Historiafanit, mikä aikakausi/aihepiiri/tapahtuma/henkilö kiinnostaa erityisesti?

Vierailija kirjoitti:

Suomen sisällissodasta olen viime aikoina lukenut useamman kirjan. Sehän on nyt ajankohtainen aihe, kun tapahtumista tuli juuri kuluneeksi 100 vuotta. Järkyttävä mutta mielenkiintoinen ajanjakso.

Se oli punakapina, ei sisällissota.

Jos uskoo sielunvaellukseen ja jos aika on suhteellista, silloinhan on voinut jossain muussa elämässään olla vaikka tulevaisuudessa.

Minä olen kai elänyt 3000-luvulla, kun scifi on kiinnostanut aina.

Skotlannin ja Englannin historia.

Vierailija kirjoitti:

Jos uskoo sielunvaellukseen ja jos aika on suhteellista, silloinhan on voinut jossain muussa elämässään olla vaikka tulevaisuudessa.

Minä olen kai elänyt 3000-luvulla, kun scifi on kiinnostanut aina.

:D Jos tieteenaloista puhutaan, niin eihän tuo ole historiaa vaan tulevaisuudentutkimusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos uskoo sielunvaellukseen ja jos aika on suhteellista, silloinhan on voinut jossain muussa elämässään olla vaikka tulevaisuudessa.

Minä olen kai elänyt 3000-luvulla, kun scifi on kiinnostanut aina.

:D Jos tieteenaloista puhutaan, niin eihän tuo ole historiaa vaan tulevaisuudentutkimusta.

Totta töriset 😃

Talvisota, jatkosota ja Lapin sota. Molemmat ukkini olivat rintamalla ja molemmat mummuni olivat lottia.

Versailles, erityisesti Marie Antoinetin aikana.

Englannin monarkia. Nykyisen hallitsijan nuoruus on mielestäni ollut hyvin kiehtova, samoin Victorian. Diana tietysti kiinnostaa, mutta häntä ei kai vielä lasketa historialliseksi hahmoksi? Shakespearen aika myös kiinnostaa, harmi vain että itse Shakespearesta on hyvin vähän tietoa.

Nuorena olin hyvin kiinnostunut natsi-saksasta ja toisesta maailman sodasta (Anne Frankilla ja Schindlerin listalla taisi olla paljon tekemistä tämän kanssa).

Mutta jos pitäisi valita mihin aikaan menisin, niin valkkaisin 20-luvun, ja Lontoon tai Pariisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni asia kiinnostaa, mutta ehkä ykkösenä on Romanovit, erityisesti Nikolai II. Ne teloitushuoneesta otetut kuvat on muuten kammottavia.

Mua kiinnosti tämä yhdessä vaiheessa. Löysin jostain ulkomailta alkuperäispainoksena kirjankin, jonka oli kirjoittanut kruununprinssin sveitsiläinen kotiopettaja Pierre Gilliard.

Anna Andersson oli myös jännä persoona.

Puolalainen tehdastyöläinen, jolla oli hieman mt-ongelmia? Ei mun mielestä kovinkaan kiinnostava historian henkilö.

"Hieman"? Andersson tiesi paljon sellaisia asioita mm. tsaariperheen yksityiselämästä, mitä puolalaisen tehdastyöläisen ei pitänyt tietää. Hän taitaa myös olla ainoa vale-Anastasia tai ylipäänsä perheen jäseneksi tekeytynyt, joka edelleen muistetaan. Ilmeisesti osa Anastasian tunteneita piti häntä loppuun asti Anastasiana.

Neuvostoliiton aika Virossa ja virolaisten arkipäivä ja kohtalot kyydityksissä jne. 

Vierailija kirjoitti:

Puhut romantiikasta ja menneestä ajasta, et historian tutkimuksesta.

Romantiikka = kaipuu kaukaisiin (suht,käsite)paikkoihin ja ajallisesti etäisiin, niin, aikoihin.

Tässähän ollaan historiasta kiinnostuneita taviksia, ei tutkimusta tekeviä akateemisia.

Minua kiinnostavat Suomen pahimmat ajat, joista ei jostain syystä kovin paljoa puhuta - suurten nälkävuosien 150-vuotismuistoksi ei tehty ainuttakaan näyttelyä täällä (Irlannin nälänhätämuseossa kyllä oli niille omistettu näyttely).

Eli suuret kuolonvuodet 1696-99, jolloin kolmasosa koko Suomen väestöstä kuoli (kannibalismia oli todistetusti, esim. Sotkamossa eräästä perheestä kuolivat vanhemmat ja osa lapsista, jäljelle jääneet lapset söivät kuolleita perheenjäseniään pysyäkseen hengissä).

Lukemista: Mirka Lappalainen: Jumalan vihan ruoska.

Isoviha ja pikkuviha 1700-luvun alussa, kun Suomi oli oikeasti miehitettynä - Ruotsin silloista kuningasta Kaarle kahdettatoista ei pieni periferia kiinnostanut vaan Keski-Euroopan valtaaminen - ja venäläiset valtasivat viimeisetkin kolkat Suomesta vuonna 1716 (pikkuriikkinen Kajaanin linna oli viimeinen paikka Suomessa, jossa liehui Ruotsin lippu ja joka vastoin kaikkia odotuksia sinnitteli täysin piiritettynä talven 1715-16 yli). Koko maassa kidutettiin ja tapettiin ihmisiä raha- ja arvoesinekätköjen löytämiseksi sekä ihan vain huvin vuoksi (yksi suosittu tapa oli lämmittää leivinuuni ja tunkea ihminen sinne paistumaan elävältä), Pohjanmaalta vietiin lapsia orjiksi Venäjälle (olimme luterilaisina protestantteina vääräuskoisia, nämä ryöstetyt lapset kastettiin Venäjällä oikeaoppisesti ortodokseiksi).

Lukemista: Kustaa H. J. Vilkuna: Paholaisen sota.

Suuret nälkävuodet 1866-69, jolloin "vain" 8 prosenttia suomalaisista kuoli, mutta silloinkin syötiin jopa siemenviljat eikä laivoilla tuotua hätäapua Keski-Euroopasta saatu perille (silloiselta emämaa Venäjältä ei saatu ruokaa, koska sielläkin olivat samanlaiset halla- ja katovuodet).

Toisen maailmansodan jälkeinen aika, kun Suomi oli ensimmäisiä maita joka sai Unicefilta ruoka- ja lääkeapua (Kuusamossa ja Kainuussa lapset kärsivät nälästä ja pahoista puutostaudeista).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen sisällissodasta olen viime aikoina lukenut useamman kirjan. Sehän on nyt ajankohtainen aihe, kun tapahtumista tuli juuri kuluneeksi 100 vuotta. Järkyttävä mutta mielenkiintoinen ajanjakso.

Se oli punakapina, ei sisällissota.

Vaikka kuinka haluaisi väännellä ja käännellä, kyseessä on sisällissota, ei mikään myyttinen "vapaussota". Kapinastakaan se ei oikeastaan alkanut, vaan sosiaalidemokraattisen, vaaleilla valitun senaatin (eduskunnan edeltäjä) hajottamisesta ilman varsinaista syytä (siis muuta syytä kuin että ei haluttu päästää työväestöä vallan kahvaan.)

Kaikkein kummallisimman väitteen siitä, että "ei se mikään sisällissota ollut" kuulin muuten vuosia sitten joltain kolmekymppiseltä pätemishaluiselta kundilta. Hänen mielestään kyse ei ollut sisällissodasta kun "meillä oli täällä VENÄLÄISIÄ ja SAKSALAISIA!!!!" 

Kerroin hänelle, että venäläisiä oli Suomessa hyvin vähän - suurin osa oli lähtenyt jo kotimaahansa taistelemaan vallankumousta vastaan tai sen puolesta - ja jäljelle jääneet riisuttiin aseista melko nopeasti. Kohutut saksalaiset tulivat Suomeen vasta aivan sodan viime metreillä. Täällä oli veli veljeä vastaan, suomalainen suomalaista vastaan.

Lopullisesti hän hiljeni, kun kysyin että mitenkäs hänen mielestään Espanjan sisällissotaa 30-luvulla sitten pitäisi kutsua - siellähän oli vaikka mistä maasta kaarteja ja armeijoita. Saksalaiset pommittivat Guernicaa ja sotivat italialaisten rinnalla Francon fasistien (kapinallisten) puolella, hallituksen puolella oli sitten kansainvälisiä joukkoja Neuvostoliitosta, Ranskasta, Yhdysvalloista ja Britanniasta. Espanjan sisällissota kuitenkin on ihan tunnustetusti sisällissota. Näin on myös Suomen kohdalla: suomalaiset kävivät keskenään sotaa mm. hallitusmuodosta (vaikka se ei ainoa syy ollutkaan).

(Poika ei tiennyt, että kiltin nörttinaisulkokuoreni sisällä on piinkova historian ammattilainen. Myös sotahistorian. :D Toivottavasti oppi jotain, vaikkapa sen, että lukisi oikeasti historiaa eikä luulisi oppivansa jotain Hollywood-leffoista tai tietokonepeleistä... )

Muinainen Egypti

Renessanssi ja 60-luvun hippikulttuuri.

Olen kiinnostunut Bess of Hardwickista, joka oli Englannissa Elisabet I:n aikana elänyt lahjakas nainen.

Hän syntyi köyhään perheeseen mutta kuollessaan oli Englannin rikkain nainen heti kuningattaren jälkeen. Hän oli arkisen näköinen tai suorastaan ruma mutta miellyttävä ja lumoava nainen. Jokainen hänen neljästä aviomiehestään oli häneen syvästi rakastunut.

Bess oli synnynnäinen talousjohtaja, joka pyöritti kotitalouttaan järkevästi ja tehokkaasti. Hän piti itse omaisuudestaan kirjanpitoa ja vaikeista ajoista huolimatta kasvatti tasaisesti omaisuuttaan. Hän kävi kauppaa ja toimi kaivosalalla. Hän rakennutti useita kartanopalatseja.

On kiehtovaa ajatella, mitä hänestä olisi tullut nykyaikana. Epäilemättä Bess olisi taidokkaasti pyörittänyt suurta kansainvälistä konsernia.