelemisessa. Vien myös heitä harrastuksiin, jotka toivon mukaan auttavat vähentämään näiden introvertti-geenien haittoja...
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään ja juuri introversio on yksi merkittävä syy siihen, ettei ole lapsia.
'
Samoin. Sairastun henkisesti, jos joudun jatkuvasti olemaan "sosiaalinen". Mietipä kaikki vanhempainillat ja harrastukset sun muut lässynläät ventovieraskahvitteluineen, jätän väliin! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen introventti sairaanhoitaja. Tern työni hyvin, mutta työpäivän jälkeen olen usein täysin puhki. Lapsia neljä, heistä en samallalailla rasitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti katui aikoinaan,että sai 3 lasta.Nuorena en sitä oikein sulattanut ja ihmettelinkin/paheksuinkin..Itse sain kolmekymppisenä esikoisen ja lähemmäst 40 vuotiaana toisen lapseni.En olisi missään nimessä jaksanut kahden pienen lapsen kanssa.Mies oli myös perinteinen aikansa isä eli lapset saavat olla jos niistä ei ole vaivaa. Molemmat lapset minulle rakkaita kuitenkin.Esikoinen ekstrovertti ja nuorin introvertti.Esikoinen asuu Italiassa ja heillä puolestaan 2 lasta.Olen aivan puhki kun lomailevat Suomessa.Lapset ovat toki rakkaita mutta en vaan mitenkään ole höynähtänyt mummo enkä raskausuutisista muutama vuosi sitten mitenkään "seonnut".Surullista ja kiusallistakin ajoittain.Mikä karma meitä meitä ohjaakaan :(
Kaksi lasta ja työskentelen alalla, jossa täytyy olla hyvät ihmissuhdetaidot. Välillä olen aivan puhki töiden jälkeen, vaikka pidänkin työstäni, enkä jaksaisi enää illalla kuunnella lapsia. Eli kyllä, lapsiperhearki on toisinaan liikaa. En myöskään viihdy leikkipuistoissa tmv, mutta onneksi lapset osaavat niissä olla jo itsenäisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on viisi lasta, vaikka olen suunnilleen 100-prosenttinen introvertti. Mutta lapset ovat olleet mulle hyvä syy saada olla kotona. Neljä vanhinta on jo kyllä aikuisia ja nuorinkin juuri peruskoulun päättänyt. Kotona olen silti, kun teen perhepäivähoitajan työtä. Itse jaksan lapsia paljon paremmin kuin aikuisia. Olen kyllä aina työpäivän jälkeen ihan puhki, mutta omista lapista en väsynyt edes silloin, kun he olivat pieniä.
Sama! Olen totaalinen introvertti, mutta jaksan neljän pienen lapseni ja vauvan kanssa hyvin kaiken härdellin. Aikuisia en todellakaan. Kiinnostava juttu!
Viisi lasta. Ja kasvatan just niin kuin introvertti kasvattaa: pidän totisesti huolta siitä, että minulla on leijonanosa päivästä omaa aikaa. Lapset ei ole saaneet paljon huomiota ja ovat kasvaneet samanlaisiksi epäsosiaalisiksi kuin minäkin. Mutta tavoitteenani olikin tuottaa kaltaisiani ihmisiä maailmaan. Olen siis pahuksen tyytyväinen kasvatustyöhöni. Nyt lapset jo täysi-ikäsiä, eikä minun enää tarvi olla juuri kenenkään kanssa tekemisissä. Omasta halustani en pidä ystäviä, mieheen visusti etäisyyttä ja lapsia näkee joskus ja jouluna...
Ei nyt liity perhe-elämään: mutta auta armias jos olet introvertti startup/Slush -maailmassa! Olin viime kesänä harjoittelussa sellaisessa kiihdyttämöfirmassa. Joka hemmetin ilta piti olla menossa cocktail ym. ryyppäjäisiin ja jos sieltä jäi pois, alkoi kauhea maanittelu: "You can't be serious! You'll miss life changing opportunities (=lisää ilmaisharjoittelua toisessa firmassa)" Ja kun kerroin toiselle esimiehelleni olevani introvertti, joka ei niin hirveästi perusta kissanristijäisitä (enkä lähde ilmaisena harjoittelijana työajan ulkopuolella oleviin asioihin), niin hän sanoi "Come on let's have fun! Drink some beer, kossu and margaritas and then you will keep talking and laugh you ass off". Työkielenä meillä oli luonnollisesti englanti, jopa suomikollegojen kesken...
Jätin harjoittelun kesken koska en jaksanut tuota teennäistä jenkkiläistä meininkiä. Startup-utopiassa elävät pomot alkoivat vihata minua, niin myös heitä opetuslasten lailla palvovat kollegat.
Kaksi lasta (kaksoset)
Heistä on onneksi aina ollut ihanasti seuraa toisilleen vaikka aluksi ajatuksesta kauhistuinkin. Pidemmän päälle olen luonteeni puolesta päässyt helpommalla kaksosten kanssa.
Nukkumaanmenoajat ovat olleet meillä aina tärkeitä, sen avulla saan sen oman täysin rauhallisen aikani. Onnekseni minulla on myös ihana lähipiiri, joiden luokse lapset menevät mielellään hoitoon. Yleensä he ovat yökylässä jonkun läheisen luona 6-8 yötä kuukaudesta, osaksi tämä johtuu kyllä töistäni.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta (kaksoset)
Heistä on onneksi aina ollut ihanasti seuraa toisilleen vaikka aluksi ajatuksesta kauhistuinkin. Pidemmän päälle olen luonteeni puolesta päässyt helpommalla kaksosten kanssa.
Nukkumaanmenoajat ovat olleet meillä aina tärkeitä, sen avulla saan sen oman täysin rauhallisen aikani. Onnekseni minulla on myös ihana lähipiiri, joiden luokse lapset menevät mielellään hoitoon. Yleensä he ovat yökylässä jonkun läheisen luona 6-8 yötä kuukaudesta, osaksi tämä johtuu kyllä töistäni.
Tuo on kyllä kieltämättä tosi paljon yökyläilyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta (kaksoset)
Heistä on onneksi aina ollut ihanasti seuraa toisilleen vaikka aluksi ajatuksesta kauhistuinkin. Pidemmän päälle olen luonteeni puolesta päässyt helpommalla kaksosten kanssa.
Nukkumaanmenoajat ovat olleet meillä aina tärkeitä, sen avulla saan sen oman täysin rauhallisen aikani. Onnekseni minulla on myös ihana lähipiiri, joiden luokse lapset menevät mielellään hoitoon. Yleensä he ovat yökylässä jonkun läheisen luona 6-8 yötä kuukaudesta, osaksi tämä johtuu kyllä töistäni.
Tuo on kyllä kieltämättä tosi paljon yökyläilyä.
Ei ole oikein vaihtoehtoja, olen yksinhuoltaja jonka täytyy tehdä satunnaisesti yötöitä. Lisäksi lapset ovat välillä isovanhemmillaan viikonloppuisin.
Introvertti tuntuu olevan tämän hetken muotitermi. Todellisuudessa suurin osa näistäkin kommentoijista ovat jotakin ekstrovertin ja introvertin välillä. Onko ystäväsi lapset pieniä? Itse en ole introvertti, mutta jaksan lähinnä perheeni seuraa vain. Olen ammatiltani lähihoitaja ja käytännössä töissä jatkuvasti kontaktissa asiakkaiden kanssa tai toisen työntekijän. Töistä en jaksa lähteä minnekään, korkeintaan käydä kaupassa ja tulla kotiin perheen kanssa. Vieraita en jaksa, koska haluan rentoutua vailla tarvetta pitää toiselle seuraa, stressaan myös siisteydestä jne. Lasten ollessa vauvaiässä oli se sellaista kuplassa elämistä. Sen jälkeen ymmärsin täysin ystäviäni ja käsitin, etteivät he kavereitaan hylänneet. Vauvan kanssa vain oli niin helppo olla kotona ja jonnekin lähteminen oli kamalan vaivalloisen tuntuista. Ja se vuosi menee niin nopeasti, itsekin mietin mitä kaikkea ihanaa tulen sinä aikana tekemään, mutta enpä sitten loppujen lopuksi saanutkaan mitään aikaiseksi. Ehkä hän vain kokee, ettei perheen lisäksi vain jaksa muuta, siihen ei vaadita introverttiä. Miehelläni on introvertin piirteitä ja minulla ekstrovertin. Välillä kuitenkin tuntuu, että näitä käytetään tekosyynä sille, ettei voi ottaa toisia huomioon ja jostain syystä ekstroverttien pitäisi aina ymmärtää introverttiä ja ottaa hänen piirteensä huomioon, mutta ei toisin päin. Meillä homma toimii, mutta syntyyhän sitä eroavaisuuksista konfliktejakin.