Samat tyypit saa stipendit joka vuosi
Koulun kevätjuhlassa stipendien jako on minulle jotenkin ikävä hetki. Yritin tässä pohtia, että miksi näin. En nyt muista ihan tarkkaan, mutta ala-asteella sain stipendin joka ikinen vuosi, ylä-asteella ainakin ysillä, en muista ihan varmasti muita luokkia.
Minun lapseni on keskitason oppilas. Hän ei ole ikinä saanut minkäänlaista stipendiä, eikä varmaan tule saamaankaan. Nyt alakoulun viimeisessä juhlassa pohdin, että noi samat naamat on olleet joka ikinen vuosi saamassa niitä stipendejä.
Mietin, että itse koululaisena varmaan opin pitämään jonkinlaisena itsestäänselvyytenä sitä, että ainahan minä saan kivan rahapalkinnon koulusta todistuksen mukana. Olisi kaiketi ollut hämmentävää olla saamatta.
En tiedä. Ei kai siinä mitään väärää ole. Jos edistyneintä ja motivoituneinta opiskelijaa etsitään, niin ei kai siinä ole mitään kummallista, että samat saa joka vuosi ja jotkut parikin stipendiä kerralla.
Joka tapauksessa se, että minun oma lapseni ei kuulu tähän stipendinsaajien joukkoon, on saanut minut ajattelemaan tätä asiaa vähän laajemmin. Kai minua sitten harmittaa se, ettei oma lapseni pärjää niin hyvin, että ansaitsisi stipendiä. Hän ei ole se oppilas, jonka edesottamuksia ylistäisi koko openhuone, kevätjuhlaväki ja sukulaiset päälle. Mun lapseni on sellainen kasin oppilas, eli ihan hyvä. Harmittaakohan minua alitajuisesti se, ettei minun lapseni ole samanlainen hikipinko kuin minä, eikä hänellä ole motia tehdä töitä koulun eteen? Ehkä ajattelen, että jos viitsisi nähdä vähän vaivaa, hän voisi olla siellä stipendinsaajien joukossa. Toisaalta ajattelen, että eihän jollain stipendillä ole mitään väliä.
En ihan pääse käsiksi koko tunteeseen ja ajatukseen, mikä tässä stipendiasiassa mietityttää, mutta mielelläni lukisin muiden ajatuksia.
Kommentit (356)
Lapsieni koulussa on hyvä sääntö, vain yksi stipendi per lapsi. Jaettavana oli monta erilaista stipendiä eri kriteereillä, osa oli yleismenestyksen perusteella ja sitten oli monta tietyn oppiaineen menestyksen perusteella. Näin esim. lapsi joka ei lukuaineiden osalta loista mutta on hyvä kuviksessa, sai stipendin paikalliselta taideseuralta. Myös paikallinen urheiluseura palkitsi pari oppilasta ja nämä eivät olleet urheiluseuran pomojen lapsia (vaikka tarjolla olisi ollut) eikä edes seurassa urheileva lapsia.
Kysyin opettajalta miten he sitten jakavat stipendit jos tosiaan yksi on saamassa monta. Jokaiseen stipendin kohdalla valitaan useampi mahdollinen saaja ja sen mukaan mennään kunnes tulee lapsi jolla ei vielä ole stipendiä. Jakaminen aloitetaan isoimmasta stipendistä.
Meillä lapset 5- ja 8- luokalla ja molemmilla luokilla samat tytöt saa aina ne stipendit. 🤔 Särkyisköhän ne tytöt jos joku kevät annettaisiinkin jollekin toisille?
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset 5- ja 8- luokalla ja molemmilla luokilla samat tytöt saa aina ne stipendit. 🤔 Särkyisköhän ne tytöt jos joku kevät annettaisiinkin jollekin toisille?
Ja lisään vielä että yksi tyttö sai kaksi stipendiä. 🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan 70-luvulla tällaiset open lellikit ja rollikellot saivat selkäänsä kesälomansa alkajaisiksi.
Siis mitkä rollikellot? Siis stipendinsaajatko?
Jep. Siihen aikaan stipendit menivät niille, jotka olivat läpi kouluvuoden kannelleet muista oppilaista opettajalle ja muutenkin mielistelleet tätä. Tiedätte oppilastyypin. En tiedä vieläkö opettajan mielistely ja kaverin pettäminen palkitaan, mutta siihen aikaan se oli yleistä, tosin johti myös turpasaunaan vertaisilta.
Onneksi hymypatsaaseen ei opet voi vaikuttaa vai peukaloiko opet sitäkin äänestystä?
Kyllä Vilipetterillekin stipedi, että saa onnistumisen kokemusta. Muulla ei nyt niin väliä, kuten esimerkiksi sen, että akeruudesta palkitaan.
Uhkailkaa koulua juristilla. Se tuottaa tulosta!
Vierailija kirjoitti:
Pyörähdin äsken Facebookissa. Siellä oli taas monta kuvaa lapsista stipendit kourassa, ja ihan kuin olisin nähnyt ne samat lapset viime vuonna ja ehkä sitä edellisinäkin stipendikuvissa.
ap
Jos FB olisi ollut sinun lapsuudessasi, niin sinä olisit siellä joka vuosi esiintynyt stipendi kourassa.
Mun ala-asteen opettaja sanoi, että ei anna kenellekkään 10 käytöksestä, koska kukaan ei voi olla niin täydellinen (eikä meidän luokalla ollutkaan sen arvoista oppilasta). Mutta kuinkas yllättäen ala-asteen päättötodistukseen tuli opettajan lempi oppilaille 10 käytöksestä.. juuri niille kenelle stipenditkin menevät. Olen vieläkin suutuksissani siitä :D
Sitäpaitsi tyttö, joka sai 10 oli tosi valikoiva kavereista ja katsoi monia tyttöjä tuomitsevasti. Oli sillä muutamia riitojakin luokkalaisten kanssa, mutta minkäs teet kun on opettajan lemppari.. yläasteella hänen käytöksensä sitten putosi heti 8
"Minä pohdiskelen sitä harmituksen tunnetta, mikä minulle syntyy siitä, että minun lapseni ei ole niiden parhaiden joukossa aloituksessa mainitsemistani syistä, ja peilaan tätä lapseni koulunkäyntiä omaani, jonka aikana sain stipendejä melkein joka vuosi. Tästä olisi kiva kuulla muiden ajatuksia. Miltä tuntuu, kun oma lapsi ei suoriudu koulusta samoin kuin itse? Miltä tuntuu tietää, että ei minun lastani palkita stipendillä? Minun lapseni ei ole menestyjien joukossa? Tästähän lähtee vaikka mitä ajatuksia ilmoille.
ap"
Itse sain kouluaikana stpendejä ja pärjäsin hyvin suunnilleen kaikissa aineissa. Vaikka minua ei erityisemmin kiusattu, minua taidettiin pitää jossain määrin outolintuna. Siksipä pienessä sydämessäni toivoin, että minut olisi palkittu jollain hyvä kaveri-palkinnolla,kun mielestäni olin aina ystävällinen ja auttavainen ( niin kuin ne muutkin tytöt ja pojat luokallani, jotka samoin toivoivat, että heidät huomattaisiin, nyt ymmärrän). Tyttäreni oli kouluaikoinaan keskinkertainen, eikä omannut "erityislahjakkuuksia", joita minulla oli. Olin kyllä hieman pettynyt, ja erityisesti huolissani, miten hän pärjää. Kaikkien ystävieni lapset tuntuivat olevan lapsineroja! :-) (joskin ystäväni ovat niin fiksuja, etteivät esittele erikseen lapsiensa lahjakkuutta, se nyt vaan on selvää!:-)). Kun lapseni kaikkien aikojen ainoan stipendinsä " ahkeruudesta ja hyvästä koulutyöstä" yhdessä aineessa, eräs tuttavani puuskahti, ettei ennen stipendejä sentään pelkästä yrittämisestä annettu. Se tuntui kyllä aika pahalta, kun tyttäreni¨ei koskaan ollut muuten huippu, vaan ihan keskitasoa. Nyt pettymykseni ja huoleni tyttäreni pärjäämisestä on hälvennyt. Hän on hyvin käyttäytyvä, luotettava ja miellyttävä ihminen. Hauska ja hurmaava ( joo, olen hänen äitinsä!;-)).Työelämässä, harrastava ja sosiaalinen. Sitä paitsi, stipendeistäni huolimatta olen itse oikea keskinkertaisuus, tai toivottavasti edes yllän siihen!
Poikani sai 5 lk Hyvä ystävä -stipendin, jotka luokkakaverit saivat päättää. Olin tosi yllättynyt 😀 ja 7 lk hänet valittiin luokan keskuudessa luottamusoppilaaksi. Yllätykset sen kun jatkuvat 😀
Tyttäreni sai 9 lk koulunsa oppilaskunta-stipendin. Se vasta yllätys olikin, kun teini-ikä ei ollut helppo. Ja tyttö sai vielä amiksesta valmistuessaan stipendin viimeisestä, arvostetusta harjoittelupaikastaan. Se oli yllätys hänellekin 😀 Ja tytär sai nyt vakipaikan 160 hakijan joukosta omalta alalta, vaikka koulumenestys ei huippuluokkaa ollutkaan, mutta käytös, oma-aloitteisuus ja oppimishalu olivat ratkaisevia kuulemma. Olemme pohtineet, että amiksen stipendilläkin saattoi olla merkitystä, kun siitä mainitsi hakemuksessa.
Itse en ole koskaan saanut yhtään stipendiä. Mieheni taas on saanut mm. hymypatsaan jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin aina ne stipendit menevät hyvin pitkälle samoille. Oma tyttäreni on ala-asteella saanut kai joka vuosi stipendin hyvästä kaveruudesta. Eiköhän siellä nyt muitakin hyviä kavereita ole - eli noita vakistipendejä voisi kyllä kierrättää. Etenkään, kun lapset eivät äänestä näitä edes itse.
Toinen lapseni taas ei ole saanut kertaakaan stipendiä, vaikka hänkin on hyvä koululainen ja reilu kaveri.
Jotenkin huvittavaa katsoa, kun "reilu kaveri" tai vastaava stipendi menee henkilölle, jonka tiedät olevan varmasti mukava kavereilleen ja opettajille, mutta on ahdasmielinen/ilkeä monia muita oppilaita kohtaan.
No tyttäreni kyllä on myös aktiivisesti puolustanut kiusatuksi joutuneita jne, hän on kyllä kaikilla mittareilla oikeasti reilu ja hyvä kaveri. Mutta en siltikään ymmärrä, miksi joka vuosi sen stipendin nappaa. On siellä koulussa muitakin todella reiluja lapsia.
Tai niinhän sitä tyttäresi sinulle sanoo.
Omina peruskouluaikoina ei stipendejä jaettu, ainoastaan hymytyttö ja -poikapatsaat. Näiden saajista äänestettiin luokan kesken. Useimmiten patsaat saivat pahimmat kiusaajat molemmista sukupuolista koska näillä oli ne omat "jenginsä" jotka näitä äänestivät. Ja tietysti osasivat käyttäytyä opettajien ja muiden aikuisten läsnäollessa kuin pienet herrantertut. Aikuisten - etenkin vanhemman - silmään reilu ja kiva lapsi saattaa todellisuudessa olla jotain ihan muuta. Lapset ovat hyviä valehtelemaan ja teeskentelemään.
Itse sentään sain omat tunnustukseni sitten lakkiaispäivänä, kun sain raha- ja kirjapalkinnot parista parhaasta suorituksesta koko koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi hymypatsaaseen ei opet voi vaikuttaa vai peukaloiko opet sitäkin äänestystä?
Saisivat kyllä vaikuttaa. Sen verran kamalille tyypeille ne tuppaavat menemään kun lapset saavat itse äänestää - ei siinä oikeasti kukaan alakoululainenkaan mieti, että tuota ei voi äänestää kun se kiusaa koko ajan luokan sylkykuppia, vaan nimenomaan sellaisia äänestetään joilla on kavereita. Yleensä luokan kingejä ja kiusaajia. Miten se Raamatussa meneekään: sille, jolla on, annetaan ja siltä, jolla ei ole, viedään loputkin.
Oikeastaan koko vinksahtaneen hymypatsasperinteen voisi lopettaa kokonaan.
Meidän koulussamme stipendit jaetaan niille, jotka täyttävät kriteerit. Joskus oli sääntö, että ei saa antaa samoille oppilaille, mutta se sääntö kumottiin, kun oli väärin, että se kaikessa lahjakas, ahkera, sosiaalinen ja ystävällinen henkilö saa vaikkapa stipendin englannista, ja sitten joku mölyapina nappaa saman summan käsitöistä vain, koska sattuu olemaan siinä yhdessä aineessa lahjakas ja kaikessa muussa oikea perseilijä.
Meillä siis samat henkilöt voivat saada useamman stipendin mutta ei tietenkään samaa stipendiä vuosikaudet peräkkäin. Stipendejä meillä jaetaan reilusti, olisikohan jotain 50 tarjolla, joten ei haittaa, vaikka monilahjakkaat saavat kaksi. Eräs poika taisi saada tänä vuonna kolme.
Ainoa harmi on se, että kun meillä jaetaan luokittain ystävällisin oppilas -stipendejä tai paras keskiarvo -stipendejä, niin ne mölyapinat, jotka on siirretty pienryhmiin, saavat saman arvoiset stipendit kuin isoissa ryhmissä pärjäävät, vaikka ovat ensin monta vuotta torpedoineet näitä isoja ryhmiä typerillä tempuillaan. Oikeasti otti päähän, että joku viiden oppilaan pienryhmä voi jakaa stipendin parhaasta keskiarvosta tai ystävällisestä käytöksestä yhdelle jäsenelleen, vaikka kaikki ovat siinä pienryhmässä vakavien käytöshäiriöiden takia.
Muuten pidän systeemiä ihan toimivana. Parhaat saavat useamman stipendin mutta käytännössä stipendejä saavat noin 40 oppilasta eli ihan riittävällä laajuudella. Jos on paras englannissa ja käsitöissä, niin miksi ihmeessä ei voisi saada stipendiä molemmista? Toki se kaksi riittää, on niitä muitakin monilahjakkaita mutta on oikein, että opettaja voi valita oppiaineestaan sen parhaimman miettimättä, että täytyy ottaa se toiseksi paras tai kolmanneksi paras tai neljänneksi paras, kun tämä paras sattuu olemaan jo paras jossain toisessa oppiaineessa. Stipendit pitää mielestäni ansaita eikä vain olemalla ainut, joka ei vielä ole saanut stipendiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin se on. Pitäisi olla stipendejä eri aineissa niille jotka paransi eniten jne...
Eli kannattaa perseillä aluksi niin voi parantaa ja saada stipendit. Joo fiksu systeemi
Just eilen meidän ekaluokkalainen kertoi, että luokan huonokäytöksinen opettajalle tulkuttaja oli saanut stipendin, kun oli parantanut eniten tapojaan. Poikani on hyväkäytöksinen ja huumorintajuinen ja totesikin, että pitää aloittaa tokaluokka perseilylemällä ja olla vasta myöhemmin kiltisti, niin jospa itsekin saisi erityismaininnan 😁 Pilke silmäkulmassa tämän sanoi, mutta outoa on ja lapsikin tälläistä ihmettelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi hymypatsaaseen ei opet voi vaikuttaa vai peukaloiko opet sitäkin äänestystä?
Saisivat kyllä vaikuttaa. Sen verran kamalille tyypeille ne tuppaavat menemään kun lapset saavat itse äänestää - ei siinä oikeasti kukaan alakoululainenkaan mieti, että tuota ei voi äänestää kun se kiusaa koko ajan luokan sylkykuppia, vaan nimenomaan sellaisia äänestetään joilla on kavereita. Yleensä luokan kingejä ja kiusaajia. Miten se Raamatussa meneekään: sille, jolla on, annetaan ja siltä, jolla ei ole, viedään loputkin.
Oikeastaan koko vinksahtaneen hymypatsasperinteen voisi lopettaa kokonaan.
No ei se nyt aina noin mene. Oman lapseni luokalla hymypatsaan sai mukava poika, joka on oikeasti reilu ja ystävällinen kaikkia kohtaan. Samoin siskoni poika on saanut sen patsaan, ja hän ei tekisi pahaa kärpäsellekään, vaan on kohtelias oman tiensä kulkija luonteeltaan.
Helppoahan se on opettajille, kun valitsee joka vuosi ne samat suosikkinsa!
Minua on alkanut opettajana ärsyttää näiden 25 vuoden aikana, että aina palkitaan niitä tsemppareita, arvosanan korottajia ja käytöksen parantajia. Nyt on stipendi jopa yritteliäisyydestä eli voit olla 5-6 oppilas, mutta jos jossain kohtaa jaksat vähän vaivautua, niin jo on stipendi ansaittu.
Sitten on näitä vähän hiljaisempia puurtajia, ysin oppilaita, jotka eivät ehkä saa luokan parasta arvosanaa mutta jaksavat koko peruskoulun tehdä parhaansa huolimatta siitä, minkälaisia möykkä-Matteja on osunut luokalle häiriköimään. Miksi heitä ei palkita jatkuvasta ja tasaisesta opiskelusta ja työrauhan takaamisesta? Miksi ihaillaan niitä, jotka viime hetkillä tekevät pienen parannuksen, kun ovat ensin pilanneet häiriöherkiltä peruskoulun aiemmat vuodet ja estäneet oppimisen?
Kyllä, reilua olisi, että mahdollisimman moni saisi stipendin mutta silti sen pitäisi saada se, joka on suhteessa panostanut opiskeluun enemmän kuin vain hetken ja joka on toiminnallaan taannut muille työrauhan ja mahdollisuuden opiskeluun. Kaikki eivät ansaitse stipendiä, vaikka hetken olisivatkin tehneet jotain muutakin kuin pelleilyä ja häiriköintiä. Mieluummin se stipendi sille luokan parhaalle joka kerta, jos muut luokassa eivät jaksa panostaa tai tehdä parastaan ja mahdollistaa opiskelurauhan.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään harvemmin enää jaetaan stipendejä koulumenestyksen perusteella, vaan palkitaan kivoja kavereita, puurtajia ja tsemppaajia. Nämä on tosi epämääräisiä kriteereitä ja niissä voi vaikuttaa epäasiallisetkin kriteerit.
Meidän lapsen koulussa näitä jaetaan joka vuosi eri oppilaalle. Ja pyritään siihen, että sama lapsi ei saa joka vuosi stipendiä. Kiva kaveri-stipendinkin saa joka vuosi eri lapset. Lapset saa äänestää ja jo sen stipendin saaneet eivät voi saada enää. Minusta kiva ja kannustava tapa. Tuskin silti kaikki tulevat saamaan, mutta ainakaan kukaan ei kahmi kaikkea joka vuosi.
Stipendejä jaetaan lahjakkaille vähävaraisille oppilaille.
Meilläkin oli ala-asteella tyttö joka sai aina palkintoja piirtämisestä, oli opettajan lellikki. Muistan kerran kun pidettiin luokan kesken piirustuskilpailu, jossa jokainen oppilas sai äänestää parhainta. Eräs opettajan silmätikkupoika sai eniten ääniä, mutta palkinto meni tälle tytölle.