Ylimielinen miniä
Mikä neuvoksi (tulevan) miniän kanssa?
Häitä on tarkoitus juhlia tämän vuoden aikana, ja miniälle ei kelpaa mikään meidän sulhasen vanhempien ehdotus. Emme ole valitsemassa mitään suuria henkilökohtaisia elementtejä häihin - esimerkiksi morsiamen pukua tai kampausta - vaan pieniä yksittäisiä seikkoja, jotka olisivat meille valtavan tärkeitä.
Miniä on koko kihlauksen ajan ollut hyökkäävä, kun yritin sanoa, että nämä ovat minun ainoan poikani häät, miniä totesi ykskantaan, että he järjestävät häät ja päättävät siksi. Tuntui syyllistävän siitä, ettemme osallistu järjestelyyn, mutta miniä itse kieltäytyi aikanaan siitä, että maksaisimme osan!
Poikani ei tietenkään halua sanoa juuta eikä jaata, ja joutua tärkeiden ihmisten väliin.
Miten saisin avattua keskusteluyhteyden miniään, kun hänen asenteensa on niin hyökkäävä?
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Meidän häissä oli sellainen outo sivupöytä, missä me hääpari istuttiin katselemassa, kun muut jutteli keskenään ja piti hauskaa. Oli todella typerä systeemi, siinä pönötettiin sitten.
Tuo olisi minustakin hirveää. Ikäänkuin en saisi itse osallistua omiin juhliini ja olla yhdessä muiden kanssa.
Mulle olisi ollut aika iso asia jos joku ulkopuolinen (kyllä, sä olet tässä ulkopuolinen) olisi alkanut kirkkovihkimiseen painostaa. Se kun ei mun elämänkatsomukseen sovi millään eikä miehenkään.
Mä olen aina vaan tyytyväisempi siihen että päätettiin karata salaa vihille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän häissä oli sellainen outo sivupöytä, missä me hääpari istuttiin katselemassa, kun muut jutteli keskenään ja piti hauskaa. Oli todella typerä systeemi, siinä pönötettiin sitten.
Tuo olisi minustakin hirveää. Ikäänkuin en saisi itse osallistua omiin juhliini ja olla yhdessä muiden kanssa.
Näyttääkin älyttömältä, että siellä pönötetään kaikkien edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen vihkiminen sitten tulee olemaan? Arkipäivänä maistraatissa, siviilivihkijä juhlapaikalla, jotain muuta?
Vihkijä juhlapaikalla.
Sittenhän luvassa on juhlava seremonia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän häissä oli sellainen outo sivupöytä, missä me hääpari istuttiin katselemassa, kun muut jutteli keskenään ja piti hauskaa. Oli todella typerä systeemi, siinä pönötettiin sitten.
Tuo olisi minustakin hirveää. Ikäänkuin en saisi itse osallistua omiin juhliini ja olla yhdessä muiden kanssa.
Näyttääkin älyttömältä, että siellä pönötetään kaikkien edessä.
No kun niitä pitää saada IHAILLA ja pitää olla tasapuolisia niin, että kukaan ei saa puhua niiden kanssa enemmän kuin joku toinen eli parasta kun kukaan ei puhu niiden kanssa. Höpisköön keskenään siellä sivupöydässään.
No varmaan sen takia, että he itse järjestävät tärkeän päivänsä ihan just sellaiseksi kun haluavat ja sen näköjään vielä ITSE maksavat.
Minkä hiton takia olet ylipäätään nokkaasi tohon soppaan työntämässä? Anna heidän ITSE järjestää sellaiset häät kuin haluavat, ja mene eräänlaisena kunniavieraana paikalle. Et se sinäkään omaan huusholliisi muita akan rupaleita ota pyörimään. Joten ala nyt tajuamaan oma paikkasi, ja se on omassa kotona, oman hellan ääressä, ei tulevan miniän.
Itse menin naimisiin 15 vuotta sitten ja olisin kyllä räjähtänyt taivaan tuliin. jos joku olisi tullut mielipiteitään laukomaan hääpuvuista tai muusta järjestelyistä, oli se sitten anoppi tai oma äiti, sisko tai paras kaver, ihan sama!!!. Mikä hitto siinä on että koitetaan tieten tahtoen puuttua toisten tekemisiin ja toisten elämään?
Itselläni ei ongelma ole anoppi, vaan oma äitini, jolle vielä yli 40 vuotiaana akkana paukuttelen edelleenkin kuukausittain niitä RA-JO-JA!!!
Tulet AINA olemaan sukua, mutta et ENÄÄ KOSKAAN KUULU poikasi ydinperheeseen! Joten napi napi ja keskity omaan elämään! Ja sama homma pätee myös morsiammeen, napanuora poikki, ja se oma äiti pois huseeraamasta tyttären elämästä, mikä on ymmättävän yleistä, mutta sitä ei samalla tavalla tiedosteta tai oteta tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap sentään pääsee lapsensa häihin (jos ei saa katkottua välejä ennen sitä). Omani kävi maistraatissa puhumatta mitään etukäteen, ei tullut juhliakaan. Heidän valintansa tietysti enkä syytä tai syyllistä, mutta olihan se hieman surullista.
Me mietittiin kihlauksen jälkeen millaiset juhlat halutaan. Mietittiin ketä kutsutaan, paljonko sitä porukkaa tulee, mitä se maksaa, halutaanko me järjestää... Lopputulos oli se että ei me haluta. Olisi tuntunut väärältä järjestää stressin kanssa juhlat jotka olisi heikon rahatilanteen vuoksi pitänyt järjestää velkarahalla vain sen takia ettei muut loukkaannu.
Eikö susta olisi ollut surullista nähdä sun lapsi niissä häissä stressaantuneena ja velkaisena? Koska sitä ainakin mä ja mun mies oltaisi oltu jos olisi juhlat järjestetty. Joo, pienetkin juhlat olisi olleet vaihtoehto mutta ei tuntunut kummastakaan hyvältä se ajatus. Tiedettiin että meidän valinnasta loukkaannutaan mutta toivottiin että molempien suku ymmärtää kunnioittaa meidän, hääparin, tahtoa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kaivannut vain ja ainoastaan juhlavaa vihkimistä, ja pöytää, josta kaikki pääsevät ihailemaan paria. En ole mitään muuta vaatinut. Morsian vihkiytyköön vaikka jätesäkissä jos se on hänen haaveensa. En ole kohtuuton.
Olet, sinä nimenomaan olet kohtuuton.
Vihkiminen on ensiinäkin ehdottomasti sellainen kysymys, että vihkipari ratkaisee sen keskenään. Todennäköisesti he eivät halua tulla vihityiksi kirkossa, eivät välttämättä kuulu kirkkoonkaan. Moni kokee kirkkovihkimisen uskonnollisena, mitä se onkin, eikä halua sotkea Jeesusta häihinsä, jos eivät usko häneen tai kokevat siunauksen tarpeettomana. Miksi edes kuvittelet, että poikasi haluaisi kirkkohäitä?
Osa kokee sen pikkupöydän taas niin, että se eristää paria vieraista. Ei tullut tämä mieleen? Kaikki eivät myöskään halua "kuninkaallisten pöytää" häihinsä. Useimmiten hääpari kiertää joka tapauksessa juttelemassa vieraidensa kanssa, riippumatta pöytämallista.
Ymmärrä, että nämä eivät ole sinun hääsi ja pidä nenäsi poissa järjestelyistä.
Tällaisia ihmisiä valitettavasti oikeasti on jotka kuvittelevat muiden elävän heitä miellyttääkseen.
Jos tämä tapaus on tosi, on hyvä ettei pariskunta luovu omista suunnitelmistaan. Muuten taistelu siitä päättääkö pariskunta itse vai joku ulkopuolinen perheen asioista jatkuisi ja varmastikin pahenisi ajan saatossa.
Haluttaisiin vaikuttaa asuinpaikkaan, asumismuotoon, työpaikkoihin, lastentekoaikaan, lasten määrään, kaste/nimiäisjuhlaan, lasten hoitopaikkaan jne.
Parempi, että sukulaiset oppii heti, että pariskunta ei elä heidän määräysvallan alla, niin ei tule heillekään sitten myöhemmin pettymyksiä.
Ap, etkö vieläkään ymmärrä väärää asennettasi?
Vierailija kirjoitti:
Ap, etkö vieläkään ymmärrä väärää asennettasi?
Ei tietenkään, eihän ap omasta mielestään ole kohtuuton, ihan paria pikku juttua vain vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys ap:lle
Päättikö sun anoppi teidän häistä? Kun sinulla oli omat häät, teitkö niistä anoppisi näköiset?
Tietenkin järjestettiin häät kunnioittaen appivanhempien (ja omien) toivomuksia. Siihen aikaan, kun minä menin naimisiin, osattiin vielä kunnioittaa omia ja kumppanin vanhempia.
Sellaista se oli aiemmin, että vanhuksille niiattiin, lakki otettiin päästä, kaikkia teititeltiin, ihmiset olivat hoikkia ja mukavia eikä missään koskaan riidelty. Aina oli rauha ja kaikilla oli kivaa. :D
Ap voisi olla minun anoppini, paitsi että olemme jo naimisissa. Mutta auta armias, jos ja kun teemme jotain ERILAILLA kuin hän haluaa. Aina on vika itsekkäässä miniässä, joka pakottaa ja sortaa miestä eikä yhtään kunnioita anopin toiveita. Ja ne asiat, joissa juuri anoppia pitäisi suuresti kunnioittaa ovat esimerkiksi meidän asuinpaikkamme, meidän kotimme sisustus, meidän pukeutumisemme ja meidän lapsemme kasvatus. Koskaan ei tulr kuuloonkaan, että meitä ja meidän halujamme omasta elämästämme pitäisi kunnioittaa. Ja siis pojallahan ei omaa halua voi edes olla vaan aina se on se ilkeä miniä, joka kaikesta kiusallaan päättää. Meillä tuo maistraatissa vihkiminen oli nimenomaan miehen halu, mutta minusta se syntipukko kuitenkin tuli, koska eihän mies ikinä milloinkaan voisi itse haluta jotain, mitä äitinsä ei halua, eihän?
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi olla minun anoppini, paitsi että olemme jo naimisissa. Mutta auta armias, jos ja kun teemme jotain ERILAILLA kuin hän haluaa. Aina on vika itsekkäässä miniässä, joka pakottaa ja sortaa miestä eikä yhtään kunnioita anopin toiveita. Ja ne asiat, joissa juuri anoppia pitäisi suuresti kunnioittaa ovat esimerkiksi meidän asuinpaikkamme, meidän kotimme sisustus, meidän pukeutumisemme ja meidän lapsemme kasvatus. Koskaan ei tulr kuuloonkaan, että meitä ja meidän halujamme omasta elämästämme pitäisi kunnioittaa. Ja siis pojallahan ei omaa halua voi edes olla vaan aina se on se ilkeä miniä, joka kaikesta kiusallaan päättää. Meillä tuo maistraatissa vihkiminen oli nimenomaan miehen halu, mutta minusta se syntipukko kuitenkin tuli, koska eihän mies ikinä milloinkaan voisi itse haluta jotain, mitä äitinsä ei halua, eihän?
Kuulostaa tutulta. Paitsi että meidän perheessä se on mies, jolla on kamala anoppi.
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko poikasi nimi Sheridan?
Herranlettas! Onko Sheridan solmimassa kulissiavioliiton? Eikö sillä ollut se "kämppäkaveri"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko poikasi nimi Sheridan?
Herranlettas! Onko Sheridan solmimassa kulissiavioliiton? Eikö sillä ollut se "kämppäkaveri"?
Ai se joka harrasti needle work and broidery?😂
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi olla minun anoppini, paitsi että olemme jo naimisissa. Mutta auta armias, jos ja kun teemme jotain ERILAILLA kuin hän haluaa. Aina on vika itsekkäässä miniässä, joka pakottaa ja sortaa miestä eikä yhtään kunnioita anopin toiveita. Ja ne asiat, joissa juuri anoppia pitäisi suuresti kunnioittaa ovat esimerkiksi meidän asuinpaikkamme, meidän kotimme sisustus, meidän pukeutumisemme ja meidän lapsemme kasvatus. Koskaan ei tulr kuuloonkaan, että meitä ja meidän halujamme omasta elämästämme pitäisi kunnioittaa. Ja siis pojallahan ei omaa halua voi edes olla vaan aina se on se ilkeä miniä, joka kaikesta kiusallaan päättää. Meillä tuo maistraatissa vihkiminen oli nimenomaan miehen halu, mutta minusta se syntipukko kuitenkin tuli, koska eihän mies ikinä milloinkaan voisi itse haluta jotain, mitä äitinsä ei halua, eihän?
Ei voi haluta ei, minäkin olen yhdessä täysin tahdottoman miehen kanssa. Ihmattelen vaan miten itse olen miehestäni saanut hyvinkin määrätietoisen vaikutelman. Mutta kyllähän äiti (aikuisen) poikansa parhaiten tuntee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko poikasi nimi Sheridan?
Herranlettas! Onko Sheridan solmimassa kulissiavioliiton? Eikö sillä ollut se "kämppäkaveri"?
Ai se joka harrasti needle work and broidery?😂
Tarquin, joka käyttää vain silkkipyjamia.
Vihkijä juhlapaikalla.