Lue keskustelun säännöt.
Introvertti! Kuinka monta lasta sinulla on? Miten jaksat lapsiperhe-arkea?
Mä itse olen introvertti ja rakastan yksinoloa. Meillä kuitenkin on yksi lapsi joka vaatii oman huomionsa. Mutta onneksi lapsi on jo sen ikäinen että on aika itsenäinen eikä häntä tarvitse enää joka asiassa auttaa.
Omaa aikaa saan niin, että lapsi touhuilee välillä omiaan, välillä isänsä kanssa ja välillä pelailee tabletillaan.
Sitten välillä mä puuhastelen lapsen kanssa jotain niin että mieskin saa välillä omaa aikaa.
Mä en enempää lapsia jaksaisi, yksikin lapsi on tarpeeksi. Tämä on hyvää lapsiperhe-arkea mulle introvertille ihmiselle.
Jaksan kun välillä saan ihan omia hetkiä eikä tarvitse olla kokoajan auttamassa ja viihdyttämässä toista.
Kommentit (211)
Sinulla pitäisi olla 2,1 lasta, muuten suomalaisten määrä vähenee.
Häpeäisit itsekkyyttäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älämölö kirjoitti:
1 lapsi (4v), joka on täysi ekstrovertti ja sen lisäksi vielä hyvin vilkaskin.
Toisaalta haluaisin/olisin halunnut toisenkin lapsen, jotta voisivat keskenään leikkiä ja puheripuloida.
Mutta sitten toisaalta ei vain jaksais kahta älämölöä jaloissa pyörimässä :'D
Tämähän se just on kun jos olisi toinen lapsi niin hän pitäisi seuraa toiselle lapselle, mutta siitä tulisi sitten aikamoinen älämölö joka kestäis aamusta iltaan. Ja mä en kestäis sitä älämölöä. Yhden lapsen kanssa saa päivän mittaan niitä hiljaisiakin hetkiä.
Ja lapset eivät välttämättä nukukkaan samaan aikaan molemmat. Kokoajan olisi jompi kumpi hereillä ja pitäisi sitten heitä jompaa kumpaa viihdyttää vuorollaan. Kaksipiippuinen homma. Ap
2. En taitaisi jaksaa suurperheen hälinää. Omia lapsia jaksan hyvin. Pikkulapsivaiheessa en tahtonut jaksaa millään ilveellä toisten pikkulapsia. Onneksi se aika on ohi.
ErakkoRapunem kirjoitti:
2. En taitaisi jaksaa suurperheen hälinää. Omia lapsia jaksan hyvin. Pikkulapsivaiheessa en tahtonut jaksaa millään ilveellä toisten pikkulapsia. Onneksi se aika on ohi.
Meilläkin lapsi jo sen ikäinen että vaikka tuttavapiirissä on useampikin 0-5 vuotias lapsi niin ei enää oikein jaksa kiinnostaa enää ne ainaiset vaippakeskustelut ja uusien hampaiden ihastelujutut.
Se aika on mennyt jo mun osalta ohi. Ap
Taitaa tuo introvertti-käsite nykyisin alkaa tarkoittaa ihan mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsia, eikä puolisoa, tietoinen päätös. Nuorena seurustelin pari kertaa ja koin sen ahdistavaksi: haluan omaa aikaa ja totaalista vapautta sitoutumuksista.
Hienoa. Tosin en ymmärrä tarvetta tulla ketjuun äimistelemään, jos asia ei mitenkään kosketa itseä.[/quote]
En ole oheisen kirjoittaja, mutta lue otsikko ja mieti nyt vähän mitä suustasi päästät.
Itsekin introvertti ja 4 lasta joista yksi erityislapsi . Jaksan lapsiperhe arkea ihan hyvin.
Se ettei kestäisi " hälinää, kitinää, mölyä, kinoja, tai sitä ettei saa yhtään omaa aikaa" ei johdu yleeensä vain introvertiudesta vaan siitä ettei saa elämäänsä muutenkaan hallintaan.
Introverttiudesta on tulossa uusi muoti-ilmio kun eritysherkkyys ei kaikile natsannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoa. Tosin en ymmärrä tarvetta tulla ketjuun äimistelemään, jos asia ei mitenkään kosketa itseä.
En ole oheisen kirjoittaja, mutta lue otsikko ja mieti nyt vähän mitä suustasi päästät.
Itsekin introvertti ja 4 lasta joista yksi erityislapsi . Jaksan lapsiperhe arkea ihan hyvin.
Se ettei kestäisi " hälinää, kitinää, mölyä, kinoja, tai sitä ettei saa yhtään omaa aikaa" ei johdu yleeensä vain introvertiudesta vaan siitä ettei saa elämäänsä muutenkaan hallintaan.
Introverttiudesta on tulossa uusi muoti-ilmio kun eritysherkkyys ei kaikile natsannut.
Ja tämän kommentin kirjoittajalle täydet 10 pistettä empatiakyvystä! Ei, hetkinen sittenkin... Piti sanoa nolla pistettä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa. Tosin en ymmärrä tarvetta tulla ketjuun äimistelemään, jos asia ei mitenkään kosketa itseä.
En ole oheisen kirjoittaja, mutta lue otsikko ja mieti nyt vähän mitä suustasi päästät.
Itsekin introvertti ja 4 lasta joista yksi erityislapsi . Jaksan lapsiperhe arkea ihan hyvin.
Se ettei kestäisi " hälinää, kitinää, mölyä, kinoja, tai sitä ettei saa yhtään omaa aikaa" ei johdu yleeensä vain introvertiudesta vaan siitä ettei saa elämäänsä muutenkaan hallintaan.
Introverttiudesta on tulossa uusi muoti-ilmio kun eritysherkkyys ei kaikile natsannut.
Ja tämän kommentin kirjoittajalle täydet 10 pistettä empatiakyvystä! Ei, hetkinen sittenkin... Piti sanoa nolla pistettä!
Tiedätkö mittä empatia tarkoittaa ? Miten oheinen kirjoitus liittyi millään tasolla empaattisuuteen? Lapsiperhe-elämä voi olla rankkaa oli sitten intro- tai eksovertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä olenko introvertti, mutta minun täytyy saada olla paljon yksin ja sosiaalisista tilanteista toipuminen vie useita päiviä. Lapsia on kolme.
Pienet lapset jaksoin yllättävän hyvin, mutta nyt kun ovat hieman isompia eli pieniä alakoululaisia, alkaa olla aika vaikeaa. Vaikka lapset ovat välillä yhtä aikaa tunnin tai pari pihalla, en koe sitä silti yksin oloksi, koska kuka tahansa saattaa tulla ja keskeyttää yksin olemiseni milloin tahansa. Siksi valvon usein todella myöhään.
Kaipaan todella paljon aikaa olla erossa lapsista. Ehkä se johtuu siitä, että sisarukset tappelevat tällä hetkellä aika paljon, joten koskaan ei ole sellaista rauhallista yhdessä olemista. Lisäksi nuorin on luonteeltaan läheisyydenkipeä ja kotona ollessaan käytännössä istuu jatkuvasti sylissäni, silittelee poskeani tai työntää vähintään päätään paitani sisään. Meillä käy myös paljon naapuruston lapsia, jotka myös tarvitsevat huomiota. Olen vähän sellainen omassa kuplassa elävä, eikä oikein tunnu luontevalta ottaa edes omia lapsia sinne kuplaan seurakseni.
Kolme omaa lasta ja naurettavan iso suku tässä ympärillä lisäksi. Meillä on päivisin koulun jälkeen tavallisesti 10 lasta välipalalla, päivälliseksi lähtevät omiin koteihinsa.
Minä tarvitsen paljon omaa aikaa, mutta osaan myös ottaa sitä. Kun olin lasten kanssa kotona, tein kävelylenkkejä puhumattoman lapsen kanssa tai lähdin yksin - puhuvat jätin miehen hoidettavaksi kotiin :) Otin omaa aikaa myös illalla, kun lapset menivät aiemmin nukkumaan.
Nykyään lapset ovat isoja ja minä töissä, saan omaa aikaa työmatkoilla ja jos oikein kiristää, lähden viikonloppulomalle yksin.
Väsyn oikeasti, jos aamusta iltaan on paljon ihmisiä ympärillä. Olen aivan poikki esim. rippi- tai YO-juhlien jälkeen, kun pitää jaksaa olla sosiaalinen pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko introvertti, mutta minun täytyy saada olla paljon yksin ja sosiaalisista tilanteista toipuminen vie useita päiviä. Lapsia on kolme.
Viestin perusteella olet selvästi introvertti, tuo sosiaalisista tilanteista toipuminen viittaa siihen. Selkeimmin introvertin ja ekstrovertin eron voi kuvailla näin:
introvertti= lataa akut yksinololla
ekstrovertti= saa virtansa ihmisten kanssa olosta
Jotkut tietysti mieltäisi itsensä sekoitukseksi kumpaakin, mutta kyllä mun mielestä jokaisella se perus, syvin olemus ja ominaisin toimintatapa on jompikumpi noista. Toisilla vaan enemmän ja toisilla vähemmän. Itse olen aika äärimmäisen introvertti, melkeinpä erakko, vaikka ihmisten ja lasten kanssa toimeen tulenkin. Se vaan vie hirveästi energiaa, ihan kuin olisi 'rooli' päällä vaikka ei feikki olekaan.
Yksi lapsi, elellään kaksi. Lapsi jo teini-ikänen.
Omaa rauhaa on paljon. Molemmat tykätään pyyhailla omiamme. :)
Silti osotamme paljon hellyyttä ja onneksi meillä on sama huumorintaju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahinta on että lasten myötä joutuu joulu/ kevätjuhliin, kekeihin opettajien ja päiväkotien kanssa, jaksamaan harrastusten kautta miljoona uutta ihmistä omassa elämässään. Tätä en ollut tajunnut ennen kuin lapsia oli jo. En introverttinä kovin hyvin jaksa lasten sosiaalistaelämää ja kavereita jotka ramppaavat meillä. Huh huh.
Kaksi lasta, nyt jo teinejä. Jaksan omiani oikein loistavasti, ja nautin heidän seurastaan varsinkin nyt, kun ovat isompia. Esikoinen on minun ja mieheni tapaan introvertti, ja hänellä on vähän, mutta äärettömän fiksuja ja mukavia kavereita (eli pienissä erissä jaksan heitäkin äärimmäisen hyvin). Kuopus on perheen ainoa ekstrovertti, mutta onneksi koulussa ja harrastuksissa pääsee seurustelemaan sen verran paljon, että tästä ei koidu epämukavia seurauksia meille muille.
Kaksi suunnilleen samanikäistä lasta on mielestäni introvertille paljon parempi vaihtoehto kuin yksi, tai useampi lapsi isoilla ikäeroilla.
Päiväkodin, harrastusporukoiden ja koulun mammadraamoihin en ole ikinä osallistunut. Kohteliaasti tervehtinyt vain tutut mamma, mutta pitänyt sopivalla etäisyydellä.
Puolisosta ei ikinä ole ollut haittaa introverttiydelleni, koska olemme hyvin samanlaisia.
Jänniä introvertteja, miehet ja lapset ja kaikki. Ehkä olette vaan vähävirtaisia ja ahdistuneita perusmammoja
Yksi on eikä musta enempään riittäisi. Tämänkin yhden kanssa on välillä tiukkaa, sillä on 4 -vuotias parhaassa uhmassaan ja kyselyiässään, on myös todella mustasukkainen minusta tällä hetkellä ja kihnuttaa helmoissa. Hän on tosi rakas mutta usein kiitän luojaani että lapsen isä on olemassa.
Pärjään sillä, että töissä ja opinnoisss saan olla aikuisten kanssa ja puurtaa paljon myös yksin. Muutenkin pyrin ottamaan semmosia hengähdystaukoa ja aikaa olla ihan yksin. Mutta ei tää just nyt helpolta tunnu.
2. Ihan hyvin jaksan lapsiarkea, vaikka välillä kaipaakin enempi omaa aikaa. Mutta sitä varmasti on luvassa, kun tuosta kasvavat.
Kaksi ja ovat vielä aika pieniä. Olin ajatellut että yksikin riittäisi, mutta nyt lapsista alkaa olla jo toisilleen vähän seuraa ja viihtyvät hyvin keskenään, luultavasti olisin ollut enemmän puhki yhden lapsen äitinä. Parisuhde on hieman kärsinyt, koska iltaisin lasten mennessä nukkumaan haluaisin vain omaa rauhaa ja tehdä omia juttuja, en tahdo millään jaksaa viettää aikaa miehen kanssa enää päivän jälkeen. Olen monesti miettinyt olisinko onnellisempi vain kolmistaan lasten kanssa, koska nyt koen hirveitä paineita parisuhteesta ja huonoa omaatuntoa siitä ettei oikein kiinnosta. Rakastan kuitenkin miestä niin paljon ja viihdymme hyvin yhdessä että olen päättänyt odottaa sitä kun lapset ovat isoja ja kaikki energia ei mene niihin. Omaa aikaa kyllä kaipaisin kovasti, viihdyn tosi hyvin yksikseni ja mulla on paljon mielenkiinnon kohteita joihin haluaisin panostaa mutta kun kaikki aika on vain ja ainoastaan perheaikaa niin se välillä surettaa. Ei sillä, rakastan perhettäni kovasti, mutta välillä olisi ihanaa saada keskittyä vain itseensä :)
Me ollaan miehen kanssa introverttejä ja meillä on yksi lapsi, joka hänkin on introvertti. Nyt hän on jo muuttanut pois kotoa, mutta kyllä se lapsiperhe-elämä yhden lapsen kanssa menetteli, varsinkin sen jälkeen kun hän oppi lukemaan. Kun hän oli isompi, meidän viikonloput menivät niin, että kaikki kolme viettivät pääosan ajastaan itsekseen omilla tietokoneillaa. Välillä kokoonnuttiin keittiöön laittamaan yhdessä ruokaa, sitten syötiin yhdessä ja keskusteltiin. Sen jälkeen kaikki olivatkin taas jo valmiita häipymään omiin oloihinsa.
Ne tylsät pikkulapsivuodet jäivät loppujen lopuksi aika vähiin. Lapseni taisi olla 5-vuotias kun jonkun shoppailureissun jälkeen mentiin yhdessä lounaalle ja havahduin siihen, että tämän lapsen kanssa voi jo käydä lounaalla ja keskustelut alkavat olla ihan mielenkiintoisia!
Kyllä oman perheen seuraa jaksaa ihan hyvin, kun ovat fiksuja ihmisiä. Ja yksi lapsi ei keskenään riehu ja tappele, joten kotona on pääosin rauhallista. Meidän lapsi löysi ekalta luokalta itselleen sydänystävän, jonka kanssa ovat samanhenkisiä ja tämä ystävä on riittänyt hyvin seuraksi. Mikään riehuja ei hänkään ollut, joskus saattoivat istua hiljaa sängyssä vierekkäin, kumpikin omaa kirjaansa lukien.
Sitten voi mennä hankalaksi jos oma puoliso on ekstrovertti ja lapsi myös. En ehkä olisi kestänyt ekstroverttiä lasta.