Lue keskustelun säännöt.
Introvertti! Kuinka monta lasta sinulla on? Miten jaksat lapsiperhe-arkea?
Mä itse olen introvertti ja rakastan yksinoloa. Meillä kuitenkin on yksi lapsi joka vaatii oman huomionsa. Mutta onneksi lapsi on jo sen ikäinen että on aika itsenäinen eikä häntä tarvitse enää joka asiassa auttaa.
Omaa aikaa saan niin, että lapsi touhuilee välillä omiaan, välillä isänsä kanssa ja välillä pelailee tabletillaan.
Sitten välillä mä puuhastelen lapsen kanssa jotain niin että mieskin saa välillä omaa aikaa.
Mä en enempää lapsia jaksaisi, yksikin lapsi on tarpeeksi. Tämä on hyvää lapsiperhe-arkea mulle introvertille ihmiselle.
Jaksan kun välillä saan ihan omia hetkiä eikä tarvitse olla kokoajan auttamassa ja viihdyttämässä toista.
Kommentit (211)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta (kaksoset)
Heistä on onneksi aina ollut ihanasti seuraa toisilleen vaikka aluksi ajatuksesta kauhistuinkin. Pidemmän päälle olen luonteeni puolesta päässyt helpommalla kaksosten kanssa.
Nukkumaanmenoajat ovat olleet meillä aina tärkeitä, sen avulla saan sen oman täysin rauhallisen aikani. Onnekseni minulla on myös ihana lähipiiri, joiden luokse lapset menevät mielellään hoitoon. Yleensä he ovat yökylässä jonkun läheisen luona 6-8 yötä kuukaudesta, osaksi tämä johtuu kyllä töistäni.
Tuo on kyllä kieltämättä tosi paljon yökyläilyä.
Ei ole oikein vaihtoehtoja, olen yksinhuoltaja jonka täytyy tehdä satunnaisesti yötöitä. Lisäksi lapset ovat välillä isovanhemmillaan viikonloppuisin.
Ymmärrän, olen itsekin ollut samassa tilanteessa. Ei ollut turvaverkkoja lähellä, oli sentään vuoropäiväkoti, mutta sinne oli ilkeä jättää lapsi yöksi....sitten oli itse puolikuollut uupumuksesta, kun ei raaskinut yön jälkeen nukkua tarpeeksi. Parempi noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme. Väsy iskee kyllä, varsinkin kun olen yläkouluope.
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt liity perhe-elämään: mutta auta armias jos olet introvertti startup/Slush -maailmassa! Olin viime kesänä harjoittelussa sellaisessa kiihdyttämöfirmassa. Joka hemmetin ilta piti olla menossa cocktail ym. ryyppäjäisiin ja jos sieltä jäi pois, alkoi kauhea maanittelu: "You can't be serious! You'll miss life changing opportunities (=lisää ilmaisharjoittelua toisessa firmassa)" Ja kun kerroin toiselle esimiehelleni olevani introvertti, joka ei niin hirveästi perusta kissanristijäisitä (enkä lähde ilmaisena harjoittelijana työajan ulkopuolella oleviin asioihin), niin hän sanoi "Come on let's have fun! Drink some beer, kossu and margaritas and then you will keep talking and laugh you ass off". Työkielenä meillä oli luonnollisesti englanti, jopa suomikollegojen kesken...
Jätin harjoittelun kesken koska en jaksanut tuota teennäistä jenkkiläistä meininkiä. Startup-utopiassa elävät pomot alkoivat vihata minua, niin myös heitä opetuslasten lailla palvovat kollegat.
.
Apua, kuulostaa painajaiselta.
Kun on kaksi lastaaika pienellä ikäeroa, heistä on seuraa toisilleen, niin voi olla jonkin aikaa itse hiljaa. Olen jaksanut heidän kanssaan, sekämtosi sosiaalisen työn ihan hyvin, mutta vapaa-ajalla viihdyn kotona ja olen mielelläni myös ihan yksin ja hiljaa.
Kaksi. Yksi olisi riittänyt, mutta kun sattui tulemaan kaksi kerralla... Aina en jaksakaan, onneksi lapset ovat joka toinen viikonloppu isällään niin saan ladata akkuja ja nauttia hiljaisuudesta. Helppoja lapsia ovat kyllä, mutta väsyn jatkuvaan meteliin ja intensiiviseen läsnäolemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on että lasten myötä joutuu joulu/ kevätjuhliin, kekeihin opettajien ja päiväkotien kanssa, jaksamaan harrastusten kautta miljoona uutta ihmistä omassa elämässään. Tätä en ollut tajunnut ennen kuin lapsia oli jo. En introverttinä kovin hyvin jaksa lasten sosiaalistaelämää ja kavereita jotka ramppaavat meillä. Huh huh.
Sama. En jotenkin tajunnut ennen lasta, että lapsen myötä pitää jaksaa seurustella lapsen kaverien, kaverien vanhempien, päiväkodin hoitajien, opettajien ja satunnaisten mummojen kanssa... Välillä työmatkalla oikein uuvuttaa kun tajuaa, että pitää vielä jaksaa jutella päiväkodissa hoitajan kanssa.
Hi hii, no introverttina lto:na täytyy jaksaa ne 21 lasta, jokaisen vanhemmat, vanhempainillat, juhlat... JA omien lasten kaverit, kavereiden vanhemmat, hoitajat ja opet XD Mutta kaikkeen tottuu!
Tää menee ohi aiheesta, mutta pakko kommentoida kuitenkin.
Lasteni päiväkodissa oli yksi voimakkaasti introvertti lto.
Hän oli aivan ihana lasten kanssa.
Aivan huippu tyyppi työhönsä 😃
Lasten ja miehen kanssa viihdyn hyvin eikä heidän seuransa kuluta tai rasita millään tavalla. Ollaan koko perhe rauhallisia introverttejä.
Luetaan paljon ja katsotaan leffoja ja rakennellaan legoilla ja tehdään muutenkin yhdessä sellaisia juttuja joissa jokainen voi rauhassa keskittyä omaan tekemiseen vaikka porukalla tehtäisiinkin.
Ongelma on kuitenkin ekstrovertti äitini.
Hän haluaisi auttaa kovasti, mutta olen aivan puhki niiden auttamisten jälkeen.
Hän on todella ihan ultimate ekstrovertti. Puhuu ja puhuu, ei kuuntele eikä huomioi ympäristöä. Vähän semmoinen Pokka pitää hyasintti -tyyppi. Tai oikeastaan aika paljonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi. Minä kestän muutaman läheisen ystäväni, mieheni, lapseni, koirani ja omien vanhempieni seuraa.
Kaksi, ikäeroa 10 vuotta ja hyvin on mennyt, ovat jo aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
0
En usko että jaksaisin jatkuvaa hälinää.
Kolmehan noita on siunaantunut ja hyvin jaksan niin lapset kuin lasten kaveritkin. Kun meno yltyy liian kaoottiseksei hätistän koko komppanian pihalle. Saan olla päivisin monta tuntia yksin töiden välillä ja illalla sitten kun lapset menee nukkumaan. Se riittää palautumiseen ihan hyvin.
Se, että on introvertti, ei tarkoita sitä, että pitäisi eristäytyä yhteiskunnasta yksin johonkin perämetsään. Ihan normaalit sosiaaliset kanssakäymiset onnistuu, kuten töissä käyminen, lapsiperhearki, parisuhde.. Mutta tarvitaan myös omaa rauhaa ja hiljaisuutta ekstroverttia enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kolme, yksi jo aikuinen ja asuu omillaan, kaksi nuorempaa 17 ja 16.
Silloin kun tulin äidiksi, ei introvertiudesta puhuttu missään, ei ollut edes nettiä yleisessä käytössä. Onneksi nyt teinini ymmärtävät mistä on kyse, ovat ns. vanhoja sieluja ja keskustelemme paljon asioista, ihmisten erilaisuudesta jne. 2/3 heistä on itsekin introja.
Isojen lasten kanssa oman ajan ottaminen on helppoa, en tiedä miten jaksoin pikkulapsiajan ( Kiitos isovanhemmille ja rip ❤️). Eivät ole traumatisoituneet äidin introverttiudesta, keskusteluyhteys on aina ollut.
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt liity perhe-elämään: mutta auta armias jos olet introvertti startup/Slush -maailmassa! Olin viime kesänä harjoittelussa sellaisessa kiihdyttämöfirmassa. Joka hemmetin ilta piti olla menossa cocktail ym. ryyppäjäisiin ja jos sieltä jäi pois, alkoi kauhea maanittelu: "You can't be serious! You'll miss life changing opportunities (=lisää ilmaisharjoittelua toisessa firmassa)" Ja kun kerroin toiselle esimiehelleni olevani introvertti, joka ei niin hirveästi perusta kissanristijäisitä (enkä lähde ilmaisena harjoittelijana työajan ulkopuolella oleviin asioihin), niin hän sanoi "Come on let's have fun! Drink some beer, kossu and margaritas and then you will keep talking and laugh you ass off". Työkielenä meillä oli luonnollisesti englanti, jopa suomikollegojen kesken...
Jätin harjoittelun kesken koska en jaksanut tuota teennäistä jenkkiläistä meininkiä. Startup-utopiassa elävät pomot alkoivat vihata minua, niin myös heitä opetuslasten lailla palvovat kollegat.
Ohis, mutta meillä firmassa sama. Tehdään bisneksiä startupien ja teknologiafirmojen kanssa ja aina pitäisi olla sosialisoimassa, linkedin huoraamassa, iskeä ja flirttailla parempien kauppojen toimesta jne. Olenkin jäänyt käytännössä ilman mitään töitä, kun en introverttinä uppoa tähän henkisen horostelun muottiin (olen siis tarvittaessa töihin kutsuttava ja meidän oletetaan tekevän myyntiä niin, että horostellaan itse omat asiakaskontaktit ja työt itsellemme). Meillä vaihtuu porukka tiuhaan firmassa - miksiköhän. Pomoakin tuntuu kiinnostavan enemmän skumppalasi, flirttailu ja kalliit autot...
No, ei sillä! Jääpähän aikaa omiin juttuihin hyvin! Uutta työtä kohti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään yhtään. Eikä kumppaniakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on että lasten myötä joutuu joulu/ kevätjuhliin, kekeihin opettajien ja päiväkotien kanssa, jaksamaan harrastusten kautta miljoona uutta ihmistä omassa elämässään. Tätä en ollut tajunnut ennen kuin lapsia oli jo. En introverttinä kovin hyvin jaksa lasten sosiaalistaelämää ja kavereita jotka ramppaavat meillä. Huh huh.
Sama. En jotenkin tajunnut ennen lasta, että lapsen myötä pitää jaksaa seurustella lapsen kaverien, kaverien vanhempien, päiväkodin hoitajien, opettajien ja satunnaisten mummojen kanssa... Välillä työmatkalla oikein uuvuttaa kun tajuaa, että pitää vielä jaksaa jutella päiväkodissa hoitajan kanssa.
Hi hii, no introverttina lto:na täytyy jaksaa ne 21 lasta, jokaisen vanhemmat, vanhempainillat, juhlat... JA omien lasten kaverit, kavereiden vanhemmat, hoitajat ja opet XD Mutta kaikkeen tottuu!
Miksi ihmeessä olet introverttinä hankkiutunut tuollaiseen ammattiin? 😲
Nyt kun ovat isoja (13 ja 15 v), jaksan hyvin. Pikkulapsiaika (päiväkoti- ja alakoulu) oli hirveää. Nyt saan olla omissa oloissani tarpeeksi. Iso talo.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla pitäisi olla 2,1 lasta, muuten suomalaisten määrä vähenee.
Häpeäisit itsekkyyttäsi.
Häpeäisit typeryyttäsi. Ai niin, sehän on mahdotonta koska olet niin typerä.
Ei kukaan ihminen, ekstroverttikaan, tiedä etukäteen millaiset omat voimavarat tositilanteessa ovat. On eri asia olla lyhyitä aikoja jonkun muun lapsen kanssa kuin oman, joka on läsnä koko ajan. Ei voi myöskään etukäteen tietää sattuuko sairastumaan masennukseen synnytyksen jälkeen, tuleeko ero tai muuta vastaavaa. Kaikkea ei voi etukäteen ennustaa.