Lue keskustelun säännöt.
Samat tyypit saa stipendit joka vuosi
02.06.2018 |
Koulun kevätjuhlassa stipendien jako on minulle jotenkin ikävä hetki. Yritin tässä pohtia, että miksi näin. En nyt muista ihan tarkkaan, mutta ala-asteella sain stipendin joka ikinen vuosi, ylä-asteella ainakin ysillä, en muista ihan varmasti muita luokkia.
Minun lapseni on keskitason oppilas. Hän ei ole ikinä saanut minkäänlaista stipendiä, eikä varmaan tule saamaankaan. Nyt alakoulun viimeisessä juhlassa pohdin, että noi samat naamat on olleet joka ikinen vuosi saamassa niitä stipendejä.
Mietin, että itse koululaisena varmaan opin pitämään jonkinlaisena itsestäänselvyytenä sitä, että ainahan minä saan kivan rahapalkinnon koulusta todistuksen mukana. Olisi kaiketi ollut hämmentävää olla saamatta.
En tiedä. Ei kai siinä mitään väärää ole. Jos edistyneintä ja motivoituneinta opiskelijaa etsitään, niin ei kai siinä ole mitään kummallista, että samat saa joka vuosi ja jotkut parikin stipendiä kerralla.
Joka tapauksessa se, että minun oma lapseni ei kuulu tähän stipendinsaajien joukkoon, on saanut minut ajattelemaan tätä asiaa vähän laajemmin. Kai minua sitten harmittaa se, ettei oma lapseni pärjää niin hyvin, että ansaitsisi stipendiä. Hän ei ole se oppilas, jonka edesottamuksia ylistäisi koko openhuone, kevätjuhlaväki ja sukulaiset päälle. Mun lapseni on sellainen kasin oppilas, eli ihan hyvä. Harmittaakohan minua alitajuisesti se, ettei minun lapseni ole samanlainen hikipinko kuin minä, eikä hänellä ole motia tehdä töitä koulun eteen? Ehkä ajattelen, että jos viitsisi nähdä vähän vaivaa, hän voisi olla siellä stipendinsaajien joukossa. Toisaalta ajattelen, että eihän jollain stipendillä ole mitään väliä.
En ihan pääse käsiksi koko tunteeseen ja ajatukseen, mikä tässä stipendiasiassa mietityttää, mutta mielelläni lukisin muiden ajatuksia.
Kommentit (356)
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin aina ne stipendit menevät hyvin pitkälle samoille. Oma tyttäreni on ala-asteella saanut kai joka vuosi stipendin hyvästä kaveruudesta. Eiköhän siellä nyt muitakin hyviä kavereita ole - eli noita vakistipendejä voisi kyllä kierrättää. Etenkään, kun lapset eivät äänestä näitä edes itse.
Toinen lapseni taas ei ole saanut kertaakaan stipendiä, vaikka hänkin on hyvä koululainen ja reilu kaveri.
Jotenkin huvittavaa katsoa, kun "reilu kaveri" tai vastaava stipendi menee henkilölle, jonka tiedät olevan varmasti mukava kavereilleen ja opettajille, mutta on ahdasmielinen/ilkeä monia muita oppilaita kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään harvemmin enää jaetaan stipendejä koulumenestyksen perusteella, vaan palkitaan kivoja kavereita, puurtajia ja tsemppaajia. Nämä on tosi epämääräisiä kriteereitä ja niissä voi vaikuttaa epäasiallisetkin kriteerit.
Omassa kaupungissa stipendit menevät kunnanvaltuutettujen lapsille...
Meillä lasten kouluissa ollut hyvän keskiarvon lisäksi on myös stipendejä kielistä ja taito/taideaineista, sekä tsemppari- ja hyvä kaveri -stipendejä. Varsinkin tsemppari -stipendejä näyttävät saaneen ne, jotka eivät muuten niitä saisi. Lisäksi pientä vaihtelua noissa stipendien saajissa on vuosittain, vaikka tietyt saavat jonkun stipendin lähes joka vuosi.
Aina ei stipendit osu edes sille loistavalle oppilaalle, kun niitä voi olla useita. Sekin voi olla pienestä kiinni. Ja vanhempana ei ehkä kannata liikaa asiaa miettiä, jos se ei lasta vaivaa. Ja jos vaivaa, niin silloinkin ymmärtää lasta, mutta ei mennä liikaa mukaan.
Ja meillä kolme lasta, joista yksi saanut enemmän tuollaisen kiva kaveri tyyppisen stipendin ehkä kerran ala-asteella ja yläasteella. Numeroiden osalta kun oli sitä keskikaartia. Toinen sai ala-asteella varmaan useamman stipendin, lähinnä koulumenestyksestä ja liikunnasta. Yläasteella stipendit kiersivätkin hänet yhdeksänteen luokkaan, jolloin niitä tuli kerralla useampia. Kolmas on myös saanut ala-asteella useampia stipendejä koulumenestyksestä.
Ihan ansaitulta nuo koulumenestysstipendit Ovat tuntuneet, koska töitäkin niiden eteen on tehty. Ja hyvä että niitä tsempparistipendejäkin jaetaan, koska ovat palkinto tehdystä työstä ja kannustavat opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös huomannut että aina saa samat noi stipendit. Jos saisin päättää,stipendit jaettaisi niille jotka on oikeasti tsempannut. Ei niille jotka joka kokeesta saa kymppejä. En vähättele heidän panostusta koulunkäyntiin,mutta oikeasti tsempannutta koululaista tuollainen tunnustus ainakin kannustaa. Koulussa opettaja unohtaa helposti ne ketkä tarvitsisivat vähän enemmän tsemppiä. Kiitetään ja kehutaan vain menestyjiä.
Minä sain aikoinaan kielistipendin hyvästä asenteesta ja kiinnostuksesta kielten opiskeluun,vaikken saanutkaan kuin kasin. Moni sai kiitettäviä. Olin aika yllättynyt itsekin.
Onko tullut mieleen että ne kympin oppilaat voivat tsempata koko ajan? Eli ihan oikeaa tsemppiä ja vielä pitkäjännitteistä. Harvalle ne numerot ihan ilmaiseksi tulevat.
Minua vähän jopa nauratti, kun vanhempainyhdistyksen puheenjohtajan kaikki kolme lasta ( eri luokilta) sai stipendit mitkä myöntää vanhempainyhdistys. Oikeesti niin härskiä, etten ymmärrä miten edes ilkeää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin aina ne stipendit menevät hyvin pitkälle samoille. Oma tyttäreni on ala-asteella saanut kai joka vuosi stipendin hyvästä kaveruudesta. Eiköhän siellä nyt muitakin hyviä kavereita ole - eli noita vakistipendejä voisi kyllä kierrättää. Etenkään, kun lapset eivät äänestä näitä edes itse.
Toinen lapseni taas ei ole saanut kertaakaan stipendiä, vaikka hänkin on hyvä koululainen ja reilu kaveri.
Jotenkin huvittavaa katsoa, kun "reilu kaveri" tai vastaava stipendi menee henkilölle, jonka tiedät olevan varmasti mukava kavereilleen ja opettajille, mutta on ahdasmielinen/ilkeä monia muita oppilaita kohtaan.
No tyttäreni kyllä on myös aktiivisesti puolustanut kiusatuksi joutuneita jne, hän on kyllä kaikilla mittareilla oikeasti reilu ja hyvä kaveri. Mutta en siltikään ymmärrä, miksi joka vuosi sen stipendin nappaa. On siellä koulussa muitakin todella reiluja lapsia.
Niin stipendejä saa ne 10 oppilaat. Omani on ihan hyvä. Nyt 7 luokan ka. Oli 8.6.
Mutta kyllä hän joutuu tuohon opiskelemaan ja paljon! Luulen, että enemmän kuin moni 10 oppilas.
Esim. Matematiikka on ollut hänelle aina tosi vaikeaa, alakoulussa sai tukiopetusta ja opiskeli välillä pienryhmässä. 5 luokan todistuksessa numerona 6. Nyt oli 8 eikä todellakaan helposti tullut numero.
Me kyllä itse kehutaan ja kannustetaan todella paljon, on tehnyt taas ison työn kuluneena lukuvuotena. Stipendejä ei tietenkin ole koskaan saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu niin saa :D ne hyvät oppilaat saa, vaikka esim tsemppari stipendi pitäisi mielestäni antaa jollekin joka on petrannut, nostanut keskiarvoa tms. Niin silti sen saa aina sama sama Liisa jolla on aina ollut keskiarvo 10.
Outoa jos näin on. Meillä lasten luokilla ne tsempparit ovat oikeasti menneet niille luokan oppilaille, jotka ovat onnistuneet tsemppaamaan ja lähtökohtaisesti ollut jossain koulun käynnissä aiemmin ongelmia (oli se sitten käytösongelmat, keskittymisongelmst tai välinpitämättömyys). Eipä ne ole menneet edes niille koko ajan keskinkertaisille, kun varsinaista tsemppaamista aiempaan ei ole tapahtunut. Sitten sille luokan parhaalle/arvosanoista on oma stipendinsä.
Vierailija kirjoitti:
Niin stipendejä saa ne 10 oppilaat. Omani on ihan hyvä. Nyt 7 luokan ka. Oli 8.6.
Mutta kyllä hän joutuu tuohon opiskelemaan ja paljon! Luulen, että enemmän kuin moni 10 oppilas.
Esim. Matematiikka on ollut hänelle aina tosi vaikeaa, alakoulussa sai tukiopetusta ja opiskeli välillä pienryhmässä. 5 luokan todistuksessa numerona 6. Nyt oli 8 eikä todellakaan helposti tullut numero.
Me kyllä itse kehutaan ja kannustetaan todella paljon, on tehnyt taas ison työn kuluneena lukuvuotena. Stipendejä ei tietenkin ole koskaan saanut.
Matematiikka on tosiaan aine, joka voi olla joillekin lähtökohtaisesti todella vaikeaa ja toisille taas ei. Eli varmasti on joutunut lukemaan ja tsemppaamaan.
Vertailuksi esim. itselläni peruskoulun päättänyt kympin oppilas on tehnyt yläasteen läpi päivittäin läksyjä sen yli tunnin, lähemmäs kaksi tuntia sen 5päivää viikossa. Tunnollisesti ja opetellen. Lisäksi tietysti on tullut kokeisiin luku ja erilaiset projektit ja kirjoitelmat.
Joskus on selvitetty yhdessä joitakin oppiaineita, lähinnä matemaattispainotteisia. Eli vaikka se ei vaikeaa hänelle olekaan hahmottaa, niin silti ollut muutamia haastavampia asioita. Lisäksi kielten kanssa on tehnyt paljon töitä, kun ei ole varsinaista ’kielipäätä’. Opettajasta riippuen tiettyjä aineita on tarvinnut opiskella kotona enemmän ja toisissa taas vähemmän, kun hyvä opetus on auttanut sisäistämään niitä asioita helpommin.
Nuoreni on jaksanut puurtaa ne läksyt ja myös tehnyt niitä joskus tippa linssissä. On ollut itsenäinen ja tarvittaessa pyytänyt apua. Kyllä siis on tehnyt aika paljon töitä. Lisäksi on kehittänyt itselleen sopivia opiskelumetodeja, miettinyt miten hän oppii parhaiten. Ei ole päässyt helpolla.
Mutta kyllä voi olla että samaan lopputulokseen pääseminen voi vaatia toiselta vielä enemmän töitä. Itse pidän tuota nuoreni tekemää työmäärää kyllä isona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, että ainakin aikaisemmin kouluissa vaan on jaeltu niin kitsaasti hyvää palautetta, että siksi tää stipendiasia tuntuu edelleen hankalalta.
Oman koulupolkuni aikana en saanut yhtään stipendiä, vaikka keskiarvoni oli noin 9,5 eikä ollut käytösongelmia. Stipendien jako aina samoille tyypeille, jotka eivät edes välttämättä olleet minua parempia niissä aineissa, aiheutti aika ikävän tunteen ala-asteelta lukioon asti. Tuskin olisi tuntunut niin pahalta, jos kuitenkin olisi ollut sellainen olo, että on näkyvä ja pidetty ja olisi saanut henkilökohtaista kannustavaa palautetta opettajilta.
En tiedä, mikä tilanne on tänä päivänä. Olen nyt noin 30-vuotias, joten onhan koululla ollut jo aikaa uudistua tässä välissä.
Voi tietysti olla koulukohtaista, mutta niissä yläkouluissa, joissa olen opettanut, on paneuduttu todella tarkkaan noihin stipendi-asioihin. Voisin kyllä laittaa pääni pantiksi, että pieniä kyläkouluja lukuunottamatta, mikään suhteilla pelaaminen ei ole noissa mahdollista. Niissä pikkukouluissakaan se tuskin on kovin yleistä, mutta en sano, etteikö se olisi mahdollista.
Samanlaisia uskomuksia kuulee yksinhuoltajien lasten sorsimisesta, opettajien lasten suosimisesta jne. Kokemukseni on päinvastainen. Kovemmista oloista oleva lapsi saa opettajakunnalta ansaitsematontakin empatiaa. Siinä on se hyvä puoli, että lapsi saa itseluottamusta. Huono puoli on tietysti se, että objektiivisuus kärsii.
Samoin kollegan lasten kohdalla tulee erityisen tarkasti tsekattua, ettei vain pääse tuttavuus vaikuttamaan. Se voi vaikuttaa jopa negatiivisesti kaikenlaiseen arviointiin, "ettei vaan kukaan pääse sanomaan".
Jäikö sinua omassa lapsuudessa harmittamaan ettet saanut stipendiä? Voisit ehkä käsitellä sitä, mitä tunteita se herätti itsessä ja voisiko sen asian antaa anteeksi. Voisiko miettiä mitä ajatuksia se herätti itsestä silloin?
Voi olla, että koet omia vanhoja tunteitasi lapsesi kautta (kutsutaan myös projisoinniksi psykologiassa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin aina ne stipendit menevät hyvin pitkälle samoille. Oma tyttäreni on ala-asteella saanut kai joka vuosi stipendin hyvästä kaveruudesta. Eiköhän siellä nyt muitakin hyviä kavereita ole - eli noita vakistipendejä voisi kyllä kierrättää. Etenkään, kun lapset eivät äänestä näitä edes itse.
Toinen lapseni taas ei ole saanut kertaakaan stipendiä, vaikka hänkin on hyvä koululainen ja reilu kaveri.
Jotenkin huvittavaa katsoa, kun "reilu kaveri" tai vastaava stipendi menee henkilölle, jonka tiedät olevan varmasti mukava kavereilleen ja opettajille, mutta on ahdasmielinen/ilkeä monia muita oppilaita kohtaan.
No tyttäreni kyllä on myös aktiivisesti puolustanut kiusatuksi joutuneita jne, hän on kyllä kaikilla mittareilla oikeasti reilu ja hyvä kaveri. Mutta en siltikään ymmärrä, miksi joka vuosi sen stipendin nappaa. On siellä koulussa muitakin todella reiluja lapsia.
Hyvä jos näin on! Itse tiedän tapauksia, joista juuri mainitsin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin stipendejä saa ne 10 oppilaat. Omani on ihan hyvä. Nyt 7 luokan ka. Oli 8.6.
Mutta kyllä hän joutuu tuohon opiskelemaan ja paljon! Luulen, että enemmän kuin moni 10 oppilas.
Esim. Matematiikka on ollut hänelle aina tosi vaikeaa, alakoulussa sai tukiopetusta ja opiskeli välillä pienryhmässä. 5 luokan todistuksessa numerona 6. Nyt oli 8 eikä todellakaan helposti tullut numero.
Me kyllä itse kehutaan ja kannustetaan todella paljon, on tehnyt taas ison työn kuluneena lukuvuotena. Stipendejä ei tietenkin ole koskaan saanut.Matematiikka on tosiaan aine, joka voi olla joillekin lähtökohtaisesti todella vaikeaa ja toisille taas ei. Eli varmasti on joutunut lukemaan ja tsemppaamaan.
Vertailuksi esim. itselläni peruskoulun päättänyt kympin oppilas on tehnyt yläasteen läpi päivittäin läksyjä sen yli tunnin, lähemmäs kaksi tuntia sen 5päivää viikossa. Tunnollisesti ja opetellen. Lisäksi tietysti on tullut kokeisiin luku ja erilaiset projektit ja kirjoitelmat.
Joskus on selvitetty yhdessä joitakin oppiaineita, lähinnä matemaattispainotteisia. Eli vaikka se ei vaikeaa hänelle olekaan hahmottaa, niin silti ollut muutamia haastavampia asioita. Lisäksi kielten kanssa on tehnyt paljon töitä, kun ei ole varsinaista ’kielipäätä’. Opettajasta riippuen tiettyjä aineita on tarvinnut opiskella kotona enemmän ja toisissa taas vähemmän, kun hyvä opetus on auttanut sisäistämään niitä asioita helpommin.
Nuoreni on jaksanut puurtaa ne läksyt ja myös tehnyt niitä joskus tippa linssissä. On ollut itsenäinen ja tarvittaessa pyytänyt apua. Kyllä siis on tehnyt aika paljon töitä. Lisäksi on kehittänyt itselleen sopivia opiskelumetodeja, miettinyt miten hän oppii parhaiten. Ei ole päässyt helpolla.
Mutta kyllä voi olla että samaan lopputulokseen pääseminen voi vaatia toiselta vielä enemmän töitä. Itse pidän tuota nuoreni tekemää työmäärää kyllä isona.
Joo, en epäilekkään etteikö myös 10 oppilaat joutuisi tekemään töitä opiskelun eteen. On niitäkin joille arvosanat tulee helposti. Oma 5 luokan päättäneellä kuopuksella ka. Oli 9.6 eikä juurikaan ole koulunkäyntiin panostanut. Kokeisiin alueet kerran pakotettuna lukenut läpi.
Niillä 10 oppilaalla on kuitenkin sen opiskelun palkinnoksi mahdollisuus saada se stipendi. Sillä vähän huonommin pärjäävällä ( niin kuin oma esikoiseni)ei mitään mahiksia vaikka on opiskellut ja tsempannut todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, että ainakin aikaisemmin kouluissa vaan on jaeltu niin kitsaasti hyvää palautetta, että siksi tää stipendiasia tuntuu edelleen hankalalta.
Oman koulupolkuni aikana en saanut yhtään stipendiä, vaikka keskiarvoni oli noin 9,5 eikä ollut käytösongelmia. Stipendien jako aina samoille tyypeille, jotka eivät edes välttämättä olleet minua parempia niissä aineissa, aiheutti aika ikävän tunteen ala-asteelta lukioon asti. Tuskin olisi tuntunut niin pahalta, jos kuitenkin olisi ollut sellainen olo, että on näkyvä ja pidetty ja olisi saanut henkilökohtaista kannustavaa palautetta opettajilta.
En tiedä, mikä tilanne on tänä päivänä. Olen nyt noin 30-vuotias, joten onhan koululla ollut jo aikaa uudistua tässä välissä.
Voi tietysti olla koulukohtaista, mutta niissä yläkouluissa, joissa olen opettanut, on paneuduttu todella tarkkaan noihin stipendi-asioihin. Voisin kyllä laittaa pääni pantiksi, että pieniä kyläkouluja lukuunottamatta, mikään suhteilla pelaaminen ei ole noissa mahdollista. Niissä pikkukouluissakaan se tuskin on kovin yleistä, mutta en sano, etteikö se olisi mahdollista.
Samanlaisia uskomuksia kuulee yksinhuoltajien lasten sorsimisesta, opettajien lasten suosimisesta jne. Kokemukseni on päinvastainen. Kovemmista oloista oleva lapsi saa opettajakunnalta ansaitsematontakin empatiaa. Siinä on se hyvä puoli, että lapsi saa itseluottamusta. Huono puoli on tietysti se, että objektiivisuus kärsii.
Samoin kollegan lasten kohdalla tulee erityisen tarkasti tsekattua, ettei vain pääse tuttavuus vaikuttamaan. Se voi vaikuttaa jopa negatiivisesti kaikenlaiseen arviointiin, "ettei vaan kukaan pääse sanomaan".
Lainasitkohan väärää viestiä? Lainaamassasi viestissä pääpointti on se, että stipendittä jääminen tuntuu kohtuuttoman pahalta, koska koulussa ei annettu juurikaan positiivista palautetta tai kannustusta.
Siihen en osaa ottaa kantaa, millä perusteilla stipendit jaettiin, mutta ainakaan niitä ei jaettu systemaattisesti aineessa parhaille oppilaille.
Vierailija kirjoitti:
Käytit motivaatiosta teinislangilyhennettä ”moti”. Ei mulla muuta.
Niin? Käytin sitä varmaan siksi, että "ei oo motia" on lapsen suusta turhan usein kuultu lause. Sitä kieltä hän itse käyttää, niin laiskuuttani käytin nyt ihan itsekin.
ap
iuiuk kirjoitti:
Jäikö sinua omassa lapsuudessa harmittamaan ettet saanut stipendiä? Voisit ehkä käsitellä sitä, mitä tunteita se herätti itsessä ja voisiko sen asian antaa anteeksi. Voisiko miettiä mitä ajatuksia se herätti itsestä silloin?
Voi olla, että koet omia vanhoja tunteitasi lapsesi kautta (kutsutaan myös projisoinniksi psykologiassa).
Kuten aloituksessa kirjoitin, itse sain melkein joka vuosi stipendin. Minä olen koko koulutieni ollut se menestynyt oppilas. En nyt mikään priimus, mutta joka tapaukessa minä olen seissyt melkein aina siellä juhlasalissa kaikkien edessä ottamassa kehut ja rahat vastaan. Ja tietyllä tavalla kasvoin odottamaan ja olettamaankin sitä. Se on vaikuttanut minun identiteettiini jollain tavalla, että on saanut tuollaista tunnustusta ja opettajat on taputelleet olalle. Minä en ole mikään superälykäs, vaan minulle koulussa pärjääminen oli tärkeää ja kunnia-asia, joten tein myös paljon töitä. Välillä oli tuuriakin: Helppohan sitä oli saada luokan parhaan keskiarvon stipendi luokalla, jolla 9.4 siihen riitti. Rinnakkaisluokalla taisi olla kolme, joilla lukuaineiden ka oli 10.
En ole tätä aiemmin juuri ajatellut, mutta nyt ajattelen, kun omaa lastani ei kiinnosta tehdä koulun eteen töitä, eikä hän näin ollen mitenkään voi olla siellä stipendinsaajien joukossa. Siksi siellä juhlasalissa stipendinsaajien nimien kuunteleminen tuntuu hankalalta. Tai en osaa sanoa miksi, mutta tähän se liittyy. Ehkä itse arvostan hikipinkoutta niin paljon, että olen vähän pettynyt, kun oma lapsi ei ole motivoitunut opiskelemaan. Ehkä joskus aiemmin naiivisti kuvittelin, että totta kai mun lapseni pärjäävät koulussa niin kuin minäkin, vaikka eihän tuollaista oletusta voi kukaan tehdä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös ala-asteella 90-luvulla samat tyypit sai AINA stipendit. Ne oli näitä jotka sai kaikesta kymppejä. Itse olin 8-9:n oppilas, sellainen perushyvä suorittaja. Joskus muistan oikein tsempanneeni että saisin minäkin stipendin mutta ei koskaan. Stipendi olisi kyllä ollut kiva tsemppaus, niitä voitaisiin välillä jakaa muillakin perusteilla kun vain koulumenestyksellä.
No jaetaanhan niitä! Meidän yläkoulussamme vain yksi stipendi tulee koululta eli jokaiselle luokalle paras keskiarvo-stipendi. Siihen on matemaattinen luku, jonka mukaan se annetaan ja jos luokalla on vaikka kaksi, jolla juuri sama keskiarvo, niin molemmat saa stipendin.
Sitten loput tulee koulun ulkopuolelta. Niissä on mm. reilun kaverin-stipendi, stemppaus-stipendi kovalle uurastajalle jolla ei kuitenkaan paras keskiarvo, kulttuurien ymmärtäjälle, yhteisölliselle oppilaalle, marttojen palkinto, tekniikan alan stipendi jne.
Meidän lasten kouluissa stipendit on jaettu kolun päättäville oppilaille, eli kutosille, yseille. Lukiossa jaettiin myös muille jotain kirjoja, lehden vuosikertoja ym. Perusteluina on ollut koulumenestys.
Eikö noista stipendeistä voisi antaa palautetta koululle.
Olin tosi epävarma hissukka ala-asteella. Aina tuli salaa toivottua, että jos kerrankin oma nimi kuitenkin sanottaisiin, kun stipendejä jaettiin. Muttei ikinä. Olisi tehnyt hyvää itsetunnolle. Stipendin sai aina se jo muutenkin kaikkien suosiossa oleva itsevarma menestyjä. Lähdin aina kevätjuhlista entistä epävarmempana yksin kotiin itkemään.
Musta tuntuu, että ainakin aikaisemmin kouluissa vaan on jaeltu niin kitsaasti hyvää palautetta, että siksi tää stipendiasia tuntuu edelleen hankalalta.
Oman koulupolkuni aikana en saanut yhtään stipendiä, vaikka keskiarvoni oli noin 9,5 eikä ollut käytösongelmia. Stipendien jako aina samoille tyypeille, jotka eivät edes välttämättä olleet minua parempia niissä aineissa, aiheutti aika ikävän tunteen ala-asteelta lukioon asti. Tuskin olisi tuntunut niin pahalta, jos kuitenkin olisi ollut sellainen olo, että on näkyvä ja pidetty ja olisi saanut henkilökohtaista kannustavaa palautetta opettajilta.
En tiedä, mikä tilanne on tänä päivänä. Olen nyt noin 30-vuotias, joten onhan koululla ollut jo aikaa uudistua tässä välissä.