Ihastuvatko miehet samalla tavalla naisiin kuin naiset miehiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju on hieno osoitus siitä, miten katsomme maailmaa takaisin samoilla silmillä, joilla se katsoo meitä.

Itse ajattelin joskus tosissani, ettei miehillä ole tunteita ollenkaan. Tämä oli oma ainoa kokemukseni vastakkaisesta sukupuolesta: olin tullut peruskouluaikoina tosi pahasti haukutuksi lähes kaikkien poikien taholta (olin lauta ja ällöttävä ja nolo ja mitä kaikkea) ja lisäksi äidilläni oli miesystäviä, jotka hakkasivat ja huorittelivat sekä häntä että minua. Parikymppisenä menin suhteeseen miehen kanssa, joka piti minulla pelkkää välinearvoa ja kertoili hyvin yksityiskohtaisesti, mitä virheitä minussa oli ja miten ne tulisi (jopa kirurgisesti) korjata. Suhteessa oli myös seksuaalista ja fyysistä väkivaltaa. Käsitykseni maailmasta, parisuhteista, miehistä, ihmisistä ja ylipäänsä normaalista oli niin vääristynyt, etten nähnyt miehen käytöksessä mitään vikaa vaan yritin täyttää niitä mahdottomia odotuksia parhaani mukaan.

Tuo mies teki minulle ison palveluksen, kun vaihtoi minut itselleen parempaan. En ole sittemmin alkanut enää suhteeseen kenenkään kanssa (enkä ala), mutta olen uusinut tuttavapiirini täysin ja tutustunut tunne-elämältään normaaleihin ihmisiin - myös miehiin. Olen ollut tosi yllättynyt siitä, miten diippejä juttuja miestenkin kanssa voi keskustella ja miten syvästi miehetkin tuntevat. Onkin oikeasti melko karmivaa, että edes joutuu kirjoittamaan jotakin tällaista, siis ylipäätään sukupuolittamaan tunneasioita - ikään kuin ihmiset eivät olisi yksilöitä vaan pelkkiä ominaisuuksiensa puolesta stereotypioitavia ja tahdottomia toistensa klooneja. Ei oikeasti pitäisi takertua siihen, onko yleisesti jollakin ryhmällä sitä tai tätä, vaan onko juuri tällä yksilöllä. Mätiä omenoita on kaikissa koreissa, mutta ne pitää sitten vain osata seuloa erikseen eikä alkaa yleistää juuri niiden perusteella koko satsia. Tämä on ollut itselleni ehkä koko tähänastisen elämäni suurin opetus.

Erostani on kohta kymmenen vuotta ja minulla on nykyään paljon hyviä miespuolisia(kin) ystäviä, mutta edelleen yllätyn joka kerta, kun joku mies sanoo tyttöystävästään jotakin ihailevaa tai kaunista, vaikka tämä ei olisi edes paikalla (eli kyseessä ei ole mielistely seksin toivossa vaan ihan oikea vilpitön ajatus). Tiedän myös miehiä, jotka kaukaa ihailevat jotakin naista ja se ihastus saattaa kestää pitkäänkin. Ei tulisi mieleenkään epäillä näiden ihmisten ihastusta tai tunne-elämää.

Sinullako ei sitten kymmeneen vuoteen ollut minkäänlaista ihastusta tai suhdetta? Varmaan kamalaa.. oletko kokeillut ihan terapiaa? Ei ole vittuilua.

Ei ole ollut suhteita, enkä sellaisista haaveile. Minulta puuttuu sosiaalistuminen ”normaaliin” parisuhdemalliin, joten en sellaista tajua, osaa tai toisaalta edes kaipaa. Olen lapsesta asti kohdistanut huomioni elämässä ihan muihin asioihin, koska käsitykseni vastakkaisesta sukupuolesta on ollut niin vääristynyt (enkä ole kiinnostunut omasta sukupuolestani).

Terapiaan taas on niin mahdotonta päästä edes niiden, joilla on jokin akuutti kriisi meneillään, etten ole sitä edes miettinyt. Enkä tiedä, kaipaanko sellaistakaan. Elämä on todella hyvää tällaisenaan, ei kaikki muutkaan pariudu eikä siinä nykyään edes ole mitään ihmeellistä. Sitä voi tehdä muita juttuja sitten, mulla esimerkiksi on ihan hyvä työura ja paljon harrastuksia.

Mutta pointtina siis, että kaiken havainnoi oman kokemusmaailman kautta. Jos halutaan tunne-elämältä terveitä aikuisia, kannattaisi oikeasti satsata lasten hyvinvointiin ja kasvatukseen. Ihan sama, mitä sukupuolta ne on.

Mulla oli myös pitkä jakso elämästä ilman mitään romanttista suhdetta, yli 15 vuotta. Oli masennusta teini-iästä eteenpäin, silloin oli jotain kokeiluita. Omasta mielestä meni myös ihan hyvin, ja luulin ettei osaa olla enää suhteessa. Tyytyväinen olin.

Sitten hieman yli 30-vuotiaana uskaltauduinkin suhteeseen ja tajusin miten paljon aikaa tuli hukattua. Vaikka olin tyytyväinen ennen, niin vasta nyt olen onnellinen. Eikä lapsia ole edes suunniteltu vielä! On se toimiva parisuhde vain niin iso asia ettei sitä ymmärrä.

No minä taas olen 35v. ikisinkku, koska kukaan mies ei ole ollut kiinnostunut ja jatkuvat torjunnat saivat omat ihastumiset loppumaan. Viimeksi v. 2009 ihastuin palavasti, ja sekin oli hirveä kokemus.

Tosi mielelläni uskaltaisin suhteeseen ja oppisin sellaisessa olemaan ja tulisin jotenkin maagisesti onnelliseksi - mutta minkäs teet kun ketään ei kiinnosta eikä näitä asioita voi pakottaa.

Sinänsä mulla on hyvä käsitys miehistä, eivät he mua ole satuttaneet. Eivät vain pidä minusta. Muihin naisiin kyllä ihastuvat ilmeisesti vahvastikin.

Itsellä sama tilanne, tosin olen mies. Jotain yhdentekeviä suhteita on ollut, mutta ei mitään todellista. Parit palavat ihastukset koettu (silloin ei tod ollut mitään mielenkiintoa muita naisia kohtaan) mutta ei koskaan vastakaikua. Nykyään harkitsen masennuslääkkeiden syömistä, ehkä ne estäisivät nämä tuskalliset ihastukset.

M36

Up

Sanoisin miehenä että vastaus on kyllä. Kun ihastun naiseen niin kyllähän sitä tulee ajateltua häntä ihan jatkuvasti.

Siinä on vain käynyt niin monta kertaa niin että en ole saanut minkäänlaista vastakaikua ihastuksilta että sen jälkeen alkaa pessimistisesti ajattelemaan että "jos ihastun niin häneen ei ole mahdollisuuksia joten miksi edes yrittää".

Tiedostan hyvin sen, että ihastuksen kohteet ovat ihan liian hyvätasoisia mulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ihastuvat naiseen. Naiset ihastuvat mieheltä saatuun huomiopn ja siihen tunteeseen, jonka mies saa heissä aikaan. Itse miehellä ei ole niin väliä. Tämän takia palstallakin on tämän tästä aloituksia, jossa nainen sanoo, että "voi kunpa saisi vielä kerran kokea ihastumisen".

Mitä tää tarkoittaa: miehet ihastuvat naiseen? Siihen huomioonhan kai miehetkin ihastuu? Vai miten ihmeessä homma eroaa? kysyy nainen

Tarkoittaa sitä, että mies ihastuu naiseen itseensä tai johonkin naisessa. Esimerkiksi ulkonäköön tai luonteeseen. Jokin naisessa on niin kiinnostavaa, että se saa miehen pauloihinsa. Mies ei tarvitse mitään vastakaikua näiden tunteiden kehittymiseen.

Nainen taas ihastuu enemmän siihen tunteeseen, että mies oletettavasti/kuvitellusti/tosiasiallisesti on kiinnostunut naisesta. Nainen pitää siitä tunteesta, että mies pitää hänestä.

Jos esimerkin vuoksi verrataan seksiin: mies kiihottuu naisesta, esimerkiksi siitä, että naisella on seksikäs peppu. Nainen taas kiihottuu siitä, kun huomaa miehen haluavan häntä, kiihottuu siitä tunteesta kun mies huomioi ja hellii häntä.

Täällähän on useaan otteeseen Kerrottu, että mies voi ihastua ja rakastua vain kauniiseen naiseen, muut naiset ovat vain tyytymistä. Ja tuosta ihastuksesta ihastumista on 5 %, 95% on seksuaalista himoa. Pohjimmiltaan miehet rakastavat vain itseään. Edes omilla lapsilla ei ole merkitystä, koska mies voi ilman huolen häivää jättää vaimon yh:ksi, ja olla tapaamatta lapsiaan koskaan. Minusta tuo kertoo sen, että pohjimmiltaan mies ei kykene rakastamaan, kuin itseään.

Vierailija kirjoitti:

Eivät ihastu samalla tavalla. Jos itse olen ollut todella ihastunut johonkin mieheen, haaveilen koko ajan vain hänestä, myös seksuaalisesti. Muut miehet eivät tällöin kiinnosta. Mies taas voi olla vaikka kuinka rakastunut ja palvoa naista jumalattarena, mutta seksuaalinen kiinnostus muihin naisiin säilyy. Voivat siis käydä panemassa jotain random-naista ja ilmeisesti siirtää tämän rakastumisen kohteen siksi aikaa pois mielestä.

Kaveripiirissäni on vain naisia jotka puhuvat jatkuvasti ihastuksistaan, mutta samalla panevat random-miehiä.

Miehet ihastuvat korvia myöten naisen ulkonäköön ja luonteeseen. Nainen ihastuu vain vähän tai ei ollenkaan ja ottaa huomioon muutkin asiat kuten miehen rahat, sosiaalinen asema ym. Mies ei välitä tuollaisista asioita lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Miehet ihastuvat korvia myöten naisen ulkonäköön ja luonteeseen. Nainen ihastuu vain vähän tai ei ollenkaan ja ottaa huomioon muutkin asiat kuten miehen rahat, sosiaalinen asema ym. Mies ei välitä tuollaisista asioita lainkaan.

Naisen luonteella ei ole mitään väliä. Vain ulkonäkö ratkaisee. Esimerkiksi rintojen koko. Tiedän useita miehiä, joille naisessa tärkeintä on suuret rinnat.

Vierailija kirjoitti:

Miten miehet käsittelee ihastumistaan? Puhuvatko ne kavereilleen vai yrittävätkö jotenkin vaientaa ihastumistaan? Masturboi ihastus mielessään, unelmoi muuten? Naisethan tunnetusti jauhaa miehistä keskenään, nekin joilla on elämässä siis oikeaakin sisältöä. Kiinnostaisi tietää, häpeääkö miehet sellaista jotenkin epämiehekkäänä toimintana. Juu, mulla ei ole veljiä, ja isäni ei ollut mitenkään tyypillinen mies.

Voin vastata vain oman kaveripiirini pohjalta. Varmasti on erilaisia kaveripiirejä, joissa toimitaan eri tavalla.

Meidän porukassa heitetään naisista pikkutuhmaa läppää poikien illoissa. Ne naiset, joihin joku on ihastunut tai rakastunut, jätetään kuitenkin läpänheiton ulkopuolelle. Esimerkkinä joskus takavuosina heitettiin läppää kaverin nykyisestä vaimosta, kun he olivat muutaman viikon ajan tapailleet. Kaveri ärähti siihen kerran, että nyt v*ttu loppuu toi. Sen jälkeen kukaan ei ole enää hänestä vääntänyt vitsiä. Kaikki tajusi heti että äijähän on rakastunut.

Tunteista, parisuhteista tai niihin liittyvistä haasteista ei juurikaan puhuta. Tai jos puhutaan niin ne liittyy enemmän konkreettisiin ongelmiin parisuhteessa (tyyliin vaimo haluaa vielä yhden lapsen, mutta mä en). Tunnetason asioista ei oikeastaan puhuta. En minä ainakaan sitä häpeä, mutta se ei jotenkin sovi kulttuuriin ja toimintapaan. Sellaista oudoksuttaisiin enkä halua altistaa minulle tärkeää tunnetta läpänheitolle. Avaan herkän puoleni vain naisille ja sitä varmasti auttaa se, että naiset joille olen näin tehnyt, ovat arvostaneet sitä ja suhtautuneet siihen vakavasti.

Mulla on aina ollut taipumus ruokkia ihastusta kuvittelemalla itseni ja ihastukseni erilaisiin tilanteisiin. Esimerkiksi millaista olisi, jos meillä olisi lapsi, millaista hänen kanssa olisi meidän mökillä, lomamatkoilla, normaalissa arjessa jne. Kuvittelen meidät keskustelemassa suhteestamme ja toiveistamme elämälle ja parisuhteelle. Käyn pääni sisällä keskusteluja näissä tilanteissa. Tämä tekee ihastukset tietysti tuskallisiksi, jos ei saa vastakaikua tunteilleen tai suhde on muista syistä mahdoton.

Masturboinnista vielä. Ainakin omat tunteet ja ajatukset ihastumisen kohteesta ovat aina olleet niin helliä, etteivät ne oikein r*unkkumatskuksi taivu. Jos olen oikeasti ihastunut, niin haaveilen vain läheisyydestä, suutelusta, halaamisesta, silittämisestä, sylissä pitämisestä, käsi kädessä kävelemisestä, loikoilusta nainen kainalossa jne. Ei tarkoita etteikö seksi kiinnostaisi, kun sen aika tulee, mutta se ei ole ihastuneella miehellä ekana mielessä.