Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII

Vierailija kirjoitti:

Turhauttaa. Vituttaa. Ahdistaa. Kamala olla. Haluaisin vaan sun viereen. Haluaisin pois kaiken ikävän.

Mikä on hätänä? 

Minä luulen mies, että meidän suhteemme kariutuisi siihen, että kokisin jatkuvasti saavani sinulta liian vähän hellyyttä ja huomiota. Ja lopulta katkeroituisin siitä, että annan niin paljon enemmän, kuin mitä saan.

Vierailija kirjoitti:

Oletko mies koskaan miettinyt, kuinka oikeasti mahdoton meidän suhde olisi? Niin paljon kuin me haluamme toisiamme ja rakastamme, niin silti. Kaikki olosuhteet ovat todella hankalat, vai mitä ajattelet?

Aika iso osa aikuisista painii tätä nykyä näiden ongelmien kanssa. Kaikki eivät selätä niitä, mutta kannattaako luovuttaa ennen kuin edes yrittää?

Vierailija kirjoitti:

N.... rakastan sinua niin että sattuu 💔

Oi. En varmaan kuitenkaan ole kaipaamasi N vai saattaisinko olla? Millainen sinun N on?

Vierailija kirjoitti:

Minä luulen mies, että meidän suhteemme kariutuisi siihen, että kokisin jatkuvasti saavani sinulta liian vähän hellyyttä ja huomiota. Ja lopulta katkeroituisin siitä, että annan niin paljon enemmän, kuin mitä saan.

Minun avioliittoni on kaatunut siihen, että vaimoni ei halua tätä nykyä hellyyttä, huomiota eikä seksiä. Kun tietäisikin, minkä verran kaivattuni arvostaa em. asioita ja ylipäätään yhteistä aikaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään taas mietin, että kestäisitkö mies mun tunteiden nopeaa ailahtelua. Toisaalta, lepyn yhtä nopeasti kuin suutunkin. Mutta mulla on outo tunne, että vaikka aluksi pitäisitkin tästä, lopulta juuri tämä olisi se mihin mahdollinen suhteemme kaatuisi.

Toista ei voi muuttaa, mutta itseään voi aina kehittää...

Mulla on vinkkiä tohon tunteiden tasaamiseen: alkaa vaan syömään kaikkee vehnää, hiivaa, sokeria yms. niin kohta oot sellasessa tasaisen flegmaattisessa olotilassa eikä paljoo heilahtele sisäinen maailma mihinkään suuntaan, saati että jaksaisi ilmentää sitä (sisäistä maailmaansa) mitenkään.

On vaan ja möllöttää, tulee semmoseksi yleisesti hyväksytyksi ”okei jees”-ihmiseksi ja neutraaliksi olioksi jota kukaan ei voi syyttää miksikään.

Ainoa miinus tuolla ”How to kill yourself and become a boring person”-dieetillä on, että ulkonäkö ottaa vähän damagee.

Terv. Kokemus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään taas mietin, että kestäisitkö mies mun tunteiden nopeaa ailahtelua. Toisaalta, lepyn yhtä nopeasti kuin suutunkin. Mutta mulla on outo tunne, että vaikka aluksi pitäisitkin tästä, lopulta juuri tämä olisi se mihin mahdollinen suhteemme kaatuisi.

Toista ei voi muuttaa, mutta itseään voi aina kehittää...

Mulla on vinkkiä tohon tunteiden tasaamiseen: alkaa vaan syömään kaikkee vehnää, hiivaa, sokeria yms. niin kohta oot sellasessa tasaisen flegmaattisessa olotilassa eikä paljoo heilahtele sisäinen maailma mihinkään suuntaan, saati että jaksaisi ilmentää sitä (sisäistä maailmaansa) mitenkään.

On vaan ja möllöttää, tulee semmoseksi yleisesti hyväksytyksi ”okei jees”-ihmiseksi ja neutraaliksi olioksi jota kukaan ei voi syyttää miksikään.

Ainoa miinus tuolla ”How to kill yourself and become a boring person”-dieetillä on, että ulkonäkö ottaa vähän damagee.

Terv. Kokemus

Tää on kyllä paras neuvo ja todennäköisesti toimiikin😆

Vierailija kirjoitti:

Oletko mies koskaan miettinyt, kuinka oikeasti mahdoton meidän suhde olisi? Niin paljon kuin me haluamme toisiamme ja rakastamme, niin silti. Kaikki olosuhteet ovat todella hankalat, vai mitä ajattelet?

Minä olen miettinyt sitä todella paljon ja tullut siihen tulokseen, että sinun kanssasi olisin valmis siihen. Me olisimme yhdessä todella hyvä tiimi.

Elämässä olen oppinut toivomaan ja uskomaan parasta, mutta myös pelkäämään pahinta. Olen toiveikas ja odotan sinua, mutta samalla myös pieni epäily siitä, että tunteeni olisivatkin olleet vain itseluottamuksen kohottamisen kohteena hiiviskelee hiljaa sisälläni. Luottaminen ei ole helppoa, yleensä se pitää ansaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko mies koskaan miettinyt, kuinka oikeasti mahdoton meidän suhde olisi? Niin paljon kuin me haluamme toisiamme ja rakastamme, niin silti. Kaikki olosuhteet ovat todella hankalat, vai mitä ajattelet?

Minä olen miettinyt sitä todella paljon ja tullut siihen tulokseen, että sinun kanssasi olisin valmis siihen. Me olisimme yhdessä todella hyvä tiimi.

Tunnetaanko me niin hyvin että uskallat olla noin luottavainen?

Meillä olisi vielä mahdollisuus nainen siihen yhteiseen kesäpäivään. Lähtisitkö retkelle kanssani?

Vierailija kirjoitti:

Elämässä olen oppinut toivomaan ja uskomaan parasta, mutta myös pelkäämään pahinta. Olen toiveikas ja odotan sinua, mutta samalla myös pieni epäily siitä, että tunteeni olisivatkin olleet vain itseluottamuksen kohottamisen kohteena hiiviskelee hiljaa sisälläni. Luottaminen ei ole helppoa, yleensä se pitää ansaita.

Mihin sä odotat kaivattuasi? Kannattaa luottaa vaan älä anna epäilyksille valtaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Meillä olisi vielä mahdollisuus nainen siihen yhteiseen kesäpäivään. Lähtisitkö retkelle kanssani?

Millainen retki sulla olis mielessä? Kiinnostaa tietenkin.

Liisa, voi kun ne hetket hotellissa voisi ottaa pian uusiksi ;)

M

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä luulen mies, että meidän suhteemme kariutuisi siihen, että kokisin jatkuvasti saavani sinulta liian vähän hellyyttä ja huomiota. Ja lopulta katkeroituisin siitä, että annan niin paljon enemmän, kuin mitä saan.

Minun avioliittoni on kaatunut siihen, että vaimoni ei halua tätä nykyä hellyyttä, huomiota eikä seksiä. Kun tietäisikin, minkä verran kaivattuni arvostaa em. asioita ja ylipäätään yhteistä aikaa...

No tuskin olet hän. Tuo mies kohtelee minua arjessa ajattelemattomasti, vaikkemme edes ole vielä yhdessä. Tiedän, että tuo olisi se pahin ristiriita ja epätasapaino välillämme.

Vierailija kirjoitti:

Meillä olisi vielä mahdollisuus nainen siihen yhteiseen kesäpäivään. Lähtisitkö retkelle kanssani?

Lähtisin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä olisi vielä mahdollisuus nainen siihen yhteiseen kesäpäivään. Lähtisitkö retkelle kanssani?

Jos pyydät livenä.

N-mies, oletko hukannut numeroni, kun sinusta ei ole kuulunut mitään?

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitäisi osoittaa sanasi paljon selvemmin minulle,

mikäli haluat ihan oikeasti keskustella nimenomaan minun

kanssani. Tänäänkin nimenomaan minä olisin ollut kiinnostunut

kuulemaan lisää ja esittämään kysymyksiäkin. Mutta koska olet niin

vaikeaselkoinen eikä sinuun saa helpolla katsekontaktia,

olen hiljaa tai alan keskustella jonkun toisen

kanssa. Niin kuin perjantainakin.

Työssäsi vaaditaan paljon vuorovaikutustaitoja. Miksi nuo

taitosi eivät tule esille, kun sinulla olisi mahdollisuus

keskustella kanssani? Miksi et heitä muina naisina minulle

jotain kysymystä? Oletko sittenkin introvertti? Sillä minusta

tuntuu, että nimenomaan sinun kanssasi jää on murrettava joka

ainoa kerta uudelleen. En tiedä, laitoitko merkille, mutta eräs

toinen nainen tutustui minuun muutamassa viikossa ja nyt

minulla ja hänellä on lungia aina kun näemme. Olisipa

meilläkin.

Tykkään muuten kaikista hassuista ilmeistäsi ja eleistäsi.

Onkohan niitä alkanut ilmestyä yhä enemmän ja enemmän? Se olisi

ihan positiivinen signaali. Entä kuinkahan hauskaa meillä

olisi yhdessä? Välillä ihan älyttömiä juttuja,

välillä ihan viisaitakin. Välillä ihan vaan hiljaa.

Ja se piti vielä sanoa, että olen sattumoisin huomannut

tuolla oikean elämän puolella, että kirjoitat hyvin. Siksikin

kiinnostaisi tietää, millainen kirjallisuusmaku sinulla on.

Ota aihe joskus puheeksi, jos minä en muista. Ja sattumaa

tai ei, oli kiva kuulla viikonlopustasi. Olin tosin

jo aavistanut tärkeimmät yksityiskohdat.

Ja tunteista en ala puhua tälläkään kertaa. Tiedät kyllä.

PS.

Minulla oli tässä taannoin omenaveitsi hukassa.

Löysin sen biojäteastiasta. Pesin sitä aika pitkään ja

otin heti käyttöön. Tietenkin.

Vaikka kirjoituksesi onkin kaunis ja hyvin pohdiskeleva, niin ihastuneen introvertin kanssa voi oikeasti olla todella vaikea solmia suhdetta, luottamusta ja kontaktia. Sitten kun tapahtuu lähentyminen ja alkaa luottamusta syntyä, on mahdollisuus tuohon mainitsemaasi lungiin. Enemmän ektroverteilla ja kaveri-pohjaisilla suhteilla tuota lungia tapahtuu easymmin. Toivottavasti toi sun kaivattusi ei nyt luule että sä virittelet sen lungin tyypin kanssa jotain (vai viritteletkö?), introvertti helposti tossa tilanteessa vetäytyy nimittäin sivuun. Olet sä valmis kulkemaan kaivattusi sydämeen, vaikka joka kerta se jää onkin murrettava joka kerta uudelleen? Oot sä miettinyt mistä syistä "joudut" murtamaan sen jään joka kerta?

(sivusta kommentoin)

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitäisi osoittaa sanasi paljon selvemmin minulle,

mikäli haluat ihan oikeasti keskustella nimenomaan minun

kanssani. Tänäänkin nimenomaan minä olisin ollut kiinnostunut

kuulemaan lisää ja esittämään kysymyksiäkin. Mutta koska olet niin

vaikeaselkoinen eikä sinuun saa helpolla katsekontaktia,

olen hiljaa tai alan keskustella jonkun toisen

kanssa. Niin kuin perjantainakin.

Työssäsi vaaditaan paljon vuorovaikutustaitoja. Miksi nuo

taitosi eivät tule esille, kun sinulla olisi mahdollisuus

keskustella kanssani? Miksi et heitä muina naisina minulle

jotain kysymystä? Oletko sittenkin introvertti? Sillä minusta

tuntuu, että nimenomaan sinun kanssasi jää on murrettava joka

ainoa kerta uudelleen. En tiedä, laitoitko merkille, mutta eräs

toinen nainen tutustui minuun muutamassa viikossa ja nyt

minulla ja hänellä on lungia aina kun näemme. Olisipa

meilläkin.

Tykkään muuten kaikista hassuista ilmeistäsi ja eleistäsi.

Onkohan niitä alkanut ilmestyä yhä enemmän ja enemmän? Se olisi

ihan positiivinen signaali. Entä kuinkahan hauskaa meillä

olisi yhdessä? Välillä ihan älyttömiä juttuja,

välillä ihan viisaitakin. Välillä ihan vaan hiljaa.

Ja se piti vielä sanoa, että olen sattumoisin huomannut

tuolla oikean elämän puolella, että kirjoitat hyvin. Siksikin

kiinnostaisi tietää, millainen kirjallisuusmaku sinulla on.

Ota aihe joskus puheeksi, jos minä en muista. Ja sattumaa

tai ei, oli kiva kuulla viikonlopustasi. Olin tosin

jo aavistanut tärkeimmät yksityiskohdat.

Ja tunteista en ala puhua tälläkään kertaa. Tiedät kyllä.

PS.

Minulla oli tässä taannoin omenaveitsi hukassa.

Löysin sen biojäteastiasta. Pesin sitä aika pitkään ja

otin heti käyttöön. Tietenkin.

Onkohan sellainen lungityyppi ja nopeesti tutustuva tyyppi sittenkin sulle oikeampi kuin tuollainen kuin mitä kaivattusi on? Jos sä sellaista piirrettä ihmisessä haikailet ja kaipaat (lungi, nopeempi tutustumaan).