Lue keskustelun säännöt.
Samat tyypit saa stipendit joka vuosi
02.06.2018 |
Koulun kevätjuhlassa stipendien jako on minulle jotenkin ikävä hetki. Yritin tässä pohtia, että miksi näin. En nyt muista ihan tarkkaan, mutta ala-asteella sain stipendin joka ikinen vuosi, ylä-asteella ainakin ysillä, en muista ihan varmasti muita luokkia.
Minun lapseni on keskitason oppilas. Hän ei ole ikinä saanut minkäänlaista stipendiä, eikä varmaan tule saamaankaan. Nyt alakoulun viimeisessä juhlassa pohdin, että noi samat naamat on olleet joka ikinen vuosi saamassa niitä stipendejä.
Mietin, että itse koululaisena varmaan opin pitämään jonkinlaisena itsestäänselvyytenä sitä, että ainahan minä saan kivan rahapalkinnon koulusta todistuksen mukana. Olisi kaiketi ollut hämmentävää olla saamatta.
En tiedä. Ei kai siinä mitään väärää ole. Jos edistyneintä ja motivoituneinta opiskelijaa etsitään, niin ei kai siinä ole mitään kummallista, että samat saa joka vuosi ja jotkut parikin stipendiä kerralla.
Joka tapauksessa se, että minun oma lapseni ei kuulu tähän stipendinsaajien joukkoon, on saanut minut ajattelemaan tätä asiaa vähän laajemmin. Kai minua sitten harmittaa se, ettei oma lapseni pärjää niin hyvin, että ansaitsisi stipendiä. Hän ei ole se oppilas, jonka edesottamuksia ylistäisi koko openhuone, kevätjuhlaväki ja sukulaiset päälle. Mun lapseni on sellainen kasin oppilas, eli ihan hyvä. Harmittaakohan minua alitajuisesti se, ettei minun lapseni ole samanlainen hikipinko kuin minä, eikä hänellä ole motia tehdä töitä koulun eteen? Ehkä ajattelen, että jos viitsisi nähdä vähän vaivaa, hän voisi olla siellä stipendinsaajien joukossa. Toisaalta ajattelen, että eihän jollain stipendillä ole mitään väliä.
En ihan pääse käsiksi koko tunteeseen ja ajatukseen, mikä tässä stipendiasiassa mietityttää, mutta mielelläni lukisin muiden ajatuksia.
Kommentit (356)
Muistan yläasteella, eräs tyttö, joka sai muutenkin viisi stipendiä, sai "eniten numeroitaan parantunut" stipendin, vaikka ka oli noussut vain 0.2.... väitän että oli suurempiakin nousuja😑
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin tosi epävarma hissukka ala-asteella. Aina tuli salaa toivottua, että jos kerrankin oma nimi kuitenkin sanottaisiin, kun stipendejä jaettiin. Muttei ikinä. Olisi tehnyt hyvää itsetunnolle. Stipendin sai aina se jo muutenkin kaikkien suosiossa oleva itsevarma menestyjä. Lähdin aina kevätjuhlista entistä epävarmempana yksin kotiin itkemään.
Tää on varmaan yleinen kokemus ja ikävä. Minusta tätä ongelmaa (että jotkut tuntee jäävänsä syrjään muutenkin ja stipendi vaan on yksi muistutus siitä) ei edes kannata ratkaista uusia stipendejä keksimällä. Ongelmahan on siinä, että jotkut lapset jäävät jatkuvasti näkymättömiksi luokassa. Aiemmin tässä ketjussa pohdin, osataanko nykykoulussa antaa paremmin positiivista palautetta ihan arkityöskentelyssä. Siinähän se olisi kaikkein tärkeintä ja motivoivinta.
Ihan oma kysymyksensä on sitten se, mitä järkeä on jakaa niitä stipendejä ja eikö stipendien jakaminen itse asiassa ole vastoin sitä tavoitetta, että oppilaat yrittävät parhaansa, löytävät omat vahvuutensa ja oppivat iloitsemaan saavutuksistaan. Stipendithän helposti korostavat sitä, kuka on luokan paras, eli lisäävät vertailua, mikä syö motivaatiota.
Joskus kuulee sitäkin, että stipendittä jääminen opettaa sietämään pettymyksiä. Ihan niin kuin
a) koulussa ei muutenkin joutuisi pettymään milloin mistäkin
b) kevätjuhlapäivä olisi juuri hyvä päivä aiheuttaa oikeen kiva pettymys jollekin oppilaalle, joka sitten lähetään kesälomalle oppimaan pettymyksensietoa.
Enkä mä sitäkään ihan ymmärrä, miksi se kannustus hyville oppilaille pitää antaa just sinä päivänä, kun edessä on monen kuukauden loma. Luulisi tsempin olevan tarpeen joskus keskellä lukuvuotta, kun pitää jaksaa puurtaa. Ja muillekin kuin sille, joka on hyvä.
Meillä oli luokalla tyttö jonka molemmat vanhemmat olivat ala-asteemme opettajia. Hänellä oli tapana mm. kertoa, kuka oppilaista on tällä kertaa esim. isänsä suosikki.
Joo :)
Itse sain yllättäen biologian lehtorilta epävirallisen stipendin lakituksen jälkeen. Olin innokkaana lintuharrastajana vapaaehtoisesti vetänyt monta vuotta luokkien kevään linturetkiä. Oli eka ja viimeinen stipendi - ja ihan mukavasti lämmitti:)
Sain kokeista taysia pisteita, mutta opettajat laittoivat todistukseen aineista aina sen kasin. Stipendit menivat kiusaajilleni, ihan kuin palkkioksi hyvin hoidetusta hommasta. Syy tahan oli kuulemma se, etta yksinhuoltajan tyttarena en vain saisi ajatuksia paahani siita, etta voisin vaikka parjatakin elamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen yllättynyt siitä, että samoille oppilaille menisi aina stipendit. Täällä ainakin on omien lasteni alakoulussa sääntönä ettei sama oppilas voi saada kahta kertaa luokkastipendiä tai hymypatsasta alakoulun aikana. Sama sääntö oli silloin kun itse olin peruskoulussa (sama kaupunki, eri koulu). Kuudesluokkalaiset saa sitten lisäksi harrastusstipendejä ym. ja niitä voi yksi oppilas saada useammankin jos on vaikka osallistunut aktiivisesti oppilaskunnan hallituksen toimintaan, ollut bändikerhossa ja lisäksi aktiivisesti vetänyt liikuntavälituntien ohjelmaa. Välillä on vanhempainyhdistyksen puheenjohtajan lapsetkin saaneet stipendejä, mutta mielestäni aivan ansaitusti. Usein aktiivisilla vanhemmilla on aktiiviset ja osallistuvat lapset. Ylipäätään pikkukoululaisten kohdalla tulee mietittyä, että onko se stipendi tärkeämpi vanhemmille kuin sille lapselle itselleen. Meillä tokaluokkalaiselle tuntui olevan ihan se ja sama kun sai tänään stipendin. Tai kyllähän se seteli kirjekuoressa ilahdutti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin tosi epävarma hissukka ala-asteella. Aina tuli salaa toivottua, että jos kerrankin oma nimi kuitenkin sanottaisiin, kun stipendejä jaettiin. Muttei ikinä. Olisi tehnyt hyvää itsetunnolle. Stipendin sai aina se jo muutenkin kaikkien suosiossa oleva itsevarma menestyjä. Lähdin aina kevätjuhlista entistä epävarmempana yksin kotiin itkemään.
Tää on varmaan yleinen kokemus ja ikävä. Minusta tätä ongelmaa (että jotkut tuntee jäävänsä syrjään muutenkin ja stipendi vaan on yksi muistutus siitä) ei edes kannata ratkaista uusia stipendejä keksimällä. Ongelmahan on siinä, että jotkut lapset jäävät jatkuvasti näkymättömiksi luokassa. Aiemmin tässä ketjussa pohdin, osataanko nykykoulussa antaa paremmin positiivista palautetta ihan arkityöskentelyssä. Siinähän se olisi kaikkein tärkeintä ja motivoivinta.
Ihan oma kysymyksensä on sitten se, mitä järkeä on jakaa niitä stipendejä ja eikö stipendien jakaminen itse asiassa ole vastoin sitä tavoitetta, että oppilaat yrittävät parhaansa, löytävät omat vahvuutensa ja oppivat iloitsemaan saavutuksistaan. Stipendithän helposti korostavat sitä, kuka on luokan paras, eli lisäävät vertailua, mikä syö motivaatiota.
Joskus kuulee sitäkin, että stipendittä jääminen opettaa sietämään pettymyksiä. Ihan niin kuin
a) koulussa ei muutenkin joutuisi pettymään milloin mistäkin
b) kevätjuhlapäivä olisi juuri hyvä päivä aiheuttaa oikeen kiva pettymys jollekin oppilaalle, joka sitten lähetään kesälomalle oppimaan pettymyksensietoa.Enkä mä sitäkään ihan ymmärrä, miksi se kannustus hyville oppilaille pitää antaa just sinä päivänä, kun edessä on monen kuukauden loma. Luulisi tsempin olevan tarpeen joskus keskellä lukuvuotta, kun pitää jaksaa puurtaa. Ja muillekin kuin sille, joka on hyvä.
Omien lasteni koulussa jaetaan pitkin lukuvuotta käytöskukkasia ja muita kunniamainintoja kerran kuukaudessa. Kunniamainintojen saajien nimet on koko lukuvuoden näytillä ruokalassa. Mielestäni tuo on ihan kiva tapa. Oppilaat tuntuvat aidosti iloitsevan toistensa puolesta kun joku saa maininnan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös ala-asteella 90-luvulla samat tyypit sai AINA stipendit. Ne oli näitä jotka sai kaikesta kymppejä. Itse olin 8-9:n oppilas, sellainen perushyvä suorittaja. Joskus muistan oikein tsempanneeni että saisin minäkin stipendin mutta ei koskaan. Stipendi olisi kyllä ollut kiva tsemppaus, niitä voitaisiin välillä jakaa muillakin perusteilla kun vain koulumenestyksellä.
No jaetaanhan niitä! Meidän yläkoulussamme vain yksi stipendi tulee koululta eli jokaiselle luokalle paras keskiarvo-stipendi. Siihen on matemaattinen luku, jonka mukaan se annetaan ja jos luokalla on vaikka kaksi, jolla juuri sama keskiarvo, niin molemmat saa stipendin.
Sitten loput tulee koulun ulkopuolelta. Niissä on mm. reilun kaverin-stipendi, stemppaus-stipendi kovalle uurastajalle jolla ei kuitenkaan paras keskiarvo, kulttuurien ymmärtäjälle, yhteisölliselle oppilaalle, marttojen palkinto, tekniikan alan stipendi jne.
Näin meilläkin alakoulussa. Sponsoreina on ainakin paikallinen tehdas, jokunen järjestö/yhdistys, musiikkisäätiö ja paikallinen käsityöliike. Osa noista on ollut vuosikymmeniä sponsoreina. Vanhempainyhdistys maksaa ainoastaan luokkastipendit, joissa perustelut on milloin mitäkin (tsemppaaminen, hyvä koulumenestys, aktiivinen osallistuminen koulun toimintaan...) sekä hymypatsaat.
Jaa taas on vuosi perseilty ja läksyt tekemättä, mutta stipendi pitäis saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne stipendit minunkin lapsen koulussa pokkaa joka vuosi samat naamat, ne joiden vanhemmat hääräävät innoissaan vanhempainyhdistyksessä.
Tyttöni on reilu, mukava ja yli ysin keskiarvo hänellä, mutta näin vaan jäi stipendit saamatta alakoulusta. Sanoinkin hänelle, että ei se haittaa, en minäkään ikinä saanut mitään vaikka varmasti olisin ansainnutkin. Sanoin ihan suoraan, että maailma nyt vaan on sillä lailla epäreilu, että suuri osa hyvästä saattaa mennä sellaisillekin, jotka eivät sitä ansaitse ja eipä paljon kannata siitä murehtia.
Minä olen se katkera kympin tyttö, joka lopulta palkittiin lukion päättyessä stipendillä "tasainen koulumenestys 50 markkaa". Olihan se hienoa ja upeaa mutta kyllä sitä onnea himmensi se että se luokan mölyapina vuosikausia meni sitten kirjoittamaan C:n paperit ja sai "hienosti tsempattu 1200 markkaa". Ihan yhtä paljon olimme tuon 12 vuoden koulurupeaman ilman stipendiä, hän ja minä.
Ja minä tein menestykseeni töitä. Luin, tein lisätöitä ja ahkeroin. Ei tullut ilmaiseksi eikä helpolla, kun en ollut mikään superlahjakas. Onhan se hienoa, että lukion päättötodistus on tasan 10 keskiarvoltaan ja kuusi L:ää, mutta jäi mieleen kyllä, että kannatti tsempata vain viimeisen kuukauden ajan. Ja saman "tasainen koulumenestys 50 markkaa" sai myös lauma niitä, jotka olivat pokanneet stipendit aikaisemmin, ne ysin oppilaat, joita ei kiusattu ja joiden vanhemmat olivat hiukan merkittävämmissä ammateissa kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös ala-asteella 90-luvulla samat tyypit sai AINA stipendit. Ne oli näitä jotka sai kaikesta kymppejä. Itse olin 8-9:n oppilas, sellainen perushyvä suorittaja. Joskus muistan oikein tsempanneeni että saisin minäkin stipendin mutta ei koskaan. Stipendi olisi kyllä ollut kiva tsemppaus, niitä voitaisiin välillä jakaa muillakin perusteilla kun vain koulumenestyksellä.
No jaetaanhan niitä! Meidän yläkoulussamme vain yksi stipendi tulee koululta eli jokaiselle luokalle paras keskiarvo-stipendi. Siihen on matemaattinen luku, jonka mukaan se annetaan ja jos luokalla on vaikka kaksi, jolla juuri sama keskiarvo, niin molemmat saa stipendin.
Sitten loput tulee koulun ulkopuolelta. Niissä on mm. reilun kaverin-stipendi, stemppaus-stipendi kovalle uurastajalle jolla ei kuitenkaan paras keskiarvo, kulttuurien ymmärtäjälle, yhteisölliselle oppilaalle, marttojen palkinto, tekniikan alan stipendi jne.Näin meilläkin alakoulussa. Sponsoreina on ainakin paikallinen tehdas, jokunen järjestö/yhdistys, musiikkisäätiö ja paikallinen käsityöliike. Osa noista on ollut vuosikymmeniä sponsoreina. Vanhempainyhdistys maksaa ainoastaan luokkastipendit, joissa perustelut on milloin mitäkin (tsemppaaminen, hyvä koulumenestys, aktiivinen osallistuminen koulun toimintaan...) sekä hymypatsaat.
Ja näin myös meidän lasten koulussa.
Tänä vuonna ekaluokkalainen sai stipendin ja perusteena oli hyvin sujunut kouluvuosi. Oltiin kyllä vähän huuli pyöreänä tästä. Lapsi ei siis alunperinkään ole ollut mikään häirikkö, päinvastoin. Tosin opettaja kyllä sanoi että periaatteessa jokainen ekaluokkalainen olisi ansainnut tämän. Oli vissiin mennyt sitten vähän arvonnan kautta, arvelen.
Poika taasen sai aikoinaan tuon tsemppari-stipendin ja sen kyllä hän oli mielestäni ansainnut. Hän olisi kuulunut pienluokalle (dysfasia) mutta pienluokkapaikkaa ei herunut. Joten joutui sitten olemaan isossa luokassa, jossa ope ei millään pystynyt auttamaan poikaa tarpeeksi ja tästä tietysti koulutyö kärsi. Kovalla työllä sai kuitenkin nostettua numeroitaan vähän. Onneksi myöhemmin pääsi pienluokalle ja numerot lähtivät vielä enemmän nousuun.
Täällä lukion stipendit suurelta osin menee aina joko suurlahjoittajien (tietyn rahasumman lahjoitus stipendirahastoon) lapsille/sukulaisille tai vanhempaintoimikunnan jäsenten lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin, että miten ihmeessa noin niinkuin käytännössä päätetään noista stipendeistä?
Siis kun oli todella monta sellaista stipendiä, joita jaettiin vain yksi koko alakoululle jossa useampi sata oppilasta.
Joku "liikuntatsemppari ja liikunnasta nauttija" - stipendin saa 3 A .luokan Mikko Mikkonen. Miten tällaisen stipendin saajaa lähdetään edes kartoittamaan? Jokainen opettaja ehdottaa luokaltaan jotakuta ja sitten niistä arvotaan? Vai miten?
En ole muuten kiinnittänyt huomiota, mutta poikani luokalla stipendit ja muut saa aina yksi tyttö. Mutta hän onkin kiva kaveri ja hyvä koulussa.
Lasteni luokilla on joka kerta saanut eri henkilöt stipendit. Poikani sai tänään hymypatsaan Ja 2. luokalla stipendin. Hymypatsaasta oli äänestetty luokassa.
Toinen poikani ei ole saanut koulusta koskaan stipendiä, mutta harrastuksesta sai parhaan pelaajan palkinnon toisen kerran peräkkäin. Ero muihin on niin selvä, että valinta oli täysin arvattavissa jo etukäteen.
Täälläpäin opettajien lapset saa huomattavan paljon stipendejä ja itsekeskeiset opettajan "kaverit" myös, vaikka olisivat kiusaajia ( ja opettajan tiedossa) . Näin se menee.
Kiltit ja hiljaiset eivät saa täällä koskaan stipendiä. Naurettava koko stipendi homma, vois lakkauttaa turhana joidenkin oppilaiden suosimisena. Ja mainittakoon että itse sain joka vuosi lapsena stipendin varmaan vain isäni ammatin ja hyvän työaseman takia.
Jotenkin tosi säälittävää että opettajat kehtaa antaa stipendejä vanhempien aseman perusteella tai sen perusteella kuinka oppilas mielistelee opettajaa. Ja varsinkin jos antaa kiusaajalle. Täyttä ammattitaidottomuutta opettajalta.
Vierailija kirjoitti:
Seuraavaksi kai ehdotatte, että vaikkapa sm-kultamitali pitää antaa sille, joka paransi tulostaan kuudesta ja puolesta metristä seitsemään eikä sille kahdeksan metriä hypänneelle. Ihan oikein, että parhaat saa stipendit. Ne ovat sen ansainneet, eikä se pikku-Maija, joka vähän viimeisenä iltana tavasi kokeeseen.
Mulla on kolme poikaa, joista kaksi on luokkansa priimuksia ja yksi on erityislapsi. Arvaat varmaan ketkä saa vähällä vaivalla hyvät tulokset koulusta, ja myös niitä stipendejä, ja kuka tekee eniten töitä pärjätäkseen keskiverrosti?
Meillä lapsen KA 9,9 tasoa ja hän on rahastipendin saanut vuosittain.. tietenkin ahkeruudesta pitää palkita
Suomen koulusysteemi on muutenkin tasapäistävä ja nyt stipenditkin ovat ongelma! Voi jeesus tätä helikopterivanhemmuutta!