Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa oleva mies, oletko suhteessa vain koska parempaakaan ei ole saatavilla?
01.06.2018 |
Eli olet sinut oman tasosi kanssa ja olet ottanut naisen, joka sinut on kelpuuttanut. Tykkäät kuitenkin jakaa elämän jonkun kanssa, joten parempi suhteessa kuin yksin.
Kommentit (985)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiäsHenkilö kirjoitti:
Miesten tyytyminen tuntuu olevan naisille yhtä arka asia kuin miehille naisten seksuaalihistoria. Ymmärrän kyllä miksi.
Mielestäni useiden naisten kanssa seksisuhteessa ollut mies on yhteiskunnan pohjasakkaa ja valtava tautiriski.
N
Oikeastaan voisi ajatella niin, että jos seksin haluaa olla luistavaa ja "kokenutta" niin jomman kumman on oltava kokenut ja osaava. Eli olisiko ihanne, että nainen (joka voi tulla raskaaksi), olisi jakanut takamustaan mahdollisimman monelle ja olisi se johtaja seksissä? Eiku....
Yksinkö munansa kanssa meinaat miehen kehittyvän laadukkaaksi panomieheksi jollaista naiset ihan faktisesti odottavat?
Tuo on miesten oma myytti että naiset haluaisi paljon panneen miehen. Sellainen mies joka luulee tietävänsä mitä kaikki naiset haluaa on huono sängyssä. Naiselle sen sijaan on hyötyä löytää itsestään ne paikat jotka saavat aikaan nautintoa.
Kokenut mies automaattisesti = "luulee tietävänsä"? Kerrotko millä logiikalla ei tietäisi? Enkä väitä, että tietäisi kaikkien naisten jutut, mutta suurimman osan. Sinun logiikallasi nainen tulee seksissä huonommaksi mitä enemmän sitä on harrastanut, niinkö?
Sinä väitit että miehen pitää olla kokenut ja osaava. Ei pidä. Mitä hyötyä siitä olisi? Ei hän tiedä mistä juuri se nainen nauttii vaikka olis pannut tuhatta ennen sitä.
Ihan oikeasti, herätkää ja tule sinäkin alas pilvilinnasta. Keskimäärin jokaisella naisella on yksi pillu ja yksi klitoris, todella ankeaa haihattelua väittää että jokainen nainen tykkää IHAN ERILAISESTA seksistä. Minä en väitä, että jokainen tykkää täysin samanlaisesta. Sinä väität että kokemuksesta ei ole mitään hyötyä. Ja tämä siksi, että kuvittelet olevasi uniikki lumihiutale.
Suomalainen nainen on surkea sängyssä. Te olette myrkyttäneet sekä mielenne, että kehonne sillä tavalla, ettette osaa edes omin avuin saavuttaa orgasmia, joten on aika noloa syyllistää miehiä huonoiksi rakastajiksi.
Minulla on ollut yksi valintakriteeri naisessa, että hän osaa hyväillä itselleen orgasmin ja saa sen varsin helposti. Lahnalla kukaan ei tee mitään ja ovat vanhemmiten vain todella katkeria.
Mä olen osannut hyväillä itselleni voimakkaan orgasmin 12 vuotiaasta lähtien niin hyvin, ettei mikään miehen tekemä onnistu yhtä helposti eikä tunnu yhtä hyvältä. Mies on vaan haitaksi seksissä omine räpellyksineen ja vie huomion itseensä.
Yläpeukkua satelee.
Ja tämän kun kääntää toisinpäin niin mammat ulisee, että sinä runkkari et ole oikeaa naista edes ansainnut!
Yläpeukkuja satelee = 1 yläpeukku ???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiäsHenkilö kirjoitti:
Miesten tyytyminen tuntuu olevan naisille yhtä arka asia kuin miehille naisten seksuaalihistoria. Ymmärrän kyllä miksi.
Mielestäni useiden naisten kanssa seksisuhteessa ollut mies on yhteiskunnan pohjasakkaa ja valtava tautiriski.
N
Oikeastaan voisi ajatella niin, että jos seksin haluaa olla luistavaa ja "kokenutta" niin jomman kumman on oltava kokenut ja osaava. Eli olisiko ihanne, että nainen (joka voi tulla raskaaksi), olisi jakanut takamustaan mahdollisimman monelle ja olisi se johtaja seksissä? Eiku....
Yksinkö munansa kanssa meinaat miehen kehittyvän laadukkaaksi panomieheksi jollaista naiset ihan faktisesti odottavat?
Tuo on miesten oma myytti että naiset haluaisi paljon panneen miehen. Sellainen mies joka luulee tietävänsä mitä kaikki naiset haluaa on huono sängyssä. Naiselle sen sijaan on hyötyä löytää itsestään ne paikat jotka saavat aikaan nautintoa.
Kokenut mies automaattisesti = "luulee tietävänsä"? Kerrotko millä logiikalla ei tietäisi? Enkä väitä, että tietäisi kaikkien naisten jutut, mutta suurimman osan. Sinun logiikallasi nainen tulee seksissä huonommaksi mitä enemmän sitä on harrastanut, niinkö?
Sinä väitit että miehen pitää olla kokenut ja osaava. Ei pidä. Mitä hyötyä siitä olisi? Ei hän tiedä mistä juuri se nainen nauttii vaikka olis pannut tuhatta ennen sitä.
Ihan oikeasti, herätkää ja tule sinäkin alas pilvilinnasta. Keskimäärin jokaisella naisella on yksi pillu ja yksi klitoris, todella ankeaa haihattelua väittää että jokainen nainen tykkää IHAN ERILAISESTA seksistä. Minä en väitä, että jokainen tykkää täysin samanlaisesta. Sinä väität että kokemuksesta ei ole mitään hyötyä. Ja tämä siksi, että kuvittelet olevasi uniikki lumihiutale.
Suomalainen nainen on surkea sängyssä. Te olette myrkyttäneet sekä mielenne, että kehonne sillä tavalla, ettette osaa edes omin avuin saavuttaa orgasmia, joten on aika noloa syyllistää miehiä huonoiksi rakastajiksi.
Minulla on ollut yksi valintakriteeri naisessa, että hän osaa hyväillä itselleen orgasmin ja saa sen varsin helposti. Lahnalla kukaan ei tee mitään ja ovat vanhemmiten vain todella katkeria.
Mä olen osannut hyväillä itselleni voimakkaan orgasmin 12 vuotiaasta lähtien niin hyvin, ettei mikään miehen tekemä onnistu yhtä helposti eikä tunnu yhtä hyvältä. Mies on vaan haitaksi seksissä omine räpellyksineen ja vie huomion itseensä.
Yläpeukkua satelee.
Ja tämän kun kääntää toisinpäin niin mammat ulisee, että sinä runkkari et ole oikeaa naista edes ansainnut!
Yläpeukkuja satelee = 1 yläpeukku ???
1 peukku = kaikki naiset.
T. Miesyksilö
Vierailija kirjoitti:
Ehkä aikanaan ajauduin suhteeseen vähän noin. Tapasin ihan ok-naisen pidemmähkön sinkkuputken jälkeen ja sen verran kauan hengattiin yhdessä, ettei oikein osannut ilmankaan olla. Mentiin naimisiin, saatiin lapsia ja nyt sitten mietin harva se päivä, että näinkö sen oikeasti piti mennä.
Itsekeskeistä voi olla ajatella, että minä ansaitsisin parempaa. Mutta näin minusta tuntuu siinä kodinhoidon, lasten roudaamisen ja toisten jälkien siivouksen lomassa. Jotenkin nämä kaikki ovat kaatuneet selvästi minun harteille. Tuntuu, että vaimolle riittää sohva ja läppäri onnelliseen elämään.
Tilannetta ei helpota yhtään se, että työpaikalla aloitti joku aika sitten eräs nainen, jonka kanssa meillä jotenkin vaan kemiat kohtaa. Ei siis kyse ole mistään nuoresta ja kuumasta bimboblondista, vaan ihan suht samanikäisestä, ja kaikin puolin ihan normaalista ja maanläheisestä ihmisestä. Kummatkin tuntuvat aina vaivihkaa hakeutuvan toisen seuraan ja yhdessä on helppo olla. Parit yhteiset pippaloinnit olleet, eikä ole epäselvää, etteikö kiinnostus ole molemminpuolista. Ei siis mitään halailua, pientä silittelyä ja tanssimista kummempaa ole tapahtunut, kun kumpikin on perheellinen ihminen, mutta pään tuo toiminta on kyllä saanut sekaisin.
Minun moraali ei varmaan riittäisi pettämiseen, eikä kyllä eroamiseen ja pienten lasten perheen särkemiseen. Mutta tosi raastavaa on myös se, että ei ole yhtään päivää, etten ajattelisi tuota toista naista. Kuitenkin selvää on se, että kummallakin on lapsia ja oma elämä tahoillaan. Eli todennäköisyys sille, että mitään sen suurempaa kehittyisi, on hyvin pieni. Ja miten sen kanssa voisi elää? Että tavallaan särki kaksi perhettä? Enkä kyllä haluaisi vaimoani jättää tyhjän päälle.
Miksi tämä on niin vaikeaa? Miksi en voinut tavata tuota selvästi oikeaa naista silloin aikanaan...
Miksi aloit suhteeseen ihan kivan etkä omalta ja oikealta tuntuvan kanssa? Tuo työpaikan nainen tuskin on maailman ainoa oikealta tuntuva sinulle. Kun leikkii vähän väärältä tuntuvien kanssa, menettää samalla mahdollisuuden olla olemassa niille sopiville samaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Realisti86 kirjoitti:
Jos niitä naisia joihin ihastuu ei saa omakseen, niin eihän tässä ole kuin kaksi vaihtoehtoa:
1. Tyytyminen "ihan kivaan" naiseen, johon luultavasti ajan myötä kiintyy
2. Koko elämä yksin. Ilman läheisyyttä, jaettua arkea, lapsia, seksiä, hellyyttä....
Auttaako tämä ymmärtämään miksi usein siihen naiseen kannattaa "tyytyä"? Tämä sama tyyyyminen on minullakin edessä, koska en ole onnistunut 32 ikävuoteen mennessä saamaan tavoittelemiani naisia itselleni. En halua elää koko elämääni yksin...
-Mies32v-
Voihan puistatus sentään. Ei ketään toista ihmistä voi "omistaa" tai "saada itselleen". Vai orjaako oletkin hankkimassa? Järkyttävä asenne.
Kyllähän tuo koko asenne kuullostaa järkyttävältä tällaisesta, joka on itse pariutunut koska molemmat oli järjettömän rakastuneita. Itse olen yleensä järkevä ja käytännöllinen ja todellakin kaikkea muuta kuin tunteellinen, mutta kyllä tuollainen kylmän raaka asenne, että tyydyn vaan johonkin etten jää yksin kuulostaa kamalalta. Toivottavasti se toinenkin osapuoli on yhtä tunteettomasti liikkellä, eikä kuvittele liikoja. Tosi tuollainen parinmuodostus tapa kyllä selittää hyvin avioero tilastot. Huhhuh.
Minua kiinnostaisi tietää, että mistä johtuu, ettei tämä 32-vuotias mies onnistu koskaan kokemaan molemminpuolista ihastumista naisen kanssa. Mikään umpiruma epäsosiaalinen hylkiö hän tuskin on, kun on kuitenkin kohdannut niitä ihan kivoja naisia, jotka ovat hänestä olleet kiinnostuneita, mutta hän ei heistä. Mistä siis kenkä puristaa? Millaisiin naisiin hän itse ihastuu? Ja mikä niissä kaikissa "ihan kivoissa" naisissa on ollut vialla, että mitään ihastumisen tunteita heitä kohtaan ei ole herännyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys sinänsä on vähän typerä.
Siihen jokaisen on sukupuoleen katsomatta vastattava: "sekä että".
Ja sitäpaitsi mikä se parempi on?
Ainahan pariutuminen on kompromissi. Ja aina voi halutessaan pohtia, että maailmassa on niin ja niin monta miljardia ihmistä, joista varmasti joku olisi ollut parempi - ei vaan sattunut tulemaan vastaan.
Jos itse miehenä mietin kysymystä, niin vastaus on nimenomaan "kyllä ja ei".
Valitsin aikoinaan vaimoni omien kriteerieni mukaan siitä joukosta naisia, mikä tuli vastaan kohtuullisen ahkeran deittailun jälkeen. Ja yhtälailla hän valitsi minut.
Itselläni oli jo takana sekä pidempiä että lyhyempiä suhteita, joiden pohjalta olin mielessäni laatinut joitakin kriteerejä, jotka olivat ratkaisevia.Mutta kun mietin sitä aikaa ja tilannetta, niin voi olla, että meillä kummallakin oli yhtälailla myös vähän kiire ja tarve löytää se oikea, jonka kanssa voisi ruveta perhettä perustamaan.
Eli siinä mielessä voi jossitella, että jos sitten kuitenkin olisi jäänyt odottamaan, niin olisiko löytynyt vielä parempi? Tai halutessaan voisi pohtia, että tyytyikö vaimoni johonkin, kun otti minut, eikä jäänyt odottamaan, vai mitä siinä tapahtui?Siinä elämäntilanteessa, siinä hetkessä, kysyntä ja tarjonta kohtasivat molemmin puolin.
En usko, että olisin kuitenkaan parempaa löytänytkään.
Ja se parempi ei tarkoita paremman näköistä tai hoikempaa tai fiksumpaa tai rikkaampaa tai mitään muutakaan yksittäistä ominaisuutta, vaan kokonaisuutta.Jollain yksittäisellä kriteerillä mitattuna olisin voinut saada paremmankin, mutta kun kokonaisuus ratkaisee kuitenkin.
En ole tehnyt kompromissia patiutuessani enkä pysty kuvittelemaan että missään olisi minulle parempaa kumppania. Tuota minä rakastan, miten joku voisi häntä parempi olla?
Mutta ratkaisevia eroja kai meissä onkin ettei minulla ollut mitään kriteerilistaa tai tarvetta paritua.Sinulla ei ollut tarvetta pariutua, mutta menit sitten miehen kanssa yhteen? Kummallista sekin. Teit siis tunneshoppailua? Ostit urheiluauton ihan fiiliksellä kun tunne roihahti autoa katsomalla?
Mutta pääasiani, miten helkutissa te voitte 50 sivua ymmärtää tämän asian väärin? Kukaan ei rakasta kumppaniaan tutustumisen hetkellä vaan monesti yhteen ajaudutaan ja kompromisseista huolimatta suhde kehittyy, pian huomataankin että kumppania rakastetaan ja välitetään maailmassa eniten. Naisille on näköjään hirveä ajatus, että ovat olleet miehilleen tietyllä tavalla kompromissi? Kasvakaa aikuisiksi kakarat. Ei mikään ihme, että maailmassa on eroja kun akat ahdistuu siitä että eivät ole maailman ainoita Prinsessoja.
Kiitos, tätä yritin tässä itsekin sanoa, mutta ei näköjään mennyt naisille perille.
Itseasiassa tuon kirjoittamasi voisi halutessaan kääntää miehen näkökulmasta näin päin:
- Eikö teille hyvät naiset tule mieleen, kun heittäydytte parisuhteeseen miehen kanssa ihan vaan silkasta tunteen ja "rakastumisen" palosta - jopa vuosikausiksi - ja teette siihen lapsia ja kaikenlaista muuta, että se miesparka joutuu siinä jännittämään koko ajan, että koska se muija kokee seuraavan "rakastumisen" ja tunteenpalon ja karkaa jonkun jännittävämmän karjun matkaan?
Tämän takia jotkut miehet ei edes viitsi kauheasti suunnitella teidän kanssa tulevaisuutta, kun näkevät, miten epävarmalla pohjalla ja minkälaisen tuuliviirin saranoissa se naisen "rakkaus" on.
Jostain syystä sokea ihastuminen on hienompi juttu kuin yhteisen sävelen löytyminen ajan kanssa. Tai varsinkaan se, että myös järjellä miettii, voisiko tämä ihminen olla minulle loppuelämän kumppani. En tiedä missä näin on päätetty.
Kamala ajatus tuo yhteisen sävelen löytyminen ajan kanssa. Kyllä sen nopeasti tuntee, onko sitä vetoa toisiinsa vai ei. Entäs sitten kun on se randomin, ok-kunnollisen kumppanin ottanut sillä perusteella ettei mikään seikka kovin paljoa ärsytä ja hommaa muksut ja yhteisen elämän ja sitten kymmenen vuoden kuluttua toteaa, ettei sitä yhteistä säveltä tullutkaan? Tai sitten jompikumpi tyytyjä rakastuu aidosti johonkin muuhun. Mitäs sitten tehdään?
Aika monta kertaa olen kuullut ja lukenut, kuinka työkaveruus/ystävyys/harrastuskaveruus on syventynyt rakkaudeksi. Menisitkö sinä päin naamaa sanomaan näille pareille, että kamala juttu tuo teidän suhde?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Realisti86 kirjoitti:
Jos niitä naisia joihin ihastuu ei saa omakseen, niin eihän tässä ole kuin kaksi vaihtoehtoa:
1. Tyytyminen "ihan kivaan" naiseen, johon luultavasti ajan myötä kiintyy
2. Koko elämä yksin. Ilman läheisyyttä, jaettua arkea, lapsia, seksiä, hellyyttä....
Auttaako tämä ymmärtämään miksi usein siihen naiseen kannattaa "tyytyä"? Tämä sama tyyyyminen on minullakin edessä, koska en ole onnistunut 32 ikävuoteen mennessä saamaan tavoittelemiani naisia itselleni. En halua elää koko elämääni yksin...
-Mies32v-
Voihan puistatus sentään. Ei ketään toista ihmistä voi "omistaa" tai "saada itselleen". Vai orjaako oletkin hankkimassa? Järkyttävä asenne.
Kyllähän tuo koko asenne kuullostaa järkyttävältä tällaisesta, joka on itse pariutunut koska molemmat oli järjettömän rakastuneita. Itse olen yleensä järkevä ja käytännöllinen ja todellakin kaikkea muuta kuin tunteellinen, mutta kyllä tuollainen kylmän raaka asenne, että tyydyn vaan johonkin etten jää yksin kuulostaa kamalalta. Toivottavasti se toinenkin osapuoli on yhtä tunteettomasti liikkellä, eikä kuvittele liikoja. Tosi tuollainen parinmuodostus tapa kyllä selittää hyvin avioero tilastot. Huhhuh.
Minua kiinnostaisi tietää, että mistä johtuu, ettei tämä 32-vuotias mies onnistu koskaan kokemaan molemminpuolista ihastumista naisen kanssa. Mikään umpiruma epäsosiaalinen hylkiö hän tuskin on, kun on kuitenkin kohdannut niitä ihan kivoja naisia, jotka ovat hänestä olleet kiinnostuneita, mutta hän ei heistä. Mistä siis kenkä puristaa? Millaisiin naisiin hän itse ihastuu? Ja mikä niissä kaikissa "ihan kivoissa" naisissa on ollut vialla, että mitään ihastumisen tunteita heitä kohtaan ei ole herännyt?
Sukupuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys sinänsä on vähän typerä.
Siihen jokaisen on sukupuoleen katsomatta vastattava: "sekä että".
Ja sitäpaitsi mikä se parempi on?
Ainahan pariutuminen on kompromissi. Ja aina voi halutessaan pohtia, että maailmassa on niin ja niin monta miljardia ihmistä, joista varmasti joku olisi ollut parempi - ei vaan sattunut tulemaan vastaan.
Jos itse miehenä mietin kysymystä, niin vastaus on nimenomaan "kyllä ja ei".
Valitsin aikoinaan vaimoni omien kriteerieni mukaan siitä joukosta naisia, mikä tuli vastaan kohtuullisen ahkeran deittailun jälkeen. Ja yhtälailla hän valitsi minut.
Itselläni oli jo takana sekä pidempiä että lyhyempiä suhteita, joiden pohjalta olin mielessäni laatinut joitakin kriteerejä, jotka olivat ratkaisevia.Mutta kun mietin sitä aikaa ja tilannetta, niin voi olla, että meillä kummallakin oli yhtälailla myös vähän kiire ja tarve löytää se oikea, jonka kanssa voisi ruveta perhettä perustamaan.
Eli siinä mielessä voi jossitella, että jos sitten kuitenkin olisi jäänyt odottamaan, niin olisiko löytynyt vielä parempi? Tai halutessaan voisi pohtia, että tyytyikö vaimoni johonkin, kun otti minut, eikä jäänyt odottamaan, vai mitä siinä tapahtui?Siinä elämäntilanteessa, siinä hetkessä, kysyntä ja tarjonta kohtasivat molemmin puolin.
En usko, että olisin kuitenkaan parempaa löytänytkään.
Ja se parempi ei tarkoita paremman näköistä tai hoikempaa tai fiksumpaa tai rikkaampaa tai mitään muutakaan yksittäistä ominaisuutta, vaan kokonaisuutta.Jollain yksittäisellä kriteerillä mitattuna olisin voinut saada paremmankin, mutta kun kokonaisuus ratkaisee kuitenkin.
En ole tehnyt kompromissia patiutuessani enkä pysty kuvittelemaan että missään olisi minulle parempaa kumppania. Tuota minä rakastan, miten joku voisi häntä parempi olla?
Mutta ratkaisevia eroja kai meissä onkin ettei minulla ollut mitään kriteerilistaa tai tarvetta paritua.Sinulla ei ollut tarvetta pariutua, mutta menit sitten miehen kanssa yhteen? Kummallista sekin. Teit siis tunneshoppailua? Ostit urheiluauton ihan fiiliksellä kun tunne roihahti autoa katsomalla?
Mutta pääasiani, miten helkutissa te voitte 50 sivua ymmärtää tämän asian väärin? Kukaan ei rakasta kumppaniaan tutustumisen hetkellä vaan monesti yhteen ajaudutaan ja kompromisseista huolimatta suhde kehittyy, pian huomataankin että kumppania rakastetaan ja välitetään maailmassa eniten. Naisille on näköjään hirveä ajatus, että ovat olleet miehilleen tietyllä tavalla kompromissi? Kasvakaa aikuisiksi kakarat. Ei mikään ihme, että maailmassa on eroja kun akat ahdistuu siitä että eivät ole maailman ainoita Prinsessoja.
Kiitos, tätä yritin tässä itsekin sanoa, mutta ei näköjään mennyt naisille perille.
Itseasiassa tuon kirjoittamasi voisi halutessaan kääntää miehen näkökulmasta näin päin:
- Eikö teille hyvät naiset tule mieleen, kun heittäydytte parisuhteeseen miehen kanssa ihan vaan silkasta tunteen ja "rakastumisen" palosta - jopa vuosikausiksi - ja teette siihen lapsia ja kaikenlaista muuta, että se miesparka joutuu siinä jännittämään koko ajan, että koska se muija kokee seuraavan "rakastumisen" ja tunteenpalon ja karkaa jonkun jännittävämmän karjun matkaan?
Tämän takia jotkut miehet ei edes viitsi kauheasti suunnitella teidän kanssa tulevaisuutta, kun näkevät, miten epävarmalla pohjalla ja minkälaisen tuuliviirin saranoissa se naisen "rakkaus" on.
Oletko kauhean epävarma itsestäsi? Rakastuimme palavasti mieheni kanssa ja menimme nopeasti naimisiin tässä huumassa. Hetkeäkään en ole katunut. Välillä on ollut vaikeita aikoja, mutta ikinä ei ole tullut mieleen niiden takia erota. Rakastamisen huuma on kasvanut kiintymykseksi, luottamukseksi ja kestäväksi rakkaudeksi. Nään kyllä mieheni puutteet ja virheet ja hän minun, mutta hyväksymme ne ja rakastamme toisime niistä huolimatta. Ei ihmissuhteisiin ole takuuta ja asiat ei tosta vaan tapahdu. Niihin kumpikin vaikuttaa käyttäytymisellään ja toimillaan.
En koe olevani kauhean epävarma itsestäni. Olenpahan seurannut lähipiirin pitkiä liittoja ja todennut, että yllättävän usein sitä kuitenkin keski-iässä (vaikka usein muuta luullaan) se onkin se nainen, joka siitä lähtee jonkun ihastuksensa takia ja muu perhe jää haavi auki ihmettelemään. Näin siis vähän kärjistettynä.
Siinä olet oikeassa, ettei ihmissuhteisiin ole takuuta ja niihin nimenomaan vaikutetaan sillä omalla käytöksellä.
Siksi yritinkin sanoa, että koko kysymyksenasettelu on vähän joutava, kun lähtökohdasta riippumatta taitaa nämä ihmissuhteet ihan yhtä usein mennä vituiksi kuin onnistuakin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käännetään asia toisinpäin. MIKSI miehet jäävät yksin?
Olen 42v eronnut nainen. Ulkoisesti hoikka, normaalipituinen (170), vetävän näköiseksi kehuttu, monet hämmästelleet kuullessaan ikäni, olen kuulemma nuoremman näköinen. Olen iloinen, ulospäinsuuntautunut ja hymyileväinen.
Olen lähestynyt viimeisen 6 kk aikana useita miehiä, turhaan. On ollut pitkää, pätkää, hoikkaa, pyöreää, laseilla ja ilman. On ikähaarukkaa 40-50. En kysy tavatessa tulotasoa.
Mutta yksikään, siis ei yksikään, ole ollut kiinnostunut minusta.
Eli miehet. Olette yksin, koska teille ei yksinkertaisesti kelpaa kukaan. Ei tavisnaiset, ei nätit naiset, ei älykkäät naiset, ei typerät naiset, ei työttömät naiset, ei työlliset naiset, ei varatut naiset eikä eronneet naiset.
Minä luovutan.
Miehet eivät ihastu enää sinuun koska et ole enää hedelmällinen. Ei miehet ihastu älyllisellä tasolla pelkästään.
Eli aivan. Miehille ei kelpaa nätti nainen jolla on aivot. Tässä siis pitäisi heittäytyä yksinkertaiseksi kanaksi. Vaikkei sekään auta, sillä 40-50v miehet haluavat 30 vuotiaan naisen maksimissaan. Mielellään kauniin ja aivottoman.
Eli miehet: teille vaan ei kelpaa mikään aidosti hyvätasoinen joka olisi tarjolla. Hyvätasoisella tarkoitan todellakin nuoremman näköistä, hoikkaa, kaunista ja fiksua. Sillä en usko että lähemmäs 50v mies kiinnostaa älykästäkään 30v naista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käännetään asia toisinpäin. MIKSI miehet jäävät yksin?
Olen 42v eronnut nainen. Ulkoisesti hoikka, normaalipituinen (170), vetävän näköiseksi kehuttu, monet hämmästelleet kuullessaan ikäni, olen kuulemma nuoremman näköinen. Olen iloinen, ulospäinsuuntautunut ja hymyileväinen.
Olen lähestynyt viimeisen 6 kk aikana useita miehiä, turhaan. On ollut pitkää, pätkää, hoikkaa, pyöreää, laseilla ja ilman. On ikähaarukkaa 40-50. En kysy tavatessa tulotasoa.
Mutta yksikään, siis ei yksikään, ole ollut kiinnostunut minusta.
Eli miehet. Olette yksin, koska teille ei yksinkertaisesti kelpaa kukaan. Ei tavisnaiset, ei nätit naiset, ei älykkäät naiset, ei typerät naiset, ei työttömät naiset, ei työlliset naiset, ei varatut naiset eikä eronneet naiset.
Minä luovutan.
Miehet eivät ihastu enää sinuun koska et ole enää hedelmällinen. Ei miehet ihastu älyllisellä tasolla pelkästään.
Olin 51-vuotias kun kohtasin miesystäväni, sen jonka olen sittemmin yllättänyt katselemasta itseäni hymyillen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Realisti86 kirjoitti:
Jos niitä naisia joihin ihastuu ei saa omakseen, niin eihän tässä ole kuin kaksi vaihtoehtoa:
1. Tyytyminen "ihan kivaan" naiseen, johon luultavasti ajan myötä kiintyy
2. Koko elämä yksin. Ilman läheisyyttä, jaettua arkea, lapsia, seksiä, hellyyttä....
Auttaako tämä ymmärtämään miksi usein siihen naiseen kannattaa "tyytyä"? Tämä sama tyyyyminen on minullakin edessä, koska en ole onnistunut 32 ikävuoteen mennessä saamaan tavoittelemiani naisia itselleni. En halua elää koko elämääni yksin...
-Mies32v-
Voihan puistatus sentään. Ei ketään toista ihmistä voi "omistaa" tai "saada itselleen". Vai orjaako oletkin hankkimassa? Järkyttävä asenne.
Kyllähän tuo koko asenne kuullostaa järkyttävältä tällaisesta, joka on itse pariutunut koska molemmat oli järjettömän rakastuneita. Itse olen yleensä järkevä ja käytännöllinen ja todellakin kaikkea muuta kuin tunteellinen, mutta kyllä tuollainen kylmän raaka asenne, että tyydyn vaan johonkin etten jää yksin kuulostaa kamalalta. Toivottavasti se toinenkin osapuoli on yhtä tunteettomasti liikkellä, eikä kuvittele liikoja. Tosi tuollainen parinmuodostus tapa kyllä selittää hyvin avioero tilastot. Huhhuh.
Minua kiinnostaisi tietää, että mistä johtuu, ettei tämä 32-vuotias mies onnistu koskaan kokemaan molemminpuolista ihastumista naisen kanssa. Mikään umpiruma epäsosiaalinen hylkiö hän tuskin on, kun on kuitenkin kohdannut niitä ihan kivoja naisia, jotka ovat hänestä olleet kiinnostuneita, mutta hän ei heistä. Mistä siis kenkä puristaa? Millaisiin naisiin hän itse ihastuu? Ja mikä niissä kaikissa "ihan kivoissa" naisissa on ollut vialla, että mitään ihastumisen tunteita heitä kohtaan ei ole herännyt?
Sukupuoli.
Sukupuoli juurikin.
Taisi olla eilen kun luin miten joku mies oli tehnyt tinderiin profiilin naisena ja profiilissa oli pelkästään kuva kukasta, nainen sai kymmeniä mätsejä päivässä siis kukan kuvalla..
Miehet ei saa kun ehkä pari mätsiä päivässä vaikka profiilissa olisi hyvät kuvat miehestä ja hyvä teksti ja sekin vain kahden ekan päivänä aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käännetään asia toisinpäin. MIKSI miehet jäävät yksin?
Olen 42v eronnut nainen. Ulkoisesti hoikka, normaalipituinen (170), vetävän näköiseksi kehuttu, monet hämmästelleet kuullessaan ikäni, olen kuulemma nuoremman näköinen. Olen iloinen, ulospäinsuuntautunut ja hymyileväinen.
Olen lähestynyt viimeisen 6 kk aikana useita miehiä, turhaan. On ollut pitkää, pätkää, hoikkaa, pyöreää, laseilla ja ilman. On ikähaarukkaa 40-50. En kysy tavatessa tulotasoa.
Mutta yksikään, siis ei yksikään, ole ollut kiinnostunut minusta.
Eli miehet. Olette yksin, koska teille ei yksinkertaisesti kelpaa kukaan. Ei tavisnaiset, ei nätit naiset, ei älykkäät naiset, ei typerät naiset, ei työttömät naiset, ei työlliset naiset, ei varatut naiset eikä eronneet naiset.
Minä luovutan.
Miehet eivät ihastu enää sinuun koska et ole enää hedelmällinen. Ei miehet ihastu älyllisellä tasolla pelkästään.
Eli aivan. Miehille ei kelpaa nätti nainen jolla on aivot. Tässä siis pitäisi heittäytyä yksinkertaiseksi kanaksi. Vaikkei sekään auta, sillä 40-50v miehet haluavat 30 vuotiaan naisen maksimissaan. Mielellään kauniin ja aivottoman.
Eli miehet: teille vaan ei kelpaa mikään aidosti hyvätasoinen joka olisi tarjolla. Hyvätasoisella tarkoitan todellakin nuoremman näköistä, hoikkaa, kaunista ja fiksua. Sillä en usko että lähemmäs 50v mies kiinnostaa älykästäkään 30v naista.
määrität naisena miesten puolesta, mikä on miesten mielestä hyvä- ja huonotasoinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se ikineitsyt arvelee, että jos häneen tutustuisi paremmin, hänessä tulisi esiin hyviä ominaisuuksia? Se, ettei hän halua enää olla neitsyt ei riitä hyväksi ominaisuudeksi, mitä muuta on tarjolla? Ei ainakaan rakkautta, se on tullut monta kertaa ilmi.
Patjaksi siis pääsisi, ja vielä ihmettelee miksei ketään kiinnosta. Miksei häntä itseään kiinnosta olla patjana jollekin miehelle, kokemustahan sekin on?
Oikeasti jos ei ylitä edes sitä paljon alempana olevaa rimaa "ehkä mielenkiintoinen", miksi arvelee että tutustuminen häneen paremmin saisi aikaan mitään muuta kun juoksemisreaktiota? Kun edetään siihen vaiheeseen kun voisi jo olla tunteita, ja jonne miettii edelleen vain sitä omaa neitsyyttään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Realisti86 kirjoitti:
Jos niitä naisia joihin ihastuu ei saa omakseen, niin eihän tässä ole kuin kaksi vaihtoehtoa:
1. Tyytyminen "ihan kivaan" naiseen, johon luultavasti ajan myötä kiintyy
2. Koko elämä yksin. Ilman läheisyyttä, jaettua arkea, lapsia, seksiä, hellyyttä....
Auttaako tämä ymmärtämään miksi usein siihen naiseen kannattaa "tyytyä"? Tämä sama tyyyyminen on minullakin edessä, koska en ole onnistunut 32 ikävuoteen mennessä saamaan tavoittelemiani naisia itselleni. En halua elää koko elämääni yksin...
-Mies32v-
Voihan puistatus sentään. Ei ketään toista ihmistä voi "omistaa" tai "saada itselleen". Vai orjaako oletkin hankkimassa? Järkyttävä asenne.
Kyllähän tuo koko asenne kuullostaa järkyttävältä tällaisesta, joka on itse pariutunut koska molemmat oli järjettömän rakastuneita. Itse olen yleensä järkevä ja käytännöllinen ja todellakin kaikkea muuta kuin tunteellinen, mutta kyllä tuollainen kylmän raaka asenne, että tyydyn vaan johonkin etten jää yksin kuulostaa kamalalta. Toivottavasti se toinenkin osapuoli on yhtä tunteettomasti liikkellä, eikä kuvittele liikoja. Tosi tuollainen parinmuodostus tapa kyllä selittää hyvin avioero tilastot. Huhhuh.
Minua kiinnostaisi tietää, että mistä johtuu, ettei tämä 32-vuotias mies onnistu koskaan kokemaan molemminpuolista ihastumista naisen kanssa. Mikään umpiruma epäsosiaalinen hylkiö hän tuskin on, kun on kuitenkin kohdannut niitä ihan kivoja naisia, jotka ovat hänestä olleet kiinnostuneita, mutta hän ei heistä. Mistä siis kenkä puristaa? Millaisiin naisiin hän itse ihastuu? Ja mikä niissä kaikissa "ihan kivoissa" naisissa on ollut vialla, että mitään ihastumisen tunteita heitä kohtaan ei ole herännyt?
Sukupuoli.
Sukupuoli juurikin.
Taisi olla eilen kun luin miten joku mies oli tehnyt tinderiin profiilin naisena ja profiilissa oli pelkästään kuva kukasta, nainen sai kymmeniä mätsejä päivässä siis kukan kuvalla..
Miehet ei saa kun ehkä pari mätsiä päivässä vaikka profiilissa olisi hyvät kuvat miehestä ja hyvä teksti ja sekin vain kahden ekan päivänä aikana.
Eikö se nyt ole jo tarpeeksi monta kertaa todettu etttä naiset saa paljon matcheja koska miehet "heittää verkkoja veteen" eli sydäntä ihan kaikille. Huomaa tuosta kukkajutustakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä palsta aina osaa yllättää näköalattomuudellaan (miesten sellaisella). Onneksi ei ole tarvinnut elämässä koskaan mitään helen tasoja miettiä! Ainoa, missä olen joutunut jostain numeraalisesta kuulemaan, oli joskus ulkomailla kun minua yritettiin saada kadulta jonkun sutenöörin hommiin. Kieltäydyin kohteliaasti.
Minulla on itseäni useamman vuoden nuorempi mies, olemme naimisissa. Minulla on myös kaksi lasta, jotka eivät ole hänen. Jos hän miettisi näitä tasoja, joita täällä asetetaan, hän tuskin olisi itseään vanhemman yyhoon kanssa naimisissa. Onneksi on ihan omilla aivoillaankin ajattelevia miehiä, joille nainen ei ole mikään näyttelyesine.
En ymmärrä logiikkaasi.
Juuri itseään vanhemman yh-naisen kanssa oleva mies luultavasti tiedostaa tasoteorian ja on siksi tyytynyt itseään vanhempaan lapselliseen naiseen koska tietää että ei voi saada nuorta lapsetonta sinkkua.
Ei pelkkä tasoteorian tiedostaminen mahdollista tasokkaampia naisia.
Miksi nuori, lapseton sinkkumies ei voisi saada ikäistään lapsetonta naista? Eivätkö he ole samalla tasolla?
Ei, koska naisten kysynnän huippu on 23 vuotiaana, 21-26v. Hänestä kilpailee silloin miehiä kolmesta sukupolvesta. 95% miehistä ei pääse ikinä nauttimaan semmoisesta suosioista. Semmoisesta valinnanvarasta. Naiselle otollisin hetki ottaa itselleen vanhemman menestyneen miehen, tai oman ikäisen jossa potentiaalia.
Miesten kysynnän huippu on kolmekyppisenä, mutta kysyntä tulee eniten 27v-40v naisilta.
Tilastollisesti naiset kuitenkin pitävät seksuaalisesti kiinnostavimpina suunnilleen oman ikäisiään miehiä. Tilastollisesti ihmiset myös valtaosin avioituvat suunnilleen ikäisensä kumppanien kanssa. Eli nuorten naisten silmissä nuoret miehet ovat kaikkein kiinnostavimpia, eivät kymmenen vuotta vanhemmat. Näin ollen siis nimenomaan nuoret miehet olisivat nuorten naisten kanssa samalla tasolla, koska juuri heistä nuoret naiset kiinnostuvat pääosin.
Tilastollisesti ja kyselytutkimusten mukaan naiset hakevat omasta iästään riippuen noin 0-5 vuotta vanhempaa miestä. Ero kapenee iän myötä. 15-v katselee 20-vuotiasta, vasta 50-v oman ikäistään.
eri
No joo. Kun aikuisista ihmisistä puhutaan, niin alle viiden vuoden ikäerolla toisistaan olevat ovat suunnilleen saman ikäisiä. Avioliittotilastoissa suunnilleen kolmen vuoden ikäero on suosituin.
Mutta en kyllä vieläkään ymmärrä, miksi esim. 27-vuotias lapseton mies ei voisi olla samalla tasolla esim. 24-28-vuotiaan lapsettoman naisen kanssa. Millä logiikalla se 35-vuotias yh olisi enemmän tuon miehen kanssa samalla tasolla? Entä millainen mies sitten on samalla tasolla 24-28-vuotiaan lapsettoman naisen kanssa?
En ole tätä keskustelua läpi seurannut, mutta biologia venyttäisi tuota eroa vielä suuremmaksikin, jos vaan sukupolvien väliset erot joustaisivat. Miehet kypsyvät hitaammin ja toisaalta ovat sukukypsiä läpi eliniän, eikö se riitä selittämään? Biologisesti miehet arvostavat terveyttä ja sukukypsyyttä, naiset vanhemman miehen resursseja. Näennäisesti pinnallista molemmin puolin.
Mutta kun naiset eivät arvosta vanhemman miehen resursseja pääsääntöisesti.
Miksi tätä jankutetaan vaikka ympärilleen katsomalla voi huomata ettei pidä paikkaansa. Ja muutamat poikkeukset vahvistavat säännön.
Tätä jankuttavat eivät anna mitään arvoa naisen seksuaalisuudelle.
Naiselle merkitsee se kuuluisa kemia juuri siinä todella paljon että kykenee ja jopa nauttii seksistä miehen kanssa.
Entisinä aikoina nuorilta naisilta ei kysytty vaan heidät naitettiin vanhemmille miehille.
Kalevalan Aino teki oman ratkaisunsa kun häntä yritettiin naittaa kuuluisalle Väinämöiselle. Tietämättönille tiedoksi, Aino mieluummin hukkui kuin meni puolisoksi vanhalle miehelle Tarinalle on esikuvansa todellisuudessa .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys sinänsä on vähän typerä.
Siihen jokaisen on sukupuoleen katsomatta vastattava: "sekä että".
Ja sitäpaitsi mikä se parempi on?
Ainahan pariutuminen on kompromissi. Ja aina voi halutessaan pohtia, että maailmassa on niin ja niin monta miljardia ihmistä, joista varmasti joku olisi ollut parempi - ei vaan sattunut tulemaan vastaan.
Jos itse miehenä mietin kysymystä, niin vastaus on nimenomaan "kyllä ja ei".
Valitsin aikoinaan vaimoni omien kriteerieni mukaan siitä joukosta naisia, mikä tuli vastaan kohtuullisen ahkeran deittailun jälkeen. Ja yhtälailla hän valitsi minut.
Itselläni oli jo takana sekä pidempiä että lyhyempiä suhteita, joiden pohjalta olin mielessäni laatinut joitakin kriteerejä, jotka olivat ratkaisevia.Mutta kun mietin sitä aikaa ja tilannetta, niin voi olla, että meillä kummallakin oli yhtälailla myös vähän kiire ja tarve löytää se oikea, jonka kanssa voisi ruveta perhettä perustamaan.
Eli siinä mielessä voi jossitella, että jos sitten kuitenkin olisi jäänyt odottamaan, niin olisiko löytynyt vielä parempi? Tai halutessaan voisi pohtia, että tyytyikö vaimoni johonkin, kun otti minut, eikä jäänyt odottamaan, vai mitä siinä tapahtui?Siinä elämäntilanteessa, siinä hetkessä, kysyntä ja tarjonta kohtasivat molemmin puolin.
En usko, että olisin kuitenkaan parempaa löytänytkään.
Ja se parempi ei tarkoita paremman näköistä tai hoikempaa tai fiksumpaa tai rikkaampaa tai mitään muutakaan yksittäistä ominaisuutta, vaan kokonaisuutta.Jollain yksittäisellä kriteerillä mitattuna olisin voinut saada paremmankin, mutta kun kokonaisuus ratkaisee kuitenkin.
En ole tehnyt kompromissia patiutuessani enkä pysty kuvittelemaan että missään olisi minulle parempaa kumppania. Tuota minä rakastan, miten joku voisi häntä parempi olla?
Mutta ratkaisevia eroja kai meissä onkin ettei minulla ollut mitään kriteerilistaa tai tarvetta paritua.Sinulla ei ollut tarvetta pariutua, mutta menit sitten miehen kanssa yhteen? Kummallista sekin. Teit siis tunneshoppailua? Ostit urheiluauton ihan fiiliksellä kun tunne roihahti autoa katsomalla?
Mutta pääasiani, miten helkutissa te voitte 50 sivua ymmärtää tämän asian väärin? Kukaan ei rakasta kumppaniaan tutustumisen hetkellä vaan monesti yhteen ajaudutaan ja kompromisseista huolimatta suhde kehittyy, pian huomataankin että kumppania rakastetaan ja välitetään maailmassa eniten. Naisille on näköjään hirveä ajatus, että ovat olleet miehilleen tietyllä tavalla kompromissi? Kasvakaa aikuisiksi kakarat. Ei mikään ihme, että maailmassa on eroja kun akat ahdistuu siitä että eivät ole maailman ainoita Prinsessoja.
Olen eri henkilö, kuin jolle kommentoit, mutta pakko vastata tähän, kun jäin miettimään että ollaanko me luettu samaa ketjua ollenkaan.
Ei tässä ketjussa kukaan ole vaatinut rakastamista tutustumisen hetkellä. Sen sijaan on kyllä kummasteltu sitä, että suhdetta aletaan syventämään ja päädytään jopa avo-/avioliittoon lapsineen ilman, että rakkauden tai edes ihastumisen tunteita puolisoa kohtaan on missään vaiheessa herännyt.
Sinä puhut yhteen ajautumisesta ja siitä kuinka suhteen kehittyessä tunteetkin kehittyvät ja yhtäkkiä huomaa, että sitä kumppaniaan rakastaa ja välittää kaikista eniten. Tämähän on lähinnä juuri sitä, mistä naiset ovat tässä ketjussa puhuneet. Miesten jutut sen sijaan ovat olleet valtaosin aivan muuta.
Oletko lukenut koko ketjun? Nimittäin jos olet, ihmettelen kyllä miten sinulta on jäänyt huomaamatta ne kaikki erittäin lukuisat miesten kirjoittamat viestit, joissa nimenomaan kerrotaan, että omaa puolisoa ei rakasta, vaan häneen on tyytynyt koska ei voi saada niitä naisia, joihin voisi rakastua. Näitä viestejä löytyy ensimmäiseltä sivulta lähtien. Lukuisia eri viestejä siitä, kuinka pitää tyytyä siihen ensimmäiseen naiseen jolta saa lähestymiseen vastakaikua, kun ne hyvännäköiset unelmien naiset, joita kohtaan mies itse on tuntenut kemiaa, eivät ole huolineet. Viestejä siitä, kuinka ysin mies joutuu tyytymään seiskan naiseen, kuinka tavallinen mies ei voi saada niitä naisia, joita kohtaan pystyy tuntemaan ihastusta.
Ei minusta naiset mitään prinsessoja ole jos toivovat sitä, että heidän kanssaan vakavaan suhteeseen ryhtyvä mies rakastaisi heitä. Onko tämä sinusta liikaa pyydetty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Realisti86 kirjoitti:
Jos niitä naisia joihin ihastuu ei saa omakseen, niin eihän tässä ole kuin kaksi vaihtoehtoa:
1. Tyytyminen "ihan kivaan" naiseen, johon luultavasti ajan myötä kiintyy
2. Koko elämä yksin. Ilman läheisyyttä, jaettua arkea, lapsia, seksiä, hellyyttä....
Auttaako tämä ymmärtämään miksi usein siihen naiseen kannattaa "tyytyä"? Tämä sama tyyyyminen on minullakin edessä, koska en ole onnistunut 32 ikävuoteen mennessä saamaan tavoittelemiani naisia itselleni. En halua elää koko elämääni yksin...
-Mies32v-
Voihan puistatus sentään. Ei ketään toista ihmistä voi "omistaa" tai "saada itselleen". Vai orjaako oletkin hankkimassa? Järkyttävä asenne.
Kyllähän tuo koko asenne kuullostaa järkyttävältä tällaisesta, joka on itse pariutunut koska molemmat oli järjettömän rakastuneita. Itse olen yleensä järkevä ja käytännöllinen ja todellakin kaikkea muuta kuin tunteellinen, mutta kyllä tuollainen kylmän raaka asenne, että tyydyn vaan johonkin etten jää yksin kuulostaa kamalalta. Toivottavasti se toinenkin osapuoli on yhtä tunteettomasti liikkellä, eikä kuvittele liikoja. Tosi tuollainen parinmuodostus tapa kyllä selittää hyvin avioero tilastot. Huhhuh.
Minua kiinnostaisi tietää, että mistä johtuu, ettei tämä 32-vuotias mies onnistu koskaan kokemaan molemminpuolista ihastumista naisen kanssa. Mikään umpiruma epäsosiaalinen hylkiö hän tuskin on, kun on kuitenkin kohdannut niitä ihan kivoja naisia, jotka ovat hänestä olleet kiinnostuneita, mutta hän ei heistä. Mistä siis kenkä puristaa? Millaisiin naisiin hän itse ihastuu? Ja mikä niissä kaikissa "ihan kivoissa" naisissa on ollut vialla, että mitään ihastumisen tunteita heitä kohtaan ei ole herännyt?
Tässä ko. mies on hiukan erikoistapaus, ja siinä hänen ongelmansa on.
Miehellä parittelun vietti on pohjaton. Siksi homma toimii yleensä miehillä niin, että kun joku edes suunnilleen saman tasoinen nainen osoittaa kiinnostusta, niin mies innostuu siitä. Kyse on seksuaalisesta vietistä, johon liittyy kokeilunhalu ja valloituksen tunne, mutta voi sitä kutsua ihastumiseksikin, jos haluaa.
Jos miehenkin ihastuminen kohdistuisi uniikkiin yksilöön, niin hommasta ei tulisi mitään. Nainen ihastuu ehkä yhteen tuhannesta miehestä. Jos mieskin ihastuisi samalla prosentilla, niin mikä on todennäköisyys, että kaksi henkilöä ovat juuri toisistaan ihastuneita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiäsHenkilö kirjoitti:
Miesten tyytyminen tuntuu olevan naisille yhtä arka asia kuin miehille naisten seksuaalihistoria. Ymmärrän kyllä miksi.
Mielestäni useiden naisten kanssa seksisuhteessa ollut mies on yhteiskunnan pohjasakkaa ja valtava tautiriski.
N
Oikeastaan voisi ajatella niin, että jos seksin haluaa olla luistavaa ja "kokenutta" niin jomman kumman on oltava kokenut ja osaava. Eli olisiko ihanne, että nainen (joka voi tulla raskaaksi), olisi jakanut takamustaan mahdollisimman monelle ja olisi se johtaja seksissä? Eiku....
Yksinkö munansa kanssa meinaat miehen kehittyvän laadukkaaksi panomieheksi jollaista naiset ihan faktisesti odottavat?
Tuo on miesten oma myytti että naiset haluaisi paljon panneen miehen. Sellainen mies joka luulee tietävänsä mitä kaikki naiset haluaa on huono sängyssä. Naiselle sen sijaan on hyötyä löytää itsestään ne paikat jotka saavat aikaan nautintoa.
Kokenut mies automaattisesti = "luulee tietävänsä"? Kerrotko millä logiikalla ei tietäisi? Enkä väitä, että tietäisi kaikkien naisten jutut, mutta suurimman osan. Sinun logiikallasi nainen tulee seksissä huonommaksi mitä enemmän sitä on harrastanut, niinkö?
Sinä väitit että miehen pitää olla kokenut ja osaava. Ei pidä. Mitä hyötyä siitä olisi? Ei hän tiedä mistä juuri se nainen nauttii vaikka olis pannut tuhatta ennen sitä.
Ihan oikeasti, herätkää ja tule sinäkin alas pilvilinnasta. Keskimäärin jokaisella naisella on yksi pillu ja yksi klitoris, todella ankeaa haihattelua väittää että jokainen nainen tykkää IHAN ERILAISESTA seksistä. Minä en väitä, että jokainen tykkää täysin samanlaisesta. Sinä väität että kokemuksesta ei ole mitään hyötyä. Ja tämä siksi, että kuvittelet olevasi uniikki lumihiutale.
Mikä nyt menee noin tunteisiin jos kerrotaan fakta että miehelle ei ole mitään hyötyä panna puolta kylää ja että ei naiset sellaista halua? Kunnon kiukuttelua ja haukkumista taas.
Sinun kanssasi seksi mahtaa olla hyvin ankeaa kun luulet tietäväsi jotain pilluista ja klitoriksesta.No kyllä siitä nyt vaan on hyötyä jos ja kun samalla ymmärtää, että naiset ovat yksilöitä niin kuin miehetkin. Sitä, et ikinä käännä faktaksi, että tumpelo neitsytpoika olisi yleisesti naisten mielestä kuuminta hottia sängyssä.
Kyllä minä ainakin valitsisin neitsytpojan miljoona kertaa mieluummin kuin kymmeniä naisia kaataneen panijan. Kyllä ainakin mulle se ällötyksen raja tulee jo alle kymmennen kumppanin kanssa olleen kohdalla vastaan. Puhumattakaan, että joku olis kylmästi kierrellyt panemassa kaikkea mikä liikkuu ilman tunteita ainoastaan oppimistarkoituksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Realisti86 kirjoitti:
Jos niitä naisia joihin ihastuu ei saa omakseen, niin eihän tässä ole kuin kaksi vaihtoehtoa:
1. Tyytyminen "ihan kivaan" naiseen, johon luultavasti ajan myötä kiintyy
2. Koko elämä yksin. Ilman läheisyyttä, jaettua arkea, lapsia, seksiä, hellyyttä....
Auttaako tämä ymmärtämään miksi usein siihen naiseen kannattaa "tyytyä"? Tämä sama tyyyyminen on minullakin edessä, koska en ole onnistunut 32 ikävuoteen mennessä saamaan tavoittelemiani naisia itselleni. En halua elää koko elämääni yksin...
-Mies32v-
Voihan puistatus sentään. Ei ketään toista ihmistä voi "omistaa" tai "saada itselleen". Vai orjaako oletkin hankkimassa? Järkyttävä asenne.
Kyllähän tuo koko asenne kuullostaa järkyttävältä tällaisesta, joka on itse pariutunut koska molemmat oli järjettömän rakastuneita. Itse olen yleensä järkevä ja käytännöllinen ja todellakin kaikkea muuta kuin tunteellinen, mutta kyllä tuollainen kylmän raaka asenne, että tyydyn vaan johonkin etten jää yksin kuulostaa kamalalta. Toivottavasti se toinenkin osapuoli on yhtä tunteettomasti liikkellä, eikä kuvittele liikoja. Tosi tuollainen parinmuodostus tapa kyllä selittää hyvin avioero tilastot. Huhhuh.
Minua kiinnostaisi tietää, että mistä johtuu, ettei tämä 32-vuotias mies onnistu koskaan kokemaan molemminpuolista ihastumista naisen kanssa. Mikään umpiruma epäsosiaalinen hylkiö hän tuskin on, kun on kuitenkin kohdannut niitä ihan kivoja naisia, jotka ovat hänestä olleet kiinnostuneita, mutta hän ei heistä. Mistä siis kenkä puristaa? Millaisiin naisiin hän itse ihastuu? Ja mikä niissä kaikissa "ihan kivoissa" naisissa on ollut vialla, että mitään ihastumisen tunteita heitä kohtaan ei ole herännyt?
Tässä ko. mies on hiukan erikoistapaus, ja siinä hänen ongelmansa on.
Miehellä parittelun vietti on pohjaton. Siksi homma toimii yleensä miehillä niin, että kun joku edes suunnilleen saman tasoinen nainen osoittaa kiinnostusta, niin mies innostuu siitä. Kyse on seksuaalisesta vietistä, johon liittyy kokeilunhalu ja valloituksen tunne, mutta voi sitä kutsua ihastumiseksikin, jos haluaa.
Jos miehenkin ihastuminen kohdistuisi uniikkiin yksilöön, niin hommasta ei tulisi mitään. Nainen ihastuu ehkä yhteen tuhannesta miehestä. Jos mieskin ihastuisi samalla prosentilla, niin mikä on todennäköisyys, että kaksi henkilöä ovat juuri toisistaan ihastuneita?
Saman tasoinen -kommentti oli huvittava, kun tuhti puolikalju setäpersoona yrittää iskeä missiltä näyttävää naista. :D Myisipä joku miehille peilejä, joista naiset näkevät itsensä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Realisti86 kirjoitti:
Jos niitä naisia joihin ihastuu ei saa omakseen, niin eihän tässä ole kuin kaksi vaihtoehtoa:
1. Tyytyminen "ihan kivaan" naiseen, johon luultavasti ajan myötä kiintyy
2. Koko elämä yksin. Ilman läheisyyttä, jaettua arkea, lapsia, seksiä, hellyyttä....
Auttaako tämä ymmärtämään miksi usein siihen naiseen kannattaa "tyytyä"? Tämä sama tyyyyminen on minullakin edessä, koska en ole onnistunut 32 ikävuoteen mennessä saamaan tavoittelemiani naisia itselleni. En halua elää koko elämääni yksin...
-Mies32v-
Voihan puistatus sentään. Ei ketään toista ihmistä voi "omistaa" tai "saada itselleen". Vai orjaako oletkin hankkimassa? Järkyttävä asenne.
Kyllähän tuo koko asenne kuullostaa järkyttävältä tällaisesta, joka on itse pariutunut koska molemmat oli järjettömän rakastuneita. Itse olen yleensä järkevä ja käytännöllinen ja todellakin kaikkea muuta kuin tunteellinen, mutta kyllä tuollainen kylmän raaka asenne, että tyydyn vaan johonkin etten jää yksin kuulostaa kamalalta. Toivottavasti se toinenkin osapuoli on yhtä tunteettomasti liikkellä, eikä kuvittele liikoja. Tosi tuollainen parinmuodostus tapa kyllä selittää hyvin avioero tilastot. Huhhuh.
Minua kiinnostaisi tietää, että mistä johtuu, ettei tämä 32-vuotias mies onnistu koskaan kokemaan molemminpuolista ihastumista naisen kanssa. Mikään umpiruma epäsosiaalinen hylkiö hän tuskin on, kun on kuitenkin kohdannut niitä ihan kivoja naisia, jotka ovat hänestä olleet kiinnostuneita, mutta hän ei heistä. Mistä siis kenkä puristaa? Millaisiin naisiin hän itse ihastuu? Ja mikä niissä kaikissa "ihan kivoissa" naisissa on ollut vialla, että mitään ihastumisen tunteita heitä kohtaan ei ole herännyt?
Tässä ko. mies on hiukan erikoistapaus, ja siinä hänen ongelmansa on.
Miehellä parittelun vietti on pohjaton. Siksi homma toimii yleensä miehillä niin, että kun joku edes suunnilleen saman tasoinen nainen osoittaa kiinnostusta, niin mies innostuu siitä. Kyse on seksuaalisesta vietistä, johon liittyy kokeilunhalu ja valloituksen tunne, mutta voi sitä kutsua ihastumiseksikin, jos haluaa.
Jos miehenkin ihastuminen kohdistuisi uniikkiin yksilöön, niin hommasta ei tulisi mitään. Nainen ihastuu ehkä yhteen tuhannesta miehestä. Jos mieskin ihastuisi samalla prosentilla, niin mikä on todennäköisyys, että kaksi henkilöä ovat juuri toisistaan ihastuneita?
Mun mielestä taas tämä M32 on normaali ihminen ja ymmärrän hyvin, ettei hän halua hyväksikäyttää omaksi huvikseen ihmisiä, joihin ei itse tunne vetoa. Ei kaikki miehetkään halua panna kaikkia naisia vaikka siihen tilaisuus olisikin. Täällä liioitellaan ihan liikaa miesten viettien voimaa ihan kuin mies ei pystisi itse niitä kontrolloimaan.
Ei seksuaalinen kokeneisuus ole mitenkään välttämätöntä. Seksiä voi kumppanukset opetella keskenäänkin. Ja ainahan se seksi uuden kumppanin kanssa ensin vähän hakemista ja toisen opettelua on kuitenkin.
Jos nyt ajatellaan, että kokemuksesta on kuitenkin hyötyä, mitä uskon siitä toki olevan, niin ei tämän hyödyn saavuttaakseen tarvitse puolta kylää käydä paneskelemassa. Muutama eri seksikumppani, mieluiten pidempiaikaisia kuin yhden yön iloja, riittää vallan mainiosti. Kyllä sillä määrällä jo oppii hyvin perusasiat ja muutaman bonustempunkin ja saa riittävästi seksuaalista itsevarmuutta. Jostain syystä miehet tuntuvat luulevat, että naiset haluaisivat jotain superkokenutta panomiestä. En tiedä mistä tällainen oletus on tullut. 55 vuoden elämänkokemuksella väittäisin että tuo ei pidä paikkaansa nyt eikä pitänyt paikkaansa silloinkaan kun itse olin nuori. Kovin paljon eri seksikumppaneita kääntyy itseään vastaan myös miehillä.