Parisuhteessa oleva mies, oletko suhteessa vain koska parempaakaan ei ole saatavilla?

Vierailija kirjoitti:

On taas huonon itsetunnon omaavat naiset aktiivisina :D

Huonoa itsetuntoa = olla tyytymättä parisuhteeseen miehen kanssa, jolle kelpaa paremman puutteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa kyynisesti ajatella, niin ihmisen koko elämä on tyytymistä. Harva meistä on juuri sen näköinen kuin haluaisi, saanut juuri ne unelmien työpaikat tai asuu maailman ihanimmassa kämpässä.

Näinpä! Ja aikuisuus on sitä, että tajuaa, että tällaista elämä on. Ja että tällainenkin elämä voi olla tosi hyvää <3

Kaikessa paitsi rakkaudessa. Fiilis jossa ”tyytyy” toiseen, on henkistä väkivaltaa. Sairas ajatuskin. Menkää narsistit hoitoon!

Voi sua, kateellinen olet kun me keskinkertaisen näköiset tyydytään ilolla toisiimme ja ollaan onnelisia... Sorry, kyl me ollaan <3 

Mutta jos katkeroituminen on sinusta parempi asia, niin anna mennä vain ;)

Ja unohdin oleellisimman, eli myös pystytään rakastamaan toisiamme ;) <3 Jos sinä tarvitset pystyäksesi rakastamaan täydellisen ulkonäön (sillä toisella, ei samaa vaatimusta tietenkään sinulle itsellesi), niin ehkä kannattaisi itse mennä hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On taas huonon itsetunnon omaavat naiset aktiivisina :D

Huonoon itsetuntoon kuuluu se, että väheksyy itseään ja tekee siksi huonoja elämäänsä koskevia päätöksiä. Tässä ketjussa tätä kuvausta vastaavat miehet ovat yliedustettuina.

Kyllä minuakin naisena ahdistaa kun selviää ettei mies tai kukaan rakasta. Mietitäänpä tarkemmin hmm asun ton kanssa ja olen hänelle vain pano. Tunteettoman miehenä taas on upea tunne että nainen rakastaa, se nainen joka asuu meillä mutta ei ole sukua.

Minun mieheni on ainakin sanonut että ei aikonut enää parisuhteeseen ryhtyä. No jonkin aikaa tapailimme ja sitten hän alkoi kertoa, että JOS joskus vielä alkaisi seurustella, naisen pitäisi olla tällainen. Luetteli 10 kohdan listan jotka kaikki täsmäsivät minuun :) Eli näin kärjistäen ei ole minun kanssani siksi, ettei parempaa saanut eikä halunnut olla yksinkään - vaan päinvastoin, vaihtoi haluamansa yksinolon minuun koska olin paras ;)

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni on ainakin sanonut että ei aikonut enää parisuhteeseen ryhtyä. No jonkin aikaa tapailimme ja sitten hän alkoi kertoa, että JOS joskus vielä alkaisi seurustella, naisen pitäisi olla tällainen. Luetteli 10 kohdan listan jotka kaikki täsmäsivät minuun :) Eli näin kärjistäen ei ole minun kanssani siksi, ettei parempaa saanut eikä halunnut olla yksinkään - vaan päinvastoin, vaihtoi haluamansa yksinolon minuun koska olin paras ;)

Ei se tarkoita mitään jos on paperilla täydellinen. Ei takaa sitä kemiaa. Jättää/pettää sua kun ihastuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa kyynisesti ajatella, niin ihmisen koko elämä on tyytymistä. Harva meistä on juuri sen näköinen kuin haluaisi, saanut juuri ne unelmien työpaikat tai asuu maailman ihanimmassa kämpässä.

Näinpä! Ja aikuisuus on sitä, että tajuaa, että tällaista elämä on. Ja että tällainenkin elämä voi olla tosi hyvää <3

Kaikessa paitsi rakkaudessa. Fiilis jossa ”tyytyy” toiseen, on henkistä väkivaltaa. Sairas ajatuskin. Menkää narsistit hoitoon!

Voi sua, kateellinen olet kun me keskinkertaisen näköiset tyydytään ilolla toisiimme ja ollaan onnelisia... Sorry, kyl me ollaan <3 

Mutta jos katkeroituminen on sinusta parempi asia, niin anna mennä vain ;)

Onko sinulle tyytyminen sitä, että oikeasti, syvällä sisimmässäsi haluaisit paremman, mutta tyydyt tavikseen koska itsekin olet tavis?

Tämä on se pointti johon haluan vastauksen.

onko miehet oikesti noin pihalla, että luulevat rahan ja pituuden ja statuksen olevan naisten kiinnostumisen syy??????????????????????

vai onko suurin osa naisista tuollaisia? olen kuvitellut että tuollaisia naisia on joitain, sellaisia pinnallisia draamaqueeneja.

koskaan en ole ihastunut noihin ominaisuuksiin, ja vastavasti olen seurustelut vain miesten kanssa, joihin olen ihastunut.

minulle tärkeää miehessä on hauskuus, hyvyys, älykkyys, hyvät tavat, arvot, rehellisyys jne ja se, että sovimme yhteen, ei mikään uusi auto!!

Naisena ongelmani ennen mieheni löytämistä oli miellyttävistä ulkonäöistä ja menestymisestä ammattillisessa mielessä edelliset säädöt ei kohdannut huumorin, arvojen ja viihtymisen kannalta, ainakaan itselleni.

Ajattelin pitkään olevani tunteisiin kykenemätön kunnes mieheni käveli vastaan. Välitän lämpö ja rauha laskeutui kevyestä juttelusta, kumpikin tykkäsi mutkattomuudesta olla yhdessä.

Monia vuosia myöhemmin vieläkin ihan häkeltyneitä ollaan toisistamme, minä rento ja päämäärätön luonnonlapsi joka inhoaa kulissielämistä ja rakastan elää kahdestaan pienessä kuplassa jossa vieläkin sytyn miehen katseesta.

Mies päämääräinen introvertti joka naureskelee jotta asuttaisiin vieläkin vuokrakaksiossa jollei hän päämääräisesti olisi luovinut meitäomaa taloa kohti, itselleni olisi kelvannut alkuperäinen kämppä, ei sillä tämä on taivaallisen ihana pala omaa taivasta yhdessä asuen maalla.

Aidosti oikeasti tykätään toistemme poikkeavista persoonista, ulkonäoistä ja seksuaalisesta kemiasta, vuodet kierii mutta joka päivä toinen panettaa.

Pahin painajainen olisi jos selviäisi, että olen miehelleni tyytyminen paremman löytymättä.

Jos rakkaus loppuu ja onni katoaa on sanomattakin selvää, että suhde hajoaa. En pystyisi tuomitsemaan itseäni tai miestäni onnettomaan elämään rakkaudettomassa suhteessa.

Niin ja ulkonäkö, sanoisin että itse olen pieni, söpö ja seksikäs, en missään nimessä kaunotar. Mies komea, timmi ja ääri miehekäs mielestäni. On kiva nauttia ulkonäöstä, mutta luonne, sydän ja sielu tässä tekee toisistamme kumppanit, mieheni mukaan sielunkumppanit johon yhdyn täysin.

Rehellisesti en voisi parempaa miestä saada, jos hän minut hylkää niin sitten elämä yksin houkuttelee, en usko että syvemmin voisin ketään muuta rakastaa ja himoita.

Elkää ihmiset tyytykö rakkaudessa!

Vierailija kirjoitti:

Naisena ongelmani ennen mieheni löytämistä oli miellyttävistä ulkonäöistä ja menestymisestä ammattillisessa mielessä edelliset säädöt ei kohdannut huumorin, arvojen ja viihtymisen kannalta, ainakaan itselleni.

Ajattelin pitkään olevani tunteisiin kykenemätön kunnes mieheni käveli vastaan. Välitän lämpö ja rauha laskeutui kevyestä juttelusta, kumpikin tykkäsi mutkattomuudesta olla yhdessä.

Monia vuosia myöhemmin vieläkin ihan häkeltyneitä ollaan toisistamme, minä rento ja päämäärätön luonnonlapsi joka inhoaa kulissielämistä ja rakastan elää kahdestaan pienessä kuplassa jossa vieläkin sytyn miehen katseesta.

Mies päämääräinen introvertti joka naureskelee jotta asuttaisiin vieläkin vuokrakaksiossa jollei hän päämääräisesti olisi luovinut meitäomaa taloa kohti, itselleni olisi kelvannut alkuperäinen kämppä, ei sillä tämä on taivaallisen ihana pala omaa taivasta yhdessä asuen maalla.

Aidosti oikeasti tykätään toistemme poikkeavista persoonista, ulkonäoistä ja seksuaalisesta kemiasta, vuodet kierii mutta joka päivä toinen panettaa.

Pahin painajainen olisi jos selviäisi, että olen miehelleni tyytyminen paremman löytymättä.

Jos rakkaus loppuu ja onni katoaa on sanomattakin selvää, että suhde hajoaa. En pystyisi tuomitsemaan itseäni tai miestäni onnettomaan elämään rakkaudettomassa suhteessa.

Niin ja ulkonäkö, sanoisin että itse olen pieni, söpö ja seksikäs, en missään nimessä kaunotar. Mies komea, timmi ja ääri miehekäs mielestäni. On kiva nauttia ulkonäöstä, mutta luonne, sydän ja sielu tässä tekee toisistamme kumppanit, mieheni mukaan sielunkumppanit johon yhdyn täysin.

Rehellisesti en voisi parempaa miestä saada, jos hän minut hylkää niin sitten elämä yksin houkuttelee, en usko että syvemmin voisin ketään muuta rakastaa ja himoita.

Elkää ihmiset tyytykö rakkaudessa!

Niin mutku sä oot seksikäs ja mies on komea ja timmi, niin siitä se kaikki johtuu. Sä vaan kuvittelet että olis jotain syvempiä tunteita :'D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisena ongelmani ennen mieheni löytämistä oli miellyttävistä ulkonäöistä ja menestymisestä ammattillisessa mielessä edelliset säädöt ei kohdannut huumorin, arvojen ja viihtymisen kannalta, ainakaan itselleni.

Ajattelin pitkään olevani tunteisiin kykenemätön kunnes mieheni käveli vastaan. Välitän lämpö ja rauha laskeutui kevyestä juttelusta, kumpikin tykkäsi mutkattomuudesta olla yhdessä.

Monia vuosia myöhemmin vieläkin ihan häkeltyneitä ollaan toisistamme, minä rento ja päämäärätön luonnonlapsi joka inhoaa kulissielämistä ja rakastan elää kahdestaan pienessä kuplassa jossa vieläkin sytyn miehen katseesta.

Mies päämääräinen introvertti joka naureskelee jotta asuttaisiin vieläkin vuokrakaksiossa jollei hän päämääräisesti olisi luovinut meitäomaa taloa kohti, itselleni olisi kelvannut alkuperäinen kämppä, ei sillä tämä on taivaallisen ihana pala omaa taivasta yhdessä asuen maalla.

Aidosti oikeasti tykätään toistemme poikkeavista persoonista, ulkonäoistä ja seksuaalisesta kemiasta, vuodet kierii mutta joka päivä toinen panettaa.

Pahin painajainen olisi jos selviäisi, että olen miehelleni tyytyminen paremman löytymättä.

Jos rakkaus loppuu ja onni katoaa on sanomattakin selvää, että suhde hajoaa. En pystyisi tuomitsemaan itseäni tai miestäni onnettomaan elämään rakkaudettomassa suhteessa.

Niin ja ulkonäkö, sanoisin että itse olen pieni, söpö ja seksikäs, en missään nimessä kaunotar. Mies komea, timmi ja ääri miehekäs mielestäni. On kiva nauttia ulkonäöstä, mutta luonne, sydän ja sielu tässä tekee toisistamme kumppanit, mieheni mukaan sielunkumppanit johon yhdyn täysin.

Rehellisesti en voisi parempaa miestä saada, jos hän minut hylkää niin sitten elämä yksin houkuttelee, en usko että syvemmin voisin ketään muuta rakastaa ja himoita.

Elkää ihmiset tyytykö rakkaudessa!

Niin mutku sä oot seksikäs ja mies on komea ja timmi, niin siitä se kaikki johtuu. Sä vaan kuvittelet että olis jotain syvempiä tunteita :'D

Tämä on hyvin mahdollista, koska kirjoittajalla on ollut tarve tuoda nuo ulkoiset asiat selkeästi esiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteen alussa oli kyllä minun puoleltani paljon kemiaa ja ihastumista, mutta varmasti iso tekijä siinä oli se, että naiset eivät juurikaan olleet aiemmin osoittaneet huomiota minua kohtaan. Kun kerrankin joku lähestyy, niin tuntuuhan se huumaavalta.

Sinänsä minulle ei ole merkitystä, oliko kyseessä uutuudenviehätys vai ja miten tasot natsasivat tai muuta. 10 vuotta suhdetta on takana, enkä luopuisi läheisimmästä ihmisestä missään tapauksessa. Tällaisessa ajassa ja tällaisten kokemusten jälkeen pökkelömpikin on kiintynyt toiseen.

Sanoisin, että oman tarinani voisi hyvin muotoilla sekä palstanaisten että palstamiesten tavalla, ja tunnistaisin sen kyllä tekstistä.

80 % avioeroista on naisten ottamia. Mielenkiintoista, että nimenomaan naiset eivät kiinny toiseen, vaan ovat valmiita heivaamaan pitkäaikaisen elämänkumppanin noin helposti.

Ehkä naisille ihastumisen tunne on keskimäärin tärkeämpää kuin miehille? Sehän selittäisi tämän ketjun näkemyserotkin.

Naisille ihastuminen onkin tärkeämpää. Miehet ovat keskimäärin valmiimpia tinkimään ihastumisesta ja muistakin tunteista, jos vaan suhteelta muuten saa sen minkä haluaakin.

Kyse ei ole kiintymisen puutteesta, vaan loputtomasta uupumisesta työn, perheen ja lasten kanssa. Parempi elää lasten kanssa, kuin sohvalla makaavan laiskan miehen, joka inisee seksiä pitkän päivän jälkeen. Hämmästyttävää, etteivät miehet käsitä, että arkea hoitaa perheessä vähintään kaksi ihmistä.

Arjen hoitamisesta vähintäänkin AV-standardien mukaan silti seksiä max 10 krt vuodessa, lomareissut ja menot sponsattu, lasten harrastuskuskina yms.

Mitäs tota niinku pitäs vielä että saisi edes keskimäärin kerran viikossa?

Pitää olla mukava ja kiihottava. Mä hoidan lapset ja kodin sekä jeesaan miehen yrityksessa. Mies tekee pitkää päivää yrittäjänä ja saa aina kun haluaa. Näin meillä on aina ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasin kyselyyn kyllä. Olihan nykyinen nainen kuitenkin ehkä joku kymmenes nainen jota lähestyin, ja joka sitten koki sen taianomaisen kemian kanssani ja siitä sitten edettiin parisuhteeseen. Noista muista naisista suurin osa oli ulkonäöltään selvästi parempia kuin nykyinen, mutta olen kyllä tähänkin jo nyt tottunut ja ihan tyytyväinen.

Tässä on mielestäni hyvä kiteytys.

Mies on se joka lähestyy kymmeniä naisia ja sitten alkaa olemaan sen kanssa jolta tulee vastakaikua.

Ei tietenkään ihan kenen tahansa ylipainoisen tai yksinhuoltajan mutta niiden kymmenien ihan ok naisten joukosta eka joka antaa vastakaikua.

Muunlaista skenariota ei oikeastaan ole ellet ole joku erityisen hyvännäköinen. Ei mies pääse valikoimaan niitä naisia joita itse pitäisi viehättävimpänä. Mies on aina se joka antaa periksi näissä pariutumisasioissa.

Ja juuri sen takia naisen ei pidä koskaan ryhtyä suhteeseen tuollaisen miehen kanssa, joka yrittää monia ja saa vain ’jonkun’. Mieluummin yksin kuin joku johon tyydytään.

Jos tämä palsta jotain opettaa, niin varomaan itseään ’tavallisina’ pitämiään miehiä.

Kerron sinulle salaisuuden: suurin osa miehistä joutuu yrittämään monia naisia saadakseen sen jonkun.

Kerron sinulle salaisuuden: todella harva nainen saa haaveittensa miehen. Aiempi työkaveri etsi miestä, joka on älykäs ja jolla on superkroppa. Hän päätyi 50 kiloa ylipainoiseen mieheen, joka halusi lapsia. Mukava mies, mutta melkoinen tiputus toivotusta. Kuten monella muulla naisella Suomessa. 

Kaljusta possunenä läskimahasta ei treenata pitkäsääristä, hoikkaa ja hyvännäköistä norjalaismiestä. :)

ohis

Miksi naisia sitten kovasti tuntuu ärsyttävän, kun mies kertoo saman asian? Ainakin tässä ketjussa naiset ovat jopa pöyristyneitä tajuttuaan, että miehet nyt vaan eivät saa haaveittensa naista. Miksi se on pöyristyttävää, jos kerran naisetkaan eivät saa haaveittensa miestä?

Naiset ovat ketjussa kauhistelleet sitä, että miehet ovat kertoneet pystyvänsä rakastamaan vain sitä haaveittensa naista ja koska eivät sellaista naista saa, he tyytyvät naisiin, joita eivät rakasta. Naiset itse puolestaan pystyvät ihan ongelmitta rakastamaan omia miehiään siitä huolimatta, että he eivät ole niitä prinsessahaaveiden prinssejä.

Kyse ei ole siitä, kuka voi saada haaveidensa kumppanin, vaan kyse on rakkaudesta. Ketjun miehet ovat itse moneen kertaan kertoneet, että vain haaveiden naista kohtaan voi tuntea sitä kemiaa. Naiset eivät ole yleensä näin vaateliaita miesten suhteen. Toki tosielämässä on runsaasti ihan tavallisia, rakastamiskykyisiä miehiäkin, jotka eivät vaadi että naisen pitää olla unelmien prinsessa, jotta häntä voisi rakastaa. Tähän ketjuun tuntuu nyt vain eksyneen näitä "prinsessaharhaisia" miehiä kohtuu runsaasti, ja heidän juttunsa ymmärrettävästi hiertävät vastakarvaan ihmisiä, jotka ovat pariutuneet rakkaudesta.

Mitä helvettiä, asiahan on juuri toisinpäin. Naisilla on hirveät standardit miehille eivätkä välttämättä sittenkään rakasta miestä. Rakastavat enemmän omaa tunnettaan kun mies rakastaa naistaan.

Miehille kelpaa moni nainen, pääasia on kun koti, lämpöä ja seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasin kyselyyn kyllä. Olihan nykyinen nainen kuitenkin ehkä joku kymmenes nainen jota lähestyin, ja joka sitten koki sen taianomaisen kemian kanssani ja siitä sitten edettiin parisuhteeseen. Noista muista naisista suurin osa oli ulkonäöltään selvästi parempia kuin nykyinen, mutta olen kyllä tähänkin jo nyt tottunut ja ihan tyytyväinen.

Tässä on mielestäni hyvä kiteytys.

Mies on se joka lähestyy kymmeniä naisia ja sitten alkaa olemaan sen kanssa jolta tulee vastakaikua.

Ei tietenkään ihan kenen tahansa ylipainoisen tai yksinhuoltajan mutta niiden kymmenien ihan ok naisten joukosta eka joka antaa vastakaikua.

Muunlaista skenariota ei oikeastaan ole ellet ole joku erityisen hyvännäköinen. Ei mies pääse valikoimaan niitä naisia joita itse pitäisi viehättävimpänä. Mies on aina se joka antaa periksi näissä pariutumisasioissa.

Ja juuri sen takia naisen ei pidä koskaan ryhtyä suhteeseen tuollaisen miehen kanssa, joka yrittää monia ja saa vain ’jonkun’. Mieluummin yksin kuin joku johon tyydytään.

Jos tämä palsta jotain opettaa, niin varomaan itseään ’tavallisina’ pitämiään miehiä.

Kerron sinulle salaisuuden: suurin osa miehistä joutuu yrittämään monia naisia saadakseen sen jonkun.

Kerron sinulle salaisuuden: todella harva nainen saa haaveittensa miehen. Aiempi työkaveri etsi miestä, joka on älykäs ja jolla on superkroppa. Hän päätyi 50 kiloa ylipainoiseen mieheen, joka halusi lapsia. Mukava mies, mutta melkoinen tiputus toivotusta. Kuten monella muulla naisella Suomessa. 

Kaljusta possunenä läskimahasta ei treenata pitkäsääristä, hoikkaa ja hyvännäköistä norjalaismiestä. :)

ohis

Miksi naisia sitten kovasti tuntuu ärsyttävän, kun mies kertoo saman asian? Ainakin tässä ketjussa naiset ovat jopa pöyristyneitä tajuttuaan, että miehet nyt vaan eivät saa haaveittensa naista. Miksi se on pöyristyttävää, jos kerran naisetkaan eivät saa haaveittensa miestä?

Naiset ovat ketjussa kauhistelleet sitä, että miehet ovat kertoneet pystyvänsä rakastamaan vain sitä haaveittensa naista ja koska eivät sellaista naista saa, he tyytyvät naisiin, joita eivät rakasta. Naiset itse puolestaan pystyvät ihan ongelmitta rakastamaan omia miehiään siitä huolimatta, että he eivät ole niitä prinsessahaaveiden prinssejä.

Kyse ei ole siitä, kuka voi saada haaveidensa kumppanin, vaan kyse on rakkaudesta. Ketjun miehet ovat itse moneen kertaan kertoneet, että vain haaveiden naista kohtaan voi tuntea sitä kemiaa. Naiset eivät ole yleensä näin vaateliaita miesten suhteen. Toki tosielämässä on runsaasti ihan tavallisia, rakastamiskykyisiä miehiäkin, jotka eivät vaadi että naisen pitää olla unelmien prinsessa, jotta häntä voisi rakastaa. Tähän ketjuun tuntuu nyt vain eksyneen näitä "prinsessaharhaisia" miehiä kohtuu runsaasti, ja heidän juttunsa ymmärrettävästi hiertävät vastakarvaan ihmisiä, jotka ovat pariutuneet rakkaudesta.

Mitä helvettiä, asiahan on juuri toisinpäin. Naisilla on hirveät standardit miehille eivätkä välttämättä sittenkään rakasta miestä. Rakastavat enemmän omaa tunnettaan kun mies rakastaa naistaan.

Miehille kelpaa moni nainen, pääasia on kun koti, lämpöä ja seksiä.

Koti, lämpöä ja seksiä? Tsiisus 😁 Ei jatkoon!

Todella hämmentävä ketju. Täytyy sanoa, että jossain määrin asettaudun miesten puolelle, vaikka olenkin nainen.

Ihmisellä on seksiäkin tärkeämpi perustarve, johon parisuhteesta haetaan vastetta: läheisyys ja tarve olla toista ihmistä lähellä. Siksi voi olla, että jossain vaiheessa mies tyytyy hyvään kumppaniin ja lakkaa haikailemaan tähteä taivaalta. Ei se minua haittaa, vaikka mieheni olisi vain tyytynyt minuun. Olenhan itsekin jossain määrin tyytynyt häneen. Ihan varmasti tuolla jossakin seitsemän miljardin ihmisen joukossa olisi joku, jota rakastaisin enemmän ja joka olisi minulle täydellisempi vaihtoehto kumppanina tai jota haluaisin enemmän. Ei se haittaa, sillä rakkaus on jotain, mihin kasvetaan. 

Parisuhde on muutakin kuin kemiaa ja seksiä. Monet asiat helpottuvat ja tuntuvat mukavammalta, kun ne jakaa jonkun kanssa. Parisuhde kivan naisen kanssa voi olla parempi vaihtoehto kuin yksinoleminen. Siksi se "tyytyminen" voi kasvattaa huomattavasti yksilön kokemaa onnea. Jos toista rakastaa ja häntä haluaa, ei haittaa, vaikka ei olisikaan ihan 100% huumaantunut toisesta. 

Monelle miehelle parisuhde on ensisijaisesti käytännön järjestely, jonka tarkoitus on saavuttaa elämässä tiettyjä asioita. Ei siis mikään roihuavien tunteiden temppeli. Miehet arvostavat parisuhteissaan naisia enemmän tavallista arkea, yhteiselämän sujuvuutta, riidattomuutta  ja kumppanuutta. Ei miehiä kuitenkaan haittaa, jos parisuhteessa on roihuavaa rakkauttakin. Miehet - kuten myös monet naiset - ymmärtävät, että vuosien ja arkisen aherruksen myötä ne roihut sammuvat. Jäljelle jää kumppanuus ja se, että elämä toisen ihmisen kanssa on pääasiassa harmittoman miellyttävää. 

Osa miehistä on valmis jättämään alkuhuuman ja roihuavan rakkauden kokonaan väliin ja siirtymään suoraan harmittoman miellyttävään kumppanuuteen. Koska sitähän parisuhde kuitenkin jossain vaiheessa tulee olemaan. Tämä on se, mitä tarkoitetaan, kun mies tyytyy johonkin naiseen. Tällaisessa naisessa on siis omat hyvät puolensa ja pitkässä suhteessa monesti parempikin kumppani kuin se, johon mies korviaan myöten ihastuisi. 

Itse ajattelen ulkonäön lähinnä niin että kunhan vähimmäisvaatimukset täyttyvät ei asialla ole enää väliä. Eli jos vaikka oma vähimmäisvaatimus puolison ulkonäölle olisi 6 on ihan sama onko puoliso 7 vai 9 vaan silloin muut asiat merkkaavat enemmän. Minulla on ollut todella erinäköisiä poikaystäviä, on pitkiä ja vähän lyhempiä, vaaleita ja tummia, lihaksikkaita ja laihoja, vähän vatsaa tai pyykkilauta jne. Mieheni on ehkä stereotyyppinen unelmamies: pitkä, lihaksikas, tumma ja raamikas. Lisäksi hän on lääkäri. Itse olen perusnätti mutta en missään nimessä mikään bombshell, enemmän girl Next door kun olen vähän laitettuna. En kuitenkaan ajattele että mieheni tyytyneen minuun vaikka hän varmasti saisi kauniimman ja menestyneemmän naisen ihan helpolla. Mieheni lähestyi minua alunperin ja suhteen alussa hän oli aloitteellisempi osapuoli. Hän sanoo minulle lähes päivittäin että olen korvaamaton ja se riittää minulle. Eräs puolituttu oli kerran puhunut kaverilleni kuinka minulla täytyy varmaan olla paljon rahaa tmv. Koska mieheni on niin eri liigasta. Tuntuuhan se vähän ikävältä, ei kaikille miehille ulkonäkö ole tärkeintä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasin kyselyyn kyllä. Olihan nykyinen nainen kuitenkin ehkä joku kymmenes nainen jota lähestyin, ja joka sitten koki sen taianomaisen kemian kanssani ja siitä sitten edettiin parisuhteeseen. Noista muista naisista suurin osa oli ulkonäöltään selvästi parempia kuin nykyinen, mutta olen kyllä tähänkin jo nyt tottunut ja ihan tyytyväinen.

Tässä on mielestäni hyvä kiteytys.

Mies on se joka lähestyy kymmeniä naisia ja sitten alkaa olemaan sen kanssa jolta tulee vastakaikua.

Ei tietenkään ihan kenen tahansa ylipainoisen tai yksinhuoltajan mutta niiden kymmenien ihan ok naisten joukosta eka joka antaa vastakaikua.

Muunlaista skenariota ei oikeastaan ole ellet ole joku erityisen hyvännäköinen. Ei mies pääse valikoimaan niitä naisia joita itse pitäisi viehättävimpänä. Mies on aina se joka antaa periksi näissä pariutumisasioissa.

Ja juuri sen takia naisen ei pidä koskaan ryhtyä suhteeseen tuollaisen miehen kanssa, joka yrittää monia ja saa vain ’jonkun’. Mieluummin yksin kuin joku johon tyydytään.

Jos tämä palsta jotain opettaa, niin varomaan itseään ’tavallisina’ pitämiään miehiä.

Kerron sinulle salaisuuden: suurin osa miehistä joutuu yrittämään monia naisia saadakseen sen jonkun.

Kerron sinulle salaisuuden: todella harva nainen saa haaveittensa miehen. Aiempi työkaveri etsi miestä, joka on älykäs ja jolla on superkroppa. Hän päätyi 50 kiloa ylipainoiseen mieheen, joka halusi lapsia. Mukava mies, mutta melkoinen tiputus toivotusta. Kuten monella muulla naisella Suomessa. 

Kaljusta possunenä läskimahasta ei treenata pitkäsääristä, hoikkaa ja hyvännäköistä norjalaismiestä. :)

ohis

Miksi naisia sitten kovasti tuntuu ärsyttävän, kun mies kertoo saman asian? Ainakin tässä ketjussa naiset ovat jopa pöyristyneitä tajuttuaan, että miehet nyt vaan eivät saa haaveittensa naista. Miksi se on pöyristyttävää, jos kerran naisetkaan eivät saa haaveittensa miestä?

Naiset ovat ketjussa kauhistelleet sitä, että miehet ovat kertoneet pystyvänsä rakastamaan vain sitä haaveittensa naista ja koska eivät sellaista naista saa, he tyytyvät naisiin, joita eivät rakasta. Naiset itse puolestaan pystyvät ihan ongelmitta rakastamaan omia miehiään siitä huolimatta, että he eivät ole niitä prinsessahaaveiden prinssejä.

Kyse ei ole siitä, kuka voi saada haaveidensa kumppanin, vaan kyse on rakkaudesta. Ketjun miehet ovat itse moneen kertaan kertoneet, että vain haaveiden naista kohtaan voi tuntea sitä kemiaa. Naiset eivät ole yleensä näin vaateliaita miesten suhteen. Toki tosielämässä on runsaasti ihan tavallisia, rakastamiskykyisiä miehiäkin, jotka eivät vaadi että naisen pitää olla unelmien prinsessa, jotta häntä voisi rakastaa. Tähän ketjuun tuntuu nyt vain eksyneen näitä "prinsessaharhaisia" miehiä kohtuu runsaasti, ja heidän juttunsa ymmärrettävästi hiertävät vastakarvaan ihmisiä, jotka ovat pariutuneet rakkaudesta.

Mitä helvettiä, asiahan on juuri toisinpäin. Naisilla on hirveät standardit miehille eivätkä välttämättä sittenkään rakasta miestä. Rakastavat enemmän omaa tunnettaan kun mies rakastaa naistaan.

Miehille kelpaa moni nainen, pääasia on kun koti, lämpöä ja seksiä.

Oletko lukenut tätä ketjua? Aika monta miesten kirjoittamaa viestiä tästä löytyy, joissa ihan suoraan sanotaan, että omaa puolisoa ei rakasta ja että tavallinen mies voi tuntea ihastusta ja kemiaa vain unelmien naista kohtaan.

Tosielämässä asia sitten näyttäytyy toki toisenlaisena, ja siitä syystä varmaan nämä kovin todellisuudesta vieraantuneen oloiset kommentit ovatkin herättäneet ketjussa närkästystä.

Naiset yrittää tajuta miesten ajatusmaailmaa mutta se ei ole mahdollista koska he ovat naisia. Ei miehetkään ymmärrä naisia täysin eikä se ole mahdollistakaan koska pitäisi elää yksi elämä vastakkaisessa sukupuolessa että tajuaisi mistä on kysymys.

Vaikka moni mies on hyvin ajattelevainen ja lämminhenkinen, kuitenkin se kylmä puoli löytyy monilta koska olet koko elämäsi ollut se sukupuoli jolta oletetaan aina hiukan enemmän ja se tarttuu myös ajattelutapaan ja psyykkeeseen.

Ehkä tästä syystä moni mies ei jaksa jaksa välittää oli sitten onnellisessa tai vähemmän onnellisessa parisuhteessa. Tai ehkä tajuavat vasta kun hommat on jo pahasti menossa vituilleen että tähän olisi syytä panostaa.

Miehenä jos sota tulee joudut henkesi uhalla rintamalle, jos työt lähtee olet luuseri mutta vastaavasti työtön nainen ei ole niin paha asia parisuhteessa yleisesti ajateltuna. Jos sinulla on jotain huolia tai murheita, olet luuseri jos niitä ääneen alat puimaan väärässä seurassa, vastaavasti naisilla sitä katsotaan vain sopivana herkkyytenä. Jos olet ulkoiselta olemukseltasi heikon näköinen, olet luuseri. Naisilla näin ei ole paitsi jos olet erittäin ylipainoinen saattaa siitä joutua kuulemaan.

Yleisesti ottaen miehen on aina oltava jotain mutta naisen ei ole pakko olla yhtään mitään. Näin moni ainakin ajattelee vaikka ei sitä myönnäkään.

Tämä johtaa miehillä väistämättä osittain kyynisempään ja rationaalisempaan ajatusmaailmaan vaikka päällepäin se ei ehkä usein näkyisikään. Silti sisimmässään tajuaa ettei täällä mitään prinsessaelämää tulla koskaan elämään ja vaikka elettäisikin, elämä on kovaa ja loppu on joskus väistämättä edessä. Jos henki lähtee, se lähtee oli se sitten sairaus tai onnettomuus tai mikä hyvänsä.

Ei naiset ymmärrä tällaista ajatusmaailmaa mikä monilla suomalaisilla miehillä on. Ehkä sitä voi osittain vitutukseksikin joku kutsua mutta sitä löytyy ihan yhtälailla tehtaanjohtajista ja kauluspaitaväestä kuin rividuunareistakin.

Ei moni mies vain jaksa panostaa siihen parisuhteeseen niin paljon kuin naiset vaikka se tuntuu naisista ihan käsittämättömältä että heille maailman tärkein asia tuntuu joillekin niin välinpitämättömältä vaikka se toki miehillekin on tärkeä asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat naisen jolla hyvä vartalo tee ensin omasta vartalostasi töydellinen. Kun teet sen työn realisoituu ajatuksesi.

Tässä nyt niille joilla ei sairauksia esteenä.

Tee itsestäsi ferrari.

Voi kun asia olisikin noin. Kuten tuossa ylempänä jo kirjoitin niin atleettinen kroppa löytyy jo mutta se ei ole parantanut osakkeitani. Mies ei saa treenatulla kropalla lähimainkaan samanlaista tason nousua kuin mitä nainen saa.

Käytännössä treenattu tai edes hoikka nainen vaatii mieheltä vastineeksi erityisen hyvä perintötekijöitä esim erityisen pitkää pituutta tai komeita kasvoja tai korkean statuksen ammattia.

Kunpa miehet tajuaisivat, etteivät ulkoiset asiat ole naisille ykkösasia. Tai osalle on, mutta he ovat pintaliitäjiä. Sattuvat vain panostamaan ulkonäköön keskivertoa enemmän ja saavat miehet vipuun. Sinänsä kyllä siinä saa, mitä ansaitsee... Jos arvostaa vain naisen ulkokuorta, saa vain sitä.

Muille naisille miehen timmi kroppa on korkeintaan plussan arvoinen. Meitä kiinnostaa sisältö. Turha esitellä sixpackiä, ellei löydy hellyyttä, lempeyttä, rakkautta ja positiivisuutta.

Jos naiset todella arvostaisivat näitä asioita, eli että hellät lempeät rakastavat ja positiiviset miehet olisivat niitä kaikista halutuimpia miehiä niin nykyiset pariutumismarkkinat olisivat kääntyneet päälaelleen. Tosiasiassa se ei mene noin, ei ole koskaan mennyt, eikä tule koskaan menemään.

Pinnalliset asiat ratkaisee.

Minä vaihdoin miestä. Itsekeskeinen ja kaiken rahassa arvottava tyyppi sai jäädä. Selitin monesti, ettei minulle ole väliä ulkoisilla puitteilla. En tarvitse hienoa omakotitaloa, pihan täydeltä autoja tai halua kuunnella, kun mies kehuu kavereilleen saavutuksiaan. Kerroin, että olisin onnellisempi vaikka vuokrayksiössä kaksin jonkun rakkaan ihmisen kanssa kuin kylmässä suhteessa, mutta hienoissa puitteissa. Ei mennyt perille.

Löysin onneksi uuden miehen, jonka kanssa voin jakaa hyvänmielenasioita ja nauttia elämästä ja rakkaudesta. Kumpikin meistä rakastaa toista virheineen. Asumme ja elämme vaatimattomammin kuin minä aiemmin, ja nautin joka hetkestä. Mies on huomioonottava, iloinen, tykkää halata ja suukottaa. En voisi toivoa enempää.

Kuullostaa ihanalta. Toki taloudellinen turvallisuus on tärkeä, mutta sellainen ylimääräisen statuksen tärkeys, jota monet miehet korostavat keskustelupalstoilla, on turha.

Tuli hyvä mieli kun luin tämän kaikkien negatiivisten kommentien seassa. Onnea teille! :)

Huvittaa naisten heikko itsetunto. Ketju saa mittaa siksi kun naiset raivostuvat siitä faktasta, että he ovat kuitenkin vain yksi nainen muiden joukossa. Menee tunteisiin! :)

Miehenne olisi jonkun toisen kanssa jos ei olisi teidän kanssa. Kauheaa!!