Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa oleva mies, oletko suhteessa vain koska parempaakaan ei ole saatavilla?
01.06.2018 |
Eli olet sinut oman tasosi kanssa ja olet ottanut naisen, joka sinut on kelpuuttanut. Tykkäät kuitenkin jakaa elämän jonkun kanssa, joten parempi suhteessa kuin yksin.
Kommentit (985)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käännetään asia toisinpäin. MIKSI miehet jäävät yksin?
Olen 42v eronnut nainen. Ulkoisesti hoikka, normaalipituinen (170), vetävän näköiseksi kehuttu, monet hämmästelleet kuullessaan ikäni, olen kuulemma nuoremman näköinen. Olen iloinen, ulospäinsuuntautunut ja hymyileväinen.
Olen lähestynyt viimeisen 6 kk aikana useita miehiä, turhaan. On ollut pitkää, pätkää, hoikkaa, pyöreää, laseilla ja ilman. On ikähaarukkaa 40-50. En kysy tavatessa tulotasoa.
Mutta yksikään, siis ei yksikään, ole ollut kiinnostunut minusta.
Eli miehet. Olette yksin, koska teille ei yksinkertaisesti kelpaa kukaan. Ei tavisnaiset, ei nätit naiset, ei älykkäät naiset, ei typerät naiset, ei työttömät naiset, ei työlliset naiset, ei varatut naiset eikä eronneet naiset.
Minä luovutan.
Miehet eivät ihastu enää sinuun koska et ole enää hedelmällinen. Ei miehet ihastu älyllisellä tasolla pelkästään.
Eli aivan. Miehille ei kelpaa nätti nainen jolla on aivot. Tässä siis pitäisi heittäytyä yksinkertaiseksi kanaksi. Vaikkei sekään auta, sillä 40-50v miehet haluavat 30 vuotiaan naisen maksimissaan. Mielellään kauniin ja aivottoman.
Eli miehet: teille vaan ei kelpaa mikään aidosti hyvätasoinen joka olisi tarjolla. Hyvätasoisella tarkoitan todellakin nuoremman näköistä, hoikkaa, kaunista ja fiksua. Sillä en usko että lähemmäs 50v mies kiinnostaa älykästäkään 30v naista.
määrität naisena miesten puolesta, mikä on miesten mielestä hyvä- ja huonotasoinen?
Sitähän miehet tekee täällä jatkuvasti naisten puolesta. Ja sitten alkaa hirveä kiukuttelu jos sanotaan ettei asia ole niin kuin luulevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Realisti86 kirjoitti:
Jos niitä naisia joihin ihastuu ei saa omakseen, niin eihän tässä ole kuin kaksi vaihtoehtoa:
1. Tyytyminen "ihan kivaan" naiseen, johon luultavasti ajan myötä kiintyy
2. Koko elämä yksin. Ilman läheisyyttä, jaettua arkea, lapsia, seksiä, hellyyttä....
Auttaako tämä ymmärtämään miksi usein siihen naiseen kannattaa "tyytyä"? Tämä sama tyyyyminen on minullakin edessä, koska en ole onnistunut 32 ikävuoteen mennessä saamaan tavoittelemiani naisia itselleni. En halua elää koko elämääni yksin...
-Mies32v-
Voihan puistatus sentään. Ei ketään toista ihmistä voi "omistaa" tai "saada itselleen". Vai orjaako oletkin hankkimassa? Järkyttävä asenne.
Kyllähän tuo koko asenne kuullostaa järkyttävältä tällaisesta, joka on itse pariutunut koska molemmat oli järjettömän rakastuneita. Itse olen yleensä järkevä ja käytännöllinen ja todellakin kaikkea muuta kuin tunteellinen, mutta kyllä tuollainen kylmän raaka asenne, että tyydyn vaan johonkin etten jää yksin kuulostaa kamalalta. Toivottavasti se toinenkin osapuoli on yhtä tunteettomasti liikkellä, eikä kuvittele liikoja. Tosi tuollainen parinmuodostus tapa kyllä selittää hyvin avioero tilastot. Huhhuh.
Minua kiinnostaisi tietää, että mistä johtuu, ettei tämä 32-vuotias mies onnistu koskaan kokemaan molemminpuolista ihastumista naisen kanssa. Mikään umpiruma epäsosiaalinen hylkiö hän tuskin on, kun on kuitenkin kohdannut niitä ihan kivoja naisia, jotka ovat hänestä olleet kiinnostuneita, mutta hän ei heistä. Mistä siis kenkä puristaa? Millaisiin naisiin hän itse ihastuu? Ja mikä niissä kaikissa "ihan kivoissa" naisissa on ollut vialla, että mitään ihastumisen tunteita heitä kohtaan ei ole herännyt?
Sukupuoli.
Sukupuoli juurikin.
Taisi olla eilen kun luin miten joku mies oli tehnyt tinderiin profiilin naisena ja profiilissa oli pelkästään kuva kukasta, nainen sai kymmeniä mätsejä päivässä siis kukan kuvalla..
Miehet ei saa kun ehkä pari mätsiä päivässä vaikka profiilissa olisi hyvät kuvat miehestä ja hyvä teksti ja sekin vain kahden ekan päivänä aikana.
Onko se naisten syy jos miehet tykkäävät kukan kuvasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Realisti86 kirjoitti:
Jos niitä naisia joihin ihastuu ei saa omakseen, niin eihän tässä ole kuin kaksi vaihtoehtoa:
1. Tyytyminen "ihan kivaan" naiseen, johon luultavasti ajan myötä kiintyy
2. Koko elämä yksin. Ilman läheisyyttä, jaettua arkea, lapsia, seksiä, hellyyttä....
Auttaako tämä ymmärtämään miksi usein siihen naiseen kannattaa "tyytyä"? Tämä sama tyyyyminen on minullakin edessä, koska en ole onnistunut 32 ikävuoteen mennessä saamaan tavoittelemiani naisia itselleni. En halua elää koko elämääni yksin...
-Mies32v-
Voihan puistatus sentään. Ei ketään toista ihmistä voi "omistaa" tai "saada itselleen". Vai orjaako oletkin hankkimassa? Järkyttävä asenne.
Kyllähän tuo koko asenne kuullostaa järkyttävältä tällaisesta, joka on itse pariutunut koska molemmat oli järjettömän rakastuneita. Itse olen yleensä järkevä ja käytännöllinen ja todellakin kaikkea muuta kuin tunteellinen, mutta kyllä tuollainen kylmän raaka asenne, että tyydyn vaan johonkin etten jää yksin kuulostaa kamalalta. Toivottavasti se toinenkin osapuoli on yhtä tunteettomasti liikkellä, eikä kuvittele liikoja. Tosi tuollainen parinmuodostus tapa kyllä selittää hyvin avioero tilastot. Huhhuh.
Minua kiinnostaisi tietää, että mistä johtuu, ettei tämä 32-vuotias mies onnistu koskaan kokemaan molemminpuolista ihastumista naisen kanssa. Mikään umpiruma epäsosiaalinen hylkiö hän tuskin on, kun on kuitenkin kohdannut niitä ihan kivoja naisia, jotka ovat hänestä olleet kiinnostuneita, mutta hän ei heistä. Mistä siis kenkä puristaa? Millaisiin naisiin hän itse ihastuu? Ja mikä niissä kaikissa "ihan kivoissa" naisissa on ollut vialla, että mitään ihastumisen tunteita heitä kohtaan ei ole herännyt?
Sukupuoli.
Sukupuoli juurikin.
Taisi olla eilen kun luin miten joku mies oli tehnyt tinderiin profiilin naisena ja profiilissa oli pelkästään kuva kukasta, nainen sai kymmeniä mätsejä päivässä siis kukan kuvalla..
Miehet ei saa kun ehkä pari mätsiä päivässä vaikka profiilissa olisi hyvät kuvat miehestä ja hyvä teksti ja sekin vain kahden ekan päivänä aikana.
Miten tämä nyt vastaa tuohon minun ihmettelyyni? Siis onko miesten sukupuolena mahdotonta tuntea ihastusta naiseen joka on ihastunut häneen? Vai mitä oikein tarkoitat vastauksella sukupuoli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Realisti86 kirjoitti:
Jos niitä naisia joihin ihastuu ei saa omakseen, niin eihän tässä ole kuin kaksi vaihtoehtoa:
1. Tyytyminen "ihan kivaan" naiseen, johon luultavasti ajan myötä kiintyy
2. Koko elämä yksin. Ilman läheisyyttä, jaettua arkea, lapsia, seksiä, hellyyttä....
Auttaako tämä ymmärtämään miksi usein siihen naiseen kannattaa "tyytyä"? Tämä sama tyyyyminen on minullakin edessä, koska en ole onnistunut 32 ikävuoteen mennessä saamaan tavoittelemiani naisia itselleni. En halua elää koko elämääni yksin...
-Mies32v-
Voihan puistatus sentään. Ei ketään toista ihmistä voi "omistaa" tai "saada itselleen". Vai orjaako oletkin hankkimassa? Järkyttävä asenne.
Kyllähän tuo koko asenne kuullostaa järkyttävältä tällaisesta, joka on itse pariutunut koska molemmat oli järjettömän rakastuneita. Itse olen yleensä järkevä ja käytännöllinen ja todellakin kaikkea muuta kuin tunteellinen, mutta kyllä tuollainen kylmän raaka asenne, että tyydyn vaan johonkin etten jää yksin kuulostaa kamalalta. Toivottavasti se toinenkin osapuoli on yhtä tunteettomasti liikkellä, eikä kuvittele liikoja. Tosi tuollainen parinmuodostus tapa kyllä selittää hyvin avioero tilastot. Huhhuh.
Minua kiinnostaisi tietää, että mistä johtuu, ettei tämä 32-vuotias mies onnistu koskaan kokemaan molemminpuolista ihastumista naisen kanssa. Mikään umpiruma epäsosiaalinen hylkiö hän tuskin on, kun on kuitenkin kohdannut niitä ihan kivoja naisia, jotka ovat hänestä olleet kiinnostuneita, mutta hän ei heistä. Mistä siis kenkä puristaa? Millaisiin naisiin hän itse ihastuu? Ja mikä niissä kaikissa "ihan kivoissa" naisissa on ollut vialla, että mitään ihastumisen tunteita heitä kohtaan ei ole herännyt?
Sukupuoli.
Sukupuoli juurikin.
Taisi olla eilen kun luin miten joku mies oli tehnyt tinderiin profiilin naisena ja profiilissa oli pelkästään kuva kukasta, nainen sai kymmeniä mätsejä päivässä siis kukan kuvalla..
Miehet ei saa kun ehkä pari mätsiä päivässä vaikka profiilissa olisi hyvät kuvat miehestä ja hyvä teksti ja sekin vain kahden ekan päivänä aikana.
Mitähän tämä kertoo miehistä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiäsHenkilö kirjoitti:
Miesten tyytyminen tuntuu olevan naisille yhtä arka asia kuin miehille naisten seksuaalihistoria. Ymmärrän kyllä miksi.
Mielestäni useiden naisten kanssa seksisuhteessa ollut mies on yhteiskunnan pohjasakkaa ja valtava tautiriski.
N
Oikeastaan voisi ajatella niin, että jos seksin haluaa olla luistavaa ja "kokenutta" niin jomman kumman on oltava kokenut ja osaava. Eli olisiko ihanne, että nainen (joka voi tulla raskaaksi), olisi jakanut takamustaan mahdollisimman monelle ja olisi se johtaja seksissä? Eiku....
Yksinkö munansa kanssa meinaat miehen kehittyvän laadukkaaksi panomieheksi jollaista naiset ihan faktisesti odottavat?
Tuo on miesten oma myytti että naiset haluaisi paljon panneen miehen. Sellainen mies joka luulee tietävänsä mitä kaikki naiset haluaa on huono sängyssä. Naiselle sen sijaan on hyötyä löytää itsestään ne paikat jotka saavat aikaan nautintoa.
Kokenut mies automaattisesti = "luulee tietävänsä"? Kerrotko millä logiikalla ei tietäisi? Enkä väitä, että tietäisi kaikkien naisten jutut, mutta suurimman osan. Sinun logiikallasi nainen tulee seksissä huonommaksi mitä enemmän sitä on harrastanut, niinkö?
Sinä väitit että miehen pitää olla kokenut ja osaava. Ei pidä. Mitä hyötyä siitä olisi? Ei hän tiedä mistä juuri se nainen nauttii vaikka olis pannut tuhatta ennen sitä.
Ihan oikeasti, herätkää ja tule sinäkin alas pilvilinnasta. Keskimäärin jokaisella naisella on yksi pillu ja yksi klitoris, todella ankeaa haihattelua väittää että jokainen nainen tykkää IHAN ERILAISESTA seksistä. Minä en väitä, että jokainen tykkää täysin samanlaisesta. Sinä väität että kokemuksesta ei ole mitään hyötyä. Ja tämä siksi, että kuvittelet olevasi uniikki lumihiutale.
Mikä nyt menee noin tunteisiin jos kerrotaan fakta että miehelle ei ole mitään hyötyä panna puolta kylää ja että ei naiset sellaista halua? Kunnon kiukuttelua ja haukkumista taas.
Sinun kanssasi seksi mahtaa olla hyvin ankeaa kun luulet tietäväsi jotain pilluista ja klitoriksesta.No kyllä siitä nyt vaan on hyötyä jos ja kun samalla ymmärtää, että naiset ovat yksilöitä niin kuin miehetkin. Sitä, et ikinä käännä faktaksi, että tumpelo neitsytpoika olisi yleisesti naisten mielestä kuuminta hottia sängyssä.
Kyllä minä ainakin valitsisin neitsytpojan miljoona kertaa mieluummin kuin kymmeniä naisia kaataneen panijan. Kyllä ainakin mulle se ällötyksen raja tulee jo alle kymmennen kumppanin kanssa olleen kohdalla vastaan. Puhumattakaan, että joku olis kylmästi kierrellyt panemassa kaikkea mikä liikkuu ilman tunteita ainoastaan oppimistarkoituksessa.
Minullekin miehenä tulee ällötyksen raja suunilleen samoissa lukemissa. Omassa ikäluokassani naisten yhdyntäkumppanien mediaani on kuitenkin seitsemän (ja kasvussa, lähde: Finsex), joten jos antaisin ällötykseni ohjata valintojani, niin potentiaalisten elämänkumppanien joukko rajautuisi aivan liikaa.
On vain hyväksyttävä, että seksi ei ole useimmille sillä tavoin merkittävää, että se vaatisi mitään syvempää toisen ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä se etenkään naimisiinmenovaiheessa enää paremman perään katsella. Itselle uskollisuus on sen verran tärkeää että ennemmin leikkaisin oman käteni irti kuin kävisin vieraissa ja pettäisin naisen jolle olen jo lupautunut. Enkä pysy uskollisena hänen vuoksi vaan oman itseni vuoksi, en pystyisi elämään itseni kanssa jos pettäisin.
Sama tietysti puolison kanssa. Jos hän pettäisi niin hän siinä silmänräpäyksessä lakkaa olemasta ihminen silmissäni. Se on samantien ero ja kohtelen pettäjää kun hän ei olisi koskaan ollut olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu syväluotaa suomalaisten miesten henkisesti ja moraalisesti huonointa joukkiota tavalla jota ei saa ikinä ei-luetuksi. Samalla se asettaa varjon kaikkien heteroparisuhteiden päälle. Kuinka kukaan voi enää olla varma siitä, ettei se ikioma rakas ole kuitenkin vain loistonäyttelijän lahjat omaava naisensa suhteen empatiakyvytön tyytyjä? :(
Voi ei, oletko tosissasi? Kuulostaa aika melodramaattiselta: onko kaikki tähän asti ollut silkkaa näytelmä vain, sniif!
Mikä ratkaisee, onko suhteessa hyvä olla? Minä sanon että teot. Eikö ole aika sama, mitä puoliso ajattelee ja tuntee, jos hän kuitenkin käytännössä osoittaa rakastavansa sinua?
Minun mies on tunnevammainen, eli hän ei kykene tuntemaan rakkauden tunteita. Hän kuitenkin osoittaa minulle ja lapsillemme rakkautta joka päivä monilla ihanilla asioilla <3 Sekö ei riittäisi? Miksi hänen pitäisi vielä puristaa itsestään jotain gigolomaisia tunneryöppyjä, vainko minun mahdollisen epävarmuuteni tai lapsellisen vaatimukseni "koska sen pitää tuntea hirveän isoja rakkaudentunteita minua kohtaan" vuoksiko?
Mitä jos kasvettais aikuisiksi, ihan me kaikki?
Mutta jos mies ei lähtökohtaisesti rakasta kumppaniaan vaan on tyytynyt siihen joka häneen ihastui, ettei jäisi yksin, niin kuinka kauan luulet hänen jaksavan tehdä niitä rakkauden tekoja toisten eteen? Ja miksi hän niitä tekisi kun kerta rakkautta ei oikeasti niiden takana ole?
Se, että puolisot rakastuvat ja menevät tämän tunteen vallassa yhteen ei tarkoita sitä, että koettaisiin tai vaadittaisiin gigolomaisia tunneryöppyjä. Esimerkiksi meille tämä rakastaminen oli molemmille niin itsestään selvää, ettei siihen mitään teatraalisia vakuutuksia ole kumpikaan missään vaiheessa kaivannut. On vaan ollut suuri tarve olla just tämän tietyn ihmisen kanssa yhdessä ja lähekkäin, jopa sisäkkäin, niin paljon kuin mahdollista. Yhdessä ollessa kaikki tuntuu vielä kolmenkymmenen vuoden kuluttua täydelliseltä.
Se minun tunnevammainen mies on jaksanut kohta jo 25v <3 Enkö olisi saanut mennä hänen kanssaan naimisiin mielestäsi, koska hänellä ei ollut isoja rakkaudentunteita?
Niin, miksi ihmiset tekevät hyviä tekoja? Eikö nitä voi tehdä, vaikke kokisi isoja tunteita? Eikö se että on alttarilla sanonut "tahdon" riitä syyksi tehdä rakkauden tekoja?
Se on niinkin että kun tekee oikein = hyviä tekoja, kiintymys toisyta ihmistä vahvistuu. Ja minusta rakkaus = rakkauden teot.
Pelottavaa jos sinun käsitys on se, että hyviä tekoja ei jaksa tehdä jos ei toista rakasta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Realisti86 kirjoitti:
Jos niitä naisia joihin ihastuu ei saa omakseen, niin eihän tässä ole kuin kaksi vaihtoehtoa:
1. Tyytyminen "ihan kivaan" naiseen, johon luultavasti ajan myötä kiintyy
2. Koko elämä yksin. Ilman läheisyyttä, jaettua arkea, lapsia, seksiä, hellyyttä....
Auttaako tämä ymmärtämään miksi usein siihen naiseen kannattaa "tyytyä"? Tämä sama tyyyyminen on minullakin edessä, koska en ole onnistunut 32 ikävuoteen mennessä saamaan tavoittelemiani naisia itselleni. En halua elää koko elämääni yksin...
-Mies32v-
Voihan puistatus sentään. Ei ketään toista ihmistä voi "omistaa" tai "saada itselleen". Vai orjaako oletkin hankkimassa? Järkyttävä asenne.
Kyllähän tuo koko asenne kuullostaa järkyttävältä tällaisesta, joka on itse pariutunut koska molemmat oli järjettömän rakastuneita. Itse olen yleensä järkevä ja käytännöllinen ja todellakin kaikkea muuta kuin tunteellinen, mutta kyllä tuollainen kylmän raaka asenne, että tyydyn vaan johonkin etten jää yksin kuulostaa kamalalta. Toivottavasti se toinenkin osapuoli on yhtä tunteettomasti liikkellä, eikä kuvittele liikoja. Tosi tuollainen parinmuodostus tapa kyllä selittää hyvin avioero tilastot. Huhhuh.
Minua kiinnostaisi tietää, että mistä johtuu, ettei tämä 32-vuotias mies onnistu koskaan kokemaan molemminpuolista ihastumista naisen kanssa. Mikään umpiruma epäsosiaalinen hylkiö hän tuskin on, kun on kuitenkin kohdannut niitä ihan kivoja naisia, jotka ovat hänestä olleet kiinnostuneita, mutta hän ei heistä. Mistä siis kenkä puristaa? Millaisiin naisiin hän itse ihastuu? Ja mikä niissä kaikissa "ihan kivoissa" naisissa on ollut vialla, että mitään ihastumisen tunteita heitä kohtaan ei ole herännyt?
Sukupuoli.
Sukupuoli juurikin.
Taisi olla eilen kun luin miten joku mies oli tehnyt tinderiin profiilin naisena ja profiilissa oli pelkästään kuva kukasta, nainen sai kymmeniä mätsejä päivässä siis kukan kuvalla..
Miehet ei saa kun ehkä pari mätsiä päivässä vaikka profiilissa olisi hyvät kuvat miehestä ja hyvä teksti ja sekin vain kahden ekan päivänä aikana.
Miten tämä nyt vastaa tuohon minun ihmettelyyni? Siis onko miesten sukupuolena mahdotonta tuntea ihastusta naiseen joka on ihastunut häneen? Vai mitä oikein tarkoitat vastauksella sukupuoli?
En minäkään ymmärtänyt vastausta. Eikö Tinder-esimerkki juuri kerro siitä, että miehille kelpaa kaikki?
Vai tarkoitettiinko sitä, että tämä 32-vuotias mies käyttäytyy valikoinnissaan kuten naiset, mutta se ei toimi miehenä? Dynamiikka on Tinder-esimerkistäkin päätellen se, että naisilla vaaditaan ihastuminen ja sitä ei moniakaan miehiä kohtaan synny, kun taas miehet tavoittelevat laajaa joukkoa ja "hyväksyvät" miltei kaikki, jotka heitä kohtaan osoittavat kiinnostusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys sinänsä on vähän typerä.
Siihen jokaisen on sukupuoleen katsomatta vastattava: "sekä että".
Ja sitäpaitsi mikä se parempi on?
Ainahan pariutuminen on kompromissi. Ja aina voi halutessaan pohtia, että maailmassa on niin ja niin monta miljardia ihmistä, joista varmasti joku olisi ollut parempi - ei vaan sattunut tulemaan vastaan.
Jos itse miehenä mietin kysymystä, niin vastaus on nimenomaan "kyllä ja ei".
Valitsin aikoinaan vaimoni omien kriteerieni mukaan siitä joukosta naisia, mikä tuli vastaan kohtuullisen ahkeran deittailun jälkeen. Ja yhtälailla hän valitsi minut.
Itselläni oli jo takana sekä pidempiä että lyhyempiä suhteita, joiden pohjalta olin mielessäni laatinut joitakin kriteerejä, jotka olivat ratkaisevia.Mutta kun mietin sitä aikaa ja tilannetta, niin voi olla, että meillä kummallakin oli yhtälailla myös vähän kiire ja tarve löytää se oikea, jonka kanssa voisi ruveta perhettä perustamaan.
Eli siinä mielessä voi jossitella, että jos sitten kuitenkin olisi jäänyt odottamaan, niin olisiko löytynyt vielä parempi? Tai halutessaan voisi pohtia, että tyytyikö vaimoni johonkin, kun otti minut, eikä jäänyt odottamaan, vai mitä siinä tapahtui?Siinä elämäntilanteessa, siinä hetkessä, kysyntä ja tarjonta kohtasivat molemmin puolin.
En usko, että olisin kuitenkaan parempaa löytänytkään.
Ja se parempi ei tarkoita paremman näköistä tai hoikempaa tai fiksumpaa tai rikkaampaa tai mitään muutakaan yksittäistä ominaisuutta, vaan kokonaisuutta.Jollain yksittäisellä kriteerillä mitattuna olisin voinut saada paremmankin, mutta kun kokonaisuus ratkaisee kuitenkin.
En ole tehnyt kompromissia patiutuessani enkä pysty kuvittelemaan että missään olisi minulle parempaa kumppania. Tuota minä rakastan, miten joku voisi häntä parempi olla?
Mutta ratkaisevia eroja kai meissä onkin ettei minulla ollut mitään kriteerilistaa tai tarvetta paritua.Sinulla ei ollut tarvetta pariutua, mutta menit sitten miehen kanssa yhteen? Kummallista sekin. Teit siis tunneshoppailua? Ostit urheiluauton ihan fiiliksellä kun tunne roihahti autoa katsomalla?
Mutta pääasiani, miten helkutissa te voitte 50 sivua ymmärtää tämän asian väärin? Kukaan ei rakasta kumppaniaan tutustumisen hetkellä vaan monesti yhteen ajaudutaan ja kompromisseista huolimatta suhde kehittyy, pian huomataankin että kumppania rakastetaan ja välitetään maailmassa eniten. Naisille on näköjään hirveä ajatus, että ovat olleet miehilleen tietyllä tavalla kompromissi? Kasvakaa aikuisiksi kakarat. Ei mikään ihme, että maailmassa on eroja kun akat ahdistuu siitä että eivät ole maailman ainoita Prinsessoja.
Kiitos, tätä yritin tässä itsekin sanoa, mutta ei näköjään mennyt naisille perille.
Itseasiassa tuon kirjoittamasi voisi halutessaan kääntää miehen näkökulmasta näin päin:
- Eikö teille hyvät naiset tule mieleen, kun heittäydytte parisuhteeseen miehen kanssa ihan vaan silkasta tunteen ja "rakastumisen" palosta - jopa vuosikausiksi - ja teette siihen lapsia ja kaikenlaista muuta, että se miesparka joutuu siinä jännittämään koko ajan, että koska se muija kokee seuraavan "rakastumisen" ja tunteenpalon ja karkaa jonkun jännittävämmän karjun matkaan?
Tämän takia jotkut miehet ei edes viitsi kauheasti suunnitella teidän kanssa tulevaisuutta, kun näkevät, miten epävarmalla pohjalla ja minkälaisen tuuliviirin saranoissa se naisen "rakkaus" on.
Jostain syystä sokea ihastuminen on hienompi juttu kuin yhteisen sävelen löytyminen ajan kanssa. Tai varsinkaan se, että myös järjellä miettii, voisiko tämä ihminen olla minulle loppuelämän kumppani. En tiedä missä näin on päätetty.
Kamala ajatus tuo yhteisen sävelen löytyminen ajan kanssa. Kyllä sen nopeasti tuntee, onko sitä vetoa toisiinsa vai ei. Entäs sitten kun on se randomin, ok-kunnollisen kumppanin ottanut sillä perusteella ettei mikään seikka kovin paljoa ärsytä ja hommaa muksut ja yhteisen elämän ja sitten kymmenen vuoden kuluttua toteaa, ettei sitä yhteistä säveltä tullutkaan? Tai sitten jompikumpi tyytyjä rakastuu aidosti johonkin muuhun. Mitäs sitten tehdään?
Aika monta kertaa olen kuullut ja lukenut, kuinka työkaveruus/ystävyys/harrastuskaveruus on syventynyt rakkaudeksi. Menisitkö sinä päin naamaa sanomaan näille pareille, että kamala juttu tuo teidän suhde?
En menisi, koska näillä hitaammin tutustuvilla kumminkin se rakkauden tunne on kasvanut normaalin elämän myötä niin, että sitten päätetään mennä yhteen. Tämähän on oikein hyvä tapa luoda kestävä suhde. Tässä keskustelussa pointti on se, että moni mies tapaa naisia ja valikoi sieltä yhden, joka ei herätä mitään tunteita ja kiinnostusta jos nyt ei suoranaisesti inhotakkaan, vain että saa sen jonkun kumppanin. Mennään yhteen , perustetaan perhe ja aletaan odottelemaan, että löytyisi se yhteinen sävel ja kiintymys. Eihän nämä oleta eikä edellytä, että parikunta rakastaisi toisiaan missään vaiheessa. Toki tämä on ok, jos molemmat on samalla sivulla asian suhteen ja päättävät tämän rakkaudettomuuden hyväksyä. Joillekkin se kiintymys ja kumppanuus voi riittää ainakin jonkin aikaa. Entäs siinä tapauksessa jos toinen osapuoli on liikkeellä ihastuneena ja rakastuneena ja kuvittelee , että toinenkin on liikkeillä samoilla mielin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys sinänsä on vähän typerä.
Siihen jokaisen on sukupuoleen katsomatta vastattava: "sekä että".
Ja sitäpaitsi mikä se parempi on?
Ainahan pariutuminen on kompromissi. Ja aina voi halutessaan pohtia, että maailmassa on niin ja niin monta miljardia ihmistä, joista varmasti joku olisi ollut parempi - ei vaan sattunut tulemaan vastaan.
Jos itse miehenä mietin kysymystä, niin vastaus on nimenomaan "kyllä ja ei".
Valitsin aikoinaan vaimoni omien kriteerieni mukaan siitä joukosta naisia, mikä tuli vastaan kohtuullisen ahkeran deittailun jälkeen. Ja yhtälailla hän valitsi minut.
Itselläni oli jo takana sekä pidempiä että lyhyempiä suhteita, joiden pohjalta olin mielessäni laatinut joitakin kriteerejä, jotka olivat ratkaisevia.Mutta kun mietin sitä aikaa ja tilannetta, niin voi olla, että meillä kummallakin oli yhtälailla myös vähän kiire ja tarve löytää se oikea, jonka kanssa voisi ruveta perhettä perustamaan.
Eli siinä mielessä voi jossitella, että jos sitten kuitenkin olisi jäänyt odottamaan, niin olisiko löytynyt vielä parempi? Tai halutessaan voisi pohtia, että tyytyikö vaimoni johonkin, kun otti minut, eikä jäänyt odottamaan, vai mitä siinä tapahtui?Siinä elämäntilanteessa, siinä hetkessä, kysyntä ja tarjonta kohtasivat molemmin puolin.
En usko, että olisin kuitenkaan parempaa löytänytkään.
Ja se parempi ei tarkoita paremman näköistä tai hoikempaa tai fiksumpaa tai rikkaampaa tai mitään muutakaan yksittäistä ominaisuutta, vaan kokonaisuutta.Jollain yksittäisellä kriteerillä mitattuna olisin voinut saada paremmankin, mutta kun kokonaisuus ratkaisee kuitenkin.
En ole tehnyt kompromissia patiutuessani enkä pysty kuvittelemaan että missään olisi minulle parempaa kumppania. Tuota minä rakastan, miten joku voisi häntä parempi olla?
Mutta ratkaisevia eroja kai meissä onkin ettei minulla ollut mitään kriteerilistaa tai tarvetta paritua.Sinulla ei ollut tarvetta pariutua, mutta menit sitten miehen kanssa yhteen? Kummallista sekin. Teit siis tunneshoppailua? Ostit urheiluauton ihan fiiliksellä kun tunne roihahti autoa katsomalla?
Mutta pääasiani, miten helkutissa te voitte 50 sivua ymmärtää tämän asian väärin? Kukaan ei rakasta kumppaniaan tutustumisen hetkellä vaan monesti yhteen ajaudutaan ja kompromisseista huolimatta suhde kehittyy, pian huomataankin että kumppania rakastetaan ja välitetään maailmassa eniten. Naisille on näköjään hirveä ajatus, että ovat olleet miehilleen tietyllä tavalla kompromissi? Kasvakaa aikuisiksi kakarat. Ei mikään ihme, että maailmassa on eroja kun akat ahdistuu siitä että eivät ole maailman ainoita Prinsessoja.
Kiitos, tätä yritin tässä itsekin sanoa, mutta ei näköjään mennyt naisille perille.
Itseasiassa tuon kirjoittamasi voisi halutessaan kääntää miehen näkökulmasta näin päin:
- Eikö teille hyvät naiset tule mieleen, kun heittäydytte parisuhteeseen miehen kanssa ihan vaan silkasta tunteen ja "rakastumisen" palosta - jopa vuosikausiksi - ja teette siihen lapsia ja kaikenlaista muuta, että se miesparka joutuu siinä jännittämään koko ajan, että koska se muija kokee seuraavan "rakastumisen" ja tunteenpalon ja karkaa jonkun jännittävämmän karjun matkaan?
Tämän takia jotkut miehet ei edes viitsi kauheasti suunnitella teidän kanssa tulevaisuutta, kun näkevät, miten epävarmalla pohjalla ja minkälaisen tuuliviirin saranoissa se naisen "rakkaus" on.
Jostain syystä sokea ihastuminen on hienompi juttu kuin yhteisen sävelen löytyminen ajan kanssa. Tai varsinkaan se, että myös järjellä miettii, voisiko tämä ihminen olla minulle loppuelämän kumppani. En tiedä missä näin on päätetty.
En ymmärrä edelleenkään miksi minum pitäisi alkaa tutustua sellaiseen mieheen, johon en ihastu. Minkä ihmeen takia alkaisin tapailla miestä, joka ei herätä seksuaalisia halujani? Mitä iloa minulle olisi parisuhteesta, jossa en koe vatsanpohjassa olevia perhosia, kun vain ajattelenkin ihastustani? Väännä minulle rautalangasta, kiitos.
Eikä se ihastuminen sulje pois järjellä miettimistä! On kohta neljä vuotta siitä kun tapasin miesystäväni. Ensi reaktioni hänet nähdessäni oli että "wow, miten ihanat silmät". En tiennyt hänen ammattiaan, tulojaan, statustaan, hän oli työhaalareissa ja ajoi ruostuneella pakulla. Mutta kun tervehdin häntä halaamalla niin olin jo kiinnostunut. Kun kävimme yhdessä kävelyllä ja hän auttoi täysin pyyteettömästi ventovierasta sivullista, hänen kiinnostavuutensa vain lisääntyi. Kun hän sitten lähti kotiinsa, olin jo lähes tulisilla hiilillä ja laitoin vielä samans iltana hänelle viestiä.
Näiden kohta neljän vuoden aikana olen tutustunut häneen. Tiedän, että hän todella on huolehtivainen, lämmin, vastuullinen ihminen. Olen tutustunut hänen ystäviinsä ja sukulaisiinsa ja hän minun. Olemme molemmat sairastaneet, olleet stressaantuneita työtilanteiden takia ym. Ja koko ajan olen rakastunut häneen yhä enemmän
Niin paljon, että alamme molemmat olla valmiita sitoutumaan toisiimme loppuelämäksemme muuttamalla yhteen.Kerro minulle, miksi haluaisin sitoutua ihmiseen ilman että pohjalla olisi ihastuminen, rakastuminen ja sen syveneminen rakkaudeksi?
Teidän suhteenne kuulostaa mainiolta. Juuri niitä asioita, mitä itsekin toivon suhteelta.
Sillä taas en näe olevan merkitystä, miten tähän tilanteeseen on päästy. Toki tuollainen romanttinen hullaantumistarina on kiva juttu, ei siinä. Minua kuitenkin kiinnostaa nykyhetki, eikä se, onko "pohjalla ihastu minne" vai ei.
Minun taas on mahdotonta kuvitella, että olisi olemassa nykytilanne ellei suhteeseemme olisi kuulunut myös seksi. Fyysinen läheisyys ja keskinäinen halu ovat itselleni välttämättömiä parisuhteessa ja "ihan kiva" ei riitä haluni herättämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Realisti86 kirjoitti:
Jos niitä naisia joihin ihastuu ei saa omakseen, niin eihän tässä ole kuin kaksi vaihtoehtoa:
1. Tyytyminen "ihan kivaan" naiseen, johon luultavasti ajan myötä kiintyy
2. Koko elämä yksin. Ilman läheisyyttä, jaettua arkea, lapsia, seksiä, hellyyttä....
Auttaako tämä ymmärtämään miksi usein siihen naiseen kannattaa "tyytyä"? Tämä sama tyyyyminen on minullakin edessä, koska en ole onnistunut 32 ikävuoteen mennessä saamaan tavoittelemiani naisia itselleni. En halua elää koko elämääni yksin...
-Mies32v-
Voihan puistatus sentään. Ei ketään toista ihmistä voi "omistaa" tai "saada itselleen". Vai orjaako oletkin hankkimassa? Järkyttävä asenne.
Kyllähän tuo koko asenne kuullostaa järkyttävältä tällaisesta, joka on itse pariutunut koska molemmat oli järjettömän rakastuneita. Itse olen yleensä järkevä ja käytännöllinen ja todellakin kaikkea muuta kuin tunteellinen, mutta kyllä tuollainen kylmän raaka asenne, että tyydyn vaan johonkin etten jää yksin kuulostaa kamalalta. Toivottavasti se toinenkin osapuoli on yhtä tunteettomasti liikkellä, eikä kuvittele liikoja. Tosi tuollainen parinmuodostus tapa kyllä selittää hyvin avioero tilastot. Huhhuh.
Minua kiinnostaisi tietää, että mistä johtuu, ettei tämä 32-vuotias mies onnistu koskaan kokemaan molemminpuolista ihastumista naisen kanssa. Mikään umpiruma epäsosiaalinen hylkiö hän tuskin on, kun on kuitenkin kohdannut niitä ihan kivoja naisia, jotka ovat hänestä olleet kiinnostuneita, mutta hän ei heistä. Mistä siis kenkä puristaa? Millaisiin naisiin hän itse ihastuu? Ja mikä niissä kaikissa "ihan kivoissa" naisissa on ollut vialla, että mitään ihastumisen tunteita heitä kohtaan ei ole herännyt?
Sukupuoli.
Sukupuoli juurikin.
Taisi olla eilen kun luin miten joku mies oli tehnyt tinderiin profiilin naisena ja profiilissa oli pelkästään kuva kukasta, nainen sai kymmeniä mätsejä päivässä siis kukan kuvalla..
Miehet ei saa kun ehkä pari mätsiä päivässä vaikka profiilissa olisi hyvät kuvat miehestä ja hyvä teksti ja sekin vain kahden ekan päivänä aikana.
Mitähän tämä kertoo miehistä..
Sen, että miehille melkein nainen kuin nainen kelpaa. Ja tätä ei pidä ajatella huonona asiana, koska se ei todellakaan sitä ole! Nainen pääsee valitsemaan joukosta haluamansa miehen ja todennäköisyys sille, että mieskin haluaa tämän naisen on korkea. Win-win. Molemmat ovat tyytyväisiä, ja suhde syntyi.
Ajattelepa tilannetta, jos tätä mekanismia ei olisi. Jos olisi niin, että miehet olisivat yhtä valikoivia kuin naiset. Toisin sanoen, yksi sadasta tai tuhannesta ihastuksesi kohteesta olisi sinusta kiinnostunut. Ei taitaisi olla suhteita takana sinullakaan, ellet sitten ole ihastunut satoihin miehiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Realisti86 kirjoitti:
Jos niitä naisia joihin ihastuu ei saa omakseen, niin eihän tässä ole kuin kaksi vaihtoehtoa:
1. Tyytyminen "ihan kivaan" naiseen, johon luultavasti ajan myötä kiintyy
2. Koko elämä yksin. Ilman läheisyyttä, jaettua arkea, lapsia, seksiä, hellyyttä....
Auttaako tämä ymmärtämään miksi usein siihen naiseen kannattaa "tyytyä"? Tämä sama tyyyyminen on minullakin edessä, koska en ole onnistunut 32 ikävuoteen mennessä saamaan tavoittelemiani naisia itselleni. En halua elää koko elämääni yksin...
-Mies32v-
Voihan puistatus sentään. Ei ketään toista ihmistä voi "omistaa" tai "saada itselleen". Vai orjaako oletkin hankkimassa? Järkyttävä asenne.
Kyllähän tuo koko asenne kuullostaa järkyttävältä tällaisesta, joka on itse pariutunut koska molemmat oli järjettömän rakastuneita. Itse olen yleensä järkevä ja käytännöllinen ja todellakin kaikkea muuta kuin tunteellinen, mutta kyllä tuollainen kylmän raaka asenne, että tyydyn vaan johonkin etten jää yksin kuulostaa kamalalta. Toivottavasti se toinenkin osapuoli on yhtä tunteettomasti liikkellä, eikä kuvittele liikoja. Tosi tuollainen parinmuodostus tapa kyllä selittää hyvin avioero tilastot. Huhhuh.
Minua kiinnostaisi tietää, että mistä johtuu, ettei tämä 32-vuotias mies onnistu koskaan kokemaan molemminpuolista ihastumista naisen kanssa. Mikään umpiruma epäsosiaalinen hylkiö hän tuskin on, kun on kuitenkin kohdannut niitä ihan kivoja naisia, jotka ovat hänestä olleet kiinnostuneita, mutta hän ei heistä. Mistä siis kenkä puristaa? Millaisiin naisiin hän itse ihastuu? Ja mikä niissä kaikissa "ihan kivoissa" naisissa on ollut vialla, että mitään ihastumisen tunteita heitä kohtaan ei ole herännyt?
Sukupuoli.
Sukupuoli juurikin.
Taisi olla eilen kun luin miten joku mies oli tehnyt tinderiin profiilin naisena ja profiilissa oli pelkästään kuva kukasta, nainen sai kymmeniä mätsejä päivässä siis kukan kuvalla..
Miehet ei saa kun ehkä pari mätsiä päivässä vaikka profiilissa olisi hyvät kuvat miehestä ja hyvä teksti ja sekin vain kahden ekan päivänä aikana.
Mitähän tämä kertoo miehistä..
Sen, että miehille melkein nainen kuin nainen kelpaa. Ja tätä ei pidä ajatella huonona asiana, koska se ei todellakaan sitä ole! Nainen pääsee valitsemaan joukosta haluamansa miehen ja todennäköisyys sille, että mieskin haluaa tämän naisen on korkea. Win-win. Molemmat ovat tyytyväisiä, ja suhde syntyi.
Ajattelepa tilannetta, jos tätä mekanismia ei olisi. Jos olisi niin, että miehet olisivat yhtä valikoivia kuin naiset. Toisin sanoen, yksi sadasta tai tuhannesta ihastuksesi kohteesta olisi sinusta kiinnostunut. Ei taitaisi olla suhteita takana sinullakaan, ellet sitten ole ihastunut satoihin miehiin...
Luojan kiitos, tämän palstan ulkopuolella miehille ei todellakaan kelpaa nainen kuin nainen.
Vastasin en.
Saisin varmasti kauniimman, nuoremman, terveemmän ja rikkaamman, mutta haluan olla rakastamani naisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Realisti86 kirjoitti:
Jos niitä naisia joihin ihastuu ei saa omakseen, niin eihän tässä ole kuin kaksi vaihtoehtoa:
1. Tyytyminen "ihan kivaan" naiseen, johon luultavasti ajan myötä kiintyy
2. Koko elämä yksin. Ilman läheisyyttä, jaettua arkea, lapsia, seksiä, hellyyttä....
Auttaako tämä ymmärtämään miksi usein siihen naiseen kannattaa "tyytyä"? Tämä sama tyyyyminen on minullakin edessä, koska en ole onnistunut 32 ikävuoteen mennessä saamaan tavoittelemiani naisia itselleni. En halua elää koko elämääni yksin...
-Mies32v-
Voihan puistatus sentään. Ei ketään toista ihmistä voi "omistaa" tai "saada itselleen". Vai orjaako oletkin hankkimassa? Järkyttävä asenne.
Kyllähän tuo koko asenne kuullostaa järkyttävältä tällaisesta, joka on itse pariutunut koska molemmat oli järjettömän rakastuneita. Itse olen yleensä järkevä ja käytännöllinen ja todellakin kaikkea muuta kuin tunteellinen, mutta kyllä tuollainen kylmän raaka asenne, että tyydyn vaan johonkin etten jää yksin kuulostaa kamalalta. Toivottavasti se toinenkin osapuoli on yhtä tunteettomasti liikkellä, eikä kuvittele liikoja. Tosi tuollainen parinmuodostus tapa kyllä selittää hyvin avioero tilastot. Huhhuh.
Minua kiinnostaisi tietää, että mistä johtuu, ettei tämä 32-vuotias mies onnistu koskaan kokemaan molemminpuolista ihastumista naisen kanssa. Mikään umpiruma epäsosiaalinen hylkiö hän tuskin on, kun on kuitenkin kohdannut niitä ihan kivoja naisia, jotka ovat hänestä olleet kiinnostuneita, mutta hän ei heistä. Mistä siis kenkä puristaa? Millaisiin naisiin hän itse ihastuu? Ja mikä niissä kaikissa "ihan kivoissa" naisissa on ollut vialla, että mitään ihastumisen tunteita heitä kohtaan ei ole herännyt?
Sukupuoli.
Sukupuoli juurikin.
Taisi olla eilen kun luin miten joku mies oli tehnyt tinderiin profiilin naisena ja profiilissa oli pelkästään kuva kukasta, nainen sai kymmeniä mätsejä päivässä siis kukan kuvalla..
Miehet ei saa kun ehkä pari mätsiä päivässä vaikka profiilissa olisi hyvät kuvat miehestä ja hyvä teksti ja sekin vain kahden ekan päivänä aikana.
Mitähän tämä kertoo miehistä..
Sen, että miehille melkein nainen kuin nainen kelpaa. Ja tätä ei pidä ajatella huonona asiana, koska se ei todellakaan sitä ole! Nainen pääsee valitsemaan joukosta haluamansa miehen ja todennäköisyys sille, että mieskin haluaa tämän naisen on korkea. Win-win. Molemmat ovat tyytyväisiä, ja suhde syntyi.
Ajattelepa tilannetta, jos tätä mekanismia ei olisi. Jos olisi niin, että miehet olisivat yhtä valikoivia kuin naiset. Toisin sanoen, yksi sadasta tai tuhannesta ihastuksesi kohteesta olisi sinusta kiinnostunut. Ei taitaisi olla suhteita takana sinullakaan, ellet sitten ole ihastunut satoihin miehiin...
Sanotko, että miehet ihastuvat satoihin ja nainen yhteen? Sitten nainen ottaa sen yhden. Se nainen oli yksi niistä sadoista?
En sanoisi tätä faktaksi, mutta ihan hauska teoria. Tai hauska ja hauska, masentava tuo on. Se kuulostaa siltä että miehen ja naisen ihastuminen on eriasia. Minä kaippa teininä olin mies, kun ''ihastuin''(=näin jonku jolla oli kiva tukka ja se sai perhoset lentämään) kehen vaan aivan päättömistä syistä, enkä saanut vastakaikua. Hetkinen, teoriasi ei toimi. Ellen sitten ollut mies.
Vierailija kirjoitti:
MiäsHenkilö kirjoitti:
Miesten tyytyminen tuntuu olevan naisille yhtä arka asia kuin miehille naisten seksuaalihistoria. Ymmärrän kyllä miksi.
No selitä meillekin.
On naiselle evoluutiopsykologisessa mielessä riski, jos mies ei ole omistautunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Realisti86 kirjoitti:
Jos niitä naisia joihin ihastuu ei saa omakseen, niin eihän tässä ole kuin kaksi vaihtoehtoa:
1. Tyytyminen "ihan kivaan" naiseen, johon luultavasti ajan myötä kiintyy
2. Koko elämä yksin. Ilman läheisyyttä, jaettua arkea, lapsia, seksiä, hellyyttä....
Auttaako tämä ymmärtämään miksi usein siihen naiseen kannattaa "tyytyä"? Tämä sama tyyyyminen on minullakin edessä, koska en ole onnistunut 32 ikävuoteen mennessä saamaan tavoittelemiani naisia itselleni. En halua elää koko elämääni yksin...
-Mies32v-
Voihan puistatus sentään. Ei ketään toista ihmistä voi "omistaa" tai "saada itselleen". Vai orjaako oletkin hankkimassa? Järkyttävä asenne.
Kyllähän tuo koko asenne kuullostaa järkyttävältä tällaisesta, joka on itse pariutunut koska molemmat oli järjettömän rakastuneita. Itse olen yleensä järkevä ja käytännöllinen ja todellakin kaikkea muuta kuin tunteellinen, mutta kyllä tuollainen kylmän raaka asenne, että tyydyn vaan johonkin etten jää yksin kuulostaa kamalalta. Toivottavasti se toinenkin osapuoli on yhtä tunteettomasti liikkellä, eikä kuvittele liikoja. Tosi tuollainen parinmuodostus tapa kyllä selittää hyvin avioero tilastot. Huhhuh.
Minua kiinnostaisi tietää, että mistä johtuu, ettei tämä 32-vuotias mies onnistu koskaan kokemaan molemminpuolista ihastumista naisen kanssa. Mikään umpiruma epäsosiaalinen hylkiö hän tuskin on, kun on kuitenkin kohdannut niitä ihan kivoja naisia, jotka ovat hänestä olleet kiinnostuneita, mutta hän ei heistä. Mistä siis kenkä puristaa? Millaisiin naisiin hän itse ihastuu? Ja mikä niissä kaikissa "ihan kivoissa" naisissa on ollut vialla, että mitään ihastumisen tunteita heitä kohtaan ei ole herännyt?
Sukupuoli.
Sukupuoli juurikin.
Taisi olla eilen kun luin miten joku mies oli tehnyt tinderiin profiilin naisena ja profiilissa oli pelkästään kuva kukasta, nainen sai kymmeniä mätsejä päivässä siis kukan kuvalla..
Miehet ei saa kun ehkä pari mätsiä päivässä vaikka profiilissa olisi hyvät kuvat miehestä ja hyvä teksti ja sekin vain kahden ekan päivänä aikana.
Mitähän tämä kertoo miehistä..
Sen, että miehille melkein nainen kuin nainen kelpaa. Ja tätä ei pidä ajatella huonona asiana, koska se ei todellakaan sitä ole! Nainen pääsee valitsemaan joukosta haluamansa miehen ja todennäköisyys sille, että mieskin haluaa tämän naisen on korkea. Win-win. Molemmat ovat tyytyväisiä, ja suhde syntyi.
Ajattelepa tilannetta, jos tätä mekanismia ei olisi. Jos olisi niin, että miehet olisivat yhtä valikoivia kuin naiset. Toisin sanoen, yksi sadasta tai tuhannesta ihastuksesi kohteesta olisi sinusta kiinnostunut. Ei taitaisi olla suhteita takana sinullakaan, ellet sitten ole ihastunut satoihin miehiin...
Sanotko, että miehet ihastuvat satoihin ja nainen yhteen? Sitten nainen ottaa sen yhden. Se nainen oli yksi niistä sadoista?
En sanoisi tätä faktaksi, mutta ihan hauska teoria. Tai hauska ja hauska, masentava tuo on. Se kuulostaa siltä että miehen ja naisen ihastuminen on eriasia. Minä kaippa teininä olin mies, kun ''ihastuin''(=näin jonku jolla oli kiva tukka ja se sai perhoset lentämään) kehen vaan aivan päättömistä syistä, enkä saanut vastakaikua. Hetkinen, teoriasi ei toimi. Ellen sitten ollut mies.
Yksi tai monikaan poikkeava tapaus ei tarkoita, etteikö ”teoria” toimisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Realisti86 kirjoitti:
Jos niitä naisia joihin ihastuu ei saa omakseen, niin eihän tässä ole kuin kaksi vaihtoehtoa:
1. Tyytyminen "ihan kivaan" naiseen, johon luultavasti ajan myötä kiintyy
2. Koko elämä yksin. Ilman läheisyyttä, jaettua arkea, lapsia, seksiä, hellyyttä....
Auttaako tämä ymmärtämään miksi usein siihen naiseen kannattaa "tyytyä"? Tämä sama tyyyyminen on minullakin edessä, koska en ole onnistunut 32 ikävuoteen mennessä saamaan tavoittelemiani naisia itselleni. En halua elää koko elämääni yksin...
-Mies32v-
Voihan puistatus sentään. Ei ketään toista ihmistä voi "omistaa" tai "saada itselleen". Vai orjaako oletkin hankkimassa? Järkyttävä asenne.
Kyllähän tuo koko asenne kuullostaa järkyttävältä tällaisesta, joka on itse pariutunut koska molemmat oli järjettömän rakastuneita. Itse olen yleensä järkevä ja käytännöllinen ja todellakin kaikkea muuta kuin tunteellinen, mutta kyllä tuollainen kylmän raaka asenne, että tyydyn vaan johonkin etten jää yksin kuulostaa kamalalta. Toivottavasti se toinenkin osapuoli on yhtä tunteettomasti liikkellä, eikä kuvittele liikoja. Tosi tuollainen parinmuodostus tapa kyllä selittää hyvin avioero tilastot. Huhhuh.
Minua kiinnostaisi tietää, että mistä johtuu, ettei tämä 32-vuotias mies onnistu koskaan kokemaan molemminpuolista ihastumista naisen kanssa. Mikään umpiruma epäsosiaalinen hylkiö hän tuskin on, kun on kuitenkin kohdannut niitä ihan kivoja naisia, jotka ovat hänestä olleet kiinnostuneita, mutta hän ei heistä. Mistä siis kenkä puristaa? Millaisiin naisiin hän itse ihastuu? Ja mikä niissä kaikissa "ihan kivoissa" naisissa on ollut vialla, että mitään ihastumisen tunteita heitä kohtaan ei ole herännyt?
Sukupuoli.
Sukupuoli juurikin.
Taisi olla eilen kun luin miten joku mies oli tehnyt tinderiin profiilin naisena ja profiilissa oli pelkästään kuva kukasta, nainen sai kymmeniä mätsejä päivässä siis kukan kuvalla..
Miehet ei saa kun ehkä pari mätsiä päivässä vaikka profiilissa olisi hyvät kuvat miehestä ja hyvä teksti ja sekin vain kahden ekan päivänä aikana.
Mitähän tämä kertoo miehistä..
Sen, että miehille melkein nainen kuin nainen kelpaa. Ja tätä ei pidä ajatella huonona asiana, koska se ei todellakaan sitä ole! Nainen pääsee valitsemaan joukosta haluamansa miehen ja todennäköisyys sille, että mieskin haluaa tämän naisen on korkea. Win-win. Molemmat ovat tyytyväisiä, ja suhde syntyi.
Ajattelepa tilannetta, jos tätä mekanismia ei olisi. Jos olisi niin, että miehet olisivat yhtä valikoivia kuin naiset. Toisin sanoen, yksi sadasta tai tuhannesta ihastuksesi kohteesta olisi sinusta kiinnostunut. Ei taitaisi olla suhteita takana sinullakaan, ellet sitten ole ihastunut satoihin miehiin...
Luojan kiitos, tämän palstan ulkopuolella miehille ei todellakaan kelpaa nainen kuin nainen.
Ei miehet (tai naiset...) kyllä kovin valikoivilta vaikuta, jos katsoo, miten paljon suhteita syntyy.
Olen (tai olin?) mieheni suuri rakkaus kun tapasimme. Meni 1,5v kunnes hän sai tämän sanottua ja aloimme olemaan yhdessä. Ei mitään suurta intohimoa mutta kumppanuutta ja rakkautta. Saimme kumpikin kumppanin joka tekee kaikkensa toisen eteen, olen varmaan monessa asiassa täydellinen puoliso hänelle.
Nyt muutaman vuoden olen ollut kotona sairastuttuani. Tunnen että vaikka mieheni yhä jollain tasolla rakastaa minua se on enemmän tottumusta ja mukavuudenhalua kuin oikeaa tunteen paloa. Enhän ole enää se kyvykäs ja aistillinen biz nainen kuten aiemmin vaan ihan tavallinen nainen joka pyörii jaloissa (mies myös paljon kotitoimstolla). Salaperäisyys ja aistillisuus on haalenneet ja vähitellen miehen mieleen on tullut ihan muita huvituksia kuin vaimo - porno vie meiltä yhteistä aikaa ja vähentää seksihaluja eikä pettäminenkään ole enää kaukana, viitteitä siihen on.
Kun keskustelemme asiasta ja ehdotan että mies keskittyy omaan käteensä tai mahdolliseen rakastajattareen kokopäiväisesti ja minä lähden tästä talosta oma osuuteni mukanani hän hätääntyy suuresti. Hän tietää että menettäisi kasvonsa ystäväpiirissä ja jäisi todella yksin. Puhumattakaan kaikista niistä mukavuuksista jotka olen järjestänyt hänelle viimeiset 22v. Eikä enää 50+ ikäisenä perusjantterina jaksa pitkään kiinnostaa ketään kun sitä rahaa ei kuitenkaan ole liikaa. Tai oikeammin - kun minä en hoida taloutta enää rahat menee taivaan tuuliin hetkessä ja hän tietää sen. Uuden suuren rakkauden löytyminen on niin harvinainen sattuma etten usko sellaista hänen kohdalleen ihan helposti. Silloin edessä olisi taas tyytyminen elämään kun parempaakaan ei löydy. Sama kierre uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Realisti86 kirjoitti:
Jos niitä naisia joihin ihastuu ei saa omakseen, niin eihän tässä ole kuin kaksi vaihtoehtoa:
1. Tyytyminen "ihan kivaan" naiseen, johon luultavasti ajan myötä kiintyy
2. Koko elämä yksin. Ilman läheisyyttä, jaettua arkea, lapsia, seksiä, hellyyttä....
Auttaako tämä ymmärtämään miksi usein siihen naiseen kannattaa "tyytyä"? Tämä sama tyyyyminen on minullakin edessä, koska en ole onnistunut 32 ikävuoteen mennessä saamaan tavoittelemiani naisia itselleni. En halua elää koko elämääni yksin...
-Mies32v-
Voihan puistatus sentään. Ei ketään toista ihmistä voi "omistaa" tai "saada itselleen". Vai orjaako oletkin hankkimassa? Järkyttävä asenne.
Kyllähän tuo koko asenne kuullostaa järkyttävältä tällaisesta, joka on itse pariutunut koska molemmat oli järjettömän rakastuneita. Itse olen yleensä järkevä ja käytännöllinen ja todellakin kaikkea muuta kuin tunteellinen, mutta kyllä tuollainen kylmän raaka asenne, että tyydyn vaan johonkin etten jää yksin kuulostaa kamalalta. Toivottavasti se toinenkin osapuoli on yhtä tunteettomasti liikkellä, eikä kuvittele liikoja. Tosi tuollainen parinmuodostus tapa kyllä selittää hyvin avioero tilastot. Huhhuh.
Minua kiinnostaisi tietää, että mistä johtuu, ettei tämä 32-vuotias mies onnistu koskaan kokemaan molemminpuolista ihastumista naisen kanssa. Mikään umpiruma epäsosiaalinen hylkiö hän tuskin on, kun on kuitenkin kohdannut niitä ihan kivoja naisia, jotka ovat hänestä olleet kiinnostuneita, mutta hän ei heistä. Mistä siis kenkä puristaa? Millaisiin naisiin hän itse ihastuu? Ja mikä niissä kaikissa "ihan kivoissa" naisissa on ollut vialla, että mitään ihastumisen tunteita heitä kohtaan ei ole herännyt?
Sukupuoli.
Sukupuoli juurikin.
Taisi olla eilen kun luin miten joku mies oli tehnyt tinderiin profiilin naisena ja profiilissa oli pelkästään kuva kukasta, nainen sai kymmeniä mätsejä päivässä siis kukan kuvalla..
Miehet ei saa kun ehkä pari mätsiä päivässä vaikka profiilissa olisi hyvät kuvat miehestä ja hyvä teksti ja sekin vain kahden ekan päivänä aikana.
Mitähän tämä kertoo miehistä..
Sen, että miehille melkein nainen kuin nainen kelpaa. Ja tätä ei pidä ajatella huonona asiana, koska se ei todellakaan sitä ole! Nainen pääsee valitsemaan joukosta haluamansa miehen ja todennäköisyys sille, että mieskin haluaa tämän naisen on korkea. Win-win. Molemmat ovat tyytyväisiä, ja suhde syntyi.
Ajattelepa tilannetta, jos tätä mekanismia ei olisi. Jos olisi niin, että miehet olisivat yhtä valikoivia kuin naiset. Toisin sanoen, yksi sadasta tai tuhannesta ihastuksesi kohteesta olisi sinusta kiinnostunut. Ei taitaisi olla suhteita takana sinullakaan, ellet sitten ole ihastunut satoihin miehiin...
Sanotko, että miehet ihastuvat satoihin ja nainen yhteen? Sitten nainen ottaa sen yhden. Se nainen oli yksi niistä sadoista?
En sanoisi tätä faktaksi, mutta ihan hauska teoria. Tai hauska ja hauska, masentava tuo on. Se kuulostaa siltä että miehen ja naisen ihastuminen on eriasia. Minä kaippa teininä olin mies, kun ''ihastuin''(=näin jonku jolla oli kiva tukka ja se sai perhoset lentämään) kehen vaan aivan päättömistä syistä, enkä saanut vastakaikua. Hetkinen, teoriasi ei toimi. Ellen sitten ollut mies.
Yksi tai monikaan poikkeava tapaus ei tarkoita, etteikö ”teoria” toimisi.
Niimpä tietenkin. Poikkeus on hyvä selitys, aina kun asiat ei olekaan niin yksiselitteisiä, mutta halutaan kovasti olla sitä mieltä.
Onneksi on poikkeuksia, ja onneksi olen yksi poikkeus.
Teidän suhteenne kuulostaa mainiolta. Juuri niitä asioita, mitä itsekin toivon suhteelta.
Sillä taas en näe olevan merkitystä, miten tähän tilanteeseen on päästy. Toki tuollainen romanttinen hullaantumistarina on kiva juttu, ei siinä. Minua kuitenkin kiinnostaa nykyhetki, eikä se, onko "pohjalla ihastuminen" vai ei.