Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa oleva mies, oletko suhteessa vain koska parempaakaan ei ole saatavilla?
01.06.2018 |
Eli olet sinut oman tasosi kanssa ja olet ottanut naisen, joka sinut on kelpuuttanut. Tykkäät kuitenkin jakaa elämän jonkun kanssa, joten parempi suhteessa kuin yksin.
Kommentit (985)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen ulkonäön lähinnä niin että kunhan vähimmäisvaatimukset täyttyvät ei asialla ole enää väliä. Eli jos vaikka oma vähimmäisvaatimus puolison ulkonäölle olisi 6 on ihan sama onko puoliso 7 vai 9 vaan silloin muut asiat merkkaavat enemmän. Minulla on ollut todella erinäköisiä poikaystäviä, on pitkiä ja vähän lyhempiä, vaaleita ja tummia, lihaksikkaita ja laihoja, vähän vatsaa tai pyykkilauta jne. Mieheni on ehkä stereotyyppinen unelmamies: pitkä, lihaksikas, tumma ja raamikas. Lisäksi hän on lääkäri. Itse olen perusnätti mutta en missään nimessä mikään bombshell, enemmän girl Next door kun olen vähän laitettuna. En kuitenkaan ajattele että mieheni tyytyneen minuun vaikka hän varmasti saisi kauniimman ja menestyneemmän naisen ihan helpolla. Mieheni lähestyi minua alunperin ja suhteen alussa hän oli aloitteellisempi osapuoli. Hän sanoo minulle lähes päivittäin että olen korvaamaton ja se riittää minulle. Eräs puolituttu oli kerran puhunut kaverilleni kuinka minulla täytyy varmaan olla paljon rahaa tmv. Koska mieheni on niin eri liigasta. Tuntuuhan se vähän ikävältä, ei kaikille miehille ulkonäkö ole tärkeintä.
Ei tarvitse olla komea, mutta mieheni nyt vain sattuu olemaan. Aina sama juttu.
Niin - miten satuikin 😁
Ja lääkäri - ihan vahingossa 😂😂😂
No edellinen poikaystäväni oli 169 cm pitkä, hintelä paniikkihäiriöstä kärsivä muusikko, joka oli yllättäen työtön. Kuten sanoin, minulla on ollut hyvin erilaisia poikaystäviä ja nykyinen mieheni on sitten skaalan toisesta päästä. Ja kuten sanoin hän se minua päätti lähestyä ja olla aloitteellinen, minä en etsinyt mitään parisuhdetta sillä hetkellä joten en ole ketään ollut valikoimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännää miten naiset eivät ymmärrä miehiä tässä asiassa. Auttaisiko ymmärtämiseen tällainen selventävä esimerkki:
Vaikka perheenisä lukeekin viikottain autolehteä ja haluaisi itselleen tuliterä ferrarin, ei sellaisen hankkiminen ole taloudellisesti mahdollista. Koska jonkinlainen auto olisi hyvä olla, on perheenisä aivan tyytyväinen hankkimaansa volvoon.
Eli aina ei saa sitä mitä haluaa, joten on tyydyttävä siihen mitä saa.
Että mies pitää naista Ferrarina, naisen pitää olla nuori, huippukaunis ja huippuvartaloinen seksipeto. Naiselle taas pömppömahainen, pottunokka, mutta luoteeltaan täydellisen sopiva mies, voi olla se Ferrari.
Tekopyhiä valheita. Tuo on juuri sitä mitä nainen sanoo saadakseen itselleen paremman omatunnon, vähän kuten se lause että "susta saa joku nainen hyvän miehen" vaikka oikeasti nainen ei pidä miestä hyvänä mutta sanoo noin koska nainen tietää että järjellä ajateltuna naisen pitäisi pitää miestä hyvänä vaihtoehtona juuri sen miehen hyvän luonteen takia.
Fakta on että nainen on se pinnallisempi sukupuoli ja sen näkee aivan kaikesta.
Tästä koko ketjusta näkee että mies on se pinnallinen. Nainen joutuu laittautumaan ja olemaan pinnallinen ulkonäköään ajatteleva bimbo jotta olisi miehille mieleen. Todella surullista.
Oho... aika kummallista juttua. Voitaisiinko puhua vaan omasta puolesta eikä ”kaikki naiset...” tai ”kaikki miehet...”.
On aika tylsän kuuloinen elämä jos haluaa vaan jonkun kanssa suhteeseen ulkonäön takia. Pyöriikö muukin elämänne materialistisen asioiden ympärillä ja miksi? Tai miettikää itsekseen miksi se on teille tärkeää. Joku kirjoitti että mies haluaa Ferrarin... miksi? Miksi joku haluaa ferrarin? Onko se oikeasti parempi auto. Ei ole. Se on markkinoitu niin. Se kertoo että on rahaa ja valtaa. Ja loppujenlopuksi ne on turhia juttuja. Älkää uskoko. Miettikää itse mikä on tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa on aika paljon viljelty tuota että mies ottaa ensimmäisen joka hänet kelpuuttaa ja nainen taas valikoi tarkasti, mutta minusta tuossa ehkä nämä perinteiset sukupuoliroolit parinmuodostuksen osalta vähän hämärtävät monien mielissä tuota kuviota.
Jos oletetaan (kuten usein on) että mies tekee aloitteen ja nainen joko hyväksyy tai hylkää niin yleensä mies tekee niitä aloitteita vain itseään kiinnostaville naisille eli suorittaa jonkinlaista valikointia jo ennen aloitetta. Toisaalta taas nainen joka odottaa miehen tekevän aloitteen voi valita ainoastaan niistä miehistä jotka hänelle aloitteita tekevät eli pääsee valitsemaan vain pienestä miesten osajoukosta.
Lopputulos on se että vaikka näennäisesti naiset ovat valikoivampia niin käytännössä kumpikin joutuu jossain määrin "tyytymään" - nainen saa aloitteita vain miehiltä joille hän kelpaa ja aloite vastakaikua vain silloin kun mies kelpaa naiselle.
Vaikka nainen tekisi kuinka paljon aloitteita, se ei lisää kiinnostavien miesten määrää hänen ympärillään. Olen tätä yrittänyt sinulle vääntää rautalangasta aika monta kertaa. Jos menen baariin ja siellä on viisi kiinnostavaa miestä, niin mikään aloitteiden määrä ei lisää kiinnostavien miesten määrää. Ihan sama pätee nettideittiin; jos käyn läpi oman ikäluokkani ja alueeni profiilit ja siellä on kolme kiinnostavaa miestä, niin minkä ihmeen takia minä tekisin aloitteita niille muille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa on aika paljon viljelty tuota että mies ottaa ensimmäisen joka hänet kelpuuttaa ja nainen taas valikoi tarkasti, mutta minusta tuossa ehkä nämä perinteiset sukupuoliroolit parinmuodostuksen osalta vähän hämärtävät monien mielissä tuota kuviota.
Jos oletetaan (kuten usein on) että mies tekee aloitteen ja nainen joko hyväksyy tai hylkää niin yleensä mies tekee niitä aloitteita vain itseään kiinnostaville naisille eli suorittaa jonkinlaista valikointia jo ennen aloitetta. Toisaalta taas nainen joka odottaa miehen tekevän aloitteen voi valita ainoastaan niistä miehistä jotka hänelle aloitteita tekevät eli pääsee valitsemaan vain pienestä miesten osajoukosta.
Lopputulos on se että vaikka näennäisesti naiset ovat valikoivampia niin käytännössä kumpikin joutuu jossain määrin "tyytymään" - nainen saa aloitteita vain miehiltä joille hän kelpaa ja aloite vastakaikua vain silloin kun mies kelpaa naiselle.
Mihin taas unohtui se rakkaus? Kemia? Ei se riitä että kumpikin kelpaa toisilleen.
Ei tuo valikointi-kelpuutus-aloite -mies ole koskaan kokenut sitä, että kaksi ihmistä kohtaa toisensa esimerkiksi jossain juhlissa tai kaverin muutossa ja kiinnostuu toisistaan. Siis molemmin puolin. Ilman että kummankaan tarvitsee tehdä jotain Aloitetta. He vain alkavat jutella, huomaavat viihtyvänsä ja nauravansa yhdessä, kumpikin ymmärtää toisen olevan kiinnostunut, jompikumpi lopulta kysyy jatketaanko juttua jossain lisää/myöhemminkin. Ei hänelle ole koskaan tapahtunut sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin kyselyyn kyllä. Olihan nykyinen nainen kuitenkin ehkä joku kymmenes nainen jota lähestyin, ja joka sitten koki sen taianomaisen kemian kanssani ja siitä sitten edettiin parisuhteeseen. Noista muista naisista suurin osa oli ulkonäöltään selvästi parempia kuin nykyinen, mutta olen kyllä tähänkin jo nyt tottunut ja ihan tyytyväinen.
Tässä on mielestäni hyvä kiteytys.
Mies on se joka lähestyy kymmeniä naisia ja sitten alkaa olemaan sen kanssa jolta tulee vastakaikua.
Ei tietenkään ihan kenen tahansa ylipainoisen tai yksinhuoltajan mutta niiden kymmenien ihan ok naisten joukosta eka joka antaa vastakaikua.
Muunlaista skenariota ei oikeastaan ole ellet ole joku erityisen hyvännäköinen. Ei mies pääse valikoimaan niitä naisia joita itse pitäisi viehättävimpänä. Mies on aina se joka antaa periksi näissä pariutumisasioissa.
Ei normaali mies. Normaali mies ei edes tunnistaisi näitä betonikuutiossa syntyneitä assi-ajatuksia. Jos menisit vakavissasi niitä hänelle kertomaan, niin hän nauraisi sinulle ihan kuten koulukiusaajat aikoinaan nauroivat sinulle jo koulussa.
Ai niin,naisethan luulevat että jokainen miesten tekemä lähestyminen johtaa suhteeseen.Kysymys kuuluu MITÄ PAKIT SAANEEN MIEHEN PITÄISI NAISTEN MIELESTÄ TEHDÄ? Olla loppuikä sinkkuna ettei vaan tyytyisi kakkosvaihtoehtoon?
Vierailija kirjoitti:
Jännää miten naiset eivät ymmärrä miehiä tässä asiassa. Auttaisiko ymmärtämiseen tällainen selventävä esimerkki:
Vaikka perheenisä lukeekin viikottain autolehteä ja haluaisi itselleen tuliterä ferrarin, ei sellaisen hankkiminen ole taloudellisesti mahdollista. Koska jonkinlainen auto olisi hyvä olla, on perheenisä aivan tyytyväinen hankkimaansa volvoon.
Eli aina ei saa sitä mitä haluaa, joten on tyydyttävä siihen mitä saa.
Okei. Eli löytyy miehiä, jotka vertaavat ihmisiä ja ihmissuhteita autoihin.
Tässäkin muuten tulee se "jonkinlainen auto/vaimo olisi hyvä olla", eli ei väliä sillä, millainen se on ja pitääkö siitä ylipäätään, mutta PAKKO NYT VAIN ON HOMMATA SELLAINEN
Ei hyvä jeesus sentään. Onneksi olen jo pari vuosikymmentä sitten päättänyt pysyä sinkkuna. Eipähän ole joutunut törmäämään näihin tyyppeihin, joille käy ihan kuka vain, viis siitä pilaako siinä muiden (ja oman) loppuelämänsä. Oikeasti, tällaiset ovat kuin pahimpia puliukkoja jotka epätoivoissaan vetävät jotain Lasolia kun ei parempaakaan viinaa ole saatavilla sen sijaan että jättäisivät ryyppäämisen ja riippuvuutensa kokonaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännää miten naiset eivät ymmärrä miehiä tässä asiassa. Auttaisiko ymmärtämiseen tällainen selventävä esimerkki:
Vaikka perheenisä lukeekin viikottain autolehteä ja haluaisi itselleen tuliterä ferrarin, ei sellaisen hankkiminen ole taloudellisesti mahdollista. Koska jonkinlainen auto olisi hyvä olla, on perheenisä aivan tyytyväinen hankkimaansa volvoon.
Eli aina ei saa sitä mitä haluaa, joten on tyydyttävä siihen mitä saa.
Ei puoliso ole mikään tavara. Autoa ei rakasteta hyvinä ja pahoina hetkinä, koko elämän sitten kun ollaan vanhoja ja raihnaisia, vaikka puolisolta katkaistaisiin jalat niin silti rakastetaan. Auto on vehje jolla kuljetaan paikasta a paikkaan b, sillä ei ole mitään merkitystä rakastaako sitä autoa vai ei, samalla tavalla ei voi ajatella puolisosta, koska puolison kanssa vain rakkaudella on merkitystä.
Niin, en sanoisi, että ole niinkään paljon kyse ymmärryksestä, vaan siitä, että tuollainen ajattelutapa on yksinkertaisesti erittäin itsekästä. Sellaisesta kumppanista ei ole iloa, jos hän ei välitä sinusta ihmisenä. Siitä olen kyllä valitettavasti samaa mieltä, että yleistäen miehet ovat naisia itsekkäämpia. Siinä naisilla on sitten vaikea tehtävä, jos miehen haluaa, koska yleisesti ottaen miehet ovat itsekkäämpia kuin naiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin kyselyyn kyllä. Olihan nykyinen nainen kuitenkin ehkä joku kymmenes nainen jota lähestyin, ja joka sitten koki sen taianomaisen kemian kanssani ja siitä sitten edettiin parisuhteeseen. Noista muista naisista suurin osa oli ulkonäöltään selvästi parempia kuin nykyinen, mutta olen kyllä tähänkin jo nyt tottunut ja ihan tyytyväinen.
Tässä on mielestäni hyvä kiteytys.
Mies on se joka lähestyy kymmeniä naisia ja sitten alkaa olemaan sen kanssa jolta tulee vastakaikua.
Ei tietenkään ihan kenen tahansa ylipainoisen tai yksinhuoltajan mutta niiden kymmenien ihan ok naisten joukosta eka joka antaa vastakaikua.
Muunlaista skenariota ei oikeastaan ole ellet ole joku erityisen hyvännäköinen. Ei mies pääse valikoimaan niitä naisia joita itse pitäisi viehättävimpänä. Mies on aina se joka antaa periksi näissä pariutumisasioissa.
Ei normaali mies. Normaali mies ei edes tunnistaisi näitä betonikuutiossa syntyneitä assi-ajatuksia. Jos menisit vakavissasi niitä hänelle kertomaan, niin hän nauraisi sinulle ihan kuten koulukiusaajat aikoinaan nauroivat sinulle jo koulussa.
Ai niin,naisethan luulevat että jokainen miesten tekemä lähestyminen johtaa suhteeseen.Kysymys kuuluu MITÄ PAKIT SAANEEN MIEHEN PITÄISI NAISTEN MIELESTÄ TEHDÄ? Olla loppuikä sinkkuna ettei vaan tyytyisi kakkosvaihtoehtoon?
Mieluummin niin, että on loppuiän sinkkuna kuin että vedättää naista ja valehtelee.
KUKAAN EI OLE KUOLLUT SIIHEN, ETTÄ ON SINKKU TAI ETTÄ EI SAA SÄÄNNÖLLISTÄ SEKSIÄ (koska sehän on aika todennäköisesti se syy, miksi miehet ottavat ihan kenet tahansa jonka vain saavat).
(Ei, sitä Maslow'n tarvehierarkiaa johon tosi moni poika/mies tykkää vedota ei voi soveltaa tähän. Seksi toisen lajikumppanin kanssa eli parittelu ei ole perustarve muuten kuin lajin säilymisen kannalta. Tarpeet voi hoitaa muuten omin käsin - ja onhan nykyään kaikenlaisia leluja ja apuvälineitäkin saatavilla.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni on ainakin sanonut että ei aikonut enää parisuhteeseen ryhtyä. No jonkin aikaa tapailimme ja sitten hän alkoi kertoa, että JOS joskus vielä alkaisi seurustella, naisen pitäisi olla tällainen. Luetteli 10 kohdan listan jotka kaikki täsmäsivät minuun :) Eli näin kärjistäen ei ole minun kanssani siksi, ettei parempaa saanut eikä halunnut olla yksinkään - vaan päinvastoin, vaihtoi haluamansa yksinolon minuun koska olin paras ;)
Ei se tarkoita mitään jos on paperilla täydellinen. Ei takaa sitä kemiaa. Jättää/pettää sua kun ihastuu.
Ehei, meillä todellakin on ja oli alusta asti kemiaa. Eihän muuten oltais päädytty petiin ja tapailusuhteeseen joka oli ultimaattisen kuumaa. Minä vain halusin heti seurustella ja mies tarvitsi siihen miettimisaikaa.
Tämä keskustelu selittää sen, miksi ympäri nettiä seuranhakupalstoilla (Tinderit ja Iskurit ja mitä näitä nyt onkaan) on niin hiton paljon seksin perässä juoksevia avio- ja avomiehiä. Kun he vain tyytyvät ihan keneen tahansa parisuhteessa niin, että suhteessa ei ole rakkautta tai intohimoa tai edes seksuaalista vetovoimaa ("kunhan on joku, ihan kuka vain" ja "reikä se on rinkelissäkin"), pitää näitä asioita sitten hakea syrjähypyistä ja pettämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava kysely. Voisin kuvitella että ihan suurin osa miehistä on vain sen ihan ok naisen kanssa koska muitakaan vahtoehtoja ei ole, sitä on mun mielestä turha jeesustella koska mitä se mies voi tehdä? Olla loppuelämän yksin?
Kuule kyllä, ei se yksin olo mahdotonta ole. Kunnes rakastuu. Kyllä aika moni oikeasti joskus rakastuu. Ei heti eikä kaikkiin, mutta jossain vaiheessa jokainen.
No tuon voin ampua heti alas, eli ei todellakaan kaikki koskaan. Itse olen jo lähempänä eläkeikää, enkä ole koskaan rakastunut, ihastunut kylläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa kyynisesti ajatella, niin ihmisen koko elämä on tyytymistä. Harva meistä on juuri sen näköinen kuin haluaisi, saanut juuri ne unelmien työpaikat tai asuu maailman ihanimmassa kämpässä.
Näinpä! Ja aikuisuus on sitä, että tajuaa, että tällaista elämä on. Ja että tällainenkin elämä voi olla tosi hyvää <3
Kaikessa paitsi rakkaudessa. Fiilis jossa ”tyytyy” toiseen, on henkistä väkivaltaa. Sairas ajatuskin. Menkää narsistit hoitoon!
Voi sua, kateellinen olet kun me keskinkertaisen näköiset tyydytään ilolla toisiimme ja ollaan onnelisia... Sorry, kyl me ollaan <3
Mutta jos katkeroituminen on sinusta parempi asia, niin anna mennä vain ;)
Onko sinulle tyytyminen sitä, että oikeasti, syvällä sisimmässäsi haluaisit paremman, mutta tyydyt tavikseen koska itsekin olet tavis?
Tämä on se pointti johon haluan vastauksen.
No ei, olet oikeassa, puhuimme vähän eri asiasta.
Tarkoitin, että aikuinen ihminen luopuu siitä unelmasta, että joku prinssi tulee hevosella ja antaa puoli valtakuntaa, ja "tyytyy" tavalliseen mukavaan ihmiseen apsellisen haihattelun sijaan :) Mutta ehkei se ole tyytymistä vaan ihan vain tätä normaalia elämää.
Miksikä sinä kuvailemaani asiaa sanoisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa kyynisesti ajatella, niin ihmisen koko elämä on tyytymistä. Harva meistä on juuri sen näköinen kuin haluaisi, saanut juuri ne unelmien työpaikat tai asuu maailman ihanimmassa kämpässä.
Näinpä! Ja aikuisuus on sitä, että tajuaa, että tällaista elämä on. Ja että tällainenkin elämä voi olla tosi hyvää <3
Kaikessa paitsi rakkaudessa. Fiilis jossa ”tyytyy” toiseen, on henkistä väkivaltaa. Sairas ajatuskin. Menkää narsistit hoitoon!
Voi sua, kateellinen olet kun me keskinkertaisen näköiset tyydytään ilolla toisiimme ja ollaan onnelisia... Sorry, kyl me ollaan <3
Mutta jos katkeroituminen on sinusta parempi asia, niin anna mennä vain ;)
Onko sinulle tyytyminen sitä, että oikeasti, syvällä sisimmässäsi haluaisit paremman, mutta tyydyt tavikseen koska itsekin olet tavis?
Tämä on se pointti johon haluan vastauksen.
No ei, olet oikeassa, puhuimme vähän eri asiasta.
Tarkoitin, että aikuinen ihminen luopuu siitä unelmasta, että joku prinssi tulee hevosella ja antaa puoli valtakuntaa, ja "tyytyy" tavalliseen mukavaan ihmiseen apsellisen haihattelun sijaan :) Mutta ehkei se ole tyytymistä vaan ihan vain tätä normaalia elämää.
Miksikä sinä kuvailemaani asiaa sanoisit?
Tai sitten ei tarvitse "tyytyä" keneenkään, ei edes "tavallisen mukavaan ihmiseen", vaan tiedostaa sen, että nyt ei ole vastaan tullut ketään sellaista johon rakastuu tai ihastuu ja elää jatkossakin tyytyväisenä sinkkuna. Etenkään kenenkään mukavan ihmisen elämää ei pidä pilata valehtelemalla, että rakastaa tätä ja haluaa elää nimenomaan tämän ihmisen kanssa koko loppuelämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa kyynisesti ajatella, niin ihmisen koko elämä on tyytymistä. Harva meistä on juuri sen näköinen kuin haluaisi, saanut juuri ne unelmien työpaikat tai asuu maailman ihanimmassa kämpässä.
Näinpä! Ja aikuisuus on sitä, että tajuaa, että tällaista elämä on. Ja että tällainenkin elämä voi olla tosi hyvää <3
Kaikessa paitsi rakkaudessa. Fiilis jossa ”tyytyy” toiseen, on henkistä väkivaltaa. Sairas ajatuskin. Menkää narsistit hoitoon!
Voi sua, kateellinen olet kun me keskinkertaisen näköiset tyydytään ilolla toisiimme ja ollaan onnelisia... Sorry, kyl me ollaan <3
Mutta jos katkeroituminen on sinusta parempi asia, niin anna mennä vain ;)
Onko sinulle tyytyminen sitä, että oikeasti, syvällä sisimmässäsi haluaisit paremman, mutta tyydyt tavikseen koska itsekin olet tavis?
Tämä on se pointti johon haluan vastauksen.
No ei, olet oikeassa, puhuimme vähän eri asiasta.
Tarkoitin, että aikuinen ihminen luopuu siitä unelmasta, että joku prinssi tulee hevosella ja antaa puoli valtakuntaa, ja "tyytyy" tavalliseen mukavaan ihmiseen apsellisen haihattelun sijaan :) Mutta ehkei se ole tyytymistä vaan ihan vain tätä normaalia elämää.
Miksikä sinä kuvailemaani asiaa sanoisit?
Minä kutsuisin kuvailemaasi asiaa rakkaudeksi.
- eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko toi kemia miehille ihan oikeasti mysteeri, vai onko ne vain muutama harvinaisuus, jotka ei sitä ymmärrä, tai ehkä ne on vain trolleja? Ihan järkyttävää ajatella, että miehille ei ole sellaista asiaa olemassakaan kuin kemia, etenkin jos itse naisena tuntee kokevansa tuota kemiaa, mutta miehestä sama tilanne tuntuukin ihan samalta kuin kaikkien muittenkin naisten kanssa (ja ainoat erot on siinä miten vastaanottavaiselta nainen vaikuttaa)?
Kukaan mies ei ole täällä väittänyt että ei tietäisi mitä kemia on tai ei sitä pystyisi tuntemaan.
Kyse on siitä että me tavismiehet emme pysty saamaan juuri niitä naisia joiden kanssa meillä sitä kemiaa olisi.
Tässäkin asiassa avaimet on naisella. Laskekaa tasoa miesten suhteen niin saatte sen miehen joka ihastuu ja rakastuu teihin. Jos tavoittelette vain niitä kaikista tasokkaimpia miehiä niin miten luulette miehen voivan ihastua teihin matalatasoisempaan?
Laskekaa tasoa niin... Eli että saisin miehen, joka rakastuu minuun, mutta jota kohtaan en itse tunne minkäänlaista vetoa? Ihan tieten tahtoen yrittämällä pitäisi etsiä "alempitasoinen" mies... Aivan sairasta.
Eli tilanne jossa mies joutuu vain tyytymään matalatasoisempaan naiseen jatkuu tulevaisuudessakin.
Koska nainen ei jousta unelmamieskriteereistään niin mies lopulta antaa periksi ja tyytyy koska haluaa parisuhdetta enemmän mitä nainen.
Asiasta ei taida olla ulospääsyä.
Ulospääsy on se, että miehet lakkaavat tyytymästä ja ovat mieluummin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin kyselyyn kyllä. Olihan nykyinen nainen kuitenkin ehkä joku kymmenes nainen jota lähestyin, ja joka sitten koki sen taianomaisen kemian kanssani ja siitä sitten edettiin parisuhteeseen. Noista muista naisista suurin osa oli ulkonäöltään selvästi parempia kuin nykyinen, mutta olen kyllä tähänkin jo nyt tottunut ja ihan tyytyväinen.
Tässä on mielestäni hyvä kiteytys.
Mies on se joka lähestyy kymmeniä naisia ja sitten alkaa olemaan sen kanssa jolta tulee vastakaikua.
Ei tietenkään ihan kenen tahansa ylipainoisen tai yksinhuoltajan mutta niiden kymmenien ihan ok naisten joukosta eka joka antaa vastakaikua.
Muunlaista skenariota ei oikeastaan ole ellet ole joku erityisen hyvännäköinen. Ei mies pääse valikoimaan niitä naisia joita itse pitäisi viehättävimpänä. Mies on aina se joka antaa periksi näissä pariutumisasioissa.
Ei normaali mies. Normaali mies ei edes tunnistaisi näitä betonikuutiossa syntyneitä assi-ajatuksia. Jos menisit vakavissasi niitä hänelle kertomaan, niin hän nauraisi sinulle ihan kuten koulukiusaajat aikoinaan nauroivat sinulle jo koulussa.
Ai niin,naisethan luulevat että jokainen miesten tekemä lähestyminen johtaa suhteeseen.Kysymys kuuluu MITÄ PAKIT SAANEEN MIEHEN PITÄISI NAISTEN MIELESTÄ TEHDÄ? Olla loppuikä sinkkuna ettei vaan tyytyisi kakkosvaihtoehtoon?
Olisiko miehelle mitenkään mahdollista opetella arvottamaan naisia muunkin kuin ulkonäön kautta? Olisiko mitään ajatusta siinä, että jos kohtaa luonteeltaan ihanan ja edes suunnilleen siedettävän näköisen naisen, niin pyrkisi ihastumaan naiseen ihmisenä ja persoonana sen sijaan, että ajattelee hänen olevan kakkosvaihtoehto? Jospa aikuinen mies voisi luopua siitä lapsellisesta harhasta, että ainoastaan unelmien prinsessaa voi rakastaa ja että ne rakkauden tunteet pitää säästellä sitä unelmien huippumallin näköistä prinsessaa varten, joka ei reaalielämässä koskaan eteen tule kuitenkaan? Olisiko ihan mahdoton ajatus tavalliselle miehelle, että tavallista naista voisi rakastaa ja jopa taviksen kanssa voi tuntea yhteistä kipinää ja kemiaa?
Olisiko näissä ajatuksissa mitään ideaa, vai onko tosiaan mielekkäämpää arvioida naiset vain ulkonäön mukaan ja säästää ne aidot tunteet sitä haavekuvaa varten, jota ei oikeasti ole olemassakaan?
Olen vähintäänkin keski-ikäinen nainen ja oikeasti mietin, miksei poikani vakiinnu..
Halusin vaan tuoda esiin sitä puolta, että kyllä miehillä näyttää olevan ihan kivasti valinnan varaa myös, ehkä tinderin takia.
Ja vaikka äiti olenkin, toistan, ettei komeudesta ole varmasti kyse, vaan pokasta ja itsetunnosta.
Aikoinaan olin 70-luvulla varmasti koko misu, mutta siltikin pakkeja väistämättä tuli joskus.
On olemassa teoria, että ihminen ikään kuin haistaa liian samanlaiset geenit ja silloin voi hylky tulla välillä muuten ihan potentiaaliselle kumppanillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa on aika paljon viljelty tuota että mies ottaa ensimmäisen joka hänet kelpuuttaa ja nainen taas valikoi tarkasti, mutta minusta tuossa ehkä nämä perinteiset sukupuoliroolit parinmuodostuksen osalta vähän hämärtävät monien mielissä tuota kuviota.
Jos oletetaan (kuten usein on) että mies tekee aloitteen ja nainen joko hyväksyy tai hylkää niin yleensä mies tekee niitä aloitteita vain itseään kiinnostaville naisille eli suorittaa jonkinlaista valikointia jo ennen aloitetta. Toisaalta taas nainen joka odottaa miehen tekevän aloitteen voi valita ainoastaan niistä miehistä jotka hänelle aloitteita tekevät eli pääsee valitsemaan vain pienestä miesten osajoukosta.
Lopputulos on se että vaikka näennäisesti naiset ovat valikoivampia niin käytännössä kumpikin joutuu jossain määrin "tyytymään" - nainen saa aloitteita vain miehiltä joille hän kelpaa ja aloite vastakaikua vain silloin kun mies kelpaa naiselle.
Vaikka nainen tekisi kuinka paljon aloitteita, se ei lisää kiinnostavien miesten määrää hänen ympärillään. Olen tätä yrittänyt sinulle vääntää rautalangasta aika monta kertaa. Jos menen baariin ja siellä on viisi kiinnostavaa miestä, niin mikään aloitteiden määrä ei lisää kiinnostavien miesten määrää. Ihan sama pätee nettideittiin; jos käyn läpi oman ikäluokkani ja alueeni profiilit ja siellä on kolme kiinnostavaa miestä, niin minkä ihmeen takia minä tekisin aloitteita niille muille?
Kannattaisi keskittyä lukemaan ihan vain se mitä on kirjoitettu eikä tulkitsemaan rivien välistä mitä sattuu niin ei aivan näin räikeästi tulisi vastattua ohi aiheen. Epäilen myös että sekoitat minut johonkin toiseen koska aiempi viesti oli ensimmäinen minun tähän ketjuun kirjoittamani.
Ehkä sillä kauniilla naisella on paljon miehiä jotka ihailevat hänen kroppaansa, ja vähemmän nätillä ei ole niin paljon miehiä tyrkyllä niin haluaa tutustua jopa sinunlaiseesi pinnalliseen mulkkeroon, ja monesti erehtyy sellaisiin vielä rakastumaankin. Ihminen rakastuu jos on sille avoin. Ja nainen rakastuu yleensä mieheen esim. hajun perusteella, feromonit, sehän on tutkittu, nainen etsii aina miestä joka olisi paras mahdollinen kumppani lisääntymiseen, mies taas etsii ketä tahansa kenen kanssa lisääntyä ja kylvää siementään ympäriinsä. Siis jopa naiset jotka eivät halua lisääntyä, tuntevat ovulaation aikaan vetoa tietynlaiset geenit omaaviin miehiin.