Ollaan tapailtu 3kk, eikä mies ole vieläkään kunnolla ihastunut

Katkaise

Jos ei ole jo syvempiä tunteita, niin toivoa enemmästä tuskin on.

Ei kannata.

Miehen pitää rakastaa niin että tuntuu ja näkyy!

3kk ja ei RAKASTA! On se kyllä sika!!

Rakkaus voi aivan hyvin syttyä myös pidemmän ajan myötä, hissukseen. Me ihmiset olemme niin erilaisia. Onko hän muuten nopealiikkeinen, räiskyvä persoona vai rauhallinen ja hitaansorttinen?

Aika luovuttaa, ja siirtyä eteenpäin.

JÄTÄ SE SIKA !!

Ansaitset parempaa !

Jaksuhaleja ja kestämistä.

Miksi tapailla jos ei ole kunnolla tunteita?

Jos ei ole paloa olla yhdessä just tämän ihmisen kanssa?

tyydytkö vain johonkin?

Miehet saa niiin harvoin vastakaikua naisilta että tuon ymmärtää hyvin jos mies ei halua luopua ihan ok-naisesta kun vaihtoehtona voi olla vuoden tai vuosien vastentahtoinen yksinäisyys.

Voisitko Ap kertoa tai kuvata, mitä sinulle merkitsee tai tarkoittaa, että on sitten, niinkuin sanoit: kunnolla ihastunut?

Vierailija kirjoitti:

Voisitko Ap kertoa tai kuvata, mitä sinulle merkitsee tai tarkoittaa, että on sitten, niinkuin sanoit: kunnolla ihastunut?

Sitä, että aidosti rakastaa ja välittää, sekä haluaa rakentaa tulevaisuutta kanssani. 

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus voi aivan hyvin syttyä myös pidemmän ajan myötä, hissukseen. Me ihmiset olemme niin erilaisia. Onko hän muuten nopealiikkeinen, räiskyvä persoona vai rauhallinen ja hitaansorttinen?

Todella rauhallinen persoona. Sellainen itsekseen viihtyvä, mutta tykkää myös toki olla ihmisten kanssa. Sanoi, että minun kanssani on mukava ja rento olla. 

Eih näitä naisten aistimisia. Ne menevät vähän väliä pieleen

Tapailin muutama vuosi sitten miestä joka oli alkuun aivan älyttömän innokas ja ihastunut jne. Tätä kesti noin 3 vkoa ja sitten tapahtui selvästi jotain. Mies oli selvästi kiinnostunut muttei enää niin palavan ihastunut kuin oli ollut. Parin kk jälkeen Alkoi tulla työkiirettä ja harrastusta niin että tapaamiset harveni roimasti. Otin suoraan puheeksi sen että en halua tällaista suhdetta jossa nähdään ehkä kerran kahdessa viikossa, eikä oikein tiedä missä mennään. Ja jos jotain sovittiin niin mies perui/ siirsi vähintään joka toista tapaamista.

Mies vakuutti kyllä silloin että on kiinnostunut, haluaa jatkaa, mutta väisteli kaikki kysymykset siitä seurustelemmeko (nyt tai ehkä tulevaisuudessa). No ajattelin antaa aikaa vaikka vaisto sanoi että miestä ei vaan kiinnosta riittävästi. Sinnittelin kuukauden ja sitten otin taas asian puheeksi (olin saanut treffikutsun toiselta mieheltä, halusin suoraan kysyä tältä mieheltä jota tapailin että onko hänen mielestään ok tapailla muita, ei kuulemma ollut.) Vakuutti taas kiinnostustaan vaikka käytös antoi ymmärtää aivan muuta. Vielä kuukauden jaksoin tätä ja sitten vihelsin pelin poikki, totesin että olen sitten ennemmin yksin kuin miehen kanssa joka ei halua seurustella, muttei halua tapailla muitakaan, joka vakuuttaa olevansa kiinnostunut muttei sitten kuitenkaan ehdi koskaan tapaamaan jne. Mies oli todella surkeana, ei olisi missään nimessä halunnut lopettaa tapailua, muttei kuitenkaan ehdottanut muutosta suhteeseemme.

Laittoi sitten kuukauden päästä tunnusteluviestin että voisimmeko ehkä nähdä, oli ikävöinyt minua ja hänestä oli virhe lopettaa tapailu. Ehdotti tapaamista seuraavalla lauantaille, jolloin lyötiin kellonajat yms lukkoon. Laitoin varmistusviestin sitten la aamuna että olemmehan näkemässä muutaman tunnin päästä, niin mies vastasi että hän haluisi sittenkin olla ihan yksin tänään että sopisiko huomenna. Menetin hermoni tähän ihme venkslaamiseen (miksi ehdotti tapaamista; muttei ilmoittanut suunnitelmamuutoksista ennenkuin minä kysyin vaan roikotti, niin etten pystynyt sopimaan muuta tuolle lauantaille) ja sanoin että joko me pidetään kiinni sovitusta ja nähdään tänään (miehellä ei siis ollut mitään oikeaa syytä perua, hän ei vaan "ollut sillä fiiliksellä") tai sitten tämä venkoilu loppuu oikeasti. MIes sanoi että ok, loppukoon sitten kokonaan. En sen koommin ole tämän miehen viesteihin vastannut, vaikka onkin aina välillä koittanut lähestyä. 

Ohareista suivaantuneena menin treffeille sen miehen kanssa joka oli aiemmin pyytänyt minua ulos, ja yksi asia johti toiseen ja olemme nyt naimisissa <3 Ei tarvinnut tämän herran kanssa sekuntiakaan miettiä onko hän kiinnostunut ja seurustellaanko jne kun teki välittömästi selväksi aikeensa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus voi aivan hyvin syttyä myös pidemmän ajan myötä, hissukseen. Me ihmiset olemme niin erilaisia. Onko hän muuten nopealiikkeinen, räiskyvä persoona vai rauhallinen ja hitaansorttinen?

Todella rauhallinen persoona. Sellainen itsekseen viihtyvä, mutta tykkää myös toki olla ihmisten kanssa. Sanoi, että minun kanssani on mukava ja rento olla. 

Rauhalliselta henkilöltä on turha odotella mitään palavanrakkauden tunnustuksia pika-aikataululla. Se, että on mukava ja rento olla toisen kanssa ja voi olla oma itsensä on todella tärkeää. Tuossa on ainekset loppuelämän pituiseen suhteeseen, jos maltat olla hötkyilemättä.

Ollaan seurusteltu yli 3 vuotta eikä mies ole sanonut rakastavansa. Teoillaan osoittaa rakkautta sitäkin enemmän. Pikkuhiljaa on alettu suunnitella myös konkreettisesti loppuelämää yhdessä eli josko muuttaisimme saman katon alle jakamaan arki yhdessä nyt ja tulevaisuudessa.

Jos olisi 3 kk:n kohdalla puhunut rakastamisesta ja yhteisestä tulevaisuudesta niin olisin taatusti juossut ja kovaa.

Mutta katkaise ihmeessä suhde, onhan tuo nyt käsittämätöntä ettei kolmen kuukauden seurustelun jälkeen ymmärrä sanoa rakastavansa tai suunnittele yhteistä loppuelämää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko Ap kertoa tai kuvata, mitä sinulle merkitsee tai tarkoittaa, että on sitten, niinkuin sanoit: kunnolla ihastunut?

Sitä, että aidosti rakastaa ja välittää, sekä haluaa rakentaa tulevaisuutta kanssani. 

Millaisina tekoina nuo näkyvät? Miten pitkälle tulevaisuuteen olet itse tuolla tuntemisella jo jotain rakentamassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko Ap kertoa tai kuvata, mitä sinulle merkitsee tai tarkoittaa, että on sitten, niinkuin sanoit: kunnolla ihastunut?

Sitä, että aidosti rakastaa ja välittää, sekä haluaa rakentaa tulevaisuutta kanssani. 

"Aidosti rakastaa ja välittää" ei tarkoita mitään itsessään. Mitä halua mieheltä konkreettisesti? Enemmän yhdessäoloa, esittelyä perheelle, mitä? Kolmen kuukauden jälkeen kukaan ei ala rakentaa tulevaisuutta. Oletko itse rakastunut tai kunnolla ihastunut, vai oletko vain epätoivoinen löytämään jonkun kenen kanssa rakentaa tulevaisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Ollaan seurusteltu yli 3 vuotta eikä mies ole sanonut rakastavansa. Teoillaan osoittaa rakkautta sitäkin enemmän. Pikkuhiljaa on alettu suunnitella myös konkreettisesti loppuelämää yhdessä eli josko muuttaisimme saman katon alle jakamaan arki yhdessä nyt ja tulevaisuudessa.

Jos olisi 3 kk:n kohdalla puhunut rakastamisesta ja yhteisestä tulevaisuudesta niin olisin taatusti juossut ja kovaa.

Mutta katkaise ihmeessä suhde, onhan tuo nyt käsittämätöntä ettei kolmen kuukauden seurustelun jälkeen ymmärrä sanoa rakastavansa tai suunnittele yhteistä loppuelämää...

Mun miehellä meni myös tosi kauan ennen kuin pystyi sanomaan että rakastaa mua. Olen itse kyllä samanlainen, osoitan joka päivä rakkautta häntä kohtaan teoilla ja läheisyydellä, mutta sanominen on vaikeaa. Mieheni myös osoittaa rakkauttaan muilla tavoilla ja nykyään myös sanoo. Asuttiin yhdessä pitkään jo ennen kuin ensimmäisen kerran sanottiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus voi aivan hyvin syttyä myös pidemmän ajan myötä, hissukseen. Me ihmiset olemme niin erilaisia. Onko hän muuten nopealiikkeinen, räiskyvä persoona vai rauhallinen ja hitaansorttinen?

Todella rauhallinen persoona. Sellainen itsekseen viihtyvä, mutta tykkää myös toki olla ihmisten kanssa. Sanoi, että minun kanssani on mukava ja rento olla. 

Kuulostaa paljon sellaiselta, mitä itse olen, ja tilanne sellaiselta, missä itse myös olen. Olemme seurustelleen JOPA puoli vuotta enkä edelleenkään ole rakastunut, mutta harmittaisi kovasti, jos mies ei enää haluaisi jatkaa suhdetta. Minua ei haittaa yhtään, ettei pääni ole sekaisin rakkaudesta ja etten kaipaa miestä vierelleni joka hetki, ja olen tyytyväinen että mies kokee samoin. En ole itse asiassa edes kysynyt, mitkä ovat hänen tunteensa minua kohtaan. Meillä on kuitenkin juuri mukavaa ja rentoa yhdessä, kun nähdään, emmekä tapaile muita. Otamme toisemme huomioon suunnitelmissa, vietämme yleensä viikonloput yhdessä, mutta en minä ole mitään yhteistä tulevaisuutta suunnitellut. Ahdistuisin ehkä hieman, jos mies alkaisi sellaista tivaamaan. Nyt on hyvä näin.