Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa oleva mies, oletko suhteessa vain koska parempaakaan ei ole saatavilla?
01.06.2018 |
Eli olet sinut oman tasosi kanssa ja olet ottanut naisen, joka sinut on kelpuuttanut. Tykkäät kuitenkin jakaa elämän jonkun kanssa, joten parempi suhteessa kuin yksin.
Kommentit (985)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa kyynisesti ajatella, niin ihmisen koko elämä on tyytymistä. Harva meistä on juuri sen näköinen kuin haluaisi, saanut juuri ne unelmien työpaikat tai asuu maailman ihanimmassa kämpässä.
Näinpä! Ja aikuisuus on sitä, että tajuaa, että tällaista elämä on. Ja että tällainenkin elämä voi olla tosi hyvää <3
Kaikessa paitsi rakkaudessa. Fiilis jossa ”tyytyy” toiseen, on henkistä väkivaltaa. Sairas ajatuskin. Menkää narsistit hoitoon!
Voi sua, kateellinen olet kun me keskinkertaisen näköiset tyydytään ilolla toisiimme ja ollaan onnelisia... Sorry, kyl me ollaan <3
Mutta jos katkeroituminen on sinusta parempi asia, niin anna mennä vain ;)
Onko sinulle tyytyminen sitä, että oikeasti, syvällä sisimmässäsi haluaisit paremman, mutta tyydyt tavikseen koska itsekin olet tavis?
Tämä on se pointti johon haluan vastauksen.
No ei, olet oikeassa, puhuimme vähän eri asiasta.
Tarkoitin, että aikuinen ihminen luopuu siitä unelmasta, että joku prinssi tulee hevosella ja antaa puoli valtakuntaa, ja "tyytyy" tavalliseen mukavaan ihmiseen apsellisen haihattelun sijaan :) Mutta ehkei se ole tyytymistä vaan ihan vain tätä normaalia elämää.
Miksikä sinä kuvailemaani asiaa sanoisit?
Tai sitten ei tarvitse "tyytyä" keneenkään, ei edes "tavallisen mukavaan ihmiseen", vaan tiedostaa sen, että nyt ei ole vastaan tullut ketään sellaista johon rakastuu tai ihastuu ja elää jatkossakin tyytyväisenä sinkkuna. Etenkään kenenkään mukavan ihmisen elämää ei pidä pilata valehtelemalla, että rakastaa tätä ja haluaa elää nimenomaan tämän ihmisen kanssa koko loppuelämänsä.
Äh, edelleen ymmärrät mut väärin :) "Tyydyn" sisältää tietenkin ihastumisen, rakastumisen ja rakkauden!
Kun on niitäkin keskenkasvuisia ihmisiä, jotka eivät suostu luopumaan ajatuksesta, et jos eivät saa Brad Pittiä tai Angelica Jolieta tai vastaavaa, niin pysyvät sinkkuina!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa kyynisesti ajatella, niin ihmisen koko elämä on tyytymistä. Harva meistä on juuri sen näköinen kuin haluaisi, saanut juuri ne unelmien työpaikat tai asuu maailman ihanimmassa kämpässä.
Näinpä! Ja aikuisuus on sitä, että tajuaa, että tällaista elämä on. Ja että tällainenkin elämä voi olla tosi hyvää <3
Kaikessa paitsi rakkaudessa. Fiilis jossa ”tyytyy” toiseen, on henkistä väkivaltaa. Sairas ajatuskin. Menkää narsistit hoitoon!
Voi sua, kateellinen olet kun me keskinkertaisen näköiset tyydytään ilolla toisiimme ja ollaan onnelisia... Sorry, kyl me ollaan <3
Mutta jos katkeroituminen on sinusta parempi asia, niin anna mennä vain ;)
Onko sinulle tyytyminen sitä, että oikeasti, syvällä sisimmässäsi haluaisit paremman, mutta tyydyt tavikseen koska itsekin olet tavis?
Tämä on se pointti johon haluan vastauksen.
No ei, olet oikeassa, puhuimme vähän eri asiasta.
Tarkoitin, että aikuinen ihminen luopuu siitä unelmasta, että joku prinssi tulee hevosella ja antaa puoli valtakuntaa, ja "tyytyy" tavalliseen mukavaan ihmiseen apsellisen haihattelun sijaan :) Mutta ehkei se ole tyytymistä vaan ihan vain tätä normaalia elämää.
Miksikä sinä kuvailemaani asiaa sanoisit?
Minä kutsuisin kuvailemaasi asiaa rakkaudeksi.
- eri
Sinä ymmärsit, kiva :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin kyselyyn kyllä. Olihan nykyinen nainen kuitenkin ehkä joku kymmenes nainen jota lähestyin, ja joka sitten koki sen taianomaisen kemian kanssani ja siitä sitten edettiin parisuhteeseen. Noista muista naisista suurin osa oli ulkonäöltään selvästi parempia kuin nykyinen, mutta olen kyllä tähänkin jo nyt tottunut ja ihan tyytyväinen.
Tässä on mielestäni hyvä kiteytys.
Mies on se joka lähestyy kymmeniä naisia ja sitten alkaa olemaan sen kanssa jolta tulee vastakaikua.
Ei tietenkään ihan kenen tahansa ylipainoisen tai yksinhuoltajan mutta niiden kymmenien ihan ok naisten joukosta eka joka antaa vastakaikua.
Muunlaista skenariota ei oikeastaan ole ellet ole joku erityisen hyvännäköinen. Ei mies pääse valikoimaan niitä naisia joita itse pitäisi viehättävimpänä. Mies on aina se joka antaa periksi näissä pariutumisasioissa.
Ei normaali mies. Normaali mies ei edes tunnistaisi näitä betonikuutiossa syntyneitä assi-ajatuksia. Jos menisit vakavissasi niitä hänelle kertomaan, niin hän nauraisi sinulle ihan kuten koulukiusaajat aikoinaan nauroivat sinulle jo koulussa.
Ai niin,naisethan luulevat että jokainen miesten tekemä lähestyminen johtaa suhteeseen.Kysymys kuuluu MITÄ PAKIT SAANEEN MIEHEN PITÄISI NAISTEN MIELESTÄ TEHDÄ? Olla loppuikä sinkkuna ettei vaan tyytyisi kakkosvaihtoehtoon?
Olisiko miehelle mitenkään mahdollista opetella arvottamaan naisia muunkin kuin ulkonäön kautta? Olisiko mitään ajatusta siinä, että jos kohtaa luonteeltaan ihanan ja edes suunnilleen siedettävän näköisen naisen, niin pyrkisi ihastumaan naiseen ihmisenä ja persoonana sen sijaan, että ajattelee hänen olevan kakkosvaihtoehto? Jospa aikuinen mies voisi luopua siitä lapsellisesta harhasta, että ainoastaan unelmien prinsessaa voi rakastaa ja että ne rakkauden tunteet pitää säästellä sitä unelmien huippumallin näköistä prinsessaa varten, joka ei reaalielämässä koskaan eteen tule kuitenkaan? Olisiko ihan mahdoton ajatus tavalliselle miehelle, että tavallista naista voisi rakastaa ja jopa taviksen kanssa voi tuntea yhteistä kipinää ja kemiaa?
Olisiko näissä ajatuksissa mitään ideaa, vai onko tosiaan mielekkäämpää arvioida naiset vain ulkonäön mukaan ja säästää ne aidot tunteet sitä haavekuvaa varten, jota ei oikeasti ole olemassakaan?
Enää on jäljellä vain se, että missä niitä ihanaluonteisia naisia Suomessa edes on? Kovin kamalia tuntuu olevan lähes kaikki naiset, jotka pyörivät somessa ja deittipalstoilla.
Kyllä suomalainen mies on niin hyvä, että kannattaa katsella nainen heti suosiolla jostain aasian maasta. Siellä on pilvin pimein kauniita, ihanaluonteisia, perhekeskeisiä, uskollisia ja nuoria naisia, joille edes ikäero ei ole ongelma. Vain aasialainen nainen ymmärtää mitä rakkaus on ja miten kumppanit pitävät toisensa tyytyväisinä.
Suomalainen nainen ei kertakaikkiaan osaa rakastaa. Ja voittavat jopa aasin itsepäisyydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin kyselyyn kyllä. Olihan nykyinen nainen kuitenkin ehkä joku kymmenes nainen jota lähestyin, ja joka sitten koki sen taianomaisen kemian kanssani ja siitä sitten edettiin parisuhteeseen. Noista muista naisista suurin osa oli ulkonäöltään selvästi parempia kuin nykyinen, mutta olen kyllä tähänkin jo nyt tottunut ja ihan tyytyväinen.
Tässä on mielestäni hyvä kiteytys.
Mies on se joka lähestyy kymmeniä naisia ja sitten alkaa olemaan sen kanssa jolta tulee vastakaikua.
Ei tietenkään ihan kenen tahansa ylipainoisen tai yksinhuoltajan mutta niiden kymmenien ihan ok naisten joukosta eka joka antaa vastakaikua.
Muunlaista skenariota ei oikeastaan ole ellet ole joku erityisen hyvännäköinen. Ei mies pääse valikoimaan niitä naisia joita itse pitäisi viehättävimpänä. Mies on aina se joka antaa periksi näissä pariutumisasioissa.
Ei normaali mies. Normaali mies ei edes tunnistaisi näitä betonikuutiossa syntyneitä assi-ajatuksia. Jos menisit vakavissasi niitä hänelle kertomaan, niin hän nauraisi sinulle ihan kuten koulukiusaajat aikoinaan nauroivat sinulle jo koulussa.
Ai niin,naisethan luulevat että jokainen miesten tekemä lähestyminen johtaa suhteeseen.Kysymys kuuluu MITÄ PAKIT SAANEEN MIEHEN PITÄISI NAISTEN MIELESTÄ TEHDÄ? Olla loppuikä sinkkuna ettei vaan tyytyisi kakkosvaihtoehtoon?
Olisiko miehelle mitenkään mahdollista opetella arvottamaan naisia muunkin kuin ulkonäön kautta? Olisiko mitään ajatusta siinä, että jos kohtaa luonteeltaan ihanan ja edes suunnilleen siedettävän näköisen naisen, niin pyrkisi ihastumaan naiseen ihmisenä ja persoonana sen sijaan, että ajattelee hänen olevan kakkosvaihtoehto? Jospa aikuinen mies voisi luopua siitä lapsellisesta harhasta, että ainoastaan unelmien prinsessaa voi rakastaa ja että ne rakkauden tunteet pitää säästellä sitä unelmien huippumallin näköistä prinsessaa varten, joka ei reaalielämässä koskaan eteen tule kuitenkaan? Olisiko ihan mahdoton ajatus tavalliselle miehelle, että tavallista naista voisi rakastaa ja jopa taviksen kanssa voi tuntea yhteistä kipinää ja kemiaa?
Olisiko näissä ajatuksissa mitään ideaa, vai onko tosiaan mielekkäämpää arvioida naiset vain ulkonäön mukaan ja säästää ne aidot tunteet sitä haavekuvaa varten, jota ei oikeasti ole olemassakaan?
No on ideaa mutta useimmille miehille ulkonäkö on suurin juttu naisessa.Tietenkin uuden ihmisen kohdatessaan aina huomaa sellaisia ominaisuuksia joita ei osaa kertoa missään ihannekumppani-kyselyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin kyselyyn kyllä. Olihan nykyinen nainen kuitenkin ehkä joku kymmenes nainen jota lähestyin, ja joka sitten koki sen taianomaisen kemian kanssani ja siitä sitten edettiin parisuhteeseen. Noista muista naisista suurin osa oli ulkonäöltään selvästi parempia kuin nykyinen, mutta olen kyllä tähänkin jo nyt tottunut ja ihan tyytyväinen.
Tässä on mielestäni hyvä kiteytys.
Mies on se joka lähestyy kymmeniä naisia ja sitten alkaa olemaan sen kanssa jolta tulee vastakaikua.
Ei tietenkään ihan kenen tahansa ylipainoisen tai yksinhuoltajan mutta niiden kymmenien ihan ok naisten joukosta eka joka antaa vastakaikua.
Muunlaista skenariota ei oikeastaan ole ellet ole joku erityisen hyvännäköinen. Ei mies pääse valikoimaan niitä naisia joita itse pitäisi viehättävimpänä. Mies on aina se joka antaa periksi näissä pariutumisasioissa.
Ei normaali mies. Normaali mies ei edes tunnistaisi näitä betonikuutiossa syntyneitä assi-ajatuksia. Jos menisit vakavissasi niitä hänelle kertomaan, niin hän nauraisi sinulle ihan kuten koulukiusaajat aikoinaan nauroivat sinulle jo koulussa.
Ai niin,naisethan luulevat että jokainen miesten tekemä lähestyminen johtaa suhteeseen.Kysymys kuuluu MITÄ PAKIT SAANEEN MIEHEN PITÄISI NAISTEN MIELESTÄ TEHDÄ? Olla loppuikä sinkkuna ettei vaan tyytyisi kakkosvaihtoehtoon?
Niin kauan kun mies pystyy ihastumaan vain unelmien naiseen, ei mitään ole tehtävissä. Silloin ei auta muu kuin tyytyä kakkosvaihtoehtoon ja ulista netissä, kuinka tavismiesten elämä on niin kurjaa kun kaunottaret antaa pakkeja ja miesparan pitää tyytyä tavalliseen naiseen saadakseen suhteen. Sen verran voit tietenkin pyrkiä kunnioittamaan sitä tavisnaistasi, johon unelmien kaunottaren puutteessa olet joutunut tyytymään, että et uskottele hänelle rakastavasi häntä.
Me muut, jotka rakastumme ihmiseen eikä ulkonäköön, hoidamme sitten sen rakastamispuolen ihan keskenämme. Te pinnalliset ja tunnevammaiset voitte elää elämänne tyytyen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
pete10 kirjoitti:
Olen 187cm pitkä koulutettu fiksu mies, keskustelutaitoinen, en komea mutta ihan ok.
Harrastan sopivasti urheilua, alkot ei ongelma, töissä ja hyvä palkka.
Silti, en ole missään ominaisuudessa top 5% miehissä.
Etsin tyttöystävää ikävuodet 18 - 35 erittäin aktiivisesti.
Oli naisia joitakin, yksikään ei huolinut minua, yksi suostui sänkyyn mutta hylkäsi sitten, toinen sanoi että yritän tuota yhtä toista miestä, jos en saa voin alkaa sinun kanssasi(tavis nainen, ei saanut sitä komistusta, tuli mulle jutteleen en ollut kiinnostunut olemaan jämäpala).
17v meni aikaa eikä ainuttakaan minut kelpuuttavaa naista löytynyt!!, sitten tapasin vaimoni, en tuntenut mitään erityistå, mutta halusin lapsia ja kumppanin. Hän oli ensimmäinen nainen joka huoli minut.!
Nyt ollaan oltu yhdessä yli 10v, 2 lasta, en kadu päätöstäni vaikka en rakkautta ole tuntenut.
Läheisyyttä kuitenkin, jota en muutoin olisi koskaan saanut, maksullista ainoastaan.
Mutta se on tasan tarkkaan varmaa että olisin ollut koko elämäni yksin jos olisin jäänyt odottamaan "sitä ainutta oikeaa tunnetta".
Se on aivan täysin eri tilanne miehillä, on otettava heti jos joku vaan huolii. Naisilla menee niin että odottavat sitä rakastumistä, miehiä menee kymmeniä ja satoja ediste tyrkyllä, ja valitsevat niistä sen joka kiinnostaa eniten ja rakastuu.
Tavallisella fiksulla miehellä menee elämän aikana 1-3 naista ja tuurilla joku niistä huolii ja saa parisuhteen, ei todellakaan voi asettaa mikroskooppisiakaan vaatimuksia naiselle, tai on ikuisesti yksin.
Siksi tänään lähes 40% miehistä jää lapsettomiksi, pääosin fiksuja kilttejä miehiä, rentut saa paljon paremmin, naisille ei vaan kelpaa tavallinen.
Naurettavaa vaatia ett ä miehen pitäisi odottaa rakkautta yms. ikuinen yksinäisiis on fakta sellaiselle miehelle, jos ei kuulu miesten top 5%:n tai ole julkkis.
Naisen ja miehen elämä parisuhdeasioissa on täysin eri planeetoilta, nainen valitsee mitä haluaa, mies tyytyy siihen max 1 naiseen joka huolii hänet, sekin vaatii mieletöntä tuuria.
Miten tämä voi olla näin?
Onko miehiä niin valtavan paljon enemmän kuin naisia että kaikki naiset pääsevät vapaasti valitsemaan?
Vai onko niin että kaikki miehet haluaisivat kaunottaren vaimokseen mikä tietenkin johtaa siihen että suurin osa joutuu " tyytymään".Minäpä luulen että naiset ovat realisteja. He tajuavat etteivät voi ( tai toki jotkut harvat voivat) saada tosi rikasta , komeaa ja mukavaa miestä vaan jostain on tingittävä. Ja suurin osa EI tingi siitä mukavuudesta.
Huomasitko että tuossa ylemmässä mainittiin kyllä naisten ikä mutta ei itse kirjoittajan. Omasta mielestään keskustelutaitoinen mies voi oikeasti olla kaikkea muuta vert. palstan Sinkkumies. Ja niin edelleen Suomessa on naisia enemmän kuin miehiä, joten miehistä ei todellakaan ole täällä ylitarjontaa.
Mä olen ihan kohtuullisen kivannäköinen nainen jolla oli varsinkin takavuosina melko kiva kroppa. En mikään missi tai IG-queen, mutta ei tartte pussia pitää päässä. Oon myös järkevä, mulla on vakituinen duuni ja omistusasunto.
Mun edellinen miesystäväni oli alle 170 cm pitkä, reippaasti kaljuuntuva ns. itäsuomalaisen nenän osaava äkkipikainen ja lievästi ylipainoinen mies jolla ei ollut lihasta missään. Mutta tää mies oli mun mielestä ihan A-luokan mies ihan vaan siksi että tykättiin samoista asioista, hän kohteli mua hyvin, meillä oli samanlainen huumorintaju ja hänen kanssaan oli helppo olla. Ei siis tosiaan yleisesti ulkonäöllisesti mikään laatumies, mutta koska oli just sitä kemiaa, hän oli paras Vaikka suhteemme päättyi, on seuraavalla miesystävälläni aika isot saappaat täyttää, ja niitä ei todella täytetä pelkällä ulkonäöllä, kuten täällä miehet tuntuvat laadun määrittelevän. Laadukas mies on ensisijaisesti hyvä tyyppi. Sellainen jonka kanssa haluaa viettää aikaa.
Nää miehet jotka on sitä mieltä että naisen tulee laskea tasoa että itsellä olis mahdollisuuksia, menkää itseenne. Jos ootte niin tylsiä että nainen ei kiinnostu teistä niin se on voi voi. En ymmärrä miksi mun naisena pitäis tyytyä johonkin huonoon säälistä, jos voisin saada ihan omilla jaloillaan ryhdikkäästi seisovan miehen. Suurin ominaisuus joka saa mut hylkäämään miehen kuin miehen, on kyllä huono luonne. Jos oot katkera ja pikkumainen vatula ilman huumorintajua ja kunnioitusta toista ihmistä kohtaan, haistan kyllä sun happamuuden ja sorry, en todella upota itseäni kaulaa myöten shaibaan. Hyvännäköinenkin mies voi olla kokovartalomulkku, joten miksi sellaisen kanssa viettäisin aikaani, ei mun mielestä kovin laadukasta? Elämässä tulee vastoinkäymisiä muutenkin, miksi siis väkisin hankkia itselleen ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa kyynisesti ajatella, niin ihmisen koko elämä on tyytymistä. Harva meistä on juuri sen näköinen kuin haluaisi, saanut juuri ne unelmien työpaikat tai asuu maailman ihanimmassa kämpässä.
Näinpä! Ja aikuisuus on sitä, että tajuaa, että tällaista elämä on. Ja että tällainenkin elämä voi olla tosi hyvää <3
Kaikessa paitsi rakkaudessa. Fiilis jossa ”tyytyy” toiseen, on henkistä väkivaltaa. Sairas ajatuskin. Menkää narsistit hoitoon!
Voi sua, kateellinen olet kun me keskinkertaisen näköiset tyydytään ilolla toisiimme ja ollaan onnelisia... Sorry, kyl me ollaan <3
Mutta jos katkeroituminen on sinusta parempi asia, niin anna mennä vain ;)
Onko sinulle tyytyminen sitä, että oikeasti, syvällä sisimmässäsi haluaisit paremman, mutta tyydyt tavikseen koska itsekin olet tavis?
Tämä on se pointti johon haluan vastauksen.
No ei, olet oikeassa, puhuimme vähän eri asiasta.
Tarkoitin, että aikuinen ihminen luopuu siitä unelmasta, että joku prinssi tulee hevosella ja antaa puoli valtakuntaa, ja "tyytyy" tavalliseen mukavaan ihmiseen apsellisen haihattelun sijaan :) Mutta ehkei se ole tyytymistä vaan ihan vain tätä normaalia elämää.
Miksikä sinä kuvailemaani asiaa sanoisit?
Minä kutsuisin kuvailemaasi asiaa rakkaudeksi.
- eriSinä ymmärsit, kiva :)
Miksi sinä kutsut rakkautta tyytymiseksi? Varsinkin tällaisessa ketjussa, jossa miesvastaajat ovat hyvin selvästi ilmaisseet, että eivät tunne rakkautta, tai edes sitä kemiaa, niitä naisia kohtaan, joihin ovat tyytyneet?
Minun exäni kuulemma tyytyi minuun. Oli todella mieltä ylentävää saada tietää, että hän halusi minusta tyttöystävänsä, koska olin hänestä kiinnostunut eikä kukaan muu nainen aiemmin ollut. Pysyi yhdessä kanssani niin kauan, kunnes eräs kaunis ilta joku muu nainen tuli iskemään baarissa. Ja samantien miestä vietiin eikä minulla ollut enää mitään väliä. Olimme vuosia yhdessä. Erotessamme kehtasi itkeä sitä kuinka en ymmärrä, häntä eivät naiset lähesty baarissa ja nyt kun lähestyi, niin "ei voinut vastustaa".
Koskaan ei saisi vain tyytyä. Se ei ole reilua sitä toista kohtaan. Nyt minulla on mies, joka oikeasti haluaa minut juuri tällaisena kuin olen ja joka hylkäsi takiani toisen tapailusuhteensa. En enää ikinä ota sellaista miestä kuin exä, jolla oli ilmeisesti huono itsetunto ja siksi roikkui minussa. Inhottavaa tietää, että olin ns kakkosvaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava kysely. Voisin kuvitella että ihan suurin osa miehistä on vain sen ihan ok naisen kanssa koska muitakaan vahtoehtoja ei ole, sitä on mun mielestä turha jeesustella koska mitä se mies voi tehdä? Olla loppuelämän yksin?
Tämähä tarkoittaa siis sitä, että myös suurin osa naisista on vain sen ihan ok miehen kanssa, koska mitä muutakaan nainen voi tehdä? Vai meinaatko, että nämä miehet ovat luojan lahja naiselle, ja naiset ovat umpi rakastuneita heihin? mies siinä kaivellee vain nenäänsä ja nyrpistelee kun ei saanutkaan sitä haaveilemaansa missiä.
"Kellon" tikittäessä tyytyminen edes johonkin mieheen on keskimääräiselle naiselle suorastaan välttämätöntä, jos mielii saada ne pari kakaraansa. Ihan tuttavapiirissä nähnyt kuinka +30v koulutettujen naisten vaatimuslista pienenee olemattomiin, 35-vee ikäisenä "kunhan on mies, käy töissä eikä juopottele isommin"...
Mulla on näin yli kolmekymppisenä kyllä ulkonäön suhteen vaatimukset kutistuneet olemattomiin, koska olen huomannut sen merkityksettömyyden, mutta kemiaa pitää silti olla. Jääkööt sitten vaikka kakarat tekemättä.
Ja joillain taas vaatimukset kemian suhteen ovat kutistuneet.
Nuo naisethan sopivat sitten hyvin yhteen palstamiesten kanssa. Riittää että käyt töissä ja omistat toimivan kullin. Rakkautta ja läheisyyttä (sitä satunnaista tylsää seksiä lukuunottamatta) et saa, eikä naisesi välitä sinusta sen enempää kuin naapurin Reiskastakaan, mutta tämähän ei tämän ketjun mukaan miehiä haittaa. 😊
Mahdollisimman vähän riitoja, sopivasti seksiä sekä hyvää ruokaa....siinäpä ne, millä suurin osa miehistä pysyy parisuhteissaan tyytyväisinä.
Näin se menee. Ja miehen varsinainen elämä on jossain muualla. Työ on tärkeää, on pari aikaa vievää harrastusta kavereineen ja kotona käydään huollattamassa itsensä. Ei tarvi olla pettämisiä tms mutta vaimo on enemmänkin tarpeeseen otettu vähän kuin auto eikä niinkään kumppaniksi.
Siksi siihen käy nainen joka tekee ruokaa ja antaa seksiä + pari lasta eikä riitele ( = odota kumppanuutta ts. yhteisiä harrastuksia, ystäviä, kotitöiden jakamista jne)
En enää tiedä/ole varma mitä haluan, ehkä siksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin kyselyyn kyllä. Olihan nykyinen nainen kuitenkin ehkä joku kymmenes nainen jota lähestyin, ja joka sitten koki sen taianomaisen kemian kanssani ja siitä sitten edettiin parisuhteeseen. Noista muista naisista suurin osa oli ulkonäöltään selvästi parempia kuin nykyinen, mutta olen kyllä tähänkin jo nyt tottunut ja ihan tyytyväinen.
Tässä on mielestäni hyvä kiteytys.
Mies on se joka lähestyy kymmeniä naisia ja sitten alkaa olemaan sen kanssa jolta tulee vastakaikua.
Ei tietenkään ihan kenen tahansa ylipainoisen tai yksinhuoltajan mutta niiden kymmenien ihan ok naisten joukosta eka joka antaa vastakaikua.
Muunlaista skenariota ei oikeastaan ole ellet ole joku erityisen hyvännäköinen. Ei mies pääse valikoimaan niitä naisia joita itse pitäisi viehättävimpänä. Mies on aina se joka antaa periksi näissä pariutumisasioissa.
Ei normaali mies. Normaali mies ei edes tunnistaisi näitä betonikuutiossa syntyneitä assi-ajatuksia. Jos menisit vakavissasi niitä hänelle kertomaan, niin hän nauraisi sinulle ihan kuten koulukiusaajat aikoinaan nauroivat sinulle jo koulussa.
Ai niin,naisethan luulevat että jokainen miesten tekemä lähestyminen johtaa suhteeseen.Kysymys kuuluu MITÄ PAKIT SAANEEN MIEHEN PITÄISI NAISTEN MIELESTÄ TEHDÄ? Olla loppuikä sinkkuna ettei vaan tyytyisi kakkosvaihtoehtoon?
Olisiko miehelle mitenkään mahdollista opetella arvottamaan naisia muunkin kuin ulkonäön kautta? Olisiko mitään ajatusta siinä, että jos kohtaa luonteeltaan ihanan ja edes suunnilleen siedettävän näköisen naisen, niin pyrkisi ihastumaan naiseen ihmisenä ja persoonana sen sijaan, että ajattelee hänen olevan kakkosvaihtoehto? Jospa aikuinen mies voisi luopua siitä lapsellisesta harhasta, että ainoastaan unelmien prinsessaa voi rakastaa ja että ne rakkauden tunteet pitää säästellä sitä unelmien huippumallin näköistä prinsessaa varten, joka ei reaalielämässä koskaan eteen tule kuitenkaan? Olisiko ihan mahdoton ajatus tavalliselle miehelle, että tavallista naista voisi rakastaa ja jopa taviksen kanssa voi tuntea yhteistä kipinää ja kemiaa?
Olisiko näissä ajatuksissa mitään ideaa, vai onko tosiaan mielekkäämpää arvioida naiset vain ulkonäön mukaan ja säästää ne aidot tunteet sitä haavekuvaa varten, jota ei oikeasti ole olemassakaan?
No on ideaa mutta useimmille miehille ulkonäkö on suurin juttu naisessa.
Ja silti miesten kestovalitusaihe on naisten pinnallisuus. Kun yhyy naiset ovat niin nirsoja, että haluavat komean, pitkän, jykeväleukaisen laatikkopää kalsarimallikirurgilentäjän. Kuvittelisi miesten ymmärtävän hyvin pinnallisuuden naisissa, jos kerran noin pinnallisia ovat itsekin.
Vai sekö se onkin toiveena, että kauniiden naisten pitää luopua ulkonäkökriteereistään, jotta jokainen tavistomppa voi saada oman fitness-instababen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin kyselyyn kyllä. Olihan nykyinen nainen kuitenkin ehkä joku kymmenes nainen jota lähestyin, ja joka sitten koki sen taianomaisen kemian kanssani ja siitä sitten edettiin parisuhteeseen. Noista muista naisista suurin osa oli ulkonäöltään selvästi parempia kuin nykyinen, mutta olen kyllä tähänkin jo nyt tottunut ja ihan tyytyväinen.
Tässä on mielestäni hyvä kiteytys.
Mies on se joka lähestyy kymmeniä naisia ja sitten alkaa olemaan sen kanssa jolta tulee vastakaikua.
Ei tietenkään ihan kenen tahansa ylipainoisen tai yksinhuoltajan mutta niiden kymmenien ihan ok naisten joukosta eka joka antaa vastakaikua.
Muunlaista skenariota ei oikeastaan ole ellet ole joku erityisen hyvännäköinen. Ei mies pääse valikoimaan niitä naisia joita itse pitäisi viehättävimpänä. Mies on aina se joka antaa periksi näissä pariutumisasioissa.
Ei normaali mies. Normaali mies ei edes tunnistaisi näitä betonikuutiossa syntyneitä assi-ajatuksia. Jos menisit vakavissasi niitä hänelle kertomaan, niin hän nauraisi sinulle ihan kuten koulukiusaajat aikoinaan nauroivat sinulle jo koulussa.
Ai niin,naisethan luulevat että jokainen miesten tekemä lähestyminen johtaa suhteeseen.Kysymys kuuluu MITÄ PAKIT SAANEEN MIEHEN PITÄISI NAISTEN MIELESTÄ TEHDÄ? Olla loppuikä sinkkuna ettei vaan tyytyisi kakkosvaihtoehtoon?
Olisiko miehelle mitenkään mahdollista opetella arvottamaan naisia muunkin kuin ulkonäön kautta? Olisiko mitään ajatusta siinä, että jos kohtaa luonteeltaan ihanan ja edes suunnilleen siedettävän näköisen naisen, niin pyrkisi ihastumaan naiseen ihmisenä ja persoonana sen sijaan, että ajattelee hänen olevan kakkosvaihtoehto? Jospa aikuinen mies voisi luopua siitä lapsellisesta harhasta, että ainoastaan unelmien prinsessaa voi rakastaa ja että ne rakkauden tunteet pitää säästellä sitä unelmien huippumallin näköistä prinsessaa varten, joka ei reaalielämässä koskaan eteen tule kuitenkaan? Olisiko ihan mahdoton ajatus tavalliselle miehelle, että tavallista naista voisi rakastaa ja jopa taviksen kanssa voi tuntea yhteistä kipinää ja kemiaa?
Olisiko näissä ajatuksissa mitään ideaa, vai onko tosiaan mielekkäämpää arvioida naiset vain ulkonäön mukaan ja säästää ne aidot tunteet sitä haavekuvaa varten, jota ei oikeasti ole olemassakaan?
No on ideaa mutta useimmille miehille ulkonäkö on suurin juttu naisessa.
Ja silti miesten kestovalitusaihe on naisten pinnallisuus. Kun yhyy naiset ovat niin nirsoja, että haluavat komean, pitkän, jykeväleukaisen laatikkopää kalsarimallikirurgilentäjän. Kuvittelisi miesten ymmärtävän hyvin pinnallisuuden naisissa, jos kerran noin pinnallisia ovat itsekin.
Vai sekö se onkin toiveena, että kauniiden naisten pitää luopua ulkonäkökriteereistään, jotta jokainen tavistomppa voi saada oman fitness-instababen?
Niin kyllähän noista puheista näkee lähinnä sen, mikä noille miehille itselleen on tärkeää naisissa, ja valittavat kun luulevat naisten olevan samanlaisia eli ulkonäkö- tai statuskeskeisiä. Todellisuudessa naiselle tavallisen näköinen duunari voi olla se aito ykkösvaihtoehto, jos on kultakimpale luonteeltaan ja elämänhallinta on kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun exäni kuulemma tyytyi minuun. Oli todella mieltä ylentävää saada tietää, että hän halusi minusta tyttöystävänsä, koska olin hänestä kiinnostunut eikä kukaan muu nainen aiemmin ollut. Pysyi yhdessä kanssani niin kauan, kunnes eräs kaunis ilta joku muu nainen tuli iskemään baarissa. Ja samantien miestä vietiin eikä minulla ollut enää mitään väliä. Olimme vuosia yhdessä. Erotessamme kehtasi itkeä sitä kuinka en ymmärrä, häntä eivät naiset lähesty baarissa ja nyt kun lähestyi, niin "ei voinut vastustaa".
Koskaan ei saisi vain tyytyä. Se ei ole reilua sitä toista kohtaan. Nyt minulla on mies, joka oikeasti haluaa minut juuri tällaisena kuin olen ja joka hylkäsi takiani toisen tapailusuhteensa. En enää ikinä ota sellaista miestä kuin exä, jolla oli ilmeisesti huono itsetunto ja siksi roikkui minussa. Inhottavaa tietää, että olin ns kakkosvaihtoehto.
Kiitos! Tämä on niiiiin yleistä. En tiedä mikä ihmisiä riivaa, miten ihmeessä joku edes kehtaa myöntää, että on niin mielistelylle ja ulkoiselle kiinnostukselle perso, että uhraa sen eteen kaiken. Vaikka eihän se oikeasti niin mene. Jos on tarvis muisen huomiolle, ei rakkautta ja välittämistä ole koskaan ollutkaan. Tässä jos jossakin on tyytymisen ydin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko toi kemia miehille ihan oikeasti mysteeri, vai onko ne vain muutama harvinaisuus, jotka ei sitä ymmärrä, tai ehkä ne on vain trolleja? Ihan järkyttävää ajatella, että miehille ei ole sellaista asiaa olemassakaan kuin kemia, etenkin jos itse naisena tuntee kokevansa tuota kemiaa, mutta miehestä sama tilanne tuntuukin ihan samalta kuin kaikkien muittenkin naisten kanssa (ja ainoat erot on siinä miten vastaanottavaiselta nainen vaikuttaa)?
Kukaan mies ei ole täällä väittänyt että ei tietäisi mitä kemia on tai ei sitä pystyisi tuntemaan.
Kyse on siitä että me tavismiehet emme pysty saamaan juuri niitä naisia joiden kanssa meillä sitä kemiaa olisi.
Tässäkin asiassa avaimet on naisella. Laskekaa tasoa miesten suhteen niin saatte sen miehen joka ihastuu ja rakastuu teihin. Jos tavoittelette vain niitä kaikista tasokkaimpia miehiä niin miten luulette miehen voivan ihastua teihin matalatasoisempaan?
Miten luulet, että naisen olisi yhtään sen helpompi ihastua itseään matalatasoisempaan mieheen, kuin sinun miehenä naiseen , jota pidät itseäsi matalatasoisempana?
Minä naisena tajuan asian. Eihän kyse olekaan siitä, että mies ihastuisi itseään matalampitasoiseen naiseen vaan että miehelle kelpaa matalampitasoinenkin nainen, koska mies ymmrtää, että ei voi saada sellaista naista, jonka oikeasti haluaisi ja johon ihastuisi.
Onneksi, tai harmi kyllä, useimmilla naisilla on myös kyky vaistota miehen tyytyminen jossakin vaiheessa suhdetta. Ei ihme, että seksi loppuu, jos nainen tuntee olevansa miehelle mikä vaan halpistuote.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei av:ta lue, joten vastaan hänen puolestaan. Mieheni olisi saanut ja saisi vieläkin hyvin korkeatasoisen naisen, mutta me valitsimme toisemme jo yli 20 vuotta sitten. Vaihtoehtoja olisi ollut molemmilla yllin kyllin.
Näiden yhdessä oltujen vuosien aikana on molemmille tullut hyvin selväksi, että me kuulumme yhteen. Meillä riittää juttua, naurua ja yhteisiä unelmia vaikka kuinka ja äskenkin kävelimme taas käsi kädessä pihallamme ja vain juttelimme. Uskon, että lapsemmekin ovat saaneet upeasta parisuhteestamme hyvän mallin tulevaan elämäänsä.
"Hyvin korkeatasoisen naisen". Anteeksi tyhmyyteni, mutta minkähänlainen otus se tuollainen on ? Olen aina ajatellut, että olemme vajavaisia yhtäkaikki, "vain" ihmisiä erilaisine ulkokuorineen ja sisuksineen.
Olen elänyt yli viisikymmentä vuotta, enkä ole tavannut vielä ensimmäistäkään korkeatasoisempaa ihmistä. Liekö aina ollut "väärät piirit". Tosin olen kyllä törmännyt paljonkin sellaisiin ihmisiin, jotka ovat pitäneet itseään muita parempina...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava kysely. Voisin kuvitella että ihan suurin osa miehistä on vain sen ihan ok naisen kanssa koska muitakaan vahtoehtoja ei ole, sitä on mun mielestä turha jeesustella koska mitä se mies voi tehdä? Olla loppuelämän yksin?
Tämähä tarkoittaa siis sitä, että myös suurin osa naisista on vain sen ihan ok miehen kanssa, koska mitä muutakaan nainen voi tehdä? Vai meinaatko, että nämä miehet ovat luojan lahja naiselle, ja naiset ovat umpi rakastuneita heihin? mies siinä kaivellee vain nenäänsä ja nyrpistelee kun ei saanutkaan sitä haaveilemaansa missiä.
"Kellon" tikittäessä tyytyminen edes johonkin mieheen on keskimääräiselle naiselle suorastaan välttämätöntä, jos mielii saada ne pari kakaraansa. Ihan tuttavapiirissä nähnyt kuinka +30v koulutettujen naisten vaatimuslista pienenee olemattomiin, 35-vee ikäisenä "kunhan on mies, käy töissä eikä juopottele isommin"...
Mulla on näin yli kolmekymppisenä kyllä ulkonäön suhteen vaatimukset kutistuneet olemattomiin, koska olen huomannut sen merkityksettömyyden, mutta kemiaa pitää silti olla. Jääkööt sitten vaikka kakarat tekemättä.
Ja joillain taas vaatimukset kemian suhteen ovat kutistuneet.
Nuo naisethan sopivat sitten hyvin yhteen palstamiesten kanssa. Riittää että käyt töissä ja omistat toimivan kullin. Rakkautta ja läheisyyttä (sitä satunnaista tylsää seksiä lukuunottamatta) et saa, eikä naisesi välitä sinusta sen enempää kuin naapurin Reiskastakaan, mutta tämähän ei tämän ketjun mukaan miehiä haittaa. 😊
Mahdollisimman vähän riitoja, sopivasti seksiä sekä hyvää ruokaa....siinäpä ne, millä suurin osa miehistä pysyy parisuhteissaan tyytyväisinä.
Näin se menee. Ja miehen varsinainen elämä on jossain muualla. Työ on tärkeää, on pari aikaa vievää harrastusta kavereineen ja kotona käydään huollattamassa itsensä. Ei tarvi olla pettämisiä tms mutta vaimo on enemmänkin tarpeeseen otettu vähän kuin auto eikä niinkään kumppaniksi.
Siksi siihen käy nainen joka tekee ruokaa ja antaa seksiä + pari lasta eikä riitele ( = odota kumppanuutta ts. yhteisiä harrastuksia, ystäviä, kotitöiden jakamista jne)
Sitten ollaan taas nostamansa tilastoja miten moni mies elää puutteessa kun nainen ei jaksakaan enää olla vain tarpeiden tyydyttäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin kyselyyn kyllä. Olihan nykyinen nainen kuitenkin ehkä joku kymmenes nainen jota lähestyin, ja joka sitten koki sen taianomaisen kemian kanssani ja siitä sitten edettiin parisuhteeseen. Noista muista naisista suurin osa oli ulkonäöltään selvästi parempia kuin nykyinen, mutta olen kyllä tähänkin jo nyt tottunut ja ihan tyytyväinen.
Tässä on mielestäni hyvä kiteytys.
Mies on se joka lähestyy kymmeniä naisia ja sitten alkaa olemaan sen kanssa jolta tulee vastakaikua.
Ei tietenkään ihan kenen tahansa ylipainoisen tai yksinhuoltajan mutta niiden kymmenien ihan ok naisten joukosta eka joka antaa vastakaikua.
Muunlaista skenariota ei oikeastaan ole ellet ole joku erityisen hyvännäköinen. Ei mies pääse valikoimaan niitä naisia joita itse pitäisi viehättävimpänä. Mies on aina se joka antaa periksi näissä pariutumisasioissa.
Ei normaali mies. Normaali mies ei edes tunnistaisi näitä betonikuutiossa syntyneitä assi-ajatuksia. Jos menisit vakavissasi niitä hänelle kertomaan, niin hän nauraisi sinulle ihan kuten koulukiusaajat aikoinaan nauroivat sinulle jo koulussa.
Ai niin,naisethan luulevat että jokainen miesten tekemä lähestyminen johtaa suhteeseen.Kysymys kuuluu MITÄ PAKIT SAANEEN MIEHEN PITÄISI NAISTEN MIELESTÄ TEHDÄ? Olla loppuikä sinkkuna ettei vaan tyytyisi kakkosvaihtoehtoon?
Olisiko miehelle mitenkään mahdollista opetella arvottamaan naisia muunkin kuin ulkonäön kautta? Olisiko mitään ajatusta siinä, että jos kohtaa luonteeltaan ihanan ja edes suunnilleen siedettävän näköisen naisen, niin pyrkisi ihastumaan naiseen ihmisenä ja persoonana sen sijaan, että ajattelee hänen olevan kakkosvaihtoehto? Jospa aikuinen mies voisi luopua siitä lapsellisesta harhasta, että ainoastaan unelmien prinsessaa voi rakastaa ja että ne rakkauden tunteet pitää säästellä sitä unelmien huippumallin näköistä prinsessaa varten, joka ei reaalielämässä koskaan eteen tule kuitenkaan? Olisiko ihan mahdoton ajatus tavalliselle miehelle, että tavallista naista voisi rakastaa ja jopa taviksen kanssa voi tuntea yhteistä kipinää ja kemiaa?
Olisiko näissä ajatuksissa mitään ideaa, vai onko tosiaan mielekkäämpää arvioida naiset vain ulkonäön mukaan ja säästää ne aidot tunteet sitä haavekuvaa varten, jota ei oikeasti ole olemassakaan?
No on ideaa mutta useimmille miehille ulkonäkö on suurin juttu naisessa.
Ja silti miesten kestovalitusaihe on naisten pinnallisuus. Kun yhyy naiset ovat niin nirsoja, että haluavat komean, pitkän, jykeväleukaisen laatikkopää kalsarimallikirurgilentäjän. Kuvittelisi miesten ymmärtävän hyvin pinnallisuuden naisissa, jos kerran noin pinnallisia ovat itsekin.
Vai sekö se onkin toiveena, että kauniiden naisten pitää luopua ulkonäkökriteereistään, jotta jokainen tavistomppa voi saada oman fitness-instababen?
Niin kyllähän noista puheista näkee lähinnä sen, mikä noille miehille itselleen on tärkeää naisissa, ja valittavat kun luulevat naisten olevan samanlaisia eli ulkonäkö- tai statuskeskeisiä. Todellisuudessa naiselle tavallisen näköinen duunari voi olla se aito ykkösvaihtoehto, jos on kultakimpale luonteeltaan ja elämänhallinta on kunnossa.
Kun ihastuu ja rakastuu johonkin ihmiseen, niin ei siinä enää sen jälkeen mitkään "tasot" paina. Ulkokuori menettää merkityksensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallisena suomalaisena miehenä voin sanoa, ettei ole mitään mahdollisuuksia sellaisiin naisiin, joita haluaisin. Halusin parisuhteen ja lapsia, joten pakko oli tyytyä siihen, mitä sai.
Tämä.
Joka kerta kun käy treffeillä jonkun naisen kanssa josta ajattelee, että onpas mukava ja nätti ja timmi kroppa niin naiselta tulee perinteisesti viesti, että ei tunne kipinöitä tai ei näe tästä tulevan mitään tai sitten tulee kaverikortti.
Sitten kun käy treffeillä jonkun naisen kanssa josta ajattelee, että eipäs ole millään tapaa viehättävä nainen, mutta jutellaan nyt silti tunnin verran niin nainen ihan innoissaan kyselee 2.treffien perään... Miksi nainen tuntee mielessään kemiaa kun itse en pitänyt häntä yhtään viehättävänä? Näin tapahtuu useasti.
=Kaikki on kiinni tasoista.
Ehkä sillä kauniilla naisella on paljon miehiä jotka ihailevat hänen kroppaansa, ja vähemmän nätillä ei ole niin paljon miehiä tyrkyllä niin haluaa tutustua jopa sinunlaiseesi pinnalliseen mulkkeroon, ja monesti erehtyy sellaisiin vielä rakastumaankin. Ihminen rakastuu jos on sille avoin. Ja nainen rakastuu yleensä mieheen esim. hajun perusteella, feromonit, sehän on tutkittu, nainen etsii aina miestä joka olisi paras mahdollinen kumppani lisääntymiseen, mies taas etsii ketä tahansa kenen kanssa lisääntyä ja kylvää siementään ympäriinsä. Siis jopa naiset jotka eivät halua lisääntyä, tuntevat ovulaation aikaan vetoa tietynlaiset geenit omaaviin miehiin.
Silloin kun deittaili niin jostain syystä niihin miehiin jotka alkoivat kehua tai ylistää kroppaani kaikki kiinnostus lopahti.
Miten tämä voi olla näin?
Onko miehiä niin valtavan paljon enemmän kuin naisia että kaikki naiset pääsevät vapaasti valitsemaan?
Vai onko niin että kaikki miehet haluaisivat kaunottaren vaimokseen mikä tietenkin johtaa siihen että suurin osa joutuu " tyytymään".
Minäpä luulen että naiset ovat realisteja. He tajuavat etteivät voi ( tai toki jotkut harvat voivat) saada tosi rikasta , komeaa ja mukavaa miestä vaan jostain on tingittävä. Ja suurin osa EI tingi siitä mukavuudesta.