Ollaan tapailtu 3kk, eikä mies ole vieläkään kunnolla ihastunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tiedoksi vaan, että ihastunut ihminen (mies) sanoo vähän muunlaisia asioita, kuin että viihdyn kanssasi ja seurassasi on mukava olla.

Ihastunut ihminen on kovaa vauhtia rakastumassa ja tuo kyllä tunteensa ilmi kuin hellyydenkipeä koiranpentu 3 kk jälkeen.

Mies ei ole liekeissä ap:sta.

Ihan tiedoksi vaan että ihmisiä on erilaisia. Esim. minä olin kyllä 3kk kohdalla hyvin ihastunut mutta en silti tuonut tunteitani ilmi kuin hellyydenkipeä koiranpentu koska olen rauhallinen, vähän ujo ja varovainen ihminen. Minun tunteidenilmaisuni olivat juuri tasoa "sun kanssa on hyvä olla" ja "mäkin tykkään susta".

Hohhoijaa. Vaikka olisi kuinka ujo, ihastusta ei pysty peittämään. Se tulee ilmi ja paistaa läpi kokoajan katseista, tavasta millä koskettaa, pienistä sanoista ja jutuista. Ei sitä tarvitse arpoa, onko toinen ihastunut vai ei ja jos tarvitsee, mitään sen suurempia tunteita ei ole.

Olen sama mieltä. Kyllä sen näkee ja huomaa jos toinen on ihastunut. Ei tarvi koko ajan miettiä. Mutta mä oon vissi muutenkin vähän erilainen ihminen. Mun mielestä se oli semmonen nuoruuden juttu kun ihan rauhassa kattelin mitä suhteesta tulee. Aikaa oli niin paljon ja koko elämä edessä. En enään vähän alle 30. v  jaksais roikkua miehessä joka ei tiedä jopa puolen vuoden jälkeen haluako se oikeesti olla mun kanssa. Miksi pitäis tuhlata aikaa ja odotta milloin ihminen loppujen lopuks lämpenee, menekö siihen vuosi, kaksi tai enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tiedoksi vaan, että ihastunut ihminen (mies) sanoo vähän muunlaisia asioita, kuin että viihdyn kanssasi ja seurassasi on mukava olla.

Ihastunut ihminen on kovaa vauhtia rakastumassa ja tuo kyllä tunteensa ilmi kuin hellyydenkipeä koiranpentu 3 kk jälkeen.

Mies ei ole liekeissä ap:sta.

Ihan tiedoksi vaan että ihmisiä on erilaisia. Esim. minä olin kyllä 3kk kohdalla hyvin ihastunut mutta en silti tuonut tunteitani ilmi kuin hellyydenkipeä koiranpentu koska olen rauhallinen, vähän ujo ja varovainen ihminen. Minun tunteidenilmaisuni olivat juuri tasoa "sun kanssa on hyvä olla" ja "mäkin tykkään susta".

Hohhoijaa. Vaikka olisi kuinka ujo, ihastusta ei pysty peittämään. Se tulee ilmi ja paistaa läpi kokoajan katseista, tavasta millä koskettaa, pienistä sanoista ja jutuista. Ei sitä tarvitse arpoa, onko toinen ihastunut vai ei ja jos tarvitsee, mitään sen suurempia tunteita ei ole.

No ei se kyllä välttämättä tule ilmi ainakaan niin selkeästi että siitä voisi olla varma. Minunkin poikaystäväni oli kuulemma alussa epävarma tykkäänkö minä siitä vaikka itse tiedän että olin tosi ihastunut. Sinunko mielestäsi minulla ei mitään suuria tunteita voinut olla kun poikaystävä joutui olemaan epävarma?

Olen sitä mieltä, että on aivan helvetin erikoista, jos pari tapailee kolme kuukautta (kenties hyvinkin tiiviisti) eikä toisen tunteet tule millään lailla esiin, vaikka tämä olisi järjettömän ihastunut. Tuntuu ainakin hyvin erikoiselle ihmiselle sellainen jääkalikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti mies on teidän suhteessa se parempitasoinen, siksi sinä olet ihan ihastunut mutta mies ajattelee vain että olet ihan kiva.

Aika harvinainen on sellainen tilanne jossa kummatkin pitäisi toista parhaana mahdollisena vaihtoehtona.

Voi jeesus tätä tasopaskaa. Mutta eikö tuolla logiikalla lassukan kannattaisi ottaa nimenomaan se itseään alempitasoinen nainen? Saisi olla ihailun ja ihastumisen kohteena eikä itse tarvitsisi ottaa riskiä joutua pettymään pahasti?

Olen itse tavismiehenä kokenut molemmat puolet ja molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Olen tyytynyt itseäni reilusti vanhempaan naiseen joka oli muhun ns hulluna ja se oli kieltämättä ihan kivaa kun kaikesta huomasi sen intohimon mutta se huono puoli on sitten siinä se, että sinä et voi koskaan ihastua naiseen etkä kehua häntä etkä mitään, pelkkää tyytymistä.

Tuon jutun jälkeen olin suhteessa itseäni nuorempaan naiseen johon itse vähän ihastuin ja kehuin häntä jatkuvasti, koska kehuttavaa riitti, mutta naisesta huomasi, että oli vähän välinpitämätön enkä koskaan saanut häneltä kehuja.

Vaikea sanoa kumman vaihtoehdon haluaisin, ehkä mielummin tyydyn sellaiseen joka ei minua innosta niin paljoa. Ei tosiaan tarvitse pettyä..

Tuntuu että vaihtoehto että molemmat ihastuisivat toisiinsa yhtä paljon on mahdotonta.

Musta alkaa tuntuu sen palstan perusteellä että ne tavismiehet on vielä kaiken pahempi vaihtoehto ja niiten ajatusmaailma on niin sairasta jotenkin. Vielä sairaampi kun jännämiesten. Te, tavismiehet, osaatte vaan jauhata tasoista ja teien suhteet perustuvatki vaan toiseen tyytymisen. Ällötävä oikeesti. Eli vanhempi naine on sulle alempi taso ja nuorempi ylempi taso. Kiva käsitys asiasta. No ainakin olet tuntenut miten joku vaan tyytyy sinuun. Ette ole aidosti rakastanut ketään. 

Musta tuntuu, että et vain pysty asettumaan tavismiehen asemaan.

Naisilla on yleisesti ottaen todella paljon valinnanvaraa miesten suhteen ja hyvin usein nainen pariutuu ns ylöspäin eli parempitasoisen miehen kanssa.

Mun mielestä on ihmeellisen tekopyhää tekstiä naisilta väittää että vain miehet miettisivät tasoja.

Mitä se on nimeltään kun nainen tykkää miehestä vain jos mies on tarpeeksi pitkä, tarpeeksi komea, tarpeeksi hyvässä ammatissa? Se on juuri sitä miehen tasoa mitä te ette vain sano ääneen.

Väitätkö sinä, että et kiinnostu enemmän siitä 195cm pitkästä mallikasvoisesta juristista/lääkäristä kuin siitä 165cm tavisnaamaisesta laitoshuoltajamiehestä?

Miehet osaa kyllä aidosti rakastua, mutta miten se on mahdollista kun ainoat naiset joilta saa vastakaikua on joko vanhoja tai sitten nuoria mutta huonossa fyysisesti kunnossa olevia tai jotain yksinhuoltajia eli niitä kaikista matalatasoisimpia? Eikö miehellä saisi olla mitään kriteerejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tiedoksi vaan, että ihastunut ihminen (mies) sanoo vähän muunlaisia asioita, kuin että viihdyn kanssasi ja seurassasi on mukava olla.

Ihastunut ihminen on kovaa vauhtia rakastumassa ja tuo kyllä tunteensa ilmi kuin hellyydenkipeä koiranpentu 3 kk jälkeen.

Mies ei ole liekeissä ap:sta.

Ihan tiedoksi vaan että ihmisiä on erilaisia. Esim. minä olin kyllä 3kk kohdalla hyvin ihastunut mutta en silti tuonut tunteitani ilmi kuin hellyydenkipeä koiranpentu koska olen rauhallinen, vähän ujo ja varovainen ihminen. Minun tunteidenilmaisuni olivat juuri tasoa "sun kanssa on hyvä olla" ja "mäkin tykkään susta".

Hohhoijaa. Vaikka olisi kuinka ujo, ihastusta ei pysty peittämään. Se tulee ilmi ja paistaa läpi kokoajan katseista, tavasta millä koskettaa, pienistä sanoista ja jutuista. Ei sitä tarvitse arpoa, onko toinen ihastunut vai ei ja jos tarvitsee, mitään sen suurempia tunteita ei ole.

No ei se kyllä välttämättä tule ilmi ainakaan niin selkeästi että siitä voisi olla varma. Minunkin poikaystäväni oli kuulemma alussa epävarma tykkäänkö minä siitä vaikka itse tiedän että olin tosi ihastunut. Sinunko mielestäsi minulla ei mitään suuria tunteita voinut olla kun poikaystävä joutui olemaan epävarma?

Olen sitä mieltä, että on aivan helvetin erikoista, jos pari tapailee kolme kuukautta (kenties hyvinkin tiiviisti) eikä toisen tunteet tule millään lailla esiin, vaikka tämä olisi järjettömän ihastunut. Tuntuu ainakin hyvin erikoiselle ihmiselle sellainen jääkalikka.

Sanoinko etteivät ne tulleet millään lailla esiin? Kyllä tulivat mutta eivät niin selkeästi että toinen olisi voinut niistä varma. Sinä kun tunnut väittävän että jos toinen on yhtään epävarma toisen ihastuksesta niin niitä tunteita ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti mies on teidän suhteessa se parempitasoinen, siksi sinä olet ihan ihastunut mutta mies ajattelee vain että olet ihan kiva.

Aika harvinainen on sellainen tilanne jossa kummatkin pitäisi toista parhaana mahdollisena vaihtoehtona.

Voi jeesus tätä tasopaskaa. Mutta eikö tuolla logiikalla lassukan kannattaisi ottaa nimenomaan se itseään alempitasoinen nainen? Saisi olla ihailun ja ihastumisen kohteena eikä itse tarvitsisi ottaa riskiä joutua pettymään pahasti?

Olen itse tavismiehenä kokenut molemmat puolet ja molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Olen tyytynyt itseäni reilusti vanhempaan naiseen joka oli muhun ns hulluna ja se oli kieltämättä ihan kivaa kun kaikesta huomasi sen intohimon mutta se huono puoli on sitten siinä se, että sinä et voi koskaan ihastua naiseen etkä kehua häntä etkä mitään, pelkkää tyytymistä.

Tuon jutun jälkeen olin suhteessa itseäni nuorempaan naiseen johon itse vähän ihastuin ja kehuin häntä jatkuvasti, koska kehuttavaa riitti, mutta naisesta huomasi, että oli vähän välinpitämätön enkä koskaan saanut häneltä kehuja.

Vaikea sanoa kumman vaihtoehdon haluaisin, ehkä mielummin tyydyn sellaiseen joka ei minua innosta niin paljoa. Ei tosiaan tarvitse pettyä..

Tuntuu että vaihtoehto että molemmat ihastuisivat toisiinsa yhtä paljon on mahdotonta.

Musta alkaa tuntuu sen palstan perusteellä että ne tavismiehet on vielä kaiken pahempi vaihtoehto ja niiten ajatusmaailma on niin sairasta jotenkin. Vielä sairaampi kun jännämiesten. Te, tavismiehet, osaatte vaan jauhata tasoista ja teien suhteet perustuvatki vaan toiseen tyytymisen. Ällötävä oikeesti. Eli vanhempi naine on sulle alempi taso ja nuorempi ylempi taso. Kiva käsitys asiasta. No ainakin olet tuntenut miten joku vaan tyytyy sinuun. Ette ole aidosti rakastanut ketään. 

Musta tuntuu, että et vain pysty asettumaan tavismiehen asemaan.

Naisilla on yleisesti ottaen todella paljon valinnanvaraa miesten suhteen ja hyvin usein nainen pariutuu ns ylöspäin eli parempitasoisen miehen kanssa.

Mun mielestä on ihmeellisen tekopyhää tekstiä naisilta väittää että vain miehet miettisivät tasoja.

Mitä se on nimeltään kun nainen tykkää miehestä vain jos mies on tarpeeksi pitkä, tarpeeksi komea, tarpeeksi hyvässä ammatissa? Se on juuri sitä miehen tasoa mitä te ette vain sano ääneen.

Väitätkö sinä, että et kiinnostu enemmän siitä 195cm pitkästä mallikasvoisesta juristista/lääkäristä kuin siitä 165cm tavisnaamaisesta laitoshuoltajamiehestä?

Miehet osaa kyllä aidosti rakastua, mutta miten se on mahdollista kun ainoat naiset joilta saa vastakaikua on joko vanhoja tai sitten nuoria mutta huonossa fyysisesti kunnossa olevia tai jotain yksinhuoltajia eli niitä kaikista matalatasoisimpia? Eikö miehellä saisi olla mitään kriteerejä?

Miten niin että aina nainen saa ylempitasoisen miehen? Kyllä mä näen koko ajan aika samantasoisia pareja. Jos nyt tarkoittat ihan ulkonäölle perustuva tasoa, ammatista mä en tie. En tie edes sitä jaksano mä sun kanssa käydä läpi taas sitä sama mitä on varmaan tehty täällä aika paljon. Ensiks ei varmaan niitä sun 195 pitkä malli/juristi/lääkäri miehiä paljon löydykään. Ei mua kiinnosta oikeesti se ammati, ei pituus ja en haaveile mikää mielettömän pitkästä. Ok varmaan sitä on ihan turha selittä koska sulla on päässä sun omat ajatukset mistä et pääse irti. Ja mä tiedän pariskunteja kenestä ma ajattelen et voi vitsi kyllä se naine vois saata paremman, eli mies on ollut alempitasoinen. Jos vertais niin mä oon nähtnyt enemmän sitä missä naine on ehkä liian kaunis tai hyvä miehelle mutta päinvastain aika harvoin. Yhden tiedän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tiedoksi vaan, että ihastunut ihminen (mies) sanoo vähän muunlaisia asioita, kuin että viihdyn kanssasi ja seurassasi on mukava olla.

Ihastunut ihminen on kovaa vauhtia rakastumassa ja tuo kyllä tunteensa ilmi kuin hellyydenkipeä koiranpentu 3 kk jälkeen.

Mies ei ole liekeissä ap:sta.

Lisään vielä, että kunnolla ihastunut ei myöskään malttaisi odottaa, että saa esitellä tunteidensa kohteen ystävilleen tai edes haluaisi jättää tilaisuutta väliin viettää juhannus rakkaansa seurassa.

Aika rouhee yleistys taas! Olen ihan "kunnolla ihastunut" ja ollaan tapailtu 4 kk. En silti ole vielä kokenut mitään palavaa tarvetta esitellä miesystävääni ystävilleni. Kun ollaan yhdessä, niin tehdään pariskuntajuttuja kahdestaan ja se riittää, muina aikoina sitten tapaan ystäviäni ja tehdään ystäväjuttuja. Ei mitään tarvetta näitä ryhtyä yhdistelemään vielä tässä vaiheessa.

Myös mies ilmoitti viettävänsä juhannuksen sukumökillään ja sanoi toki, että olen halutessani tervetullut mukaan. Siellä tulisi sitten tutustuttua hänen sukuunsa, mutta arvostan miehen tapaa esittää asia niin, että se on täysin minun päätettävissäni. En koe mitään palavaa tarvetta myöskään lähteä näytille, joten luulen että vietän yksin kaupunkijuhannuksen, koska tiedän että mies ei tästä loukkaantuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tiedoksi vaan, että ihastunut ihminen (mies) sanoo vähän muunlaisia asioita, kuin että viihdyn kanssasi ja seurassasi on mukava olla.

Ihastunut ihminen on kovaa vauhtia rakastumassa ja tuo kyllä tunteensa ilmi kuin hellyydenkipeä koiranpentu 3 kk jälkeen.

Mies ei ole liekeissä ap:sta.

Ihan tiedoksi vaan että ihmisiä on erilaisia. Esim. minä olin kyllä 3kk kohdalla hyvin ihastunut mutta en silti tuonut tunteitani ilmi kuin hellyydenkipeä koiranpentu koska olen rauhallinen, vähän ujo ja varovainen ihminen. Minun tunteidenilmaisuni olivat juuri tasoa "sun kanssa on hyvä olla" ja "mäkin tykkään susta".

Hohhoijaa. Vaikka olisi kuinka ujo, ihastusta ei pysty peittämään. Se tulee ilmi ja paistaa läpi kokoajan katseista, tavasta millä koskettaa, pienistä sanoista ja jutuista. Ei sitä tarvitse arpoa, onko toinen ihastunut vai ei ja jos tarvitsee, mitään sen suurempia tunteita ei ole.

Olen sama mieltä. Kyllä sen näkee ja huomaa jos toinen on ihastunut. Ei tarvi koko ajan miettiä. Mutta mä oon vissi muutenkin vähän erilainen ihminen. Mun mielestä se oli semmonen nuoruuden juttu kun ihan rauhassa kattelin mitä suhteesta tulee. Aikaa oli niin paljon ja koko elämä edessä. En enään vähän alle 30. v  jaksais roikkua miehessä joka ei tiedä jopa puolen vuoden jälkeen haluako se oikeesti olla mun kanssa. Miksi pitäis tuhlata aikaa ja odotta milloin ihminen loppujen lopuks lämpenee, menekö siihen vuosi, kaksi tai enemmän. 

Tästäkin olen kyllä vahvasti eri mieltä. Mun  mielestä nimenomaan kypsemmän iän juttu, että ei ole enää kiire tehdä mitään siirtoja kohti "vakavaa parisuhdetta", vaan voi viettää sitä rentoa, mukavaa aikaa yhdessä ilman, että tarvitsee miettiä ollaanko tässä muuttamassa yhteen tai onko tämä loppuelämän suhde. Nuorena päinvastoin halusi varmuuden yhteisestä tulevaisuudesta mahdollisimman pian, mitä tietenkään kukaan ei voi tietää!