Lue keskustelun säännöt.
Samat tyypit saa stipendit joka vuosi
02.06.2018 |
Koulun kevätjuhlassa stipendien jako on minulle jotenkin ikävä hetki. Yritin tässä pohtia, että miksi näin. En nyt muista ihan tarkkaan, mutta ala-asteella sain stipendin joka ikinen vuosi, ylä-asteella ainakin ysillä, en muista ihan varmasti muita luokkia.
Minun lapseni on keskitason oppilas. Hän ei ole ikinä saanut minkäänlaista stipendiä, eikä varmaan tule saamaankaan. Nyt alakoulun viimeisessä juhlassa pohdin, että noi samat naamat on olleet joka ikinen vuosi saamassa niitä stipendejä.
Mietin, että itse koululaisena varmaan opin pitämään jonkinlaisena itsestäänselvyytenä sitä, että ainahan minä saan kivan rahapalkinnon koulusta todistuksen mukana. Olisi kaiketi ollut hämmentävää olla saamatta.
En tiedä. Ei kai siinä mitään väärää ole. Jos edistyneintä ja motivoituneinta opiskelijaa etsitään, niin ei kai siinä ole mitään kummallista, että samat saa joka vuosi ja jotkut parikin stipendiä kerralla.
Joka tapauksessa se, että minun oma lapseni ei kuulu tähän stipendinsaajien joukkoon, on saanut minut ajattelemaan tätä asiaa vähän laajemmin. Kai minua sitten harmittaa se, ettei oma lapseni pärjää niin hyvin, että ansaitsisi stipendiä. Hän ei ole se oppilas, jonka edesottamuksia ylistäisi koko openhuone, kevätjuhlaväki ja sukulaiset päälle. Mun lapseni on sellainen kasin oppilas, eli ihan hyvä. Harmittaakohan minua alitajuisesti se, ettei minun lapseni ole samanlainen hikipinko kuin minä, eikä hänellä ole motia tehdä töitä koulun eteen? Ehkä ajattelen, että jos viitsisi nähdä vähän vaivaa, hän voisi olla siellä stipendinsaajien joukossa. Toisaalta ajattelen, että eihän jollain stipendillä ole mitään väliä.
En ihan pääse käsiksi koko tunteeseen ja ajatukseen, mikä tässä stipendiasiassa mietityttää, mutta mielelläni lukisin muiden ajatuksia.
Kommentit (356)
Vierailija kirjoitti:
No sehän meni ihan oikein jos kerran päätetään antaa parhaalle tytölle ja pojalle. Sinä et ollut paras tyttö. Katsoin juuri koulun juhlassa niin 95% alakoulun 6. luokkalaisten stipendeistä meni tytöille. Ei siellä paljon pojat loista muussa kuin kavereiden äänestämissä jutuissa.
Minäkin sain lapsena aina stipendin, olin erinomainen koulussa. Ne annetaan kouluansioista. Oma lapseni ei ole samanlainen hikipinko eikä saa stipendejä. Sehän on selvää, jos ei ole paras eikä edes hyvä niin ei saa. Ei se mitään erityisiä ajatuksia minussa herätä, eikä ole epäreilua. Lapsi ei ole ahkera koulussa ja saa siitä sen palautteen minkä ansaitsee.
Menestys tulee kovalla työllä ja siitä palkitaan, niin se menee elämässä muutenkin.
Niin, stipendit nimenomaan jaetaan kouluansioiden mukaan kuten sanoitkin. Poika sai toisen stipendin sukupuolensa takia ei menestyksen, olin itse häntä parempi. Jos pojat haluavat paremmat arvosanat ja siten palkinnot, niin viettävät vähemmän aikaa pelien
äärellä ja lukevat enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hillovene kirjoitti:
Muistakaa, ettei siellä lääkiksen ja oikiksen pääsykokeissa stipendejä kysellä. Kun poikanne on baarissa iskemässä naisia, ei ne naiset kysy, montako stipendiä sait. Kun valmistut korkeakoulusta, kukaan ei kysy edes arvosanojesi perään.
Itse olin melkolailla kasin tyttö ala-asteella, mutta yläasteella ysin ja lukiossa kympin, ja vähitellen alkoi stipendejä tulla. Sama voi käydä ap:n lapselle. Nyt rohkaiset lastasi ja kehut hyvästä kouluvuodesta! Auta armias jos jotenkin edes vahingossa osoitat hänelle pettymyksesi stipendien puutteesta. Kyllä lapset herkästi sellaisen aistii.
Toki kotona juhlistetaan ja kehutaan :) Stipendit itsessään tässä tuskin on ydinasia. Ehkä se on enemmän sitä, mitä tuolla yhdessä viestissä pohdin, että minun lapseni ei ole siellä kehuttujen ja menestyvien rivissä. Itse taas olin siellä aina. Siihen liittyy jokin käsittelemätön tunne, mitä en ole aiemmin tunnistanut enkä osaa sitä kunnolla sanallistaa saati käsitellä. Mutta siinä olet oikeassa, että pitää varoa, ettei aseta lapselle paineita tai vertaile itseensä tai muihin oppilaisiin.
Ap
Jokseenkin ymmärrän olosi. Itselläni ei ole lapsia, mutta osaan kuvitella "menestyneenä" toivovani samaa omalle lapselle. Ja tosiaan, ei ne ala-asteen saavutukset ennakoi myöhempää pärjäämistä. Mukavaa kesää perheellenne!
Hillovene kirjoitti:
Muistakaa, ettei siellä lääkiksen ja oikiksen pääsykokeissa stipendejä kysellä. Kun poikanne on baarissa iskemässä naisia, ei ne naiset kysy, montako stipendiä sait. Kun valmistut korkeakoulusta, kukaan ei kysy edes arvosanojesi perään.
Eiköhän jokainen koulussa pärjäävä poika tiedä millaiset pojat tyttöjä kiinnostaa
Vierailija kirjoitti:
Jaa kyllä meidän lapsen luokalla annettiin tsemppistipendi juuri sellaiselle pojalle, jonka koulunkäynti on ollut takkuamista, on häiriköinyt tunneilla ja varmasti ollut aina napit vastakkain eri aineiden opettajien kanssa. Nyt hän on oikeasti rauhoittunut ja antanut opiskelurauhan muille.
Oikeaan osoitteeseen meni, pisteet opelle hyvästä kasvatuksellisesta näkökulmasta asiaan. Varmasti tsemppasi tätä kaveria.
Miltä mahtoi tuntua niistä luokan oppilaista, joita tämän pojan käytös on häirinnyt ja jotka ovat joutuneet panostamaan opiskeluunsa tavallista enemmän saavuttaakseen tuloksia? Varmasti kannustaa käyttäytymään hyvin, olemaan sosiaalinen ja yhteistyökykyinen, vai?
Meidän koulussa samat oppilaat eivät voineet saada stipendejä perättäisinä vuosina. Itse sain 1. ja 3. luokilla stipendit kun olin kaikille hyvä kaveri ja aina mukava muille, mutta noiden vuosien jälkeen stipendejä alkoivat saamaan ne lapset jotka menestyivät hyvin koulussa.
Muistan etten ollut mitenkään katkera tuosta, kyllä lapsi yleensä itse ymmärtää ja iloitsee jos joku hänen luokkakaverinsa sen selvästi ansaitsee. Yritä päästä yli tästä harmituksestasi, kun lapseasi se tuskin harmittaa niin paljoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hillovene kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hillovene kirjoitti:
Muistakaa, ettei siellä lääkiksen ja oikiksen pääsykokeissa stipendejä kysellä. Kun poikanne on baarissa iskemässä naisia, ei ne naiset kysy, montako stipendiä sait. Kun valmistut korkeakoulusta, kukaan ei kysy edes arvosanojesi perään.
Itse olin melkolailla kasin tyttö ala-asteella, mutta yläasteella ysin ja lukiossa kympin, ja vähitellen alkoi stipendejä tulla. Sama voi käydä ap:n lapselle. Nyt rohkaiset lastasi ja kehut hyvästä kouluvuodesta! Auta armias jos jotenkin edes vahingossa osoitat hänelle pettymyksesi stipendien puutteesta. Kyllä lapset herkästi sellaisen aistii.
Toki kotona juhlistetaan ja kehutaan :) Stipendit itsessään tässä tuskin on ydinasia. Ehkä se on enemmän sitä, mitä tuolla yhdessä viestissä pohdin, että minun lapseni ei ole siellä kehuttujen ja menestyvien rivissä. Itse taas olin siellä aina. Siihen liittyy jokin käsittelemätön tunne, mitä en ole aiemmin tunnistanut enkä osaa sitä kunnolla sanallistaa saati käsitellä. Mutta siinä olet oikeassa, että pitää varoa, ettei aseta lapselle paineita tai vertaile itseensä tai muihin oppilaisiin.
Ap
Jokseenkin ymmärrän olosi. Itselläni ei ole lapsia, mutta osaan kuvitella "menestyneenä" toivovani samaa omalle lapselle. Ja tosiaan, ei ne ala-asteen saavutukset ennakoi myöhempää pärjäämistä. Mukavaa kesää perheellenne!
Kiitos! Minua hämmentää tässä tunteessa myös se, että järjellä olen aikuisena ajatellut, ettei koulumenestys eikä etenkään todistuksen numerot ole elämässä oikeasti niin tärkeitä asioita, kuin ehkä itse kasvoin ajattelemaan. En suinkaan ajattele, että mun lapseni ei nyt mitenkään voi menestyä elämässä, kun ei menesty huipusti koulussa. Tämä nyt esiin tullut tunne puskee jostakin noiden järkiajatusten läpi.
Ap
Joskus ihan ekoilla luokilla lapsenomaisesti vielä ajattelin, että ehkä joku, kuin tyyliin joku enkeli taivaassa, olis nähnyt miten kovasti tsemppasin arjessa heikoista kotioloistani huolimatta, ja miten en ollut takaisin häijy ja väkivaltainen kiusaajiani kohtaan. Mielessäni ajattelin että jospa saisin jonkun stipendin ja kunniakirjan tällaisesta. Mutta ei koskaan. Ylimieliset, minua kohtaan häijyt kakarat niitä palkintoja saivat. Upee juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän koulussa sekä yläasteella että lukiossa oli erään turkulaisen kunnallispoliitikon ja kansanedustajan (sen isäkin oli aikoinaan kansanedustaja) lapset just näitä, jotka joka vuosi saivat vähintään hymypoikapatsaan (lapsia oli kolme).
Olin koulussa hyvä, keskiarvo yli 9,5 aina, yleensä luokan paras. Käytös hyvä, olin osallistuva, luonteeltani iloinen, en kiusannut vaan puolustin kiusattuja jne. Stipendin sain kerran, kuudennella luokalla.
Eli ei se aina mene niin että hyvä oppilas pokkaisi stipendin vuosi toisensa perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en saanut yhtäkään stipendiä ennen lukion loppua. Oon ollut koko kouluaikani erittäin keskiverto kasin/seiskan oppilas, joka hukkuu massaan. Lakituksessa hämmennyin todella paljon, kun nimeni luettiin ja sen jälkeen kerrottiin, että olen saanut stipendin! Se jaettiin siitä hyvästä, että olin lukioaikana parantanut arvosanojani. Sen rahallinen arvo oli nelinkertainen niihin stipendeihin nähden, jotka jaettiin niille ysin ja kympin oppilaille. Kylläpä tuntui kivalta olla kerrankin niiden huomioitujen joukossa :) Mutta olisi musta tullut ihan pärjäävä tyyppi ilman tuota palkitsemistakin.
Vierailija kirjoitti:
Hillovene kirjoitti:
Muistakaa, ettei siellä lääkiksen ja oikiksen pääsykokeissa stipendejä kysellä. Kun poikanne on baarissa iskemässä naisia, ei ne naiset kysy, montako stipendiä sait. Kun valmistut korkeakoulusta, kukaan ei kysy edes arvosanojesi perään.
Itse olin melkolailla kasin tyttö ala-asteella, mutta yläasteella ysin ja lukiossa kympin, ja vähitellen alkoi stipendejä tulla. Sama voi käydä ap:n lapselle. Nyt rohkaiset lastasi ja kehut hyvästä kouluvuodesta! Auta armias jos jotenkin edes vahingossa osoitat hänelle pettymyksesi stipendien puutteesta. Kyllä lapset herkästi sellaisen aistii.
Toki kotona juhlistetaan ja kehutaan :) Stipendit itsessään tässä tuskin on ydinasia. Ehkä se on enemmän sitä, mitä tuolla yhdessä viestissä pohdin, että minun lapseni ei ole siellä kehuttujen ja menestyvien rivissä. Itse taas olin siellä aina. Siihen liittyy jokin käsittelemätön tunne, mitä en ole aiemmin tunnistanut enkä osaa sitä kunnolla sanallistaa saati käsitellä. Mutta siinä olet oikeassa, että pitää varoa, ettei aseta lapselle paineita tai vertaile itseensä tai muihin oppilaisiin.
Ap
Lapsesi on sinusta erillinen henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tyttö sai nyt ensimmäistä kertaa stipendin, vaikka on aina ollut reilusti yli ysin keskiarvo. Nyt ysillä oli 9,6 ja stipendi tuli siitä, että hän on lahjakas monilla osa-alueilla. Samanlainen stipendi tuli hänen parhaalle kaverilleen. Luokan parhaita he eivät olleet, vaikka kummallakin oli yli 10 kymppiä todistuksessa. Kyllä olivat tytöt iloisia. Muistan 6. luokan jälkeen, miten pettynyt mun tyttö oli, kun ei saanut stipendiä, vaikka kaikki lukuaineet oli silloin kymppejä. Nyt kymppejä oli myös muissa kuin lukuaineissa.
Niin noita kehittyneitäkin pitäisi palkita.Jos kutosen ryypistä tulee kasin tyyppi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo.kyllä ne meni samoille minunkin kouluaikana. Ja pahimmat kiusaajani saivat hymypoika ja -tyttöpatsaat...
Juu niin saa :D ne hyvät oppilaat saa, vaikka esim tsemppari stipendi pitäisi mielestäni antaa jollekin joka on petrannut, nostanut keskiarvoa tms. Niin silti sen saa aina sama sama Liisa jolla on aina ollut keskiarvo 10.
Ehkä kannattaisi kiinnittää huomiota niihin stipendien sponsoreihin ja siihen että ehkä niiden suosittujen lasten vanhemmilla on jotain suhteita siihen suuntaan. Stipendien saaminen on enimmäkseen aktiivisuutta. Minä sain stipendejä ammattikoulussa, vaikka en oikeastaan edes ollut kovin hyvä koko aiheessa. Sellainen opettajien kaveri ja kilttityttö. Veljeni taas ei saanut mitään samalta linjalta ja sai jopa muutaman huonomman numeron aineista, joita ymmärsi paljon paremmin kuin minä koska hänellä oli monen vuoden harrastuspohja. Ja itseänikin harmittaa ne peruskoulussa muutenkin jo hyvistä perheistä tuleville menestyjille jaetut bonuspalkinnot eli stipendit. Toisaalta kuvastaahan se oikeaakin elämää että kaikki hyvä suurinpiirtein kaadetaan tietyn porukan syliin kun taas loput joutuu tappelemaan kaikesta.
Käytit motivaatiosta teinislangilyhennettä ”moti”. Ei mulla muuta.
Vierailija kirjoitti:
Meidän koulussa sekä yläasteella että lukiossa oli erään turkulaisen kunnallispoliitikon ja kansanedustajan (sen isäkin oli aikoinaan kansanedustaja) lapset just näitä, jotka joka vuosi saivat vähintään hymypoikapatsaan (lapsia oli kolme).
Paasiot vai
Olen myös huomannut että aina saa samat noi stipendit. Jos saisin päättää,stipendit jaettaisi niille jotka on oikeasti tsempannut. Ei niille jotka joka kokeesta saa kymppejä. En vähättele heidän panostusta koulunkäyntiin,mutta oikeasti tsempannutta koululaista tuollainen tunnustus ainakin kannustaa. Koulussa opettaja unohtaa helposti ne ketkä tarvitsisivat vähän enemmän tsemppiä. Kiitetään ja kehutaan vain menestyjiä.
Minä sain aikoinaan kielistipendin hyvästä asenteesta ja kiinnostuksesta kielten opiskeluun,vaikken saanutkaan kuin kasin. Moni sai kiitettäviä. Olin aika yllättynyt itsekin.
No sehän meni ihan oikein jos kerran päätetään antaa parhaalle tytölle ja pojalle. Sinä et ollut paras tyttö. Katsoin juuri koulun juhlassa niin 95% alakoulun 6. luokkalaisten stipendeistä meni tytöille. Ei siellä paljon pojat loista muussa kuin kavereiden äänestämissä jutuissa.
Minäkin sain lapsena aina stipendin, olin erinomainen koulussa. Ne annetaan kouluansioista. Oma lapseni ei ole samanlainen hikipinko eikä saa stipendejä. Sehän on selvää, jos ei ole paras eikä edes hyvä niin ei saa. Ei se mitään erityisiä ajatuksia minussa herätä, eikä ole epäreilua. Lapsi ei ole ahkera koulussa ja saa siitä sen palautteen minkä ansaitsee.
Menestys tulee kovalla työllä ja siitä palkitaan, niin se menee elämässä muutenkin.