Samat tyypit saa stipendit joka vuosi
Koulun kevätjuhlassa stipendien jako on minulle jotenkin ikävä hetki. Yritin tässä pohtia, että miksi näin. En nyt muista ihan tarkkaan, mutta ala-asteella sain stipendin joka ikinen vuosi, ylä-asteella ainakin ysillä, en muista ihan varmasti muita luokkia.
Minun lapseni on keskitason oppilas. Hän ei ole ikinä saanut minkäänlaista stipendiä, eikä varmaan tule saamaankaan. Nyt alakoulun viimeisessä juhlassa pohdin, että noi samat naamat on olleet joka ikinen vuosi saamassa niitä stipendejä.
Mietin, että itse koululaisena varmaan opin pitämään jonkinlaisena itsestäänselvyytenä sitä, että ainahan minä saan kivan rahapalkinnon koulusta todistuksen mukana. Olisi kaiketi ollut hämmentävää olla saamatta.
En tiedä. Ei kai siinä mitään väärää ole. Jos edistyneintä ja motivoituneinta opiskelijaa etsitään, niin ei kai siinä ole mitään kummallista, että samat saa joka vuosi ja jotkut parikin stipendiä kerralla.
Joka tapauksessa se, että minun oma lapseni ei kuulu tähän stipendinsaajien joukkoon, on saanut minut ajattelemaan tätä asiaa vähän laajemmin. Kai minua sitten harmittaa se, ettei oma lapseni pärjää niin hyvin, että ansaitsisi stipendiä. Hän ei ole se oppilas, jonka edesottamuksia ylistäisi koko openhuone, kevätjuhlaväki ja sukulaiset päälle. Mun lapseni on sellainen kasin oppilas, eli ihan hyvä. Harmittaakohan minua alitajuisesti se, ettei minun lapseni ole samanlainen hikipinko kuin minä, eikä hänellä ole motia tehdä töitä koulun eteen? Ehkä ajattelen, että jos viitsisi nähdä vähän vaivaa, hän voisi olla siellä stipendinsaajien joukossa. Toisaalta ajattelen, että eihän jollain stipendillä ole mitään väliä.
En ihan pääse käsiksi koko tunteeseen ja ajatukseen, mikä tässä stipendiasiassa mietityttää, mutta mielelläni lukisin muiden ajatuksia.
Kommentit (356)
Stipendit jaetaan kutosille, yseille ja toisen asteen päättäville, joten aika mahdoton niitä on joka vuosi saada vaikka olisikin luokkansa paras.
Ap, sun lapsi ei ansaitse stipendiä, koska ei ole paras eikä edes hyvä. Kasvatat siitä pikku narsistia, joka ei opi panostamaan tekemisiinsä.
Vierailija kirjoitti:
On se jotenkin juhlallista kevätjuhlassa kun ne nimetään, jotka ovat luokan parhaita. Siitä tulee kasvattajana hyvä mieli, kun on lastaan tukenut opiskelussa koko vuoden ja sitten tulee palkinto keväällä.
"Koko vuoden tukenut" heh. Sulla ei edes ole lasta, Pasi. Tuki on elinikäistä eikä liity vain koulunkäyntiin.
Vierailija kirjoitti:
Stipendit jaetaan kutosille, yseille ja toisen asteen päättäville, joten aika mahdoton niitä on joka vuosi saada vaikka olisikin luokkansa paras.
Ap, sun lapsi ei ansaitse stipendiä, koska ei ole paras eikä edes hyvä. Kasvatat siitä pikku narsistia, joka ei opi panostamaan tekemisiinsä.
Kyllä ainakin meidän lasten alakoulussa on joka vuosi ollut joka luokka-asteelle jotain jaossa, ja yleensä aina eri lapsille ja vähän eri teemallakin. Eiväthän ne isoja ole, kympin tai maksimissaan pari, mutta sehän siinä ideana on, että mahdollisimman moni saisi.
Mitä tulee ap:n lapseen, aloitus on niin vanha että sinun säälittävä kiusaamisyrityksesi menee täysin hukkaan.
Muistan että 80-luvulla meidänkin luokalla aina ne samat oppilaat saivat stipendit joka vuosi. Sitten ala-asteen viimeisellä luokalla opettaja vaihtui. Itse olin ihan ok-tason koululainen koulutaipaleen alkaessa, mutta joskus neljännellä luokalla heräsin siihen, että arvosanat laskevat kuin lehmän häntä jos ei tee töitä. Rupesin petraamaan ja hämmästys oli suuri kun minä sain stipendin kuudennen luokan lopuksi. Uusi opettaja oli huomannut, että olin parin vuoden aikana nostanut keskiarvoa kokonaisella numerolla (7,4 -> 8,4) ja antoi stipendin sillä perusteella, pari muutakin keskitason tunnollista pakertajaa palkittiin sinä vuonna. Siitä tuli hyvä mieli ja kannustihan se jatkamaan.
Nyt omat lapset ovat yläkoulussa ja lukiossa. Vanhempi on saanut useita stipendejä hyvästä koulumenestyksestä. Nuorempi ei koskaan vaikka tekee todella paljon enemmän töitä koulun eteen. Tuntuu kyllä epäreilulta, eikö niitä stipendejä voisi välillä jakaa niille 7-8-tason puurtajillekin. Nuorempi poika sai alakoulussa joskus pienen palkinnon auttavaisuudesta (ei stipendi vaan tyyliin kerran kuussa luokassa jaettava huomionosoitus), oli niin ylpeä siitä ja se on edelleenkin keittiön ovessa vaikka poika nyt 15v.
Lapseni sai 1.luokan pättyessä stipendin erinomaisesta koulumenestyksestä ja esimerkillisestä toimimisesta koulussa (30€). Muutamia stipendejä jaettiin 1.luokkalaisille hieman eri asioista.
Meillä noita stipendejä ja hymytyttöpatsaita kahmi koulun pahin kiusaaja, joka oli kympin oppilas ja jonka isä oli pikkukunnan valtuutettu. Mullakin oli keskiarvo aina yli 9 koko peruskoulun ajan ja ainoa kunnianosoitus mitä sain peruskouluaikana, oli lyijykynä ysiluokan päätteeksi :D Sain sen erityisestä innostuksestani opiskella matematiikkaa ja annoin myös tukiopetusta kavereilleni.
Mitä serkumpi, sitä herkumpi! Samahan se on myös työelämässä ja koko yhteiskunnassa.
Niin sen kuuluu ollakin, että tasapäistävässä peruskoulussa edes jossain vaiheessa tunnustetaan ahkerien ja pärjäävien uurastus. Pitkin vuotta ovat aina vailla huomiota kun ne muut mellastajat, vänkääjät, tuentarpeiset ja häiriköt vievät kaiken ajan ja resurssit. Tuntuu hyvältä antaa edes joskus näille lapsille se huomio ja viesti, että olen huomannut sinut, anteeksi etten aina tunneilla ehdi noteerata taitojasi. Erikseen sitten käytösstipendi tai hyvä kaveri. Mutta pitää huomioida, että myös se etevä oppilas voi olla reilu kaveri ja käytökseltään fiksu. Ei häntä pidä rangaista siten, että hän tippuu niistä stipendeistä pois, koska on ollut ahkera ja tunnollinen ja saanut myös hyvän keskiarvon.
Tsempparin stipendi voi mennä keskinkertaiselle.
On ihan terveellistä lastenkin oppia siihen, ettei kaikkea jaeta vuorotellen ja tasapuolisesti kaikille. Omalla toiminnallasi voit vaikuttaa asiaan. Jos harmittaa kevätjuhlissa, kannattaa miettiä mitä juhlien välissä on tehnyt ansaitakseen stipendin.
Terv. Opettaja, joka on lopen kyllästynyt äitien jokakeväiseen stipendinurinaan.
Joo pikkukylissä näitä jaettiin pelkän pärstäkertoimen ja/tai sukulaissuhteiden perusteella ainakin 90- ja 00-luvulla. Monet oikeasti ahkerat, hyvin koulussa menestyvät tyypit jäivät vaille ansaitsemaansa kunnianosoitusta. Mun keskiarvo oli peruskoulussa myös 9,5-10 välillä ja ikinä en saanut stipendiä, lukiossa (jonka kävin muuten samassa kylässä) tilanne muuttui.
Vierailija kirjoitti:
Niin sen kuuluu ollakin, että tasapäistävässä peruskoulussa edes jossain vaiheessa tunnustetaan ahkerien ja pärjäävien uurastus. Pitkin vuotta ovat aina vailla huomiota kun ne muut mellastajat, vänkääjät, tuentarpeiset ja häiriköt vievät kaiken ajan ja resurssit. Tuntuu hyvältä antaa edes joskus näille lapsille se huomio ja viesti, että olen huomannut sinut, anteeksi etten aina tunneilla ehdi noteerata taitojasi. Erikseen sitten käytösstipendi tai hyvä kaveri. Mutta pitää huomioida, että myös se etevä oppilas voi olla reilu kaveri ja käytökseltään fiksu. Ei häntä pidä rangaista siten, että hän tippuu niistä stipendeistä pois, koska on ollut ahkera ja tunnollinen ja saanut myös hyvän keskiarvon.
Tsempparin stipendi voi mennä keskinkertaiselle.
On ihan terveellistä lastenkin oppia siihen, ettei kaikkea jaeta vuorotellen ja tasapuolisesti kaikille. Omalla toiminnallasi voit vaikuttaa asiaan. Jos harmittaa kevätjuhlissa, kan
Juuri näin! Aivan samat fiilikset joka vuosi. Facebookissa bongaan alueen äitiryhmässä useiden todella hankalien ja velttojen oppilaiden äitejä joka vuosi jurputtamasta tätä samaa. Koettakaa nyt ymmärtää ettei opettajat perusteetta niitä stipendejä saajilleen jaa. Kotona voi olla tsemppari sen oman vanhemman mielestä, mutta koulussa lapsi toimii kenties aivan toisin tai ei sitä mitenkään näytä.
Meidän koulussa (alakoulu) stipendejä on joka luokalle useampi. Perusteet ovat käytännössä kaikissa samat eli sosiaalinen, edistää luokkahenkeä, ystävällinen muille jne. Mitään paras koulumenestys-stipendiä ei jaeta. Stipendien lahjoittajat määrittelevät stipendit ja usein harmitellaan, että olisi ollut kiva antaa sille ja tälle siitä ja tästä stipendi, mutta koska niitä stipendejä on jaossa muutenkin paljon niin koulun omia rahoja ei käytetä siihen. Joidenkin luokkien on todella vaikea keksiä, kenelle stipendin antaisi, kun yksikään ei oikeastaan osu kriteereihin. Sitten melkein väkisin on otettava niitä samoja, kun ne kriteerit ovat mitä ovat. Sellainen ujo ja arka oppilas ei käytännössä ikinä voi saada stipendiä, koska kriteerit ovat nuo. Joku yksittäinen käsityöstipendi toki lisäksi jaetaan.
Stipendeillä palkitaan toivottuja ominaisuuksia: ystävällinen, reilu kaveri, ahkera, tsemppari, hyvä käytös, lukee paljon, kielten osaaminen, matikkastipendi, liikuntastipendi, kuvisstipendi. Jos ei osu mihinkään taitoon, eikä edes käytöksen osalta kykene 9 vuodessa mitään pisitiivista osoittamaan, joutaakin jäädä ilman.
Ei pidä paikkaansa. Enenevässä määrin stipendien myöntäjien laatimat kriteerit painottavat nimenomaan yrittämistä ja tsemppaamista varsinaisen koulumenestyksen sijaan. Tänäkin vuonna tulemma jakamaan useita tällaisia stipendejä. Toki jotkut yritykset yms stipendejä myöntävät tahot ovat nimenomaan laittaneet kriteeriksi, että sen saisi jossain tietyssä oppiaineessa parhaiten menestynyt. Stipendit jaetaan niiden myöntäjän antamien kriteerien mukaan. Koulun omasta rahastosta tuleva stipendi jaetaan jokaiselta luokalta koulumyönteiselle oppilaalle, varsinaisella koulumenestyksellä ei ole väliä. Toki monesti ne viitosen oppilaat eivät ole koulumyönteisiä mutta on niitäkin tapauksia, että oppilas on hyvinkin koulumyönteinen ja yritteliäs mutta oppimisvaikeuksien takia tulokset jäävät numeroarvioinnissa heikoiksi. Lisäksi meillä on sääntönä, että tämän stipendin voi saada vain kerran eli se menee joka vuosi eri oppilaalle.
Vuoden kovis -stipendi olisi hauska, tai Vuoden häirikkö. Tasapuolisuuden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Jaa kyllä meidän lapsen luokalla annettiin tsemppistipendi juuri sellaiselle pojalle, jonka koulunkäynti on ollut takkuamista, on häiriköinyt tunneilla ja varmasti ollut aina napit vastakkain eri aineiden opettajien kanssa. Nyt hän on oikeasti rauhoittunut ja antanut opiskelurauhan muille.
Oikeaan osoitteeseen meni, pisteet opelle hyvästä kasvatuksellisesta näkökulmasta asiaan. Varmasti tsemppasi tätä kaveria.
Varmasti tsemppasi häntä, mutta antoi myös selkeän viestin, että perseily kannattaa.
On se jotenkin juhlallista kevätjuhlassa kun ne nimetään, jotka ovat luokan parhaita. Siitä tulee kasvattajana hyvä mieli, kun on lastaan tukenut opiskelussa koko vuoden ja sitten tulee palkinto keväällä.