Parisuhteessa oleva mies, oletko suhteessa vain koska parempaakaan ei ole saatavilla?

En jaksanut koko ketjua lukea, mut kommentoin sen pohjalta, mitä ehdin lukea:

Jos oon käsittänyt oikein, miehet ja naiset on geneettisesti luotu haluamaan kumppanilta eri asioita. Miehet "taistelee" keskenään saadakseen kaikista parhaimman naaraan, ja paras naaras usein tuppaa olemaan se, jossa on ns. äitiainesta (hedelmällisen näköinen, henkisesti kypsä ja empaattinen, riittävän fiksu jne.). Voittajiksi ja ykkösnaaraan saajiksi päätyvät yleensä yhteiskunnan menestyjät, muut saavat tyytyä ok tason naaraisiin.  Ilman tätä halua ykkösnaaraan selättämiseen miehet ei todennäköisesti ois saanut ihmiskunnan historiassa mitään aikaan. 

Naiset taas ovat ensisijaisesti kiinnostuneita siitä, että mies on riittävän luotettava ja vahva tukemaan heitä raskauden, synnytyksen ja lapsen ensimmäisten vuosien ajan. Koska nykyään fyysinen voima ei ole enää niin keskeinen asia (viidakkoajat meni jo), miehen fysiikka ei välttämättä ole naisille yhtä keskeinen asia kuin miehen äly, kypsyys, yhteiskunnallinen status ja sitoutuminen naiseen. Tämän vuoksi ei ole kovin tavatonta, että vanhemmat, rikkaat ja menestyneet miehet päätyvät yhteen nuorien ja kauniiden naisten kanssa.

Toki itse uskon, että rakastumiseen ja rakastamiseen tarvitaan hiukan muutakin kuin pelkkää viettienergiaa (onhan meillä sen verran kehittynyt kognitio ja tunne-elämä), mutta pohjimmiltaan kaikki pohjautuu biologiaan. Kyllä sen myöntäminen itseänikin kirpasi kohtuullisen paljon (taisin tulla tämän vuoksi jätetyksikin erään fiksun miehen taholta) mut pakko pelata niillä korteilla mitä on. 

Uskon kuitenkin, et ns. tyytymissuhteet voi olla ihan yhtä hyviä kuin "ideaalisuhteet", kunhan molemmat osapuolet hyväksyvät osansa vähemmän-haluttavina yksilöinä. Kaikki eivät voi olla luomakunnan huipulla. Nyky-yhteiskunnassa ongelmana omasta näkökulmastani on se, että kilpailusta on tullut liian laajaa ja raakaa. Maailmassa ei enää oikeastaan ole kuin epäonnistujia, sillä aina jostain Australian perukoilta tai Yhdysvaltain saarilta löytyy joku, joka on paremmannäköinen, fiksumpi, menestyneempi, hauskempi jne. Globaalit markkinat luovat sen vaikutelman, että ihminen on korvattavissa uudella, paremmalla versiolla milloin vain. Oma rakkauskäsitykseni onkin hiljattain typistynyt seuraavaan: "Toinen välittää riittävästi, jos hän ei missään vaiheessa haaveile vaihtavansa minua thaivaimoon."

n27

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa kyynisesti ajatella, niin ihmisen koko elämä on tyytymistä. Harva meistä on juuri sen näköinen kuin haluaisi, saanut juuri ne unelmien työpaikat tai asuu maailman ihanimmassa kämpässä.

Näinpä! Ja aikuisuus on sitä, että tajuaa, että tällaista elämä on. Ja että tällainenkin elämä voi olla tosi hyvää <3

Kaikessa paitsi rakkaudessa. Fiilis jossa ”tyytyy” toiseen, on henkistä väkivaltaa. Sairas ajatuskin. Menkää narsistit hoitoon!

Voi sua, kateellinen olet kun me keskinkertaisen näköiset tyydytään ilolla toisiimme ja ollaan onnelisia... Sorry, kyl me ollaan <3 

Mutta jos katkeroituminen on sinusta parempi asia, niin anna mennä vain ;)

Onko sinulle tyytyminen sitä, että oikeasti, syvällä sisimmässäsi haluaisit paremman, mutta tyydyt tavikseen koska itsekin olet tavis?

Tämä on se pointti johon haluan vastauksen.

No ei, olet oikeassa, puhuimme vähän eri asiasta.

Tarkoitin, että aikuinen ihminen luopuu siitä unelmasta, että joku prinssi tulee hevosella ja antaa puoli valtakuntaa, ja "tyytyy" tavalliseen mukavaan ihmiseen apsellisen haihattelun sijaan :) Mutta ehkei se ole tyytymistä vaan ihan vain tätä normaalia elämää.

Miksikä sinä kuvailemaani asiaa sanoisit?

Tai sitten ei tarvitse "tyytyä" keneenkään, ei edes "tavallisen mukavaan ihmiseen", vaan tiedostaa sen, että nyt ei ole vastaan tullut ketään sellaista johon rakastuu tai ihastuu ja elää jatkossakin tyytyväisenä sinkkuna. Etenkään kenenkään mukavan ihmisen elämää ei pidä pilata valehtelemalla, että rakastaa tätä ja haluaa elää nimenomaan tämän ihmisen kanssa koko loppuelämänsä.

 

Äh, edelleen ymmärrät mut väärin :) "Tyydyn" sisältää tietenkin ihastumisen, rakastumisen ja rakkauden!

Kun on niitäkin keskenkasvuisia ihmisiä, jotka eivät suostu luopumaan ajatuksesta, et jos eivät saa Brad Pittiä tai Angelica Jolieta tai vastaavaa, niin pysyvät sinkkuina! 

Minä luulen, että tyytymistä on useamman tasoista. Joillekin se tarkoittaa sitä, että luovutaan turhista kriteereistä ja epärealistisista haaveista ja opitaan ihan aidosti arvostamaan sitä tavallista elämää ja rakastamaan sitä tavallista kumppania. Tämä on mun mielestä todellista tyytymistä, koska siinä ollaan sinut omien elämänvalintojen kanssa ja tyytyväisiä omaan elämään.

Sitten on tätä "tyytymistä", jossa ei oikeasti ollakaan kasvettu pois niistä haihatteluista, vaan otetaan se taviskumppani paremman puutteessa ja jatketaan haaveilua misseistä/lätkäammattilaisista. Minun mielestäni tämä ei oikeastaan ole tyytymistä siten kuin minä tyytymisen käsitteenä ymmärrän. Tämä on hyväksikäyttöä ja toisen harhaanjohtamista.

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut koko ketjua lukea, mut kommentoin sen pohjalta, mitä ehdin lukea:

Jos oon käsittänyt oikein, miehet ja naiset on geneettisesti luotu haluamaan kumppanilta eri asioita. Miehet "taistelee" keskenään saadakseen kaikista parhaimman naaraan, ja paras naaras usein tuppaa olemaan se, jossa on ns. äitiainesta (hedelmällisen näköinen, henkisesti kypsä ja empaattinen, riittävän fiksu jne.). Voittajiksi ja ykkösnaaraan saajiksi päätyvät yleensä yhteiskunnan menestyjät, muut saavat tyytyä ok tason naaraisiin.  Ilman tätä halua ykkösnaaraan selättämiseen miehet ei todennäköisesti ois saanut ihmiskunnan historiassa mitään aikaan. 

Naiset taas ovat ensisijaisesti kiinnostuneita siitä, että mies on riittävän luotettava ja vahva tukemaan heitä raskauden, synnytyksen ja lapsen ensimmäisten vuosien ajan. Koska nykyään fyysinen voima ei ole enää niin keskeinen asia (viidakkoajat meni jo), miehen fysiikka ei välttämättä ole naisille yhtä keskeinen asia kuin miehen äly, kypsyys, yhteiskunnallinen status ja sitoutuminen naiseen. Tämän vuoksi ei ole kovin tavatonta, että vanhemmat, rikkaat ja menestyneet miehet päätyvät yhteen nuorien ja kauniiden naisten kanssa.

Toki itse uskon, että rakastumiseen ja rakastamiseen tarvitaan hiukan muutakin kuin pelkkää viettienergiaa (onhan meillä sen verran kehittynyt kognitio ja tunne-elämä), mutta pohjimmiltaan kaikki pohjautuu biologiaan. Kyllä sen myöntäminen itseänikin kirpasi kohtuullisen paljon (taisin tulla tämän vuoksi jätetyksikin erään fiksun miehen taholta) mut pakko pelata niillä korteilla mitä on. 

Uskon kuitenkin, et ns. tyytymissuhteet voi olla ihan yhtä hyviä kuin "ideaalisuhteet", kunhan molemmat osapuolet hyväksyvät osansa vähemmän-haluttavina yksilöinä. Kaikki eivät voi olla luomakunnan huipulla. Nyky-yhteiskunnassa ongelmana omasta näkökulmastani on se, että kilpailusta on tullut liian laajaa ja raakaa. Maailmassa ei enää oikeastaan ole kuin epäonnistujia, sillä aina jostain Australian perukoilta tai Yhdysvaltain saarilta löytyy joku, joka on paremmannäköinen, fiksumpi, menestyneempi, hauskempi jne. Globaalit markkinat luovat sen vaikutelman, että ihminen on korvattavissa uudella, paremmalla versiolla milloin vain. Oma rakkauskäsitykseni onkin hiljattain typistynyt seuraavaan: "Toinen välittää riittävästi, jos hän ei missään vaiheessa haaveile vaihtavansa minua thaivaimoon."

n27

Minusta sinun kannattaisi mennä takaisin bilsantunneille. Nimenomaan naaraille on tärkeää saada alfauros, koska naaraat sitoutuvat jälkeläisiin pidemmäksi aikaa. Urokset taas pyrkivät astumaan mahdollisimman paljon naaraita. Nämä erot korostuvat lajeilla joilla on pitkä raskausaika, jotka saavat vain vähän poikasia kerrallaan ja jotka ovat pitkään sidottuina poikasiin - kuten ihminen. Menestyneet miehet eivät saa naisia siksi että heihin tyydytään tai siksi että he olisivat luotettavia huoltajia, vaan siksi että he ovat niitä nyky-yhteiskunnan alfamiehiä. Nimenomaan tavallinen beetamies olisi se luotettavampi vaihtoehto, mutta sellaiseen tyydytään vaan jos ei alfaa saada tai alfa vaihtaa parempaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa kyynisesti ajatella, niin ihmisen koko elämä on tyytymistä. Harva meistä on juuri sen näköinen kuin haluaisi, saanut juuri ne unelmien työpaikat tai asuu maailman ihanimmassa kämpässä.

Näinpä! Ja aikuisuus on sitä, että tajuaa, että tällaista elämä on. Ja että tällainenkin elämä voi olla tosi hyvää <3

Kaikessa paitsi rakkaudessa. Fiilis jossa ”tyytyy” toiseen, on henkistä väkivaltaa. Sairas ajatuskin. Menkää narsistit hoitoon!

Voi sua, kateellinen olet kun me keskinkertaisen näköiset tyydytään ilolla toisiimme ja ollaan onnelisia... Sorry, kyl me ollaan <3 

Mutta jos katkeroituminen on sinusta parempi asia, niin anna mennä vain ;)

Onko sinulle tyytyminen sitä, että oikeasti, syvällä sisimmässäsi haluaisit paremman, mutta tyydyt tavikseen koska itsekin olet tavis?

Tämä on se pointti johon haluan vastauksen.

No ei, olet oikeassa, puhuimme vähän eri asiasta.

Tarkoitin, että aikuinen ihminen luopuu siitä unelmasta, että joku prinssi tulee hevosella ja antaa puoli valtakuntaa, ja "tyytyy" tavalliseen mukavaan ihmiseen apsellisen haihattelun sijaan :) Mutta ehkei se ole tyytymistä vaan ihan vain tätä normaalia elämää.

Miksikä sinä kuvailemaani asiaa sanoisit?

Minä kutsuisin kuvailemaasi asiaa rakkaudeksi.

- eri

Sinä ymmärsit, kiva :)

Miksi sinä kutsut rakkautta tyytymiseksi? Varsinkin tällaisessa ketjussa, jossa miesvastaajat ovat hyvin selvästi ilmaisseet, että eivät tunne rakkautta, tai edes sitä kemiaa, niitä naisia kohtaan, joihin ovat tyytyneet?

Koska tyytymisessä ei ole mitään vikaa. Ongelmana on, että mies ei oikeasti tyydykään, vaan katkeroituu ja ulisee täällä. Onko se sinusta tyytymistä? Minusta se kuulostaa tyytymättömyydeltä.

Tyytyminen = tyytyväisyyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa kyynisesti ajatella, niin ihmisen koko elämä on tyytymistä. Harva meistä on juuri sen näköinen kuin haluaisi, saanut juuri ne unelmien työpaikat tai asuu maailman ihanimmassa kämpässä.

Näinpä! Ja aikuisuus on sitä, että tajuaa, että tällaista elämä on. Ja että tällainenkin elämä voi olla tosi hyvää <3

Kaikessa paitsi rakkaudessa. Fiilis jossa ”tyytyy” toiseen, on henkistä väkivaltaa. Sairas ajatuskin. Menkää narsistit hoitoon!

Voi sua, kateellinen olet kun me keskinkertaisen näköiset tyydytään ilolla toisiimme ja ollaan onnelisia... Sorry, kyl me ollaan <3 

Mutta jos katkeroituminen on sinusta parempi asia, niin anna mennä vain ;)

Onko sinulle tyytyminen sitä, että oikeasti, syvällä sisimmässäsi haluaisit paremman, mutta tyydyt tavikseen koska itsekin olet tavis?

Tämä on se pointti johon haluan vastauksen.

No ei, olet oikeassa, puhuimme vähän eri asiasta.

Tarkoitin, että aikuinen ihminen luopuu siitä unelmasta, että joku prinssi tulee hevosella ja antaa puoli valtakuntaa, ja "tyytyy" tavalliseen mukavaan ihmiseen apsellisen haihattelun sijaan :) Mutta ehkei se ole tyytymistä vaan ihan vain tätä normaalia elämää.

Miksikä sinä kuvailemaani asiaa sanoisit?

Minä kutsuisin kuvailemaasi asiaa rakkaudeksi.

- eri

Sinä ymmärsit, kiva :)

Miksi sinä kutsut rakkautta tyytymiseksi? Varsinkin tällaisessa ketjussa, jossa miesvastaajat ovat hyvin selvästi ilmaisseet, että eivät tunne rakkautta, tai edes sitä kemiaa, niitä naisia kohtaan, joihin ovat tyytyneet?

Koska tyytymisessä ei ole mitään vikaa. Ongelmana on, että mies ei oikeasti tyydykään, vaan katkeroituu ja ulisee täällä. Onko se sinusta tyytymistä? Minusta se kuulostaa tyytymättömyydeltä.

Tyytyminen = tyytyväisyyttä

Tämä viimeinen kommentti alleviivaa tärkeimmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa kyynisesti ajatella, niin ihmisen koko elämä on tyytymistä. Harva meistä on juuri sen näköinen kuin haluaisi, saanut juuri ne unelmien työpaikat tai asuu maailman ihanimmassa kämpässä.

Näinpä! Ja aikuisuus on sitä, että tajuaa, että tällaista elämä on. Ja että tällainenkin elämä voi olla tosi hyvää <3

Kaikessa paitsi rakkaudessa. Fiilis jossa ”tyytyy” toiseen, on henkistä väkivaltaa. Sairas ajatuskin. Menkää narsistit hoitoon!

Voi sua, kateellinen olet kun me keskinkertaisen näköiset tyydytään ilolla toisiimme ja ollaan onnelisia... Sorry, kyl me ollaan <3 

Mutta jos katkeroituminen on sinusta parempi asia, niin anna mennä vain ;)

Onko sinulle tyytyminen sitä, että oikeasti, syvällä sisimmässäsi haluaisit paremman, mutta tyydyt tavikseen koska itsekin olet tavis?

Tämä on se pointti johon haluan vastauksen.

No ei, olet oikeassa, puhuimme vähän eri asiasta.

Tarkoitin, että aikuinen ihminen luopuu siitä unelmasta, että joku prinssi tulee hevosella ja antaa puoli valtakuntaa, ja "tyytyy" tavalliseen mukavaan ihmiseen apsellisen haihattelun sijaan :) Mutta ehkei se ole tyytymistä vaan ihan vain tätä normaalia elämää.

Miksikä sinä kuvailemaani asiaa sanoisit?

Minä kutsuisin kuvailemaasi asiaa rakkaudeksi.

- eri

Sinä ymmärsit, kiva :)

Miksi sinä kutsut rakkautta tyytymiseksi? Varsinkin tällaisessa ketjussa, jossa miesvastaajat ovat hyvin selvästi ilmaisseet, että eivät tunne rakkautta, tai edes sitä kemiaa, niitä naisia kohtaan, joihin ovat tyytyneet?

Koska tyytymisessä ei ole mitään vikaa. Ongelmana on, että mies ei oikeasti tyydykään, vaan katkeroituu ja ulisee täällä. Onko se sinusta tyytymistä? Minusta se kuulostaa tyytymättömyydeltä.

Tyytyminen = tyytyväisyyttä

Nimenomaan. Sanakirjan mukaan "tyytyä" tarkoittaa "olla johonkin tyytyväinen" tai "pitää jotain riittävänä". Siitä tämä ruma kaiku tyytymisen käsitteeseen varmaan tuleekin, kun kaikki eivät edes ymmärrä mitä se tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko toi kemia miehille ihan oikeasti mysteeri, vai onko ne vain muutama harvinaisuus, jotka ei sitä ymmärrä, tai ehkä ne on vain trolleja? Ihan järkyttävää ajatella, että miehille ei ole sellaista asiaa olemassakaan kuin kemia, etenkin jos itse naisena tuntee kokevansa tuota kemiaa, mutta miehestä sama tilanne tuntuukin ihan samalta kuin kaikkien muittenkin naisten kanssa (ja ainoat erot on siinä miten vastaanottavaiselta nainen vaikuttaa)?

Kukaan mies ei ole täällä väittänyt että ei tietäisi mitä kemia on tai ei sitä pystyisi tuntemaan.

Kyse on siitä että me tavismiehet emme pysty saamaan juuri niitä naisia joiden kanssa meillä sitä kemiaa olisi.

Tässäkin asiassa avaimet on naisella. Laskekaa tasoa miesten suhteen niin saatte sen miehen joka ihastuu ja rakastuu teihin. Jos tavoittelette vain niitä kaikista tasokkaimpia miehiä niin miten luulette miehen voivan ihastua teihin matalatasoisempaan?

Siis itse myönnät olevasi tavismies mutta tavisnainen ei kelpaa?? Onko mikään ihme, että pariutumisesta on tullut vaikeeta. Tässä ketjussa nainen toisensa perään kertoo halunsa löytää mies joka etsii sitä oikeaa kompinaatiota rakkaudelle siis että löytyy se rakkauden tunne että juuri tämän ihmisen kanssa satavarmasti haluan olla loppuelämäni.

Ei kauneudella ole loppupeleissä merkitystä koska se persoona ja luonne täytyy sopia yhteen että homma toimii mahdollisimman pitkään. Olipa nainen miten kaunis tahansa niin siihen naamaan kyllä tottuu aika pian mutta luonnepuolella ja elämäntavoissa ja arvoissa jos ei ne toimi niin on melkoista rääkkiä elämä kun jatkuvia riitoja ja eripuraa. Miten kauan sitä jaksais?

Näyttää siltä, että miehet on seonneet tuohon ulkonäköön kun netti pullollaan kaikenlaisia muovisia ym. photoshopattuja naisia eli ei eletä reaalimaailmassa vaan halutaan jotain fantasiaa. Jos nyt alkais ajatella asioita toiselta kantilta ja miettiä naista kokonaisuutena niin ehkä se unelmien nainen löytyisikin yllättäen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallisena suomalaisena miehenä voin sanoa, ettei ole mitään mahdollisuuksia sellaisiin naisiin, joita haluaisin. Halusin parisuhteen ja lapsia, joten pakko oli tyytyä siihen, mitä sai.

Tämä.

Joka kerta kun käy treffeillä jonkun naisen kanssa josta ajattelee, että onpas mukava ja nätti ja timmi kroppa niin naiselta tulee perinteisesti viesti, että ei tunne kipinöitä tai ei näe tästä tulevan mitään tai sitten tulee kaverikortti.

Sitten kun käy treffeillä jonkun naisen kanssa josta ajattelee, että eipäs ole millään tapaa viehättävä nainen, mutta jutellaan nyt silti tunnin verran niin nainen ihan innoissaan kyselee 2.treffien perään... Miksi nainen tuntee mielessään kemiaa kun itse en pitänyt häntä yhtään viehättävänä? Näin tapahtuu useasti.

=Kaikki on kiinni tasoista.

Ehkä sillä kauniilla naisella on paljon miehiä jotka ihailevat hänen kroppaansa, ja vähemmän nätillä ei ole niin paljon miehiä tyrkyllä niin haluaa tutustua jopa sinunlaiseesi pinnalliseen mulkkeroon, ja monesti erehtyy sellaisiin vielä rakastumaankin. Ihminen rakastuu jos on sille avoin. Ja nainen rakastuu yleensä mieheen esim. hajun perusteella, feromonit, sehän on tutkittu, nainen etsii aina miestä joka olisi paras mahdollinen kumppani lisääntymiseen, mies taas etsii ketä tahansa kenen kanssa lisääntyä ja kylvää siementään ympäriinsä. Siis jopa naiset jotka eivät halua lisääntyä, tuntevat ovulaation aikaan vetoa tietynlaiset geenit omaaviin miehiin.

Silloin kun deittaili niin jostain syystä niihin miehiin jotka alkoivat kehua tai ylistää kroppaani kaikki kiinnostus lopahti.

Kyllä just näin. Kun joku mies alkaa kehua siellä ravintolassa ulkonäköäni ja vartaloani niin lähden kiiruusti karkuun ja pidättelen oksennusta. Tämä ei ole sitä mitä miehestä etsin enkä usko että se on sitä selvälle enemmistölle naisista. Kun mies toisensa perään kehuu niin kyllä menee vaikeaksi löytää sitä ei pinnallista, älykästä ja mukavaa seuraa josta saattaa kehkeytyä se jota rakkaudeksi kutsutaan.

Miten voikin olla naisilla ja miehillä näin erilaiset arvot?

Suhde, jossa vaan tyydytään huonompaan vaihtoehtoon, on täysin hyväksyttävää, kunhan molemmat osapuolet ovat siinä tietoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallisena suomalaisena miehenä voin sanoa, ettei ole mitään mahdollisuuksia sellaisiin naisiin, joita haluaisin. Halusin parisuhteen ja lapsia, joten pakko oli tyytyä siihen, mitä sai.

Tämä.

Joka kerta kun käy treffeillä jonkun naisen kanssa josta ajattelee, että onpas mukava ja nätti ja timmi kroppa niin naiselta tulee perinteisesti viesti, että ei tunne kipinöitä tai ei näe tästä tulevan mitään tai sitten tulee kaverikortti.

Sitten kun käy treffeillä jonkun naisen kanssa josta ajattelee, että eipäs ole millään tapaa viehättävä nainen, mutta jutellaan nyt silti tunnin verran niin nainen ihan innoissaan kyselee 2.treffien perään... Miksi nainen tuntee mielessään kemiaa kun itse en pitänyt häntä yhtään viehättävänä? Näin tapahtuu useasti.

=Kaikki on kiinni tasoista.

Ehkä sillä kauniilla naisella on paljon miehiä jotka ihailevat hänen kroppaansa, ja vähemmän nätillä ei ole niin paljon miehiä tyrkyllä niin haluaa tutustua jopa sinunlaiseesi pinnalliseen mulkkeroon, ja monesti erehtyy sellaisiin vielä rakastumaankin. Ihminen rakastuu jos on sille avoin. Ja nainen rakastuu yleensä mieheen esim. hajun perusteella, feromonit, sehän on tutkittu, nainen etsii aina miestä joka olisi paras mahdollinen kumppani lisääntymiseen, mies taas etsii ketä tahansa kenen kanssa lisääntyä ja kylvää siementään ympäriinsä. Siis jopa naiset jotka eivät halua lisääntyä, tuntevat ovulaation aikaan vetoa tietynlaiset geenit omaaviin miehiin.

Silloin kun deittaili niin jostain syystä niihin miehiin jotka alkoivat kehua tai ylistää kroppaani kaikki kiinnostus lopahti.

Kyllä just näin. Kun joku mies alkaa kehua siellä ravintolassa ulkonäköäni ja vartaloani niin lähden kiiruusti karkuun ja pidättelen oksennusta. Tämä ei ole sitä mitä miehestä etsin enkä usko että se on sitä selvälle enemmistölle naisista. Kun mies toisensa perään kehuu niin kyllä menee vaikeaksi löytää sitä ei pinnallista, älykästä ja mukavaa seuraa josta saattaa kehkeytyä se jota rakkaudeksi kutsutaan.

Miten voikin olla naisilla ja miehillä näin erilaiset arvot?

Oma kiinnostukseni kärsii myös välittömästi, jos tuntematon mies lähestyy minua kehumalla kauniiksi. Sanokaa miehet ihan mitä muuta hyvänsä kuin ulkonäköön liittyvää, sillä ainakin minä tulkitsen tuon suoraan, että "käytänpä tätä repliikkiä, koska minulle on kerrottu, että naiselta saa seksiä kun häntä kehuu kauniiksi".

Vierailija kirjoitti:

Suhde, jossa vaan tyydytään huonompaan vaihtoehtoon, on täysin hyväksyttävää, kunhan molemmat osapuolet ovat siinä tietoisesti.

Miksi ei sitten samantein ottaisi sitä parempaa vaihtoehtoa?

Vierailija kirjoitti:

Aika moni mies ja nainenkin ovat sellaisia, että juuri kukaan ei heitä halua. Kyllä, puhun juuri siitä oudosta hyypiöstä, joka rapussasi välillä luimistelee kauppaan.

Heilläkin on tarve kokea läheisyyttä ja yhdessäoloa. Jos yksi kymmenestä tuhannesta kerrankin näkee heissä mitään hyvää, niin ei silloin jäädä spekuloimaan kemioita tai mitään. Silloin tartutaan tilaisuuteen.

Maailma näyttää varmasti kovin toisenlaiselta niille, joilla valinnanvaraa on ja tavoittelijoita riittää. Silti voisi vähän yrittää miettiä, millaista olisi, jos ei olisikaan syntynyt siihen nätin naisen kehoon.

Just, olen siis syntynyt treenatuksi ja pitkätukkaiseksi? Minä kun luulin että vaatii aika paljon liikuntaa pitää se hyvä kroppa, mutta turhaan siis urheilen. Samoin pitkien hiusten kunnossapito vaatii ihan muuta kun markettishampoota, ne aineet maksaa monta kymppiä pullo. Ihovoiteet jotka oikeasti hoitaa ihoa maksaa pikkupurkki 140 e. Nätit vaatteet maksavat myös.

Niin että vaikka saa jotkin geenit, ei niillä pelkillä geeneillä pitkälle pötki. Tai kääntäen, jos kasvot ovat jotakuinkin normaalit, liikunnalla ja panostuksella saa nätin ulkonäön kokonaisuutena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa on aika paljon viljelty tuota että mies ottaa ensimmäisen joka hänet kelpuuttaa ja nainen taas valikoi tarkasti, mutta minusta tuossa ehkä nämä perinteiset sukupuoliroolit parinmuodostuksen osalta vähän hämärtävät monien mielissä tuota kuviota.

Jos oletetaan (kuten usein on) että mies tekee aloitteen ja nainen joko hyväksyy tai hylkää niin yleensä mies tekee niitä aloitteita vain itseään kiinnostaville naisille eli suorittaa jonkinlaista valikointia jo ennen aloitetta. Toisaalta taas nainen joka odottaa miehen tekevän aloitteen voi valita ainoastaan  niistä miehistä jotka hänelle aloitteita tekevät eli pääsee valitsemaan vain pienestä miesten osajoukosta. 

Lopputulos on se että vaikka näennäisesti naiset ovat valikoivampia niin käytännössä kumpikin joutuu jossain määrin "tyytymään" - nainen saa aloitteita vain miehiltä joille hän kelpaa ja  aloite vastakaikua vain silloin kun mies kelpaa naiselle.

Vaikka nainen tekisi kuinka paljon aloitteita, se ei lisää kiinnostavien miesten määrää hänen ympärillään. Olen tätä yrittänyt sinulle vääntää rautalangasta aika monta kertaa. Jos menen baariin ja siellä on viisi kiinnostavaa miestä, niin mikään aloitteiden määrä ei lisää kiinnostavien miesten määrää. Ihan sama pätee nettideittiin; jos käyn läpi oman ikäluokkani ja alueeni profiilit ja siellä on kolme kiinnostavaa miestä, niin minkä ihmeen takia minä tekisin aloitteita niille muille?

Baarit ja netti, mitä roskaa. Kummassakaan paikassa ei näe mitään muuta kun pintaa, tärkein on se luonne. Sen tajuaa viimeistään siinä vaiheessa kun ikä alkaa jättää merkkinsä ihmiseen, ja näin käy IHAN JOKAISELLE. Myös niille huippunäteille. Silloin jos koko suhde perustuu pelkkään ulkonäköön, niin on tuhoon tuomittu.

Eli autovertauksin niin että tyhmimmätkin tajuaa: se Ferrari ei pysy Ferrarina, vaikka mitä tekisit lopputuloksena on Ladan taso, kun aikaa vaan kuluu kylliksi. Pellit mätänevät, moottori yskii,  öljy vuotaa, sähköt pätkivät. 

Pitää olla enemmän kuin se ulkonäkö, jos haluaa suhteen kestävän. Mitä nätimpi nuorena, sitä suurempi se pudotus on ulkonäössä ajatellen. Ei se 17-25 v vuotias ole sitä enää 10 vuoden päästä, etkä ole itsekään. Pinnallinen ihminen kärsii väistämättömästä ikääntymisestä eniten, ne joilla suhteessa on rakkautta pääsevät paljon vähemmällä, kun rakkaus saa sen toisen näyttämään hyvältä oman puolison silmissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhde, jossa vaan tyydytään huonompaan vaihtoehtoon, on täysin hyväksyttävää, kunhan molemmat osapuolet ovat siinä tietoisesti.

Miksi ei sitten samantein ottaisi sitä parempaa vaihtoehtoa?

Jos ei kumpikaan saa sitä haluamaansa ykkösvaihtoehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasin kyselyyn kyllä. Olihan nykyinen nainen kuitenkin ehkä joku kymmenes nainen jota lähestyin, ja joka sitten koki sen taianomaisen kemian kanssani ja siitä sitten edettiin parisuhteeseen. Noista muista naisista suurin osa oli ulkonäöltään selvästi parempia kuin nykyinen, mutta olen kyllä tähänkin jo nyt tottunut ja ihan tyytyväinen.

Tässä on mielestäni hyvä kiteytys.

Mies on se joka lähestyy kymmeniä naisia ja sitten alkaa olemaan sen kanssa jolta tulee vastakaikua.

Ei tietenkään ihan kenen tahansa ylipainoisen tai yksinhuoltajan mutta niiden kymmenien ihan ok naisten joukosta eka joka antaa vastakaikua.

Muunlaista skenariota ei oikeastaan ole ellet ole joku erityisen hyvännäköinen. Ei mies pääse valikoimaan niitä naisia joita itse pitäisi viehättävimpänä. Mies on aina se joka antaa periksi näissä pariutumisasioissa.

Ei normaali mies. Normaali mies ei edes tunnistaisi näitä betonikuutiossa syntyneitä assi-ajatuksia. Jos menisit vakavissasi niitä hänelle kertomaan, niin hän nauraisi sinulle ihan kuten koulukiusaajat aikoinaan nauroivat sinulle jo koulussa.

Ai niin,naisethan luulevat että jokainen miesten tekemä lähestyminen johtaa suhteeseen.Kysymys kuuluu MITÄ PAKIT SAANEEN MIEHEN PITÄISI NAISTEN MIELESTÄ TEHDÄ? Olla loppuikä sinkkuna ettei vaan tyytyisi kakkosvaihtoehtoon?

Olisiko miehelle mitenkään mahdollista opetella arvottamaan naisia muunkin kuin ulkonäön kautta? Olisiko mitään ajatusta siinä, että jos kohtaa luonteeltaan ihanan ja edes suunnilleen siedettävän näköisen naisen, niin pyrkisi ihastumaan naiseen ihmisenä ja persoonana sen sijaan, että ajattelee hänen olevan kakkosvaihtoehto? Jospa aikuinen mies voisi luopua siitä lapsellisesta harhasta, että ainoastaan unelmien prinsessaa voi rakastaa ja että ne rakkauden tunteet pitää säästellä sitä unelmien huippumallin näköistä prinsessaa varten, joka ei reaalielämässä koskaan eteen tule kuitenkaan? Olisiko ihan mahdoton ajatus tavalliselle miehelle, että tavallista naista voisi rakastaa ja jopa taviksen kanssa voi tuntea yhteistä kipinää ja kemiaa?

Olisiko näissä ajatuksissa mitään ideaa, vai onko tosiaan mielekkäämpää arvioida naiset vain ulkonäön mukaan ja säästää ne aidot tunteet sitä haavekuvaa varten, jota ei oikeasti ole olemassakaan?

No on ideaa mutta useimmille miehille ulkonäkö on suurin juttu naisessa.

Ja silti miesten kestovalitusaihe on naisten pinnallisuus. Kun yhyy naiset ovat niin nirsoja, että haluavat komean, pitkän, jykeväleukaisen laatikkopää kalsarimallikirurgilentäjän. Kuvittelisi miesten ymmärtävän hyvin pinnallisuuden naisissa, jos kerran noin pinnallisia ovat itsekin.

Vai sekö se onkin toiveena, että kauniiden naisten pitää luopua ulkonäkökriteereistään, jotta jokainen tavistomppa voi saada oman fitness-instababen?

Niin kyllähän noista puheista näkee lähinnä sen, mikä noille miehille itselleen on tärkeää naisissa, ja valittavat kun luulevat naisten olevan samanlaisia eli ulkonäkö- tai statuskeskeisiä. Todellisuudessa naiselle tavallisen näköinen duunari voi olla se aito ykkösvaihtoehto, jos on kultakimpale luonteeltaan ja elämänhallinta on kunnossa.

Kun ihastuu ja rakastuu johonkin ihmiseen, niin ei siinä enää sen jälkeen mitkään "tasot" paina. Ulkokuori menettää merkityksensä.

Käy katsomassa pariskuntia ulkona, niin huomaat, että kauniit ovat komeiden kanssa, tavikset tavisten kanssa ja ulkonäkökriteerien vastaiset kaltaistensa kanssa.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, että voidaan keskustella joko lopputuloksesta tai lopputulokseen johtavasta tunteesta. Ehkä ihastumisessa ei ajattele, että onpas komea, ihastun siihen. Mutta mitä ilmeisimmin ulkonäöllä iso vaikutus on, kun pareja katsoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhde, jossa vaan tyydytään huonompaan vaihtoehtoon, on täysin hyväksyttävää, kunhan molemmat osapuolet ovat siinä tietoisesti.

Miksi ei sitten samantein ottaisi sitä parempaa vaihtoehtoa?

Jos ei kumpikaan saa sitä haluamaansa ykkösvaihtoehtoa.

Ero miehen ja naisen välillä taitaa olla sit se, että vaikka nainenkin mielellään katsoo hyvännäköisiä miehiä ja kuolaa Johnny Deppin, Ryan Goslingin, Sam Heughanin ja mitä näitä nyt on, perään, hän voi olla todella onnellinen Teemu Mattilan kanssa, joka ostaa vaatteensa Prismasta ja jonka ainoa urheilusuoritus on siirtyä lähibaariin katsomaan lätkän MM-kisoja screeniltä.

Mies taas on nähnyt jossain kuvan Pamela Andersonista, Madonnasta, Kim Kardashianista, tai jopa videon ihan mistä tahansa nimettömästä mutta isotissisestä, hoikkauumaisesta ja hyväpyllyisestä naisesta toteuttamassa maksetusti vastentahtoisesti suihinottoa tai lekaa pebaan. Miehen mielestä tällöin siis se tavallisen nätti itsestään huolta pitävä, perhekeskeinen Minna Virtanen on tylsä tavis johon pitää vaan tyytyä kun ei parempaakaan saa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ihan kohtuullisen kivannäköinen nainen jolla oli varsinkin takavuosina melko kiva kroppa. En mikään missi tai IG-queen, mutta ei tartte pussia pitää päässä. Oon myös järkevä, mulla on vakituinen duuni ja omistusasunto. 

Mun edellinen miesystäväni oli alle 170 cm pitkä, reippaasti kaljuuntuva ns. itäsuomalaisen nenän osaava äkkipikainen ja lievästi ylipainoinen mies jolla ei ollut lihasta missään. Mutta tää mies oli mun mielestä ihan A-luokan mies ihan vaan siksi että tykättiin samoista asioista, hän kohteli mua hyvin, meillä oli samanlainen huumorintaju ja hänen kanssaan oli helppo olla. Ei siis tosiaan yleisesti ulkonäöllisesti mikään laatumies, mutta koska oli just sitä kemiaa, hän oli paras  Vaikka suhteemme päättyi, on seuraavalla miesystävälläni aika isot saappaat täyttää, ja niitä ei todella täytetä pelkällä ulkonäöllä, kuten täällä miehet tuntuvat laadun määrittelevän. Laadukas mies on ensisijaisesti hyvä tyyppi. Sellainen jonka kanssa haluaa viettää aikaa.

Nää miehet jotka on sitä mieltä että naisen tulee laskea tasoa että itsellä olis mahdollisuuksia, menkää itseenne. Jos ootte niin tylsiä että nainen ei kiinnostu teistä niin se on voi voi. En ymmärrä miksi mun naisena pitäis tyytyä johonkin huonoon säälistä, jos voisin saada ihan omilla jaloillaan ryhdikkäästi seisovan miehen. Suurin ominaisuus joka saa mut hylkäämään miehen kuin miehen, on kyllä huono luonne. Jos oot katkera ja pikkumainen vatula ilman huumorintajua ja kunnioitusta toista ihmistä kohtaan, haistan kyllä sun happamuuden ja sorry, en todella upota itseäni kaulaa myöten shaibaan. Hyvännäköinenkin mies voi olla kokovartalomulkku, joten miksi sellaisen kanssa viettäisin aikaani, ei mun mielestä kovin laadukasta? Elämässä tulee vastoinkäymisiä muutenkin, miksi siis väkisin hankkia itselleen ongelmia.  

Sinä kuittaat asian ”voi voina”, mutta entä jos itse olisit tylsä? Tai ruma? Tai jotain muuta, mikä tekee sinusta ei-halutun? Jos luonteen tai ulkonäön muuttaminen olisi helppoa tai radikaalisti edes mahdollista, niin suurin osa meistä olisi aivan toisenlaisia.

En tarkoita, että sinun pitäisi säälistä ottaa kumppaneita, mutta ihan hyvää tekisi sinunkin yrittää ymmärtää maailmaa omankin navan ulkopuolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasin kyselyyn kyllä. Olihan nykyinen nainen kuitenkin ehkä joku kymmenes nainen jota lähestyin, ja joka sitten koki sen taianomaisen kemian kanssani ja siitä sitten edettiin parisuhteeseen. Noista muista naisista suurin osa oli ulkonäöltään selvästi parempia kuin nykyinen, mutta olen kyllä tähänkin jo nyt tottunut ja ihan tyytyväinen.

Tässä on mielestäni hyvä kiteytys.

Mies on se joka lähestyy kymmeniä naisia ja sitten alkaa olemaan sen kanssa jolta tulee vastakaikua.

Ei tietenkään ihan kenen tahansa ylipainoisen tai yksinhuoltajan mutta niiden kymmenien ihan ok naisten joukosta eka joka antaa vastakaikua.

Muunlaista skenariota ei oikeastaan ole ellet ole joku erityisen hyvännäköinen. Ei mies pääse valikoimaan niitä naisia joita itse pitäisi viehättävimpänä. Mies on aina se joka antaa periksi näissä pariutumisasioissa.

Ei normaali mies. Normaali mies ei edes tunnistaisi näitä betonikuutiossa syntyneitä assi-ajatuksia. Jos menisit vakavissasi niitä hänelle kertomaan, niin hän nauraisi sinulle ihan kuten koulukiusaajat aikoinaan nauroivat sinulle jo koulussa.

Ai niin,naisethan luulevat että jokainen miesten tekemä lähestyminen johtaa suhteeseen.Kysymys kuuluu MITÄ PAKIT SAANEEN MIEHEN PITÄISI NAISTEN MIELESTÄ TEHDÄ? Olla loppuikä sinkkuna ettei vaan tyytyisi kakkosvaihtoehtoon?

Jos elämän aikana ei tule kohdalle kuin tuo yksi kiinnostava nainen, niin kyllä, silloin kannattaa olla loppuikä sinkkuna. Useimmat ihmiset kuitenkin kohtaavat elämänsä aikana lukuisia potentiaalisia parisuhdekumppaneita. Mitä aktiivisempi on, sitä enemmän. Aktiivisuudella en tarkoita nyt aloitteiden tekemistä vaan sitä, että liikkuu ihmisten parissa, harrastaa, matkustelee, osallistuu, laajentaa ystävä- ja tuttavapiiriään jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ihan kohtuullisen kivannäköinen nainen jolla oli varsinkin takavuosina melko kiva kroppa. En mikään missi tai IG-queen, mutta ei tartte pussia pitää päässä. Oon myös järkevä, mulla on vakituinen duuni ja omistusasunto. 

Mun edellinen miesystäväni oli alle 170 cm pitkä, reippaasti kaljuuntuva ns. itäsuomalaisen nenän osaava äkkipikainen ja lievästi ylipainoinen mies jolla ei ollut lihasta missään. Mutta tää mies oli mun mielestä ihan A-luokan mies ihan vaan siksi että tykättiin samoista asioista, hän kohteli mua hyvin, meillä oli samanlainen huumorintaju ja hänen kanssaan oli helppo olla. Ei siis tosiaan yleisesti ulkonäöllisesti mikään laatumies, mutta koska oli just sitä kemiaa, hän oli paras  Vaikka suhteemme päättyi, on seuraavalla miesystävälläni aika isot saappaat täyttää, ja niitä ei todella täytetä pelkällä ulkonäöllä, kuten täällä miehet tuntuvat laadun määrittelevän. Laadukas mies on ensisijaisesti hyvä tyyppi. Sellainen jonka kanssa haluaa viettää aikaa.

Nää miehet jotka on sitä mieltä että naisen tulee laskea tasoa että itsellä olis mahdollisuuksia, menkää itseenne. Jos ootte niin tylsiä että nainen ei kiinnostu teistä niin se on voi voi. En ymmärrä miksi mun naisena pitäis tyytyä johonkin huonoon säälistä, jos voisin saada ihan omilla jaloillaan ryhdikkäästi seisovan miehen. Suurin ominaisuus joka saa mut hylkäämään miehen kuin miehen, on kyllä huono luonne. Jos oot katkera ja pikkumainen vatula ilman huumorintajua ja kunnioitusta toista ihmistä kohtaan, haistan kyllä sun happamuuden ja sorry, en todella upota itseäni kaulaa myöten shaibaan. Hyvännäköinenkin mies voi olla kokovartalomulkku, joten miksi sellaisen kanssa viettäisin aikaani, ei mun mielestä kovin laadukasta? Elämässä tulee vastoinkäymisiä muutenkin, miksi siis väkisin hankkia itselleen ongelmia.  

Sinä kuittaat asian ”voi voina”, mutta entä jos itse olisit tylsä? Tai ruma? Tai jotain muuta, mikä tekee sinusta ei-halutun? Jos luonteen tai ulkonäön muuttaminen olisi helppoa tai radikaalisti edes mahdollista, niin suurin osa meistä olisi aivan toisenlaisia.

En tarkoita, että sinun pitäisi säälistä ottaa kumppaneita, mutta ihan hyvää tekisi sinunkin yrittää ymmärtää maailmaa omankin navan ulkopuolelta.

Mutta mähän olen. Tällä hetkellä mulla on perussairaudesta johtuen aika paljonkin ylipainoa, oon todella ujo ja otan vieraat ihmiset lähinnä uhkana, jonka lisäksi mulla on todella vahvat mielipiteet joten mieheltäkin vaaditaan vahvuutta ja itsetuntoa enemmän mitä miehillä yleensä tapaa olla. Olen silti mielummin vuosikausia yksin, kuin suhteessa jonkun kanssa ihan vaan siks että olis ees joku. Tältä pohjalta voin siis sitä suuremmalla syyllä olla sitä mieltä mitä olen.

Ja kyllä, olen itse myös kokeillut olla jonkun kanssa ihan vaan että olis joku, ihan kuka vaan. Huonoin ja epäreiluin parisuhteeni ikinä. Miksi tekisin siis itselleni tahallani huonoa sillä että tyydyn johonkin puolinaiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasin kyselyyn kyllä. Olihan nykyinen nainen kuitenkin ehkä joku kymmenes nainen jota lähestyin, ja joka sitten koki sen taianomaisen kemian kanssani ja siitä sitten edettiin parisuhteeseen. Noista muista naisista suurin osa oli ulkonäöltään selvästi parempia kuin nykyinen, mutta olen kyllä tähänkin jo nyt tottunut ja ihan tyytyväinen.

Tässä on mielestäni hyvä kiteytys.

Mies on se joka lähestyy kymmeniä naisia ja sitten alkaa olemaan sen kanssa jolta tulee vastakaikua.

Ei tietenkään ihan kenen tahansa ylipainoisen tai yksinhuoltajan mutta niiden kymmenien ihan ok naisten joukosta eka joka antaa vastakaikua.

Muunlaista skenariota ei oikeastaan ole ellet ole joku erityisen hyvännäköinen. Ei mies pääse valikoimaan niitä naisia joita itse pitäisi viehättävimpänä. Mies on aina se joka antaa periksi näissä pariutumisasioissa.

Ei normaali mies. Normaali mies ei edes tunnistaisi näitä betonikuutiossa syntyneitä assi-ajatuksia. Jos menisit vakavissasi niitä hänelle kertomaan, niin hän nauraisi sinulle ihan kuten koulukiusaajat aikoinaan nauroivat sinulle jo koulussa.

Ai niin,naisethan luulevat että jokainen miesten tekemä lähestyminen johtaa suhteeseen.Kysymys kuuluu MITÄ PAKIT SAANEEN MIEHEN PITÄISI NAISTEN MIELESTÄ TEHDÄ? Olla loppuikä sinkkuna ettei vaan tyytyisi kakkosvaihtoehtoon?

Olisiko miehelle mitenkään mahdollista opetella arvottamaan naisia muunkin kuin ulkonäön kautta? Olisiko mitään ajatusta siinä, että jos kohtaa luonteeltaan ihanan ja edes suunnilleen siedettävän näköisen naisen, niin pyrkisi ihastumaan naiseen ihmisenä ja persoonana sen sijaan, että ajattelee hänen olevan kakkosvaihtoehto? Jospa aikuinen mies voisi luopua siitä lapsellisesta harhasta, että ainoastaan unelmien prinsessaa voi rakastaa ja että ne rakkauden tunteet pitää säästellä sitä unelmien huippumallin näköistä prinsessaa varten, joka ei reaalielämässä koskaan eteen tule kuitenkaan? Olisiko ihan mahdoton ajatus tavalliselle miehelle, että tavallista naista voisi rakastaa ja jopa taviksen kanssa voi tuntea yhteistä kipinää ja kemiaa?

Olisiko näissä ajatuksissa mitään ideaa, vai onko tosiaan mielekkäämpää arvioida naiset vain ulkonäön mukaan ja säästää ne aidot tunteet sitä haavekuvaa varten, jota ei oikeasti ole olemassakaan?

No on ideaa mutta useimmille miehille ulkonäkö on suurin juttu naisessa.

Ja silti miesten kestovalitusaihe on naisten pinnallisuus. Kun yhyy naiset ovat niin nirsoja, että haluavat komean, pitkän, jykeväleukaisen laatikkopää kalsarimallikirurgilentäjän. Kuvittelisi miesten ymmärtävän hyvin pinnallisuuden naisissa, jos kerran noin pinnallisia ovat itsekin.

Vai sekö se onkin toiveena, että kauniiden naisten pitää luopua ulkonäkökriteereistään, jotta jokainen tavistomppa voi saada oman fitness-instababen?

Niin kyllähän noista puheista näkee lähinnä sen, mikä noille miehille itselleen on tärkeää naisissa, ja valittavat kun luulevat naisten olevan samanlaisia eli ulkonäkö- tai statuskeskeisiä. Todellisuudessa naiselle tavallisen näköinen duunari voi olla se aito ykkösvaihtoehto, jos on kultakimpale luonteeltaan ja elämänhallinta on kunnossa.

Niinpä. Hirveä ulina on keskutelupalstoilla joiltakin miehiltä, että naiset aina haluavat "pariutua ylöspäin" (ja siinä kuulemma korkea palkka olisi tärkeä). Olen itse naisvaltaisessa työpaikassa, missä valtaosalla naisista on korkeakoulututkinto ja monilla heistä on n.s. "duunarimies". Niissä ovat mm. muurari, päihdetyöntekijä, uimahallin valvoja, varaosakaupan myyjä j.n.e.,  mutta nämä miehet ovat siis työssäkäyviä, raittiita, hyviä perheenisiä, eivätkä varmaan keskustelupalstoilla huutamassa että naisille ei duunarimies mukamas kelpaisi.