Lue keskustelun säännöt.
Ihastuvatko miehet samalla tavalla naisiin kuin naiset miehiin?
30.05.2018 |
Haaveileeko mies ihastuksestaan samalla tavalla kuin naiset haaveilevat? Onko naisten ja miesten välillä tässä asiassa eroja?
Kommentit (109)
Pikkasen paha sanoa, kun en ole sukupuolta koskaan vaihtanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehille tärkeämpää on status ja "voittaa elämässä", kun naisille keskimäärin ihmissuhteet on hyvin tärkeitä. Aina välillä varmasti mies ihastuu myös naiseen hyvin emotionaalisesti. Mies voi kumminkin päästä hyvin yli naisesta, jos suhteen/suhteen yrityksen jälkeen menestyy hyvin muun maailman silmissä, saa kiinnostavan uuden naisen huomiota, edistyy työssä tms.
Joopajoo. Ja naiset tavoittelevat miestä, jolla on statusta...
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Tavallaan eivät. Kuulin esim. tutkimuksesta, jonka mukaan nainen on miehen mielestä viehättävämmillään juuri ennen seksiä, kun taas mies on naisen mielestä viehättävämmillään heti seksin jälkeen.
Kuulin tästä tutkimuksesta, kun mainitsin petikaverilleni aktin jälkeen vielä sängyssä makoillessamme, että näytät ihan mielettömän hyvältä just nyt :D
Naiset vaan ei ikinä tunnu ymmärtävän miesten biologiaa. Miesten kroppa ja aivot, ihan kaikkien. Toimii niin, että seksin jälkeen kaikki seksuaalinen halu ja mielenkiinto vastakkaiseen sukupuoleen häviää joksikin aikaa. Ja kyllä, se tapahtuu myös sinun miehelle. Miehet ei vaan pysty ajattelemaan silloin mitään viehättävyyksiä tai muuta. Seksin jälkeen miehet haluaa levätä, eikä ajatella sen kummemmin juuri mitään. Ainakin jonkin aikaa, riippunee yksilöstä.
No sama se on naisillakin. Joskus jopa kesken seksin, kun itse on saanut orgasmin, ei enää kiinnostaisi yhtään mikään miehen rynkytys. Mutta jos ihmisestä välittää, senkin tekee ihan mielellään.
Niin, paitsi aika helkutin harva nainen saa orgasmin ennen miestä, ainakaan yhdynnässä. Ja sitten kun mies saa eikä pysty jatkamaan niin alkaa vittuilu vaikka kyse on pelkästään biologiasta eli siitä millä naiset perustelevat omat paskavammaiset mieltymyksensä.
1) Mun mies ainakin huolehtii siitä, että saan ennen häntä tai samaan aikaan hänen kanssaan (joskus tosin sanon että en ehkä tällä kertaa tule kovin helposti, eikä haittaa. Mun ei ole pakko saada joka kerta, nautin siitä muutenkin)
2) Miten niin ei pysty jatkamaan? Mun mies ainakin saa ja jatkaa samaan hönkään, kunnes saa uudelleen. Ja tämä vielä kondomin kanssa. Rahaakin säästyy kun on kahdestilaukeava (samaan kumiin)! :D :D :D3) Ellen jostain syystä saa kohtien 1) ja 2) aikana (jos ollaan harrastettu jo useamman kerran seksiä samana päivänä, nalli palaa vaikeammin), ja silti haluan saada, haen vibran ja tädää.
Että se siitä sun biologiasta ja naisten paskavammaisista mieltymyksistä ;)
Helvetin idioottimaista jatkaa samalla kortsulla laukeamisen jälkeen.
Miksi? Syön myös pillereitä, eli raskauden vaaraa ei ole. Ei sieltä mitään koskaan ole vuotanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju on hieno osoitus siitä, miten katsomme maailmaa takaisin samoilla silmillä, joilla se katsoo meitä.
Itse ajattelin joskus tosissani, ettei miehillä ole tunteita ollenkaan. Tämä oli oma ainoa kokemukseni vastakkaisesta sukupuolesta: olin tullut peruskouluaikoina tosi pahasti haukutuksi lähes kaikkien poikien taholta (olin lauta ja ällöttävä ja nolo ja mitä kaikkea) ja lisäksi äidilläni oli miesystäviä, jotka hakkasivat ja huorittelivat sekä häntä että minua. Parikymppisenä menin suhteeseen miehen kanssa, joka piti minulla pelkkää välinearvoa ja kertoili hyvin yksityiskohtaisesti, mitä virheitä minussa oli ja miten ne tulisi (jopa kirurgisesti) korjata. Suhteessa oli myös seksuaalista ja fyysistä väkivaltaa. Käsitykseni maailmasta, parisuhteista, miehistä, ihmisistä ja ylipäänsä normaalista oli niin vääristynyt, etten nähnyt miehen käytöksessä mitään vikaa vaan yritin täyttää niitä mahdottomia odotuksia parhaani mukaan.
Tuo mies teki minulle ison palveluksen, kun vaihtoi minut itselleen parempaan. En ole sittemmin alkanut enää suhteeseen kenenkään kanssa (enkä ala), mutta olen uusinut tuttavapiirini täysin ja tutustunut tunne-elämältään normaaleihin ihmisiin - myös miehiin. Olen ollut tosi yllättynyt siitä, miten diippejä juttuja miestenkin kanssa voi keskustella ja miten syvästi miehetkin tuntevat. Onkin oikeasti melko karmivaa, että edes joutuu kirjoittamaan jotakin tällaista, siis ylipäätään sukupuolittamaan tunneasioita - ikään kuin ihmiset eivät olisi yksilöitä vaan pelkkiä ominaisuuksiensa puolesta stereotypioitavia ja tahdottomia toistensa klooneja. Ei oikeasti pitäisi takertua siihen, onko yleisesti jollakin ryhmällä sitä tai tätä, vaan onko juuri tällä yksilöllä. Mätiä omenoita on kaikissa koreissa, mutta ne pitää sitten vain osata seuloa erikseen eikä alkaa yleistää juuri niiden perusteella koko satsia. Tämä on ollut itselleni ehkä koko tähänastisen elämäni suurin opetus.
Erostani on kohta kymmenen vuotta ja minulla on nykyään paljon hyviä miespuolisia(kin) ystäviä, mutta edelleen yllätyn joka kerta, kun joku mies sanoo tyttöystävästään jotakin ihailevaa tai kaunista, vaikka tämä ei olisi edes paikalla (eli kyseessä ei ole mielistely seksin toivossa vaan ihan oikea vilpitön ajatus). Tiedän myös miehiä, jotka kaukaa ihailevat jotakin naista ja se ihastus saattaa kestää pitkäänkin. Ei tulisi mieleenkään epäillä näiden ihmisten ihastusta tai tunne-elämää.
Sinullako ei sitten kymmeneen vuoteen ollut minkäänlaista ihastusta tai suhdetta? Varmaan kamalaa.. oletko kokeillut ihan terapiaa? Ei ole vittuilua.
Ei ole ollut suhteita, enkä sellaisista haaveile. Minulta puuttuu sosiaalistuminen ”normaaliin” parisuhdemalliin, joten en sellaista tajua, osaa tai toisaalta edes kaipaa. Olen lapsesta asti kohdistanut huomioni elämässä ihan muihin asioihin, koska käsitykseni vastakkaisesta sukupuolesta on ollut niin vääristynyt (enkä ole kiinnostunut omasta sukupuolestani).
Terapiaan taas on niin mahdotonta päästä edes niiden, joilla on jokin akuutti kriisi meneillään, etten ole sitä edes miettinyt. Enkä tiedä, kaipaanko sellaistakaan. Elämä on todella hyvää tällaisenaan, ei kaikki muutkaan pariudu eikä siinä nykyään edes ole mitään ihmeellistä. Sitä voi tehdä muita juttuja sitten, mulla esimerkiksi on ihan hyvä työura ja paljon harrastuksia.
Mutta pointtina siis, että kaiken havainnoi oman kokemusmaailman kautta. Jos halutaan tunne-elämältä terveitä aikuisia, kannattaisi oikeasti satsata lasten hyvinvointiin ja kasvatukseen. Ihan sama, mitä sukupuolta ne on.
Miehillä ei ole tunteita = heillä ei ole yhtä syvää tunne-elämää kuin naisilla. Tämä on fakta. Ei kannata siis odottaa liikoja eikä laskea elämäänsä sen varaan, että mies tyydyttää tarpeesi tunnetasolla. Pidä parisuhteet kevyinä niin et pety. Hae tunnepuolella tukea naisystäviltäsi, mieheltä sitä on turha odottaa. Sama kuin odottaisit perumaasta kasvavan mansikoita, eli luonnotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Tavallaan eivät. Kuulin esim. tutkimuksesta, jonka mukaan nainen on miehen mielestä viehättävämmillään juuri ennen seksiä, kun taas mies on naisen mielestä viehättävämmillään heti seksin jälkeen.
Kuulin tästä tutkimuksesta, kun mainitsin petikaverilleni aktin jälkeen vielä sängyssä makoillessamme, että näytät ihan mielettömän hyvältä just nyt :D
Naiset vaan ei ikinä tunnu ymmärtävän miesten biologiaa. Miesten kroppa ja aivot, ihan kaikkien. Toimii niin, että seksin jälkeen kaikki seksuaalinen halu ja mielenkiinto vastakkaiseen sukupuoleen häviää joksikin aikaa. Ja kyllä, se tapahtuu myös sinun miehelle. Miehet ei vaan pysty ajattelemaan silloin mitään viehättävyyksiä tai muuta. Seksin jälkeen miehet haluaa levätä, eikä ajatella sen kummemmin juuri mitään. Ainakin jonkin aikaa, riippunee yksilöstä.
No sama se on naisillakin. Joskus jopa kesken seksin, kun itse on saanut orgasmin, ei enää kiinnostaisi yhtään mikään miehen rynkytys. Mutta jos ihmisestä välittää, senkin tekee ihan mielellään.
Niin, paitsi aika helkutin harva nainen saa orgasmin ennen miestä, ainakaan yhdynnässä. Ja sitten kun mies saa eikä pysty jatkamaan niin alkaa vittuilu vaikka kyse on pelkästään biologiasta eli siitä millä naiset perustelevat omat paskavammaiset mieltymyksensä.
1) Mun mies ainakin huolehtii siitä, että saan ennen häntä tai samaan aikaan hänen kanssaan (joskus tosin sanon että en ehkä tällä kertaa tule kovin helposti, eikä haittaa. Mun ei ole pakko saada joka kerta, nautin siitä muutenkin)
2) Miten niin ei pysty jatkamaan? Mun mies ainakin saa ja jatkaa samaan hönkään, kunnes saa uudelleen. Ja tämä vielä kondomin kanssa. Rahaakin säästyy kun on kahdestilaukeava (samaan kumiin)! :D :D :D3) Ellen jostain syystä saa kohtien 1) ja 2) aikana (jos ollaan harrastettu jo useamman kerran seksiä samana päivänä, nalli palaa vaikeammin), ja silti haluan saada, haen vibran ja tädää.
Että se siitä sun biologiasta ja naisten paskavammaisista mieltymyksistä ;)
Helvetin idioottimaista jatkaa samalla kortsulla laukeamisen jälkeen.
Miksi? Syön myös pillereitä, eli raskauden vaaraa ei ole. Ei sieltä mitään koskaan ole vuotanut.
no miksi käytätte edes kortsua jos ei ole raskauden vaaraa? Olette tautisia?
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Tavallaan eivät. Kuulin esim. tutkimuksesta, jonka mukaan nainen on miehen mielestä viehättävämmillään juuri ennen seksiä, kun taas mies on naisen mielestä viehättävämmillään heti seksin jälkeen.
Kuulin tästä tutkimuksesta, kun mainitsin petikaverilleni aktin jälkeen vielä sängyssä makoillessamme, että näytät ihan mielettömän hyvältä just nyt :D
Naiset vaan ei ikinä tunnu ymmärtävän miesten biologiaa. Miesten kroppa ja aivot, ihan kaikkien. Toimii niin, että seksin jälkeen kaikki seksuaalinen halu ja mielenkiinto vastakkaiseen sukupuoleen häviää joksikin aikaa. Ja kyllä, se tapahtuu myös sinun miehelle. Miehet ei vaan pysty ajattelemaan silloin mitään viehättävyyksiä tai muuta. Seksin jälkeen miehet haluaa levätä, eikä ajatella sen kummemmin juuri mitään. Ainakin jonkin aikaa, riippunee yksilöstä.
No sama se on naisillakin. Joskus jopa kesken seksin, kun itse on saanut orgasmin, ei enää kiinnostaisi yhtään mikään miehen rynkytys. Mutta jos ihmisestä välittää, senkin tekee ihan mielellään.
Niin, paitsi aika helkutin harva nainen saa orgasmin ennen miestä, ainakaan yhdynnässä. Ja sitten kun mies saa eikä pysty jatkamaan niin alkaa vittuilu vaikka kyse on pelkästään biologiasta eli siitä millä naiset perustelevat omat paskavammaiset mieltymyksensä.
1) Mun mies ainakin huolehtii siitä, että saan ennen häntä tai samaan aikaan hänen kanssaan (joskus tosin sanon että en ehkä tällä kertaa tule kovin helposti, eikä haittaa. Mun ei ole pakko saada joka kerta, nautin siitä muutenkin)
2) Miten niin ei pysty jatkamaan? Mun mies ainakin saa ja jatkaa samaan hönkään, kunnes saa uudelleen. Ja tämä vielä kondomin kanssa. Rahaakin säästyy kun on kahdestilaukeava (samaan kumiin)! :D :D :D3) Ellen jostain syystä saa kohtien 1) ja 2) aikana (jos ollaan harrastettu jo useamman kerran seksiä samana päivänä, nalli palaa vaikeammin), ja silti haluan saada, haen vibran ja tädää.
Että se siitä sun biologiasta ja naisten paskavammaisista mieltymyksistä ;)
Helvetin idioottimaista jatkaa samalla kortsulla laukeamisen jälkeen.
Miksi? Syön myös pillereitä, eli raskauden vaaraa ei ole. Ei sieltä mitään koskaan ole vuotanut.
no miksi käytätte edes kortsua jos ei ole raskauden vaaraa? Olette tautisia?
Miehellä on tiukka esinahka, tuntuu kuulemma kortsun kanssa paremmalta. Plus että ollaan tapailtu alle kuukausi vasta ja tavattu vasta viidesti, eli en ole vielä viitsinyt ehdottaa eksklusiivisuutta/testeihin menoa. En harrasta seksiä paljaalla (edes suuseksiä) ennen kuin molemmat on testattu ja sovittu että ollaan vain toistemme kanssa "silleen" :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos palstamiehiltä kysyy, niin kuka tahansa nainen, joka miellyttää silmää, käy miehille. Kahdesta yhtä hyvännäköisestä naisesta ei kumpikaan ole toista parempi tai aiheuta mitään erityisiä tuntemuksia (mitä lapselliset palstamammat kemiaksi kutsuu).
Ja mammojen mielestä kemiaa ei ole jos ei heti ensitapaamisesta tule wau fiilistä.
No näin se kyllä pakkaa olemaan. Miehillä voi ehkä vaikuttaa tuohon hämmentävästi se että saattavat tavata naisen ensimmäisen kerran ilman meikkiä ja hyvin huomaamattoman oloisena. Sitten kun tapaavat laitettuna, niin vaikutelma on niin toisenlainen. Miesten ensivaikutelma on sama mikä toinen vaikutelma ja kolmas vaikutelma jne.
Jos yhden tapaamisen perusteella jo tyrmätään mies, joka muuten on kiva ja fiksu niin eipä tarte ihmetellä kun käydään sadat treffit ja sitten valitetaan Av:lla, että miksei löydy miestä. Eipä ole ihme kun ei anneta edes kunnon mahdollisuutta tutustua vaan heti pitäisi sukat pyöriä jaloissa.
Riittäisikö sinulle sitten seksitön suhde? Jos ensitapaamisella jo tiedän, että mies on ihan mukava, mutta en halua häntä seksuaalisesti, niin miksi jatkaa väkisin tutustumista? Ei se luonteeseen tutustumalla muuksi muutu, jos ensivaikutelma on sellainen, että fyysinen halu ei herää tippaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju on hieno osoitus siitä, miten katsomme maailmaa takaisin samoilla silmillä, joilla se katsoo meitä.
Itse ajattelin joskus tosissani, ettei miehillä ole tunteita ollenkaan. Tämä oli oma ainoa kokemukseni vastakkaisesta sukupuolesta: olin tullut peruskouluaikoina tosi pahasti haukutuksi lähes kaikkien poikien taholta (olin lauta ja ällöttävä ja nolo ja mitä kaikkea) ja lisäksi äidilläni oli miesystäviä, jotka hakkasivat ja huorittelivat sekä häntä että minua. Parikymppisenä menin suhteeseen miehen kanssa, joka piti minulla pelkkää välinearvoa ja kertoili hyvin yksityiskohtaisesti, mitä virheitä minussa oli ja miten ne tulisi (jopa kirurgisesti) korjata. Suhteessa oli myös seksuaalista ja fyysistä väkivaltaa. Käsitykseni maailmasta, parisuhteista, miehistä, ihmisistä ja ylipäänsä normaalista oli niin vääristynyt, etten nähnyt miehen käytöksessä mitään vikaa vaan yritin täyttää niitä mahdottomia odotuksia parhaani mukaan.
Tuo mies teki minulle ison palveluksen, kun vaihtoi minut itselleen parempaan. En ole sittemmin alkanut enää suhteeseen kenenkään kanssa (enkä ala), mutta olen uusinut tuttavapiirini täysin ja tutustunut tunne-elämältään normaaleihin ihmisiin - myös miehiin. Olen ollut tosi yllättynyt siitä, miten diippejä juttuja miestenkin kanssa voi keskustella ja miten syvästi miehetkin tuntevat. Onkin oikeasti melko karmivaa, että edes joutuu kirjoittamaan jotakin tällaista, siis ylipäätään sukupuolittamaan tunneasioita - ikään kuin ihmiset eivät olisi yksilöitä vaan pelkkiä ominaisuuksiensa puolesta stereotypioitavia ja tahdottomia toistensa klooneja. Ei oikeasti pitäisi takertua siihen, onko yleisesti jollakin ryhmällä sitä tai tätä, vaan onko juuri tällä yksilöllä. Mätiä omenoita on kaikissa koreissa, mutta ne pitää sitten vain osata seuloa erikseen eikä alkaa yleistää juuri niiden perusteella koko satsia. Tämä on ollut itselleni ehkä koko tähänastisen elämäni suurin opetus.
Erostani on kohta kymmenen vuotta ja minulla on nykyään paljon hyviä miespuolisia(kin) ystäviä, mutta edelleen yllätyn joka kerta, kun joku mies sanoo tyttöystävästään jotakin ihailevaa tai kaunista, vaikka tämä ei olisi edes paikalla (eli kyseessä ei ole mielistely seksin toivossa vaan ihan oikea vilpitön ajatus). Tiedän myös miehiä, jotka kaukaa ihailevat jotakin naista ja se ihastus saattaa kestää pitkäänkin. Ei tulisi mieleenkään epäillä näiden ihmisten ihastusta tai tunne-elämää.
Sinullako ei sitten kymmeneen vuoteen ollut minkäänlaista ihastusta tai suhdetta? Varmaan kamalaa.. oletko kokeillut ihan terapiaa? Ei ole vittuilua.
Ei ole ollut suhteita, enkä sellaisista haaveile. Minulta puuttuu sosiaalistuminen ”normaaliin” parisuhdemalliin, joten en sellaista tajua, osaa tai toisaalta edes kaipaa. Olen lapsesta asti kohdistanut huomioni elämässä ihan muihin asioihin, koska käsitykseni vastakkaisesta sukupuolesta on ollut niin vääristynyt (enkä ole kiinnostunut omasta sukupuolestani).
Terapiaan taas on niin mahdotonta päästä edes niiden, joilla on jokin akuutti kriisi meneillään, etten ole sitä edes miettinyt. Enkä tiedä, kaipaanko sellaistakaan. Elämä on todella hyvää tällaisenaan, ei kaikki muutkaan pariudu eikä siinä nykyään edes ole mitään ihmeellistä. Sitä voi tehdä muita juttuja sitten, mulla esimerkiksi on ihan hyvä työura ja paljon harrastuksia.
Mutta pointtina siis, että kaiken havainnoi oman kokemusmaailman kautta. Jos halutaan tunne-elämältä terveitä aikuisia, kannattaisi oikeasti satsata lasten hyvinvointiin ja kasvatukseen. Ihan sama, mitä sukupuolta ne on.
Mulla oli myös pitkä jakso elämästä ilman mitään romanttista suhdetta, yli 15 vuotta. Oli masennusta teini-iästä eteenpäin, silloin oli jotain kokeiluita. Omasta mielestä meni myös ihan hyvin, ja luulin ettei osaa olla enää suhteessa. Tyytyväinen olin.
Sitten hieman yli 30-vuotiaana uskaltauduinkin suhteeseen ja tajusin miten paljon aikaa tuli hukattua. Vaikka olin tyytyväinen ennen, niin vasta nyt olen onnellinen. Eikä lapsia ole edes suunniteltu vielä! On se toimiva parisuhde vain niin iso asia ettei sitä ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen ihastuminen = "kuuma böönä meen yrittää sitä" ja jos yhtään synkkaa sängyssä ja sängyn ulkopuolella akkaa sietää niin siihen jäädään kunnes tulee parempi vastaan.
Naiset taas toivovat/odottavat kokonaisvaltaisempia asioita, ns. sielunkumppanuutta, sitä että mies on paras yatävä/uskottu, sitoutumista niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.
Eivät ihastu samalla tavalla. Jos itse olen ollut todella ihastunut johonkin mieheen, haaveilen koko ajan vain hänestä, myös seksuaalisesti. Muut miehet eivät tällöin kiinnosta. Mies taas voi olla vaikka kuinka rakastunut ja palvoa naista jumalattarena, mutta seksuaalinen kiinnostus muihin naisiin säilyy. Voivat siis käydä panemassa jotain random-naista ja ilmeisesti siirtää tämän rakastumisen kohteen siksi aikaa pois mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisvihaa, kommentteja siitä, miten huonosti ja typerästi naiset ihastuvat "tunteeseen", huoh.
Olisi kiva, jos joku vastaisi kysymykseen, haluaisin tietää!
Ja naisena en kyllä ihastu "saamaani huomioon" tms, voin ihastua ihan vain kun näen mielestäni söpön miehen. Jokin hänessä....hymy, katse, hiusten heilautus, olan kohautus....Eivät ole komeita, eivät rikkaita tms. Jokin vain heissä. Tietty jos onkin ilkeä tollo niin ihastus hälvenee. Jos siis pääsen edes tutustumaan.
Lompakon vilautus toimii parhaiten.
Miksi vastaat kommenttiini alentuvasti, halveksivasti ja naisvihaa osoittaen? Mikä oikeus sinulla mielestäsi on siihen? Miksi tulet tänne, tarkoituksenasi vain loukata jotakuta?
Taivaan kiitos tunnen ihan erilaisia miehiä kuin av:lla pyörii. Sellaisia, jotka rakastavat ja kunnioittavat naisia.
BTW esim. viimeisin ihastukseni on erittäin köyhä. Olen matalapalkka-alalla ja saan paljon enemmän. Se ei merkitse yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Eivät ihastu samalla tavalla. Jos itse olen ollut todella ihastunut johonkin mieheen, haaveilen koko ajan vain hänestä, myös seksuaalisesti. Muut miehet eivät tällöin kiinnosta. Mies taas voi olla vaikka kuinka rakastunut ja palvoa naista jumalattarena, mutta seksuaalinen kiinnostus muihin naisiin säilyy. Voivat siis käydä panemassa jotain random-naista ja ilmeisesti siirtää tämän rakastumisen kohteen siksi aikaa pois mielestä.
Olen miehenä kyllä ihan eri mieltä tästä.
M35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei. Naiset eivät ihastu mieheen vaan tämän pankkisaldoon ja statukseen.
Heh. Oma mieheni on sairaseläkeläinen, jonka tilillä tällä hetkellä alle 10 euroa. Huvittava mielikuva.
Jatkakaa.
Olen nainen ja melko varma että miehet voivat ihastua palavasti.
Ihastumiseen voi kuulua myös seksuaalisuus , mutta ihastumisia on monenlaisia.
Ne jotka ajattelevat pelkkää seksiä eivät ole ihastuneita ja todennäköisesti ajattelevat samoin muista naisista.
Kun taas ihastunut haaveilee yhdestä naisesta ja joskus siihen voi tulla myös seksuaalisävytteisyyttä kyseistä naista kohtaan.
Miten miehet käsittelee ihastumistaan? Puhuvatko ne kavereilleen vai yrittävätkö jotenkin vaientaa ihastumistaan? Masturboi ihastus mielessään, unelmoi muuten? Naisethan tunnetusti jauhaa miehistä keskenään, nekin joilla on elämässä siis oikeaakin sisältöä. Kiinnostaisi tietää, häpeääkö miehet sellaista jotenkin epämiehekkäänä toimintana. Juu, mulla ei ole veljiä, ja isäni ei ollut mitenkään tyypillinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille tärkeämpää on status ja "voittaa elämässä", kun naisille keskimäärin ihmissuhteet on hyvin tärkeitä. Aina välillä varmasti mies ihastuu myös naiseen hyvin emotionaalisesti. Mies voi kumminkin päästä hyvin yli naisesta, jos suhteen/suhteen yrityksen jälkeen menestyy hyvin muun maailman silmissä, saa kiinnostavan uuden naisen huomiota, edistyy työssä tms.
Niinhän tuota luulisi, mutta todellisuus on vähän toinen kun katsoo miten epätoivoisia miehet on kun ero tulee tai joku tietty nainen ei kiinnostu. Tehdään perhesurmia ja kouluampumisia ja itsemurhia. Vähintään aletaan juomaan, ettei muisteta entistä elämää naisen kanssa. Väittäisin että miehet ihastuu naisiin paljon vahvemmin kuin naiset miehiin. Naiset pääsee eroista yli.
Naiset pääsee erosta yli paremmin, koska yleensä on parempi tunteidenkäsittely ja tukiverkot. Miehet ovat aggressiivisempia ja siksi tekevät enemmän hurjuuksia kuin naiset, joilla se aggressio purkautuu esim. toisen maineen mustamaalaamisella, puhumisella tai muulla vähemmän konkreettisella ja radikaalilla keinoilla.
En tiedä. Oma isäni on märehtinyt äidin lähtöä vuodesta -94. En tunne ketään naista joka jumittaisi noin menneissä.
Oooh, samaistun tämän kirjoittajaan! Vastaavasti toimii myös minun isäni.
Vierailija kirjoitti:
Miten miehet käsittelee ihastumistaan? Puhuvatko ne kavereilleen vai yrittävätkö jotenkin vaientaa ihastumistaan? Masturboi ihastus mielessään, unelmoi muuten? Naisethan tunnetusti jauhaa miehistä keskenään, nekin joilla on elämässä siis oikeaakin sisältöä. Kiinnostaisi tietää, häpeääkö miehet sellaista jotenkin epämiehekkäänä toimintana. Juu, mulla ei ole veljiä, ja isäni ei ollut mitenkään tyypillinen mies.
Omasta kaveripiiristä ainakin käsitys ettei niistä kyllä kaverien kanssa keskustella.
M35
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju on hieno osoitus siitä, miten katsomme maailmaa takaisin samoilla silmillä, joilla se katsoo meitä.
Itse ajattelin joskus tosissani, ettei miehillä ole tunteita ollenkaan. Tämä oli oma ainoa kokemukseni vastakkaisesta sukupuolesta: olin tullut peruskouluaikoina tosi pahasti haukutuksi lähes kaikkien poikien taholta (olin lauta ja ällöttävä ja nolo ja mitä kaikkea) ja lisäksi äidilläni oli miesystäviä, jotka hakkasivat ja huorittelivat sekä häntä että minua. Parikymppisenä menin suhteeseen miehen kanssa, joka piti minulla pelkkää välinearvoa ja kertoili hyvin yksityiskohtaisesti, mitä virheitä minussa oli ja miten ne tulisi (jopa kirurgisesti) korjata. Suhteessa oli myös seksuaalista ja fyysistä väkivaltaa. Käsitykseni maailmasta, parisuhteista, miehistä, ihmisistä ja ylipäänsä normaalista oli niin vääristynyt, etten nähnyt miehen käytöksessä mitään vikaa vaan yritin täyttää niitä mahdottomia odotuksia parhaani mukaan.
Tuo mies teki minulle ison palveluksen, kun vaihtoi minut itselleen parempaan. En ole sittemmin alkanut enää suhteeseen kenenkään kanssa (enkä ala), mutta olen uusinut tuttavapiirini täysin ja tutustunut tunne-elämältään normaaleihin ihmisiin - myös miehiin. Olen ollut tosi yllättynyt siitä, miten diippejä juttuja miestenkin kanssa voi keskustella ja miten syvästi miehetkin tuntevat. Onkin oikeasti melko karmivaa, että edes joutuu kirjoittamaan jotakin tällaista, siis ylipäätään sukupuolittamaan tunneasioita - ikään kuin ihmiset eivät olisi yksilöitä vaan pelkkiä ominaisuuksiensa puolesta stereotypioitavia ja tahdottomia toistensa klooneja. Ei oikeasti pitäisi takertua siihen, onko yleisesti jollakin ryhmällä sitä tai tätä, vaan onko juuri tällä yksilöllä. Mätiä omenoita on kaikissa koreissa, mutta ne pitää sitten vain osata seuloa erikseen eikä alkaa yleistää juuri niiden perusteella koko satsia. Tämä on ollut itselleni ehkä koko tähänastisen elämäni suurin opetus.
Erostani on kohta kymmenen vuotta ja minulla on nykyään paljon hyviä miespuolisia(kin) ystäviä, mutta edelleen yllätyn joka kerta, kun joku mies sanoo tyttöystävästään jotakin ihailevaa tai kaunista, vaikka tämä ei olisi edes paikalla (eli kyseessä ei ole mielistely seksin toivossa vaan ihan oikea vilpitön ajatus). Tiedän myös miehiä, jotka kaukaa ihailevat jotakin naista ja se ihastus saattaa kestää pitkäänkin. Ei tulisi mieleenkään epäillä näiden ihmisten ihastusta tai tunne-elämää.
Sinullako ei sitten kymmeneen vuoteen ollut minkäänlaista ihastusta tai suhdetta? Varmaan kamalaa.. oletko kokeillut ihan terapiaa? Ei ole vittuilua.
Ei ole ollut suhteita, enkä sellaisista haaveile. Minulta puuttuu sosiaalistuminen ”normaaliin” parisuhdemalliin, joten en sellaista tajua, osaa tai toisaalta edes kaipaa. Olen lapsesta asti kohdistanut huomioni elämässä ihan muihin asioihin, koska käsitykseni vastakkaisesta sukupuolesta on ollut niin vääristynyt (enkä ole kiinnostunut omasta sukupuolestani).
Terapiaan taas on niin mahdotonta päästä edes niiden, joilla on jokin akuutti kriisi meneillään, etten ole sitä edes miettinyt. Enkä tiedä, kaipaanko sellaistakaan. Elämä on todella hyvää tällaisenaan, ei kaikki muutkaan pariudu eikä siinä nykyään edes ole mitään ihmeellistä. Sitä voi tehdä muita juttuja sitten, mulla esimerkiksi on ihan hyvä työura ja paljon harrastuksia.
Mutta pointtina siis, että kaiken havainnoi oman kokemusmaailman kautta. Jos halutaan tunne-elämältä terveitä aikuisia, kannattaisi oikeasti satsata lasten hyvinvointiin ja kasvatukseen. Ihan sama, mitä sukupuolta ne on.
Mulla oli myös pitkä jakso elämästä ilman mitään romanttista suhdetta, yli 15 vuotta. Oli masennusta teini-iästä eteenpäin, silloin oli jotain kokeiluita. Omasta mielestä meni myös ihan hyvin, ja luulin ettei osaa olla enää suhteessa. Tyytyväinen olin.
Sitten hieman yli 30-vuotiaana uskaltauduinkin suhteeseen ja tajusin miten paljon aikaa tuli hukattua. Vaikka olin tyytyväinen ennen, niin vasta nyt olen onnellinen. Eikä lapsia ole edes suunniteltu vielä! On se toimiva parisuhde vain niin iso asia ettei sitä ymmärrä.
No minä taas olen 35v. ikisinkku, koska kukaan mies ei ole ollut kiinnostunut ja jatkuvat torjunnat saivat omat ihastumiset loppumaan. Viimeksi v. 2009 ihastuin palavasti, ja sekin oli hirveä kokemus.
Tosi mielelläni uskaltaisin suhteeseen ja oppisin sellaisessa olemaan ja tulisin jotenkin maagisesti onnelliseksi - mutta minkäs teet kun ketään ei kiinnosta eikä näitä asioita voi pakottaa.
Sinänsä mulla on hyvä käsitys miehistä, eivät he mua ole satuttaneet. Eivät vain pidä minusta. Muihin naisiin kyllä ihastuvat ilmeisesti vahvastikin.
Helvetin idioottimaista jatkaa samalla kortsulla laukeamisen jälkeen.