Lue keskustelun säännöt.
Ylimielinen miniä
31.05.2018 |
Mikä neuvoksi (tulevan) miniän kanssa?
Häitä on tarkoitus juhlia tämän vuoden aikana, ja miniälle ei kelpaa mikään meidän sulhasen vanhempien ehdotus. Emme ole valitsemassa mitään suuria henkilökohtaisia elementtejä häihin - esimerkiksi morsiamen pukua tai kampausta - vaan pieniä yksittäisiä seikkoja, jotka olisivat meille valtavan tärkeitä.
Miniä on koko kihlauksen ajan ollut hyökkäävä, kun yritin sanoa, että nämä ovat minun ainoan poikani häät, miniä totesi ykskantaan, että he järjestävät häät ja päättävät siksi. Tuntui syyllistävän siitä, ettemme osallistu järjestelyyn, mutta miniä itse kieltäytyi aikanaan siitä, että maksaisimme osan!
Poikani ei tietenkään halua sanoa juuta eikä jaata, ja joutua tärkeiden ihmisten väliin.
Miten saisin avattua keskusteluyhteyden miniään, kun hänen asenteensa on niin hyökkäävä?
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos morsiammen vanhemmat haluavat siviilivihkimisen ja ehdottomasti samaan pöytään parin kanssa?
On totta, etten ollut ottanut tätä lainkaan huomioon. Juuri tällaisia vinkkejä kaipasin, kiitos! Kysyn ensi kerralla miniältä, onko kyseessä hänen vanhempiensa toivomus. Ehkä voisin avata keskusteluyhteyden siihen suuntaan.
Entä jos se on ihan hääparin oma toive? Miksi et voisi kunnioittaa sitä? Esim. me emme halunneet kirkollista vihkimistä, koska emme halunneet kirkollisesta puheesta tulevaa surullista oloa häihimme.
Ei kirkollisesta puheesta tule minun mielestäni surullinen olo! Sehän on ilon ja perinteen sanoma. Mutta hyvä, jos teidän vihkimisenne meni kaikkien asianosaisten toiveiden mukaan, onnea avioliittoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Istumajärjestyksestä on syytäkin napista, jos sinua ei sijoiteta istumaan pääpöytään.
Eli saan pahastua, jos en itse istu pääpöydässä, mutta en siitä, etteivät muut vieraat pääse osallistumaan yhteiseen hääjuhlaan tasa-arvoisesti? Miksi?
Tietysti saat pahastua, koska etiketin mukaan pääpöytään sijoitetaan parin vanhemmat. Mitä epätasa-arvoista siinä on? Tai pikemminkin, kuka se vieras on joka mielestäsi ei pääse osallistumaan tasa-arvoisesti?
Kirjoitin jo aikaisemmin, että tällaisessa pääpöytä-sivupöytä-järjestelyssä muut kuin lähimmät pöytätoverit joutuvat paitsioon - itsekin toteat, että kohtelu on ala-arvoista esimerkiksi parin vanhempia kohtaan.
Jos morsiusparilla olisi oma pöytänsä, pääsisivät kaikki tasa-arvoisesti ihailemaan ja osallistumaan.
Mikä on syvin ongelma? Onko teillä jotain kränää ollut ennen hääjärjestelyitä miniän kanssa? Puratko vanhoja kiukuttelemalla hääparin omasta tahdosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Istumajärjestyksestä on syytäkin napista, jos sinua ei sijoiteta istumaan pääpöytään.
Eli saan pahastua, jos en itse istu pääpöydässä, mutta en siitä, etteivät muut vieraat pääse osallistumaan yhteiseen hääjuhlaan tasa-arvoisesti? Miksi?
Tietysti saat pahastua, koska etiketin mukaan pääpöytään sijoitetaan parin vanhemmat. Mitä epätasa-arvoista siinä on? Tai pikemminkin, kuka se vieras on joka mielestäsi ei pääse osallistumaan tasa-arvoisesti?
Kirjoitin jo aikaisemmin, että tällaisessa pääpöytä-sivupöytä-järjestelyssä muut kuin lähimmät pöytätoverit joutuvat paitsioon - itsekin toteat, että kohtelu on ala-arvoista esimerkiksi parin vanhempia kohtaan.
Jos morsiusparilla olisi oma pöytänsä, pääsisivät kaikki tasa-arvoisesti ihailemaan ja osallistumaan.
Parin vanhemmat istuvat siinä samassa pöydässä keskusteluetäisyydellä. Millä lailla se on ala-arvoista heitä kohtaan? Jos morsiusparilla olisi oma pöytänsä, he istuisivat esillä kuin museossa eivätkä pääsisi osallistumaan omaan juhlaansa. (Sivumennen sanoen, olen aina ihmetellyt niitä hääparien pikkupöytiä, mistä moinen on saanut alkunsa?)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos morsiammen vanhemmat haluavat siviilivihkimisen ja ehdottomasti samaan pöytään parin kanssa?
On totta, etten ollut ottanut tätä lainkaan huomioon. Juuri tällaisia vinkkejä kaipasin, kiitos! Kysyn ensi kerralla miniältä, onko kyseessä hänen vanhempiensa toivomus. Ehkä voisin avata keskusteluyhteyden siihen suuntaan.
Entä jos se on ihan hääparin oma toive? Miksi et voisi kunnioittaa sitä? Esim. me emme halunneet kirkollista vihkimistä, koska emme halunneet kirkollisesta puheesta tulevaa surullista oloa häihimme.
Ei kirkollisesta puheesta tule minun mielestäni surullinen olo! Sehän on ilon ja perinteen sanoma. Mutta hyvä, jos teidän vihkimisenne meni kaikkien asianosaisten toiveiden mukaan, onnea avioliittoon.
Olen kuullut joidenkin pappien veistelevän sellaista, mikä taatusti ei ole ollut hääparin mieleen. Omasta mielestään vitsikäs pappi, kyyninen sellainen on kyllä varsinainen pommi vihkimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos morsiammen vanhemmat haluavat siviilivihkimisen ja ehdottomasti samaan pöytään parin kanssa?
On totta, etten ollut ottanut tätä lainkaan huomioon. Juuri tällaisia vinkkejä kaipasin, kiitos! Kysyn ensi kerralla miniältä, onko kyseessä hänen vanhempiensa toivomus. Ehkä voisin avata keskusteluyhteyden siihen suuntaan.
Niin että jos kyseessä on morsiamen vanhempien toive, se onkin ihan ok. Mutta jos pari itse haluaa näin, se on ylimielisyyttä.
Älä sekaannu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee sitten niin kuin minun appivanhempani: Appi paasasi koko häiden ajan miehen serkun häistä jotka oli niiiiiiiin onnistuneet ja anoppi rutisi ja kitisi omia asioitaan, mm konkurssiaan, kaikille häävieraille.
T. Ylimielinen miniä
Kuulostaa marttyyri-appivanhemmilta. Annoitko palautetta? Minä annoin ja sanoin lopulta adjö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos morsiammen vanhemmat haluavat siviilivihkimisen ja ehdottomasti samaan pöytään parin kanssa?
On totta, etten ollut ottanut tätä lainkaan huomioon. Juuri tällaisia vinkkejä kaipasin, kiitos! Kysyn ensi kerralla miniältä, onko kyseessä hänen vanhempiensa toivomus. Ehkä voisin avata keskusteluyhteyden siihen suuntaan.
Entä jos se on ihan hääparin oma toive? Miksi et voisi kunnioittaa sitä? Esim. me emme halunneet kirkollista vihkimistä, koska emme halunneet kirkollisesta puheesta tulevaa surullista oloa häihimme.
Ei kirkollisesta puheesta tule minun mielestäni surullinen olo! Sehän on ilon ja perinteen sanoma. Mutta hyvä, jos teidän vihkimisenne meni kaikkien asianosaisten toiveiden mukaan, onnea avioliittoon.
Kaikkien asianosaisten eli morsiamen ja sulhasen, olettaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän erittäin hyvin miltä sinusta tuntuu. Tuon pöytäjutun kanssa nyt on vähän niin ja näin, mutta ikävää, että et saa nähdä poikasi menevän kirkossa naimisiin.
Tuleva miniäsi tuntuu olevan aikamoinen jyrääjä. Toivottavasti ei tule lastenlasten kanssa olemisesta samanlaista taistoa, jossa hän päättää miten kaikki tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän erittäin hyvin miltä sinusta tuntuu. Tuon pöytäjutun kanssa nyt on vähän niin ja näin, mutta ikävää, että et saa nähdä poikasi menevän kirkossa naimisiin.
Tuleva miniäsi tuntuu olevan aikamoinen jyrääjä. Toivottavasti ei tule lastenlasten kanssa olemisesta samanlaista taistoa, jossa hän päättää miten kaikki tehdään.
Mikä ”kaikki”? Hänen asioitaanhan nuo kaikki on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän erittäin hyvin miltä sinusta tuntuu. Tuon pöytäjutun kanssa nyt on vähän niin ja näin, mutta ikävää, että et saa nähdä poikasi menevän kirkossa naimisiin.
Tuleva miniäsi tuntuu olevan aikamoinen jyrääjä. Toivottavasti ei tule lastenlasten kanssa olemisesta samanlaista taistoa, jossa hän päättää miten kaikki tehdään.
Ehkä se poika itsekään ei halua naimisiin kirkossa. Ehkä poika ei ole edes jäsen. Ehkä päätökset ovat pariskunnan yhteisiä, ei naisen tekemiä. Ehkä lapsenlapsia ei tarvitse paljon nähdäkään, jos kaikesta pitää taistella jo nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos morsiammen vanhemmat haluavat siviilivihkimisen ja ehdottomasti samaan pöytään parin kanssa?
On totta, etten ollut ottanut tätä lainkaan huomioon. Juuri tällaisia vinkkejä kaipasin, kiitos! Kysyn ensi kerralla miniältä, onko kyseessä hänen vanhempiensa toivomus. Ehkä voisin avata keskusteluyhteyden siihen suuntaan.
Ja jos ei ole? Jos se onkin poikasi tai hänen tulevan vaimonsa päätös? Onko se sitten vähäpätöisempi toive?
Onko väärin järjestää sellaiset häät kun itse haluaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä nousi haloo siitä kirkossa vihkimisestä. Siinä vaiheessa anopin poika oli ollut kirkosta eronnut jo 11 vuotta. Niin paljon anoppia kiinnosti poikansa kuulumiset, arvomaailma tai muutkaan mietteet. Ei tainnut ikinä edes kysyä, että mitä se poikansa esim opiskeli.
Ap sentään pääsee lapsensa häihin (jos ei saa katkottua välejä ennen sitä). Omani kävi maistraatissa puhumatta mitään etukäteen, ei tullut juhliakaan. Heidän valintansa tietysti enkä syytä tai syyllistä, mutta olihan se hieman surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki ovat sinun ainoan poikasi häät, mutta niin ovat myös sulhasen ja morsiamen ainoat häät.
Oma äitini yritti päsmäröidä häitämme. Loukkaantui, kun ei saanut päättää asioista. Hänen omissa häissään anoppi oli päättänyt kaikesta, ja koki nyt tosi vääränä, että wi itse saanut päättää "mistään". Vielä vuosikymmenien päästäkin näkyi, kuinka syvästi se oli silloin loukannut.
Pyysin miettimään, onko se sellaista henkistä perintöä, jonka haluaa jälkipolville siirtää. Ei halunnut! (toki ensin vetäsin pienet raivarit alle, tää nyt on vähän yksinkertaistettu versio😊)
Anopin suhteen rajojen vetäminen on varmaan vaikeampaa.
Pakko kyllä sanoa, että olis aika kummallinen tilanne jos anoppi alkais vaatia kirkkohäitä. Mä kun en kuulu kirkkoon, enkä ole käynyt rippikoulua. Lisäksi olen ateisti. Tuntuis aika rienaavalta liittyä kirkkoon ja käydä rippikoulu vain anopin uskovaisuuden ja perinteiden takia. Tuskin alkaisin niiden myötä uskoa ja olis hölmöä antaa vihkilupaus "Jumalan silmien" alla. Sehän olis ihan humpuukiseremonia. Rienausta.
Oletko varma, että pariskunnasta kumpikaan kuuluu kirkkoon?
Vierailija kirjoitti:
Meillä nousi haloo siitä kirkossa vihkimisestä. Siinä vaiheessa anopin poika oli ollut kirkosta eronnut jo 11 vuotta. Niin paljon anoppia kiinnosti poikansa kuulumiset, arvomaailma tai muutkaan mietteet. Ei tainnut ikinä edes kysyä, että mitä se poikansa esim opiskeli.
Tämä! Anoppia ei kiinnosta tuntea poikaansa vaan kaikki tulee "yllätyksenä". Äiti ei ole kuunnellut poikaansa, miniä on kyllä kuunnellut puolisoaan ja miniä toimii sanansaattajana. Anopille on tärkeintä perinteet, jotta sukulaisten silmissä näytetään "vanhoja tapoja kunnioittaen" hyvältä, siis anoppi. Narsistisessa käytöksessä on sellaista, että ihminen ei ymmärrä toisen ihmisyyttä, anoppi ei ymmärrä että häät ovat toisten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys ap:lle
Päättikö sun anoppi teidän häistä? Kun sinulla oli omat häät, teitkö niistä anoppisi näköiset?
Tietenkin järjestettiin häät kunnioittaen appivanhempien (ja omien) toivomuksia. Siihen aikaan, kun minä menin naimisiin, osattiin vielä kunnioittaa omia ja kumppanin vanhempia.
Mitäs kaikkea teitte vanhempien mielen mukaan vaikka itse olisitte halunneet jotain muuta?
Oma lapseni, poika myös, meni naimisiin viime vuonna. Laitoin heille lahjarahan tilille jo ennakkoon ja käskin kutsua talkoisiin kun sellaisia on. Nuorille oman näköisensä juhlat, eikä itse tarvinnut stressata ja miettiä mitään.