Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII

Minäkin rakastan A:ta, toista A:ta. Kyllä sinä minun ajatuksissani olet usein, vaikka en tänne välttämättä joka päivä kirjoitakaan. Vain silloin kun siltä tuntuu ja ikävä käy liian suureksi. Kunpa saisin vielä joskus jutella kanssasi. Haluaisin kertoa sinulle että olet rakas ja olen kaivannut sinua kaikki nämä vuodet.

Petteri, hali.

Hyvää yötä. Rakkain olet. Haluaisin sinut syliini, viereeni nukkumaan, huuleni huulillesi painaisin ja sinua rakastaisin; muutenkin kuin telepaattisesti. Nuku hyvin.

Veera ❤

Nuku hyvin, rakkahani

lepää tovi, unelmani

- M

Ah mikä aamu. Ikävä ruskeasilmäistä miestä.

Mun kiltteys ei ole heikkoutta eikä puhumattomuuteni tyhmyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Mun kiltteys ei ole heikkoutta eikä puhumattomuuteni tyhmyyttä.

En ajattele sinusta niin, päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkään olet kaivannut häntä? Milloin huomasit rakastuneesi häneen?

Olen kaivannut häntä siitä lähtien kun hän sanoi nimensä.

Millainen ääni hänellä on, kuvaile esim joillakin adjektiiveilla.

Ihanan matala, muttei kuitenkaan möreä ja siinä on jokin jännä sointi. Mielestäni maailman makein ääni ja puhetapa.

Joku muu katsoi asiakseen vastata puolestani. Vähemmän makeaa tuollainen tunkeilu.

Mitä sinä vastaisit, millainen ääni sillä sinun hänellä on?

Hän puhuu minulle korostetun asiallisesti ja pitää äänensä tasaisena, ei kiirehdi. Viipyilee, kuin hänen sanojensa välissä olisi enemmän tilaa kuin muille puhuessaan. Lauseiden välissä hän katsoo minua totisena, miltei huolestuneen näköisenä. Kerran olin aivan hänen lähellään, ja hänen äänensä oli vain hieman kuiskausta kovempi. Hän saattaa aloittaa keskustelun leikillisesti, kuin kujeillen, mutta vakavaksi se päätyy kuitenkin.

Mutta olenhan kuullut kuinka hän puhuu muille. Kun hän on närkästynyt, äänessä on uhmaa ja naputtava, kärkäs rytmi. Onnellisena se on lempeän pehmeä. Useimmiten hän on kuulteni hiljaa. Eikä se haittaa minua yhtään.

Onhan se ikävää kun mieskohde ei kiinnostu edes vuonna 2014, (eikä sen jälkeenkään); turhaan yrittää ärsyttää tahallisesti kohdetta. Ja kuitenkni seurailee ja häiriköi itsensä ongelmiin ja itkuihin.

Vierailija kirjoitti:

P:lle

Ajoit taas mun ohi muutama viikko sitten ja mulle tuli siinä hetkessä onnellinen olo. Hassua. Niin on käynyt aiemminkin, että mulla on tullu vastaavassa tilanteessa onnellinen olo. Mistäköhän se johtuu? Oonkohan mä vaan hullu? Me ei olla puhuttu vuosiin ja pelkään, että ei koskaan enää puhutaankaan. Millastakohan olis nyt tavata? Ollaan varmaan molemmat muututtu. Voi olla, että meillä ei olisi enää mitään yhteistä, voi olla että ei edes enää siedettäisi toisiamme. Tai sitten pitäisin susta edelleen ihan älyttömästi ja ehkä sä pitäisit myös musta. Mulla on ollut ikävä sua. Välillä ajattelen, että tarvitsisin maisemanvaihdoksen, että asiat ei muistuttaisi susta ja unohtaisin.

t: J

Onko P mies ja sä itte olet nainen, vai miten? Monta kirjainta teidän etunimissä yhteensä?

Vierailija kirjoitti:

Aika ei auta mitään, olet edelleen mielessä yhtä paljon kuin aina ennenkin. Näyttää pahasti siltä, että tästä voi tulla loppuelämän pituinen ikävä.

Samat ajatukset täälläkin mies! Miten kestän elää tämän ikävän kanssa koko elämän? Tuntuu välillä että hajoan tähän. Voitasko me joskus jutella tästä? Kyllä varmasti olet jo huomannut jotain viitteitä mun ihastumisesta. Ja minä sinun. Eikö tää ole jo aika selvää..? Joskus tuntuu että tuun hulluksi ja soitan sulle ja annan tulla kaikki mitä tunnen sua kohtaan. Mutta en vaan uskalla. En jaksa enää. Auta meitä!

Miksi ihminen kaipaa jotain ihmistä? Mikä saa kaipaamaan?

Kaipaisiko jos tuntisi täysin toisen, kaikki piirteet, olisi elänyt sekä huonoja että ihania hetkiä, rajujakin riitoja kanssaan?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihminen kaipaa jotain ihmistä? Mikä saa kaipaamaan?

Kaipaisiko jos tuntisi täysin toisen, kaikki piirteet, olisi elänyt sekä huonoja että ihania hetkiä, rajujakin riitoja kanssaan?

Tavallaan ihan aiheellinen kysymys, olettaen että osapuolet tuntevat toisensa hyvin:)

Jos osapuolet eivät tunne toisiaan niin tuon voi ymmärtää varoituksena. Naiset näyttävät seuranhakuprofiileissaan monesti suosivan tuollaista mietelmää tahi lainausta: ”jos et kestä minua pahimmillani, et ansaitse minua parhaimmillani”  Jotenkin karua ku pitää etukäteisvaroittaa hankalasta luonteesta :D

Juu mut jos tuohon viestiin, miksi pitää olla rajujakin riitoja? Tietenkin ristiriitoja tulee aina kahden ihmisen välillä aikojen saatossa mutta eikö olisi parempi etsiä jokin muu tapa käsitellä asiat kuin rajut riidat?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihminen kaipaa jotain ihmistä? Mikä saa kaipaamaan?

Kaipaisiko jos tuntisi täysin toisen, kaikki piirteet, olisi elänyt sekä huonoja että ihania hetkiä, rajujakin riitoja kanssaan?

Ne astuu voimaan vasta myöhemmässä vaiheessa ja sitten voikin alkaa kaipailla taas jotain uutta ja tuntematonta.

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihminen kaipaa jotain ihmistä? Mikä saa kaipaamaan?

Kaipaisiko jos tuntisi täysin toisen, kaikki piirteet, olisi elänyt sekä huonoja että ihania hetkiä, rajujakin riitoja kanssaan?

Tavallaan ihan aiheellinen kysymys, olettaen että osapuolet tuntevat toisensa hyvin:)

Jos osapuolet eivät tunne toisiaan niin tuon voi ymmärtää varoituksena. Naiset näyttävät seuranhakuprofiileissaan monesti suosivan tuollaista mietelmää tahi lainausta: ”jos et kestä minua pahimmillani, et ansaitse minua parhaimmillani”  Jotenkin karua ku pitää etukäteisvaroittaa hankalasta luonteesta :D

Juu mut jos tuohon viestiin, miksi pitää olla rajujakin riitoja? Tietenkin ristiriitoja tulee aina kahden ihmisen välillä aikojen saatossa mutta eikö olisi parempi etsiä jokin muu tapa käsitellä asiat kuin rajut riidat?

Siksi naiset varoittaa etukäteen, kun on miehiä ketkä ei siedä mitään sanomista, eikä edes naisen omia mielipiteitä.

Sellaisen miehen ei kandee voimakastahtoista ja itsenäistä naista edes yrittää. Törmäyskurssilla ovat heti.

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihminen kaipaa jotain ihmistä? Mikä saa kaipaamaan?

Kaipaisiko jos tuntisi täysin toisen, kaikki piirteet, olisi elänyt sekä huonoja että ihania hetkiä, rajujakin riitoja kanssaan?

Tavallaan ihan aiheellinen kysymys, olettaen että osapuolet tuntevat toisensa hyvin:)

Jos osapuolet eivät tunne toisiaan niin tuon voi ymmärtää varoituksena. Naiset näyttävät seuranhakuprofiileissaan monesti suosivan tuollaista mietelmää tahi lainausta: ”jos et kestä minua pahimmillani, et ansaitse minua parhaimmillani”  Jotenkin karua ku pitää etukäteisvaroittaa hankalasta luonteesta :D

Juu mut jos tuohon viestiin, miksi pitää olla rajujakin riitoja? Tietenkin ristiriitoja tulee aina kahden ihmisen välillä aikojen saatossa mutta eikö olisi parempi etsiä jokin muu tapa käsitellä asiat kuin rajut riidat?

Mainitsemasi sanonta tarkoittaa sitä että ihmisille monesti kelpaa se hyvä ja hellä. Mutta elämä ei ole pelkkää hyvää ja helppoa, vaan nimenomaan se meikitön, aamupieru, joka saa potkut töistä on arki. Se on liikaa monelle ettei elämä ole sileää ja valmiiksi pureskeltua.

Jokainen on hankala luonne omalla tavallaan. On naiivia ajatella että löytää jonkun helpon luonteen, koska jokainen on kuitenkin lopulta vain ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihminen kaipaa jotain ihmistä? Mikä saa kaipaamaan?

Kaipaisiko jos tuntisi täysin toisen, kaikki piirteet, olisi elänyt sekä huonoja että ihania hetkiä, rajujakin riitoja kanssaan?

Ne astuu voimaan vasta myöhemmässä vaiheessa ja sitten voikin alkaa kaipailla taas jotain uutta ja tuntematonta.

Mutta eikös tuo ole sellainen puolittainen totuus? Entäpä jos sen kaivatun ominaisuuksiin kuuluu esimerkiksi sellainen ominaisuus että hän pyrkii ihmissuhdetta kehittämään positiivisessa hengessä, kääntämään konfliktit suhdetta vahvistavaksi seikaksi?

Luulisi moisen vahvistavan sitä kaipausta?  Siis ihan yleisellä tasolla teorisoin mies-nainen dilemmista :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihminen kaipaa jotain ihmistä? Mikä saa kaipaamaan?

Kaipaisiko jos tuntisi täysin toisen, kaikki piirteet, olisi elänyt sekä huonoja että ihania hetkiä, rajujakin riitoja kanssaan?

Ne astuu voimaan vasta myöhemmässä vaiheessa ja sitten voikin alkaa kaipailla taas jotain uutta ja tuntematonta.

Sitten tulee taas uusi kohde. Koskaan ei tule valmista.

Arvon tuotteliaat ihmiset, jauhajat, Hopeaketut, Kyllit sekä Åketkin, voisitteko mitenkään mennä löpisemään muualle noita juttujanne? Tehkää joku toinen ketju AV:lle jossa jauhatte ja spekuloitte sydämenne kyllyydestä. Esimerkiksi Lähetä terveiset kaipaamallesi henkilölle - OFFICIAL, palstan luonteen mukaisesti. Kauniit kaipausviestit ovat vaarassa hukkua tuon huttunne sekaan. Ei jaksa lukea sivutolkulla tyhjää lätinää kun sitä on palsta muutenkin pullollaan. Ketju alkaa käydä puuduttavaksi.