Lue keskustelun säännöt.
Introvertti! Kuinka monta lasta sinulla on? Miten jaksat lapsiperhe-arkea?
Mä itse olen introvertti ja rakastan yksinoloa. Meillä kuitenkin on yksi lapsi joka vaatii oman huomionsa. Mutta onneksi lapsi on jo sen ikäinen että on aika itsenäinen eikä häntä tarvitse enää joka asiassa auttaa.
Omaa aikaa saan niin, että lapsi touhuilee välillä omiaan, välillä isänsä kanssa ja välillä pelailee tabletillaan.
Sitten välillä mä puuhastelen lapsen kanssa jotain niin että mieskin saa välillä omaa aikaa.
Mä en enempää lapsia jaksaisi, yksikin lapsi on tarpeeksi. Tämä on hyvää lapsiperhe-arkea mulle introvertille ihmiselle.
Jaksan kun välillä saan ihan omia hetkiä eikä tarvitse olla kokoajan auttamassa ja viihdyttämässä toista.
Kommentit (211)
Kaksi aikuista lasta, ei miestä. Lapset sosiaalisia " kihnaajia" jo lapsena. Itse harrastin pienimuotoista pakenemista tämän tästä. Hyvin ne aina minut löysi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin jaksan. Ei perhe vie mun voimia vaan nautin perheen seurasta vaikka en muita ihmisiä jaksa.
Hei
Onneksi vain yhden ja on jo aikuinen. En olisi selvinnyt jos olisi ollut enemmän.
Neljä. Vallan hyvin jaksan, kun on samanlainen luonteeltaan tuo mieskin, joka on lapsiperhearkea jakamassa. Ollaan molemmat introvertteja, mutta meillä on hyvät sosiaaliset taidot siitä huolimatta että emme ole sosiaalisia.
Oma perhe on ihan parasta ja sen parissa vietän enemmän kuin mielelläni aikaa kotiympyröissä ja perheen kanssa yhdessä puuhaten. Toki välillä on kiva, että pääsee yksin vaikka lenkille tai jonnekin, mutta tunti-pari itsekseen riittää.
Yksi lapsi on, toista olemme miettineet. Tätä yhtä pitää jomman kumman viihdyttää aika paljon kun samanikäistä seuraa ei juuri ole. Lapsi on todella äänekäs ja vilkas ja janoaa toimintaa. Paljon puuhailen lapsen kanssa, mutta rakastaisin myös yksinoloa kirjat seuranani. Jonkin verran saan omaa aikaa ja mieskin on kaltaiseni joten sen suhteen ymmärretään toisiamme hyvin. Lapsi on silti tärkeintä ja rakkainta maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nolla, lapsia ei ole eikä tule. Tarvitsen paljon hiljaisuutta ja omaa aikaa enkä muutenkaan halua äidiksi.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa. Tosin en ymmärrä tarvetta tulla ketjuun äimistelemään, jos asia ei mitenkään kosketa itseä.
En ole oheisen kirjoittaja, mutta lue otsikko ja mieti nyt vähän mitä suustasi päästät.
Itsekin introvertti ja 4 lasta joista yksi erityislapsi . Jaksan lapsiperhe arkea ihan hyvin.
Se ettei kestäisi " hälinää, kitinää, mölyä, kinoja, tai sitä ettei saa yhtään omaa aikaa" ei johdu yleeensä vain introvertiudesta vaan siitä ettei saa elämäänsä muutenkaan hallintaan.
Introverttiudesta on tulossa uusi muoti-ilmio kun eritysherkkyys ei kaikile natsannut.
Tämän sitaattiketjun aloitti viesti "On se kumma, vaikka olisi kädetön ja jalaton, lapsia pitää silti tehdä. Ja valittaa ja valittaa niistä! Mikä logiikka tässä on?? Kertokaa.....", mikä on yhtä asian vierestä kuin epäily introjen elämänhallinnan puutteesta. Mitä ilmeisimmin meidän introversio on eri tasoista. Puolierakkona en tarvitse enkä halua ihmisiä iholleni enkä elämääni, en pieniä enkä suuria, perhettä lukuunottamatta. Puoliso on ja jo aikuinen lapsi, ja elämä hallinnassa kaikilla niillä keskiluokkaisilla mittareilla, joita näissä yhteyksissä on tapana käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin. :) vaikka olen introvertti olen aina pitänyt minulle todella läheisten ihmisten seurasta. (Eli mieheni ja lapseni)
Sama 😃
Oman perheen kanssa oleminen tuntuu yhtä hyvältä kuin yksin oleminen.
Mutta lapsuudenperhe tai vaikka ystävät kuluttavat akkuja vaikka mieluista seuraa ovatkin.
Pyöreät nolla ja siinä pysyy, lemmikkejä voisin kyllä ottaa lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelleen jännitän pikkulapsia, vaikka elin sen ajan itsekin omieni kanssa. En ehkä vain niin nauttinut siitä. Isompien kanssa on rennompaa...
Naapurustossa on paljon pikkulapsiperheitä, mutta pidän etäisyyttä. En jaksa enää ryhtyä potentiaaliseksi lapsenvahdiksi.
Meille tungettiin pikkulapsia hoitoon, kun omani olivat pieniä. (Naapuri) Olin silloin ihan poikki. Jälkikäteen ajateltuna silloin olisi pitänyt hoitaa omaa väsymystä pois ja kieltäytyä pakkolapsenvahtimisesta.
Ehkäpä väsymyksensekauset muistot jättivät jäljen. Introvertti-ihmisenä tarvitsen paljon omaa rauhaa. Omat lapset jaksan hoitaa edelleen hyvin.
Te, jotka tungette jälkikasvunne tuntikausiksi muille kylään, siellä saattaa olla tosi väsynyt äiti, joka ei aina jaksaisi paimentaa muiden muksuja.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla pitäisi olla 2,1 lasta, muuten suomalaisten määrä vähenee.
Häpeäisit itsekkyyttäsi.
Juurikin itsekkäät ihmiset lisääntyvät, haloo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitaa tuo introvertti-käsite nykyisin alkaa tarkoittaa ihan mitä tahansa.
No tuskinpa vaan. Suomessa nyt vaan sattuu olemaan eniten introvertteja heti japsien jälkeen. Minä en siedä nykyään kuin muutaman ihmisen seuraa, ne pahimmat tyypit pilaavat fiiliksen pelkällä pärstänsä näyttämisellä.
Kolme lasta, toisaalta olen extrovertti. Mutta tarviin minäkin omaa rauhaa ja aikaa, paljonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä oli kaksi ja äiti on 100% introvertti. Oltiin isän kanssa. Äidin kanssa on aina ollut vaivaantunutta yhdessäoloa. Jopa keskustelu on hankalaa koska se loppuu lyhyeen kun äiti tekee yhteenvedon ja lyö loppukaneetin pöytään niin nopeasti. Ei jaksa olla kiinnostunut. Negatiivista kommenttia tulee paljon siksi että haluaa olla rauhassa ja pikaisesti yhteydessä vain. Aivan älyttömän rasittavaa ja hankalaa kaikki kommunikointi hänen kanssaan.
Neljä. Rakastan lasteni seuraa, mutta en jaksa muita ihmisiä kovin kauaa. Omien lasten ja miehen seuraan en ole koskaan ollut väsynyt.
Introverttiydestäkö johtuu kun olen menettänyt ystävän kun hän perusti perheen? Hän ei jaksa muita kuin perheensä.
Yhdeksän, vanhimmat tosin asuvat jo omillaan. Lapsiperhearkea ollut siis kuitenkin käytännössä koko aikuiselämäni. Raskastahan se on, mutta sillä taas tuskin on kauheasti tekemistä introverttiuden kanssa. Olen mielestäni saanut mahdutettua arkeeni sopivasti aikaa myös itseni kanssa, siten sitä jaksaa passata toisia päivät pitkät. :)
Ei yhtään ja juuri introversio on yksi merkittävä syy siihen, ettei ole lapsia.
Olen vasta tänä vuonna saanut selville, että olenkin introvertti, eikä introverttiydellä ole mitään tekemistä sosiaalisten taitojen kanssa. Meillä on kaksi lasta, joita olen hoitanut kotona yli kaksi vuotta. Tosin työelämässä joudun vielä ahtaammalle, koska hakeuduin aikoinani sosiaalialalle töihin (opiskelen nyt eri alaa). Omat lapset kuormittavat vähemmän, siksi valitsin mieluummin kotiäitiyden. Pidin itseäni usein viallisena äitinä, kun en juurikaan nauti pikkulapsiajasta, mutta tieto introverttiydestäni selitti kyllä monta asiaa ja nyt osaan olla armollisempi itselleni.