Ollaan tapailtu 3kk, eikä mies ole vieläkään kunnolla ihastunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus voi aivan hyvin syttyä myös pidemmän ajan myötä, hissukseen. Me ihmiset olemme niin erilaisia. Onko hän muuten nopealiikkeinen, räiskyvä persoona vai rauhallinen ja hitaansorttinen?

Todella rauhallinen persoona. Sellainen itsekseen viihtyvä, mutta tykkää myös toki olla ihmisten kanssa. Sanoi, että minun kanssani on mukava ja rento olla. 

Rauhalliselta henkilöltä on turha odotella mitään palavanrakkauden tunnustuksia pika-aikataululla. Se, että on mukava ja rento olla toisen kanssa ja voi olla oma itsensä on todella tärkeää. Tuossa on ainekset loppuelämän pituiseen suhteeseen, jos maltat olla hötkyilemättä.

Niin varmaan on, jos tollanen suhde riittää. Todennäkösesti vaan ei etene tuon kummosemmalle tasolle ja mitään rakastumista on turha odotella.

Mun mielestä on ihan normaalia ettei 3kk tapailun jälkeen olla vielä julistamassa rakkautta eikä se tarkoita etteikö myöhemmin voisi sanoa rakastavansa.

Ap puhui ihastumisesta, se yleensä tapahtuu ihan ensimmäisten tapaamisten aikana jos on tapahtuakseen. 3kk jälkeen on turha enää ihastumista odotella.

Mieshän on sanonut että tykkää ap:sta ja viihtyy sen seurassa, se on vaan ap:n oma fiilis että ajattelee ettei mies ehkä ole ihastunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus voi aivan hyvin syttyä myös pidemmän ajan myötä, hissukseen. Me ihmiset olemme niin erilaisia. Onko hän muuten nopealiikkeinen, räiskyvä persoona vai rauhallinen ja hitaansorttinen?

Todella rauhallinen persoona. Sellainen itsekseen viihtyvä, mutta tykkää myös toki olla ihmisten kanssa. Sanoi, että minun kanssani on mukava ja rento olla. 

Rauhalliselta henkilöltä on turha odotella mitään palavanrakkauden tunnustuksia pika-aikataululla. Se, että on mukava ja rento olla toisen kanssa ja voi olla oma itsensä on todella tärkeää. Tuossa on ainekset loppuelämän pituiseen suhteeseen, jos maltat olla hötkyilemättä.

Niin varmaan on, jos tollanen suhde riittää. Todennäkösesti vaan ei etene tuon kummosemmalle tasolle ja mitään rakastumista on turha odotella.

Mun mielestä on ihan normaalia ettei 3kk tapailun jälkeen olla vielä julistamassa rakkautta eikä se tarkoita etteikö myöhemmin voisi sanoa rakastavansa.

Ap puhui ihastumisesta, se yleensä tapahtuu ihan ensimmäisten tapaamisten aikana jos on tapahtuakseen. 3kk jälkeen on turha enää ihastumista odotella.

Ap ei ole kirjoittanut mitään sellaista mikä antaisi ymmärtää, että mies ei olisi ihastunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus voi aivan hyvin syttyä myös pidemmän ajan myötä, hissukseen. Me ihmiset olemme niin erilaisia. Onko hän muuten nopealiikkeinen, räiskyvä persoona vai rauhallinen ja hitaansorttinen?

Todella rauhallinen persoona. Sellainen itsekseen viihtyvä, mutta tykkää myös toki olla ihmisten kanssa. Sanoi, että minun kanssani on mukava ja rento olla. 

Rauhalliselta henkilöltä on turha odotella mitään palavanrakkauden tunnustuksia pika-aikataululla. Se, että on mukava ja rento olla toisen kanssa ja voi olla oma itsensä on todella tärkeää. Tuossa on ainekset loppuelämän pituiseen suhteeseen, jos maltat olla hötkyilemättä.

Niin varmaan on, jos tollanen suhde riittää. Todennäkösesti vaan ei etene tuon kummosemmalle tasolle ja mitään rakastumista on turha odotella.

Mun mielestä on ihan normaalia ettei 3kk tapailun jälkeen olla vielä julistamassa rakkautta eikä se tarkoita etteikö myöhemmin voisi sanoa rakastavansa.

Ap puhui ihastumisesta, se yleensä tapahtuu ihan ensimmäisten tapaamisten aikana jos on tapahtuakseen. 3kk jälkeen on turha enää ihastumista odotella.

Mieshän on sanonut että tykkää ap:sta ja viihtyy sen seurassa, se on vaan ap:n oma fiilis että ajattelee ettei mies ehkä ole ihastunut. 

Yleensä vaan teot on paljon tärkeempiä kuin puheet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus voi aivan hyvin syttyä myös pidemmän ajan myötä, hissukseen. Me ihmiset olemme niin erilaisia. Onko hän muuten nopealiikkeinen, räiskyvä persoona vai rauhallinen ja hitaansorttinen?

Todella rauhallinen persoona. Sellainen itsekseen viihtyvä, mutta tykkää myös toki olla ihmisten kanssa. Sanoi, että minun kanssani on mukava ja rento olla. 

Rauhalliselta henkilöltä on turha odotella mitään palavanrakkauden tunnustuksia pika-aikataululla. Se, että on mukava ja rento olla toisen kanssa ja voi olla oma itsensä on todella tärkeää. Tuossa on ainekset loppuelämän pituiseen suhteeseen, jos maltat olla hötkyilemättä.

Niin varmaan on, jos tollanen suhde riittää. Todennäkösesti vaan ei etene tuon kummosemmalle tasolle ja mitään rakastumista on turha odotella.

Mun mielestä on ihan normaalia ettei 3kk tapailun jälkeen olla vielä julistamassa rakkautta eikä se tarkoita etteikö myöhemmin voisi sanoa rakastavansa.

Ap puhui ihastumisesta, se yleensä tapahtuu ihan ensimmäisten tapaamisten aikana jos on tapahtuakseen. 3kk jälkeen on turha enää ihastumista odotella.

Ap ei ole kirjoittanut mitään sellaista mikä antaisi ymmärtää, että mies ei olisi ihastunut.

Muutakun koko keskustelu perustuu siihen olettamukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus voi aivan hyvin syttyä myös pidemmän ajan myötä, hissukseen. Me ihmiset olemme niin erilaisia. Onko hän muuten nopealiikkeinen, räiskyvä persoona vai rauhallinen ja hitaansorttinen?

Todella rauhallinen persoona. Sellainen itsekseen viihtyvä, mutta tykkää myös toki olla ihmisten kanssa. Sanoi, että minun kanssani on mukava ja rento olla. 

Rauhalliselta henkilöltä on turha odotella mitään palavanrakkauden tunnustuksia pika-aikataululla. Se, että on mukava ja rento olla toisen kanssa ja voi olla oma itsensä on todella tärkeää. Tuossa on ainekset loppuelämän pituiseen suhteeseen, jos maltat olla hötkyilemättä.

Niin varmaan on, jos tollanen suhde riittää. Todennäkösesti vaan ei etene tuon kummosemmalle tasolle ja mitään rakastumista on turha odotella.

Mun mielestä on ihan normaalia ettei 3kk tapailun jälkeen olla vielä julistamassa rakkautta eikä se tarkoita etteikö myöhemmin voisi sanoa rakastavansa.

Ap puhui ihastumisesta, se yleensä tapahtuu ihan ensimmäisten tapaamisten aikana jos on tapahtuakseen. 3kk jälkeen on turha enää ihastumista odotella.

Mieshän on sanonut että tykkää ap:sta ja viihtyy sen seurassa, se on vaan ap:n oma fiilis että ajattelee ettei mies ehkä ole ihastunut. 

Yleensä vaan teot on paljon tärkeempiä kuin puheet.

Niin mutta niistä on vähän turha puhua tässä keskustelussa kun ap ei ole kertonut mistään teoista jotka viittaisivat kumpaankaan suuntaan.

Mies saa seksiä AP:ltä ja viihtyy seurassa, mitäpä sitä mies muuta kaipaakaan.

Mistä muuten "tiedät" ettei se tapaile muita? Toiseksi aika harva on parisuhteessa sen haluamansa parhaan vaihtoehdon kanssa.

Miehen teot ovat ehkä hieman ristiriidassa ja siksi epäilen hänen tunteitaan. En minä muuten tässä kyselisi. Mies osaa olla todella ihana. Seksi on hyvää molemmille, mies ottaa tunteeni ja tarpeeni siinä huomioon, kyselee joka päivä viestillä kuulumisia, on vienyt syömään ja läheisyyttä on. Mikä sitten taas vaivaa on se, että välillä on vaikea järjestää tapaamisia miehen työkiireiden vuoksi. Kuitenkin on ollut paljon viikonloppuja pois näkemässä kavereitaan. Ollaan siis oltu paljon kokonaisia viikonloppuja yhdessä, mutta mies on ollut myös paljon muualla. 

Ehkä eniten alkoi mietityttämään suhteemmme tilanne, kun mies vaan totesi haluavansa juhannuksena erääseen tapahtumaan ja menevänsä sinne. Ei kysynyt minulta haluanko mukaan, kunhan kertoi suunnitelmansa. Tässä kohtaa mietin, että onko hänellä edes mielessä, että voisi viettää juhannusta minun kanssani. 

Vierailija kirjoitti:

Miehen teot ovat ehkä hieman ristiriidassa ja siksi epäilen hänen tunteitaan. En minä muuten tässä kyselisi. Mies osaa olla todella ihana. Seksi on hyvää molemmille, mies ottaa tunteeni ja tarpeeni siinä huomioon, kyselee joka päivä viestillä kuulumisia, on vienyt syömään ja läheisyyttä on. Mikä sitten taas vaivaa on se, että välillä on vaikea järjestää tapaamisia miehen työkiireiden vuoksi. Kuitenkin on ollut paljon viikonloppuja pois näkemässä kavereitaan. Ollaan siis oltu paljon kokonaisia viikonloppuja yhdessä, mutta mies on ollut myös paljon muualla. 

Ehkä eniten alkoi mietityttämään suhteemmme tilanne, kun mies vaan totesi haluavansa juhannuksena erääseen tapahtumaan ja menevänsä sinne. Ei kysynyt minulta haluanko mukaan, kunhan kertoi suunnitelmansa. Tässä kohtaa mietin, että onko hänellä edes mielessä, että voisi viettää juhannusta minun kanssani. 

Minusta siinä tuossa ei ole mitään ristiriitaista. On ihan normaalia että haluaa nähdä myös kavereitaan eikä viettää kaikkea vapaa-aikaansa sinun kanssasi. Ja tuo juhannusjuttukin, olette tapailleet niin vähän aikaa että miksi miehen edes pitäisi kysyä sinua mukaan?

Ihan tiedoksi vaan, että ihastunut ihminen (mies) sanoo vähän muunlaisia asioita, kuin että viihdyn kanssasi ja seurassasi on mukava olla.

Ihastunut ihminen on kovaa vauhtia rakastumassa ja tuo kyllä tunteensa ilmi kuin hellyydenkipeä koiranpentu 3 kk jälkeen.

Mies ei ole liekeissä ap:sta.

Vierailija kirjoitti:

Ihan tiedoksi vaan, että ihastunut ihminen (mies) sanoo vähän muunlaisia asioita, kuin että viihdyn kanssasi ja seurassasi on mukava olla.

Ihastunut ihminen on kovaa vauhtia rakastumassa ja tuo kyllä tunteensa ilmi kuin hellyydenkipeä koiranpentu 3 kk jälkeen.

Mies ei ole liekeissä ap:sta.

Lisään vielä, että kunnolla ihastunut ei myöskään malttaisi odottaa, että saa esitellä tunteidensa kohteen ystävilleen tai edes haluaisi jättää tilaisuutta väliin viettää juhannus rakkaansa seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan tiedoksi vaan, että ihastunut ihminen (mies) sanoo vähän muunlaisia asioita, kuin että viihdyn kanssasi ja seurassasi on mukava olla.

Ihastunut ihminen on kovaa vauhtia rakastumassa ja tuo kyllä tunteensa ilmi kuin hellyydenkipeä koiranpentu 3 kk jälkeen.

Mies ei ole liekeissä ap:sta.

Ihan tiedoksi vaan että ihmisiä on erilaisia. Esim. minä olin kyllä 3kk kohdalla hyvin ihastunut mutta en silti tuonut tunteitani ilmi kuin hellyydenkipeä koiranpentu koska olen rauhallinen, vähän ujo ja varovainen ihminen. Minun tunteidenilmaisuni olivat juuri tasoa "sun kanssa on hyvä olla" ja "mäkin tykkään susta".

olen samanlainen kuin 53

Miten olisi jutteu ja keskustelu aiheesta?

Ap, miksi et kysy mieheltä mitkä hänen tunteensa ovat. Hänen vastauksestaan voi päätellä ihan kaiken.

Kannattaisi vaan opetella elämään yksin.

M35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tiedoksi vaan, että ihastunut ihminen (mies) sanoo vähän muunlaisia asioita, kuin että viihdyn kanssasi ja seurassasi on mukava olla.

Ihastunut ihminen on kovaa vauhtia rakastumassa ja tuo kyllä tunteensa ilmi kuin hellyydenkipeä koiranpentu 3 kk jälkeen.

Mies ei ole liekeissä ap:sta.

Ihan tiedoksi vaan että ihmisiä on erilaisia. Esim. minä olin kyllä 3kk kohdalla hyvin ihastunut mutta en silti tuonut tunteitani ilmi kuin hellyydenkipeä koiranpentu koska olen rauhallinen, vähän ujo ja varovainen ihminen. Minun tunteidenilmaisuni olivat juuri tasoa "sun kanssa on hyvä olla" ja "mäkin tykkään susta".

Hohhoijaa. Vaikka olisi kuinka ujo, ihastusta ei pysty peittämään. Se tulee ilmi ja paistaa läpi kokoajan katseista, tavasta millä koskettaa, pienistä sanoista ja jutuista. Ei sitä tarvitse arpoa, onko toinen ihastunut vai ei ja jos tarvitsee, mitään sen suurempia tunteita ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti mies on teidän suhteessa se parempitasoinen, siksi sinä olet ihan ihastunut mutta mies ajattelee vain että olet ihan kiva.

Aika harvinainen on sellainen tilanne jossa kummatkin pitäisi toista parhaana mahdollisena vaihtoehtona.

Voi jeesus tätä tasopaskaa. Mutta eikö tuolla logiikalla lassukan kannattaisi ottaa nimenomaan se itseään alempitasoinen nainen? Saisi olla ihailun ja ihastumisen kohteena eikä itse tarvitsisi ottaa riskiä joutua pettymään pahasti?

Olen itse tavismiehenä kokenut molemmat puolet ja molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Olen tyytynyt itseäni reilusti vanhempaan naiseen joka oli muhun ns hulluna ja se oli kieltämättä ihan kivaa kun kaikesta huomasi sen intohimon mutta se huono puoli on sitten siinä se, että sinä et voi koskaan ihastua naiseen etkä kehua häntä etkä mitään, pelkkää tyytymistä.

Tuon jutun jälkeen olin suhteessa itseäni nuorempaan naiseen johon itse vähän ihastuin ja kehuin häntä jatkuvasti, koska kehuttavaa riitti, mutta naisesta huomasi, että oli vähän välinpitämätön enkä koskaan saanut häneltä kehuja.

Vaikea sanoa kumman vaihtoehdon haluaisin, ehkä mielummin tyydyn sellaiseen joka ei minua innosta niin paljoa. Ei tosiaan tarvitse pettyä..

Tuntuu että vaihtoehto että molemmat ihastuisivat toisiinsa yhtä paljon on mahdotonta.

Musta alkaa tuntuu sen palstan perusteellä että ne tavismiehet on vielä kaiken pahempi vaihtoehto ja niiten ajatusmaailma on niin sairasta jotenkin. Vielä sairaampi kun jännämiesten. Te, tavismiehet, osaatte vaan jauhata tasoista ja teien suhteet perustuvatki vaan toiseen tyytymisen. Ällötävä oikeesti. Eli vanhempi naine on sulle alempi taso ja nuorempi ylempi taso. Kiva käsitys asiasta. No ainakin olet tuntenut miten joku vaan tyytyy sinuun. Ette ole aidosti rakastanut ketään. 

Minä myös hyvin hitaastilämpiävä nainen. Pätee myös ystävyyssuhteisiin. Ei ole mitenkään outoa, että alan rentoutua vasta vuoden päästä. Se, että ylipäätään haluan viettää aikaa toisen kanssa on iso kohteliaisuus ja välittämisen osoitus. Mitään palavia rakkaudentunnustuksia minulta ei saa, mutta puolisoni vuoksi hävittäisin vaikka koko ihmiskunnan, jos niikseen olisi. Teot ovat minun tapani tunnustaa rakkautta - ja myös ymmärtää rakkautta. 

Ihmisillä on muuten muistaakseni 4 tai 5 eri tapaa ilmaista rakkautta. Jos nämä menevät ristiin, kommunikaatioon tulee luontainen katkos ja molemmat kokevat (tai toinen kokee), ettei kumppani välitä tippaakaan. Yksi oli teot, toinen oli sanat ja sanallinen ilmaisu, kolmas oli lahjat ja lahjominen, olisikohan neljäs ollut turvallisuus ja turvallisuuden tarjoaminen ja viides hoivaaminen. 

Eli, jos kumppani A ilmaisee rakkauttaan hoivaamalla, vaikkapa laittamalla aina ruoan ja varmistamalla, että toisella on hyvä olla, mutta kumppani B ilmaisee rakkauteen sanallisesti, tästä tulee jossain vaiheessa yhteentörmäys. Sanallinen kumppani ei saa rakkaudentunnustuksiaan, vaikka jakelee omiaan hoivaajakumppanille estoitta, ja hoivaajakumppani ei saa kaipaamaansa hoivaa eikä hänen antamaansa hoivaa arvosteta. Molemmat kuitenkin rakastavat toisiaan. 

Siksi keskusteleminen näistä(kin) asioista on tärkeää. Me emme ole samanlaisia. Niin kuin joku täällä kauhisteli, että kamalaa, eivät asu yhdessä, kyllä niin kuuluu! Minulle taas yhdessä asuminen ei kuulu automaattisesti kumppanuuteen, eikä näin ollen kumppani, jolle asia taas kuuluu osaksi rakastavaa parisuhdetta, soveltuisi minulle - enkä minä hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tiedoksi vaan, että ihastunut ihminen (mies) sanoo vähän muunlaisia asioita, kuin että viihdyn kanssasi ja seurassasi on mukava olla.

Ihastunut ihminen on kovaa vauhtia rakastumassa ja tuo kyllä tunteensa ilmi kuin hellyydenkipeä koiranpentu 3 kk jälkeen.

Mies ei ole liekeissä ap:sta.

Ihan tiedoksi vaan että ihmisiä on erilaisia. Esim. minä olin kyllä 3kk kohdalla hyvin ihastunut mutta en silti tuonut tunteitani ilmi kuin hellyydenkipeä koiranpentu koska olen rauhallinen, vähän ujo ja varovainen ihminen. Minun tunteidenilmaisuni olivat juuri tasoa "sun kanssa on hyvä olla" ja "mäkin tykkään susta".

Hohhoijaa. Vaikka olisi kuinka ujo, ihastusta ei pysty peittämään. Se tulee ilmi ja paistaa läpi kokoajan katseista, tavasta millä koskettaa, pienistä sanoista ja jutuista. Ei sitä tarvitse arpoa, onko toinen ihastunut vai ei ja jos tarvitsee, mitään sen suurempia tunteita ei ole.

No ei se kyllä välttämättä tule ilmi ainakaan niin selkeästi että siitä voisi olla varma. Minunkin poikaystäväni oli kuulemma alussa epävarma tykkäänkö minä siitä vaikka itse tiedän että olin tosi ihastunut. Sinunko mielestäsi minulla ei mitään suuria tunteita voinut olla kun poikaystävä joutui olemaan epävarma?