paraneeko masennus itseä niskasta kiinni ottamisella?

Opiskelen, käyn töissä, urheilen, liikun luonnossa, syön terveellisesti ja käytän lisäravinteita, mutta olo menee jatkuvasti huonommaksi. Olisi kiva, jos joku voisi konkreettisesti avata miten voin vielä lisää "ottaa itseäni niskasta kiinni"

Vierailija kirjoitti:

Voisiko siihen vaikuttaa myös itsetuntemusta ja positiivista ajattelua lisäämällä? Eli siis jos oppisi tuntemaan itseään paremmin ja oivaltamaan mitkä omat vahvuudet ovat ja mikä itselle sopii? Ja myös muuttamaan ajatteluaan niin, ettei syyllistäisi ja kohtelisi itseään huonosti ajatusten tasolla, ettei olisi itsensä vihollinen vaan hyvä kaveri? 🧡

Mistä sait päähäsi että masentunut syyttää itseään tai pitää itseään huonona ihmisenä?

Jengillä ei oo kertakaikkiaan mitään tietoo masennuksesta. Ottakaa 10kg kasipaino käteen ja yrittäkää samalla kädellä pestä hampaita. Suunilleen siltä se masentuneesta tuntuu. Jos ei onnistu, niin sitten vaan itseä niskasta kiinni ja laittaa onnistumaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko siihen vaikuttaa myös itsetuntemusta ja positiivista ajattelua lisäämällä? Eli siis jos oppisi tuntemaan itseään paremmin ja oivaltamaan mitkä omat vahvuudet ovat ja mikä itselle sopii? Ja myös muuttamaan ajatteluaan niin, ettei syyllistäisi ja kohtelisi itseään huonosti ajatusten tasolla, ettei olisi itsensä vihollinen vaan hyvä kaveri? 🧡

Mistä sait päähäsi että masentunut syyttää itseään tai pitää itseään huonona ihmisenä?

Eikö siihen liity yleensä juuri tuollaista? Masentunut syyttää itseään kohtuuttomasti pienistäkin asioista ja pitää itseään surkeana ja epäonnistuneena. 🤨 

Vierailija kirjoitti:

Jengillä ei oo kertakaikkiaan mitään tietoo masennuksesta. Ottakaa 10kg kasipaino käteen ja yrittäkää samalla kädellä pestä hampaita. Suunilleen siltä se masentuneesta tuntuu. Jos ei onnistu, niin sitten vaan itseä niskasta kiinni ja laittaa onnistumaan...

Masennus oireilee ihmisillä hyvin eri tavoilla. Osa lievemmin masentuneista hyötyisi kyllä siitä että joku laittaisi ruokaa, kannustaisi pesulle tai yleensä nousemaan sängystä ylös edes hetkeksi. Vaikka tässä ketjussa nyt selkeästi ollaan sitä mieltä ettei masentunutta kannata auttaa tai tsempata vaan jättää sinne peiton alle pilleripurkin kanssa niin silti sanon masentuneiden läheisille että jaksakaa yrittää. Ja voimia aloittajalle.

Kun tämä masennus on joillekin sellainen, "en jaksa käydä töissä mutta jaksan nähdä ihmisiä, pitää hauskaa ja tehdä kaikkea muuta", niin silloin oikeasti masentuneita helposti käsketään reipastumaan.

Masennus on olevinaan liian yleistä ja termiä käytetään joka vitutuksesta ja alakulosta, siksipä on enää vaikea ymmärtää kuka on oikeasti sairas ja kuka ei.

Kyllä ja ei. Pelkkä itseään niskasta kiinni ottaminen ei auta, mutta ei auta myöskään pelkkä lääkitys tai keskusteluapu, jos ei itse halua parantua ja ottaa itseään niskasta kiinni. Useimmiten tarvitaan ensin sitä lääkitystä ja asioiden käsittelyä, ennen kuin jaksaa lähteä liikkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko siihen vaikuttaa myös itsetuntemusta ja positiivista ajattelua lisäämällä? Eli siis jos oppisi tuntemaan itseään paremmin ja oivaltamaan mitkä omat vahvuudet ovat ja mikä itselle sopii? Ja myös muuttamaan ajatteluaan niin, ettei syyllistäisi ja kohtelisi itseään huonosti ajatusten tasolla, ettei olisi itsensä vihollinen vaan hyvä kaveri? 🧡

Tismalleen! Mutta matka sängyn pohjalta tähän pisteeseen on pitkä ja vaikea ja vaatii paljon työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko siihen vaikuttaa myös itsetuntemusta ja positiivista ajattelua lisäämällä? Eli siis jos oppisi tuntemaan itseään paremmin ja oivaltamaan mitkä omat vahvuudet ovat ja mikä itselle sopii? Ja myös muuttamaan ajatteluaan niin, ettei syyllistäisi ja kohtelisi itseään huonosti ajatusten tasolla, ettei olisi itsensä vihollinen vaan hyvä kaveri? 🧡

Mistä sait päähäsi että masentunut syyttää itseään tai pitää itseään huonona ihmisenä?

Eikö siihen liity yleensä juuri tuollaista? Masentunut syyttää itseään kohtuuttomasti pienistäkin asioista ja pitää itseään surkeana ja epäonnistuneena. 🤨 

Yleensä ja yleensä!

Minäkin sanon että masennus on seurausta kohtuuttomista vaikeuksista, joita ei voi hoitaa pois. Turhautuminen, masentuminen.

Lapsuudessa on jäänyt jotain olennaista vaille. Tai on kohdeltu julmasti.

Moni elää hek€vetissä tietämättään. Lapsi on vanhempiensa armoilla, on aina ollut.

Jos et lapsena saa muuta kuin tukahduttamista ja kieltoja, et opi hoitamaan asioita etkä vaikuttamaan elämääsi. Myöhemmin vastoinkäymiset nujertavat.

On ihmisiä, joiden ei pitäisi tehdä lapsia. Esim. juuri ne masentuneet. Masennus on malli, joka periytyy, jos huonosti käy.

Vierailija kirjoitti:

No sillä tavalla osittain kyllä paranee, että esim. pakottaa itsensä liikkumaan hetken joka päivä. Vaikka vain 10-15min mutta kävelee tai pyöräilee hetken, mielellään luonnossa. Se aktivoi aivoja ja kroppaa ja saa välittäjäaineita liikkeelle. Ja se, että pakottaa itsensä aamulla ihmisten aikoihin ylös ja tekee normaalit aamutoimet, kuten suihku, hammaspesu, tukan kampaaminen, vaatteet päälle. Ja syö lääkkeet, jos niitä on, käy terapiassa, jos sellaista on. Jos ei ole, harkitsee, pitäisikö olla. Jos ei ole töissä tai koulussa, yrittäisi tehdä joka päivä jotain. Vaikka käydä kirjastossa. Siivota sukkalaatikko. Käydä kaupassa. Imuroida kämppä. Pestä koneellinen pyykkiä. Illalla tekniset laitteet pois. Hetki rauhoittumista vaikka kynttilän valossa. Kuppi teetä.

Tekee näistä vaikka sellaisen lukujärjestyksen, jota noudattaa, vaikka ei olisi mitään innostusta tai halua tai motivaatiota.

Hankki lemmikin, jos vain mahdollista, ei allergioita eikä niin paha tilanne, että eläin jää hoitamatta kokonaan. Koira parempi kuin kissa, pakottaa lähtemään ulos joka päivä.

Niin, masentuneet varmasti arvostavat panostasi. Tuossa on vain sellainen ongelma, että jos kykenee kaikkeen tuohon, ei ole kuin lievästi masenutunut ja sitten onkin työelämässä. 

Terv. psyk sh

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydä äitiäsi laittamaan vain terveellistä ruokaa, paljon kasviksia  ja käy ulkoilemassa joka päivä. Herää joka aamu samaan aikaan, vaikka olisitkin väsynyt. Yritä mennä nukkumaan silloin kun väsyttää. Pese hampaat, käy suihkussa ja laita puhtaat vaatteet. Näillä pääsee jo eteenpäin.

Miksi alapeukkuja?

Onko yritys pitää normaalista elämänrytmistä kiinni jostain syystä huono asia, tietenkään siihen ei välttämättä vaikean masennuksen aikana pysty mutta itseäni ainakin auttoi kun läheinen tuli ns. tukihenkilöksi ja oli pakko nostaa itsensä sängystä (siitä aloitettiin ja pienin askelin eteenpäin, olen syvästi kiitollinen tälle ystävälle edelleen, yksin lääkkeineni olisin jäänyt sinne pimeyteen).

sinä valehtelet. Esität vain, että saisit syyllistettyä masentuneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sillä tavalla osittain kyllä paranee, että esim. pakottaa itsensä liikkumaan hetken joka päivä. Vaikka vain 10-15min mutta kävelee tai pyöräilee hetken, mielellään luonnossa. Se aktivoi aivoja ja kroppaa ja saa välittäjäaineita liikkeelle. Ja se, että pakottaa itsensä aamulla ihmisten aikoihin ylös ja tekee normaalit aamutoimet, kuten suihku, hammaspesu, tukan kampaaminen, vaatteet päälle. Ja syö lääkkeet, jos niitä on, käy terapiassa, jos sellaista on. Jos ei ole, harkitsee, pitäisikö olla. Jos ei ole töissä tai koulussa, yrittäisi tehdä joka päivä jotain. Vaikka käydä kirjastossa. Siivota sukkalaatikko. Käydä kaupassa. Imuroida kämppä. Pestä koneellinen pyykkiä. Illalla tekniset laitteet pois. Hetki rauhoittumista vaikka kynttilän valossa. Kuppi teetä.

Tekee näistä vaikka sellaisen lukujärjestyksen, jota noudattaa, vaikka ei olisi mitään innostusta tai halua tai motivaatiota.

Hankki lemmikin, jos vain mahdollista, ei allergioita eikä niin paha tilanne, että eläin jää hoitamatta kokonaan. Koira parempi kuin kissa, pakottaa lähtemään ulos joka päivä.

Niin, masentuneet varmasti arvostavat panostasi. Tuossa on vain sellainen ongelma, että jos kykenee kaikkeen tuohon, ei ole kuin lievästi masenutunut ja sitten onkin työelämässä. 

Terv. psyk sh

Eli jos on työkykyinen, on korkeintaan lievästi masentunut riippumatta siitä pystyykö tuntemaan mistään asioista mielihyvää tai kuinka toivottomana tulevaisuutensa näkee tai kuinka itsetuhoinen on?

ohis

Olen ollut vakavasti masentunut,joten tiedän mistä puhun. Paranin terapialla,ajatusmallien muutoksella ja sillä että yritin parhaani mukaan tehdä asioita ja pitää huolta itsestäni. Ajatusmallien muutos on kaiken a ja o.

Olin armollinen ja tajusin etten jaksa kaikkea mitä terveet,mutta lenkkeilin,luin,siivoilin,sisustin,olin lapsen kanssa. Per*eestähän se oli välillä tehdä juttuja,jos ei tuntenut mitään. Se on ainakin varma,että sänkyyn jäämällä ja itsesäälillä ei parane. Voihan sitä sängyssä maata vaikka pari viikkoa,mutta jossain vaiheessa se pitää ottaa itseä niskasta kiinni jos mielii parantua. Kukaan muu ei voi sinua parantaa,kuin sinä itse.

Liikunta,terveellinen ruoka ym.on kuitenkin hyödytöntä jos ei muuta ajatteluaan. Oma pääkoppa sen masennuksen luo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko siihen vaikuttaa myös itsetuntemusta ja positiivista ajattelua lisäämällä? Eli siis jos oppisi tuntemaan itseään paremmin ja oivaltamaan mitkä omat vahvuudet ovat ja mikä itselle sopii? Ja myös muuttamaan ajatteluaan niin, ettei syyllistäisi ja kohtelisi itseään huonosti ajatusten tasolla, ettei olisi itsensä vihollinen vaan hyvä kaveri? 🧡

Mistä sait päähäsi että masentunut syyttää itseään tai pitää itseään huonona ihmisenä?

Eikö siihen liity yleensä juuri tuollaista? Masentunut syyttää itseään kohtuuttomasti pienistäkin asioista ja pitää itseään surkeana ja epäonnistuneena. 🤨 

En minä koe itseäni huonoksi ihmiseksi ja epäonnistujaksi. Toki olisin voinut tehdä elämässäni toisenlaisia valintoja mutta olen realisti. Ehkä eläisin samalla lailla kuin aiemminkin tai luultavasti tekisin muita virheitä.

Jos on kuten väität niin silloin ihiminen ei ole masentunut vaan hän ei kykene olemaan realisti ja katomaan itseään sellisena kuin on. Ei vitu*us omasta huonoudesta ole masennusta vaan siihen auttaa ajattelumallin muutos.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut vakavasti masentunut,joten tiedän mistä puhun. Paranin terapialla,ajatusmallien muutoksella ja sillä että yritin parhaani mukaan tehdä asioita ja pitää huolta itsestäni. Ajatusmallien muutos on kaiken a ja o.

Olin armollinen ja tajusin etten jaksa kaikkea mitä terveet,mutta lenkkeilin,luin,siivoilin,sisustin,olin lapsen kanssa. Per*eestähän se oli välillä tehdä juttuja,jos ei tuntenut mitään. Se on ainakin varma,että sänkyyn jäämällä ja itsesäälillä ei parane. Voihan sitä sängyssä maata vaikka pari viikkoa,mutta jossain vaiheessa se pitää ottaa itseä niskasta kiinni jos mielii parantua. Kukaan muu ei voi sinua parantaa,kuin sinä itse.

Liikunta,terveellinen ruoka ym.on kuitenkin hyödytöntä jos ei muuta ajatteluaan. Oma pääkoppa sen masennuksen luo.

Jos ajatusmallin muutos auttaa masennukseen niin silloin kyseessä ei ole masennus. Masennus on ihan eri juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko siihen vaikuttaa myös itsetuntemusta ja positiivista ajattelua lisäämällä? Eli siis jos oppisi tuntemaan itseään paremmin ja oivaltamaan mitkä omat vahvuudet ovat ja mikä itselle sopii? Ja myös muuttamaan ajatteluaan niin, ettei syyllistäisi ja kohtelisi itseään huonosti ajatusten tasolla, ettei olisi itsensä vihollinen vaan hyvä kaveri? 🧡

Mistä sait päähäsi että masentunut syyttää itseään tai pitää itseään huonona ihmisenä?

30 vuoden masennuskokemuksesta ja paljon asiasta lukeneena voin kertoa, että juuri huonmmuuden tunteetja itsensä syyttely ovat todella yleisiä masennusta sairastavilla, kuuluvat siihen taudinkuvaan.

Onkin näköjään niin että kun olen kertonut olevani masentunut niin suurin osa luulee että koen että olen epäonnistunut elämässäni. En todellakaan koe niin.

Eihän tässä uskalla enää avautua ollenkaan tunteistaan, kun heti ollaan lyömässä leimoja:(

Se riippuu siitä miksi on masentunut. Jos on kokenut trauman tai menetyksen, niin ei varmaan auta. Jos taas on vaikka pitkittynyt tää stressiä työttömyyden vuoksi, niin työn hakemisesta ei varmasti ole haittaa. Uskon että kaikille ihmisille tulee hyvä olo siitä jos saa jotain aikaan, olkoon se sitten vain kaupassa käyminen tai hampaiden pesu. Siinä mielessä uskon että masennukseen auttaa itseään niskasta kiinni ottaminen, fakta on se että kukaan muu ei masentunutta tästä sairaudesta voi parantaa. Masennus on luultavasti kehittynyt ajan kanssa, eikä se myöskään lähde sillä että vain odottaa.

Olin opiskeluaikana masentunut, sanoisin että vähintään lievästi. Olen tehnyt kovasti töitä sen eteen että voisin päästää irti omista odotuksista siitä mitä ja millainen minun pitäisi olla, ja yrittänyt keskittyä niihin asioihin jotka tuottaa minulle iloa ja jotka tuntuvat minusta tärkeältä. Nyt vuosia myöhemmin olen oikeastaan aika onnellinen joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko siihen vaikuttaa myös itsetuntemusta ja positiivista ajattelua lisäämällä? Eli siis jos oppisi tuntemaan itseään paremmin ja oivaltamaan mitkä omat vahvuudet ovat ja mikä itselle sopii? Ja myös muuttamaan ajatteluaan niin, ettei syyllistäisi ja kohtelisi itseään huonosti ajatusten tasolla, ettei olisi itsensä vihollinen vaan hyvä kaveri? 🧡

Mistä sait päähäsi että masentunut syyttää itseään tai pitää itseään huonona ihmisenä?

30 vuoden masennuskokemuksesta ja paljon asiasta lukeneena voin kertoa, että juuri huonmmuuden tunteetja itsensä syyttely ovat todella yleisiä masennusta sairastavilla, kuuluvat siihen taudinkuvaan.

Elikkä ei ole sairas vaan on jäänyt rypemään omaan surkeuteensa. Tämmöisen ihmIsen todella pitäisi ottaa itseään niskasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut vakavasti masentunut,joten tiedän mistä puhun. Paranin terapialla,ajatusmallien muutoksella ja sillä että yritin parhaani mukaan tehdä asioita ja pitää huolta itsestäni. Ajatusmallien muutos on kaiken a ja o.

Olin armollinen ja tajusin etten jaksa kaikkea mitä terveet,mutta lenkkeilin,luin,siivoilin,sisustin,olin lapsen kanssa. Per*eestähän se oli välillä tehdä juttuja,jos ei tuntenut mitään. Se on ainakin varma,että sänkyyn jäämällä ja itsesäälillä ei parane. Voihan sitä sängyssä maata vaikka pari viikkoa,mutta jossain vaiheessa se pitää ottaa itseä niskasta kiinni jos mielii parantua. Kukaan muu ei voi sinua parantaa,kuin sinä itse.

Liikunta,terveellinen ruoka ym.on kuitenkin hyödytöntä jos ei muuta ajatteluaan. Oma pääkoppa sen masennuksen luo.

Jos ajatusmallin muutos auttaa masennukseen niin silloin kyseessä ei ole masennus. Masennus on ihan eri juttu. 

Millä tavoin eri juttu? Miten perustelet sen ettei ajattelumallien muutos vaikuta masennukseen? Minä kyllä tiedän diagnoosini,eikä ole epäilystäkään ettenkö olisi ollut vakavasti masentunut.