Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa oleva mies, oletko suhteessa vain koska parempaakaan ei ole saatavilla?
01.06.2018 |
Eli olet sinut oman tasosi kanssa ja olet ottanut naisen, joka sinut on kelpuuttanut. Tykkäät kuitenkin jakaa elämän jonkun kanssa, joten parempi suhteessa kuin yksin.
Kommentit (985)
On näköjään äärettömän helppoa olla nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa ja sen saavuttanut mies on aina voittaja rakasti hän naistaan tai ei. Syntyvyys ja sukupuolijakauma on niin pahasti vääristynyt ja hankala miehille alle 45vuotiaissa.
Pidän itseäni kyllä aika luuserina siksi, ettei ole ollut selkärankaa elää omaa elämää vaan kuten keskimääräisen keskiluokkaisen miehen "pitää" elää: koulu, intti RUKkeineen, koulutus asiallisiin sisäsiisteihin hommiin, nainen, kämppä, pari muksua, ne typerät ja turhat rukalevistelyt jne. Kaikki tämä naisen kanssa josta kaverit (myös osa naispuolisista) sanoivat aikoinaan "paljon nätimmän ja fiksumman olisit saanut".
Kieltämättä turhauttaa tajuta hukanneensa elämänsä parhaat vuodet standardikuvioon sellaisen kanssa, josta ei ole koskaan välittänyt naisena, ihmisenä kuitenkin jonkin verran. Surkeaa seksiä vuosi toisensa jälkeen yms. Jahka lapset täysikäisiä, ovi käy...
Ei kannata odottaa edes lapsien varttumista jos noin ahdistaa. Ja pitää muistaa - tosin itsekin jo mainitsit - että ne parhaat vuodet tosiaan menivät jo. Vanhoilla miehillä ei ole vientiä, keski-ikäiset setämiehet taantuneine sänkytaitoineen ovat markkinoiden korkein turn off. Ymmärrän silti että ylsin on parempi kuin ikuisesti huonossa suhteessa.
Jostain syystä duunissa alkuvuodesta eronnut kolmekymppinen "HR-täti" piirittää minua, itseään 15 vuotta vanhempaa heppua. Tässä mietinkin että kesäjuhliin voisi poikkeuksellisesti mennä ja ladata lompsaan parit skordarit ja viagrat. Toisaalta kun aikoinaan noissa kuvioissa saanut osuutensa ja sen ylikin saavuttaen fiiliksen "kun mikään ei tunnu en miltään" niin tavoiteltava asia ei tässä vaan oke vaivan väärtti.
Se mitä oikeasti tässä kuitenkin kaipaisi, ei todellakaan mitään naista vaan ihan ikiomaa rauhaa ilman mitään velvoitteita. Kun niitä 20 vuotta ei saa takaisin kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä puolestani en kyllä tajua mikä ihmeen elämän välttämättömyys on olla parisuhteessa?
Hengittämisen ymmärrän, ja syömisen. Ilman niitä kuolee. Mutta parisuhde?
Pelottaako aikuista miestä olla yksin? Mikä pelottaa? Miehisyyden menetyskö: se ressu ei ole "ssanut" naista? Oletteko todella niin ulkoaohjautuvia??
Miksi naisten on niin helpompi elää ilman kelvotonta tai epätyydyttävää kumppania, ja tulevat loistavasti toimeen?
Seksi, seksi ja vielä kerran seksi. Naiset haluavat leikkiä kotia ja vastineeksi siitä miehet saavat seksiä. Aseksuaalisilla miehillä ei yleensä olekaan mitään tarvetta parisuhteeseen.
Minulle kelpaisi erinomaisesti aseksuaali, _rakastava_ mies.
kelpaisiko mies ,jolta tulee HETI kun pipu menee piluun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava kysely. Voisin kuvitella että ihan suurin osa miehistä on vain sen ihan ok naisen kanssa koska muitakaan vahtoehtoja ei ole, sitä on mun mielestä turha jeesustella koska mitä se mies voi tehdä? Olla loppuelämän yksin?
Tämähä tarkoittaa siis sitä, että myös suurin osa naisista on vain sen ihan ok miehen kanssa, koska mitä muutakaan nainen voi tehdä? Vai meinaatko, että nämä miehet ovat luojan lahja naiselle, ja naiset ovat umpi rakastuneita heihin? mies siinä kaivellee vain nenäänsä ja nyrpistelee kun ei saanutkaan sitä haaveilemaansa missiä.
"Kellon" tikittäessä tyytyminen edes johonkin mieheen on keskimääräiselle naiselle suorastaan välttämätöntä, jos mielii saada ne pari kakaraansa. Ihan tuttavapiirissä nähnyt kuinka +30v koulutettujen naisten vaatimuslista pienenee olemattomiin, 35-vee ikäisenä "kunhan on mies, käy töissä eikä juopottele isommin"...
Mulla on näin yli kolmekymppisenä kyllä ulkonäön suhteen vaatimukset kutistuneet olemattomiin, koska olen huomannut sen merkityksettömyyden, mutta kemiaa pitää silti olla. Jääkööt sitten vaikka kakarat tekemättä.
Ja joillain taas vaatimukset kemian suhteen ovat kutistuneet.
Nuo naisethan sopivat sitten hyvin yhteen palstamiesten kanssa. Riittää että käyt töissä ja omistat toimivan kullin. Rakkautta ja läheisyyttä (sitä satunnaista tylsää seksiä lukuunottamatta) et saa, eikä naisesi välitä sinusta sen enempää kuin naapurin Reiskastakaan, mutta tämähän ei tämän ketjun mukaan miehiä haittaa. 😊
Vierailija kirjoitti:
Aika moni mies ja nainenkin ovat sellaisia, että juuri kukaan ei heitä halua. Kyllä, puhun juuri siitä oudosta hyypiöstä, joka rapussasi välillä luimistelee kauppaan.
Heilläkin on tarve kokea läheisyyttä ja yhdessäoloa. Jos yksi kymmenestä tuhannesta kerrankin näkee heissä mitään hyvää, niin ei silloin jäädä spekuloimaan kemioita tai mitään. Silloin tartutaan tilaisuuteen.
Maailma näyttää varmasti kovin toisenlaiselta niille, joilla valinnanvaraa on ja tavoittelijoita riittää. Silti voisi vähän yrittää miettiä, millaista olisi, jos ei olisikaan syntynyt siihen nätin naisen kehoon.
Mainio kiteytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava kysely. Voisin kuvitella että ihan suurin osa miehistä on vain sen ihan ok naisen kanssa koska muitakaan vahtoehtoja ei ole, sitä on mun mielestä turha jeesustella koska mitä se mies voi tehdä? Olla loppuelämän yksin?
Tämähä tarkoittaa siis sitä, että myös suurin osa naisista on vain sen ihan ok miehen kanssa, koska mitä muutakaan nainen voi tehdä? Vai meinaatko, että nämä miehet ovat luojan lahja naiselle, ja naiset ovat umpi rakastuneita heihin? mies siinä kaivellee vain nenäänsä ja nyrpistelee kun ei saanutkaan sitä haaveilemaansa missiä.
"Kellon" tikittäessä tyytyminen edes johonkin mieheen on keskimääräiselle naiselle suorastaan välttämätöntä, jos mielii saada ne pari kakaraansa. Ihan tuttavapiirissä nähnyt kuinka +30v koulutettujen naisten vaatimuslista pienenee olemattomiin, 35-vee ikäisenä "kunhan on mies, käy töissä eikä juopottele isommin"...
Mulla on näin yli kolmekymppisenä kyllä ulkonäön suhteen vaatimukset kutistuneet olemattomiin, koska olen huomannut sen merkityksettömyyden, mutta kemiaa pitää silti olla. Jääkööt sitten vaikka kakarat tekemättä.
Ja joillain taas vaatimukset kemian suhteen ovat kutistuneet.
Nuo naisethan sopivat sitten hyvin yhteen palstamiesten kanssa. Riittää että käyt töissä ja omistat toimivan kullin. Rakkautta ja läheisyyttä (sitä satunnaista tylsää seksiä lukuunottamatta) et saa, eikä naisesi välitä sinusta sen enempää kuin naapurin Reiskastakaan, mutta tämähän ei tämän ketjun mukaan miehiä haittaa. 😊
Mahdollisimman vähän riitoja, sopivasti seksiä sekä hyvää ruokaa....siinäpä ne, millä suurin osa miehistä pysyy parisuhteissaan tyytyväisinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa ja sen saavuttanut mies on aina voittaja rakasti hän naistaan tai ei. Syntyvyys ja sukupuolijakauma on niin pahasti vääristynyt ja hankala miehille alle 45vuotiaissa.
Pidän itseäni kyllä aika luuserina siksi, ettei ole ollut selkärankaa elää omaa elämää vaan kuten keskimääräisen keskiluokkaisen miehen "pitää" elää: koulu, intti RUKkeineen, koulutus asiallisiin sisäsiisteihin hommiin, nainen, kämppä, pari muksua, ne typerät ja turhat rukalevistelyt jne. Kaikki tämä naisen kanssa josta kaverit (myös osa naispuolisista) sanoivat aikoinaan "paljon nätimmän ja fiksumman olisit saanut".
Kieltämättä turhauttaa tajuta hukanneensa elämänsä parhaat vuodet standardikuvioon sellaisen kanssa, josta ei ole koskaan välittänyt naisena, ihmisenä kuitenkin jonkin verran. Surkeaa seksiä vuosi toisensa jälkeen yms. Jahka lapset täysikäisiä, ovi käy...
Ei kannata odottaa edes lapsien varttumista jos noin ahdistaa. Ja pitää muistaa - tosin itsekin jo mainitsit - että ne parhaat vuodet tosiaan menivät jo. Vanhoilla miehillä ei ole vientiä, keski-ikäiset setämiehet taantuneine sänkytaitoineen ovat markkinoiden korkein turn off. Ymmärrän silti että ylsin on parempi kuin ikuisesti huonossa suhteessa.
Jostain syystä duunissa alkuvuodesta eronnut kolmekymppinen "HR-täti" piirittää minua, itseään 15 vuotta vanhempaa heppua. Tässä mietinkin että kesäjuhliin voisi poikkeuksellisesti mennä ja ladata lompsaan parit skordarit ja viagrat. Toisaalta kun aikoinaan noissa kuvioissa saanut osuutensa ja sen ylikin saavuttaen fiiliksen "kun mikään ei tunnu en miltään" niin tavoiteltava asia ei tässä vaan oke vaivan väärtti.
Se mitä oikeasti tässä kuitenkin kaipaisi, ei todellakaan mitään naista vaan ihan ikiomaa rauhaa ilman mitään velvoitteita. Kun niitä 20 vuotta ei saa takaisin kuitenkaan.
Oliko velvoite lapset vaiko se vaimo johon tyydyit? Ikävää että menit perustamaan perheen ilman syvempää itsetuntemusta. Ehdottomasti kannattaa ja pitääkin erota. Saat rauhasi. Eikä hirveä matka ole enää haudan lepoonkaan - siellä sitä vasta rauhassa saakin olla 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ollut naisen kanssa missään muodossa enkä aiokkaan olla kenenkään kanssa jota kohtaan en tunne mitään fyysistä tai henkistä yhteyttä ja jolla ei ole mitään yhteistä minun kanssani.
Ketjussa on aika paljon viljelty tuota että mies ottaa ensimmäisen joka hänet kelpuuttaa ja nainen taas valikoi tarkasti, mutta minusta tuossa ehkä nämä perinteiset sukupuoliroolit parinmuodostuksen osalta vähän hämärtävät monien mielissä tuota kuviota.
Jos oletetaan (kuten usein on) että mies tekee aloitteen ja nainen joko hyväksyy tai hylkää niin yleensä mies tekee niitä aloitteita vain itseään kiinnostaville naisille eli suorittaa jonkinlaista valikointia jo ennen aloitetta. Toisaalta taas nainen joka odottaa miehen tekevän aloitteen voi valita ainoastaan niistä miehistä jotka hänelle aloitteita tekevät eli pääsee valitsemaan vain pienestä miesten osajoukosta.
Lopputulos on se että vaikka näennäisesti naiset ovat valikoivampia niin käytännössä kumpikin joutuu jossain määrin "tyytymään" - nainen saa aloitteita vain miehiltä joille hän kelpaa ja aloite vastakaikua vain silloin kun mies kelpaa naiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta parisuhteesta en osaa sanoa, koska viihdymme yhdessä hyvin, mutta aikuinen poikani kyllä voi valita isostakin joukosta. Tyttöjä ja myöhemmin naisia on 15 v. Asti ollut jonoksi. Poika ei ole erityisen komea, mutta supliikki mies ja urheilee. Kaikki naiset, jotka on tuonut kotiin asti näytille, ovat olleet henkeäsalpaavan kauniita ja koulutettuja. Luulen siis, että naisten saamisen taika on vain hyvä itsetunto, joka pojallani on. Mitä mieltä olen siitä, että poikani kyntää tuhatta sarkaa, onkin eri juttu. Olen kyllä sanonut, että kynnä vaan kunnes tulee lapsia ja toivonut, että vaan vakavammat viritelmät tuotaisiin kotiin näytille. En jaksa jatkuvaa missikavalkadia enkä vaivaudu tutustumaan kaikkiin...
Tuulikannel kirjoitti:
Omasta parisuhteesta en osaa sanoa, koska viihdymme yhdessä hyvin, mutta aikuinen poikani kyllä voi valita isostakin joukosta. Tyttöjä ja myöhemmin naisia on 15 v. Asti ollut jonoksi. Poika ei ole erityisen komea, mutta supliikki mies ja urheilee. Kaikki naiset, jotka on tuonut kotiin asti näytille, ovat olleet henkeäsalpaavan kauniita ja koulutettuja. Luulen siis, että naisten saamisen taika on vain hyvä itsetunto, joka pojallani on. Mitä mieltä olen siitä, että poikani kyntää tuhatta sarkaa, onkin eri juttu. Olen kyllä sanonut, että kynnä vaan kunnes tulee lapsia ja toivonut, että vaan vakavammat viritelmät tuotaisiin kotiin näytille. En jaksa jatkuvaa missikavalkadia enkä vaivaudu tutustumaan kaikkiin...
Palstamiehen provo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset pitävät kiinni "parisuhteessa". Laitoin lainausmerkkeihin, koska suhdetta voisi kuvailla lähinnä kämppissuhteeksi.
Tää on niin totta. Veikkaisin että vielä aika monen kohalla..
Miksi alunperin on mennyt parisuhteeseen ja vielä lapsiakin tehnyt ihmisen kanssa josta ei edes tykkää saati rakasta???
Mistä sait päähäsi ajatuksen, että olisin mennyt parisuhteeseen ihmisen kanssa, josta en edes tykkää saati rakasta? Ei puoliso ole enää tänä päivänä se sama välittävä ihminen, joka vei jalat alta. T. No13
Sun puheista sai kyllä sen käsityksen. Puolisoko vaan on muuttunut täysin eri ihmiseksi? Miksiköhän? Koska sinä niin rakastit häntä ja olit hyvä puoliso? Vai olisko niin että hän näki sitten aikanaan sun oikean luonteen ja rakkaus haihtui? On eri asia tyytyä menemään parisuhteeseen ihan ok, ihmisen kanssa kuin se että kymmenien vuosien päästä puoliso tuntuu ihan ok:lta, niin se menee kaikkien kanssa kun on yhdessä kymmeniä vuosia, hyvät ja huonot ajat rinnakkain kulkien, sekä itse että kumppani on ok ja se on hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Tuulikannel kirjoitti:
Omasta parisuhteesta en osaa sanoa, koska viihdymme yhdessä hyvin, mutta aikuinen poikani kyllä voi valita isostakin joukosta. Tyttöjä ja myöhemmin naisia on 15 v. Asti ollut jonoksi. Poika ei ole erityisen komea, mutta supliikki mies ja urheilee. Kaikki naiset, jotka on tuonut kotiin asti näytille, ovat olleet henkeäsalpaavan kauniita ja koulutettuja. Luulen siis, että naisten saamisen taika on vain hyvä itsetunto, joka pojallani on. Mitä mieltä olen siitä, että poikani kyntää tuhatta sarkaa, onkin eri juttu. Olen kyllä sanonut, että kynnä vaan kunnes tulee lapsia ja toivonut, että vaan vakavammat viritelmät tuotaisiin kotiin näytille. En jaksa jatkuvaa missikavalkadia enkä vaivaudu tutustumaan kaikkiin...
Palstamiehen provo?
Myötähäpeää tuottavien kyntämisjuttujen perusteella kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa on aika paljon viljelty tuota että mies ottaa ensimmäisen joka hänet kelpuuttaa ja nainen taas valikoi tarkasti, mutta minusta tuossa ehkä nämä perinteiset sukupuoliroolit parinmuodostuksen osalta vähän hämärtävät monien mielissä tuota kuviota.
Jos oletetaan (kuten usein on) että mies tekee aloitteen ja nainen joko hyväksyy tai hylkää niin yleensä mies tekee niitä aloitteita vain itseään kiinnostaville naisille eli suorittaa jonkinlaista valikointia jo ennen aloitetta. Toisaalta taas nainen joka odottaa miehen tekevän aloitteen voi valita ainoastaan niistä miehistä jotka hänelle aloitteita tekevät eli pääsee valitsemaan vain pienestä miesten osajoukosta.
Lopputulos on se että vaikka näennäisesti naiset ovat valikoivampia niin käytännössä kumpikin joutuu jossain määrin "tyytymään" - nainen saa aloitteita vain miehiltä joille hän kelpaa ja aloite vastakaikua vain silloin kun mies kelpaa naiselle.
Mihin taas unohtui se rakkaus? Kemia? Ei se riitä että kumpikin kelpaa toisilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava kysely. Voisin kuvitella että ihan suurin osa miehistä on vain sen ihan ok naisen kanssa koska muitakaan vahtoehtoja ei ole, sitä on mun mielestä turha jeesustella koska mitä se mies voi tehdä? Olla loppuelämän yksin?
Tämähä tarkoittaa siis sitä, että myös suurin osa naisista on vain sen ihan ok miehen kanssa, koska mitä muutakaan nainen voi tehdä? Vai meinaatko, että nämä miehet ovat luojan lahja naiselle, ja naiset ovat umpi rakastuneita heihin? mies siinä kaivellee vain nenäänsä ja nyrpistelee kun ei saanutkaan sitä haaveilemaansa missiä.
"Kellon" tikittäessä tyytyminen edes johonkin mieheen on keskimääräiselle naiselle suorastaan välttämätöntä, jos mielii saada ne pari kakaraansa. Ihan tuttavapiirissä nähnyt kuinka +30v koulutettujen naisten vaatimuslista pienenee olemattomiin, 35-vee ikäisenä "kunhan on mies, käy töissä eikä juopottele isommin"...
Mulla on näin yli kolmekymppisenä kyllä ulkonäön suhteen vaatimukset kutistuneet olemattomiin, koska olen huomannut sen merkityksettömyyden, mutta kemiaa pitää silti olla. Jääkööt sitten vaikka kakarat tekemättä.
Ja joillain taas vaatimukset kemian suhteen ovat kutistuneet.
Nuo naisethan sopivat sitten hyvin yhteen palstamiesten kanssa. Riittää että käyt töissä ja omistat toimivan kullin. Rakkautta ja läheisyyttä (sitä satunnaista tylsää seksiä lukuunottamatta) et saa, eikä naisesi välitä sinusta sen enempää kuin naapurin Reiskastakaan, mutta tämähän ei tämän ketjun mukaan miehiä haittaa. 😊
Mahdollisimman vähän riitoja, sopivasti seksiä sekä hyvää ruokaa....siinäpä ne, millä suurin osa miehistä pysyy parisuhteissaan tyytyväisinä.
Paitsi että se mahdollisimman vähän riitoja ja sopivasti seksiä harvoin toteutuu lapsiperhearjessa silloin, jos vanhempien välillä ei ole rakkautta ja keskinäistä kipinää. Lapsiperhearki koettelee paljon rakkauteenkin perustuvia liittoja, rakkaudettomassa liitossa siitä todennäköisesti seuraa vain väsymyksestä ja kyllästymisestä johtuva nalkutuksen kierre. Ja naiset harvoin viitsivät pysyä seksuaalisesti aktiivisina silloin kun kumppani ei ole sytyttävä. Mutta jos ja kun tällaiset parisuhteet kerran miehille kelpaavat, niin turha ainakaan valittaa siitä, että vaimo pihtaa ja nalkuttaa. Sitä saa mitä tilaa, katsokaas. Kun kerran kelpaa nainen, jonka kanssa ei rakkautta ja kemiaa ole, niin silloin pitää tyytyä siihen, että seksi jää synnytyslaitokselle, eikä naista kiinnosta huomioida miestään myöskään arjessa. 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa on aika paljon viljelty tuota että mies ottaa ensimmäisen joka hänet kelpuuttaa ja nainen taas valikoi tarkasti, mutta minusta tuossa ehkä nämä perinteiset sukupuoliroolit parinmuodostuksen osalta vähän hämärtävät monien mielissä tuota kuviota.
Jos oletetaan (kuten usein on) että mies tekee aloitteen ja nainen joko hyväksyy tai hylkää niin yleensä mies tekee niitä aloitteita vain itseään kiinnostaville naisille eli suorittaa jonkinlaista valikointia jo ennen aloitetta. Toisaalta taas nainen joka odottaa miehen tekevän aloitteen voi valita ainoastaan niistä miehistä jotka hänelle aloitteita tekevät eli pääsee valitsemaan vain pienestä miesten osajoukosta.
Lopputulos on se että vaikka näennäisesti naiset ovat valikoivampia niin käytännössä kumpikin joutuu jossain määrin "tyytymään" - nainen saa aloitteita vain miehiltä joille hän kelpaa ja aloite vastakaikua vain silloin kun mies kelpaa naiselle.
Mihin taas unohtui se rakkaus? Kemia? Ei se riitä että kumpikin kelpaa toisilleen.
Jos sanot ettei riitä ilman rakkautta ja kemiaa niin silloin täytyy tietysti olettaa että kelpaamisen kriteerinä on myös rakkaus ja kemia. Minusta rakkaus on kuitenkin aika iso sana liitettäväksi aivan suhteen alkumetreille ja kemian välttämättömyydestäkään ihmiset eivät ole samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Jännää miten naiset eivät ymmärrä miehiä tässä asiassa. Auttaisiko ymmärtämiseen tällainen selventävä esimerkki:
Vaikka perheenisä lukeekin viikottain autolehteä ja haluaisi itselleen tuliterä ferrarin, ei sellaisen hankkiminen ole taloudellisesti mahdollista. Koska jonkinlainen auto olisi hyvä olla, on perheenisä aivan tyytyväinen hankkimaansa volvoon.
Eli aina ei saa sitä mitä haluaa, joten on tyydyttävä siihen mitä saa.
Ei puoliso ole mikään tavara. Autoa ei rakasteta hyvinä ja pahoina hetkinä, koko elämän sitten kun ollaan vanhoja ja raihnaisia, vaikka puolisolta katkaistaisiin jalat niin silti rakastetaan. Auto on vehje jolla kuljetaan paikasta a paikkaan b, sillä ei ole mitään merkitystä rakastaako sitä autoa vai ei, samalla tavalla ei voi ajatella puolisosta, koska puolison kanssa vain rakkaudella on merkitystä.
Kauniina naisena tämä keskustelu tuntuu hassulta ja epäuskottavalta.
Minua on yrittäneet nörtit, komeat, mallit, rikkaat setämiehet, rikkaat kultalusukka suussa syntyneet komeat miehet, taiteelliset rentut, menestyneet liikemiehet... Kaikilla oma tyyli.
Ketjun perusteella olen kai poikkeus? No en ole. Mutta oikeasti, ei tasokas mies ole kaikille tasokas. Ei minua kiinnosta komea, menestynyt mies jota naiset jahtaa, ja joka vie rahalla jonojen ohi. Ylipäätään mies joka tietää olevansa komea ja nauttii siitä, on mielestäni oksettava.
Olen ollut yhdessä komean DI:n kanssa sekä keskitason nörtin.
Lopulta tapasin urheilullisen komean miehen, jolla oli rankempi tausta. Mies ei edelleenkään käyttäydy kuten nuo itsetietoiset, itserakkaat miehet. Hän on todellakin ulkonäöllisesti minua komeampi, etenkin nyt, kun olen lihonut 10kg jne.
Hän saisi oikeasti lähes kenet vaan. Ja kertoo nauraen kuinka on pyydetty kahville/ treffeille/ mainokseen. Silti on kanssani. Olen entinen kympin tyttö, nykyään korkeintaan keskinkertainen.
Ja miksi on kanssani? Voisiko oikeasti rakkaudella olla jotain tekemistä asian kanssa?
En minäkään jättäisi, jos hän lihoisi, joutuisi kolariin, menettäisi työn tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava kysely. Voisin kuvitella että ihan suurin osa miehistä on vain sen ihan ok naisen kanssa koska muitakaan vahtoehtoja ei ole, sitä on mun mielestä turha jeesustella koska mitä se mies voi tehdä? Olla loppuelämän yksin?
Niin? Musta aika loogista olla yksin tossa tilanteessa. Mikä siinä niin kauheeta on?
Ei koe läheisyyttä, kosketusta, kumppanuutta, luottamusta, rakkautta (kyllä, sen ok naisenkin kanssa voi kokea myös noita viimeisiä)...
Ei, ei voi rakastaa ok naista kuten puolisoa kuuluu rakastaa parisuhteessa, se voi olla kaverirakkautta joka lentää ikkunasta heti kun tuleekin se oikea rakkaus vastaan. Typerää edes sanoa noin. Jos sille ok vaimolle väittää että rakastaa vaikka hän on vaan ok, se on vittumaista pettämistä.
Ei välttämättä, mutta jos viidessä vuodessa luopuu käytännössä kaikista aikaisemmista (niin pinnallisista kuin mustakin) kriteereistään ei kyse voi olla mistään muusta kuin paniikinomaisesta tilanteensa uudelleenarvioinnista josta tuloksena "tyytyminen". Vai väitätkö että 30v sinkkunainen on vain myöhäisteini-ikää elävä jolla on "haihatuslistansa".