Ottaisitko dementoituneelta rikkaalta vanhukselta rahaa jos tietäisit, että hänen perintönsä menee valtiolle?

En koska hän olisi oikeustoimikelvoton dementian vuoksi.

Jos itse tarjoaisi, kyllä ottaisin.

Varmaan ottaisin. Eihän se oikein olisi, mutta itseni tuntien kiusaus olisi todennäköisesti liian suuri, pienituloinen kun olen, ja aina rahat loppu. Edellyttäen tosiaan että hän olisi miljonääri ilman perillisiä. Pyrkisin kyllä vastapalvelukseksi auttamaan ja hoitamaan häntä ja hänen asioitaan parhaani mukaan, pitämään seuraa ja viettämään aikaa hänen kanssaan.

Ottaisin, vaikka tiedän sen olevan väärin.

Jos tarjottu raha on oikeudenmukaisessa suhteessa siihen, mitä olen hänen hyväkseen tehnyt, niin kyllä. Joltain randomvanhukselta, joka ei selvästi ymmärrä enää mitään ja jonka kanssa en ole ollut tekemisissä niin en ottaisi.

Tämä on vähän kuin panisinko sammunutta naista, kun eihän hän siitä kärsi, olisi varmaan selvänä antanut, tai sitten ei. Moraalikysymys.

Tuskinpa, jos kyseessä olisi tosiaan täysin ilman mitään syytä hölmöyttään rahan tyrkyttäminen.

Joltain tutulta vanhukselta voisin ottaa jos kyseessä olisi häneltä enempi vilpitön halu auttaa nuorempaansa eteenpäin ja/tai ennakkoperintö muuten, eikä dementiahouretta koko idea.

No jos ne muuten menisivät valtiolle eikä se olisi pois keneltäkään tietyltä ihmiseltä jolle se oikeasti kuuluisi, niin harkitsisin. Ei valtio niitä ansaitse sen enempää kuin minäkään.

Toisaalta siitä voisi joutua myöhemmin hankaluuksiin, joten ainakaan en käyttäisi rahaa kunnes olisin täysin varma ettei sitä enää kukaan tule kyselemään.

Mistä voisin tietää, että jonkun vanhuksen omaisuus menisi valtiolle? Hänellähän saattaa olla ns. toissijaisia perillisiä eli sisarusten lapsia, joiden olemassaoloa ei enää muista.

En voisi ottaa keneltäkään dementoituneelta vanhukselta rahaa vastaan.

En missään tapauksessa syyllistyisi tällaiseen törkeään rikokseen.

Kyl miun hammeen taskuis tillaa on.

Vain siinä tapauksessa, että hän olisi vielä terveenä ja oikeustoimikelpoisena ollessaan tehnyt laillisen ja hyväksytyn testamentin minulle. En muuten koskaan missään olosuhteissa.

tottakai.käteisenä

EN ! Hänellä ei olisi dementoituneena käyttö oikeutta omaan tiliinsä.Hänet olisi laitettu sosiaaliviraston puolesta edunvalvontaan.Kauppa kasii. ostopalveluna siivous.kotihoito ja välttävin tarve hankintoihin saisi nostaa manantai 20 e. Keskiviikko 20 e ja perjantai 20 e rahaa tyylin tililtään.Tilin varat kun on siiretty edunvalvojan tililille tai viraston?

En tietenkään ottaisi. Jos vanhuksella on dementtia, niin totta kait hänen raha-asioitaan hoitaa joku muu ja 100% tulee ilmi, kuka on käyttänyt vanhuksen puolustuskyvytöntä tilaa hyväksi.

Tiedän tapauksen eräästä suvusta, jossa vanhaa ihmistä käytettiin hyväksi ja tuli poliisi asia ja ihminen menetti työnsä yhden 50 takia.

En. Entisessä työssäni kotihoidossa oli muutama tapaus kun vanhus, myös täysin oikeustoimikelpoinen, tarjosi rahaa, eräs vanhoja kultakorujaan mutta en ottanut vastaan. Ensinnäkin meillä ei ollut oikeutta ottaa rahaa vastaan, ja toisekseen omatuntoni ei olisi sitä ikinä sallinut.

Kokonaan toinen asia kun vein erästä vanhaa miestä ulos kahville josta hän kovin nautti ja halusi aina tarjota kahvin ja voisilmäpullan. Sen otin vastaan, ja oli mukava nähdä hänen ilonsa päästä vähän "tuulettumaan". Tämä mies oli 97-vuotias, ja suunnitteli että kun täyttää 100 järjestää meille koko kotihoitoporukan väelle isot kemut. En tiedä miten kävi, muutin pois ennen sitä.

Ottaisin jos voisin varmistua etten jää siitä kiinni. Ei se vanhus niitä rahojaan mukanaan hautaan saa.

Entä jos tuo vanhus olisi jo kuollut, ja kotona vaikka miljoona euroa rahaa. Sinä olisit siivoamassa paikkoja, eikä kukaan muu tietäisi niistä rahoista kuin sinä ja rahat olisi menossa valtiolle. Pysyisitkö moraalissasi ja siivoaisit vain kiltisti niin kuin olisit vanhukselle luvannut tekeväsi ja sitten jättäisit vain avaimen pöydälle ja rahat sinne jemmaan ja lähtisit kiltisti kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vähän kuin panisinko sammunutta naista, kun eihän hän siitä kärsi, olisi varmaan selvänä antanut, tai sitten ei. Moraalikysymys.

Ei yhtään sama.