Ollaan tapailtu 3kk, eikä mies ole vieläkään kunnolla ihastunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko Ap kertoa tai kuvata, mitä sinulle merkitsee tai tarkoittaa, että on sitten, niinkuin sanoit: kunnolla ihastunut?

Sitä, että aidosti rakastaa ja välittää, sekä haluaa rakentaa tulevaisuutta kanssani. 

Ei kukaan järkevä ihminen kolmen kuukauden tapailun perusteella tulevaisuutta suunnittele. Ja aidosti rakastaminen kehittyy vasta ajan kanssa kun tutustuu toiseen syvällisemmin ja yhteisiä kokemuksia kertyy. Ihastuminen on ihan eri asia. Se on kiinnostusta toista kohtaan ja halua katsoa yhdessä kehittyykö suhde eteenpäin. Kaikki ihmiset ei taida yleensäkään kokea sellasta järjetöntä hullaantumista jota ehkä kaipaisit. En minä usko että suhteenne on mitenkään tuhoon tuomittu vaikka ihan rauhassa tutustutte. Mikä kiire teillä on? Se alun mahdollinen hullaantuminenkin hiipuu lopulta pois. Se on oikeastaan jopa hyvä asia jos se puuttuu koska silloin näkee toisen realistisemmin eikä pelkästään hullaantumisen luomaa mielikuvaa jossa sulkee pois tietoisuudesta kaikki toisen huonot puolet.

Kuulostaa samalta kuin oman suhteeni alku mieheni kanssa. Minä olen syvä tunteiltani ja olen tottunut räiskyntään, mutte mieheni on harkitsevainen, rauhallinen ja tunteiltaan hillitty, kuitenkin syvästi välittävä ja ajan kanssa kiintyvä. Suhde syveni hitaammin kuin olin aikaisemmin tottunut.

Projisoitko ehkä omia puuttuvia tunteitasi siihen, että tapailumieheltäsi puuttuisi tunteita? Mies saattaa hyvinkin olla hyvää vauhtia ihastumassa sinuun ja hyvää aviomiesmatskua, kerran sanoit että hän on luonteeltaan muutenkin rauhallinen. Se ei ole paha asia. Eri asia on sitten, haluatko rauhallisen ja hitaammin etenevän miehen, ja sovitteko luonteina yhteen. Rauhallisempi mies saattaa hyvinkin sopia mukavana turvasatamana ja järjen äänenä äkkinäisemmälle naiselle. :) 

En ole sanonut, että hänen pitäisi sanoa rakastavansa. Mietin vaan sitä, että missä ajassa niiden vahvojen tunteiden hänen puoleltaan pitäisi syntyä? Kun nyt tuntuu siltä, että vaan viihtyy seurassani todella hyvin. Riittääkö se kunnon parisuhteeseen?

Onko seksikin sellaista laiskaa lötkyttelyä.

Sano hänelle että susta tuntuu, että hänellä ei ole tarpeeksi tunteita ja että sulle on tullut siitä syystä epävarmuus suhteen jatkamisesta. Hän sitten reagoi miten reagoi ja sinulla on enemmän tietoa, jonka perusteella päättää, miten aiot toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko Ap kertoa tai kuvata, mitä sinulle merkitsee tai tarkoittaa, että on sitten, niinkuin sanoit: kunnolla ihastunut?

Sitä, että aidosti rakastaa ja välittää, sekä haluaa rakentaa tulevaisuutta kanssani. 

Ei kukaan järkevä ihminen kolmen kuukauden tapailun perusteella tulevaisuutta suunnittele. Ja aidosti rakastaminen kehittyy vasta ajan kanssa kun tutustuu toiseen syvällisemmin ja yhteisiä kokemuksia kertyy. Ihastuminen on ihan eri asia. Se on kiinnostusta toista kohtaan ja halua katsoa yhdessä kehittyykö suhde eteenpäin. Kaikki ihmiset ei taida yleensäkään kokea sellasta järjetöntä hullaantumista jota ehkä kaipaisit. En minä usko että suhteenne on mitenkään tuhoon tuomittu vaikka ihan rauhassa tutustutte. Mikä kiire teillä on? Se alun mahdollinen hullaantuminenkin hiipuu lopulta pois. Se on oikeastaan jopa hyvä asia jos se puuttuu koska silloin näkee toisen realistisemmin eikä pelkästään hullaantumisen luomaa mielikuvaa jossa sulkee pois tietoisuudesta kaikki toisen huonot puolet.

Kiitos paljon tästä ja muistakin kommenteista. Minusta on tullut pettymysten myötä todella varovainen. Edelliset suhteet kaatui siihen, että mies muutaman kuukauden jälkeen kyllästyi ja jätti. Pelkään nyt samaa ja etsin merkkejä siitä, että tämä nykyinenkin on kyllästynyt. Ja vähän niitä ehkä näenkin. Äh, vaikeaa!

Luultavasti mies on teidän suhteessa se parempitasoinen, siksi sinä olet ihan ihastunut mutta mies ajattelee vain että olet ihan kiva.

Aika harvinainen on sellainen tilanne jossa kummatkin pitäisi toista parhaana mahdollisena vaihtoehtona.

Mites apn omat tunteet? Vai oletko näitä naisia jotka tahtovat ihailua ja rakkautta vain joltain mieheltä? Rakastatko sinä miestä? Tai oletko ihastunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus voi aivan hyvin syttyä myös pidemmän ajan myötä, hissukseen. Me ihmiset olemme niin erilaisia. Onko hän muuten nopealiikkeinen, räiskyvä persoona vai rauhallinen ja hitaansorttinen?

Todella rauhallinen persoona. Sellainen itsekseen viihtyvä, mutta tykkää myös toki olla ihmisten kanssa. Sanoi, että minun kanssani on mukava ja rento olla. 

Tuo oli selvä rakkaudentunnustus.Kun sun kanssasi on mukava ja rento olla tarkoittaa,että haluaa olla sun kanssasi pitemmän aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti mies on teidän suhteessa se parempitasoinen, siksi sinä olet ihan ihastunut mutta mies ajattelee vain että olet ihan kiva.

Aika harvinainen on sellainen tilanne jossa kummatkin pitäisi toista parhaana mahdollisena vaihtoehtona.

Voi jeesus tätä tasopaskaa. Mutta eikö tuolla logiikalla lassukan kannattaisi ottaa nimenomaan se itseään alempitasoinen nainen? Saisi olla ihailun ja ihastumisen kohteena eikä itse tarvitsisi ottaa riskiä joutua pettymään pahasti?

Vierailija kirjoitti:

Ollaan seurusteltu yli 3 vuotta eikä mies ole sanonut rakastavansa. Teoillaan osoittaa rakkautta sitäkin enemmän. Pikkuhiljaa on alettu suunnitella myös konkreettisesti loppuelämää yhdessä eli josko muuttaisimme saman katon alle jakamaan arki yhdessä nyt ja tulevaisuudessa.

Jos olisi 3 kk:n kohdalla puhunut rakastamisesta ja yhteisestä tulevaisuudesta niin olisin taatusti juossut ja kovaa.

Mutta katkaise ihmeessä suhde, onhan tuo nyt käsittämätöntä ettei kolmen kuukauden seurustelun jälkeen ymmärrä sanoa rakastavansa tai suunnittele yhteistä loppuelämää...

Siis kolme vuotta olette ollut yhdessä, ettekä edes asu saman katon alla? Kyllä on surkea suhde teillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus voi aivan hyvin syttyä myös pidemmän ajan myötä, hissukseen. Me ihmiset olemme niin erilaisia. Onko hän muuten nopealiikkeinen, räiskyvä persoona vai rauhallinen ja hitaansorttinen?

Todella rauhallinen persoona. Sellainen itsekseen viihtyvä, mutta tykkää myös toki olla ihmisten kanssa. Sanoi, että minun kanssani on mukava ja rento olla. 

Kuulostaa paljon sellaiselta, mitä itse olen, ja tilanne sellaiselta, missä itse myös olen. Olemme seurustelleen JOPA puoli vuotta enkä edelleenkään ole rakastunut, mutta harmittaisi kovasti, jos mies ei enää haluaisi jatkaa suhdetta. Minua ei haittaa yhtään, ettei pääni ole sekaisin rakkaudesta ja etten kaipaa miestä vierelleni joka hetki, ja olen tyytyväinen että mies kokee samoin. En ole itse asiassa edes kysynyt, mitkä ovat hänen tunteensa minua kohtaan. Meillä on kuitenkin juuri mukavaa ja rentoa yhdessä, kun nähdään, emmekä tapaile muita. Otamme toisemme huomioon suunnitelmissa, vietämme yleensä viikonloput yhdessä, mutta en minä ole mitään yhteistä tulevaisuutta suunnitellut. Ahdistuisin ehkä hieman, jos mies alkaisi sellaista tivaamaan. Nyt on hyvä näin.

Mulla aika sama, tosin ollaan tapailtu vasta vajaa kuukausi, eikä olla edes sovittu ettei tapailla muita. (Itse en tosin tapaile, sillä tämä mies riittää.) Nähdään kuitenkin joka vkl ja tehdään yhdessä asioita sekä kodin sisällä muuten kuin sisäkkäin, kuin myös kodin ulkopuolella. Mulle riittää tämmöinen viikonloppuseura tässä vaiheessa elämää ihan hyvin, sillä tarvitsen kuitenkin introverttinä myös omaa aikaa. 

En tiedä miten reagoisin jos mies alkaisi yhtäkkiä julistamaan ihastustaan tai rakkauttaan tai suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta. "Tykkään susta tosi paljon" - näin on mies useampaan otteeseen sanonut ja riittää mulle. Tosin meillä on ikäeroakin 16 vuotta, että en edes usko että mies mitään alkaisi julistelemaan :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus voi aivan hyvin syttyä myös pidemmän ajan myötä, hissukseen. Me ihmiset olemme niin erilaisia. Onko hän muuten nopealiikkeinen, räiskyvä persoona vai rauhallinen ja hitaansorttinen?

Todella rauhallinen persoona. Sellainen itsekseen viihtyvä, mutta tykkää myös toki olla ihmisten kanssa. Sanoi, että minun kanssani on mukava ja rento olla. 

Rauhalliselta henkilöltä on turha odotella mitään palavanrakkauden tunnustuksia pika-aikataululla. Se, että on mukava ja rento olla toisen kanssa ja voi olla oma itsensä on todella tärkeää. Tuossa on ainekset loppuelämän pituiseen suhteeseen, jos maltat olla hötkyilemättä.

Niin varmaan on, jos tollanen suhde riittää. Todennäkösesti vaan ei etene tuon kummosemmalle tasolle ja mitään rakastumista on turha odotella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus voi aivan hyvin syttyä myös pidemmän ajan myötä, hissukseen. Me ihmiset olemme niin erilaisia. Onko hän muuten nopealiikkeinen, räiskyvä persoona vai rauhallinen ja hitaansorttinen?

Todella rauhallinen persoona. Sellainen itsekseen viihtyvä, mutta tykkää myös toki olla ihmisten kanssa. Sanoi, että minun kanssani on mukava ja rento olla. 

Rauhalliselta henkilöltä on turha odotella mitään palavanrakkauden tunnustuksia pika-aikataululla. Se, että on mukava ja rento olla toisen kanssa ja voi olla oma itsensä on todella tärkeää. Tuossa on ainekset loppuelämän pituiseen suhteeseen, jos maltat olla hötkyilemättä.

Niin varmaan on, jos tollanen suhde riittää. Todennäkösesti vaan ei etene tuon kummosemmalle tasolle ja mitään rakastumista on turha odotella.

Mun mielestä on ihan normaalia ettei 3kk tapailun jälkeen olla vielä julistamassa rakkautta eikä se tarkoita etteikö myöhemmin voisi sanoa rakastavansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan seurusteltu yli 3 vuotta eikä mies ole sanonut rakastavansa. Teoillaan osoittaa rakkautta sitäkin enemmän. Pikkuhiljaa on alettu suunnitella myös konkreettisesti loppuelämää yhdessä eli josko muuttaisimme saman katon alle jakamaan arki yhdessä nyt ja tulevaisuudessa.

Jos olisi 3 kk:n kohdalla puhunut rakastamisesta ja yhteisestä tulevaisuudesta niin olisin taatusti juossut ja kovaa.

Mutta katkaise ihmeessä suhde, onhan tuo nyt käsittämätöntä ettei kolmen kuukauden seurustelun jälkeen ymmärrä sanoa rakastavansa tai suunnittele yhteistä loppuelämää...

Siis kolme vuotta olette ollut yhdessä, ettekä edes asu saman katon alla? Kyllä on surkea suhde teillä.

Onpa sinulla surkea käsityskyky kun et ymmärrä että ihmisillä on erilaisia suhteita. Jotkut eivät jopa ikinä muuta saman katon alle ja silti tai juuri siksi ovat onnellisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti mies on teidän suhteessa se parempitasoinen, siksi sinä olet ihan ihastunut mutta mies ajattelee vain että olet ihan kiva.

Aika harvinainen on sellainen tilanne jossa kummatkin pitäisi toista parhaana mahdollisena vaihtoehtona.

Voi jeesus tätä tasopaskaa. Mutta eikö tuolla logiikalla lassukan kannattaisi ottaa nimenomaan se itseään alempitasoinen nainen? Saisi olla ihailun ja ihastumisen kohteena eikä itse tarvitsisi ottaa riskiä joutua pettymään pahasti?

Olen itse tavismiehenä kokenut molemmat puolet ja molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Olen tyytynyt itseäni reilusti vanhempaan naiseen joka oli muhun ns hulluna ja se oli kieltämättä ihan kivaa kun kaikesta huomasi sen intohimon mutta se huono puoli on sitten siinä se, että sinä et voi koskaan ihastua naiseen etkä kehua häntä etkä mitään, pelkkää tyytymistä.

Tuon jutun jälkeen olin suhteessa itseäni nuorempaan naiseen johon itse vähän ihastuin ja kehuin häntä jatkuvasti, koska kehuttavaa riitti, mutta naisesta huomasi, että oli vähän välinpitämätön enkä koskaan saanut häneltä kehuja.

Vaikea sanoa kumman vaihtoehdon haluaisin, ehkä mielummin tyydyn sellaiseen joka ei minua innosta niin paljoa. Ei tosiaan tarvitse pettyä..

Tuntuu että vaihtoehto että molemmat ihastuisivat toisiinsa yhtä paljon on mahdotonta.

Jos hän on demiseksuaali?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus voi aivan hyvin syttyä myös pidemmän ajan myötä, hissukseen. Me ihmiset olemme niin erilaisia. Onko hän muuten nopealiikkeinen, räiskyvä persoona vai rauhallinen ja hitaansorttinen?

Todella rauhallinen persoona. Sellainen itsekseen viihtyvä, mutta tykkää myös toki olla ihmisten kanssa. Sanoi, että minun kanssani on mukava ja rento olla. 

Rauhalliselta henkilöltä on turha odotella mitään palavanrakkauden tunnustuksia pika-aikataululla. Se, että on mukava ja rento olla toisen kanssa ja voi olla oma itsensä on todella tärkeää. Tuossa on ainekset loppuelämän pituiseen suhteeseen, jos maltat olla hötkyilemättä.

Niin varmaan on, jos tollanen suhde riittää. Todennäkösesti vaan ei etene tuon kummosemmalle tasolle ja mitään rakastumista on turha odotella.

Mun mielestä on ihan normaalia ettei 3kk tapailun jälkeen olla vielä julistamassa rakkautta eikä se tarkoita etteikö myöhemmin voisi sanoa rakastavansa.

Mitä itsensä (ja muiden!) huijaamista. Voihan se ehkä joskus sanoa, että rakastaa juu, mutta sitten kun mies rakastuu, ap jää kuin nalli kalliolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan seurusteltu yli 3 vuotta eikä mies ole sanonut rakastavansa. Teoillaan osoittaa rakkautta sitäkin enemmän. Pikkuhiljaa on alettu suunnitella myös konkreettisesti loppuelämää yhdessä eli josko muuttaisimme saman katon alle jakamaan arki yhdessä nyt ja tulevaisuudessa.

Jos olisi 3 kk:n kohdalla puhunut rakastamisesta ja yhteisestä tulevaisuudesta niin olisin taatusti juossut ja kovaa.

Mutta katkaise ihmeessä suhde, onhan tuo nyt käsittämätöntä ettei kolmen kuukauden seurustelun jälkeen ymmärrä sanoa rakastavansa tai suunnittele yhteistä loppuelämää...

Siis kolme vuotta olette ollut yhdessä, ettekä edes asu saman katon alla? Kyllä on surkea suhde teillä.

Päinvastoin, meillä on erittäin hyvä suhde ja siksi olemme alkaneet pohtia yhteen muuttamista. Se tarkoittaa kuitenkin toiselle, käytännössä minulle, kolmen tunnin käyttämistä työmatkoihin lähes päivittäin. Mikä puolestaan tarkoittaa luopumista joistakin harrastuksistani, koska aikaa ei yksinkertaisesti riitä niihin. Miehen asuinpaikkakunnalla ei ole minulle töitä eikä hän voi muuttaa minun asuinpaikkakunnalleen oman työnsä vuoksi. Se, että edes harkitsen ryhtyväni kulkemaan noin pitkää työmatkaa kertoo, että mies on minulle todella rakas. Ja joka ikinen päivä hän osoittaa teoillaan, että minä olen hänelle rakas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus voi aivan hyvin syttyä myös pidemmän ajan myötä, hissukseen. Me ihmiset olemme niin erilaisia. Onko hän muuten nopealiikkeinen, räiskyvä persoona vai rauhallinen ja hitaansorttinen?

Todella rauhallinen persoona. Sellainen itsekseen viihtyvä, mutta tykkää myös toki olla ihmisten kanssa. Sanoi, että minun kanssani on mukava ja rento olla. 

Rauhalliselta henkilöltä on turha odotella mitään palavanrakkauden tunnustuksia pika-aikataululla. Se, että on mukava ja rento olla toisen kanssa ja voi olla oma itsensä on todella tärkeää. Tuossa on ainekset loppuelämän pituiseen suhteeseen, jos maltat olla hötkyilemättä.

Niin varmaan on, jos tollanen suhde riittää. Todennäkösesti vaan ei etene tuon kummosemmalle tasolle ja mitään rakastumista on turha odotella.

Mun mielestä on ihan normaalia ettei 3kk tapailun jälkeen olla vielä julistamassa rakkautta eikä se tarkoita etteikö myöhemmin voisi sanoa rakastavansa.

Ap puhui ihastumisesta, se yleensä tapahtuu ihan ensimmäisten tapaamisten aikana jos on tapahtuakseen. 3kk jälkeen on turha enää ihastumista odotella.