Parisuhteessa oleva mies, oletko suhteessa vain koska parempaakaan ei ole saatavilla?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aikanaan ajauduin suhteeseen vähän noin. Tapasin ihan ok-naisen pidemmähkön sinkkuputken jälkeen ja sen verran kauan hengattiin yhdessä, ettei oikein osannut ilmankaan olla. Mentiin naimisiin, saatiin lapsia ja nyt sitten mietin harva se päivä, että näinkö sen oikeasti piti mennä.

Itsekeskeistä voi olla ajatella, että minä ansaitsisin parempaa. Mutta näin minusta tuntuu siinä kodinhoidon, lasten roudaamisen ja toisten jälkien siivouksen lomassa. Jotenkin nämä kaikki ovat kaatuneet selvästi minun harteille. Tuntuu, että vaimolle riittää sohva ja läppäri onnelliseen elämään.

Tilannetta ei helpota yhtään se, että työpaikalla aloitti joku aika sitten eräs nainen, jonka kanssa meillä jotenkin vaan kemiat kohtaa. Ei siis kyse ole mistään nuoresta ja kuumasta bimboblondista, vaan ihan suht samanikäisestä, ja kaikin puolin ihan normaalista ja maanläheisestä ihmisestä. Kummatkin tuntuvat aina vaivihkaa hakeutuvan toisen seuraan ja yhdessä on helppo olla. Parit yhteiset pippaloinnit olleet, eikä ole epäselvää, etteikö kiinnostus ole molemminpuolista. Ei siis mitään halailua, pientä silittelyä ja tanssimista kummempaa ole tapahtunut, kun kumpikin on perheellinen ihminen, mutta pään tuo toiminta on kyllä saanut sekaisin.

Minun moraali ei varmaan riittäisi pettämiseen, eikä kyllä eroamiseen ja pienten lasten perheen särkemiseen. Mutta tosi raastavaa on myös se, että ei ole yhtään päivää, etten ajattelisi tuota toista naista. Kuitenkin selvää on se, että kummallakin on lapsia ja oma elämä tahoillaan. Eli todennäköisyys sille, että mitään sen suurempaa kehittyisi, on hyvin pieni. Ja miten sen kanssa voisi elää? Että tavallaan särki kaksi perhettä? Enkä kyllä haluaisi vaimoani jättää tyhjän päälle.

Miksi tämä on niin vaikeaa? Miksi en voinut tavata tuota selvästi oikeaa naista silloin aikanaan...

Siksi kun oli kiire tyytyä ja ottaa joku vaan. Aina se päättyy huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys sinänsä on vähän typerä.

Siihen jokaisen on sukupuoleen katsomatta vastattava: "sekä että".

Ja sitäpaitsi mikä se parempi on?

Ainahan pariutuminen on kompromissi. Ja aina voi halutessaan pohtia, että maailmassa on niin ja niin monta miljardia ihmistä, joista varmasti joku olisi ollut parempi - ei vaan sattunut tulemaan vastaan.

Jos itse miehenä mietin kysymystä, niin vastaus on nimenomaan "kyllä ja ei".

Valitsin aikoinaan vaimoni omien kriteerieni mukaan siitä joukosta naisia, mikä tuli vastaan kohtuullisen ahkeran deittailun jälkeen. Ja yhtälailla hän valitsi minut.

Itselläni oli jo takana sekä pidempiä että lyhyempiä suhteita, joiden pohjalta olin mielessäni laatinut joitakin kriteerejä, jotka olivat ratkaisevia.

Mutta kun mietin sitä aikaa ja tilannetta, niin voi olla, että meillä kummallakin oli yhtälailla myös vähän kiire ja tarve löytää se oikea, jonka kanssa voisi ruveta perhettä perustamaan.

Eli siinä mielessä voi jossitella, että jos sitten kuitenkin olisi jäänyt odottamaan, niin olisiko löytynyt vielä parempi? Tai halutessaan voisi pohtia, että tyytyikö vaimoni johonkin, kun otti minut, eikä jäänyt odottamaan, vai mitä siinä tapahtui?

Siinä elämäntilanteessa, siinä hetkessä, kysyntä ja tarjonta kohtasivat molemmin puolin.

En usko, että olisin kuitenkaan parempaa löytänytkään.

Ja se parempi ei tarkoita paremman näköistä tai hoikempaa tai fiksumpaa tai rikkaampaa tai mitään muutakaan yksittäistä ominaisuutta, vaan kokonaisuutta.

Jollain yksittäisellä kriteerillä mitattuna olisin voinut saada paremmankin, mutta kun kokonaisuus ratkaisee kuitenkin.

En ole tehnyt kompromissia patiutuessani enkä pysty kuvittelemaan että missään olisi minulle parempaa kumppania. Tuota minä rakastan, miten joku voisi häntä parempi olla?

Mutta ratkaisevia eroja kai meissä onkin ettei minulla ollut mitään kriteerilistaa tai tarvetta paritua.

Sinulla ei ollut tarvetta pariutua, mutta menit sitten miehen kanssa yhteen? Kummallista sekin. Teit siis tunneshoppailua? Ostit urheiluauton ihan fiiliksellä kun tunne roihahti autoa katsomalla?

Mutta pääasiani, miten helkutissa te voitte 50 sivua ymmärtää tämän asian väärin? Kukaan ei rakasta kumppaniaan tutustumisen hetkellä vaan monesti yhteen ajaudutaan ja kompromisseista huolimatta suhde kehittyy, pian huomataankin että kumppania rakastetaan ja välitetään maailmassa eniten. Naisille on näköjään hirveä ajatus, että ovat olleet miehilleen tietyllä tavalla kompromissi? Kasvakaa aikuisiksi kakarat. Ei mikään ihme, että maailmassa on eroja kun akat ahdistuu siitä että eivät ole maailman ainoita Prinsessoja.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys sinänsä on vähän typerä.

Siihen jokaisen on sukupuoleen katsomatta vastattava: "sekä että".

Ja sitäpaitsi mikä se parempi on?

Ainahan pariutuminen on kompromissi. Ja aina voi halutessaan pohtia, että maailmassa on niin ja niin monta miljardia ihmistä, joista varmasti joku olisi ollut parempi - ei vaan sattunut tulemaan vastaan.

Jos itse miehenä mietin kysymystä, niin vastaus on nimenomaan "kyllä ja ei".

Valitsin aikoinaan vaimoni omien kriteerieni mukaan siitä joukosta naisia, mikä tuli vastaan kohtuullisen ahkeran deittailun jälkeen. Ja yhtälailla hän valitsi minut.

Itselläni oli jo takana sekä pidempiä että lyhyempiä suhteita, joiden pohjalta olin mielessäni laatinut joitakin kriteerejä, jotka olivat ratkaisevia.

Mutta kun mietin sitä aikaa ja tilannetta, niin voi olla, että meillä kummallakin oli yhtälailla myös vähän kiire ja tarve löytää se oikea, jonka kanssa voisi ruveta perhettä perustamaan.

Eli siinä mielessä voi jossitella, että jos sitten kuitenkin olisi jäänyt odottamaan, niin olisiko löytynyt vielä parempi? Tai halutessaan voisi pohtia, että tyytyikö vaimoni johonkin, kun otti minut, eikä jäänyt odottamaan, vai mitä siinä tapahtui?

Siinä elämäntilanteessa, siinä hetkessä, kysyntä ja tarjonta kohtasivat molemmin puolin.

En usko, että olisin kuitenkaan parempaa löytänytkään.

Ja se parempi ei tarkoita paremman näköistä tai hoikempaa tai fiksumpaa tai rikkaampaa tai mitään muutakaan yksittäistä ominaisuutta, vaan kokonaisuutta.

Jollain yksittäisellä kriteerillä mitattuna olisin voinut saada paremmankin, mutta kun kokonaisuus ratkaisee kuitenkin.

Viisasta tekstiä! 

Länsimaissa on liikaakin korostettu romantiikkaa ja vähän taianomaista kohtaloajattelua suhteen alussa. Veikkaanpa, että he, jotka painottavat sitä, että jokaiselle on vain yksi ainoa ja oikea, ovat pisimpään sinkkuna, pettyvät elämän realiteettien edessä helpoiten sekä eroavat eniten. Me pragmaattisemmat ihmiset, jotka ajattelemme että hyviä on monta, ja riittävän hyvä on tarpeeksi, olemme lähtökohtaisesti tyytyväisempiä. Ja nyt en puhu otsikon mukaisesta katkeransuloisesta tyytymisestä, vaan aidosti tyytymisestä rakkauden kera.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MiäsHenkilö kirjoitti:

Miesten tyytyminen tuntuu olevan naisille yhtä arka asia kuin miehille naisten seksuaalihistoria. Ymmärrän kyllä miksi.

Mielestäni useiden naisten kanssa seksisuhteessa ollut mies on yhteiskunnan pohjasakkaa ja valtava tautiriski. 

N

Oikeastaan voisi ajatella niin, että jos seksin haluaa olla luistavaa ja "kokenutta" niin jomman kumman on oltava kokenut ja osaava. Eli olisiko ihanne, että nainen (joka voi tulla raskaaksi), olisi jakanut takamustaan mahdollisimman monelle ja olisi se johtaja seksissä? Eiku....

Yksinkö munansa kanssa meinaat miehen kehittyvän laadukkaaksi panomieheksi jollaista naiset ihan faktisesti odottavat?

No ei se huono seksi monen naisen kanssa kehitä yhtään enempää, olet niille vaan pettymys, ja nykyään naiset kertovat sen eteenpäin. Niin kauan kun luulee että seksi on jokin mekaaninen toimintasarja, on ihan pihalla, ja huono, siinä ei yhtään auta tehdä samaa vaikka sadan naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MiäsHenkilö kirjoitti:

Miesten tyytyminen tuntuu olevan naisille yhtä arka asia kuin miehille naisten seksuaalihistoria. Ymmärrän kyllä miksi.

Mielestäni useiden naisten kanssa seksisuhteessa ollut mies on yhteiskunnan pohjasakkaa ja valtava tautiriski. 

N

Oikeastaan voisi ajatella niin, että jos seksin haluaa olla luistavaa ja "kokenutta" niin jomman kumman on oltava kokenut ja osaava. Eli olisiko ihanne, että nainen (joka voi tulla raskaaksi), olisi jakanut takamustaan mahdollisimman monelle ja olisi se johtaja seksissä? Eiku....

Yksinkö munansa kanssa meinaat miehen kehittyvän laadukkaaksi panomieheksi jollaista naiset ihan faktisesti odottavat?

Tästä kommentista huomaa, ettei kirjoittaja ole harrastanut seksiä rakastuneena. Siinä tilanteessa ei mieti miten sujuvasti ja teknisesti laadukkaasti kumppani panee. Tärkeintä on se kumppanin läheisyys ja se, että yhdessä selvitetään miten juttu just meille toimii. Ei seksi ole niin vakava asia. Kyllä ainakin meillä on välillä ollut sähellystä, kömpelyyttä ja naurua mukana, mutta myös sitten todella ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MiäsHenkilö kirjoitti:

Miesten tyytyminen tuntuu olevan naisille yhtä arka asia kuin miehille naisten seksuaalihistoria. Ymmärrän kyllä miksi.

Mielestäni useiden naisten kanssa seksisuhteessa ollut mies on yhteiskunnan pohjasakkaa ja valtava tautiriski. 

N

Oikeastaan voisi ajatella niin, että jos seksin haluaa olla luistavaa ja "kokenutta" niin jomman kumman on oltava kokenut ja osaava. Eli olisiko ihanne, että nainen (joka voi tulla raskaaksi), olisi jakanut takamustaan mahdollisimman monelle ja olisi se johtaja seksissä? Eiku....

Yksinkö munansa kanssa meinaat miehen kehittyvän laadukkaaksi panomieheksi jollaista naiset ihan faktisesti odottavat?

Tuo on miesten oma myytti että naiset haluaisi paljon panneen miehen. Sellainen mies joka luulee tietävänsä mitä kaikki naiset haluaa on huono sängyssä. Naiselle sen sijaan on hyötyä löytää itsestään ne paikat jotka saavat aikaan nautintoa.

Kokenut mies automaattisesti = "luulee tietävänsä"? Kerrotko millä logiikalla ei tietäisi? Enkä väitä, että tietäisi kaikkien naisten jutut, mutta suurimman osan. Sinun logiikallasi nainen tulee seksissä huonommaksi mitä enemmän sitä on harrastanut, niinkö?

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu syväluotaa suomalaisten miesten henkisesti ja moraalisesti huonointa joukkiota tavalla jota ei saa ikinä ei-luetuksi. Samalla se asettaa varjon kaikkien heteroparisuhteiden päälle. Kuinka kukaan voi enää olla varma siitä, ettei se ikioma rakas ole kuitenkin vain loistonäyttelijän lahjat omaava naisensa suhteen empatiakyvytön tyytyjä? :(

Voi ei, oletko tosissasi? Kuulostaa aika melodramaattiselta: onko kaikki tähän asti ollut silkkaa näytelmä vain, sniif!

Mikä ratkaisee, onko suhteessa hyvä olla? Minä sanon että teot. Eikö ole aika sama, mitä puoliso ajattelee ja tuntee, jos hän kuitenkin käytännössä osoittaa rakastavansa sinua? 

Minun mies on tunnevammainen, eli hän ei kykene tuntemaan rakkauden tunteita. Hän kuitenkin osoittaa minulle ja lapsillemme rakkautta joka päivä monilla ihanilla asioilla <3 Sekö ei riittäisi? Miksi hänen pitäisi vielä puristaa itsestään jotain gigolomaisia tunneryöppyjä, vainko minun mahdollisen epävarmuuteni tai lapsellisen vaatimukseni "koska sen pitää tuntea hirveän isoja rakkaudentunteita minua kohtaan" vuoksiko?

Mitä jos kasvettais aikuisiksi, ihan me kaikki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys sinänsä on vähän typerä.

Siihen jokaisen on sukupuoleen katsomatta vastattava: "sekä että".

Ja sitäpaitsi mikä se parempi on?

Ainahan pariutuminen on kompromissi. Ja aina voi halutessaan pohtia, että maailmassa on niin ja niin monta miljardia ihmistä, joista varmasti joku olisi ollut parempi - ei vaan sattunut tulemaan vastaan.

Jos itse miehenä mietin kysymystä, niin vastaus on nimenomaan "kyllä ja ei".

Valitsin aikoinaan vaimoni omien kriteerieni mukaan siitä joukosta naisia, mikä tuli vastaan kohtuullisen ahkeran deittailun jälkeen. Ja yhtälailla hän valitsi minut.

Itselläni oli jo takana sekä pidempiä että lyhyempiä suhteita, joiden pohjalta olin mielessäni laatinut joitakin kriteerejä, jotka olivat ratkaisevia.

Mutta kun mietin sitä aikaa ja tilannetta, niin voi olla, että meillä kummallakin oli yhtälailla myös vähän kiire ja tarve löytää se oikea, jonka kanssa voisi ruveta perhettä perustamaan.

Eli siinä mielessä voi jossitella, että jos sitten kuitenkin olisi jäänyt odottamaan, niin olisiko löytynyt vielä parempi? Tai halutessaan voisi pohtia, että tyytyikö vaimoni johonkin, kun otti minut, eikä jäänyt odottamaan, vai mitä siinä tapahtui?

Siinä elämäntilanteessa, siinä hetkessä, kysyntä ja tarjonta kohtasivat molemmin puolin.

En usko, että olisin kuitenkaan parempaa löytänytkään.

Ja se parempi ei tarkoita paremman näköistä tai hoikempaa tai fiksumpaa tai rikkaampaa tai mitään muutakaan yksittäistä ominaisuutta, vaan kokonaisuutta.

Jollain yksittäisellä kriteerillä mitattuna olisin voinut saada paremmankin, mutta kun kokonaisuus ratkaisee kuitenkin.

En ole tehnyt kompromissia patiutuessani enkä pysty kuvittelemaan että missään olisi minulle parempaa kumppania. Tuota minä rakastan, miten joku voisi häntä parempi olla?

Mutta ratkaisevia eroja kai meissä onkin ettei minulla ollut mitään kriteerilistaa tai tarvetta paritua.

Sinulla ei ollut tarvetta pariutua, mutta menit sitten miehen kanssa yhteen? Kummallista sekin. Teit siis tunneshoppailua? Ostit urheiluauton ihan fiiliksellä kun tunne roihahti autoa katsomalla?

Mutta pääasiani, miten helkutissa te voitte 50 sivua ymmärtää tämän asian väärin? Kukaan ei rakasta kumppaniaan tutustumisen hetkellä vaan monesti yhteen ajaudutaan ja kompromisseista huolimatta suhde kehittyy, pian huomataankin että kumppania rakastetaan ja välitetään maailmassa eniten. Naisille on näköjään hirveä ajatus, että ovat olleet miehilleen tietyllä tavalla kompromissi? Kasvakaa aikuisiksi kakarat. Ei mikään ihme, että maailmassa on eroja kun akat ahdistuu siitä että eivät ole maailman ainoita Prinsessoja.

Missä kohtaa kirjoitin mitään siihen suuntaa? Todella surkeeaa keskustelua tuollainen johtopäätösten vetäminen hatusta.

Koko viestisi on täysin irrallinen. Vai menikö sinulla tuntisiin sen että jotkut pariutuvat vain rakkaudesta vai mikä sai tuon vuodatuksen aikaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu syväluotaa suomalaisten miesten henkisesti ja moraalisesti huonointa joukkiota tavalla jota ei saa ikinä ei-luetuksi. Samalla se asettaa varjon kaikkien heteroparisuhteiden päälle. Kuinka kukaan voi enää olla varma siitä, ettei se ikioma rakas ole kuitenkin vain loistonäyttelijän lahjat omaava naisensa suhteen empatiakyvytön tyytyjä? :(

Juuri tämä! Olen sanaton tämän ihmisyyden edessä. Pettynyt.

Ei kannata tästä keskustelusta niin kovin järkyttyä. Kuten edellinen sanoi, täällä kirjoittelee ylilaudan tyyppisten sivustojen pahnanpohjimmaiset pääasiassa näitä juttuja. Taatusti enemmistö miehistä on täysin tavallisia ja kunnollisia ihmisiä normaaline tunteineen ja heillä tämä pariutumusasia ei ole niin suuri mysteeri.

Joo, ei täällä ulis-e kukaan normaali mies, heillä on se puoliso, eikä kilometrin mittaista ominaisuusluetteloa (jossa kaikki ominaisuudet ovat pinnallisia).

Se vasta olisi hauskaa, kun ulisi-ja jollakin lottovoitolla saisi naisen, jolla on ne pinnalliset ominaisuudet. Mitä kun menisi 10 v ja tulisi lapsia? Ne jättäisivät sen naisen (kun nainen vanhenee) ja siirtyisivät inhat vanhat miehet osastoon kuolaamaan tyttöjä, jotka ikänsä puolesta voisivat olla heidän tyttäriään. Eli onnellisia niistä jonneista ei tule koskaan.

Vähän kyllä ihmettelen, että mistä sait päähäsi kirjoittaa, että "ominaisuusluettelo + että ominaisuudet olisivat pinnallisia"?

Itse käytin tuossa aiemmin sanaa kriteeri. Se ei välttämättä tarkoita, että se olisi edes sen naisen ominaisuus, vaan jotain muuta. Itselläni esim. oli yhtenä kriteerinä se, että mielellään naisen lapsuudenkodin ei tarvitsisi olla alkoholistiperhe. Se ei minusta ole sinänsä naisen ominaisuus. Pinnallisuuden saatte ihan itse päättää.

Olin vain aiemmin muutaman vuoden seurustellut naisen kanssa, joka tuli alkoholistiperheestä  ja se mielestäni näkyi hänen tekemisissään tai kyvyssään luottaa minuun yms. Se näkyi niin vahvasti, että päätin, ettei enää moista kiitos.

Tämäntapaisia asioita oli omalla "listallani", enkä nyt kokenut, että ne olisivat olleet mitenkään pinnallisia. Enemmänkin vaan käytännön seikkoja, jotka olin aiemmissa parisuhteissa haitanneen sitä yhteiseloa.

Joistakin kommenteista päätellen kaikki muut tavat kuin pelkkä silmitön "rakastuminen" eli ihastuminen ovat vääriä ja kylmiä ja tunteettomia tapoja muodostaa parisuhde, jotka näiden kukkaishippien mielestä voi johtaa muuhun kuin eroon.

Minusta on typerää edes miettiä, mistä parisuhde alkaa - olennaista on siinä matkalla nimenomaan se tahtominen, jota vihkikaavassakin kysellään: "Tahdotko?" Jos on tahtoa, niin vaikeista ajoista ja asioista selvitään ihan varmasti, oli se suhde sitten alkanut silkasta ihastumisesta tai ehkä järkiseikoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys sinänsä on vähän typerä.

Siihen jokaisen on sukupuoleen katsomatta vastattava: "sekä että".

Ja sitäpaitsi mikä se parempi on?

Ainahan pariutuminen on kompromissi. Ja aina voi halutessaan pohtia, että maailmassa on niin ja niin monta miljardia ihmistä, joista varmasti joku olisi ollut parempi - ei vaan sattunut tulemaan vastaan.

Jos itse miehenä mietin kysymystä, niin vastaus on nimenomaan "kyllä ja ei".

Valitsin aikoinaan vaimoni omien kriteerieni mukaan siitä joukosta naisia, mikä tuli vastaan kohtuullisen ahkeran deittailun jälkeen. Ja yhtälailla hän valitsi minut.

Itselläni oli jo takana sekä pidempiä että lyhyempiä suhteita, joiden pohjalta olin mielessäni laatinut joitakin kriteerejä, jotka olivat ratkaisevia.

Mutta kun mietin sitä aikaa ja tilannetta, niin voi olla, että meillä kummallakin oli yhtälailla myös vähän kiire ja tarve löytää se oikea, jonka kanssa voisi ruveta perhettä perustamaan.

Eli siinä mielessä voi jossitella, että jos sitten kuitenkin olisi jäänyt odottamaan, niin olisiko löytynyt vielä parempi? Tai halutessaan voisi pohtia, että tyytyikö vaimoni johonkin, kun otti minut, eikä jäänyt odottamaan, vai mitä siinä tapahtui?

Siinä elämäntilanteessa, siinä hetkessä, kysyntä ja tarjonta kohtasivat molemmin puolin.

En usko, että olisin kuitenkaan parempaa löytänytkään.

Ja se parempi ei tarkoita paremman näköistä tai hoikempaa tai fiksumpaa tai rikkaampaa tai mitään muutakaan yksittäistä ominaisuutta, vaan kokonaisuutta.

Jollain yksittäisellä kriteerillä mitattuna olisin voinut saada paremmankin, mutta kun kokonaisuus ratkaisee kuitenkin.

En ole tehnyt kompromissia patiutuessani enkä pysty kuvittelemaan että missään olisi minulle parempaa kumppania. Tuota minä rakastan, miten joku voisi häntä parempi olla?

Mutta ratkaisevia eroja kai meissä onkin ettei minulla ollut mitään kriteerilistaa tai tarvetta paritua.

Sinulla ei ollut tarvetta pariutua, mutta menit sitten miehen kanssa yhteen? Kummallista sekin. Teit siis tunneshoppailua? Ostit urheiluauton ihan fiiliksellä kun tunne roihahti autoa katsomalla?

Mutta pääasiani, miten helkutissa te voitte 50 sivua ymmärtää tämän asian väärin? Kukaan ei rakasta kumppaniaan tutustumisen hetkellä vaan monesti yhteen ajaudutaan ja kompromisseista huolimatta suhde kehittyy, pian huomataankin että kumppania rakastetaan ja välitetään maailmassa eniten. Naisille on näköjään hirveä ajatus, että ovat olleet miehilleen tietyllä tavalla kompromissi? Kasvakaa aikuisiksi kakarat. Ei mikään ihme, että maailmassa on eroja kun akat ahdistuu siitä että eivät ole maailman ainoita Prinsessoja.

Taisit itse ymmärtää yllä olleen viestin täysin väärin. Suosittelen kasvamaan aikuiseksi ja lopettamaan muiden nimittelyn. Vai miksi sinulle on hirveä ajatus että jotkut menevät suhteeseen vain rakkaudesta? Jäit itse paitsi tai pelkäät että et koskaan käy sitä joka tyytyisi sinuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MiäsHenkilö kirjoitti:

Miesten tyytyminen tuntuu olevan naisille yhtä arka asia kuin miehille naisten seksuaalihistoria. Ymmärrän kyllä miksi.

Mielestäni useiden naisten kanssa seksisuhteessa ollut mies on yhteiskunnan pohjasakkaa ja valtava tautiriski. 

N

Oikeastaan voisi ajatella niin, että jos seksin haluaa olla luistavaa ja "kokenutta" niin jomman kumman on oltava kokenut ja osaava. Eli olisiko ihanne, että nainen (joka voi tulla raskaaksi), olisi jakanut takamustaan mahdollisimman monelle ja olisi se johtaja seksissä? Eiku....

Yksinkö munansa kanssa meinaat miehen kehittyvän laadukkaaksi panomieheksi jollaista naiset ihan faktisesti odottavat?

Ei kaikki odota. Rakastelu on minulle kahden välistä rakkauden täyttymystä, ei mikään suoristus. 

Me oltiin mieheni kanssa ekoja toisillemme, ja just ihana niin <3 Luistavaa ja kokenutta se ei tietenkään ollut silloin parikymmentävuotta sitten, mutta sitä emme olettaneetkaan :) Olemme yhdessä opetelleet tuntemaan toisemme toiveinemme kaikkinemme.

Näin sen kuuluu olla, eikä mitään pornoleffa sujuvinen näyteltyine muuveineen. Kaiken voi oppia ihan itsekin, etukäteen harjoittelematta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MiäsHenkilö kirjoitti:

Miesten tyytyminen tuntuu olevan naisille yhtä arka asia kuin miehille naisten seksuaalihistoria. Ymmärrän kyllä miksi.

Mielestäni useiden naisten kanssa seksisuhteessa ollut mies on yhteiskunnan pohjasakkaa ja valtava tautiriski. 

N

Oikeastaan voisi ajatella niin, että jos seksin haluaa olla luistavaa ja "kokenutta" niin jomman kumman on oltava kokenut ja osaava. Eli olisiko ihanne, että nainen (joka voi tulla raskaaksi), olisi jakanut takamustaan mahdollisimman monelle ja olisi se johtaja seksissä? Eiku....

Yksinkö munansa kanssa meinaat miehen kehittyvän laadukkaaksi panomieheksi jollaista naiset ihan faktisesti odottavat?

No ei se huono seksi monen naisen kanssa kehitä yhtään enempää, olet niille vaan pettymys, ja nykyään naiset kertovat sen eteenpäin. Niin kauan kun luulee että seksi on jokin mekaaninen toimintasarja, on ihan pihalla, ja huono, siinä ei yhtään auta tehdä samaa vaikka sadan naisen kanssa.

Hienoa toimintaa naisilta tuo eteenpäin kertominen, pidät sitä näköjään ihan arvossaan?

Kerrotko vielä millä perusteella mies ei kehittyisi naisen lukemisessa ja ymmärtämisessä jos ovat heidän kanssaan tekemisissä? Sinun logiikalla 13v. neitsyt poika on sängyssä kovinta hottia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MiäsHenkilö kirjoitti:

Miesten tyytyminen tuntuu olevan naisille yhtä arka asia kuin miehille naisten seksuaalihistoria. Ymmärrän kyllä miksi.

Mielestäni useiden naisten kanssa seksisuhteessa ollut mies on yhteiskunnan pohjasakkaa ja valtava tautiriski. 

N

Oikeastaan voisi ajatella niin, että jos seksin haluaa olla luistavaa ja "kokenutta" niin jomman kumman on oltava kokenut ja osaava. Eli olisiko ihanne, että nainen (joka voi tulla raskaaksi), olisi jakanut takamustaan mahdollisimman monelle ja olisi se johtaja seksissä? Eiku....

Yksinkö munansa kanssa meinaat miehen kehittyvän laadukkaaksi panomieheksi jollaista naiset ihan faktisesti odottavat?

Tuo on miesten oma myytti että naiset haluaisi paljon panneen miehen. Sellainen mies joka luulee tietävänsä mitä kaikki naiset haluaa on huono sängyssä. Naiselle sen sijaan on hyötyä löytää itsestään ne paikat jotka saavat aikaan nautintoa.

Kokenut mies automaattisesti = "luulee tietävänsä"? Kerrotko millä logiikalla ei tietäisi? Enkä väitä, että tietäisi kaikkien naisten jutut, mutta suurimman osan. Sinun logiikallasi nainen tulee seksissä huonommaksi mitä enemmän sitä on harrastanut, niinkö?

Miten minun logiikallani? Sanoin että naisen on hyvä tietää omat paikkansa ja mikä hänelle tuottaa nautintoa eli kokemuksella oppii nauttimaan enemmän.

Sinä väitit että miehen pitää olla kokenut ja osaava. Ei pidä. Mitä hyötyä siitä olisi? Ei hän tiedä mistä juuri se nainen nauttii vaikka olis pannut tuhatta ennen sitä.

Ihastuin ja sitten rakastuin ja sitten huomasin, rttä hän on lähes täydellinen minulle. Täydellistähän ei ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys sinänsä on vähän typerä.

Siihen jokaisen on sukupuoleen katsomatta vastattava: "sekä että".

Ja sitäpaitsi mikä se parempi on?

Ainahan pariutuminen on kompromissi. Ja aina voi halutessaan pohtia, että maailmassa on niin ja niin monta miljardia ihmistä, joista varmasti joku olisi ollut parempi - ei vaan sattunut tulemaan vastaan.

Jos itse miehenä mietin kysymystä, niin vastaus on nimenomaan "kyllä ja ei".

Valitsin aikoinaan vaimoni omien kriteerieni mukaan siitä joukosta naisia, mikä tuli vastaan kohtuullisen ahkeran deittailun jälkeen. Ja yhtälailla hän valitsi minut.

Itselläni oli jo takana sekä pidempiä että lyhyempiä suhteita, joiden pohjalta olin mielessäni laatinut joitakin kriteerejä, jotka olivat ratkaisevia.

Mutta kun mietin sitä aikaa ja tilannetta, niin voi olla, että meillä kummallakin oli yhtälailla myös vähän kiire ja tarve löytää se oikea, jonka kanssa voisi ruveta perhettä perustamaan.

Eli siinä mielessä voi jossitella, että jos sitten kuitenkin olisi jäänyt odottamaan, niin olisiko löytynyt vielä parempi? Tai halutessaan voisi pohtia, että tyytyikö vaimoni johonkin, kun otti minut, eikä jäänyt odottamaan, vai mitä siinä tapahtui?

Siinä elämäntilanteessa, siinä hetkessä, kysyntä ja tarjonta kohtasivat molemmin puolin.

En usko, että olisin kuitenkaan parempaa löytänytkään.

Ja se parempi ei tarkoita paremman näköistä tai hoikempaa tai fiksumpaa tai rikkaampaa tai mitään muutakaan yksittäistä ominaisuutta, vaan kokonaisuutta.

Jollain yksittäisellä kriteerillä mitattuna olisin voinut saada paremmankin, mutta kun kokonaisuus ratkaisee kuitenkin.

En ole tehnyt kompromissia patiutuessani enkä pysty kuvittelemaan että missään olisi minulle parempaa kumppania. Tuota minä rakastan, miten joku voisi häntä parempi olla?

Mutta ratkaisevia eroja kai meissä onkin ettei minulla ollut mitään kriteerilistaa tai tarvetta paritua.

Sinulla ei ollut tarvetta pariutua, mutta menit sitten miehen kanssa yhteen? Kummallista sekin. Teit siis tunneshoppailua? Ostit urheiluauton ihan fiiliksellä kun tunne roihahti autoa katsomalla?

Mutta pääasiani, miten helkutissa te voitte 50 sivua ymmärtää tämän asian väärin? Kukaan ei rakasta kumppaniaan tutustumisen hetkellä vaan monesti yhteen ajaudutaan ja kompromisseista huolimatta suhde kehittyy, pian huomataankin että kumppania rakastetaan ja välitetään maailmassa eniten. Naisille on näköjään hirveä ajatus, että ovat olleet miehilleen tietyllä tavalla kompromissi? Kasvakaa aikuisiksi kakarat. Ei mikään ihme, että maailmassa on eroja kun akat ahdistuu siitä että eivät ole maailman ainoita Prinsessoja.

Kiitos, tätä yritin tässä itsekin sanoa, mutta ei näköjään mennyt naisille perille.

Itseasiassa tuon kirjoittamasi voisi halutessaan kääntää miehen näkökulmasta näin päin:

- Eikö teille hyvät naiset tule mieleen, kun heittäydytte parisuhteeseen miehen kanssa ihan vaan silkasta tunteen ja "rakastumisen" palosta - jopa vuosikausiksi - ja teette siihen lapsia ja kaikenlaista muuta, että se miesparka joutuu siinä jännittämään koko ajan, että koska se muija kokee seuraavan "rakastumisen" ja tunteenpalon ja karkaa jonkun jännittävämmän karjun matkaan?

Tämän takia jotkut miehet ei edes viitsi kauheasti suunnitella teidän kanssa tulevaisuutta, kun näkevät, miten epävarmalla pohjalla ja minkälaisen tuuliviirin saranoissa se naisen "rakkaus" on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MiäsHenkilö kirjoitti:

Miesten tyytyminen tuntuu olevan naisille yhtä arka asia kuin miehille naisten seksuaalihistoria. Ymmärrän kyllä miksi.

Mielestäni useiden naisten kanssa seksisuhteessa ollut mies on yhteiskunnan pohjasakkaa ja valtava tautiriski. 

N

Oikeastaan voisi ajatella niin, että jos seksin haluaa olla luistavaa ja "kokenutta" niin jomman kumman on oltava kokenut ja osaava. Eli olisiko ihanne, että nainen (joka voi tulla raskaaksi), olisi jakanut takamustaan mahdollisimman monelle ja olisi se johtaja seksissä? Eiku....

Yksinkö munansa kanssa meinaat miehen kehittyvän laadukkaaksi panomieheksi jollaista naiset ihan faktisesti odottavat?

Tuo on miesten oma myytti että naiset haluaisi paljon panneen miehen. Sellainen mies joka luulee tietävänsä mitä kaikki naiset haluaa on huono sängyssä. Naiselle sen sijaan on hyötyä löytää itsestään ne paikat jotka saavat aikaan nautintoa.

Kokenut mies automaattisesti = "luulee tietävänsä"? Kerrotko millä logiikalla ei tietäisi? Enkä väitä, että tietäisi kaikkien naisten jutut, mutta suurimman osan. Sinun logiikallasi nainen tulee seksissä huonommaksi mitä enemmän sitä on harrastanut, niinkö?

Sillä logiikalla, kuten kuukautisside mainoksessa sanonaan, maailmassa on 3'5 miljardia ERILAISTA naista. Jokaisella on hieman erilainen rakenne ja erilaiset asiat miellyttävät ja ärsyttävät. Jokaisella on erilainen seksihistoria, joka vaikuttaa. Vaikka Men's helth sivustolla sanotaan, että näin takuuvarmasti tyydytät naisen, niin voit tehdä kaiken "täydellisesti" oikein ja silti nainen feikkaa sulle orkut, että saa tilanteen loppumaan. Seksi ei ole jomman kumman taitavaa suoritusta vaan siinä kumpikin osapuoli tekee oman juttunsa. Ihanne tapauksessa ne sopii yhteen ja molemmat nauttii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys sinänsä on vähän typerä.

Siihen jokaisen on sukupuoleen katsomatta vastattava: "sekä että".

Ja sitäpaitsi mikä se parempi on?

Ainahan pariutuminen on kompromissi. Ja aina voi halutessaan pohtia, että maailmassa on niin ja niin monta miljardia ihmistä, joista varmasti joku olisi ollut parempi - ei vaan sattunut tulemaan vastaan.

Jos itse miehenä mietin kysymystä, niin vastaus on nimenomaan "kyllä ja ei".

Valitsin aikoinaan vaimoni omien kriteerieni mukaan siitä joukosta naisia, mikä tuli vastaan kohtuullisen ahkeran deittailun jälkeen. Ja yhtälailla hän valitsi minut.

Itselläni oli jo takana sekä pidempiä että lyhyempiä suhteita, joiden pohjalta olin mielessäni laatinut joitakin kriteerejä, jotka olivat ratkaisevia.

Mutta kun mietin sitä aikaa ja tilannetta, niin voi olla, että meillä kummallakin oli yhtälailla myös vähän kiire ja tarve löytää se oikea, jonka kanssa voisi ruveta perhettä perustamaan.

Eli siinä mielessä voi jossitella, että jos sitten kuitenkin olisi jäänyt odottamaan, niin olisiko löytynyt vielä parempi? Tai halutessaan voisi pohtia, että tyytyikö vaimoni johonkin, kun otti minut, eikä jäänyt odottamaan, vai mitä siinä tapahtui?

Siinä elämäntilanteessa, siinä hetkessä, kysyntä ja tarjonta kohtasivat molemmin puolin.

En usko, että olisin kuitenkaan parempaa löytänytkään.

Ja se parempi ei tarkoita paremman näköistä tai hoikempaa tai fiksumpaa tai rikkaampaa tai mitään muutakaan yksittäistä ominaisuutta, vaan kokonaisuutta.

Jollain yksittäisellä kriteerillä mitattuna olisin voinut saada paremmankin, mutta kun kokonaisuus ratkaisee kuitenkin.

En ole tehnyt kompromissia patiutuessani enkä pysty kuvittelemaan että missään olisi minulle parempaa kumppania. Tuota minä rakastan, miten joku voisi häntä parempi olla?

Mutta ratkaisevia eroja kai meissä onkin ettei minulla ollut mitään kriteerilistaa tai tarvetta paritua.

Sinulla ei ollut tarvetta pariutua, mutta menit sitten miehen kanssa yhteen? Kummallista sekin. Teit siis tunneshoppailua? Ostit urheiluauton ihan fiiliksellä kun tunne roihahti autoa katsomalla?

Mutta pääasiani, miten helkutissa te voitte 50 sivua ymmärtää tämän asian väärin? Kukaan ei rakasta kumppaniaan tutustumisen hetkellä vaan monesti yhteen ajaudutaan ja kompromisseista huolimatta suhde kehittyy, pian huomataankin että kumppania rakastetaan ja välitetään maailmassa eniten. Naisille on näköjään hirveä ajatus, että ovat olleet miehilleen tietyllä tavalla kompromissi? Kasvakaa aikuisiksi kakarat. Ei mikään ihme, että maailmassa on eroja kun akat ahdistuu siitä että eivät ole maailman ainoita Prinsessoja.

Taisit itse ymmärtää yllä olleen viestin täysin väärin. Suosittelen kasvamaan aikuiseksi ja lopettamaan muiden nimittelyn. Vai miksi sinulle on hirveä ajatus että jotkut menevät suhteeseen vain rakkaudesta? Jäit itse paitsi tai pelkäät että et koskaan käy sitä joka tyytyisi sinuun?

Menevät suhteeseen rakkaudesta? :D ensin rakastuvat ja sitten vasta aloittavat tutustumisen ja seurustelun?

Palatkaa prinsessat pilvilinnoistanne alas ja olkaa kiitos pliis vähän realistisempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MiäsHenkilö kirjoitti:

Miesten tyytyminen tuntuu olevan naisille yhtä arka asia kuin miehille naisten seksuaalihistoria. Ymmärrän kyllä miksi.

Mielestäni useiden naisten kanssa seksisuhteessa ollut mies on yhteiskunnan pohjasakkaa ja valtava tautiriski. 

N

Oikeastaan voisi ajatella niin, että jos seksin haluaa olla luistavaa ja "kokenutta" niin jomman kumman on oltava kokenut ja osaava. Eli olisiko ihanne, että nainen (joka voi tulla raskaaksi), olisi jakanut takamustaan mahdollisimman monelle ja olisi se johtaja seksissä? Eiku....

Yksinkö munansa kanssa meinaat miehen kehittyvän laadukkaaksi panomieheksi jollaista naiset ihan faktisesti odottavat?

No ei se huono seksi monen naisen kanssa kehitä yhtään enempää, olet niille vaan pettymys, ja nykyään naiset kertovat sen eteenpäin. Niin kauan kun luulee että seksi on jokin mekaaninen toimintasarja, on ihan pihalla, ja huono, siinä ei yhtään auta tehdä samaa vaikka sadan naisen kanssa.

Hienoa toimintaa naisilta tuo eteenpäin kertominen, pidät sitä näköjään ihan arvossaan?

Kerrotko vielä millä perusteella mies ei kehittyisi naisen lukemisessa ja ymmärtämisessä jos ovat heidän kanssaan tekemisissä? Sinun logiikalla 13v. neitsyt poika on sängyssä kovinta hottia.

Avaisitko miten sait edelliseltä viestistä että sen logiikalla olisi tuota mitä väität?

Käännetään asia toisinpäin. MIKSI miehet jäävät yksin?

Olen 42v eronnut nainen. Ulkoisesti hoikka, normaalipituinen (170), vetävän näköiseksi kehuttu, monet hämmästelleet kuullessaan ikäni, olen kuulemma nuoremman näköinen. Olen iloinen, ulospäinsuuntautunut ja hymyileväinen.

Olen lähestynyt viimeisen 6 kk aikana useita miehiä, turhaan. On ollut pitkää, pätkää, hoikkaa, pyöreää, laseilla ja ilman. On ikähaarukkaa 40-50. En kysy tavatessa tulotasoa.

Mutta yksikään, siis ei yksikään, ole ollut kiinnostunut minusta.

Eli miehet. Olette yksin, koska teille ei yksinkertaisesti kelpaa kukaan. Ei tavisnaiset, ei nätit naiset, ei älykkäät naiset, ei typerät naiset, ei työttömät naiset, ei työlliset naiset, ei varatut naiset eikä eronneet naiset.

Minä luovutan.

Vierailija kirjoitti:

Sullahan ei ole minkäänlaista tietoa siitä, oliko trolli nainen, mies, naista esittävä mies vai miestä esittävä nainen. Täällä on niin paljon noita kolmansia, että en epäilisi. Jostain syystä trollimiesten pitää leikkiä ilkeää myös naisille, jotta saavat seuraavassa kommentissa miehenä heittää susi-argumentin. Koska huoh katkeruus.

Koko kommenttisi on pelkästään oman mielikuvituksesi tuotetta.