Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII

Emme koskaan syntyneet, mietityttämään jäi lopulta ainoastaan näinkö vai en?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti et luule että kaipaan sua. Jos olet aistinut käytöksestäni välinpitämättömyyttä niin olet tulkinnut oikein. En ole yhtäkään viestiä sulle laittanut. Olit erhe jota kadun.

Kenelle kuvittelit tuonkin aivopierusi täällä viestittäväsi? Niin anonyymi viesti taas kuin olla osaa, ettet yhtään anonyymimpää enää voisi laittaa. ja sitten tyytyväisenä hykertelet, että uskalsitpa "sanoa suoraan".

Samoin! Voi vitsit!

Palstapersu/-psykiatrin löytää googlaamalla Savoy ensi-ilta 12.9. En voi linkittää arvioita, valitettavasti, koska...

Ja sitten jatketaan kenen tahansa onnistuneen taiteilijan mollaus. Ketäs tänään?! Roope?

Ihan arvaus tämä.

Kattokaa, viipallo on juuri voipallo. Muu shaiba helppoa tulkita ed. Nettikiusaaja ja palstan moderoija? Lähti Saara ketju tällä, joten...

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin olla taas oma itseni, mutta en enää osaa. Tuntuu, että jotain on mennyt rikki, eikä se korjaannu pitkään aikaan.

Et ole kaivattuni, mutta voisit olla. Jos olisit hän, vastaisin sulle ettei se haittaa. Tekisin sun puolesta paljon, mutta tätä en voi tehdä. Voisin kuitenkin olla vieressä hiljaa. Pyyhkiä kyyneliä tai ojentaa käden kun sitä hapuilet. Mitään en osaa korjata. Katso nyt minuakin.

Suutelen unelmissani kanssasi. Näen katseesi kuuman, tunnen ihosi polttavan, humallun tuoksutasi, huulistasi, kosketuksestasi.. haluan tuntea sinut! Rakastelumme olisi tulista ja kiihkeää.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi kun olen himmennellyt, tämä on vaikeaa nyt kun tilanne selvisi. Sydän kuitenkin käskee tulemaan. Näet varmasti muutoksen, sisäisen ja ulkoisen välillä on nyt iso ero.

Juttusi ovat ihania mutta niin ympäripyöreitä, että puoli palstaa tunnistaa ne omikseen. Vähän niinkuin tuo Annie -kohu, ihan vaan sellaisena hyvin yleisenä esimerkkinä vastaavasta. Jotkut jutut on nostaneet myrskyjäkin. Kuvittelen silti tunnistavani, menee vähän oudoksi välillä. Sivukaupalla muita ja sitten sinä. Mutta voinko koskaan olla varma?

Sinä olet ainoa syy miksi käyn täällä. Olisikohan elämäsi parempi jos keskittyisit kokonaan siihen mitä nyt on? Pitäisikö minun yrittää valehdella etten halua koskaan mitään, olisitko silloin onnellisempi vai onnettomampi? En tiedä kyllä pystyisinkö... Mitä sinä haluat tehdä? Kuinka kauan tämä jatkuu? Ihastutko usein?

Jos joskus tulisi tarvetta kertoa jotain tärkeää vaikkapa tunteiden muuttumisesta niin kerron sen siten, että sinä voit olla ihan täysin varma asiasta. Oikeasti. Toivon samaa sinulta. Edelleen pätee myös se millä tavalla ilmoittaisin, jos joskus en haluaisi sinulta enää yhteydenottoa.

Sydän on edelleen enimmäkseen paketissa pieniä pyrähdyksiä lukuunottamatta. Ajatuslaatikossa ei näy postia. Päässä ajatuksia on ihan liikaa. Järjetöntä.

oliko tämä miehelle vai naiselle? Miten tilanteesi selkeni?

Vierailija kirjoitti:

Suutelen unelmissani kanssasi. Näen katseesi kuuman, tunnen ihosi polttavan, humallun tuoksutasi, huulistasi, kosketuksestasi.. haluan tuntea sinut! Rakastelumme olisi tulista ja kiihkeää.

Jos olisit hän...meidän on puhuttava ja tavattava. Tiedät mistä minut löytää, lähden mukaasi jos tulet hakemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin olla taas oma itseni, mutta en enää osaa. Tuntuu, että jotain on mennyt rikki, eikä se korjaannu pitkään aikaan.

Et ole kaivattuni, mutta voisit olla. Jos olisit hän, vastaisin sulle ettei se haittaa. Tekisin sun puolesta paljon, mutta tätä en voi tehdä. Voisin kuitenkin olla vieressä hiljaa. Pyyhkiä kyyneliä tai ojentaa käden kun sitä hapuilet. Mitään en osaa korjata. Katso nyt minuakin.

En myöskään usko, että kaivattuni on käynyt täällä koskaan, mutta kiitos sanoistasi. Hetken sain kuvitella, että hän kirjoittaisi minulle noin lämpimästi.

Kaivatulleni.

En pysty kertomaan tätä kertomaan sinulle suoraan, mutta......

kaipaan ja rakastan sinua.

Et varmaankaan käy täällä, mutta ehkä tuuli tuo sinulle nämä sanani.

Kattelen sua tennarinainen.

Kaipasin sua joskus niin että kurkkua kuristi ja jäseniä särki. Olit ensimmäinen ajatus aamulla ja viimeinen illalla. Olin sokeasti rakastunut vuoden ajan.

Nyt aikaa on kulunut enkä enää jaksa kunnolla edes jutella sun kanssa. En olisi ikinä uskonut tätä silloin, mutta nyt tää tuntuu hyvältä ja itsestään selvältä.

Terveiset siis kaipaamalleni henkilölle menneessä muodossa.

Rakastan sinua mies. Olet minulle niin tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Rakastan sinua mies. Olet minulle niin tärkeä.

Kiitos! Tätä kaipasinkin!

t. Esko (ja pari miljoonaa muuta miestä)

Tehdäänkö viikonloppuna jotain erilaista? Mennäänkö jonnekin ihan vain me kaksi? (mielikuvitusmiehelle)

Sydän hyppäsi vaihteeksi tähtihetkien puolelle tässä vuoristoradassa... Vastauksia miehelle: Ilman muuta tulisin ja tykkään. Kyllä, ihan mielelläni, rauhoittaa ja rentouttaa. Toivoisin sitä todella, se olisi minulle hyvin tärkeää, aidoilla tavoilla luottamusta rakentaen. Ne viimeisetkin sinä tiedät kyllä jo, mietin miksi kysyt sellaisia?

Vierailija kirjoitti:

Tehdäänkö viikonloppuna jotain erilaista? Mennäänkö jonnekin ihan vain me kaksi? (mielikuvitusmiehelle)

Siis onko hän olemassa vai ei? Täällä on vaikea pysyä kärryillä näistä jutuista. Itselläni oli mielikuvitusnainen joskus lukioikäisenä... siis sellainen idea ihanasta naisesta, ihan vain tuolla mielen syövereissä. Ulkonäkö oli tempaistu yhdestä länkkäristä ja sielullinen puoli jostain ihan muualta. Ei tullut koskaan vastaan...

Vierailija kirjoitti:

Tehdäänkö viikonloppuna jotain erilaista? Mennäänkö jonnekin ihan vain me kaksi? (mielikuvitusmiehelle)

Tehdään vaan. Tiedät jo kuinka paljon tykkään siitä miten käymme kävelyillä, laitamme ruokaa ja saunomme, mutta vaihtelun vuoksi olisi varmasti hienoa käydä jossain yhdessä. Haluan kokea enemmän kanssasi, nähdä millainen olet eri tilanteissa, koska tuntuu hyvältä löytää uusia puolia sinusta ja meistä. Mitä jos vaikka lähdettäisiin käymään jossain kaupungissa jota emme ole nähneet?

Vierailija kirjoitti:

Kaipasin sua joskus niin että kurkkua kuristi ja jäseniä särki. Olit ensimmäinen ajatus aamulla ja viimeinen illalla. Olin sokeasti rakastunut vuoden ajan.

Nyt aikaa on kulunut enkä enää jaksa kunnolla edes jutella sun kanssa. En olisi ikinä uskonut tätä silloin, mutta nyt tää tuntuu hyvältä ja itsestään selvältä.

Terveiset siis kaipaamalleni henkilölle menneessä muodossa.

Miehelle vai naiselle?

Saisinpa sinut omakseni mies.

Vierailija kirjoitti:

Tehdäänkö viikonloppuna jotain erilaista? Mennäänkö jonnekin ihan vain me kaksi? (mielikuvitusmiehelle)

Mennään! Tiedän kivan paikankin, jossa saamme olla kahdestaan.

Kysyn vaan iteltäni, että mitä mä sulle siellä oikeassa elämässä sitten enää sanoisin, jos tulisit vastaan. Todennäköisesti vaan tuijottaisin lallallaa tai sitten pinkoisin piiloon, jos et olisi ehtinyt huomata. Eli se olisi ihan yhtä noloa kuin se, että välillä haluan kuvitella sut tänne.